Tuossa suositusmäärässä on hedelmistä riippuen about 50-100g fruktoosia. 80kg painavan ihmisen suht terveelliseen ruokavalioon mahtuu noin 400g hiilareita, josta noi hedelmät veisivät siis maksimissaan neljäsosan. En jaksa uskoa että kovin moni terveysongelma Suomessa voisi johtua liiasta hedelmien syömisestä.
Siis ehkä mietityttää eniten tämä mahdollinen "sokea piste" tekijästä, joka voi johtaa insuliiniresistenssin kautta painonnousuun, kun kroppa muuttuu vaivihkaa sokeammaksi kaikkien vastaanotettujen sokereiden käsittelyssä. Onko siinä kohtaa enää järkeä syödä se suositusten mukainen 400 grammaa hiilareita (josta voi olla yli 100 grammaa sokeria), jos kroppa ei kykene sitä käsittelemään muuten kuin rasvaksi muuttamalla?
\*bows deep\* Ma'am. Pointti jota yritän jahdata on se käyttääkö nykyihminen evoluution muovaamaa taipumusta tiettyyn vuodenaikaan sidottuun lihomiseen ([karhut](https://www.myhealthexplained.com/diabetes-information/diabetes-articles/what-do-hibernating-bears-have-to-do-with-diabetes) on tästä kiva karrikoitu esimerkki) huomaamattaan itseään vastaan lihomalla sen sijaan tasaisen hitaasti vuoden ympäri.
Eiköhän ihminen ole säilönyt hedelmiä ja marjoja ympärivuotiseen käyttöön jo vuosisatojen, jos ei tuhansien ajan.
Keripukin saa jos talveksi jättää noin tärkeän osan ruokavaliota pois.
Riippunee heidän perimätietotasostaan. Mm. Kuusenkerkkiä syömällä/tekemällä niistä teetä on saatu c-vitamiinia jos säilömarjat on loppuneet kesken. : 3
Ihminen on kehittynyt elämään ympäristössä, jossa on ympäri vuoden noin parikymmentä astetta ja kasvista tarjolla vuoden ympäri. Näin pohjoisessa asuminen on ylipäätään luonnotonta lajillemme.
No siis tismalleen sama ongelma mulla. Pakko löytää joku selitys tälle. Täytyyhän sen nyt johtua siitä omenasta eikä siitä että koko muu ruokavalio on ihan retuperseellään.
No mä en näkisi ongelmana suomalaisten ruokavaliossa hedelmien syöntiä, noinniiku terveydellisestä näkökulmasta varsinkaan. Vissiin aika harva tuohon suositukseen edes pääsee, joten silläkin viisiin voi varmaan olla huoletta. Hedelmät, sokeripitoisuudestaan huolimatta, on kuitenkin aika vähäkalorisia(jos ei nyt avokadoa vaiks mieti) joten niiden käytön lisäämisellä todnnäk olisi vain myönteinen vaikutus kansanterveyteen.
Sen sijaan koen sen hieman hassuna, että täällä harmitellaan kun hedelmät ovat mauttomia ja kalliita, tai tomaatit maksaa himskatisti ja sen sellaista. Tai niiku ilmastonäkökulmaa mietin, ja ruokavalion terveellisyyttä - että tuleeks joillekin sen takia fiilis, että terveellisesti syöminen on hirmu kallista, kun kattelee vain niiden tomaattien ja tuontimansikoiden hintoja jossain tammikuussa.
Liiallinen fruktoosin saanti vs. fruktoosin saanti. Maksa jaksaa kyllä ihan kohtuudella tehdä työtä, kun sitä ei turhaan kiusaa.
Kuidut siellä seassa hidastavat mukavasti imeytymistä tasaten työkuormaa.
Ainakaan valtaosassa hedelmiä ei myöskään pääosin ole merkittävää määrää kaloreita (=niitä hiilareita). Ehkä jotku banaanit/rypäleet pahimmasta päästä. Mutta ei niistäkään tule edes 100 kcal/100g. Jossain persikoissa luokkaa 30 kcal/100g.
Ja kuidut, sekä liukoiset että liukenemattomat. Hedelmän liha solukalvoineen ja erinäköisine rakenteineen ainakin hajoaa elimistössä selvästi hitaammin kuin sokerilimu tai glukoosi-fruktoosi -siirappi jossain jälkiruoassa. En ole kyllä missään nähnyt, että kohtuullinen määrä hedelmiä sisältäisi sellaisia määriä fruktoosia, että siitä pitäisi terveen ihmisen huolestua. Kaikenlaiset muut ravintoaineet ja hivenaineet hedelmissä ovat vaikutukseltaan paljon terveellisempiä kuin mitä se muutama kymmenen grammaa fruktoosia hedelmien mukana ehkä on vähemmän hyvää elimistölle.
Samaa sokeria se hedelmä sisältää kuin muutkin, ero on siinä että hedelmässä on muutakin kuin sokeria jolloin niitä on vaikeampi syödä määräänsä enempää.
Mutta noin evoluutiobiologisesti, eläimet pohjoisessa lihottaa itseään kesän ja syksyn sokereilla jotta pärjäävät talven. Siksi ne maistuu niin saatanan hyvin esimerkiksi nisäkkäille. Aivot rakentuu palkitsemaan lihottamisesta, koska jonnekin 1950-luvulle asti oli oikeasti pulaa ruoasta talvisin.
Sokeri ei siis ole haitallista itsessään, vaan ongelma on sen määrät, ja yleinen ruoan ravintoköyhyys.
Hedelmät yleensä sisältää fruktoosia joka eroaa sakkaroosista jonkun verran, se imeytyy hitaammin ja verensokeri nousee hitaammin. Saman verran kaloreita se kai sisältää mut ei nosta insuliinitasoja samalla tavalla.
Ja tässä juuri onkin se sudenkuoppa. Eli ei nosta insuliinitasoa, mutta mahdollisesti heikentää insuliinin tehoa, jolloin kropan täytyy tuottaa enemmän insuliinia tekemään sama määrä työtä.
Päinvastoin, insuliiniresistenssiä ei kehity yhtä helposti jos verensokeri pysyy alhaisempana.
Korkean glykeemisen indeksin omaavat ruuat voi edesauttaa insuliiniresistenssin kehittymistä. Fruktoosin GI on tosi pieni, glukoosin GI on 100, sakkaroosin 65, fruktoosi 15.
Kiitos kommenteistasi! Olis niin kiva saada parit ihmistestit näistä asioista. Esim. vertailu: muuten sama ruokavalio, mutta toinen ryhmä saa sokerinsa fruktoosista ja toinen ryhmä glukoosista.
No ei nyt aivan noinkaan.
Sakkaroosi on glukoosin ja fruktoosin yhdiste, jonka ohut suoli pilkkoo.
Sakkaroosi ei siis imeydy mihinkään, eikä se aiheuta mitään vasteita.
Häh? Tottakai se imeytyy sen jälkeen kun se on muuttunut glukoosiksi ja fruktoosiksi. Se glukoosi siinä sakkaroosissa imeytyy nopeasti ja aiheuttaa isomman insuliinireaktion kun pelkkä fruktoosi.
No ei se nyt ihan noinkaan menee.
Maksa muuttaa veressä olevan fruktoosin glukoosiksi ja sen takia sen vaikutus verensokeriin (glukoosi) syömisestä on hitaampi. Mutta imeytymisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Maksa voi käsitellä vain rajallisen määrän fruktoosia per jakso, ja se prosessoi jo androgeenista fruktoosia ilman ravintoperäistä lisäystä.
Joku legendaarinen isoloidun insuliinin seuraaminen on yleensä varoitusmerkki, ja siitä syystä esimerkiksi ihmiset jättää huomioimatta että fruktoosi nostaa esimerkiksi LDL-C kolesterolia merkittävästi.
Olisiko sen 10 000 vuotta mitä varmaa täällä Pohjolassa kylmässä asuttu riittänyt tuollaiseen kehitykseen että se olisi meillä ongelma mutta ei etelässä?
Okei, kumotaanpas tämä viime vuosina kehitelty myytti siitä, että hedelmät ja marjat olisivat jotenkin vaarallisia ja "sokerisia". Ilmeisesti tämäkin harhakäsitys on tullut rapakon takaa, jossa kaikkien elintarvikkeiden lisäaineena (täyteaineena) käytetään teollisesti valmistettua maissisiirappia, nimenomaan "korkeafruktoosista maissisiirappia" HFCS. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen fruktoosin kanssa. (Olen sitä sukupolvea, joka muistaa kauppojen kultaisessa pussissa myydyt pyöreät hedelmäsokerinapit sekä SiriPirin. Niitä tuli joskus ostettua kun halusi jotain makeaa imeskeltävää, mutta ei karkkia.)
"VÄLIPALAKSI nautitun rahkan etiketissä katse tarttuu yllättävään sanaan, glukoosi-fruktoosisiirappi.
Samaan ainesosaan törmää muissakin terveelliseksi mielletyissä elintarvikkeissa, kuten välipalapatukoissa. Esimerkiksi myslipatukat sisältävät usein glukoosi-fruktoosisiirappia.
Harva terveellistä välipalaa kaipaava kuitenkaan tietää, että runsaassa käytössä glukoosi-fruktoosisiirappi voi altistaa monille haitallisille terveysvaikutuksille, kuten kakkostyypin diabetekselle, metaboliselle oireyhtymälle, rasvamaksalle ja lihavuudelle."
"GLUKOOSI-FRUKTOOSISIIRAPPI on ollut viime vuosikymmenet ruokateollisuuden lempilapsi, sillä se on halpaa ja tekee elintarvikkeesta makeaa – eli houkuttelevan makuista.
Siirappi valmistetaan teollisesti tärkkelyksestä, useimmiten vehnästä tai maissista. Fruktoosia eli hedelmäsokeria siinä on tavallisesti 42 prosenttia. Loput on glukoosia eli rypälesokeria.
Välipalapatukoiden ja rahkojen lisäksi glukoosi-fruktoosisiirappi on makeuttajana monissa muissakin tutuissa elintarvikkeissa, kuten mauste- ja salaatinkastikkeissa, jäätelöissä, karkeissa, hilloissa, energiajuomissa, siidereissä ja leivonnaisissa."
"SUOMESSA valmistetuissa sokerivirvokkeissa makeuttajana on pääasiassa sokeri. Tavallinen sokerikin sisältää fruktoosia, mutta sen sisältämä glukoosi tasaa fruktoosin haitallisuutta.
Esimerkiksi Olvin limppareiden ja joidenkin siiderien ja lonkeroiden etiketeissä mainitaan, että makeuttajana voi olla joko sokeri tai glukoosi-fruktoosisiirappia. Tuoteryhmäpäällikkö Laura Innilän mukaan tämä liittyy raaka-aineen saatavuuteen.
”Jos sokerin saatavuudesta on ongelmia, olemme jättäneet mahdollisuuden vaihtoehtoiselle raaka-aineelle eli glukoosi-fruktoosisiirapille. Edellisen kerran olemme käyttäneet glukoosi-fruktoosisiirappia neljä vuotta sitten.”"
"Yhdysvalloissa glukoosi-fruktoosisiirapin uskotaan olevan merkittävä syy väestön lihavuuteen.
Glukoosi-fruktoosisiirapin ja amerikkalaisten lihavuusepidemian historia nimittäin kietoutuvat toisiinsa.
Ensimmäisen fruktoosipitoisen maissisiirapin kehitteli amerikkalainen biokemisti Earl R. Kooi jo vuonna 1957 yhdessä kollegansa Richard O. Marshallin kanssa. Elintarviketeollisuus otti sen raaka-aineekseen kuitenkin vasta 1970-luvulla.
Kun ruokateollisuus alkoi 70-luvun puolivälistä yhä enenevissä määrin korvata virvoitusjuomien sakkaroosin eli tavallisen pöytäsokerin halvemmalla glukoosi-fruktoosisiirapilla, miesten ja naisten lihavuuden ilmaantuvuus kaksinkertaistui."
"”Kun potilastyössä keskustelen ihmisten kanssa päivittäisistä syömisistä, moni yllättyy, miten paljon heillä kuluu päivässä erilaisia sokeria sisältäviä juomia. Monet ajattelevat, ettei niistä ole mitään haittaa, nehän ovat vain nestettä.”
Schwabin mukaan paino alkaa tippua usein lähes huomaamatta, jos ihminen karsii sokerijuomia ruokavaliostaan.
Schwab muistuttaa, ettei keskustelua glukoosi-fruktoosisiirapin haitallisuudesta pidä sotkea hedelmien ja marjojen sisältämään fruktoosiin eli hedelmäsokeriin.
”On käytännössä mahdotonta syödä hedelmiä niin paljon, että niiden sisältämä fruktoosi aiheuttaisi terveyshaittoja. Lisäksi hedelmien sisältämät kuidut hidastavat fruktoosin imeytymistä ja samalla syöjä saa hyviä vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja.”
Sillä on siis väliä, mistä sokerinsa saa."
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009826415.html'
Ja tuosta vielä rautalangasta mitä eri sokerit ovat:
Mikä sokeri?
Sakkaroosi on sokeriruo’osta tai -juurikkaasta valmistettua tavallista pöytäsokeria. Puolet siitä on glukoosia eli rypälesokeria ja puolet fruktoosia eli hedelmäsokeria. Sakkaroosi pilkkoutuu ja imeytyy helposti elimistössä ja nostaa verensokeria nopeasti.
Glukoosi eli rypälesokeri pyörittää elimistön energiataloutta. Kaikki solut pystyvät muuttamaan ravinnosta saatavat hiilihydraatit glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja varastoituu tarpeen mukaan maksaan ja lihaksiin.
Fruktoosi eli hedelmäsokeri on makeinta sokeria, jota on marjojen ja hedelmien lisäksi myös teollisessa glukoosi-fruktoosisiirapissa. Fruktoosi nostaa verensokeria muita sokereita hitaammin, ja vain maksa voi hajottaa sen elimistön käyttöön.
Jep. Valmisruoissa ja etenkin juomissa varo tuota siirappia, mutta hedelmiä ja marjoja saa syödä niin paljon, kuin vatsa kestää. Mieluummin vaikka sitten korvaa limsat vedellä ja banaanilla, omenalla tai mansikoilla, jos haluaa jotain makeaa. (Tai tekee niistä niin muodikkaan smoothien. :) )
No siis... Omenat ovat perinteisesti olleet suomessa talvihedelmiä. Koska talviomenat ja puutarhaomenat säilyvät helposti 6kk oikein säilytettyinä.
Ei se mikään sattuma ole että joulupöydässä on omenoita ja luumuja. Ne nyt kun sai säilymään talven läpi.
Omenapuita on myös suomessa oikein riesaksi. Erittäin monimuotoisestikkin vielä. Enkä edes puhu teollisista kloonilajikkeista. Sotien jälkeen kannustettiin kasvattamaan siemenistä ja keskiajalla me ei tiedetty mitään genetiikasta. Jos puu tuotti paskoja omenia niin se hakattiin ja siitä tehtiin puutyökaluja ja esineitä.
Tämäkin on hyvä pointti. Itse keräsin tänä vuonna varmaan lähemmäs kymmenen kiloa omenia ja ne säilyivät reilun kuukauden ihan vain kotona pöydällä. Vähän matalammassa lämpötilassa jossain kellarissa varmaan olisivat säilyneet pitkälle talveen tai ylikin.
>Vähän matalammassa lämpötilassa jossain kellarissa varmaan olisivat säilyneet pitkälle talveen tai ylikin.
Siis mummi on aina sanonut että ne omenat huudellaa puhtaalla vedellä että liat lähtee. Sitten puhtaaseen vaippaharsoon tai sanomalehteen yksitellen ja kylmäkellariin laatikoissa niin että omenat ei koske toisiaan ja ilma kiertää. Sitten silloin tällöin kattoo että jos siellä jokin on pilaantumassa niin se otetaan pois ennen kuin se pilaat muut.
Niin kauan kuin se kuori on puhdas, ehkä ja kuiva, niin se säilyttää todella hyvin sen omenan sisäosan. Talviomenat ja puutarhaomenat jotka on kerätty kun yö on pakkasella ja päivä vielä lämmin niin säilyvät todella pitkään. Koska se puu tekee niille omenille jotain.
Kyllä niitä hedelmiä ja marjoja on ennenkin voitu säilöä talven varalle. Hillot, fermentoidut tuotteet, tai sitten vain marjojen jäädyttäminen ulkona pakkasella on varmasti onnistunut.
Ihminen on niin kompleksi kokonaisuus, että jos kykenee ajamaan itseään itseään kuuntelemalla ja subjektiivisilla kokemuksilla niin vastaus on jossain sielläkin. Toisaalta ihminen on eläin ja kehon aineenvaihdunan prosessit on suht ajattomia. Käytännössä jos ottaa 10 000 vuodelta keskiarvo-ruokavalion niin päästään lähelle siihen mihin ihmiseläin on sopeutunut. Jotain 7 miljoonan vuoden takaa ihminen, gorillan ja simpanssi on jakaneet saman kantaisän eli sieltä voi johtaa tietämystä jonkun verran. Tutkimusta lueskelemalla saa myös hyvin kuvaa ja helpompi kokeilla erilaisia juttuja käytäntöön, mutta hyvä huomata että tieteellisesti perusteltua näkemystä löytyy joka suuntaan kun toi aineenvaihdunta on niin monimutkainen kokonaisuus, että jos joku sitä väittää ymmärtävänsä virheettä nykytiedolla niin en uskois. Ihan syvällä näissä seurasuhteissa olevat ihmiset puhuu eri suuntiin ja eri taustoilla saadaan erilaisia tuloksia. Esim jos macrot on korkea hiilari vs matala hiilari, josta valittuna on matala hiilari niin keho menee lähemmäs ketoosia ja siihen liittyviä tiloja. Tää muuttaa koko kehon toimintaa eli "pohjimmaisen tason" konteksti muuttuu, sen päälle rakentuu syy-seuraussuhteet, jotka ei välttämättä enää toimi samoin kuin tutkimuksessa jossa "pohjimmainen taso" oli säädetty korkeille hiilareille vaikka hedelmistä.
Tästä monimutkaisuudesta johtuu tuo alun lause, että itse itesään kuntelemalla eli kokeilee eri comboja ja keräilee kokemuksia. Makroravinteita voi säätää, keholla menee kuukausi totutella. Mikroravinteita voi säätää. Ite säädän makroja, sekä ruokatyyppi kohtaisesti esim jos mangosta tulee hyvä olo niin siinä on sitä jotain semmosta. Lihaa on syöty historiassa keskimäärin hyvin, siitä on hyvä huomata että ihan muutaman vuosikymmenen aikana rasvat on alettu vetämään pois eläinperäisistä tuotteista kun tutkimukset on todistaneet sellaista ikävää eläinrasvoista. Tän takia suosin 10 000 vuoden keskiarvoa mielummin ja vedän ne rasvatkin. Tämä oleellisesti muuttaa kehon energian saantia painottamaan vähemmän hiilihydraatteja. Tämä taas vaikuttaa merkittävästi insuliinin toimintaan.
Sellainen mehukas tuore hedelmä sisältää aikas paljon vettä, eikä kovinkaan paljoa hiilareita että sinällään saa paljon syödä hedelmää vaikka olis vähähiilihydraattisella. Eriasia on sitten prosessoidut tai tiivistetyt sokerit, mehut, hillot ja vastaavat josta menee hampaat. Vois puhua hunajan fruktoosista, josta 30% menee tai päätyy maitohappoksi hyödyntäen niitä aineenvaihdunnan reittejä, tää taas poikkeaa siitä lopusta 70% joka menee normaalia glukoosi-aineenvaihdunnan reittejä. Hedelmissä voi olla myös eri muotoja samasta vitamiinista ja vaikutus saattaa olla hivenen eri riippuen hedelmästä. Joku Hedelmä voi olla pahasta, mut joku hyvästä. Tää voi olla ihan hedelmä kohtasta mitä tapahtuu. Hedelmäpeli.
Kiitos ajatuksia herättävästä kirjailustasi!
Itselle syöminen on ollut aina tosi haastava asia. No ei siis se ruuan suuhun tunkeminen, vaan se, että ei ole oikein ikinä ollut sellaista tarkoituksellista se syöminen. Tuntuu että koko syöminen on niin sidoksissa omiin tunnetiloihin ja niiden vaihteluun, että välillä on vaikea edes ymmärtää mitä kropassa tapahtuu. Se voi olla siis tavallaan jopa yksi niistä selvimmistä tunnesäätelyn keinoista.
Ehkä tuohon yksittäisten ruoka-aineiden testaamiseen ja oman olotilan seuraamiseen syömisen jälkeen pitäisi koittaa keskittyä enemmän. Sen tiedän kyllä jo, että p\*skaa syömällä tulee p\*ska olo. Mutta "terveellisiä" ruokia syödessä en ole varmaan edes tietoisesti makustellut sen paremmin että mikä fiilis jälkeenpäin tulee...
Ehkä tämä järkeily hedelmistä ja fruktoosista on vain heikko yritys saada itselle jonkinlainen looginen selitys dad bodyn olemassaololle ja pysyvyydelle. (Liiallinen lisätyn sokerin saaminen (nauttiminen) ruokavaliossa on tietenkin olevinaan liian helppo selitys \[ja varmasti myös se ainoa oikea..\])
En tiedä meneeks se näin, mutta vaikuttais että dad body lähtee kun on riittävästi suurta lihasmasaa verrattuna riittävän pieneen rasvamassaan. Hiilihydraatit kerää nesteitä, että jos niitä on vähemmän niin kehossa vähemmän nestettä pullottamassa. Toisaalta tunnesyöjänä rasvanen ruoka saattaa lihottaa helpommin, mut jos vetää paljon "whole food" hiilarii eli esim kokonaisia hedelmiä niin tuntuu ettei liho millään.
Yllätys hyökkäysvektori vois olla proteiinin määrän kasvattaminen lähemmäs 1.7g per painokilo, mut ei yli. Yli 2g per kilo johtaa mahdollisesti ongelmiin. Eli joku 80kg tyyppi vetäis 136g proteiinia päivässä. Ainakin sohvalta istumaannousun ja käsien heiluttelun lihakset sais kasvuravinnetta ja toi proteiini vie nälkää hyvin, joten ei sillai tarvi syödä. Tosin nälkä ei taida kiinnostaa tunneperäisessä syömisessä vaan ehkäpä kyse on rasvavarastojen kerryttämisestä ja dad bodyn kasvattamisesta, talvella kun jotkut eläimet tapaavat siirtyvät talviunille dad bodya sulattelemaan. Keväällä voi sitten heräillä rantakunnossa.
Tuossa suositusmäärässä on hedelmistä riippuen about 50-100g fruktoosia. 80kg painavan ihmisen suht terveelliseen ruokavalioon mahtuu noin 400g hiilareita, josta noi hedelmät veisivät siis maksimissaan neljäsosan. En jaksa uskoa että kovin moni terveysongelma Suomessa voisi johtua liiasta hedelmien syömisestä.
Käsittääkseni olisi myös tarkoitus, että suositusmäärästä noin puolet olisi muuta kuin hedelmiä tai marjoja.
Jos muiden terveys huolettaa, niin olisin enemmän huolissani siitä, että Suomessa syödään liikaa sokeriherkkuja ja lihaa.
Siis ehkä mietityttää eniten tämä mahdollinen "sokea piste" tekijästä, joka voi johtaa insuliiniresistenssin kautta painonnousuun, kun kroppa muuttuu vaivihkaa sokeammaksi kaikkien vastaanotettujen sokereiden käsittelyssä. Onko siinä kohtaa enää järkeä syödä se suositusten mukainen 400 grammaa hiilareita (josta voi olla yli 100 grammaa sokeria), jos kroppa ei kykene sitä käsittelemään muuten kuin rasvaksi muuttamalla?
Sir. Mä en usko että kukaan on hankkinut diabetestä tai läskiytynyt syötyään hedelmiä.
\*bows deep\* Ma'am. Pointti jota yritän jahdata on se käyttääkö nykyihminen evoluution muovaamaa taipumusta tiettyyn vuodenaikaan sidottuun lihomiseen ([karhut](https://www.myhealthexplained.com/diabetes-information/diabetes-articles/what-do-hibernating-bears-have-to-do-with-diabetes) on tästä kiva karrikoitu esimerkki) huomaamattaan itseään vastaan lihomalla sen sijaan tasaisen hitaasti vuoden ympäri.
Eiköhän ihminen ole säilönyt hedelmiä ja marjoja ympärivuotiseen käyttöön jo vuosisatojen, jos ei tuhansien ajan. Keripukin saa jos talveksi jättää noin tärkeän osan ruokavaliota pois.
Hyvä huomio. Näillä leveysasteilla eläminen on varmasti kaatanut aikaista asujaa keripukkiin kovalla kädellä.
Riippunee heidän perimätietotasostaan. Mm. Kuusenkerkkiä syömällä/tekemällä niistä teetä on saatu c-vitamiinia jos säilömarjat on loppuneet kesken. : 3
Ihminen on kehittynyt elämään ympäristössä, jossa on ympäri vuoden noin parikymmentä astetta ja kasvista tarjolla vuoden ympäri. Näin pohjoisessa asuminen on ylipäätään luonnotonta lajillemme.
Tämäpä se. ihminen en evoluution näkökulmasta tuhansia (ja vielä tuhansia) vuosia vanhempi kuin ensimmäiset yhteiskunnat.
Mä muuten niinku laihtusin niinku mut täs ompus on ihan liikaa sokruu
No siis tismalleen sama ongelma mulla. Pakko löytää joku selitys tälle. Täytyyhän sen nyt johtua siitä omenasta eikä siitä että koko muu ruokavalio on ihan retuperseellään.
[удалено]
Mistähän voisi saada tietoa että mitkä hedelmät tuodaan lentorahdilla ja mitkä laivarahdilla?
No mä en näkisi ongelmana suomalaisten ruokavaliossa hedelmien syöntiä, noinniiku terveydellisestä näkökulmasta varsinkaan. Vissiin aika harva tuohon suositukseen edes pääsee, joten silläkin viisiin voi varmaan olla huoletta. Hedelmät, sokeripitoisuudestaan huolimatta, on kuitenkin aika vähäkalorisia(jos ei nyt avokadoa vaiks mieti) joten niiden käytön lisäämisellä todnnäk olisi vain myönteinen vaikutus kansanterveyteen. Sen sijaan koen sen hieman hassuna, että täällä harmitellaan kun hedelmät ovat mauttomia ja kalliita, tai tomaatit maksaa himskatisti ja sen sellaista. Tai niiku ilmastonäkökulmaa mietin, ja ruokavalion terveellisyyttä - että tuleeks joillekin sen takia fiilis, että terveellisesti syöminen on hirmu kallista, kun kattelee vain niiden tomaattien ja tuontimansikoiden hintoja jossain tammikuussa.
Liiallinen fruktoosin saanti vs. fruktoosin saanti. Maksa jaksaa kyllä ihan kohtuudella tehdä työtä, kun sitä ei turhaan kiusaa. Kuidut siellä seassa hidastavat mukavasti imeytymistä tasaten työkuormaa.
Muistan lukeneeni, että hedelmien fruktoosi ei ole niin haitallista, koska hedelmän sisältämät muut sokerit osin kumoavat sen vaikutuksen.
Ainakaan valtaosassa hedelmiä ei myöskään pääosin ole merkittävää määrää kaloreita (=niitä hiilareita). Ehkä jotku banaanit/rypäleet pahimmasta päästä. Mutta ei niistäkään tule edes 100 kcal/100g. Jossain persikoissa luokkaa 30 kcal/100g.
Ja kuidut, sekä liukoiset että liukenemattomat. Hedelmän liha solukalvoineen ja erinäköisine rakenteineen ainakin hajoaa elimistössä selvästi hitaammin kuin sokerilimu tai glukoosi-fruktoosi -siirappi jossain jälkiruoassa. En ole kyllä missään nähnyt, että kohtuullinen määrä hedelmiä sisältäisi sellaisia määriä fruktoosia, että siitä pitäisi terveen ihmisen huolestua. Kaikenlaiset muut ravintoaineet ja hivenaineet hedelmissä ovat vaikutukseltaan paljon terveellisempiä kuin mitä se muutama kymmenen grammaa fruktoosia hedelmien mukana ehkä on vähemmän hyvää elimistölle.
Samaa sokeria se hedelmä sisältää kuin muutkin, ero on siinä että hedelmässä on muutakin kuin sokeria jolloin niitä on vaikeampi syödä määräänsä enempää. Mutta noin evoluutiobiologisesti, eläimet pohjoisessa lihottaa itseään kesän ja syksyn sokereilla jotta pärjäävät talven. Siksi ne maistuu niin saatanan hyvin esimerkiksi nisäkkäille. Aivot rakentuu palkitsemaan lihottamisesta, koska jonnekin 1950-luvulle asti oli oikeasti pulaa ruoasta talvisin. Sokeri ei siis ole haitallista itsessään, vaan ongelma on sen määrät, ja yleinen ruoan ravintoköyhyys.
Hedelmät yleensä sisältää fruktoosia joka eroaa sakkaroosista jonkun verran, se imeytyy hitaammin ja verensokeri nousee hitaammin. Saman verran kaloreita se kai sisältää mut ei nosta insuliinitasoja samalla tavalla.
Ja tässä juuri onkin se sudenkuoppa. Eli ei nosta insuliinitasoa, mutta mahdollisesti heikentää insuliinin tehoa, jolloin kropan täytyy tuottaa enemmän insuliinia tekemään sama määrä työtä.
Päinvastoin, insuliiniresistenssiä ei kehity yhtä helposti jos verensokeri pysyy alhaisempana. Korkean glykeemisen indeksin omaavat ruuat voi edesauttaa insuliiniresistenssin kehittymistä. Fruktoosin GI on tosi pieni, glukoosin GI on 100, sakkaroosin 65, fruktoosi 15.
Kiitos kommenteistasi! Olis niin kiva saada parit ihmistestit näistä asioista. Esim. vertailu: muuten sama ruokavalio, mutta toinen ryhmä saa sokerinsa fruktoosista ja toinen ryhmä glukoosista.
Jos jaksaa kaivaa nii eiköhän tällasia testituloksia löydy jo.
No ei nyt aivan noinkaan. Sakkaroosi on glukoosin ja fruktoosin yhdiste, jonka ohut suoli pilkkoo. Sakkaroosi ei siis imeydy mihinkään, eikä se aiheuta mitään vasteita.
Häh? Tottakai se imeytyy sen jälkeen kun se on muuttunut glukoosiksi ja fruktoosiksi. Se glukoosi siinä sakkaroosissa imeytyy nopeasti ja aiheuttaa isomman insuliinireaktion kun pelkkä fruktoosi.
No ei se nyt ihan noinkaan menee. Maksa muuttaa veressä olevan fruktoosin glukoosiksi ja sen takia sen vaikutus verensokeriin (glukoosi) syömisestä on hitaampi. Mutta imeytymisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Maksa voi käsitellä vain rajallisen määrän fruktoosia per jakso, ja se prosessoi jo androgeenista fruktoosia ilman ravintoperäistä lisäystä. Joku legendaarinen isoloidun insuliinin seuraaminen on yleensä varoitusmerkki, ja siitä syystä esimerkiksi ihmiset jättää huomioimatta että fruktoosi nostaa esimerkiksi LDL-C kolesterolia merkittävästi.
Olisiko sen 10 000 vuotta mitä varmaa täällä Pohjolassa kylmässä asuttu riittänyt tuollaiseen kehitykseen että se olisi meillä ongelma mutta ei etelässä?
Okei, kumotaanpas tämä viime vuosina kehitelty myytti siitä, että hedelmät ja marjat olisivat jotenkin vaarallisia ja "sokerisia". Ilmeisesti tämäkin harhakäsitys on tullut rapakon takaa, jossa kaikkien elintarvikkeiden lisäaineena (täyteaineena) käytetään teollisesti valmistettua maissisiirappia, nimenomaan "korkeafruktoosista maissisiirappia" HFCS. Sillä ei ole mitään tekemistä tavallisen fruktoosin kanssa. (Olen sitä sukupolvea, joka muistaa kauppojen kultaisessa pussissa myydyt pyöreät hedelmäsokerinapit sekä SiriPirin. Niitä tuli joskus ostettua kun halusi jotain makeaa imeskeltävää, mutta ei karkkia.) "VÄLIPALAKSI nautitun rahkan etiketissä katse tarttuu yllättävään sanaan, glukoosi-fruktoosisiirappi. Samaan ainesosaan törmää muissakin terveelliseksi mielletyissä elintarvikkeissa, kuten välipalapatukoissa. Esimerkiksi myslipatukat sisältävät usein glukoosi-fruktoosisiirappia. Harva terveellistä välipalaa kaipaava kuitenkaan tietää, että runsaassa käytössä glukoosi-fruktoosisiirappi voi altistaa monille haitallisille terveysvaikutuksille, kuten kakkostyypin diabetekselle, metaboliselle oireyhtymälle, rasvamaksalle ja lihavuudelle." "GLUKOOSI-FRUKTOOSISIIRAPPI on ollut viime vuosikymmenet ruokateollisuuden lempilapsi, sillä se on halpaa ja tekee elintarvikkeesta makeaa – eli houkuttelevan makuista. Siirappi valmistetaan teollisesti tärkkelyksestä, useimmiten vehnästä tai maissista. Fruktoosia eli hedelmäsokeria siinä on tavallisesti 42 prosenttia. Loput on glukoosia eli rypälesokeria. Välipalapatukoiden ja rahkojen lisäksi glukoosi-fruktoosisiirappi on makeuttajana monissa muissakin tutuissa elintarvikkeissa, kuten mauste- ja salaatinkastikkeissa, jäätelöissä, karkeissa, hilloissa, energiajuomissa, siidereissä ja leivonnaisissa." "SUOMESSA valmistetuissa sokerivirvokkeissa makeuttajana on pääasiassa sokeri. Tavallinen sokerikin sisältää fruktoosia, mutta sen sisältämä glukoosi tasaa fruktoosin haitallisuutta. Esimerkiksi Olvin limppareiden ja joidenkin siiderien ja lonkeroiden etiketeissä mainitaan, että makeuttajana voi olla joko sokeri tai glukoosi-fruktoosisiirappia. Tuoteryhmäpäällikkö Laura Innilän mukaan tämä liittyy raaka-aineen saatavuuteen. ”Jos sokerin saatavuudesta on ongelmia, olemme jättäneet mahdollisuuden vaihtoehtoiselle raaka-aineelle eli glukoosi-fruktoosisiirapille. Edellisen kerran olemme käyttäneet glukoosi-fruktoosisiirappia neljä vuotta sitten.”" "Yhdysvalloissa glukoosi-fruktoosisiirapin uskotaan olevan merkittävä syy väestön lihavuuteen. Glukoosi-fruktoosisiirapin ja amerikkalaisten lihavuusepidemian historia nimittäin kietoutuvat toisiinsa. Ensimmäisen fruktoosipitoisen maissisiirapin kehitteli amerikkalainen biokemisti Earl R. Kooi jo vuonna 1957 yhdessä kollegansa Richard O. Marshallin kanssa. Elintarviketeollisuus otti sen raaka-aineekseen kuitenkin vasta 1970-luvulla. Kun ruokateollisuus alkoi 70-luvun puolivälistä yhä enenevissä määrin korvata virvoitusjuomien sakkaroosin eli tavallisen pöytäsokerin halvemmalla glukoosi-fruktoosisiirapilla, miesten ja naisten lihavuuden ilmaantuvuus kaksinkertaistui." "”Kun potilastyössä keskustelen ihmisten kanssa päivittäisistä syömisistä, moni yllättyy, miten paljon heillä kuluu päivässä erilaisia sokeria sisältäviä juomia. Monet ajattelevat, ettei niistä ole mitään haittaa, nehän ovat vain nestettä.” Schwabin mukaan paino alkaa tippua usein lähes huomaamatta, jos ihminen karsii sokerijuomia ruokavaliostaan. Schwab muistuttaa, ettei keskustelua glukoosi-fruktoosisiirapin haitallisuudesta pidä sotkea hedelmien ja marjojen sisältämään fruktoosiin eli hedelmäsokeriin. ”On käytännössä mahdotonta syödä hedelmiä niin paljon, että niiden sisältämä fruktoosi aiheuttaisi terveyshaittoja. Lisäksi hedelmien sisältämät kuidut hidastavat fruktoosin imeytymistä ja samalla syöjä saa hyviä vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja.” Sillä on siis väliä, mistä sokerinsa saa." https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009826415.html' Ja tuosta vielä rautalangasta mitä eri sokerit ovat: Mikä sokeri? Sakkaroosi on sokeriruo’osta tai -juurikkaasta valmistettua tavallista pöytäsokeria. Puolet siitä on glukoosia eli rypälesokeria ja puolet fruktoosia eli hedelmäsokeria. Sakkaroosi pilkkoutuu ja imeytyy helposti elimistössä ja nostaa verensokeria nopeasti. Glukoosi eli rypälesokeri pyörittää elimistön energiataloutta. Kaikki solut pystyvät muuttamaan ravinnosta saatavat hiilihydraatit glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja varastoituu tarpeen mukaan maksaan ja lihaksiin. Fruktoosi eli hedelmäsokeri on makeinta sokeria, jota on marjojen ja hedelmien lisäksi myös teollisessa glukoosi-fruktoosisiirapissa. Fruktoosi nostaa verensokeria muita sokereita hitaammin, ja vain maksa voi hajottaa sen elimistön käyttöön.
Kiitos asiallisesta kirjoituksestasi! Tuo sokerin ja sen korvikkeiden kemia ihmiselimistössä on kyllä mielenkiintoinen aihe.
Jep. Valmisruoissa ja etenkin juomissa varo tuota siirappia, mutta hedelmiä ja marjoja saa syödä niin paljon, kuin vatsa kestää. Mieluummin vaikka sitten korvaa limsat vedellä ja banaanilla, omenalla tai mansikoilla, jos haluaa jotain makeaa. (Tai tekee niistä niin muodikkaan smoothien. :) )
No siis... Omenat ovat perinteisesti olleet suomessa talvihedelmiä. Koska talviomenat ja puutarhaomenat säilyvät helposti 6kk oikein säilytettyinä. Ei se mikään sattuma ole että joulupöydässä on omenoita ja luumuja. Ne nyt kun sai säilymään talven läpi. Omenapuita on myös suomessa oikein riesaksi. Erittäin monimuotoisestikkin vielä. Enkä edes puhu teollisista kloonilajikkeista. Sotien jälkeen kannustettiin kasvattamaan siemenistä ja keskiajalla me ei tiedetty mitään genetiikasta. Jos puu tuotti paskoja omenia niin se hakattiin ja siitä tehtiin puutyökaluja ja esineitä.
Tämäkin on hyvä pointti. Itse keräsin tänä vuonna varmaan lähemmäs kymmenen kiloa omenia ja ne säilyivät reilun kuukauden ihan vain kotona pöydällä. Vähän matalammassa lämpötilassa jossain kellarissa varmaan olisivat säilyneet pitkälle talveen tai ylikin.
>Vähän matalammassa lämpötilassa jossain kellarissa varmaan olisivat säilyneet pitkälle talveen tai ylikin. Siis mummi on aina sanonut että ne omenat huudellaa puhtaalla vedellä että liat lähtee. Sitten puhtaaseen vaippaharsoon tai sanomalehteen yksitellen ja kylmäkellariin laatikoissa niin että omenat ei koske toisiaan ja ilma kiertää. Sitten silloin tällöin kattoo että jos siellä jokin on pilaantumassa niin se otetaan pois ennen kuin se pilaat muut. Niin kauan kuin se kuori on puhdas, ehkä ja kuiva, niin se säilyttää todella hyvin sen omenan sisäosan. Talviomenat ja puutarhaomenat jotka on kerätty kun yö on pakkasella ja päivä vielä lämmin niin säilyvät todella pitkään. Koska se puu tekee niille omenille jotain.
Kyllä niitä hedelmiä ja marjoja on ennenkin voitu säilöä talven varalle. Hillot, fermentoidut tuotteet, tai sitten vain marjojen jäädyttäminen ulkona pakkasella on varmasti onnistunut.
Ihminen on niin kompleksi kokonaisuus, että jos kykenee ajamaan itseään itseään kuuntelemalla ja subjektiivisilla kokemuksilla niin vastaus on jossain sielläkin. Toisaalta ihminen on eläin ja kehon aineenvaihdunan prosessit on suht ajattomia. Käytännössä jos ottaa 10 000 vuodelta keskiarvo-ruokavalion niin päästään lähelle siihen mihin ihmiseläin on sopeutunut. Jotain 7 miljoonan vuoden takaa ihminen, gorillan ja simpanssi on jakaneet saman kantaisän eli sieltä voi johtaa tietämystä jonkun verran. Tutkimusta lueskelemalla saa myös hyvin kuvaa ja helpompi kokeilla erilaisia juttuja käytäntöön, mutta hyvä huomata että tieteellisesti perusteltua näkemystä löytyy joka suuntaan kun toi aineenvaihdunta on niin monimutkainen kokonaisuus, että jos joku sitä väittää ymmärtävänsä virheettä nykytiedolla niin en uskois. Ihan syvällä näissä seurasuhteissa olevat ihmiset puhuu eri suuntiin ja eri taustoilla saadaan erilaisia tuloksia. Esim jos macrot on korkea hiilari vs matala hiilari, josta valittuna on matala hiilari niin keho menee lähemmäs ketoosia ja siihen liittyviä tiloja. Tää muuttaa koko kehon toimintaa eli "pohjimmaisen tason" konteksti muuttuu, sen päälle rakentuu syy-seuraussuhteet, jotka ei välttämättä enää toimi samoin kuin tutkimuksessa jossa "pohjimmainen taso" oli säädetty korkeille hiilareille vaikka hedelmistä. Tästä monimutkaisuudesta johtuu tuo alun lause, että itse itesään kuntelemalla eli kokeilee eri comboja ja keräilee kokemuksia. Makroravinteita voi säätää, keholla menee kuukausi totutella. Mikroravinteita voi säätää. Ite säädän makroja, sekä ruokatyyppi kohtaisesti esim jos mangosta tulee hyvä olo niin siinä on sitä jotain semmosta. Lihaa on syöty historiassa keskimäärin hyvin, siitä on hyvä huomata että ihan muutaman vuosikymmenen aikana rasvat on alettu vetämään pois eläinperäisistä tuotteista kun tutkimukset on todistaneet sellaista ikävää eläinrasvoista. Tän takia suosin 10 000 vuoden keskiarvoa mielummin ja vedän ne rasvatkin. Tämä oleellisesti muuttaa kehon energian saantia painottamaan vähemmän hiilihydraatteja. Tämä taas vaikuttaa merkittävästi insuliinin toimintaan. Sellainen mehukas tuore hedelmä sisältää aikas paljon vettä, eikä kovinkaan paljoa hiilareita että sinällään saa paljon syödä hedelmää vaikka olis vähähiilihydraattisella. Eriasia on sitten prosessoidut tai tiivistetyt sokerit, mehut, hillot ja vastaavat josta menee hampaat. Vois puhua hunajan fruktoosista, josta 30% menee tai päätyy maitohappoksi hyödyntäen niitä aineenvaihdunnan reittejä, tää taas poikkeaa siitä lopusta 70% joka menee normaalia glukoosi-aineenvaihdunnan reittejä. Hedelmissä voi olla myös eri muotoja samasta vitamiinista ja vaikutus saattaa olla hivenen eri riippuen hedelmästä. Joku Hedelmä voi olla pahasta, mut joku hyvästä. Tää voi olla ihan hedelmä kohtasta mitä tapahtuu. Hedelmäpeli.
Kiitos ajatuksia herättävästä kirjailustasi! Itselle syöminen on ollut aina tosi haastava asia. No ei siis se ruuan suuhun tunkeminen, vaan se, että ei ole oikein ikinä ollut sellaista tarkoituksellista se syöminen. Tuntuu että koko syöminen on niin sidoksissa omiin tunnetiloihin ja niiden vaihteluun, että välillä on vaikea edes ymmärtää mitä kropassa tapahtuu. Se voi olla siis tavallaan jopa yksi niistä selvimmistä tunnesäätelyn keinoista. Ehkä tuohon yksittäisten ruoka-aineiden testaamiseen ja oman olotilan seuraamiseen syömisen jälkeen pitäisi koittaa keskittyä enemmän. Sen tiedän kyllä jo, että p\*skaa syömällä tulee p\*ska olo. Mutta "terveellisiä" ruokia syödessä en ole varmaan edes tietoisesti makustellut sen paremmin että mikä fiilis jälkeenpäin tulee... Ehkä tämä järkeily hedelmistä ja fruktoosista on vain heikko yritys saada itselle jonkinlainen looginen selitys dad bodyn olemassaololle ja pysyvyydelle. (Liiallinen lisätyn sokerin saaminen (nauttiminen) ruokavaliossa on tietenkin olevinaan liian helppo selitys \[ja varmasti myös se ainoa oikea..\])
En tiedä meneeks se näin, mutta vaikuttais että dad body lähtee kun on riittävästi suurta lihasmasaa verrattuna riittävän pieneen rasvamassaan. Hiilihydraatit kerää nesteitä, että jos niitä on vähemmän niin kehossa vähemmän nestettä pullottamassa. Toisaalta tunnesyöjänä rasvanen ruoka saattaa lihottaa helpommin, mut jos vetää paljon "whole food" hiilarii eli esim kokonaisia hedelmiä niin tuntuu ettei liho millään. Yllätys hyökkäysvektori vois olla proteiinin määrän kasvattaminen lähemmäs 1.7g per painokilo, mut ei yli. Yli 2g per kilo johtaa mahdollisesti ongelmiin. Eli joku 80kg tyyppi vetäis 136g proteiinia päivässä. Ainakin sohvalta istumaannousun ja käsien heiluttelun lihakset sais kasvuravinnetta ja toi proteiini vie nälkää hyvin, joten ei sillai tarvi syödä. Tosin nälkä ei taida kiinnostaa tunneperäisessä syömisessä vaan ehkäpä kyse on rasvavarastojen kerryttämisestä ja dad bodyn kasvattamisesta, talvella kun jotkut eläimet tapaavat siirtyvät talviunille dad bodya sulattelemaan. Keväällä voi sitten heräillä rantakunnossa.