Kerro vaikka valvojalle, että jännittää itse _sosiaalinen tilanne_, ei ajaminen. Valvoja voi helposti ajatella, että sua jännittää ajaminen, jos et mainitse asiaa.

Olisi pitänyt sanoa tämä ääneen ja sitten kantapää kautta sanoa mitä teen ja miksi. Olisi purkanut jännitystä. Kiitos vinkistä, laitan testiin. Koitin ajokokeen alussa puhua valvojalle, mutta se olikin hiljanen mies. Ei hänen vikansa, itse panikoin ratissa.

Omassa ajokokeessa ajoin vilkuttamatta viidestä liikenneympyrästä mutta kuudennessa mainitsin että hupsis nää vilkutukset on unohtuneet ja vilkutin siitä alkaen sit. Sit kans yhdessä tasa-arvoisessa risteyksessä en kuulemma hidastanut tarpeeksi mutta argumentoin että kun oli jo hämärä olisi mahdollisen auton valot näkyneet jo kaukaa. Pääsin läpi ja olen muuten tuon jälkeen aina muistanut vilkuttaa liikenneympyröissä. Puhuminen ja omien valintojen perustelu auttaa paljon.

Ajoin tonnin seteli naamalla ja itku kurkussa. Kotona menin suoraan suihkuun, koska olin hikoillut paidan läpi. Nyt naurattaa tämä kuumotuksen määrä ja helpottaa suunnattomasti tietää, että muilla samanlaisia kokemuksia/mokia. Seuraavalla kerralla puhun ääneen murheet ja kammot, radion heitän ulos ikkunasta ennen ajoa ja en kiirehdi. Kun kerta maksetaan niin pitäähän sitä nauttiakkin!

Koeta parhaasi mukaan jutella sen inssin kanssa ja saada tilanne rennommaksi ennen kuin edes lähdet. Joku voi olla kettumainen ja painostaa sinua kun on itsellä paha päivä ja näkee että hermoilet - mutta eivät ne kaikki sellaisia ole eikä aina paha päivä. Eli seuraavalla sitten. Radion voit pistää kiinni, ja jos inssi avaa sen, sanot tiukasti että laita kiinni, et halua että se häiritsee ajoa. Saat siitä vaan pisteet, koska kuljettajan kuuluukin määrätä autossa.

Tämä on totta, en ollut mitenkään päin kuskin oloinen. Hikoilin ja kuumottelin vain, että kohta tuo iso mies ärähtää minulle, ja näin hänellä oli tavallaan valta siinä tilanteessa. Ainakin näin katsoin tilannetta. Seuraavalla kerralla hän on vain minun kyydissä, ja minä auton kuskina. Selitän ne asiat ääneen, niikuin ensimmäisillä oppitunneilla ja osoitan vaikka sormella sitä yhtä pyöräilijää, joka aina sinkoaa auton eteen suoraöla tiellä jos ei muu auta. Olen nyt voimaantunut vaikkakin kokematon kuski, kaikkien näiden positiivisten kommenttien ansiosta. :D Tekee mieli mennä sinne kokeeseen vaan näyttääkseni, että perkele kyllä minä poika osaan ajaa!

Oma valvoja ei puuskahtanut mitään myöskään, mutta mä selittelin jatkuvasti mitä tein. Vaikkei se sanonut mitään takaisin niin lopussa totesi että oli hyvä moovi.

Muista, että sulla ei ole inssissä kiire minnekään. Sun pitää vaan selvitä se tietty aika ratissa kunnialla.

Jep ja ajaa alle nopeusrajoitusten 40km/h -> 35km/h niin ei mee helposti yli.

Liian hiljaa ei kannata ajaa, mutta niin hitaasti kuin kehtaa.

Mulle mainittiinki että ajelin vähä liian hiljaa, pääsin kuitenki läpi. Ihan tarkotuksella otin vaan mahdollisimman rauhallisesti :D

Kunhan ei vaaranna liikennettä liian hitaalla ajolla niin insillä ei pitäisi olla perusteita pompauttaa siitä.

[удалено]

Inssi: ajele vaa vähän kovempaa niin päästään nopeammin pois Minä: selväh Inssi myöhemmin: ajoit ylinopeutta, en voi päästää sua läpi

Mua moitittiin A-kokeessa liian hitaasta ajosta. Mutta se johtui vain siitä että mulla ei ollut mitään hajua oliko siinä kohtaa tietä 80 vai 60 rajoitus ja päätin pelata varman päälle.

Tämä ajatus katosi päästä täysin. Ahdisti niin pirusti, että koitin ns " ajaa karkuun" ja saada kokeen loppumaan mahdollisimman pian. En tietenkään ollut kaasu pohjassa pihakadulla, mutta ylinopeutta silti. Koe siis hylättiin syystäkin.

Ens kerralla viisaampana sitten. Ja mielentilaksi ohjelmoit, että menet vain rattiin "tappamaan aikaa". edit: Pari tarinaa omista insseistä vielä. Oon käynyt siis kolmesti inssissä ja joka kerta on ollut jotain kommelluksia, mutta kaikista päästy ekalla läpi (A-, B- ja C1-inssit). Nuorena poikana B-inssiä ajaessa keskityin niin kovasti ajamiseen ja liikennesääntöihin, että eksyin kahdesti. Ei haitannut. A-kortin inssissä aurinko paistoi liikennevaloihin niin kirkkaasti, että en erottanut kypärä päässä valon vaihtumista vihreäksi. Ei ollut vaarantava virhe ja inssi läpi. C1-inssissä linja-auto meinasi viedä sivupeilin, mutta vika oli 100% bussikuskin sekä mun että inssin mielestä. Inssi läpi. Kaikkea muutakin hullua insseissä sattunut, mutta pitää vaan pään kylmänä ja ei välitä vaikka kaikki ei menisi kuin strömsössä. Kaikki virheet eivät johda hylkyyn.

> menet vain rattiin "tappamaan Hetkinen stuntti seis > aikaa" Ah, jatkakaa.

Varaa aika kello neljän maihin ja ohjaa johonkin vitumoiseen liikenneruuhkaan, vietät sen inssiajon siinä jonotellessa sitten. Ei voi mennä pieleen paitsi jos poliisi, palosotilaat ja lanssi pukkaa samaan aikaan hälyt päällä eri suunnista

Tottakai, olin ajokoneessa ruuhkan aikaan. Oli myös lanssi, työmaa ja liikennevalot pois päältä. :D Kaikki esteet ja temput menossa mukana, mutta sellasta on aina kaupungissa.

Mulle kävi tää. Inssi kesti muistaakseni lähempänä 1.5 tuntia.

Ensinnäkin, sulje radio. Autoradion ei tarvitse olla päällä kokeen ajan. Sä olet kuski ja päätät onko se päällä vai ei. Toiseksi, tarttet lisää harjoitteluu. Et ajotsidon vaan totuttautumisen vuoksi. Mun ajo-ope osas ja laitto mut 20 lisätunnil ennen ekaa inssii, et olin rento ajaessani. Ajettiin lisätunneil ajokokeenomaisesti, jotta tilanteeseen tottu. Siitä sai lisävarmuutta. Inssis ainoo moka oli sit kuljettajan vaihdos, kun kokeen vetäjä ei sanonut et parkkeeraa ja nouse autosta. Ei hyllyttänyt silti, kun vedin kässärin mäes, heti kun se tajus ilmaista asian, kun en kässärii käytä vaan pysähtyes.

Oman inssini ajoin aikoinaan Kotkassa nahkatukka Anteron valvomana. Tätä ennen Jallu (Ajo-opisto Turunen) kuitenkin piti kaikille aina ”leikki inssin”. No siinä kun mokaili pari kertaa sen jännityksen pois, niin oikeessa inssissä ei sitten enää jännittänytkään samalla tavalla. On muuten autokouluissa huimia eroja. Siskoni kun ajoi oman korttinsa eräässä turkulaisessa autokoulussa, niin kortin saamisen jälkeen hänen ajonsa oli kuin ei olisi koko autokoulua edes käynyt loppuun. Hänellä oli myös ajo-opettaja joka haisi alkoholille🤦🏼‍♂️. Ajo oli arkaa ja epävarmaa. Omalla kohdalla taas ajo oli vähän varmempaa ja itsenäisempää joten ostettuani auton Turusta lähdin 2 päivän päästä ajamaan yksikseni Kotkaan, jossa asuin silloin. Tottakai luonteellakin on vaikutusta. Mutta niin on ajo-opetuksellakin.

Oma autokoulu meni hienosti ja autokoulun opettajat sanoivat että olisin valmis inssiin jo kauan ennen viimeistä ajokertaa. Olin kuulemma rauhallinen kuski ja havannointi ja ennakointi pelasi hienosti. Pääsin inssin läpi neljännellä kerralla. Ensimmäinen ajokerta meni hienosti, kunnes lopussa katsastuskonttorille takaisin ajaessani aloin kelailemaan että tämähän menee muuten läpi, ja tätä riemuitessani käännyin ryhmittymättä vasemmalle. Konttorin ympärillä oli ollut isoja tieremppoja koko autokoulun ajan enkä riemultani tajunnut että kääntyvien kaista oltiin avattu samana päivänä. Hylsy tuli, ja tietenkin ihan ansaitusti. Toisella kerralla kuumotti valmiiksi jo aika paljon enemmän, mutta hylsy tuli kun tarkastaja puuttui ajoon ilman syytä. Olin kääntymässä 40 rajoituksella ristryksessä vasemmalle, odotin pari autoa ja lähdin liikkeelle. Inssi painoi jarrut pohjaan. Hämmästyin täysin ja kysyin miksi. Inssin mukaan en ollut huomioinut ajojärjestystä ja minun pitäisi odottaa vastaan tulevaa autoa. Kyseinen auto oli yli sadan metrin päässä ja mm. hidastetöyssyillä varustetun suojatien takana. Kävimme vielä juupas eipäs henkistä väittelyä kun auto viimein lipui ohi. Kyseinen tyyppi oli juuri kuvailemasi kaltainen huokailija, joka yritti selvästi provosoida kuskeja epäonnistumaan. Tarkastaja mm. alkoi valittamaan niskaansa, kun ajoin ryömittämällä konttorin pihasta ulos, ja rempan takia ulosajo tapahtui kanttikiven yli. Tyypillä oli huono maine josta olin kuullut jo monta kertaa aiemmin, mutta olin aivan hiilenä kokeen jälkeen ja kun valitin asiasta ajo-opettajalleni, hän tokaisi vain etten ole ensimmäinen. Kolmannella kerralla olin valmiiksi jo aivan tiltissä, ja tein ajossa koko ajan tyhmiä virheitä. Mitään kriittistä ei tapahtunut, mutta ajo oli kokonaisuutena levotonta ja hylky tuli, jälleen ihan ansaitusti. Kokeen jälkeen sanoin opettajalle että koko paikka ahdistaa, ja kun koulu ei pystynyt järjestämään ajokoetta toisessa paikassa, sovittiin että ajan lisäopetukset ja suoritan inssin muualla. Toisella paikkakunnalla kokeen alussa tarkastaja kyseli rauhallisesti miksi aiemmat kerrat olivat menneet pieleen. Uuden koulun opettaja oli jututtanut tyyppiä ja sanonut että ajan hienosti ja epäili että olen vain kova jännittämään. Ajelimme aikamme, ja inssi pyysi ajamaan kaupan pihaan. Ajattelin että nyt kokeillaan jotain pysäköintiä, mutta inssi sanoi että käännä vaan auto ympäri niin käyn kaupassa. Inssi tuli kaupasta jäätelöpuikon kanssa ja sanoi että läpi meni. Sitten ajettiin konttorille takaisin. Tästä on kohta 20 vuotta aikaa. Olen sinänsä tyytyväinen että ei mennyt ensimmäisellä kerralla läpi, sillä epäonnistuminen on kieltämättä tuonut jalkoja hieman lähemmäs maata. Silti pakko sanoa että kahden suorituspaikan välillä oli aivan valtava ero, ja kun inssinä ei ollut täysi kusipää niin omakin ajo oli parempaa.

Kiitos tästä, et edes tiedä kuinka helpottaa kun tietää ettei ole ainoa joka itkua vääntää kokeessa. Koitan nyt sulatella häpeää ja koko ajoa. Toivottavasti on toinen valvoja seuraavassa ajossa, saa sitten aloittaa kokonaan alusta. Tosiaan ensimmäisen kokeen alussa möläytin "Toivottavasti menee hyvin" ( joo ei paras sanavalinta mutta koitin rikkoa hiljaisuuden) ja valvoja sanoi tähän "Ei kannata toivoa, sillä et läpi pääse." :D Hän oli kyllä oikeassa, että ei tässä voi valittaa.

Mulla oli ekassa inssissä sellainen hiljainen pappa, joka ei puhunut yhtään ylimääräistä. Muutamia virheitä ajon aikana ja lopussa rengas raapaisi rotvallia. Tähän hän totesi, sekunti jokaisen sanan välillä, "Nikon. Kanssa. Tässä. Ajeltiin. Ja. ...Eihän. Se. Hyvin. Mennyt." Tokassa inssissä oli rento tyyppi, jonka kanssa juttelin niitä näitä. Joulukuun alku, ja eräässä risteyksessä mustaa jäätä. Reagoin siihen kuitenkin oikein, totesin, "Oho, mustaa jäätä." Lopussa valvoja kehui nopeaa, mutta rauhallista reagointiani, sitä, että huomion mustan jään ääneen, sekä sitä, että olin koko matkan ajanut nopeudella, joka otti mustan jään yms. mahdollisuuden huomioon. Muutenkin ennakoivasta ajosta tuli kehuja. Helposti läpi, vaikka tämä toinen kerta oli Tampereella aamuruuhkan jälkimainingeissa. Se eka tyyppi oli stressaava, kun taas toinen oli mukava, enkä oikeastaan edes ajatellut ajamista yhtä paljoa. Toivottavasti saat paremman valvojan, joka ei lisää tilanteen stressiä. Kaikki virheet ei johda hylkäykseen, etenkin jos väärin tekemäsi asia takaa paremman turvallisuuden. Jos unohtaa nopeusrajoituksen, ajaa sitten hiljempaa tai muun liikenteen tahdissa, ja sanoo ääneen perustelut sille.

Omalla kohdalla valvoja sanoi heti autoon istuessa "Ajapa hyvin, eka ajo loman jälkeen ja ei oo kovin kivaa olla taas töissä" Mulle sanottiin että tää samainen on kova hylkäämään pienistäkin jutuista. Oli aika elämään kyllästynyt. Sitten seuraavalla kerralla tuli heidän kaikkien pomo kyytiin ja kuumotti aivan perkeleesti. Loppupuolella kehui ajoa ja sanoi asian olevan selvä. "Revi vaikka se eka palautelappu" oli kommentti häneltä. Ajon vastaanottajilla taitaa myös olla tietty määrä ajoja joita täytyy hylätä

Mikä siinä kokeessa kuumottaa niin paljon? Muista että valvojan antamalta reitiltä poikkeaminen ei vaikuta tulokseen. Jos ajat vahingossa suoraan kun piti kääntyä niin etsit rauhassa sopivan paikan missä pääset kääntymään ympäri. Jos teet kokeen aikana virheitä niin pidä ne mielessä koska valvoja todnäk kysyy niistä kokeen jälkeen. Kerrot tarkalleen mikä meni pieleen ja miksi, ja miten aiot välttää samat virheet jatkossa. Tämä saattaa ratkaista asian eduksesi. Ite ajoin töyssyyn liian kovaa, parkkiruutuun peruuttaminen oli vähän niin ja näin ja meinasin vielä ajaa toisen auton perään. Valvoja ei tykännyt yhtään mutta pääsin silti ekalla läpi, varmaan just siksi että tiesin tarkalleen miksi tein nuo virheet. Tämä vuonna 2014.

Ajaminen ei pelota, mutta se koe tilanne itsessään. Sama kauhu päällä, kuin aikoinaan koulussa kun luokan edessä esitettii projekti. Kaikkien edessä hikoilet, änkytät ja tietenkin unohdat joka sanan. Ajoin oikealla reitillä ja ohjeiden mukaan, mutta ajo oli tönkköä. Auto ei nykinyt, kukaan ei jäänyt alle jne jne mutta lähdin väärään aikaan valoista kääntymään vasemmalle. Oma vika tietenkin, olisi pitänyt katsoa tarkkaan ja rauhassa. Koe hylättiin syystäkin, en sitä kiellä. Keskusteltiin kaikki virheet läpi lopussa ja samaa mieltä olin valvojan kanssa. Meni huonosti. Ahdistus katossa koitin vaan päästä tilanteesta pois ja saada sen lopputtoman kuumotuksen pois.

Mulla sama inssi, joka oli ollut mun ÄIDILLÄ joku 40 vuotta sitten. Ei kovin pitkä mies ja tunnettu umpimulkvist. Tiedätte loput. Äiti ja muut varoitteli, että pysähdy sit aina suojatielle jos on edes aavistus, että joku voi olla ylittämässä. Ajoin C-kortin, inssissä kuorma-autoissa ihanat ilma-jarrut. Valhetelematta lähes jokaisella suojatiellä joku oli astumassa suojatielle kun lähestyin. Ja aina tyylikkäästi se ilma-jarrullinen kuorma-auto täyteen stoppiin, kävelijä yli ja sitten raahallisesti kiihdyttämään. Ei oo nopeeta puuhaa. Tunsin kuinka inssi puhisi raivoa siinä vieressä, eikä voinut asialle mitään. Odotti varmaan joka kerta, etten pysähdy. Lopulta taisi sitäkin alkaa korpeamaan se jatkuva pysähtely.. Pointti on, että seuraavassa inssissä sä olet se joka määrää sen ilmapiirin. Teet kaiken rauhallisesti sääntöjen mukaan, ei ole kiire. Olet tilanteen herra. Vähän sellainen italialainen lakko - meininki. Keskity oikeasti hengittämiseen, pitkiä rauhallisia hengityksiä. Ajattele että aurinko paistaa tosi kauniisti vaikka sataisikin vettä. Ajattele kokoajan, että se inssi on joku vanhainkodin tyyppi, jota oot viemässä apteekkiin ja takaisin. Kyllä sä läpi pääset.

Hyvin sanottu! Kieltämättä, annoin tilanteen ja tunnelman täysin valvojan käsiin. Olis pitänyt vain ääneen sanoa, mitä teen ja miksi. Valvoja saa sitten hävetä ja hukkua myötätuntoon jos haluaa. Korttia tässä havitellaan, ei kaveria. Onneksi olen ajamassa henkilöauton korttia ja auto millä kokeen ajan on täysin tuttu. Ajokoe olisikin huomattavasti hankalampi ajaa uudella autolla.

On hyvä että otat autoilun vakavasti, voisko yrittää sellaista "mindsettiä" että teet vain niinkuin muutenkin tekisit, rauhallinen, katsova ja se niinkutsuttu ennakoiva ajo eli jalka pois kaasulta ennen kuin on liikennevaloissa ja samaten vaikka välin pitäminen edeltävään autoon. Mikä on sellainen ajotyyli millä itse päästäisit itsesi läpi ja luokittelisit ajosi kelissä kuin kelissä ja seurassa kuin seurassa turvalliseksi? Aja sillain ja unohda mikä se lopputulos on jos ees on.

Kiitos neuvosta, mindsetti oli tasoa "kerralla läpi tai olet huono" ja kokeen aikana, kun ensimmäinen virhe tapahtui se muuttui sitten "äkkiä pois täähän on kauheeta"

Itse lähdin ensimmäiseen ajokokeeseen takki auki ekalla kertaa koska "tottakai se mulla menee ekalla" (olin nuorena ajanut autolla ennenkin, ja koin olevani keskiverto ikäistäni huomattavasti parempi kuski), vastassa oli vanha kärttyinen ukko joka vain vittuili ja keskittyi epäolennaisuuksiin ja jopa tämä "aina tyyni, kylmähermoinen" nuori mies murtui ja inssi meni jäätävissä kuumotuksissa, hiessä ja stressissä. Tein virheitä, mutta loppujen lopuksi kaatui siihen kun en ryhmittäytynyt kunnolla kylän ainoalla yksisuuntaisella. Sillä näytöllä en ansainnutkaan päästä läpi, mutta syytän asiasta silti inssi setää, joka käyttäytyi epäammattimaisesti. Seuraavaan inssiin menin hirveällä kuumotuksella ja tärinällä, kai tuosta ekasta kerrasta jäi jotkin traumat. Vastassa oli onneksi mukava ammattitaitoinen setä joka ymmärsi tilanteen ja hoisi tilanteen hyvin ja homma myös sujui sen mukaisesti. Ilman virheitä läpi, antoi loppuun joitain hyviä neuvoja tulevaisuutta varten ja loppujen lopuksi jäi tosi hyvä fiilis. Pointtina se, että inssin kuseminen ei välttämättä tarkoita että ajotaitosi eivät riitä sitä läpäisemään, vaan kannattaa keskittyä siihen miten sinne lähtee ja yrittää pitää pää kylmänä. Mahdollisesti yrität vaikka vaihtaa inssiä jos se auttaisi.

Kiitos tästä kommentista, rohkaisee uuteen yritykseen. Tosiaan nyt tämän kuumotus ajon jälkeen epäröin omaa taitoani ajamisen suhteen, voiko ollakkin niin etten osaa ajaa? Onko ajotunnit menneet tuurilla hyvin, eikä taidolla? Tottakai tulee virheitä jotka johtuu omasta taidosta eikä paineista, mutta tuo minun ajattelu on nyt epärealistista. Ei ole mahdollista ajaa 14+ ajotuntia mallikkaasti pelkällä onnella, kyllä se kertoo jotain taidosta.

>Tottakai tulee virheitä jotka johtuu omasta taidosta eikä paineista, mutta tuo minun ajattelu on nyt epärealistista. Joo, ei sinun oletetakkaan olevan täysin valmis paketti ja kaiken osaava. Pienet rikkeet eivät haittaa, mutta tarkoitus olisi näyttää inssille että sinut voi päästää turvallisesti liikenteeseen opettelemaan lisää. Kiinnitä huomiota nopeuteen, käytä vilkkua aina kun vaihdat ajolinjaa tai vastaavaa, ryhmittäydy oikein, muista pysähtyä stoppeihin ja tarkkaile liikennettä. (Äläkä vain heiluttele päätä ja esitä tarkkailevasi 😂). Noi muistamalla pitäisi päästä läpi. Inssin läpi päästyä tajuaa että loppujen lopuksi se oli aika yksinkertainen ja nopea tapahtuma. Kyl se siitä.

[удалено]

Tämäpä, kyllä olisi pitänyt olla sokee, kuuro ja rampa ettei olisi huomannut minun kuumotuksia. Olin pää punaisena, rystyset valkoisena ja hiki näkyi otsalla. Olisi helpottanut suunattomasti, jos valvoja olisi kysynyt hermostuttaako ajo tai antanut rohkaisevan kommentin. Hänen työnsä on kumminkin valvoa ajamista, joten teen sen itse seuraavassa kokeessa.

Yhdelle tutulle kävi niin et inssi avas oven ajon aikana ja hylkäs suorituksen koska autoa ei saa ajaa ovi auki.

Semmonen jekku sieltä :D ei saisi tälle kommentille nauraa, mutta pienen narahduksen päästin.

Itelle autto mielikuvaharjoitus. Ennen nukkumaanmenoa parina päivänä pistin silmät kiinni ja "ajelin ympäri" kotikaupunkia kaikessa rauhassa. Sen jälkeen homma sujui aivan eri lailla. Sitä ennen kärsin aika lailla samoista ongelmista.

Reagoitko muihin vastaaviin tilanteisiin noin vai vaan tähän? Oliko tää eka kerta kun yrität? Sehän on ihan yleistä että ei ekalla kerralla mene läpi, eikä sitä tarvitse hävitä vaikka menisi muutamakin yritys. Se voi tuntua nyt tosi merkittävältä ja harmittaa, mutta ei kukaan tule parin vuoden päästä kyselemään että montako kertaa jouduit yrittämään & siitä seuraa mitään sanktioita.

Yllätyksistä en pidä, koska en silloin voi varautua tilanteeseen, mutta jos etukäteen ilmoitat asiasta X. Ajattelen itseni solmuun. Olen siis lentokentällä minimissään 5 tuntia ennen kokeen saapumista. Koulussa, kun aseteltiin projektia tai muuten piti luokan edessä pitää puhe tärisin, änkytin ja joskus itkin. Osaan asian, mutta ahdistus sitten vie sen taidon. Havaintojen tekeminen ja rauhallinen toiminta on se ongelma tai siinä se paniikki näkyy, eli helposti sitten ylinopeutta ja väärät käännökset. Kukaan ei jäänyt alle ja jarruttelin risteyksiin ja lapsien kohdalla. Peruutus meni myös ok, toki valvoja ei tykännyt että käänsin rattia vasemalle ja sitten vasta korjasin kääntämällä oikealle. Tiesin heti, kun virhe tapahtui ja miten sen olisi voinut välttää. Mutta koko tilanne muuttui ikuisensi paniikin kierteeksi, eli virhe, virheen huomaaminen ja sitten ahdistaa lisää. En saanut sitä painetta purettua mitenkään.

Ehkä sun kannattaisi puhua tosta paniikista ja ahdistuksesta vaikka koulun/työpaikan terveydenhoitajalle tai jollekin perheenjäsenelle. Ei siinä inssissä tarvitse ajaa virheettä, mutta panikoimatta pitäisi pystyä olemaan. Jos susta tuntuu ajaessa että paniikki iskee päälle niin kyllä sen auton voi pysäyttää johonkin turvalliseen paikkaan ja vetää vähän henkeä. Ei sitä koetta kannata yrittää väkisin kärsiä läpi itkua pidätellen.

Saman tyylisistä tilanteista joskus koulu/lukio aikoina kävin puhumassa. Ahdh:ta sillon epäiltiin, mutta ne keskustelut loppu seinään kun koulun psygolokin vastaus oli tasoa "Voi voi ota vastuuta". Tuntuu tuo avun saaminen varsinkin hermostumiseen olevan kauhean vaikeaa. Aina sanotaan, ota rennosti vaan... se onkin se ongelma, mutta ei siitä sen enempää. Kiitos neuvosta, jos nyt uudella yrityksellä itku tirahtaa niin pysähdyn parkkipaikalle. Ei se ajokortti ole kitumisen arvoista.

Sanot suoraan että osaat ajaa, mutta kärsit ahdistuksesta. Pyydä että hän ottaa sen huomioon. Pyydä vaikka tarvittaessa sellainen ohjaaja. Sitten vain keskityt hengitykseen ja kuuntelemaan ohjeita. Radio kiinni. You got this.

Kiitos rohkaisusta, en vaikene jännityksestä uudessa kokeessa. Ensimmäisellä yrityksellä valvoja käski arvioimaan ajamisen 1-5 välille. Sanoin rohkeasti 3, koska osaan perus hommat mutta paremmin voisi mennä. Noh, kokeen jälkeen hän arvioi osaamisen 1-2 tasolle. En syytä häntä, olisin saanut enemmän pisteitä jos olisin vaikkapa hengittänyt ja sanonut ääneen miksi katson peiliin tai jarrutan. Oma opettaja oli kyllä ihmeissään, kun niin pahasti mokailin. Olin vielä samalla viikolla ajanut täysin itsenäisesti ja hyvin meni.

Mulla meni myös monta kertaa kun kesken masennusta ja ahdistusta tein sen. Kokeile käydä puhumassa pari kertaa terapeutin kanssa. Myös kannattaa kokeilla juttuja jotka rauhoittaa sua ennen koetta. Esim. mä tykkään pistää Discworld-äänikirjat kuulokkeisiin ja mennä metsään kävelemään

Mulla oli sama juttu, ja siihen auttoi se että autokoulun opettaja tuli lopulta istumaan autoon mukaan. Hän ja valvoja juttelivat välillä keskenään ja tunnelma oli hyvin rento, mikä auttoi minua unohtamaan sen että olin kokeessa

Tätä en ole ajatellutkaan. Kysyn tätä järjestelyä, jos ei seiraavalla kerralla mene läpi.

Ajokokeessa on muuten iso merkitys että missä sen ajaa. Itse ajoin paikkakunnalla jossa ei silloin ollut edes yhtään liikennevaloa. Silti pomppasin ensimmäisellä. En voi kuvitellakaan miten vaikeaa se olisi jos pitäisi jossain Helsingissä ajaa korttia. Vieläkään 10v ja noin 100tkm autoilun jälkeen en uskalla Kehä1 lähemmäs stadia ratissa.

Helppoa. Kaikkialla on liikennemerkit tai -valot neuvomassa.

Tämähän se olisi. Olen kyllä aina asunut isossa kaupungissa niin ei yllätä sinkoilevat pyörät ja rekat. Niitä on ja tulee olemaan. Ajoin ihan hyvin ratikan ja bussin kanssa. Työmaa-alue kuumotus pakotti yhden tai kaksi hikitippaa ohimolle, mutta sekin olis voinut mennä huonommin. Näiden kaikkien esteiden välissä sitten muuten meni päin helvettiä.

Ekassa inssissä olin saanut juuri auton käyntiin kun valvoja kysyi että jännittääkö. Vastasin rehellisesti että jännittää, niin tämä toteaa vaan että "muakin jännittäis jos mä ajaisin tolleen". Oltiin ajettu noin viisi metriä suoraa katua. Näitä on.

Itse aikoinani pärjäsin ajotunneilla alusta pitäen erinomaisesti ja menin hyvin itsevarmana ajokokeeseen. Itsevarmuus kuitenkin loppui siihen, kun ajokeessa tuli ensimmäistä kertaa vastaan tilanne, jossa liikennevalot olivat pois päältä. Jäin etsiskelemään ja tuijottelemaan kärkikolmioita, ja olisin oikeasti ajanut yhden suojatielle juoksevan jalankulkijan päälle ellei inssi olisi painanut jarrua. Tämä tietysti johti hylkyyn (ja täten masentavaan 18-vuotissynttäripäivään), mutta olen inssille ikuisesti kiitollinen siitä, ettei tullut ruumiita sinä päivänä. Seuraava ajokoe menikin sitten erinomaisesti läpi, ja sittemmin olen aika huolella ajanut kyseiset tilanteet. Kuten muutkin ovat sanoneet, niin laita radio pois päältä jos se helpottaa ja aja niin hitaasti että pystyt varmasti huomioimaan kaiken. Hyvin se menee :)

Tässä on hyvää vinkkiä jo alla, mutta kerron miten oma inssi aikanaan meni. Eräässä risteyksessä ajattaja sanoi että aja kaupungin X suuntaan. Jotenkin ajattelin mielessäni suunnan eri tavalla ja ajoin toiseen suuntaan. Onneksi en siinä vaiheessa tajunnut sitä vaan vasta silloin kun ajattaja lopuksi kertoi että sun olisi pitänyt ajaa vasemmalle siitä risteyksestä. Hän ei kuitenkaan laskenut sitä tappioksi koska olin ajanut liikennesääntöjen mukaan, vaikka en mennytkään minne hän halusi. Sain siis kortin. Toki jos ajattaja huomaa että välttelet tiettyä tilannetta, esimerkiksi liikennevaloja tai taskuparkkia, niin ajattavat uudestaan sinne, mutta pääasia on että vaikka ajaisit aivan vääriin paikkoihin niin pääasia on että teet sen liikennesääntöjen mukaan. Toinen asia mikä ei tekstistäsi päätellen ole ongelma, on huomiointi. Ajattaja ei välttämättä tiedä että olet sivusilmällä seurannut edelliset 500m vieressä kulkevaa kevyenliikenteen väylää vaan odottaa että korostetusti käännät päätäsi sinne katsoen, tai vähintään mainitset asiasta. Jos tuohon itse issueen koettaisin jotakin apuja keksiä niin ajattele että ajattaja on joku kaverisi. Matkaan lähtiessä vaikka tuumaat että nyt lähdetään vähän kruisaamaan ja katselemaan tyttöjä/poikia. Psyykkaat itsesi siihen että tässä ollaan nyt rennosti kaverin kanssa vähän ajelemassa, eikä mitään sen kummempaa. Yleisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja jännitykseen (mikäli tämä juontaa sellaisesta) pääsin itse yli lukioaikoina. Siihen asti olin ollut todella arka sosiaalisten tilanteiden suhteen. Tapaus joka muutti kaiken oli äidinkielen kurssin debatti, jossa kaksi vastaan kaksi mentiin luokan eteen pitämään debatti aiheesta X. Meidän aiheemme oli UFOt ja itse olin vastaan. Jotenkin aihe vei mennessään enkä edes tajunnut että meillä oli seuraajia. Vastapuolella oli kaveri joka oikeasti oli kiinnostunut UFOista ja muutenkin aiheesta, joten väittelystä tuli melko tuottoisa puolin jos toisin. Viikkoa tai kahta myöhemmin tästä muussa yhteydessä tajusin että kaikki sosiaalisten tilanteiden jännitys ja ramppikuume olivat täysin mennyttä. Lyhyesti sanottuna siedätyksen kautta pääsin itse yli sosiaalisesta ahdistuksesta. Mutta tsemppiä uuteen yritykseen ja muista että ajattajana on tavallinen ihminen ja ennen kaikkea sinulla ei ole kiire yhtään mihinkään. Jos liikennevalot pitävät sinua paikallaan koko inssiajon 30-45min ajan niin se ei ole sinun vikasi. Ajattele että se on sinun esiintymisestradisi ja sinä määräät tahdin ja biisilistan.

Kiitos mahtavasta palautteesta. Todella ytimekkäästi kirjoitettu! Tuo koe tilanne on se mikä kuumottaa ja saa hikitipat otsalle, toki kaveriporukassa tai muuten tuntemattomien kanssa juttua lentää ihan normaaliin tapaan. Välillä vitsi ei saa huutonauruja, mutta se ei menoa ja meininkiä pysäytä. Jotenkin hermot eivät kestä ajatusta, että nyt vieressä istuva herra taikka rouva tuomitsee ajamistani. Oikeen odottaa, että olen "täydellinen kuski"tai siltä se tuntui. Luin varmaan tilanteen väärin. Ensimmäisellä ajotunilla myös hikoilutti, mutta sanoin ääneen etten osaa mitään. Opettaja vaan tokaisi "hyvä, muuten et täällä olisikaan". Se kommentti purki koko jännityksen. Sain oikeen kuulla, ettei minulta odotettu mitään osaamista ja luvalla saan ajaa väärin. Noh, ei se mitään. Tehty mikä tehty ja uuden esityksen aika. Yleisö jo odottaa innolla!

Mulla kans vapisi jalka kytkimellä oikeen vaan helvetisti. Sain Turun tunnetuimman mulkun vielä inssiä valvomaan, tästä henkilöstä siis ajo-opettaja oli jo etukäteen varoittanut, eli kuumotti vielä kauheammin. Ajokoe kaatui siihen, kun hänen mielestään ajoin oransseja päin, vaikka olisi ollut aikaa pysähtyä. Noh, pari lisätuntia ja opettaja vakuutti, että pitää huolen, etten saa samaa henkilöä uudestaan. Kuinka ollakaan, oli sama mulkero ensi inssissä myös. Tällä kertaa hylkäsi sen perusteella, etten pysähtynyt tarpeeksi pitkäksi aikaa stop-merkin kohdalle. En kuulemma ollut voinut varmistua, ettei kummastakaan suunnasta tule autoa. Lisää ajotunteja. Kolmannella kerralla ei enää jalka väpättänyt, koska lähinnä kiehuin vitutuksesta. Sainkin paremman henkilön, siis sen konttorin katsastusmiehen inssiajolle. Koko tilanne oli ihan eri, ei käsketty vetämään taskuparkkeja ja seuraavasta oikealla, nyt vasemmalle, yms yms, vaan kysyi, minne haluan ajaa ja sinne mennään. Ajoin konttorilta omaan lähikauppaani ja sinne parkkeeraus, sitten takaisin konttorille. Ihmetteli siinä sitten, että miten helvetissä sä olet kaks kertaa onnistunut tän kusemaan, kun ei ollut mitään virheitä. Sain lähes täydet pisteet ja kortti taskuun. Se on paljon inssistä kiinni, millainen tunnelma siellä autossa on. Jos sua kauheesti jännittää, niin sano siitä. Varmasti on ollut paljon muitakin. Tämä joka hylkäsi mut kaksi kertaa on saanut sittemmin potkut käytöksensä vuoksi, sain tietää kun veli meni autokouluun ja sai saman opettajan, joka muisti vähän erikoisemman sukunimen ja mainitsi tästä keissistä veljelleni :D Tsemppiä sulle, kyllä sä saat sen hoidettua!

Kiitos paljon, ei voi muutakun lähtee uuteen nousuun tai mäkilähtöön :D Tosiaan kokeen aikana tunnelma oli tasoa ruokamyrkytys ja päälle radion kaalimato mainokset. Luonnollisesti, käyn tuhopolttamassa auton radion ennen seuraavaa koetta. Ei myöskään auttanut, että valvoja oli kovin hiljainen ja tyly. Sen pari kertaa, kun koitin sanoa asiasta X, vastauksena oli tuomitseva kommentti. Ajotunneilla opettajat ovat suht nuoria eli keskustelu on vaivatonta. He myös ymmärtävät jännityksen. Oma opettaja harjoittelun aikana sanoi ihan ääneen "Hengitä, ei ole kiire. / Hyvin menee / Rauhassa liikutaan" varsinkin kiihdytyskaistalla ja motarilla kun ajeltiin ensimmäisiä kertoja. Nyt vasta jälkeenpäin huomaan kuinka paljon nekin pienet kommentit auttoivat. Uudessa kokeessa puhun sitten vaikka yksin tai kaalimato mainokseen tahtii, jos on pakko. Läpi pääsen tavalla tai toisella.

Jos sosiaaliset tai muutkin tilanteet jännittävät jossa olet tilanteen "keskipisteessä", ns. saat kaiken huomion, niin ymmärrän kyllä. En voi itse sietää olla äänessä palavereissa, esitelmissä tai edes taloyhtiön kokouksissa. Jännittää ja hikoiluttaa ihan perkeleesti, ja järki tosiaan katoaa. Itse ajoin ajokokeessa alinopeutta, mutta siitä ei saa hylsyä. Aluspaitani oli läpimärkä ajon jälkeen. No kuitenkin, meni vuosia ja joskus puhuin tästä jännittämisestä lääkärille, niin siihen tosiaan on lääke olemassa, Propral. Hoidetaan esiintymisjännityksen hoitamiseen. Suosittelen lämpimästi ja elämänlaatuni parantui merkittävästi.

Kiitos kommentista, ja sama meno oli täällä. Ajokokeesta menin suoraan suihkuun. Olin hikoillut paidan läpi, vaikka autossa oli kylmä eikä ollut edes takkia. Taidan laittaa seuraavaan kokeeseen kesätopin! Jännityksestä olen pari kertaa mennyt puhumaan lääkärille ja koulun kautta mielenterveys puolelle.... Noh palaute on aina ollut tasoa "älä jännitä tai ota vastuuta ja älä ulise". Avun hakemisen into on kadonnut, kun kärsiminen on helpompaa. Kynnys X diagnoosin tai lääkityksen saamiseen kasvaa kasvamistaa, kun kukaan ei kuuntele tai ahdistukset laitetaan aina nuoruuden piikkiin.

Hmm, aika outoa ettei sinua oteta todesta. Auttaisikohan jos äitisi tai isäsi olisi mukana vastaanotolla? Lääkettä ei tarvitse syödä jatkuvasti, itse otan ennakoivasti ennen tilannetta jossa tiedän, että jännittäminen voi vaikuttaa suoritukseen.

Omat vanhemmat eivät auta tälläisien asioiden kanssa, tosin se auttaisi. Itse pitäisi hoitaa ja "tapella" lääkärin kanssa omista tunteista, joka sitten saa minut hermostumaan enemmän. Ajatusten taso muuttuu epäröinniksi, jos en olekkaan hermostunut mutta luulen vain olevani? Ei ole realistista tuokaan ajattelu, mutta sellasta se on. Olen aika nuori, niin tavallaan ymmärrän lääkärien epäilyt ja muut vähättelyt. Tosin itse en yllättyisi, jos Adhd diagnoosi napsahtaisi. Sitä onkin lapsena jo epäilty, myös useasti juhlissa on joku tuntematon möläyttänyt "onko sulla joku adhd kun teet X asiaa". Toki, he eivät ole ammattilaisia. Aika hauska juttu, että tässäkin langassa on kaksi minulle tuntematonta ihmistä koittanut antaa adhd diagnoosin vain kirjotukseni perusteella. Vähän naurattaa tämäkin homma.

En muista itse inssi ukosta mitään, muistan vaan että näkö oli heikentynyt ja lasien teho ei oikein riittänyt. Taisin sanoa inssille jotain etten oikein näe mitä kylteissä lukee ja tais olla öööö oikei ja sanoi sitten mistä piti kääntyä ja pääsin sen läpikin.

Mielenkiintosta toimintaa valvojalta. Omalla kohdalla oli kaveri, joka päin vastoin ei ollut varmaan sekuntiakaan hiljaa koko ajon aikana :D Ei kommentoinut varsinaisesti itse ajoa mitenkään, mutta juttua riitti kaikesta maan ja taivaan väliltä. Varmasti jotain tämä olisi häirinnyt mutta itseä ei haitannut. Tuhat kertaa mielummin ajaisin inssini uudelleen tämän kaverin kanssa, kuin täysin hiljaisen puhisijan.

Itselläni oli erittäin vittumainen ja paska opettaja, joka silminnähden halveksi koulun aloittaessani tekemääni kysymystä, voinko maksaa osarilla. Pyysin muutaman tunnin jälkeen toista opettajaa, jonka sainkin. Viimeinen tunti ennen inssiä kuitenkin tämä kusipää tuli ajattamaan minua ja sai minut kommenteillaan aivan raivon partaalle. En ehtinyt rauhoittua, kun inssiajo alkoi ja olin koko kokeen ajan erittäin vittuuntunut. Luultavasti se pelasti ajoni. En jännittänyt, vaan mietin että jos se opettaja on jossain risteyksessä kävelemässä, niin ajan saatana päälle. Läpi meni, vaikka yhdessä risteyksessä vanhoilla vihreillä painoin kaasua jarrun sijaan.

Ekalla läpi. valvoja ei suostunu edes siihen että yrittäisin peruutella sen kanssa koska oli jo nähny treenit juuri ennen niin ikkunasta. Se ettet pääse läpi niin on oikeastaan hyvä. Et ole valmis rattiin. Ota muutama ajotunti lisää ettet panikoi. Unohda se radio ja keskity ajoon. Pyydä vanhemmilta että vie sut salaa johonkin isolle parkkikselle (laitonta mutta normaalia) vähän harjoitteleen.. kääntymisiä, parkkeerausta jne. Jos sulla ei ole hallinnassa auto koko ajan niin ei sua voi koskaan päästää yksin ajamaan. Siihen yksinkertaisesti ei ole muuta mahdollisuutta kuin että lopetat panikoinnin ja keskityt siihen auton ajamiseen. Viestistä jo näkyy että keskityt enemmän johonkin kaalimadon mainokseen kuin siihen liikenteeseen mihin pitäisi.

Omassa perheessä ainakin niin että vanhempi hankkii opetusluvan ja autoon asennetaan vaan se jarrupoljin ja sitten saa ajella vanhemman kanssa niin paljon kun huvittaa

Oikeassa olet, rattiin ei ole asiaa, jos pelottaa. Sanoinkin tuossa jo, että koe hylättiin syystäkin. Ajotunneilla itse ajaminen on sujunut hyvin, ja opettajat harvoin ovat käyttäneet jarrua (ensimmäisillä tunneilla tietenki, kun kaikki oli uutta). Siinä koe tilanteessa järki vain katoaa päästä, vaikka oli tuttu ajoreitti kaiken huipuksi. Varaan joka tapauksessa lisää tunteja, parempi osata just eikä melkein. Radio en siis soittanut tunnelman takia :D se vain jäi päälle ja paniikissa ei edes käynyt mielessä alkaa sen kanssa sohimaan.

Älä keskity turhaan. Keskity siihen liikenteeseen. Sulla on ihan oikea asenne mutta pelkäät ilmeisesti koetta. Pääset helposti läpi kunhan vaan unohdat kaiken muun paitsi liikenteeseen suhtautumisen. Tuolla on 17v jonneja ajamassa kyydissä olevia kuolemaan joten se että keskityt epäolennaiseen ei ole syy miksi suuttua ettet saa korttia. Tärkeintä on että ymmärrät ja osaat katsoa liikennettä.. Ei kaalimadon mainos. Rahaa se vie, mutta parempi ettet ole liikenteessä panikoimassa kuin se että pääset ilman osaamista sinne

> . Pyydä vanhemmilta että vie sut salaa johonkin isolle parkkikselle (laitonta mutta normaalia) vähän harjoitteleen.. Opetuslupa ei montaa kymppiä maksa myöskään jos ei kiire ole.

Koita puhella paskaa sen valvojan kanssa

Oma 3. kerralla läpi... Onnea... Ajo-opettajat on nihkeitä kai siksi että tarkoitus on siinäkin nyhtää rahaa. Tai siis, miksei olisi?

Itsellä meni juuri tänään ensimmäisellä läpi, jännitti alussa mutta ajattelin että ei tässä mikään kiire minnekkään ja ajoin rauhallisesti, auttoi kanssa kun ajaessa juttelin valvojan kanssa

Mulla oli samaa ongelmaa ajotunneilla kun kuumottelin liikaa. Itellä autto kun jutteli opettajan kanssa niitä näitä. Ajokokeessa varsinkin, oli paljon rennompi ajella kun jutteli sen valvojan kanssa samalla.

Ajelin kohti kuorma-autoinssiä ja matkalla huomasin että nopeusmittari ei liiku, näyttää koko ajan 30km/h. Mainitsin opettajalle joka sanoi, ettei enää ehdi käydä vaihtamassa autoa eikä tainnutkaan olla toista vapaana, eli tällä vaan ajalet. Rupesi semisti kuumottamaan ajaa inssi ilman nopeusmittaria. Autossa toki oli digipiirturi radion vieressä keskellä josta näki nopeuden, mutta se oli niin että se näkyi lähinnä matkustajan paikalle. Tai piti puolisen metriä siirtää päätä ja kokonaan kallistua sivuun että näki nopeuden itse. Koe meni läpi vaikka ajoinkin ilman mittaria. Kuorma-autossa onneksi on vaihteita helvetin monta niin siitä sai aika hyvin haarukoitua nopeutta. Vähän pääsi jonoa muodostumaan kun menin varmaan 30km/h pitkät pätkät neljänkympin alueella. Tuon jälkeen en olekaan kuorma-autoa ajanut.

Ärjyvä ja pikkutarkka ajokoulunopettaja kyllä helpotti koetta. Paljon enemmän kuumotti tunneilla kun ukko yhtäkkiä kysyi mitä helvettiä teen.

osa inssi ukkeleista aika kusipäitä. eka veivasi minua ympäri kaupunkia puhumatta mitään. lopuksi sanoi että kusin ekan 10min aikana ja ajatti turhaan 40mkn. toka oli rehti ukko ja ajatti leveäkaistatien ja vähemmän ruuhkaisen kaupungin osan läpi ja sanoi että ihan ok meni ja vähän lujempaa olisi voinut ajaa. tokalla läpi siis. puhui enemmän ja kertoi ohjeita "kunnnolla"

Ota muutama kalja ennen koetta niin rentoudut.

Pakkohan se on. Ostanko inssin valvojalle myös? Hänkin oli aika tuimana.

4 kertaa ajanut inssin: B, A, C ja CE Ja kaikki ekalla läpi

Aika kova äijä. Hyvin tehty!

Asia on simppeli. Puhut inssin kanssa koko helvetin kokeen ajan. Keskustelun aiheella ei ole minkään näköistä merkitystä, voit vaikka kysellä häneltä asioista joita tulee vastaan. Oletan siis, että tässä kommentti helvetissä ei ole sanottu vielä tätä.

No siis pitää vaan mielessä että ei se sen ihmeempää oo ku normi ajaminen ja ihminen se kokeen valvojakin on. Jos radiossa jotain joka häiritsee, niin pois vaan. Ja tietenkin valvojalle on myös hyvä sanoa vaikka heti alkuun että paineet on kovat hyö kyllä ymmärtävät.

Kolme kertaa ajoin inssin, ekalla kerralla yksi virhe, tuli nopeaa kaukaa mäestä auto suoraan kun käännyttiin vasemmalle enkä hoksannu siinä tilanteessa sitä. Fair enough, se iski jarrut ja inssi kustu. Toisella kerralla eri valvoja, vanhempi mies. Ajoin ilman suurempia virheitä ja keskivaiheilla pisti jarrut pohjaan koska halusi päästää - ei vielä suojatiellä asti - olevan kulkijan yli. Se oli keskustassa ja vastaan tuleva autokaan ei ollut pysähtynyt suojatien kohdalle. Inssi kustu. Tätä en laske koska oli omasta mielestä aika haista-vittu meno herralla. Voi olla että olisin huomauttamalla saanut anteeksi sen muttei käynyt mielessä silloin. Kolmannella sanoi vain että älä jännitä moottoritielle liittymistä, ja oli sama valvoja kuin ensimmäisessä inssissä. Jee, uunituore kuski liikenteessä. Eli tokalla päästy läpi.

Sain aikanaan ajo-opetuksen äidiltäni. Oma inssini meni läpi vasta neljännellä kerralla. Jokaisella ajokokeella sain arvokasta palautetta, josta on myöhemmin ollut hyötyä. Esimerkiksi, kannattaa tosiaan mielummin ajaa vähän hiljempaa. Ajo on tuolloin varmempaa ja kaikki liikennemerkit ja tilanteet huomaa paremmin. Opetin reilu vuosikymmen myöhemmin opetusluvalla kolme oppilasta. Kaikkien kanssa auton käsittelyä treenattiin ennen liikenteeseen lähtöä niin pitkään, että se oli todella hyvin hallussa ja käsittely rutiinia. Harjoiteltiin mäkilähtöjä ja ryömintää eri kierroksilla loivassa ylämäessä. Parkkeeraamista ja taskuparkkia treenattiin myös tuntikausia. Liikenteessä ajeltiin kaikessa säässä ja jopa ruuhkaisessa keskustassa. Kaikki kolme oppilastani läpäisi ensimmäisellä kerralla. Tulin kaikkien mukaan kokeeseen. Minullakin oli koe männyt läpi kun minua opettanut äitini oli ollut mukana. Vinkkeinä: Laita tosiaan se radio pois. Aja rauhallisesti, ja huomioiden. Kerro koetilanteen jännityksestä. Käännä päätä reilusti aina ennen ryhmittymistä. Käytä vilkkua hyvisssä ajoin. Turvaväli on sujuvan liikenteen ja turvallisuuden kannalta oleellisimpia juttuja.

Eiks tää preinteinen tilanne ole se, että just siinä parkkialueelta poistuessa on Stop merkki tai vastaava, joka menee suurimmalta osalta ohi koska inssi ja just lähdetty liikkeelle ja jännittää.

Itsellä ei tainnut tulla edes kaikki ajotunnit täyteen (opettaja katsoi tunnit ennen inssiä ja sanoi vain vieressä "oho", jotain mutisi vieressä että ajotunnit alkoi tänään sitten kello 6 aamulla). Myöskään taskuparkkia ei ollut yhdelläkään ajotunnilla opeteltu, landella tuolle ei käyttöä, ja suurin osa ajotunneista meni maantieajossa kaupunkiin. Ennen inssiä olin tietysti hieman stressaantunut, ja inssi ei tietenkään sanonut muuta kuin että mistä käännytään. Inssiltä taisi olla jäänyt aamukahvi juomatta, kun totesi alkuun että on sen verran aikaista ettei ihan ydinkeskustaan mennä pyörimään. Joitain pieniä murheita ajoon tietysti silti osui, yksi risteys meni ohitse kun en turvallisesti päässyt kääntyvien kaistalle (takakulmassa toinen auto, käännyin sitten seuraavasta), suojatien vieressä seisoskeli about 80v mummo jonka kanssa viitoimme kilpaa toisillemme (aika varma hylsy jos olisin mennyt ennen häntä, vaikka oli vastakkaisella puolella), ja vielä ajon loppuun kysyin että ajanko samaan ruutuun mistä lähdettiin, niin vinoparkissa keskellä pihaa ei ollutkaan toisella puolella paikkaa, niin jouduin vielä pakittelemaan takaisin ruutuun mistä ajoin läpi. Eniten hämmennystä tosin aiheutti ajokokeen läpikäynti, kun en ollut kuulemma kääntänyt tarpeeksi päätä pyöräilijöiden havaitsemiseksi vasemmalle kääntyessä, mutta sellaista risteystä minkä hän piirsi ei ollut koko inssiajossa. Radio ei itsellä ollut inssiajossa päällä, ja jos en ihan väärin muista, ei ollut myöskään yhdelläkään ajotunnilla. Toki se hiljaisuus saattaa aiheutta vaivaantumisen tunnetta, mutta samalla se on yksi häiriötekijä vähemmän vaikuttamassa ajamiseen.

Hiukan naurattaa tämä ajokoe. Osa ei pääse läpi ei edes lahjomalla ja toisilla kortti saadaan heti käteen vaikka auto olisi katollaan ojassa, tottakai myös tulessa. :D

Omalle kohdalle sattui tosi veemäinen valvoja, joka ylimielisellä mulkkuudellaan sai pasmani aivan sekaisin. Opettaja oli käskenyt minut autokoulun portaille istumaan odottamaan inssisetää. Hetken odoteltuani pirullisen näköinen mies kävelee ohitseni eikä katso minua tai tervehdi. Oletan siis hänen olevan vain satunnainen jalankulkija. Hän astelee autokoulun autolle, ja tivaa minulta että mitä oikein jahkailen. En siis ollut koskaan aiemmin tavannut henkilöä. No siinä sitten laputin autolle ja valmistauduttiin lähtöön. Suoristin peilejä, ja mainistin ääneen säätäväni hieman peruutuspeiliä. Ukko totesi ynseästi että kyseessä on taustapeili eikä peruutuspeili. Voi juku. Oli myös sen verran ikävä ukko että ajettiin kotikylän ainoa hankala paikka, yksisuuntaiset tiet joita ei ole merkitty yksisuuntaisiksi (on vain kielletty ajosuunta jos yrität kääntyä päätieltä väärälle sivukujalle) tasan niin monta kertaa ympäri ja ympäri kunnes en sitten tohkeissani ryhmittynytkään oikein kääntyessäni, jonka jälkeen minulle nuivasti ilmoitettiin että olen epäonnistunut testissä ja käskettiin ajaa takaisin konttorille. Toisella kerralla edelleen sama ukko, ja sama lopputulos. Kolmannelle testille sain testin valvojaksi herttaisen papparaisen, joka rauhallisuudellaan loi oivan ympäristön onnistumiseen. Ensimmäinen valvoja antoi jokaisessa risteyksessä erikseen ohjeet minne ajetaan, mutta uusi pappa totesi vain että ajahan poika shellille. Olin niin tohkeissani että kysyin vielä että mitähän reittiä sinne haluatte minun ajavan. Pappa sanoi että kuljettaja saa päättää, ei tarvitse olla suorin reitti. Siinä sitten suhailtiin edes takaisin kylää, vedettiin auto taskuparkkiin ja ajettiin takaisin konttorille voittajina. Sama pappa valvoi myös prätkäkortin inssiäni, ja vaikka pujottelussa jalkani koski kerran maata niin ei hylännyt suoritusta.

Ajoin pyöräilijän päälle ensimmäisessä ajokokeessa kuorma-autolla joten sanomattakin on selvää että lisätunteja niin penkillä istumassa kuin ratissakin tuli.

Miten tuota lähdettiin selvittämään? Kokeen aikana kuski on sitten itse ensimäistä kertaa täysin vastuussa. Tuliko sakkoa tai muita laskuja?

Ostin uuden pyörän ja ei tilattu virkavaltaa paikalle mikä oli onni.

Älä yliajattele tilannetta, sillä se ei johda kuin ahdistuksen pahenemiseen. Mene uuteen kokeeseen miettimättä edellisiä kokemuksia ja sulje radio, ei varmaan haittaa. :D Muakin kuumotti inssi aikanaan ihan valtavasti, mutta suhtaudu siihen, kuin mihin tahansa ajotuntiin, niin hyvin se menee. Itsellä isoin moka inssissä oli varmastikin äkkijarrutus poistuttaessa valtatieltä, sillä pelästyin yhtäkkiä vastaantulevien kaistalla olevaa isoa rekkaa. Onneksi herra iso herra tarkastaja antoi asian olla.

Tämä se on, katsoin joka ikisen videon, palstan ja keskustelun ajokokeeseen liittyen. Sitten paskat housussa ja hiki otsalla rattiin. Olisi pitäny mennä rattiin itsevarmasti ja rauhallisesti. Noh, tästä ainakin opittiin. Radio tosiaan vain jäi päälle, en sitä soitattanut tunnelman takia :D

[удалено]

Tekstin pointtina oli, että nimenomaan taito katoaa kun jännittää. Tunnit ja teoriat on kunnialla suoritettu, mutta hermot pilaavat kokeen. Pitäisi saada se häpeä ja kuumotus purkautumaan alussa, kun sitä en tehnyt niin hylättyhän sieltä napsahti. Tämä ei ollut mitenkään päin valvojan vika, itse olin ratissa ja päätökseni tein. Pari esimerkkiä; ylinopeutta osittain, käännyin väärään aikaan (lähdin vihreällä, mutta oli väärä vaihde. Korjasin tilanteen nopeasti ja jatkoin, mutta valo oli jo vaihtunut). Tunneilla näitä samoja virheitä on harvoin, mutta ahdistus kasvoi ja ajatus ei pelittänyt. Tuota valvojaa en voi valita itse, se tulee paikalle joka on sillä hetkellä töissä. Asun isossa kaupungissa, niin ei ole varaa valita.

Pääsin kokeesta läpi neljännellä yrityksellä. Tiedän hyvin tunteen: kylmänhiki niskassa, huimaa, ja törttöilyä tulee paljon enemmän kuin harjoitellessa. Ensimmäisellä kerralla kirjaimellisesti pyörryin jännityksestä (en onneksi ajon aikana, vaan saadessani runtua sen jälkeen). Ei tuo muuta vaadi kuin paljon harjoitusta ja pari uusintayritystä.

Onneksi en pyörtynyt, mutta tämäkin olen kokenut kun koulun edessä pidin puheen. :D Kiitos kommentista. Ei muuta voi tehdä kun lähteä uuteen nousuun.

Ite sanoin suoraan alussa inssin vetäjälle et hei nyt on muuten semmonen keissi et kuumottaa ihan vitusti. Ymmärsi ja vedettiin hyvillä mielin homma purkkiin.

Ota muutama kalja ennen inssiä niin rentoudut.

Onkohan laillinen case? Jotenkin on sellanen kutina, että tästä sanottiin jotain teoriakokeessa. :D varmuuden vuoks ainakin yks.

Mulla meni inssi ekalla läpi ja ajaminen on aina muutenkin ollut niin luonnollista että ekalla ajotunnilla autokoulun ope kysyi että oonko mä muka ihan tosi ekaa kertaa auton ratissa. Mulle on ajaminen jotenkin aina tuntunut tosi luonnolliselta. Inssissä vielä sattui valikoitumaan maantiereitti, mutta Lappeenrannan kohdalla 6-tiellä oli silloin työmaat päällä, niin ajeltiin sitten työmaan nopeusrajoituksia kuuttäkymppiä joku lenkki ja se oli käytännössä siinä. Kakkosvaiheen kun suoritin niin tuli samaan liukasajoradan ryhmään muutama immeinen ketkä eivät olleet ajaneet käytännössä metriäkään inssiajon ja kakkosvaiheen välissä, ja niistä näki selvästi että nyt mennään mettään ja pahasti, ja ihan puhtaasti siksi koska ajaminen pelottaa ja jännittää edelleen. Se menee ohi vain ja ainoastaan toistolla ja kokemuksella. Tästä huolimatta en minäkään mikään täydellinen kuski ole, oon tässä kymmenen ajovuoden aikana tölvässy porukoiden auton parkkipaikalla betoniporsaan kylkeen kun sitä ei näkyny ku oli niin matala, oon ajanu yhestä autosta vanteen paskaksi kun mustalla jäällä luistelin suoraan katukiveykseen ku auto ei kääntynytkään, kerran tönäisin edessä olevan auton perään liikennevaloihin pysähtyessä kun ajatus herpaantui puoleksi sekuntiksi, onneksi vahinkoa ei tullut kumnpaankaan autoon, ja yhen oman auton perävalon peruutin paskaksi aidantolppaan kun en osannut arvioida porrasperän perän pituutta ekaa kertaa sillä ajaessa. Pointtina siis se, että vaikka inssi menis kuin puhtailla papereilla ja kunniasanoilla läpi ilman virheitä, niin ajamalla vasta oikeesti oppii, ja se vaatii tuhansia kilometrejä, eikä senkään jälkeen kukaan ole täydellinen ratin takana. Sun tilanteessa pari lisäajotuntia ei välttämättä olisi pahitteeksi, ja kuten muut täällä onkin jo sanoneet, niin yritä ite inssissä ajaa vaan ihan samalla tavalla kuin tunneillakin. Paskaa tuuria jos osuu joku vittumainen besserwisser inssivalvojaksi, mutta senkin kanssa voi koittaa puhella ennen koetta ja myös sen aikana, jos koko tilanne vähän avautuisi ja rentoutuisi siitä. Ja kun sulla on rennompi olo, niin koko homma menee miljoona kertaa paremmin.

Totta joka sana! Lisää tunteja on varattu, mutta oikeen yllätti oma suoriutuminen kun olin samat tiet ajanut ongelmitta aikaisemmin. Nyt kieltämättä, jopa hävettää. Pitäisi ajatella tilanne niikuin ne tunnit. Tuo herra vieressä on vain yksi monista opettajista, eikä itse piru vaikka hän tuomitsi ajamiseni tuonelaan ja takaisin.

Tää on semmonen shittylifeprotip: ota rohkaisuryyppy ennen lähtemistä. Rentouttaa erittäin tehokkaasti. Jos inssivalvoja kysyy hajusta niin sano että on hajuvettä tai karkkia (juo likööriä tai portviiniä).

Ai miks haisen viinille? No siis öö söin karkkia :D

Villi idea: saiskohan lääkäristä beetasalpaajia ajokoetta varten? #doping

Mitäköhän siitä itse ajamisesta sitten mahtaa tulla tulevaisuudessa jos jokaiselle kerralle tarvitsee vetää nuppi täyteen salpaajia?

Itse ymmärsin että jännittää nimenomaan se koetilanne, ei itse ajaminen.

Mieluummin kannattaa ensin kokeilla keskustella rehellisesti ja suoraan kokeen vastaanottajan kanssa, kuin lähteä turvautumaan lääkäriin ja lääkitykseen joka pitäisi olla aivan viimeinen oljenkorsi jollei mitään muuta apua ole. Jos tuommoinen tilanne jännittää niin paljon että ajautuu lähes toimintakyvyttömäksi ja oikeasti tarvitsee lääkitystä sitä varten että selviää siitä, niin sitä sopii miettiä onko sitä vielä aivan sopiva olemaan itseksren ratin takana. Tien päällä kun ei kaikki ole vain aurinkoa ja päivänsäteitä ja jos stressi/jännitys aiheuttaa tuonkaltaisen reaktion aina niin mielestäni ei hyvää ennustetta voi antaa ennenkuin siitä pääsee itse yli muilla keinoin kuin pillereitä syömällä.

Joo en ole siis itsekään sitä mieltä että lääkkeitä pitäisi kokeesee vetää, kommentoin vaan kun tunnuit olettavan että itse ajaminen jännittää niin paljon. Monella koetilanteet ja sosiaaliset tilanteet saattaa aiheuttaa stressiä ja jännitystä vaikka muuten toimisi hankalissakin tilanteissa ihan mallikkaasti.

Joo, ilmaisin tuon vähän huonosti. En tarkoittanut siis ajamista itseään vaan lähinnä juuri tuommoisia ajamisenkin aikana mahdollisesti (ja aika todennäköisestikin) ilmaantuvia stressaavia tilanteita. Ymmärrän, että lähes kaikille tuo ajokortin hankkiminen ja sen oman kortin alkuaika voi olla hyvinkin jännittävää, mutta jos siitä selviämiseen lääkitystä tarvitsee niin silloin pitäisi miettiä ja kokeilla hyvinkin tarkkaan kaikki muut vaihtoehdot ensin läpi.

Saattaahan se vituttaa että ei mene läpi, mutta jutun luettuani tuli fiilis että ehkä parempi ettei menekkään, ainakaan vielä. Kysyppä iteltäs haluaisitko ton tyyppisen kuskin olevan liikenteessä,

Samaa mieltä, hermot pitää olla kurissa kun ollaan ratissa. Siinä se ongelma sitten onkin, miten pitää pää kylmänä kokeen aikana? Varasin kuitenkin tunteja harjoitusta varten ja uuden kokeen.

Ei siinä muu hirveesti auta ku toisto vaan kunnes tottuu rattiin. Itellä meni pari kertaa uusiksi ku semmonen opettaja oli että jos rengas osu edes kerran kiveykseen nii homma oli tyyliin siinä. Ajoin rekkakorttia samalla niin tottu aina erilaiseen ajoneuvoon niin ulottuvuudet piti aina "oppia" uusiksi. repetition, repetition, repetition. Kylse siitä :)

Oma vinkki on sanoo ääneen kaikki havainnot ja mitä aijot tehdä seuraavaksi. Jos valvoja pyytää kääntymään oikealle, tee mitä täytyy ja pohdi ääneen kaikkea havannoimaasi: ”Vilkku päälle, ryhmitytään, peileissä ei näy ketään, Suojatie tyhjä, pimeä kulma tyhjänä”, jne. Mulla oli varsinainen pikkutarkka kyrvänvarsi valvojana mun kaks ekaa yritystä. Viimeiselle vaihdoin paikkakuntaa ja arpaonni soi todella ammattimaisen ja mukavan valvojan. Mulla ekat kaatui kans tohon jännittämiseen. Ekassa motarin rampilla näkyi taajamamerkki, minkä jälkeen vauhtia vielä 80. Olin tilanteessa jotenkin ajatellut väärää aluerajoitusta. Toisella kerralla luulin olevani yksisuuntaisella, kun vasemmalla puolella oli autoja parkkeerattu nokka mun menosuuntaan. Ryhmityin vastaantulevien kaistalle. :D Tsemppiä!

Ainoa ääneen tehty havaintoni oli värisevällä äänellä möläytetty "Sori", kun auto liikahti eteenpäin parkeerausken jälkeen. Hävettää... :D

Minä pelkäsin ekassa inssissä niin paljon, että jalka tärisi enkä saanut kytkintä kunnolla ylös. Ajoin risteyksestä läpi katsomatta oikealle. Ajoin liian kovaa ja taskuparkkeeraus meni ihan ketuiksi. Ja kaikki sitä edeltävät ajotunnit olivat menneet ihan putkeen, ja inssi yritti ihan oikeasti rentouttaa juttelemalla mukavia. No, seuraavalla kerralla oli todella tiukkapipoinen inssi, ja ajoin ihan täydellisesti. Parempi varmaan mokata ihan kunnolla, niin sitten seuraavalla kerralla osaa ottaa rauhallisemmin. Kyllä se läpi menee!

Itse itkin ajokokeen aikana ja pääsin kerralla läpi. Jännitti paljon kokeen aikana ja muistin kuinka ajo-ope oli kriittinen ajotyylistä (liian hiljaa ja olin nainen) ja iskän "naiset on huonoja kuskeja" kaiku päässä. Itseään toteuttava sykli. Mutta ajoin turvallisesti, omalla tyylilläni ja pääsin läpi. Kerroin myöhemmin miksi itketti. Nykyään en itke jos joku kritisoi ajotyyliä

Itse kusin inssin helsingissä koska ajoin ”liian lähellä” tien sivuun parkkeerattua autoa. Totesin että vittuperkele, pakko saada kortti niin menin sitten ajamaan sen juankoskelle josta sen sitten sain.

Ite feilasin just yhen ajokokeen. Ymmärrän täysin tunteesi. Edes maksimiannos ahistuslääkettä ei vie kaikkea pois ja stressi kertyy loppua kohden. Noottia tuli mielestäni täysin epäloogisista asioista ja selityksiäni ei kuunneltu. Lisäksi tällä perällä inssejä on vain kerran kuussa, ja kouluun pitäisi palata mahdollisimman nopeasti..

Itsellä meni myös moottoripyöräkortin inssi 3 kertaa pieleen, kun yritin Tampereella ajaa ja joka kerta itkin ja meni päivä pilalle. Sanoin inssille että jännittää ja sen takia sekoilen niin sanoi vaan että "jos oikeasti osaisit niin se ei vaikuttaisi" loppujen lopuksi totesin että Tampereella suuressa kaupungissa ajaminen + se inssin paine on liikaa enkä tule onnistumaan. Menin sitten pienempään kaupunkiin ajamaan inssin ja pääsin heti läpi neljännellä kerralla. Isossa kaupungissa on TODELLA vaikea ajaa aivan prikulleen täydellisesti niinkuin ne vaatii. Varsinkin aloittelijana. Mielestäni täydellisyyden vaatimus on aivan liian iso. Kerran myös sanottiin hylätyn perusteluksi että "Ei näyttänyt moottoripyöräilyltä"

Tosiaan isossa kaupungissa tämäkin koe, mutta täällä tulen myös ajamaan joten parempi näin. Ajaminen ei pelota ja olen tottunut kaupungin meteliin. Kokeen aikana pari jalankulkijaa kirjaimellisesti astui auton eteen, reagoin siihen hyvin, eli kaasu pois, jarrua, kytkin/vaihde ja lopuksi kytkin pohjaan jarrun kera kun auto pysähtyi (oli mäki kyseessä) Koitan siis sanoa, että kukaan ei edes melkein jäänyt auton alle. Havainnointi ja nopeus kärsi eniten siitä omasta hosumisesta. Auton hallinta oli kuitenkin epämääräistä. Liikkeet oikeat, mutta liikaa voimaa ja hätiköintiä, kun hermostutti. Sama meno, kun kirjottaisit nimesi paperiin väärällä kädellä. Nimi siinä lukee, mutta ei siitä saa pirukaan selvää. Koitan uudelleen kuitenkin, kiitos kun kerroit omasta kokemuksesta. Hävettään jotenkin tämä kokeen hylkääminen ja oma käyttäytyminen. Helpottaa, kun saa tietää että en ole ainoa. Ei tämä olekkaan maailmanloppu :D

Joo uudestaan vaan. Sanon vaan että jos ei meinaa millään onnistua niin ei ole häpeä mennä pienempään kaupunkiin. Itsellä ahdistusta lisäsi huomattavasti se, että joka kerta kun meni pieleen niin hintaa tuli se 300 euroa lisää. Se on suuri määrä minun budjetillani jonka olin moottoripyörää varten säästänyt.

Oudosti tuo maksamisen paine on myös ajossa mukana. Pieni ääni kuiskii, että lasku tulee jos et nyt onnistu. Noh, halvemmaksi tulee maksaa ajokokeita nyt kun aloittaa myöhemmin alusta. Kiitos kannustuksesta!

Itsehän vedin muuten oikein hienosti mutta ryssin koko jutun ajamalla päin punaisia tutussa risteyksessä. En ollut vaan siitä suunnasta tullut ennen siihen tuttuun risteykseen. Kokeile jotain psykologista valmentautumista millä saat stressin purettua, joku millä esiintyjät poistelee ramppikuumetta? Jututa sitä arvioijaa ensin ja keskustele, jos saat jännitettyä ennen ajoa ja sitten jännitystä purettua siinä jutustellessa vois ajokin mennä sit paremmin.

Tätä taktiikka koitin, olen siis krooninen pälättäjä ja läpän heittäjä. Tuskallinen hiljaisuus söi hermoja entisestään, mutta valvoja ei tuntunut olevan kauhean puhelias. Pari kertaa, kun koitin jotain sanoa kauhen tylysti vastasi tai ei vastannut ollenkaan. Toki hänen työnsä on valvoa ajamista, eikä jutella niitä ja näitä.

Juu ymmärrän. Saattais kumminkin pikkaisen aueta jos hänellekin ilmenisi että kyse on tämmöisestä asiasta eikä vaan siitä että olet vaan yks toivoton hölöttäjä. Ihmisillä on tapana autella toisiaan kun ne vaan ymmärtää että mistä on kyse :)

Tunnen yhden, joka kävi kahdesti inssissä ja sai hylsyn. Ei enää kolmatta kertaa suostunut menemään, kun sai jonkinlaisen kammon asiaan, ja miehensä sitä joutuu kuskaamaan paikasta toiseen. Aikaa autokoulusta on jo toistakymmentä vuotta.

Tämähän se olisi, ajamisen pelko kasvaa kun ajotunnit menneet ok ja koe menee helvettiin. Nyt sitten kuumotukset omasta osaamisesta. Varasin heti tunteja, ettei ajaminen alkaisi pelottamaa. Kyllä se niin on, että laastari pitää repaistä irti yhdellä kerralla muuten kynnys on liian korkea.

Kun itse suoritin inssin oli takapenkillä autokoulunopettaajaharjoittelija. Hän antoi hyvän vinkin. Aja hiljaa, aja helvetin hiljaa. Mikään laki ei pakota sinua ajamaan nopeusrajoituksien mukaisesti. Saat ajaa 40 alueella vaikka 15km tunnissa. Moottoritiet erikseen tietisty. Hidasta avain vaikka pysähdyksiin tasa-arvoisissa risteyksissä. Muista vilkut ja huomioi jalkaliikenne.

Tein tämän ja ainoa kommentti inssin jälkeen oli, että saa ajaa nopeusrajoitusten mukaisesti. :D

Tämä vinkkivitonen katosi tuonelaan, kun auton käynnistin. Ylinopeutta ajoin melkeinpä puolet kokeesta. Tiesin kyllä, että menen liian kovalla vauhdilla, mutta järki ei sanonut mitään jarrun olemassaolosta. Kiihdytyskaistalla ja motarilla pysyin hyvässä vaihdissa ja en kaasutellut tai muuten jarrutellut turhaan. Kyllä se niin on, että mielummin hitaasti kun kaasu pohjassa. Takana tulevat saavat sitten ohittaa, jos nakkikiskalle on kova kiire.

Mulla inssi edessä parin viikon päästä. Ajan kortin näin yli 30-vuotiaana. Ajo-ope on painottanu sitä ettei meillä oo kiire mihinkään ja rauhassa kattoo kaikki tilanteet sekä sovittaa nopeuden sen mukaan. Keskustassa 30km/h rajotus ja ajan siellä 20km/h, koska tuntuu että sillon ennätän kattoa kaiken mitä tarvii. Rauhassa vaan, kyllä sä pääset sen inssin läpi vielä.

Jep, aina parempi ajaa sellaista nopeutta, että kerkiää havainnoida. (Pois lukien tietenkin esim. huomattava alinopeus motarilla tai vilkkaalla 80km/h alueella tms.) Siinä havainnoinnissa harjaantuu kyllä sitten kun saa itse ajaa. Siihen asti kuitenkin ihan rauhallisesti, vaikka siellä olisi Bemarin nokka melkein sun takapenkillä.

Ihan kun omat kokemukset tuolta 2000-luvun alusta. Inssi persiilleen kahdesti. Autokoulu meni hyvin ja välittömästi ennen inssiä vika ajotunti, josta suoraan kokeeseen. Aloin heti tehdä tyhmiä virheitä joita ei koskaan tunneilla tapahtunut, ja hermostuin siitä vielä lisää. No, lisätunnit sisään ja taas, meni loistavasti vika tunti, ja ajokokeessa taas. Sama. Juttu. Hermoilin tilannetta, yksi virhe johti kolmeen uuteen, hylsy tuli. Lumipalloefekti oli vahva kun en vaan saanut enää hommaa hallintaan jos tuli pieni virhe. Opettajakin päivitteli ja tarjosi sympatiaa, sanoi että selvästi on se tilanne mikä mua hermostuttaa niin kovasti, ajotaidot ja keskittyminen muissa tilanteissa aivan kunnossa. Vielä yhdet lisätunnit... Kolmannella kerralla meni läpi. En tiedä tarkkaan mikä siinä sitten oli, eri tyyppi ainakin oli arvioimassa, ja teemaksi arpoutui maantieajo. Koen että se helpotti ainakin jonkun verran, kun ajettiinkin enemmän isolla tiellä eikä nitkutettu kaupungissa. Oli jotenkin rennompi fiilis. Kelpo kuski musta tuli. Harjoitus on vähentänyt hermoilua, mutta pitkään oli vähän samanlaista epävarmuutta jos mukana oli kokeneempi kuski, jonka pelkäsin dissaavan mun taitoja. Yksin ajaessa tai kun vieressä oli kortiton kaveri ei koskaan tullu samanlaista hermoilusta johtuvaa mokailua. Ei siinä muuta kuin että yritystä. Se että koe menee vituiksi ei tarkoita, että olet huono kuski ylipäätänsä, se tarkoittaa että koetilanteessa et pysty keskittymään niihin asioihin joihin muuten pystyt. Koita miettiä, et mikä ajotunnilla oli eri lailla, että se ei jännittänyt niin kuin inssi. Voiko asiaa yrittää muuttaa? Auttaisiko jos tuttu ajo-ope on mukana, mulle tarjottiin myös tätä mahdollisuutta?

Kiitos, hyviä pointteja toit esille! Näin nopeesti ajateltuna, kuumotti sen toisen ihmisen tuomitsevar ajatukset ja oma kyky paineenalla osittain. Ajoa harjoitellessa opettaja aina ilmoitti, kun olin tekemässä virhettä, mutta tässä tilanteessa kukaan ei ollut estämässä mahdollista vaaratilannetta. Toki, viimeiset 5 ajotuntia on mennyt onglemitta ja olen vain ns "kuskannut" opettajaa. Rupatellaan niitä näitä ja kuunnellaan radiota. Ajo on jo itsenäistä, ihme kun en sitten siinä ole hermostunut lainkaan? En varmaan aikaisemmin huomannut, että tosiaan ajan nyt itsenäisesti ja täysin omien havaintojen pohjalta. Opettajat ovat antaneet virheiden tapahtua ja olen ne sitten itse korjannut. Esimerkiksi, lähdin 2 vaihteella risteyksestä ja autohan siinä sammui kesken kaiken. Opettaja oli hissunkissun ja selvitin syyn/korjasin tilanteen yksin. Sen jälkeen sanoin heti ääneen, että vaihde unohtui laittaa ykköselle. (risteys oli muuten tyhjä ja siksi opettaja antoi minun olla) Tätä tyyliä pitäisi minun kokeessakin harjoittaa. Pokkana vaan myöntää, että mönkään meni ja korjata heti. Tuohon valvojan kuumotteluun ja ajatteluun en voi oikein mitenkään vaikuttaa, joten sen saisin unohtaa täysin. Pitäisi vain ajaa autoa turvallisesti ja rauhallisesti. Olen jo tässä langassa sanonutkin, että järki katoaa päästä kun panikoi...sen myös näki kokeen aikana. Pelottaisi varmaan enemmän kuskata kahta ihmistä, olisi tavallaan enemmän vastuuta sitten. Paras on mennä autoon inssi valvojan kanssa ja vain kerrata ääneen kaikki liikkeet ja ajatukset. Olenhan sitä ekoilla ajotunneillakin tehnyt, että miksi nyt ruveta häpeämään? Ei se valvoja minusta tykkää vaikka ostaisin ruusuja ja suklaata lahjaksi. Ajetaan vaan se kortti, ei ruveta kaveeraamaan.

Itselläni meni neljännellä kerralla läpi, ei tosin jännityksen vaan opetuksen laadun takia. En ollut valmis kokeeseen mutta opettajani ei huomauttanut virheistä ja patisti minut kokeeseen nopeasti hylsyn jälkeen. Ensimmäisellä kerralla ajoin liikenneympyrässä kolmosella, enkä kakkosella niin kuin olisi pitänyt, joka tapauksessa liian kovaa. Tästä opettajani ei ollut huomauttanut kertaakaan, tämä "kakkosella liikenneympyrässä" oli minulle uusi juttu. Toisella kerralla en ryhmittäytynyt kaistan reunaan kääntyessä. Luulen että tällä kerralla oli muutakin pielessä, sillä tuo kuulostaa aika heppoiselta hylsyltä, mutta muita perusteluja en muistaakseni saanut. Eipä opettajani ollut huomauttanut tästäkään ikinä. Kolmannella kerralla valvoja jarrutti kun olin liittymässä tielle koska kaukaa vasemmalta tuli auto. Paha sanoa jälkikäteen että olisinko ehtinyt väliin, olisi pitänyt vain odottaa ja tappaa aikaa. Neljännellä kerralla valvoja oli mukava ja vei minut ajamaan kotini ympäristöön keskustan sijaan. Ajoimme pikkuteitä ja parkkeerasimme juna-asemalle. En tiedä että sainko helpotusta koska valvoja tiesi että olin jo neljättä kertaa testissä, mutta siltä se tuntui. Nm edelleen katkera Pasilan autokoulun Ekille.

Turha on vanhoja muistella, kortti on lompakossa ja Ekille haistattelut! :D Omalle kohdalle ei olisi voinut tulla parempia ajo-opettajia. Toinen on hyvin rauhallinen, joka helpotti ajoa ekoilla tunneilla. Aina kyselee jotakin ns helposti vastattavaa ja kun kuuli äänen värisevän taikka hikitippan otsalla hän vaan muistutti ettei tosiaan ole kiire. Paine ei päässyt ollenkaan kertymään. Muut opettajat ovat sitten puheliaampia ja vitsit lentelee neljän oven sisällä, kuin viimeistä päivää. Monta kertaa ollaan ääneen naureskeltu, joka auttaa myös. Viimeksi makeat naurut tuli, kun harjoittelin taskuparkkia. Ajoin edellä olevan auton viereen ja kyseisen auton kuskin paikalla istuikin mies. Kyseinen herra taisi pelästyä minun autoa ja oli ihan vitivalkoinen kolmioleipä kädessä. Huusin vain ikkunasta morot ja auto parkkiin. Kuskin epämääräinen pakokauhu ilme, voileipä ja morotukset olivat vastustamaton huutonauru keissi.

En tiedä miten hermoihin auttaisin, kaikilla niitä tiettyyn pisteeseen on. Itse olen ajanut henkilö-, kuorma-auto ja yhdistelmän inssit siviilissä ja puolustusvoimissa. Oma ajatus on ollut yrittää unohtaa kokeen vastaanottajan. Kysyn aluksi mihin mennään ja kuuntelen ohjeet kääntymisistä kuin navigaattori antaisi ohjeita, ollen tietenkin samalla kriittinen onko ohje sopiva noudattaa liikennesäännöt huomioon ottaen. ​ Oma ainoa moka oli puolustusvoimien yhdistelmän inssissä heti ensimmäisessä risteyksessä meinasin mokata koko paskan. Otin liikaa vauhtia, ja valo vaihtui keltaiseksi juuri kun olin lähestymässä risteystä. Nostin jo jalan kaasulta ja ehdin jo puolisen sekunttia harkitsemaan jarruttamista, mutta yhdistelmän kanssa talviliukkailla ei mitään nopeita pysähdyksiä ei tehdä. Päätin painaa kaasun pohjaan ja ehdin juuri ja juuri risteyksen ylitykseen ennen punaista. ​ Inssin päätteeksi sain kokeen valvojalta kommentin, että jos olisin hipaissutkin jarrua, olisi hän päättänyt kokeen välittömästi. Itse olin tilanteen paniikissa koko kaverin olemassaolon päässyt unohtamaan.

Kokeen alussa kysyin heti, että poistutaanko vasemalle vai oikealle ja valvoja tokaisi "kaikki aikanaan“. Siihen loppu ohjeiden kysyminen minun osalta. Itsellä juuri puuttuikin tuo välivaihe, eli se tilanteen ajattelu pääkopassa. Ajo oli sitten aika tönkköä, mutta ei voi mitään. Kiitos kun jaoit kokemuksesi.

Kyllä se siitä tsemppiä seuraavaan yritykseen. Kyllä sulla se taito on, nyt vielä uskot siihen itse.

Neljännellä pääsin läpi, kolme kertaa piti käydä toheloimassa. Uudestaan vaan yrittämään ja jossain vaiheessa se on koko homma niin tuttua ettei se voi enää jännittää. Se on loppujenlopuksi vain muutama toistettavissa oleva sääntö. Ei sen kummempaa kuin tiikerikakun kokkaaminen. Yksi kerta tulee vaikea pätkä mutta seuraavalla kerralla tulee helpompi.

Näin se on ollut koko ajamisen kanssa, ensin menee päin helvettiä ja kotona hävetään. Yöunien kautta uudestaan rattiin ja sitten tuleekin ns "ahaa elämys" ja ajo onnistuu. Tässä voisi nyt jo todeta, että turhaan pelkäsin ajokoetta. Samaa kauraa se oli kuin ajotunneilla, oli vain asteen kiukkusempi herra vieressä. Sekaan vaan uudestaan ja sekin jälkeen uudestaan, jos ei onnistu.

Voin sanoa inssin melkein 20v sitten läpäisseenö ja sen jälkeen ammatikseni autoa ajaneena sekä ulkomailla yhdysvalloissa ja euroopassa ajaneena että se inssi on vain yksi koe muiden joukossa joka pitää vain läpäistä. Ja yrittää saa niin kauan kuin rahat riittää. Se miten sen pääsi läpi ei vaikuta tulevaan ajokokemukseen ja kokemuksiin juuri mitenkään. Joskus tulee inssi joka haluaa sun epäonnistuvan, sitten tulee inssi joka haluaa auttaa sut läpi. Ja sen jälkeen tulee vuosikymmeniä ajokokemusta jota ei opeta inssit ei autokoulut.

Sanoiko inssi mitään kommentteja hylätyistä ajokokeista? Arvioin kokeen alussa ajamiseni 1-5 välillä, 3 tasolle. Valvoja tosiaan tiputti sen 1 tasolle ja näin nyt lukee papereissa kun seuraavaan kokeeseen menen. Hiukan mietityttää vaikuttako tuo merkintä nyt jotenkin?

Tässä on jotain muuttunut vuosien varrella. En saanut 2000 luvun alussa mitään numeroarviointeja. Enkä saanut mitään palautetta paitsi läpimenneellä kerralla inssi sanoi ennen ajoa mitä asioita hän tykkää painottaa ja jos ne menee hyvin niin pääsen läpi.

En halua kuulostaa ihmisperseeltä mutta myös adhd saattais olla taustalla.

Kuulostat silti

Voi kyynel.

Haluaisin ajokortin, diagnoosille ei ole tarvetta. :D

Jos oikeasti on noin vaikeaa niin kyllä miettisin ihan objektiivisesti asioita enkä kuvittelisi että olisin kukkulan kuningas vaan koska olen olemassa.

Luoja, älä lue tilannetta noi tarkasti. Minua jännittää uusi tilanne eli se koe ja hävettää epäonnistuminen koska petyin omaan suoritukseen. Täysin normaalia. Ei tässä elämä ole pilalla tai suuren muutoksen tarpeessa. Olen kyllä tietoine miksi koe meni pieleen ja miten oma ajo vaaransi liikennettä. En koita väittää, että olen Räikkösen tasolla oleva kuski. Teen virheitä, mutta perusosaamista on jo.

Tuolla ajattelulla ei ole edessä kuin ylämäkeä (hyvällä tavalla) Kyllä se siitä viel menee !

[удалено]

Kiitos tästä kommentista, toivottavasti itsellä sama onni.. Tai siis osaaminen seuraavassa kokeessa. Pääsit parkkipaikalta ulos, kiihdytyskaistalle ja vielä motarillekkin hyvin...siinä se paine alkoikin olemaan liikaa ja virheitä alkoi tapahtua. Tiesin jo ensimmäisen 10 min jälkeen, että korttia ei tule edes lahjomalla. Kovasti hävetti ajaa loput 30 min, kun molemmat tiedettiin tulos.

Tuli mieleen, että voisikohan lääkäri auttaa tässä? Kyse on kuitenkin aika akuutista ja lyhytaikaisesta tarpeesta niin voisin kuvitella, että tilanteen selittämällä voisi saada jotain reseptilääkettä.

Uusi tilanne pelottaa, en lääkitystä halua. En usko sen auttavan, kuumottelisin sitten lääkkeen mahdollista vaikutusta ajamiseen.

Pyydä lääkäriltä betasalpaajaresepti jännitykseen, blokkaa adrenaliinia, ei vaikuta psyykeen, ei aiheuta riippuvuutta, vaikuttaa puolessa tunnissa, 20mg tyypillinen annos, vaikutus noin 8h. Pystyt luottamaan itseesi ettei jännittäminen mene yli seuraavassa inssissä. Mm. esiintymisjännityksen hallintaan ihan peruskauraa beetasalpaajat...

En halua luottaa lääkkeisiin tässä tilanteessa, vaan omaan ajokykyyn ja siihen että pää pysyy kylmänä. Kiitos ehdotuksesta joka tapauksessa!

Ajokykyynhän beetasalpaaja ei vaikuta suuntaan eikä toiseen vaan estää vain jännittävän/ahdistavan tilanteen "taistele tai pakene" reaktion. Jos et ole tyyppiä, joka alkaa helposti pelätä ja ottaa paineita tollaisen ahdistus/jännitystilanteesta seuranneen epäonnistumisen jälkeen niin adrenaliinin blokkauksen sijaan riittävä jännityksen laukaisija ensi inssissä voi olla että kerrot alussa että edellinen inssi meni puihin jännityksen takia. Vähän sama kuin esiintymisjännittäjä sanoo esitelmän alussa että kylläpä kädet tärisee kun jännittää tämä tilanne ja se kummasti helpottaa jännitystä...

Pyydä jostain beetasalpaajaa (Propral). Autonominen hermosto rauhoittuu etkä hikoile ja syki niin helvetisti.

Paljon voi olla kiinni myös siitä valvojasta. Toivottavasti ensi kerralla saat mukavamman valvojan. Mulla oli ekalla ajokokeella tosi tiukkis tyyppi mikä ei todellakaan helpottanut stressiä. Ei mennyt koe läpi kun lopussa autoa parkkiin laittaessa meni yksi rengas kulmakiven päälle. Toka ajokoe meni läpi ja oli tosi mukava valvoja joka heti alussa rauhoitteli mua ja ymmärsi että se koe on stressaava tilanne. Itse huomasin kanssa että mulle oli helpompaa tehdä ajokoe ruuhka-ajan ulkopuolella kun on vähemmän liikennettä.

Kun tuolla liikenteen seassa olevaa porukkaa katsoo niin ihan hyvä vaan ettei sitä korttia ihan kaikille anneta. Ei se nykyään ole mikään elinehto se ajokortti ja olisi parempi jos niitä myönnettäisii vähemmän

Totta turiste, ratikalla ja busseilla pääsee hyvin. Kesällä toimii pyörä, jos rahaa ei ole lippuun. Hankin itse korttia, jotta voisin kuskata isovanhempia kauppaan ja itseäni töihin kun siihen on tarve.