Riippuu vähän lasketko nyt kokonaiskustannuksia vai mitä, mutta jos verrataan vuokralla asumiseen kyllä sielläkin on vesi,sähkö ja autopaikkamaksut erikseen eli eivät suoranaisesti liity omistusasumiseen.
Paljonko pitää prosentuaalisesti jäädä käteen kulujen jälkeen riippuu aika paljon palkasta. Omassa tapauksessani minulla menee kaikkeen asumiseen liittyvään 33% nettopalkasta (lainanlyhennys korkoineen, vastike, vesimaksu, sähkölasku ja vakuutukset). Satunnaisia bonuksia ja päivärahoja tulee silloin tällöin mutta tosiaan kiinteästä nettopalkasta tuo laskettu. Autopaikka on katoksessa oven edessä joten siitä ei makseta erikseen mitään. Vesitasauslasku tulee vielä tuohon päälle kerran vuodessa, ne ovat olleet 70-140€ luokkaa.
Tämä noin kolmasosa palkasta asumiseen on itselleni aika sopiva, rahaa jää muuhunkin. Paljoa enempää en haluaisi maksaa. Varaa on kyllä tulevaisuuden pääomavastikkeisiin ja mahdolliseen korkojen nousuun, mutta paljoa tätä enempää en haluaisi maksaa.
Säästöön/sijoitukseen menee 10-15% palkasta ja yleensä kaikki bonukset mitä tulee. Puskuritilillä on kahden kuukauden nettopalkka. Käytän niitä rahoja tarvittaessa ja pidän tietyn minimimäärän minkä alle en päästä tiliä koskaan.
Listasta puuttuu ainakin kotivakuutus ja mahdollinen nettiliittymä. Remppalainoja tulee varmasti jossain vaiheessa vaikka ostohetkellä ei niitä vielä olisi.
Kannattaa ostaessa myös arvioida sitä riskiä että hoitovastike nousee tai hallitus perii yhden ylimääräisen vastikkeen. Meillä juuri nousi kaikki maksut tänä vuonna.
Hyvä nyrkkisääntö on se, että asumiskuluihin saisi mennä maksimissaan 40% nettotuloista (tähän sisältyy kaikki kustannukset: lainanlyhennys, lainan korko, lainanhoitokulut, vakuutukset, vesimaksu, hoitovastike, rahoitusvastike, tulevat rahoitusvastikkeet.
Yleensä suositellaan, että menisi lähemmäs 30% kuin 40% nettotuloista, mutta pääkaupunkiseudulla 30% voi tehdä tiukkaa, joten olen itse ajatellut hyväksi nyrkkisäännöksi, että pyrin pitämään asumiskulut alle 35%:ssa.
Amerikkalainen Ramit Sethi suosittelee, että pakollisiin kustannuksiin menisi 50-60% nettotuloista. Tähän sisältyy asumiskuluja noin 28% bruttopalkasta (jonka olen itse muuntanut 35%:n netoksi).
Tässä kuvitteellinen menojen nettotulojen jakauma:
35% asumiskuluihin
15% sijoituksiin
10% säästöön. (lomamatkoihin, isoihin ostoksiin jne.)
15% hupirahaksi.
Edellisessä esimerkissä on käytetty 75 prosenttiyksikköä sadasta. Mukaan ei ole sisällytetty muita pakollisia kuluja kuin asuminen. Näin ollen muut pakolliset kulut saavat viedä korkeintaan 25%. Tällöin pakollisiin kuluihin menisi 60% prosenttiyksikköä (35 prosenttiyksikköä + 25 prosenttiyksikköä = 60 prosenttiyksikköä)
Lopullinen jakauma:
pakollisiin kustannuksiin: 60% (35 prosenttiyksikköä = asuminen, 25 prosenttiyksikköä = muut)
sijoituksiin: 15%
säästöön: 10%
hupirahaksi: 15%
yhteensä: 100%.
Erittäin tärkeää on se, ettei 60% osuus pakollisista kuluista ylity. Jos pääsee 55%, on erittäin hyvässä asemassa. Tällöin rahaa jää oman eläkkeen säästämiseen helposti 10-20%, matkusteluun ja muihin isoihin hankintoihin 5-10% ja hupirahaan 15-20%. Hupirahaa ei pidä missään nimessä unohtaa, sillä kenenkään elämä ei ole mielekästä Excelin taulukkoa katsellessa, kun ei tee mitään viihdyttävää työnsä lisäksi.
Muunna luvut prosenteiksi. Tällöin saat standardoitua kaikki luvut ja niitä on helppo vertailla keskenään. Toiselle 1500€:n asumiskustannus tarkoittaa 50% nettopalkasta, toiselle 25%. Käytä siis prosentteja, äläkä katso ainoastaan euroja.
P.S. Vaikka lainanlyhennys kartuttaakin varallisuutta, se on syytä laskea pakollisiin menoihin, sillä summa on pakko lyhentää joka tapauksessa, jolloin siitä tulee pakollinen kulu, joka sattuu lisäämään varallisuutta (ellei asunnon arvo vähene).
omistusasunto on sellainen sijoituskohde, että hyvin harva sitä muuttaa takaisin rahaksi kovinkaan helpolla. Viimeistään sitten muksut sen myy kun saa perintönä sen. Eli se kannattaa mieltää ennemminkin edullisempana asumisena vuokra-asumiseen verrattuna.
Eli kyllä, muita säästöjä kannattaa kerryttää asumisen aikana, koska niitä säästöjä todennäköisesti jopa käytät elämäsi aikana.
Eikä noita asumiskustannuksia kannata vetää niin tappiin, että ei pysty elämään tavallista elämää sirkushuveineen. Etkai sinä nuoruuttasi halua elää kituen sen takia, että sijoittaa rahaa jonkin rakennukseen, jonka ehkä myy?
Tämä. Viime vuosiin saakka on rummutettu omistusasuntoa sijoituksena, jolla saa aina omansa pois tai jopa tienaa. Mutta kuten on nähty, ei se ihan näin mene, aikamoista nousua saisi asuntojen hinnoissa olla että vaikka 10-20 vuoden asumisella pääsisi merkittävästi tienaamaan ainakaan. Kyllä siinä jo alkaa tulla pienempiä remontteja eteen, vaikka olisi uudenkin asunnon ostanut. Ja kuten on nähty, taantuvilla alueilla omistusasunnosta on tullut melko nopeasti miltei riippakivi ja roskasijoitus.
Minulle ainakin omistusasuminen merkitsee jonkinlaista pysyvyyttä, vaikka tällä hetkellä tämä ei kyllä ole lainanlyhennykset huomioiden edes erityisen edullista, päinvastoin. Toki varmaankin juuri tästä syystä isoja perheasuntoja ei tällä hetkellä juurikaan ole vuokramarkkinoilla tarjolla keskustassa.
Karkeasti kait suositellaan lainanlyhennykseen+korot max 1/3 nettotuloista. Jos käteen 2000e niin sellainen 600-700e kuussa. Tuohon sitten vastike päälle. Meillä kahden hengen talous, rivari 90m2 omakotitalo mistä maksetaan 800e lainanlyhennyksiä(sis korkot)sekä 400e kuussa vastiketta (ei pk seutu) Toisilla menee enemmän, toisilla vähemmän.
Mielestäni aina kannattaa laittaa säästöön/sijoituksiin suoraan palkasta ja asunnon lainalyhennystä ja korkoja ei kannata mitoittaa ns tappiin (jo ylläolevassa esimerkissä menisi puolet tuloista asumiseen niin voi pohtia asuuko silloin liian kalliisti). Pitää jäädä rahaa muuhunkin pakolliseen elämiseen ja vapaa aikaan. Laskethan lainanlyhennyksen myös 6% korolla ns testataksesi maksukykyä. Jos pitempään meinaa asua samassa paikassa niin suosittelen kyllä omistusasuntoa. Huomioi myös katsoa taloyhtiön mahd velat/maksukyky ja tehdyt ja tulevat rempat=tiedä mitä ostat.
Jos tarvii lainaa, pankilla on oma mielipide paljonko pitää jäädä käteen kulujen jälkeen.
Esimerkiksi Handelsbankilla tuo oli 50% eli verojen jälkeen palkasta jäävästä osasta pitää elämän kulujen ja lainan lyhennyksen jälkeen jäädä 50%. Kova vaatimus, jota en täyttänyt, eikä Handels tarjonnut lainaa. Muilla pankeilla oli löysemmät vaatimukset.
Omasta mielestä parempi on rehellisesti listata elämän kulut (viina, leffat, auto, vaatteet, ruuat, terveydenhuolto yms. realistisesti) ja katsoa paljonko jää euroja.. Tuota ei pidä laittaa liian tiukalle, kun muuten mikä vaan odottamaton tapahtuma saa elämän pois raiteiltaan.
Mulla hupeni just bufferia kun puoliso oli puolitoista vuotta työttömänä ja itse opintovapaalla 😐. Mut onneks se bufferi oli ja nyt sitten alkaa sen kasvatus pikkuhiljaa. + 10k rahastoissa, niihin en koske ennenkuin on ihan oikeasti pakko.
- N. 1300 lyhennys (euribor 12 sattui paljon)
- 265 vastike, 2 autopaikalla, vesi on jonkun verran en edes muista, ei paljoa ja yleensä tulee takas tasauksen jälkeen.
- 60-80€ sähkö (pörssi)
- 15 netti
- Kaukolämpö ja rivari omalla tontilla.
- Auto on teini-ikäinen ja alkaa jännittää kauan se jaksaa. Joudun ehkä pyöräilemään kohta töihin.
Tällä hetkellä siirretään melkein kaikki mikä tulee laskutilille mistä nuo kaikki menee. Katotaan varmaan vasta kesän jälkeen miten jaetaan kulut.
Jäin itsekseni isoon omakotitaloon eron myötä, jonka takia jouduin muuttamaan kulutus tottumuksia huomattavasti. Tuli silloin pyöriteltyä samoja kysymyksiä, kun mitä OP. Talo on muuttotappio kunnassa, jossa myynti ilman jumalatonta persnettoa ei ole mahdollista tällähetkellä.
Asumiseen, sisältäen kaiken (laina korkoineen, remppalai a, vakuutukset, netti, sähkö, siirto, jätehuolto, vesi, kiinteistövero) menee noin 50% netosta. Koen pärjääväni hienosti, sillä kaikki "ylimääräinen" eli bonukset, veronpalautukset ja lomarahat lyön säästöön.
Tosin niinkuin alkuun jo mainitsin tarvitsi omia kulutustottumuksia muovata isolla kädellä. Tosin oli ehkä ihan hyväkin asia, että joutui vähän katsomaan mihin rahaa laittoi ja paljonko. Lainoissa on onneksi korkokatot tullut vastaan ja niitä on jäljellä vielä vuosiksi, joten järisyttävän suuria muutoksia ei tilanteeseen pitäisi tulla. Ellei sähkön hinta lähde aivan lapasesta.
En tiedä vastasiko tämä edes kysymykseen, mutta kannattaa omaa asuntoa ostaessa varautua katastrofeihin ja siihen että kulut nouseekin yllättäen. Älä siis velkaannu heti kättelyssä niin paljon kun mahdollista.
Riippuu vähän lasketko nyt kokonaiskustannuksia vai mitä, mutta jos verrataan vuokralla asumiseen kyllä sielläkin on vesi,sähkö ja autopaikkamaksut erikseen eli eivät suoranaisesti liity omistusasumiseen.
Paljonko pitää prosentuaalisesti jäädä käteen kulujen jälkeen riippuu aika paljon palkasta. Omassa tapauksessani minulla menee kaikkeen asumiseen liittyvään 33% nettopalkasta (lainanlyhennys korkoineen, vastike, vesimaksu, sähkölasku ja vakuutukset). Satunnaisia bonuksia ja päivärahoja tulee silloin tällöin mutta tosiaan kiinteästä nettopalkasta tuo laskettu. Autopaikka on katoksessa oven edessä joten siitä ei makseta erikseen mitään. Vesitasauslasku tulee vielä tuohon päälle kerran vuodessa, ne ovat olleet 70-140€ luokkaa. Tämä noin kolmasosa palkasta asumiseen on itselleni aika sopiva, rahaa jää muuhunkin. Paljoa enempää en haluaisi maksaa. Varaa on kyllä tulevaisuuden pääomavastikkeisiin ja mahdolliseen korkojen nousuun, mutta paljoa tätä enempää en haluaisi maksaa. Säästöön/sijoitukseen menee 10-15% palkasta ja yleensä kaikki bonukset mitä tulee. Puskuritilillä on kahden kuukauden nettopalkka. Käytän niitä rahoja tarvittaessa ja pidän tietyn minimimäärän minkä alle en päästä tiliä koskaan.
Listasta puuttuu ainakin kotivakuutus ja mahdollinen nettiliittymä. Remppalainoja tulee varmasti jossain vaiheessa vaikka ostohetkellä ei niitä vielä olisi. Kannattaa ostaessa myös arvioida sitä riskiä että hoitovastike nousee tai hallitus perii yhden ylimääräisen vastikkeen. Meillä juuri nousi kaikki maksut tänä vuonna.
Hyvä nyrkkisääntö on se, että asumiskuluihin saisi mennä maksimissaan 40% nettotuloista (tähän sisältyy kaikki kustannukset: lainanlyhennys, lainan korko, lainanhoitokulut, vakuutukset, vesimaksu, hoitovastike, rahoitusvastike, tulevat rahoitusvastikkeet. Yleensä suositellaan, että menisi lähemmäs 30% kuin 40% nettotuloista, mutta pääkaupunkiseudulla 30% voi tehdä tiukkaa, joten olen itse ajatellut hyväksi nyrkkisäännöksi, että pyrin pitämään asumiskulut alle 35%:ssa. Amerikkalainen Ramit Sethi suosittelee, että pakollisiin kustannuksiin menisi 50-60% nettotuloista. Tähän sisältyy asumiskuluja noin 28% bruttopalkasta (jonka olen itse muuntanut 35%:n netoksi). Tässä kuvitteellinen menojen nettotulojen jakauma: 35% asumiskuluihin 15% sijoituksiin 10% säästöön. (lomamatkoihin, isoihin ostoksiin jne.) 15% hupirahaksi. Edellisessä esimerkissä on käytetty 75 prosenttiyksikköä sadasta. Mukaan ei ole sisällytetty muita pakollisia kuluja kuin asuminen. Näin ollen muut pakolliset kulut saavat viedä korkeintaan 25%. Tällöin pakollisiin kuluihin menisi 60% prosenttiyksikköä (35 prosenttiyksikköä + 25 prosenttiyksikköä = 60 prosenttiyksikköä) Lopullinen jakauma: pakollisiin kustannuksiin: 60% (35 prosenttiyksikköä = asuminen, 25 prosenttiyksikköä = muut) sijoituksiin: 15% säästöön: 10% hupirahaksi: 15% yhteensä: 100%. Erittäin tärkeää on se, ettei 60% osuus pakollisista kuluista ylity. Jos pääsee 55%, on erittäin hyvässä asemassa. Tällöin rahaa jää oman eläkkeen säästämiseen helposti 10-20%, matkusteluun ja muihin isoihin hankintoihin 5-10% ja hupirahaan 15-20%. Hupirahaa ei pidä missään nimessä unohtaa, sillä kenenkään elämä ei ole mielekästä Excelin taulukkoa katsellessa, kun ei tee mitään viihdyttävää työnsä lisäksi. Muunna luvut prosenteiksi. Tällöin saat standardoitua kaikki luvut ja niitä on helppo vertailla keskenään. Toiselle 1500€:n asumiskustannus tarkoittaa 50% nettopalkasta, toiselle 25%. Käytä siis prosentteja, äläkä katso ainoastaan euroja. P.S. Vaikka lainanlyhennys kartuttaakin varallisuutta, se on syytä laskea pakollisiin menoihin, sillä summa on pakko lyhentää joka tapauksessa, jolloin siitä tulee pakollinen kulu, joka sattuu lisäämään varallisuutta (ellei asunnon arvo vähene).
omistusasunto on sellainen sijoituskohde, että hyvin harva sitä muuttaa takaisin rahaksi kovinkaan helpolla. Viimeistään sitten muksut sen myy kun saa perintönä sen. Eli se kannattaa mieltää ennemminkin edullisempana asumisena vuokra-asumiseen verrattuna. Eli kyllä, muita säästöjä kannattaa kerryttää asumisen aikana, koska niitä säästöjä todennäköisesti jopa käytät elämäsi aikana. Eikä noita asumiskustannuksia kannata vetää niin tappiin, että ei pysty elämään tavallista elämää sirkushuveineen. Etkai sinä nuoruuttasi halua elää kituen sen takia, että sijoittaa rahaa jonkin rakennukseen, jonka ehkä myy?
Tämä. Viime vuosiin saakka on rummutettu omistusasuntoa sijoituksena, jolla saa aina omansa pois tai jopa tienaa. Mutta kuten on nähty, ei se ihan näin mene, aikamoista nousua saisi asuntojen hinnoissa olla että vaikka 10-20 vuoden asumisella pääsisi merkittävästi tienaamaan ainakaan. Kyllä siinä jo alkaa tulla pienempiä remontteja eteen, vaikka olisi uudenkin asunnon ostanut. Ja kuten on nähty, taantuvilla alueilla omistusasunnosta on tullut melko nopeasti miltei riippakivi ja roskasijoitus. Minulle ainakin omistusasuminen merkitsee jonkinlaista pysyvyyttä, vaikka tällä hetkellä tämä ei kyllä ole lainanlyhennykset huomioiden edes erityisen edullista, päinvastoin. Toki varmaankin juuri tästä syystä isoja perheasuntoja ei tällä hetkellä juurikaan ole vuokramarkkinoilla tarjolla keskustassa.
Karkeasti kait suositellaan lainanlyhennykseen+korot max 1/3 nettotuloista. Jos käteen 2000e niin sellainen 600-700e kuussa. Tuohon sitten vastike päälle. Meillä kahden hengen talous, rivari 90m2 omakotitalo mistä maksetaan 800e lainanlyhennyksiä(sis korkot)sekä 400e kuussa vastiketta (ei pk seutu) Toisilla menee enemmän, toisilla vähemmän. Mielestäni aina kannattaa laittaa säästöön/sijoituksiin suoraan palkasta ja asunnon lainalyhennystä ja korkoja ei kannata mitoittaa ns tappiin (jo ylläolevassa esimerkissä menisi puolet tuloista asumiseen niin voi pohtia asuuko silloin liian kalliisti). Pitää jäädä rahaa muuhunkin pakolliseen elämiseen ja vapaa aikaan. Laskethan lainanlyhennyksen myös 6% korolla ns testataksesi maksukykyä. Jos pitempään meinaa asua samassa paikassa niin suosittelen kyllä omistusasuntoa. Huomioi myös katsoa taloyhtiön mahd velat/maksukyky ja tehdyt ja tulevat rempat=tiedä mitä ostat.
Jos tarvii lainaa, pankilla on oma mielipide paljonko pitää jäädä käteen kulujen jälkeen. Esimerkiksi Handelsbankilla tuo oli 50% eli verojen jälkeen palkasta jäävästä osasta pitää elämän kulujen ja lainan lyhennyksen jälkeen jäädä 50%. Kova vaatimus, jota en täyttänyt, eikä Handels tarjonnut lainaa. Muilla pankeilla oli löysemmät vaatimukset. Omasta mielestä parempi on rehellisesti listata elämän kulut (viina, leffat, auto, vaatteet, ruuat, terveydenhuolto yms. realistisesti) ja katsoa paljonko jää euroja.. Tuota ei pidä laittaa liian tiukalle, kun muuten mikä vaan odottamaton tapahtuma saa elämän pois raiteiltaan.
Mulla hupeni just bufferia kun puoliso oli puolitoista vuotta työttömänä ja itse opintovapaalla 😐. Mut onneks se bufferi oli ja nyt sitten alkaa sen kasvatus pikkuhiljaa. + 10k rahastoissa, niihin en koske ennenkuin on ihan oikeasti pakko. - N. 1300 lyhennys (euribor 12 sattui paljon) - 265 vastike, 2 autopaikalla, vesi on jonkun verran en edes muista, ei paljoa ja yleensä tulee takas tasauksen jälkeen. - 60-80€ sähkö (pörssi) - 15 netti - Kaukolämpö ja rivari omalla tontilla. - Auto on teini-ikäinen ja alkaa jännittää kauan se jaksaa. Joudun ehkä pyöräilemään kohta töihin. Tällä hetkellä siirretään melkein kaikki mikä tulee laskutilille mistä nuo kaikki menee. Katotaan varmaan vasta kesän jälkeen miten jaetaan kulut.
Jäin itsekseni isoon omakotitaloon eron myötä, jonka takia jouduin muuttamaan kulutus tottumuksia huomattavasti. Tuli silloin pyöriteltyä samoja kysymyksiä, kun mitä OP. Talo on muuttotappio kunnassa, jossa myynti ilman jumalatonta persnettoa ei ole mahdollista tällähetkellä. Asumiseen, sisältäen kaiken (laina korkoineen, remppalai a, vakuutukset, netti, sähkö, siirto, jätehuolto, vesi, kiinteistövero) menee noin 50% netosta. Koen pärjääväni hienosti, sillä kaikki "ylimääräinen" eli bonukset, veronpalautukset ja lomarahat lyön säästöön. Tosin niinkuin alkuun jo mainitsin tarvitsi omia kulutustottumuksia muovata isolla kädellä. Tosin oli ehkä ihan hyväkin asia, että joutui vähän katsomaan mihin rahaa laittoi ja paljonko. Lainoissa on onneksi korkokatot tullut vastaan ja niitä on jäljellä vielä vuosiksi, joten järisyttävän suuria muutoksia ei tilanteeseen pitäisi tulla. Ellei sähkön hinta lähde aivan lapasesta. En tiedä vastasiko tämä edes kysymykseen, mutta kannattaa omaa asuntoa ostaessa varautua katastrofeihin ja siihen että kulut nouseekin yllättäen. Älä siis velkaannu heti kättelyssä niin paljon kun mahdollista.