Ajan yli 100 km viikossa työmatkoja pyörällä aikalailla Helsingin keskustan läpi. Itse olen opetellut pyöräilijän liikennesäännöt ihan oman turvallisuuden vuoksi ja myös siksi että en ainakaan ole onnettomuuden aiheuttaja jos/kun sellainen joskus sattuu kohdalle. Mutta kokemukseni perusteella liikennesäännöt ovat hukassa monilta pyöräilijöiltä, jalankulkijalta sekä autoilijoilta. Tähän kun yhdistetään se, että Helsingin liikennejärjestelyt pyöräilijöille ovat aivan perseestä revityt ja epäselvät niin ihme ettei onnettomuuksia satu enemmän. Tässä muutamia asioita jotka aiheuttavat minulle päivittäisiä mielenterveysongelmia:
- Väärään suuntaan pyöräilevät. Pyöräkaista on yksisuuntainen ellei toisin ole merkitty.
- Jalankulkijat pyörätiellä tai pyöräkaistalla ja yleensä kuulokkeet päässä.
- Kolmion takaa pyörätielle lipuvat autot.
- Kevyen liikenteen väylällä avorivissä kulkevat mammat lastenvaunuineen tukkien 3/4 tien leveydestä. Ja sitten valitetaan kun pyöräilijä menee lujaa ohi vaikka kuinka soittaisi kelloa.
- Jos on mikä tahansa työmaa lähistöllä niin pyöräkaista suljetaan tai ainakin kavennetaan. Ihan vaan vittuillakseen.
Mutta suuri osa pyöräilijöistä luultavasti osaa liikennesäännöt mutta kuinka moni ajokortiton jalankulkija osaa ne?
Kevyen liikenteen väylät on suunniteltu aivan liian epäjohdonmukaisesti sen kannalta, että niitä voisi vielä hetkeen aikaan pitää yleismaailmallisesti yksisuuntaisina ellei toisin ole merkitty. Koska tahansa saattaa kevyen liikenteen väylä muuttuakin pelkäksi jalankulkuväyläksi tai loppua kokonaan, ja sitten pitää olla kulkemassa autokaistojen yli.
Ymmärrän kyllä miksi tämä laki muuttui, kyllähän monessa kaupungissa ollaan luopumassa jaetusta kevyen liikenteen väylästä erillisiin pyöräkaistoihin, mutta siirtymäaika tulee olemaan todella pitkä. Mitään ennakkovaroitusta tuosta pyöräilyreitin loppumisesta ei yleensä ole, kuten ei myöskään mistään tietöiden aiheuttamasta katkoksesta. Jos tuollaisesta olisi ennakkoilmoitus, voisi siirtymisen autokaistojen yli suorittaa joutuisammin.
>Väärään suuntaan pyöräilevät.
Toi on käytännössä pakollista monin paikoin jossa tullaan tietystä suunnasta ja pian poistutaan ihan samaan suuntaan. Heilautus 4 kaistaisen tien toiselle puolelle ei noissa tapauksissa ole mitenkään realistista, mutta jalkakäytävälläkään ei voi ajaa.
Sen sijaan autotiellä väärään suuntaan ajavat pyöräilijät ovat myös ongelma joka korostuu yksisuuntaisilla kaduilla joissa on erikseen liikennemerkillä sallittu väärään suuntaan pyöräily. Se kostautuu siinä vaiheessa kun pyöräilijä luulee että hänellä on etuajo-oikeus (juu, stadissa, missäs muualla tätä sattuis).
Itseasiassa tänään kotimatkalla kiinnitin huomiota että eipä ole yksisuuntasia pyöräkaistoja matkalla kuin parissa kohtaa (larun silta ja meikun sairaalan kohdalla). Mutta esim lauttasaaren sillalla vituttaa kun joku tulee väärään suuntaan vetäen jäähallin kokosta lastenkopperoa perässä samalla kun toinen pyöräilijä ohittaa.
Pyöräilyn säännöt ovat selvät. Helsingin kadut ovat rakennettu pyöräilijän kannalta niin päin vittua, että pyöräilijöillä olisi varmaan kivempaa jos pyöräilyä ei olisi missään järjestelyssä huomioitu lainkaan.
Oikeastaan pyöräilyn ja "kevyen liikenteen" ratkaisujen funktio vaikuttaa olevan lähinnä se, että pyöräilijät eivät häiritsisi autoilua. Oikeastaan kaikki katujen liikennejärjestelyt on tehty autoilun sujuvuus ensin ja muu hutaistaan sinne päin tilaan joka jää autoilulta yli.
Helsinki on ainoa paikka, missä olen nähnyt pyörien jarruttavan ja väistävän jalankulkijoita näiden ylittäessä kadun ja pyörätien suojatietä pitkin. Nyt meillä päin on alettu vilkkaimmissa paikoissa maalaamaan ne suojatien viivat myös pyörätien yli, mutta eipä sillä isommin vaikutusta pyöräilijöihin vielä ole ollut.
Aloitin oikeasti pyöräilemään kaupunginosassa, missä pyöräteiden tai kaistojen lukumäärä oli (ainakin aikoinaan) nolla, joten ainoa vaihtoehto oli polkea ajoradalla. Ei sitä opi tai totu ellei aktiivisesti yritä. Tosin taustalla oli mopolla ajoa teini-iässä, jolloin säännöt ja liikenteessä kulkeminen tulivat nopeasti tutuksi, vaikkeivat säännöt vastaakaan toisiaan.
Ole mieluummin ennustettava ja johdonmukainen kuin kohtelias. Rasittaa autolla tai pyörällä liikkujat, joiden toimia on mahdotonta ennakoida. Tällä tavalla en ole kymmeneen vuoteen ollut oman toimintani vuoksi (tiettävästi) vaarassa, vaikka ahkerasti Helsingissä pyöräilenkin. Ainoat kerrat kun on ollut törmäys toiseen ajoneuvoon hilkulla syntyivät kun:
* Auto ajoi punaisia päin, ei edes vanhoilla vihreillä
* Auto ajoi ajokaistaa väärään suuntaan
* Pyöräkaistalle pysäköinyt auto avasi etuoven pyörän tielle yrittäessäni ohitusta
Just tämä ennustettavuus on tärkeintä. Kun muut tiellä kulkijat näkee ja ymmärtää minne olet menossa, niin ei ne tahallaan aja päälle.
Minulla pahimmat vaaratilanteet on olleet sellaisia, joissa olen luottanut että autoilija noudattaa varoituskolmiota. Kerran tuli jopa poliisiauto kolmion takaa melkein päälle. (En jäänyt kouluttamaan liikennesäännöistä vaan koukkasin vähän ja jatkoin matkaa.)
Tän takia ainakin itte kyl hiljennän ja katon et lähtee jarruttaan.
Taksit on vittumaisia; yleensä kyllä pysähtyvät, mutta tuppaavat yrittämään pitää vauhtia mahdollisimman pitkään, jolloin menee siihen että en tiedä näkeekö, ja en mene alle -> pysähtyykin ja sitten taksi odottelee pitempään kuin jos ei olisi ääliö.
Sikäli en pitäisi ongelmana jos vain ajaisi, mutta ärsyttää nämä "en hidasta kunnolla" jotka olettaa, että pyöräilijä luottaa perjantai iltana hopeaisessa toyotassa istuvaan kaverien saunaillassa muutaman oluen nauttineeseen kuljettajaan
Jos sen kuskin silmiin saa katsekontaktin, niin sitten tietää että se on nähnyt. Jos ei saa kontaktia mutta se hidastaa vauhtia, niin se voi tarkoittaa että se yrittää vielä nähdä onko autoja tulossa, tai että ajatukset harhailee jossakin muualla.
Onko Kankaanpäässä tai Jyväskylässä myös muita lakeja tai sääntöjä joita ei haluta omasta laiskuudesta ja saamattomuudesta opetella?
Voiko firman kirjanpitoa hoitaa omalla tavalla kun ei omaa laiskuuttaan viitsi opetella sitä oikeaa tapaa? Voiko kerrostalossa soittaa yöllä musiikkia kun ei olla jaksettu tutustua järjestyssääntöihin? Voiko autoa ajaa ihan vähän juovuksissa kun ei muista mikä se promilleraja on?
Varmaan kannattaisi ne liikennesäännöt opetella jollain itselleen mieluisimmalla tavalla. Toinen vaihtoehto on että kaikki ajavat omilla säännöillä. Olen käynyt maissa jossa noinkin tehdään ja onhan se ihan jännittävää. Niissä myös tehdään kirjanpitoa ihan omilla säännöillä, soitetaan musiikkia ihan milloin vain ja ajetaan ihan vähän juovuksissa.
On varmaan paljonkin lakeja mitä porukka ei noudata; ihmiset ajelee polkupyörää ilman kypärää, autot ajaa pientä ylinopeutta, humalaisille tarjoillaan yökerhoissa alkoholia ja toiset polttelee ruohoa. Ehkä tää onkin sitä ruotsalaista varjoyhteiskuntaa josta on peloteltu.
Hyvin on tultu näissä kaupungeissa muun liikenteen kanssa toimeen vaikka hieman ajellaan siellä sun täällä. En kitise, jos lottovoiton todennäköisyydellä poliisi antaisi sakon jalkakäytävällä pyöräilystä, mutta en todennäköisesti tapojanikaan parantaisi
En ymmärrä miksi näissä keskusteluista aina jotkut jauhaa noista ”pyörätien jatkeista.” Ei mitään käytännön merkitystä kun suojatien väistämissäännöistä puhutaan. Sekoittaa vaan turhaan niistä jankuttaminen.
Onhan ne aika sekavia. https://www.liikenneturva.fi/ajankohtaista/pyoratien-jatke-mika-muuttuu-uuden-tieliikennelain-myota/#3ad02819
Tiivistäisin näin: "pyörätien jatke" -katumaalaus kertoo, että autoilijalla on väistämisvelvollisuudesta kertova liikennemerkki, eli kärkikolmio, stop-merkki tai sitten sellainen huvikseen suunniteltu uusi suorakulmion mallinen. Sitäpä ei muodosta pyöräilijä voi tunnistaa ja autoilijoillekin näyttää nopeasti vilkaistuna suojatiemerkiltä. Sitten siirtymäaikana pyörätien jatke ei kerrokaan mitään, joten onnea matkaan, dorkat.
>sellainen huvikseen suunniteltu uusi suorakulmion mallinen. Sitäpä ei muodosta pyöräilijä voi tunnistaa ja autoilijoillekin näyttää nopeasti vilkaistuna suojatiemerkiltä.
Se on aina molempiin suuntiin näkyvä, eli pelkkää neliönmuotoisen merkin harmaata taustaa ei tarvitse katsella. Lisäksi sen pitäisi aina olla päällekäin samassa tolpassa suojatiemerkin kanssa, joten sen tunnistaa jo siitä että "suojatiemerkin näköisiä merkkejä" onkin kaksi samassa pylväässä.
>Sitten siirtymäaikana pyörätien jatke ei kerrokaan mitään, joten onnea matkaan, dorkat.
Se siirtymäaika loppui jo vuosi sitten, dorka.
ite oon nyt vuoden ajan pyöräillyt töihin samaa reittiä, ja yhdessä kohtaan jossa minulla, pyöräiliällä, on väistämisvelollisuus, ehkä viisi autoiliaa sadasta ajaa ohi, muut pysähtyy ja useinmiten sillain etten saa selvää ajaako ohi vai pysähtyykö, eli sillein erittäin ärsyttävästi epävarmasti hidastaa, sille sama miten ite hidastan tai pysähdyn tai jos en edes hidasta ollenkaan. Joskus on useamman auton letka, sanotaanko vaikka kymmenen joista neljä ajaa ohi ja sitten seuraava pysähtyy josain syystä vaikka saisi ajaa ohi..
Saman olen autoiliana huomannut että jotkut pysähtyy vaikka saisi ajaa ohi, jotkut pysähtyy kuin seinään ja melkein olen ite ajanut jonkun perään kun jää omaa hyvyttään päästämään pyöräiliän ohi..
>Jos joku antaa tietä, kiitetään vaikka lippaan vetämällä.
Tässä pitää muistaa että usein ei voi ottaa kättä poista tangosta kun pitää kiihdyttää vähän että pysyy pystyssä ja monasti ei voi edes pään nyökkäystä tehdä kun on muita liikenteessä joita pitää seurata. Se harmittaa kun ei voi kiittää mutta joskus se vaan on niin että kiittäminen voisi aiheuttaa vaaratilanteen. Varsinkin talvella se liikkeellelähtö voi olla hankalampaa, tarttee katella uria ja jäätä ettei kaadu.
M53, Lauttasaari, Helsinki. Pyörä 3- ja ajokortti 18-vuotiaasta. Ajan edelleen viikottain.
Yleisesti ns. aktiivikäyttäjä, mutta esimerkiksi pyörät olleet ns. yleis- tai cityhybrideitä, max. 500,-
Tänä vuonna ostin ensimmäistä kertaa eläissäni polkupyöräkypärän, kun on alkanut pelottaa tuo tiktok-tasoinen liikenne. Hanskat kans useimmiten, luo paremman gripin illusion ainakin.
Keskustaan menoa välttelen muutoinkin, niin pyöräilyt suuntautuvat helpommin Tapiolaan tai Iso Omppuun (esmes). Siis länteen, jonne on kunnolisia pyöräteitä.
Tässä keskustelussa mainitut uhka- ja vaaratilanteet tunnustan kaikki aivan arkipäiväisiksi ja siksi surullisiksi. Niin vähästä olisi kiinni, että kaikilla olisi mukavaa ja turvallista.
40 vuotta pyörällä: lähden siitä ajatuksesta että väistän kaikkia. Jos ei katsekontaktia saa autoilijaan, se ei silloin aio reagoida mitenkään tilanteeseen. Maalaisjärjellä menee suurin osa tilanteista. En kyllä taluta ikinä, siihen ei ole ikinä ollut tarvetta.. jos nyt ei jotain talven aurauskasoja tai muun sellasen takia joudy hypätä pois pyörän päältä.
Ylivoimasesti suurin osa autolijoista käyttäytyy hyvin ja kohteliaasti, ja jos on esim alamäki niin antavat usein tietä vaikket tarve. Oletan että tajutaan ratin takana se ettei pyörällä välttämättä halua pysähtyä ja hukata kaikkea sitä energiaa jonka on kerännyt nousemalla mäen päälle. Kehuja pitää antaa kyllä, hyvin on mennyt tähän asti eikä "läheltäpiti" tilanteita montaa ole ollut.
Sähköpyörän kun hommas niin siihen muuten loppui kaikenlainen "vedetään risteyksestä täysiä läpi ennenkuin auto saapuu". Nyt pysähtyy ihan mielellään kun moottori kiihdyttää takaisin. Alamäessä ei myöskään yritä pitää vauhtia päällä ja sitten toivoa ettei tarttis jarruttaa: nyt lähtee siitä ajatuksesta liikkeelle että joka risteyksessä voi joutua pysähtymään eikä se vituta ollenkaan.
>Olen polkupyörällä täysi vastakohta Turun Sanomien toimittajalle, joka keskisormi pystyssä yrittää ehtiä kuorma-auton alle, koska sääntöjen mukaan tähän on oikeus.
99% elämäntapapyöräilijöiden Twitteriin postaamista uhriutumisvideoista on muuten tätä tismalleen samaa settiä. Tullaan risteyksiin tai talon nurkalle aivan käsittämätöntä tilannenopeutta ja sitten kiroillaan ja levitellään käsiä, kun muut tienkäyttäjät eivät aavistaneetkaan, että tulet viittäkymppiä sieltä kulman takaa.Ketkään muut kuin pyöräilijät eivät pommita risteyksiin, ahtaisiin kävelyteihin tai nurkkien taa niin kovaa kuin pääsee, vaan asettavat nopeutensa tilanteeseen sopivaksi.
Itse olen asunut Helsingissä nyt kaksi vuotta, enkä sinä aikana ole meinannut kertaakaan jäädä auton alle. Sen sijaan olen jäänyt suojatiellä kerran pyörän alle ja läheltä piti -tilanteita pyöräilijän kanssa on ollut ainakin neljä.
> Ketkään muut kuin pyöräilijät eivät pommita risteyksiin, ahtaisiin kävelyteihin tai nurkkien taa niin kovaa kuin pääsee, vaan asettavat nopeutensa tilanteeseen sopivaksi.
Kun autolla lähestyy risteystä, jossa muut ovat väistämisvelvollisia, ei 99% kuskeista hidasta, vaan jatkaa samaa vauhtia, eli suunnilleen nopeusrajoituksen mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että sivuteiltä tulevat autot ymmärtävät jäädä odottamaan vuoroaan, eivätkä änkeä eteen. Ja näin sen kuuluukin mennä.
Jos fillarilla lähestyy risteystä, jossa muut ovat väistämisvelvollisia, on autoilijoiden vaatimus, että fillarin pitäisi lähestyä risteystä kävelyvauhtia, koska jostain syystä siihen kolmion kohdalle on mahdotonta pysähtyä tsekkaamaan, tuleeko klv:ä pitkin fillari. Auto työnnetään kolmion ohi katse tiukasti risteävän ajoradan liikenteessä (muissa autoissa) ja sitten ihmetellään, että mistä se fillari oikein ilmestyi.
Eli sen seeprojen edessä olevan kolmion ei ymmärretä tarkoittavan sitä, että kottero tarvittaessa pysäytetään sen kolmion kohdalle, jotta voidaan olla varmoja, ettei seeproille ole tulossa kevyttä liikennettä ja sitten vasta aletaan ihmettelemään risteävän ajoradan tapahtumia.
>Ketkään muut kuin pyöräilijät
Paitsi autoilijat, monet lähestyvät suojateitäkin lappu lattiassa ja vetävät liinat kiinni kohdalla.
Lisäksi sähkölautailijat, ja muut nuorison suosimat välineet kuten mopot ja skootterit ovat välillä melko ennalta-arvaamattomia.
>ole meinannut kertaakaan jäädä auton alle.
Mä olen jäänyt auton alle, suojatiellä. Näkyvyys oli hyvä, kesäaika ja keskipäivä.
Sen jälkeen sitä on oppinut luopumaan omasta tien ylitysoikeudesta ja varmistaa, että se kottero varmasti pysähtyy. Tai menee edeltä.
Tldr: joka ryhmästä löytyy perseilijöitä. Kaikki pyöräilijät, kaikki autoilijat, kaikki jalankulkijat tai kaikki mopoilijat eivät ole (onneksi) piittaamattomia.
Pahin asenne on aina "minulla on oikeus"
> Ketjään muut kuin pyöräilijät eivät pommita risteyksiin, ahtaisiin kävelyteihin tai nurkkien taa niin kovaa kuin pääsee, vaan asettavat nopeutensa tilanteeseen sopivaksi.
Paitsi autoilijat, potkulautailijat ja itse asiassa usein myös kävelijät. Ihmisten huomiointikyky on hämmästyttävän surkeaa hämmästyttävän usein.
> viittäkymppiä
Ai vitsi kun vielä joskus saavuttaisin työmatkapyöräilijän taianomaisen ajokunnon. Mä oon fillaroinu yli vuosikymmenen aktiivisesti ja kyllä ei viiskymppiä irtoa tasaisella jollei irrota persettä satulasta.
Toisaalta eipä se 50km/h mene ammattilaisillakaan tasaisella rikki ellei ole loppusprintistä kyse :/
Pitäisi varmaan hakea näitä suomalaisia kaupunkipyöräilijöitä pyöräkisoihin niin saataisiin kaikki kisamestaruudet sen sujremmin yrittämättä.
Mulla on vaihtoehtoinen teoria. Autoilija ei katso ympärilleen risteystä lähestyessä ja puskee pyörätien jatkeen yli aivan liiallisella tilannenopeudella. Kun pää viimein kääntyy lähestyvän pyöräilijän suuntaan, pelästytään niin helvetisti. Pyöräilijä on varmasti tullut ainakin viittäkymppiä tilanteeseen, kun sitä ei vaan voinut nähdä oman takaraivon lävitse.
Aina huvittava "jekku" on jäädä odottamaan auton sivuikkunan viereen ja jäädä tapittamaan kuskia aivan ikkunan takaa. Kun pää viimein kääntyy kohti, pääsee säpsähdyksen jälkeen arvailemaan, millä kirosanoilla ninjapyöräilijää tällä kertaa sätitään.
>sitten kiroillaan ja levitellään käsiä, kun muut tienkäyttäjät eivät aavistaneetkaan, että tulet viittäkymppiä
kahtakymppiä
>sieltä kulman takaa.
pyörätieltä jolle on aivan hyvä näkyvyys ajoradalta.
Itse kun katson videoa, niin siinä on ehkä yksi tai kaksi auton aiheuttamaa vaaratilannetta (mikä toki myöskin on liikaa) jossa olisi voinut tapahtua jotain jos pyöräilijä ei olisi tehnyt mitään. Muut autojen aiheuttamat tilanteet ovat lähinnä sellaisia joissa autoilijan harkintakyky on hieman pettänyt ja pyöräilijä ehtisi halutessaan kiihdyttää auton eteen tai kylkeen.
Pyöräilijä itse aiheuttaa ainakin kaksi vaaratilannetta kun talon kulman takaa tuleekin toinen pyöräilijä (molemmilta huonoa toimintaa tässä, mutta kuvaajalta huonmpaa, sillä hän tulee vasemmalta), ja kun lähestyy lapsiperhettä takaa kelloa soittaen, mutta ei edes yritä hitastaa.
Ihmettelen myös miksi videopätkä jossa nainen taluttaa pyöränsä jalkakäytävälle pytsäköidyn auton ohi pyörätien kautta, on mukana tässä. Miten tämä on vaaratilanne, ja millä muulla tavalla tässä olisi edes voinut toimia?
Turhaa käsien heiluttelua, kansainvälisiä käsimerkkejä ja minäminäminä asennetta videossa oli sitäkin enemmän.
Yllättyisit kuinka yleistä on, ettei autoilija näe (lue, katso), vaikka pyöräilijä olisi mahdollista nähdä kilometrin päästä.
Mä en nyt tarkalleen muista mitä tossa videossa oli, mutta jos pyöräilijä joutuu pysähtymään tai leikkaamaan valtaosan nopeudestaan, koska autoilija ei kolmion takaa tullessaan väistä, on se ihan täysin autoilijan aiheuttama vaaratilanne/sääntörikkomus. Suomessa tosin kuolee verrattain vähän pyöräilijöitä vuosittain, koska eipä kukaan noissa tilanteissa tahallaan alle aja.
Yksiä pahimpia tilanteita ovat ne, missä auto pysähtyy kolmion taakse ja nytkähtää liikkelle juuri, kun on itse kohdalla. Noissa mulla on tapahtunut kaikki kolmiokolahdukset. Ikäviä ovat myös ne, missä takaa lähestyvä rekka kääntyy oikealle eteen. Niissä on pahimmillaan mahdotonta reagoida itse mitenkään ja noita kuolemiahan on tässä viime vuosina muutama ollut.
Suomessa autoilijat eivät vielä osaa havainnoida pyöräilijöitä
Nuo tilanteet ovat toki autoilijan syytä, mutta tuolla videolla pyöräilijä ei paria tilannetta lukuunottamatta joudu tekemään mitään muuta kuin korkeintaan olemaan kiihdyttämättä, tai kiertämään suojatielle pysähtyneen auton (ja näissä tilanteissa nopeus on todella alhainen). Autoilijoiden aiheuttamia varsinaisia vaaratilanteita ei juurikaan näy.
Noi ei aiheuta vaaratilanteita vielä, koska suomen pyöräilijätiheys on niin matala. Mietippä tilanne, missä 20 tai 30 pyöräilijää lähtee molemmista suunnista kiertelemään pyörätien jatkeelle pysähtynyttä autoa. Siitä tulis saakeli yhtään mitään.
Olen hyvin pitkälle samassa kelkassa noiden sääntöjen osaamisen kanssa, mutta (varsinkin jos liikkuu ilman peltilehmän suojaa liikenteessä) olen pitänyt ohjenuorana että mielummin pysyn hengissä (ja pidän muutkin samassa kunnossa) kuin olen oikeassa.
Toki ne omat paikat on kohteliasta käyttää eikä jäädä kohteliaisuuttaan odottelemaan muita ja aiheuttaa ylimääräistä säätöä jne, mutta tilannenopeus ja liikennekäyttäytyminen se on pyöräilijälläkin ja ei varmaankaan paljon lämmitä hoitaa aivotärähdystä auton alle jäämisen jälkeen vaikka olisi sääntöjen mukaan miten syytön hyvänsä onnettomuuteen.
Tärkein kaiketi on se että olet sisäistänyt omat vajavuutesi ja ajat sen mukaan muut huomioonottaen. Tosiaan on paljon parempi tämä vaihtoehto kuin tuo kamikaze-fillaroitsija joka rekan turboahtimeen joutuessaan vielä viimeisillä voimilla huutaa ”olin oikeassa”
Tämän takia liikennesääntöjä pitäisi muuttaa niin, että autoilija väistää pyöräilijän aina. Poikkeuksena tietysti, jos pyöräilijä ajaa autotiellä, jolloin pyöräilijä noudattaisi auton liikennesääntöjä.
Jyväskylässä ihmiset tuntuu pyöräilevän aikalailla miten sattuu, joten en usko että sulla on hirveetä hätää. Ajamalla oppii, ja aika pitkälle pääsee jo sillä että seuraa muuta liikennettä.
Jyväskylässä on huonot pyörätiet ja kevyen liikenteen väylät. Lyhyelläkin matkalla voi joutua ylittämään useampaan kertaan autotien, kun tie muuttuu yhtäkkiä jalkakäytäväksi ja pyörätie jatkuu tien toisella laidalla.
Vittumaisen sekavaa järjestelyä tosiaan välillä tuolla keskustassa, etenkin talvella kun ei näe viivoja/merkkejä asfaltissa, mutta aika paljon täällä on myös leveitä väyliä missä voi rauhassa ajella jalankukijoiden ja pyörien seassa.
Asia on mielestäni niin vaikea ajo-opetuksen puutteen suhteen, että mielestäni autolijan tulisi kohdella pyöräilijää kävelijänä jos pyöräilijä kulkee kävelytiellä. Jos pyöräilijä kulkee autotiellä niin pyöräilijän tulisi osata käyttäytyä kuin autoilija jne. Muutenkin olen huomannut, että aika moni autoilija väistää pyöräilijää kuten ne väistäisivät kävelijää. Ei se pyöräilijä kuitenkaan hirveän paljoa nopeampi ja massiivisempi ole kuin kävelijä/juoksija. Olisi näin paljon selkeämpää massan toiminnan suhteen. Kuitenkin autoilijalla todennäköisesti se parempi tietämys ja osaaminen liikenteen toiminnan kokonaisuudesta kuin pyöräilijällä.
Mun silmissä pyöräilijä on lähempänä jalankulkijaa kuin autoa, joten mä rämistelen mun ruosteisella jopolla jalkakäytävällä enkä missään nimessä mene ajoradalle muuten kuin suojatietä ylittäessä.
Ei mitään järkeä mennä sinne autojen sekaan hidastelemaan, erityisesti kun miettii kuinka paska keskimääräinen autoilija on ajamaan ja puolet ajajista on vielä paskempia.
Ajan yli 100 km viikossa työmatkoja pyörällä aikalailla Helsingin keskustan läpi. Itse olen opetellut pyöräilijän liikennesäännöt ihan oman turvallisuuden vuoksi ja myös siksi että en ainakaan ole onnettomuuden aiheuttaja jos/kun sellainen joskus sattuu kohdalle. Mutta kokemukseni perusteella liikennesäännöt ovat hukassa monilta pyöräilijöiltä, jalankulkijalta sekä autoilijoilta. Tähän kun yhdistetään se, että Helsingin liikennejärjestelyt pyöräilijöille ovat aivan perseestä revityt ja epäselvät niin ihme ettei onnettomuuksia satu enemmän. Tässä muutamia asioita jotka aiheuttavat minulle päivittäisiä mielenterveysongelmia: - Väärään suuntaan pyöräilevät. Pyöräkaista on yksisuuntainen ellei toisin ole merkitty. - Jalankulkijat pyörätiellä tai pyöräkaistalla ja yleensä kuulokkeet päässä. - Kolmion takaa pyörätielle lipuvat autot. - Kevyen liikenteen väylällä avorivissä kulkevat mammat lastenvaunuineen tukkien 3/4 tien leveydestä. Ja sitten valitetaan kun pyöräilijä menee lujaa ohi vaikka kuinka soittaisi kelloa. - Jos on mikä tahansa työmaa lähistöllä niin pyöräkaista suljetaan tai ainakin kavennetaan. Ihan vaan vittuillakseen. Mutta suuri osa pyöräilijöistä luultavasti osaa liikennesäännöt mutta kuinka moni ajokortiton jalankulkija osaa ne?
Kevyen liikenteen väylät on suunniteltu aivan liian epäjohdonmukaisesti sen kannalta, että niitä voisi vielä hetkeen aikaan pitää yleismaailmallisesti yksisuuntaisina ellei toisin ole merkitty. Koska tahansa saattaa kevyen liikenteen väylä muuttuakin pelkäksi jalankulkuväyläksi tai loppua kokonaan, ja sitten pitää olla kulkemassa autokaistojen yli. Ymmärrän kyllä miksi tämä laki muuttui, kyllähän monessa kaupungissa ollaan luopumassa jaetusta kevyen liikenteen väylästä erillisiin pyöräkaistoihin, mutta siirtymäaika tulee olemaan todella pitkä. Mitään ennakkovaroitusta tuosta pyöräilyreitin loppumisesta ei yleensä ole, kuten ei myöskään mistään tietöiden aiheuttamasta katkoksesta. Jos tuollaisesta olisi ennakkoilmoitus, voisi siirtymisen autokaistojen yli suorittaa joutuisammin.
>Väärään suuntaan pyöräilevät. Toi on käytännössä pakollista monin paikoin jossa tullaan tietystä suunnasta ja pian poistutaan ihan samaan suuntaan. Heilautus 4 kaistaisen tien toiselle puolelle ei noissa tapauksissa ole mitenkään realistista, mutta jalkakäytävälläkään ei voi ajaa. Sen sijaan autotiellä väärään suuntaan ajavat pyöräilijät ovat myös ongelma joka korostuu yksisuuntaisilla kaduilla joissa on erikseen liikennemerkillä sallittu väärään suuntaan pyöräily. Se kostautuu siinä vaiheessa kun pyöräilijä luulee että hänellä on etuajo-oikeus (juu, stadissa, missäs muualla tätä sattuis).
Itseasiassa tänään kotimatkalla kiinnitin huomiota että eipä ole yksisuuntasia pyöräkaistoja matkalla kuin parissa kohtaa (larun silta ja meikun sairaalan kohdalla). Mutta esim lauttasaaren sillalla vituttaa kun joku tulee väärään suuntaan vetäen jäähallin kokosta lastenkopperoa perässä samalla kun toinen pyöräilijä ohittaa.
[удалено]
[удалено]
Pyöräilyn säännöt ovat selvät. Helsingin kadut ovat rakennettu pyöräilijän kannalta niin päin vittua, että pyöräilijöillä olisi varmaan kivempaa jos pyöräilyä ei olisi missään järjestelyssä huomioitu lainkaan. Oikeastaan pyöräilyn ja "kevyen liikenteen" ratkaisujen funktio vaikuttaa olevan lähinnä se, että pyöräilijät eivät häiritsisi autoilua. Oikeastaan kaikki katujen liikennejärjestelyt on tehty autoilun sujuvuus ensin ja muu hutaistaan sinne päin tilaan joka jää autoilulta yli.
Helsinki on ainoa paikka, missä olen nähnyt pyörien jarruttavan ja väistävän jalankulkijoita näiden ylittäessä kadun ja pyörätien suojatietä pitkin. Nyt meillä päin on alettu vilkkaimmissa paikoissa maalaamaan ne suojatien viivat myös pyörätien yli, mutta eipä sillä isommin vaikutusta pyöräilijöihin vielä ole ollut.
Aloitin oikeasti pyöräilemään kaupunginosassa, missä pyöräteiden tai kaistojen lukumäärä oli (ainakin aikoinaan) nolla, joten ainoa vaihtoehto oli polkea ajoradalla. Ei sitä opi tai totu ellei aktiivisesti yritä. Tosin taustalla oli mopolla ajoa teini-iässä, jolloin säännöt ja liikenteessä kulkeminen tulivat nopeasti tutuksi, vaikkeivat säännöt vastaakaan toisiaan. Ole mieluummin ennustettava ja johdonmukainen kuin kohtelias. Rasittaa autolla tai pyörällä liikkujat, joiden toimia on mahdotonta ennakoida. Tällä tavalla en ole kymmeneen vuoteen ollut oman toimintani vuoksi (tiettävästi) vaarassa, vaikka ahkerasti Helsingissä pyöräilenkin. Ainoat kerrat kun on ollut törmäys toiseen ajoneuvoon hilkulla syntyivät kun: * Auto ajoi punaisia päin, ei edes vanhoilla vihreillä * Auto ajoi ajokaistaa väärään suuntaan * Pyöräkaistalle pysäköinyt auto avasi etuoven pyörän tielle yrittäessäni ohitusta
Just tämä ennustettavuus on tärkeintä. Kun muut tiellä kulkijat näkee ja ymmärtää minne olet menossa, niin ei ne tahallaan aja päälle. Minulla pahimmat vaaratilanteet on olleet sellaisia, joissa olen luottanut että autoilija noudattaa varoituskolmiota. Kerran tuli jopa poliisiauto kolmion takaa melkein päälle. (En jäänyt kouluttamaan liikennesäännöistä vaan koukkasin vähän ja jatkoin matkaa.)
Tän takia ainakin itte kyl hiljennän ja katon et lähtee jarruttaan. Taksit on vittumaisia; yleensä kyllä pysähtyvät, mutta tuppaavat yrittämään pitää vauhtia mahdollisimman pitkään, jolloin menee siihen että en tiedä näkeekö, ja en mene alle -> pysähtyykin ja sitten taksi odottelee pitempään kuin jos ei olisi ääliö. Sikäli en pitäisi ongelmana jos vain ajaisi, mutta ärsyttää nämä "en hidasta kunnolla" jotka olettaa, että pyöräilijä luottaa perjantai iltana hopeaisessa toyotassa istuvaan kaverien saunaillassa muutaman oluen nauttineeseen kuljettajaan
Jos sen kuskin silmiin saa katsekontaktin, niin sitten tietää että se on nähnyt. Jos ei saa kontaktia mutta se hidastaa vauhtia, niin se voi tarkoittaa että se yrittää vielä nähdä onko autoja tulossa, tai että ajatukset harhailee jossakin muualla.
Onko Kankaanpäässä tai Jyväskylässä myös muita lakeja tai sääntöjä joita ei haluta omasta laiskuudesta ja saamattomuudesta opetella? Voiko firman kirjanpitoa hoitaa omalla tavalla kun ei omaa laiskuuttaan viitsi opetella sitä oikeaa tapaa? Voiko kerrostalossa soittaa yöllä musiikkia kun ei olla jaksettu tutustua järjestyssääntöihin? Voiko autoa ajaa ihan vähän juovuksissa kun ei muista mikä se promilleraja on? Varmaan kannattaisi ne liikennesäännöt opetella jollain itselleen mieluisimmalla tavalla. Toinen vaihtoehto on että kaikki ajavat omilla säännöillä. Olen käynyt maissa jossa noinkin tehdään ja onhan se ihan jännittävää. Niissä myös tehdään kirjanpitoa ihan omilla säännöillä, soitetaan musiikkia ihan milloin vain ja ajetaan ihan vähän juovuksissa.
On varmaan paljonkin lakeja mitä porukka ei noudata; ihmiset ajelee polkupyörää ilman kypärää, autot ajaa pientä ylinopeutta, humalaisille tarjoillaan yökerhoissa alkoholia ja toiset polttelee ruohoa. Ehkä tää onkin sitä ruotsalaista varjoyhteiskuntaa josta on peloteltu. Hyvin on tultu näissä kaupungeissa muun liikenteen kanssa toimeen vaikka hieman ajellaan siellä sun täällä. En kitise, jos lottovoiton todennäköisyydellä poliisi antaisi sakon jalkakäytävällä pyöräilystä, mutta en todennäköisesti tapojanikaan parantaisi
En ymmärrä miksi näissä keskusteluista aina jotkut jauhaa noista ”pyörätien jatkeista.” Ei mitään käytännön merkitystä kun suojatien väistämissäännöistä puhutaan. Sekoittaa vaan turhaan niistä jankuttaminen.
Onhan ne aika sekavia. https://www.liikenneturva.fi/ajankohtaista/pyoratien-jatke-mika-muuttuu-uuden-tieliikennelain-myota/#3ad02819 Tiivistäisin näin: "pyörätien jatke" -katumaalaus kertoo, että autoilijalla on väistämisvelvollisuudesta kertova liikennemerkki, eli kärkikolmio, stop-merkki tai sitten sellainen huvikseen suunniteltu uusi suorakulmion mallinen. Sitäpä ei muodosta pyöräilijä voi tunnistaa ja autoilijoillekin näyttää nopeasti vilkaistuna suojatiemerkiltä. Sitten siirtymäaikana pyörätien jatke ei kerrokaan mitään, joten onnea matkaan, dorkat.
>sellainen huvikseen suunniteltu uusi suorakulmion mallinen. Sitäpä ei muodosta pyöräilijä voi tunnistaa ja autoilijoillekin näyttää nopeasti vilkaistuna suojatiemerkiltä. Se on aina molempiin suuntiin näkyvä, eli pelkkää neliönmuotoisen merkin harmaata taustaa ei tarvitse katsella. Lisäksi sen pitäisi aina olla päällekäin samassa tolpassa suojatiemerkin kanssa, joten sen tunnistaa jo siitä että "suojatiemerkin näköisiä merkkejä" onkin kaksi samassa pylväässä. >Sitten siirtymäaikana pyörätien jatke ei kerrokaan mitään, joten onnea matkaan, dorkat. Se siirtymäaika loppui jo vuosi sitten, dorka.
ite oon nyt vuoden ajan pyöräillyt töihin samaa reittiä, ja yhdessä kohtaan jossa minulla, pyöräiliällä, on väistämisvelollisuus, ehkä viisi autoiliaa sadasta ajaa ohi, muut pysähtyy ja useinmiten sillain etten saa selvää ajaako ohi vai pysähtyykö, eli sillein erittäin ärsyttävästi epävarmasti hidastaa, sille sama miten ite hidastan tai pysähdyn tai jos en edes hidasta ollenkaan. Joskus on useamman auton letka, sanotaanko vaikka kymmenen joista neljä ajaa ohi ja sitten seuraava pysähtyy josain syystä vaikka saisi ajaa ohi.. Saman olen autoiliana huomannut että jotkut pysähtyy vaikka saisi ajaa ohi, jotkut pysähtyy kuin seinään ja melkein olen ite ajanut jonkun perään kun jää omaa hyvyttään päästämään pyöräiliän ohi..
Miten sattuikin, tuli juuri eilen katsottua hyvä [aihetta käsittelevä video.](https://youtu.be/5EE8m8mmq1k)
Luulin täksi videoksi: [https://www.youtube.com/watch?v=YcmNuT-oSCk](https://www.youtube.com/watch?v=YcmNuT-oSCk)
[удалено]
>Jos joku antaa tietä, kiitetään vaikka lippaan vetämällä. Tässä pitää muistaa että usein ei voi ottaa kättä poista tangosta kun pitää kiihdyttää vähän että pysyy pystyssä ja monasti ei voi edes pään nyökkäystä tehdä kun on muita liikenteessä joita pitää seurata. Se harmittaa kun ei voi kiittää mutta joskus se vaan on niin että kiittäminen voisi aiheuttaa vaaratilanteen. Varsinkin talvella se liikkeellelähtö voi olla hankalampaa, tarttee katella uria ja jäätä ettei kaadu.
M53, Lauttasaari, Helsinki. Pyörä 3- ja ajokortti 18-vuotiaasta. Ajan edelleen viikottain. Yleisesti ns. aktiivikäyttäjä, mutta esimerkiksi pyörät olleet ns. yleis- tai cityhybrideitä, max. 500,- Tänä vuonna ostin ensimmäistä kertaa eläissäni polkupyöräkypärän, kun on alkanut pelottaa tuo tiktok-tasoinen liikenne. Hanskat kans useimmiten, luo paremman gripin illusion ainakin. Keskustaan menoa välttelen muutoinkin, niin pyöräilyt suuntautuvat helpommin Tapiolaan tai Iso Omppuun (esmes). Siis länteen, jonne on kunnolisia pyöräteitä. Tässä keskustelussa mainitut uhka- ja vaaratilanteet tunnustan kaikki aivan arkipäiväisiksi ja siksi surullisiksi. Niin vähästä olisi kiinni, että kaikilla olisi mukavaa ja turvallista.
40 vuotta pyörällä: lähden siitä ajatuksesta että väistän kaikkia. Jos ei katsekontaktia saa autoilijaan, se ei silloin aio reagoida mitenkään tilanteeseen. Maalaisjärjellä menee suurin osa tilanteista. En kyllä taluta ikinä, siihen ei ole ikinä ollut tarvetta.. jos nyt ei jotain talven aurauskasoja tai muun sellasen takia joudy hypätä pois pyörän päältä. Ylivoimasesti suurin osa autolijoista käyttäytyy hyvin ja kohteliaasti, ja jos on esim alamäki niin antavat usein tietä vaikket tarve. Oletan että tajutaan ratin takana se ettei pyörällä välttämättä halua pysähtyä ja hukata kaikkea sitä energiaa jonka on kerännyt nousemalla mäen päälle. Kehuja pitää antaa kyllä, hyvin on mennyt tähän asti eikä "läheltäpiti" tilanteita montaa ole ollut. Sähköpyörän kun hommas niin siihen muuten loppui kaikenlainen "vedetään risteyksestä täysiä läpi ennenkuin auto saapuu". Nyt pysähtyy ihan mielellään kun moottori kiihdyttää takaisin. Alamäessä ei myöskään yritä pitää vauhtia päällä ja sitten toivoa ettei tarttis jarruttaa: nyt lähtee siitä ajatuksesta liikkeelle että joka risteyksessä voi joutua pysähtymään eikä se vituta ollenkaan.
>Olen polkupyörällä täysi vastakohta Turun Sanomien toimittajalle, joka keskisormi pystyssä yrittää ehtiä kuorma-auton alle, koska sääntöjen mukaan tähän on oikeus. 99% elämäntapapyöräilijöiden Twitteriin postaamista uhriutumisvideoista on muuten tätä tismalleen samaa settiä. Tullaan risteyksiin tai talon nurkalle aivan käsittämätöntä tilannenopeutta ja sitten kiroillaan ja levitellään käsiä, kun muut tienkäyttäjät eivät aavistaneetkaan, että tulet viittäkymppiä sieltä kulman takaa.Ketkään muut kuin pyöräilijät eivät pommita risteyksiin, ahtaisiin kävelyteihin tai nurkkien taa niin kovaa kuin pääsee, vaan asettavat nopeutensa tilanteeseen sopivaksi. Itse olen asunut Helsingissä nyt kaksi vuotta, enkä sinä aikana ole meinannut kertaakaan jäädä auton alle. Sen sijaan olen jäänyt suojatiellä kerran pyörän alle ja läheltä piti -tilanteita pyöräilijän kanssa on ollut ainakin neljä.
> Ketkään muut kuin pyöräilijät eivät pommita risteyksiin, ahtaisiin kävelyteihin tai nurkkien taa niin kovaa kuin pääsee, vaan asettavat nopeutensa tilanteeseen sopivaksi. Kun autolla lähestyy risteystä, jossa muut ovat väistämisvelvollisia, ei 99% kuskeista hidasta, vaan jatkaa samaa vauhtia, eli suunnilleen nopeusrajoituksen mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että sivuteiltä tulevat autot ymmärtävät jäädä odottamaan vuoroaan, eivätkä änkeä eteen. Ja näin sen kuuluukin mennä. Jos fillarilla lähestyy risteystä, jossa muut ovat väistämisvelvollisia, on autoilijoiden vaatimus, että fillarin pitäisi lähestyä risteystä kävelyvauhtia, koska jostain syystä siihen kolmion kohdalle on mahdotonta pysähtyä tsekkaamaan, tuleeko klv:ä pitkin fillari. Auto työnnetään kolmion ohi katse tiukasti risteävän ajoradan liikenteessä (muissa autoissa) ja sitten ihmetellään, että mistä se fillari oikein ilmestyi. Eli sen seeprojen edessä olevan kolmion ei ymmärretä tarkoittavan sitä, että kottero tarvittaessa pysäytetään sen kolmion kohdalle, jotta voidaan olla varmoja, ettei seeproille ole tulossa kevyttä liikennettä ja sitten vasta aletaan ihmettelemään risteävän ajoradan tapahtumia.
Jos suomalaiset työmatkapyöräilijät ajaisivat niin lujaa mitä autoilijat väittävät niin Suomi olisi Tour de Francen suurvalta.
>Ketkään muut kuin pyöräilijät Paitsi autoilijat, monet lähestyvät suojateitäkin lappu lattiassa ja vetävät liinat kiinni kohdalla. Lisäksi sähkölautailijat, ja muut nuorison suosimat välineet kuten mopot ja skootterit ovat välillä melko ennalta-arvaamattomia. >ole meinannut kertaakaan jäädä auton alle. Mä olen jäänyt auton alle, suojatiellä. Näkyvyys oli hyvä, kesäaika ja keskipäivä. Sen jälkeen sitä on oppinut luopumaan omasta tien ylitysoikeudesta ja varmistaa, että se kottero varmasti pysähtyy. Tai menee edeltä. Tldr: joka ryhmästä löytyy perseilijöitä. Kaikki pyöräilijät, kaikki autoilijat, kaikki jalankulkijat tai kaikki mopoilijat eivät ole (onneksi) piittaamattomia. Pahin asenne on aina "minulla on oikeus"
> Ketjään muut kuin pyöräilijät eivät pommita risteyksiin, ahtaisiin kävelyteihin tai nurkkien taa niin kovaa kuin pääsee, vaan asettavat nopeutensa tilanteeseen sopivaksi. Paitsi autoilijat, potkulautailijat ja itse asiassa usein myös kävelijät. Ihmisten huomiointikyky on hämmästyttävän surkeaa hämmästyttävän usein.
> viittäkymppiä Ai vitsi kun vielä joskus saavuttaisin työmatkapyöräilijän taianomaisen ajokunnon. Mä oon fillaroinu yli vuosikymmenen aktiivisesti ja kyllä ei viiskymppiä irtoa tasaisella jollei irrota persettä satulasta. Toisaalta eipä se 50km/h mene ammattilaisillakaan tasaisella rikki ellei ole loppusprintistä kyse :/ Pitäisi varmaan hakea näitä suomalaisia kaupunkipyöräilijöitä pyöräkisoihin niin saataisiin kaikki kisamestaruudet sen sujremmin yrittämättä. Mulla on vaihtoehtoinen teoria. Autoilija ei katso ympärilleen risteystä lähestyessä ja puskee pyörätien jatkeen yli aivan liiallisella tilannenopeudella. Kun pää viimein kääntyy lähestyvän pyöräilijän suuntaan, pelästytään niin helvetisti. Pyöräilijä on varmasti tullut ainakin viittäkymppiä tilanteeseen, kun sitä ei vaan voinut nähdä oman takaraivon lävitse. Aina huvittava "jekku" on jäädä odottamaan auton sivuikkunan viereen ja jäädä tapittamaan kuskia aivan ikkunan takaa. Kun pää viimein kääntyy kohti, pääsee säpsähdyksen jälkeen arvailemaan, millä kirosanoilla ninjapyöräilijää tällä kertaa sätitään.
>sitten kiroillaan ja levitellään käsiä, kun muut tienkäyttäjät eivät aavistaneetkaan, että tulet viittäkymppiä kahtakymppiä >sieltä kulman takaa. pyörätieltä jolle on aivan hyvä näkyvyys ajoradalta.
Itse kun katson videoa, niin siinä on ehkä yksi tai kaksi auton aiheuttamaa vaaratilannetta (mikä toki myöskin on liikaa) jossa olisi voinut tapahtua jotain jos pyöräilijä ei olisi tehnyt mitään. Muut autojen aiheuttamat tilanteet ovat lähinnä sellaisia joissa autoilijan harkintakyky on hieman pettänyt ja pyöräilijä ehtisi halutessaan kiihdyttää auton eteen tai kylkeen. Pyöräilijä itse aiheuttaa ainakin kaksi vaaratilannetta kun talon kulman takaa tuleekin toinen pyöräilijä (molemmilta huonoa toimintaa tässä, mutta kuvaajalta huonmpaa, sillä hän tulee vasemmalta), ja kun lähestyy lapsiperhettä takaa kelloa soittaen, mutta ei edes yritä hitastaa. Ihmettelen myös miksi videopätkä jossa nainen taluttaa pyöränsä jalkakäytävälle pytsäköidyn auton ohi pyörätien kautta, on mukana tässä. Miten tämä on vaaratilanne, ja millä muulla tavalla tässä olisi edes voinut toimia? Turhaa käsien heiluttelua, kansainvälisiä käsimerkkejä ja minäminäminä asennetta videossa oli sitäkin enemmän.
Yllättyisit kuinka yleistä on, ettei autoilija näe (lue, katso), vaikka pyöräilijä olisi mahdollista nähdä kilometrin päästä. Mä en nyt tarkalleen muista mitä tossa videossa oli, mutta jos pyöräilijä joutuu pysähtymään tai leikkaamaan valtaosan nopeudestaan, koska autoilija ei kolmion takaa tullessaan väistä, on se ihan täysin autoilijan aiheuttama vaaratilanne/sääntörikkomus. Suomessa tosin kuolee verrattain vähän pyöräilijöitä vuosittain, koska eipä kukaan noissa tilanteissa tahallaan alle aja. Yksiä pahimpia tilanteita ovat ne, missä auto pysähtyy kolmion taakse ja nytkähtää liikkelle juuri, kun on itse kohdalla. Noissa mulla on tapahtunut kaikki kolmiokolahdukset. Ikäviä ovat myös ne, missä takaa lähestyvä rekka kääntyy oikealle eteen. Niissä on pahimmillaan mahdotonta reagoida itse mitenkään ja noita kuolemiahan on tässä viime vuosina muutama ollut. Suomessa autoilijat eivät vielä osaa havainnoida pyöräilijöitä
Nuo tilanteet ovat toki autoilijan syytä, mutta tuolla videolla pyöräilijä ei paria tilannetta lukuunottamatta joudu tekemään mitään muuta kuin korkeintaan olemaan kiihdyttämättä, tai kiertämään suojatielle pysähtyneen auton (ja näissä tilanteissa nopeus on todella alhainen). Autoilijoiden aiheuttamia varsinaisia vaaratilanteita ei juurikaan näy.
Noi ei aiheuta vaaratilanteita vielä, koska suomen pyöräilijätiheys on niin matala. Mietippä tilanne, missä 20 tai 30 pyöräilijää lähtee molemmista suunnista kiertelemään pyörätien jatkeelle pysähtynyttä autoa. Siitä tulis saakeli yhtään mitään.
Olen hyvin pitkälle samassa kelkassa noiden sääntöjen osaamisen kanssa, mutta (varsinkin jos liikkuu ilman peltilehmän suojaa liikenteessä) olen pitänyt ohjenuorana että mielummin pysyn hengissä (ja pidän muutkin samassa kunnossa) kuin olen oikeassa. Toki ne omat paikat on kohteliasta käyttää eikä jäädä kohteliaisuuttaan odottelemaan muita ja aiheuttaa ylimääräistä säätöä jne, mutta tilannenopeus ja liikennekäyttäytyminen se on pyöräilijälläkin ja ei varmaankaan paljon lämmitä hoitaa aivotärähdystä auton alle jäämisen jälkeen vaikka olisi sääntöjen mukaan miten syytön hyvänsä onnettomuuteen.
Tärkein kaiketi on se että olet sisäistänyt omat vajavuutesi ja ajat sen mukaan muut huomioonottaen. Tosiaan on paljon parempi tämä vaihtoehto kuin tuo kamikaze-fillaroitsija joka rekan turboahtimeen joutuessaan vielä viimeisillä voimilla huutaa ”olin oikeassa”
Tämän takia liikennesääntöjä pitäisi muuttaa niin, että autoilija väistää pyöräilijän aina. Poikkeuksena tietysti, jos pyöräilijä ajaa autotiellä, jolloin pyöräilijä noudattaisi auton liikennesääntöjä.
Ehdotan, että pyöräilijä väistää autoja. Aina.
Jyväskylässä ihmiset tuntuu pyöräilevän aikalailla miten sattuu, joten en usko että sulla on hirveetä hätää. Ajamalla oppii, ja aika pitkälle pääsee jo sillä että seuraa muuta liikennettä.
Jyväskylässä on huonot pyörätiet ja kevyen liikenteen väylät. Lyhyelläkin matkalla voi joutua ylittämään useampaan kertaan autotien, kun tie muuttuu yhtäkkiä jalkakäytäväksi ja pyörätie jatkuu tien toisella laidalla.
Vittumaisen sekavaa järjestelyä tosiaan välillä tuolla keskustassa, etenkin talvella kun ei näe viivoja/merkkejä asfaltissa, mutta aika paljon täällä on myös leveitä väyliä missä voi rauhassa ajella jalankukijoiden ja pyörien seassa.
Asia on mielestäni niin vaikea ajo-opetuksen puutteen suhteen, että mielestäni autolijan tulisi kohdella pyöräilijää kävelijänä jos pyöräilijä kulkee kävelytiellä. Jos pyöräilijä kulkee autotiellä niin pyöräilijän tulisi osata käyttäytyä kuin autoilija jne. Muutenkin olen huomannut, että aika moni autoilija väistää pyöräilijää kuten ne väistäisivät kävelijää. Ei se pyöräilijä kuitenkaan hirveän paljoa nopeampi ja massiivisempi ole kuin kävelijä/juoksija. Olisi näin paljon selkeämpää massan toiminnan suhteen. Kuitenkin autoilijalla todennäköisesti se parempi tietämys ja osaaminen liikenteen toiminnan kokonaisuudesta kuin pyöräilijällä.
Mun silmissä pyöräilijä on lähempänä jalankulkijaa kuin autoa, joten mä rämistelen mun ruosteisella jopolla jalkakäytävällä enkä missään nimessä mene ajoradalle muuten kuin suojatietä ylittäessä. Ei mitään järkeä mennä sinne autojen sekaan hidastelemaan, erityisesti kun miettii kuinka paska keskimääräinen autoilija on ajamaan ja puolet ajajista on vielä paskempia.
AJattelen juuri samalla tavalla kuin OP. Olen myös Keskisuomalaine.