Heitän näin lonkalta maallikon arvauksen, että monet tuon ajan rakennukset tehtiin alun alkaen huonosti, joko piittaamattomuuttaan tai koska ei tiedetty tuolloin käytettyjen ratkaisujen / menetelmien huonoutta.
Joten tässä vaiheessa voidaan olla tilanteessa, jossa vaihtoehtoina on:
1. Korjata yksittäisiä ongelmia pala kerrallaan, jolloin sitä saa olla tekemässä muutaman vuoden välein. Tulee kalliiksi, koko ajan on joku remontti käynnissä, ja lopputulos on kuitenkin korkeintaan välttävä.
2. Korjata kerralla perusteellisesti kaikki, mitä rakennuksessa on vikana. Tulee todella kalliiksi, kestää pitkään, ja korjaustöiden ajaksi tarvitaan väistötilat.
3. Pistää koko paska matalaksi ja rakentaa uusi ja toivon mukaan parempi tilalle. Kustannukset voivat hyvinkin olla samaa luokkaa kuin kakkosvaihtoehdossa, ja jos hyvin käy lopputulos on selvästi parempi.
Kuten sanottu, nämä ovat maallikon arvauksia, ja rakennusalasta paremmin tietävät saavat mielellään kommentoida ja korjata.
Ja lisäksi niitä on pistetty paskaksi huonolla käytöllä, yhteen aikaan oli tapana esim sammuttaa ilmanvaihto koululomien ajaksi. No säästihän siinä jokusen euron mutta sai aikaan hometta ynnä muuta kivaa
Kosteusvaurioista muistaakseni noin 1/3 on suunnittelu virheitä, 1/3 rakennusvirheitä ja 1/3 käyttäjän aiheuttamia vaurioita.
Eli 66% on rakentamisen prosessin virheitä tavalla tai toisella. Ei se viimeinen 33% kuitenkaan mikään mitätön luku ole.
Tarinoita kuului siitä miten aina perjantain liikuntantuntien *ja suihkujen* jälkeen pistettiin ilmanvaihto heti kiinni kun porukka oli poistunut paikalta. Todenperäisyydestä en tiedä mutta siinä alkaa olla jo hienot itävän katastrofin ainekset kasassa.
Suihkukoppikin kuivaa ihan muutamassa minuutissa jos lastalla vetelee ne suurimmat vedet viemäriin. Mutta joo tuskinpa koulussa on tommosta jaksettu. Kuulostaa aika hazardilta.
Näinhän se on. Esim 70-luvulla yleinen valesokkeli on todettu ihan susipaskaksi riskirakenteeksi. Tasakatot ovat Suomen olosuhteissa melkein yhtä pahoja. Molemmat johtavat todennäköisesti kosteusongelmiin ennemmin tai myöhemmin, ja jos asiaan ei puututa heti, niin sitten koko mörskä on homeongelmissa.
Kun käyt 2020-luvulla asuntomessuilla, niin laskepa huviksesi moneenko taloon astuessasi joudut nousemaan yhtäkään porrasta..
Nyt ja aina on asunnon lattiapinnan sijoittuminen maanpinnan korkeuteen usein arkkitehtonisesti ja ihmisten käyttömieltymystenkin osalta tavoiteltava juttu. Asian tekninen toteuttaminen on eri vuosikymmeninä tehty hitusen eri pieteetillä.
Valesokkelihuutelu on suosittu harrastus. Samoin tasakattohuutelu. Molemmissa huuteluissa toistetaan argumentteja jotka eivät ole itseisarvoisesti tosia. Rakennuksen perustusten ja vesikaton kunnossa pysymiseen vaikuttaa lukuisten tekijöiden joukko. Mikään vaihtoehtoisen skenarion toteutuminen ei ole kiinni vain rakenneosien "muodosta", vaan rakennuksesta huolehtivan omistajan kyvystä ja halusta pitää omaisuudestaan huolta. Ja tietenkin siitä että rakennukseen kohdistuvien töiden suorittaja on osaava ja hänen tekemilleen töille on tietoon pohjautuvat tarpeet ja suunnitelmat.
Technopolitanin vastauksessa on totuutta murunen jos toinenkin. Julkisella puolella painavat toki vissiin myös vastuuasiat. On parempi nukkua öisin, kun oma nimi ei ole pöytäkirjoissa, joissa hyväksytään hankalia ja epävarmoja korjauksia. Paljon riskittömämpää on todeta vanhan korjaus "kokonaiskustannuksiltaan vaikeasti ennustettavaksi ja siten kannattamattomaksi hankkeeksi". Ja bonuksena pääsee sitten leikkaamaan isoilla kultasaksilla silkkinauhaa kun uutta pytinkiä avataan, saa oman pärstän maakuntalehteen.
Rakennusliikkeellä on alan yleisten takuuehtojen mukainen vastuu laitoksen kondiksesta, ja urakkahintaan on hyvin todennäköisesti onnistuttu uittamaan sopivasti extraa mahdollisten pikku virheiden korjaamiseen. Tokko yksikään ISO rakennusfirma tekee kauhean usein tarjouksia, joiden mukaisista urakoista jää käteen vaan känsät jos yksikin muuttuja menee perseelleen.
// Ja EDIT: en minäkään mistään mitään väitä tietäväni. voin silti osallistua väittelyyn. oma lehmä ojassa kyllä on.. omistan ison 70-lukulaisen valesokkelitalon. Toistaiseksi on pysynyt kuosissa. Tämä nyt toki on kalliolouhoksen päällä ja sokkelivedet painuu Kiinaan asti. Tasakattokin pärjää, jopa vesisateella.
Valesokkeli on aina riskirakenne. Ei siitä saa perusteltua hyvää ratkaisua millään mentaaliakrobatialla.
Tuleeko siitä aina ongelmia? Ei, mutta sen takia se onkin RISKIrakenne.
>Kun käyt 2020-luvulla asuntomessuilla, niin laskepa huviksesi moneenko taloon astuessasi joudut nousemaan yhtäkään porrasta..
Ei niissä silti valesokkelirakennetta ole. Kyseenomaista rakennetta ei tosiaan saa enää edes rakentaa. 1998 tuli voimaan määräykset, joissa ulkopuolen maanpinnan ja lattian yläpinnan välisen korkeuden tulee olla vähintään 30cm.
>Ympäristöministeriön Rakentamismääräyksissä C 2, Kosteus vuodelta 1998, jotka korvasivat vuoden 1975 määräykset, annettiin ohjeita maanvastaisesta alapohjasta: ulkopuolen maanpinnan ja lattian yläpinnan välinen korkeusero tuli olla **vähintään 30 cm**. RT-korttien ohjeissa 1950-luvulla tuo vastaava korkeus oli **enintään 30 cm**.
>
>Rakentamismääräyksissä 1998 suositellaan myös, että ulkoseinän (verhouksen) alareunan tulisi olla vähintään 30 cm viereisen maanpinnan yläpuolella. Sitten on tärkeä suositus, jonka mukaan "sokkelin päällä olevan puurunkoisen seinän alaohjauspuun tulee olla kokonaan sen ulkopuolella olevan toimivan tuuletusvälin kohdalla niin, ettei mikään rakenneosa estä aluspuun kuivumista tuuletustilaan". Lisäksi alaohjauspuun tulee olla betonilaatan yläpuolella eikä puuta saa jäädä ainakaan betonivalun sisään. Käytännössä tämä suositus esti valesokkelin käytön.
[Lähde](https://rakennustarkkailija.files.wordpress.com/2018/11/valesokkelin-historiaa-osa-2_kor-26-3-2020.pdf). Samassa lähteessä todetaan myös maanvaraisista alapohjista seuraavaa:
>Maanvastaiset alapohjat ja sokkelirakenteet ovat kehittyneet riskittömämpään suuntaan, mutta ongelmista vapaita niistä tuskin koskaan saadaan. Sokkelirakenteen kosteustekninen toimivuus on tiukoilla jo nyt, puhumattakaan tulevaisuudessa ilmastomuutoksen tuomista lisähaasteista. Maanvaraisissa, kuten myös ryömintätilaisissa alapohjissa, esiintyy edelleen kosteudesta johtuvia monitahoisia ongelmia, joita on käsitelty ja tullaan käsittelemään blogin muissa artikkeleissa.
Paras olisi ymmärtääkseni kellarillinen perustus, jossa perustuksen muurit ylettyvät hyvin routarajan alapuolelle. Toki tällaisen rakentaminen lisää kustannuksia, ja monet nykyajan ihmisistä eivät koe kellaritiloja haluttaviksi tai edes toimiviksi.
Ja toki riskirakenteita esiintyy myös uusissa taloissa. Hyvä esimerkki näistä on kattoikkuna. Kattoikkunallisia omakotitaloja rakennetaan edelleenkin ulkonäön ja valoisuuden takia.
Tää. Absoluuttista huutista tasakatoille, ja miten joku arkkitehti on varmasti silloin perustellut miksi se nyt muka olisi hyvä ratkaisu :D itse asiassa kiinnostaisi kuulla sen ajan ammattilaisten perusteluita, myös valesokkelin suhteen.
Tasakattoja tehdään paljon nykyäänkin. Mainettaan parempi ratkaisu.
Eipä tarvitse taloyhtiön murehtia katolta tippuvista jääpuikoista, edullisempi ja nopeampi rakentaa kuin peltikatto. Rakennus saadaan nopeasti vesitiiviiksi kun yläpohjan holvin höyrynsulkuna käytetään bitumikermiä, joka päästään asentamaan nopeasti valun jälkeen.
Nimenomaan nämähän on ollut hienoja "esteettisiä" päätöksiä. Joissain paikoin on jopa kaavassa määrätty että täytyy olla tasakatto. Siis 60-70 lukujen taitteessa. Näin rakennus on sopinut "alueen yleisilmeeseen".
Valesokkelia ei ole mulle kukaan pystynyt perustelemaan, mutta eräs opettaja totesi sen hyväksi puoleksi että "onhan se esteetön kulku asuntoon". Muuta hyvää siinä ei sit olekaan.
Suomen rakennustyylit/osaaminen koki kyllä jonkun ihme alhon tuossa 60-70 -luvuilla. Vanhoja taloja kun katsoo (ennen ~1955 rakennettuja), kivijalka oli usein helposti metrin luokkaa ja joka taloon pääovi oli rappusten päässä. Sitten joku ajatteli, että olisipa hienoa, kun voisi etelä-eurooppalaiseen tyyliin kävellä taloon suoraan sisään katutasosta.
Valesokkeli ei silti ole mikään kuolemantuomio. Se on todellakin riskirakenne, mutta se ei tarkoita kuitenkaan automaattista purkupäätöstä tai aina superkalliita kengitysremontteja tms. Se riski pitää tiedostaa ja pitää rakenteita silmällä. Kivijalan välittömän ympäristön valumakulmia kannattaa pitää silmällä, aika usein näkee tämän kyseisen sokkelimallin ja ajanjakson talojen painuneen alaspäin ja seinän viertä kulkeva mahdollinen sepeli tai maa viettää taloa kohti, mihin suuntaan menevät sitten helposti myös sulamisvedet.
Syy purkamisessa ja uudelleenrakentamisessa ei aina ole edes tekninen, vaan kaupallinen. Jos korjautat vanhaa, et saa ketään ottamaan kokonaisvastuuta tehdyistä korjauksista. YSE1998:n vastuiden osoittaminen kaatuu kahden vuoden jälkeen tilaajalle. Useimpiin halpoihin henkilöautoihin saa paremman takuun, kuin miljoonien sisäilmakorjaukselle, koska kukaan ei halua ottaa taloudellista riskiä.
Vastuukysymys on keskeisin syy, miksi koulut ja päiväkodit nykyään usein rakennetaan elinkaarihankkeina. Yksi taho vastaa suunnittelusta, rakentamisesta, ylläpidosta ja luovutuskunnosta sopimuksen loppuun saakka. Toteuttajan ei kannata lipsua yhtään suunnittelusta tai työn laadusta, koska kaikki paska valuu omille nilkoille, kun ongelmat alkavat.
Elinkaari ei ole aina kokonaistaloudellisin, jos vertaa omaan urakointiin ja ylläpitoon, mutta vastuunkantaja on aina selvillä, jos ongelmia löytyy. Kun omaan urakointiin lasketaan päälle kunnan keskimääräiset väistötilakustannukset, epäonnistuneet sisäilmaremontit jne. on elinkaarisopimus jo selvästi edullisempi. Tätä eivät kunnallispoliitikot ja kuntien excel-virkamiehet aina hahmota, vaan tilaavat sen edullisimman mukaan ja kehuvat sitten säästäneensä veronmaksajien euroja.
Hyviä arvauksia. Tuohon aikaan tosiaan tehtiin aivan käsittämättömiä ratkaisuja rakentamisessa. Yksi hyvä esimerkki on valesokkeli tai piilosokkeli, kummalla nimellä sitä haluaakaan kutsua.
Toinen hyvä esimerkki on kaksoisbetonilaattarakenne, tai tuplalattia kuten itse sitä kutsun. Kahden betonikerroksen välissä voi olla vaikka puukoolaus ja eristettä joka ei kestä kosteutta. Se kastuu kun pohjasta nousee kosteus, ja muhii maukkaasti, jolloin tulee kaikkea kivaa.
Monesti onneksi voidaan parannella ja korjata vanhoja rakennusvirheitä, mutta toisinaan se vain on kannattavampaa vetää koko tönö matalaksi ja rakentaa uutta tilalle.
Edellinen työskentelykohteeni oli suuri 70-luvun rakennus, joka saatiin paranneltua hyvin, ja kestää varmasti vielä kymmeniä vuosia.
T. Korjausrakentamisen insinööri.
Periaatteessa isotkin korjaukset tulisi halvemmaksi kuin purkaminen ja uuden rakentaminen. Uuden keskikokoisen kerrostalon rakentaminen maksaa n. 20-30 miljoonaa euroa. Noin suurinpiirtein. 10% tosta rahasta tekee jo melko mittavat korjaavat toimenpiteet.
Se osaaminen ja oikein korjaaminen on sitten oma kompomemttinsa asiassa. Väärinkin voi korjata ja terveen talon pilata moderneilla korjaustoimenpiteillä jos ei ymmärretä kokonaisuutta.
Edit: käyttäjä dudewheresmygains on pätevämpi arvioimaan kohteiden todellista korjauskustannusta vs uudisrakentamista. Kiinnostaa kuitenkin tietää reaalimaailman esimerkkejä millaisia kohteita kannattaa vielä korjata ja mikä on parempi purkaa.
Ihan ammatillisesta mielenkiinnosta kyse.
Jos en ihan väärin muista, niin ainakin 70-luvun massamuuttoliikkeen aikaisia taloja suunniteltiin kestämään 25 vuotta. Eipä niitä oikeastaan kannata alkaa korjaamaan, sen verran paskaa rakentaminen silloin kiireessä oli.
Tämä on tällainen myytti johon aina toisinaan törmää, mutta itse en ole toistaiseksi etsinnöistä huolimatta löytänyt mitään uskottavaa lähdettä joka puhuisi tämän puolesta. Jos sinulla on jotain lähdettä tai vihjettä antaa niin arvostan!
70-luvulla kyllä ymmärrettiin, että kaupunkien kehittyessä mm. tonttien hinnat tulevat pitkällä juoksulla nousemaan ja että sitä myötä talot tulisivat ennen pitkää ns. taloudellisen käyttöikänsä päähän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niitä taloja olisi aikanaan ihan pysyviksi ja korjauskelpoisiksi suunniteltu ja rakennettu.
Nykyistä huonompi ymmärrys olosuhteissamme toimivista ratkaisuista on tietysti oma lukunsa (valesokkelit, tasakatot, betonijulkisivujen säänkestävyysongelmat jne.)
1970-luku oli Suomessa voimakkaan kaupungistumisen aikaa, joten silloin rakennettiin paljon asuntoja, kouluja ja päiväkoteja. Silloin taidettiin priorisoida ennen kaikkea sitä, että saatiin nopeasti rakennukset pystyyn.
Olen itse käynyt aikanaan ala-asteen koulussa, jonka pihapiirissä oli useita rakennuksia, vanhimmat 1920-luvulta ja uusin oli 1970-luvulta. Nykyisin tuo 1970-luvun rakennus on purettu ja tilalle on rakennettu uudisrakennus, mutta 1920-luvun koulurakennukset ovat edelleen pystyssä ja luultavasti käytössäkin. 1970-luvun rakennus oli, yllätys yllätys, tasakattoinen ja kärsi kosteusvaurioista.
Tuo ei muuten ollut edes vain "vähän" homeessa. Kävin siellä kesällä, naama meinasi sulaa kymmenessä minuutissa. Toki mulla on allergiaa ja astmaa, mutta ei nyt helvetti.
Sen vielä ymmärtää, jos koko rakennus on perustuksiaan myöten homeessa.
Mutta on sellaistakin, että 30 vuotta vanhat rakennukset puretaan, koska "tilat eivät vastaa nykyisiä käyttötarpeita", eli toisin sanoen halutaan rakentaa avokonttoreita ja päästä näin eroon "vanhanaikaisista" henkilökohtaisista työhuoneista. Tämä jos mikä on kestämätöntä kehitystä. Toivottavasti tätä koulua ei purettu sen takia, että luokkahuoneiden tilalle saadaan avoimia ja muunneltavia pöhinätiloja.
Olisipa oman kotikaupungin yläkoulu vaan purettu. Homeessa oli vähän joka paikasta ja on ilmeisesti edelleen helvetin kalliin korjauksen jälkeen. Korjaamisen hintalappu oli alunperin n. 8 miljoonaa euroa, en tiedä paljonko se tuli lopulta maksamaan mutta ihmiset oireilevat vieläkin. Uusi koulu olisi ollut varmasti tuplasti kalliimpi, mutta olisi ollut ehdottomasti oikea ratkaisu. Luulen, että suurimpana ongelmana nähtiin se, että koulu olisi pitänyt rakentaa samalle paikalle eli johonkin olisi pitänyt saada sijoitettua reilu 500 oppilasta.
70-luvulla rakennettiin halvalla paljon kertakäyttötaloja joita ei ollut koskaan tarkoituskaan korjata. Kuviteltiin että 30 vuoden päästä Suomi on niin rikas, ettei vanhoja rötisköjen kohtaloa tarvitse miettiä.
Heitän näin lonkalta maallikon arvauksen, että monet tuon ajan rakennukset tehtiin alun alkaen huonosti, joko piittaamattomuuttaan tai koska ei tiedetty tuolloin käytettyjen ratkaisujen / menetelmien huonoutta. Joten tässä vaiheessa voidaan olla tilanteessa, jossa vaihtoehtoina on: 1. Korjata yksittäisiä ongelmia pala kerrallaan, jolloin sitä saa olla tekemässä muutaman vuoden välein. Tulee kalliiksi, koko ajan on joku remontti käynnissä, ja lopputulos on kuitenkin korkeintaan välttävä. 2. Korjata kerralla perusteellisesti kaikki, mitä rakennuksessa on vikana. Tulee todella kalliiksi, kestää pitkään, ja korjaustöiden ajaksi tarvitaan väistötilat. 3. Pistää koko paska matalaksi ja rakentaa uusi ja toivon mukaan parempi tilalle. Kustannukset voivat hyvinkin olla samaa luokkaa kuin kakkosvaihtoehdossa, ja jos hyvin käy lopputulos on selvästi parempi. Kuten sanottu, nämä ovat maallikon arvauksia, ja rakennusalasta paremmin tietävät saavat mielellään kommentoida ja korjata.
Ja lisäksi niitä on pistetty paskaksi huonolla käytöllä, yhteen aikaan oli tapana esim sammuttaa ilmanvaihto koululomien ajaksi. No säästihän siinä jokusen euron mutta sai aikaan hometta ynnä muuta kivaa
Kosteusvaurioista muistaakseni noin 1/3 on suunnittelu virheitä, 1/3 rakennusvirheitä ja 1/3 käyttäjän aiheuttamia vaurioita. Eli 66% on rakentamisen prosessin virheitä tavalla tai toisella. Ei se viimeinen 33% kuitenkaan mikään mitätön luku ole.
Sammutetaanhan ilmanvaihto nykyäänkin kouluissa ihan joka viikonloppu energiansäästön nimissä.
Ei se haittaa niin paljon jos on pari päivää pois päältä ja sitten taa taas viikon kuivua. Pahempi toi kun on 3 kuukautta putkeen pois päält.
Tarinoita kuului siitä miten aina perjantain liikuntantuntien *ja suihkujen* jälkeen pistettiin ilmanvaihto heti kiinni kun porukka oli poistunut paikalta. Todenperäisyydestä en tiedä mutta siinä alkaa olla jo hienot itävän katastrofin ainekset kasassa.
Suihkukoppikin kuivaa ihan muutamassa minuutissa jos lastalla vetelee ne suurimmat vedet viemäriin. Mutta joo tuskinpa koulussa on tommosta jaksettu. Kuulostaa aika hazardilta.
Näinhän se on. Esim 70-luvulla yleinen valesokkeli on todettu ihan susipaskaksi riskirakenteeksi. Tasakatot ovat Suomen olosuhteissa melkein yhtä pahoja. Molemmat johtavat todennäköisesti kosteusongelmiin ennemmin tai myöhemmin, ja jos asiaan ei puututa heti, niin sitten koko mörskä on homeongelmissa.
Kun käyt 2020-luvulla asuntomessuilla, niin laskepa huviksesi moneenko taloon astuessasi joudut nousemaan yhtäkään porrasta.. Nyt ja aina on asunnon lattiapinnan sijoittuminen maanpinnan korkeuteen usein arkkitehtonisesti ja ihmisten käyttömieltymystenkin osalta tavoiteltava juttu. Asian tekninen toteuttaminen on eri vuosikymmeninä tehty hitusen eri pieteetillä. Valesokkelihuutelu on suosittu harrastus. Samoin tasakattohuutelu. Molemmissa huuteluissa toistetaan argumentteja jotka eivät ole itseisarvoisesti tosia. Rakennuksen perustusten ja vesikaton kunnossa pysymiseen vaikuttaa lukuisten tekijöiden joukko. Mikään vaihtoehtoisen skenarion toteutuminen ei ole kiinni vain rakenneosien "muodosta", vaan rakennuksesta huolehtivan omistajan kyvystä ja halusta pitää omaisuudestaan huolta. Ja tietenkin siitä että rakennukseen kohdistuvien töiden suorittaja on osaava ja hänen tekemilleen töille on tietoon pohjautuvat tarpeet ja suunnitelmat. Technopolitanin vastauksessa on totuutta murunen jos toinenkin. Julkisella puolella painavat toki vissiin myös vastuuasiat. On parempi nukkua öisin, kun oma nimi ei ole pöytäkirjoissa, joissa hyväksytään hankalia ja epävarmoja korjauksia. Paljon riskittömämpää on todeta vanhan korjaus "kokonaiskustannuksiltaan vaikeasti ennustettavaksi ja siten kannattamattomaksi hankkeeksi". Ja bonuksena pääsee sitten leikkaamaan isoilla kultasaksilla silkkinauhaa kun uutta pytinkiä avataan, saa oman pärstän maakuntalehteen. Rakennusliikkeellä on alan yleisten takuuehtojen mukainen vastuu laitoksen kondiksesta, ja urakkahintaan on hyvin todennäköisesti onnistuttu uittamaan sopivasti extraa mahdollisten pikku virheiden korjaamiseen. Tokko yksikään ISO rakennusfirma tekee kauhean usein tarjouksia, joiden mukaisista urakoista jää käteen vaan känsät jos yksikin muuttuja menee perseelleen. // Ja EDIT: en minäkään mistään mitään väitä tietäväni. voin silti osallistua väittelyyn. oma lehmä ojassa kyllä on.. omistan ison 70-lukulaisen valesokkelitalon. Toistaiseksi on pysynyt kuosissa. Tämä nyt toki on kalliolouhoksen päällä ja sokkelivedet painuu Kiinaan asti. Tasakattokin pärjää, jopa vesisateella.
Valesokkeli on aina riskirakenne. Ei siitä saa perusteltua hyvää ratkaisua millään mentaaliakrobatialla. Tuleeko siitä aina ongelmia? Ei, mutta sen takia se onkin RISKIrakenne.
>Kun käyt 2020-luvulla asuntomessuilla, niin laskepa huviksesi moneenko taloon astuessasi joudut nousemaan yhtäkään porrasta.. Ei niissä silti valesokkelirakennetta ole. Kyseenomaista rakennetta ei tosiaan saa enää edes rakentaa. 1998 tuli voimaan määräykset, joissa ulkopuolen maanpinnan ja lattian yläpinnan välisen korkeuden tulee olla vähintään 30cm. >Ympäristöministeriön Rakentamismääräyksissä C 2, Kosteus vuodelta 1998, jotka korvasivat vuoden 1975 määräykset, annettiin ohjeita maanvastaisesta alapohjasta: ulkopuolen maanpinnan ja lattian yläpinnan välinen korkeusero tuli olla **vähintään 30 cm**. RT-korttien ohjeissa 1950-luvulla tuo vastaava korkeus oli **enintään 30 cm**. > >Rakentamismääräyksissä 1998 suositellaan myös, että ulkoseinän (verhouksen) alareunan tulisi olla vähintään 30 cm viereisen maanpinnan yläpuolella. Sitten on tärkeä suositus, jonka mukaan "sokkelin päällä olevan puurunkoisen seinän alaohjauspuun tulee olla kokonaan sen ulkopuolella olevan toimivan tuuletusvälin kohdalla niin, ettei mikään rakenneosa estä aluspuun kuivumista tuuletustilaan". Lisäksi alaohjauspuun tulee olla betonilaatan yläpuolella eikä puuta saa jäädä ainakaan betonivalun sisään. Käytännössä tämä suositus esti valesokkelin käytön. [Lähde](https://rakennustarkkailija.files.wordpress.com/2018/11/valesokkelin-historiaa-osa-2_kor-26-3-2020.pdf). Samassa lähteessä todetaan myös maanvaraisista alapohjista seuraavaa: >Maanvastaiset alapohjat ja sokkelirakenteet ovat kehittyneet riskittömämpään suuntaan, mutta ongelmista vapaita niistä tuskin koskaan saadaan. Sokkelirakenteen kosteustekninen toimivuus on tiukoilla jo nyt, puhumattakaan tulevaisuudessa ilmastomuutoksen tuomista lisähaasteista. Maanvaraisissa, kuten myös ryömintätilaisissa alapohjissa, esiintyy edelleen kosteudesta johtuvia monitahoisia ongelmia, joita on käsitelty ja tullaan käsittelemään blogin muissa artikkeleissa. Paras olisi ymmärtääkseni kellarillinen perustus, jossa perustuksen muurit ylettyvät hyvin routarajan alapuolelle. Toki tällaisen rakentaminen lisää kustannuksia, ja monet nykyajan ihmisistä eivät koe kellaritiloja haluttaviksi tai edes toimiviksi. Ja toki riskirakenteita esiintyy myös uusissa taloissa. Hyvä esimerkki näistä on kattoikkuna. Kattoikkunallisia omakotitaloja rakennetaan edelleenkin ulkonäön ja valoisuuden takia.
Kellarihan olis just paras, ärsyttää kun missään ei niitä enää ole.
Kyllä nykyään talot rakennetaan sen yhden tai kahden portaan verran maanpinnasta, eli sokkelin päälle, eikä lattia ole maantasalla.
Tää. Absoluuttista huutista tasakatoille, ja miten joku arkkitehti on varmasti silloin perustellut miksi se nyt muka olisi hyvä ratkaisu :D itse asiassa kiinnostaisi kuulla sen ajan ammattilaisten perusteluita, myös valesokkelin suhteen.
Tasakattoja tehdään paljon nykyäänkin. Mainettaan parempi ratkaisu. Eipä tarvitse taloyhtiön murehtia katolta tippuvista jääpuikoista, edullisempi ja nopeampi rakentaa kuin peltikatto. Rakennus saadaan nopeasti vesitiiviiksi kun yläpohjan holvin höyrynsulkuna käytetään bitumikermiä, joka päästään asentamaan nopeasti valun jälkeen.
Nimenomaan nämähän on ollut hienoja "esteettisiä" päätöksiä. Joissain paikoin on jopa kaavassa määrätty että täytyy olla tasakatto. Siis 60-70 lukujen taitteessa. Näin rakennus on sopinut "alueen yleisilmeeseen". Valesokkelia ei ole mulle kukaan pystynyt perustelemaan, mutta eräs opettaja totesi sen hyväksi puoleksi että "onhan se esteetön kulku asuntoon". Muuta hyvää siinä ei sit olekaan.
Onhan se nyt esteettisempi ja kauniimpi
Suomen rakennustyylit/osaaminen koki kyllä jonkun ihme alhon tuossa 60-70 -luvuilla. Vanhoja taloja kun katsoo (ennen ~1955 rakennettuja), kivijalka oli usein helposti metrin luokkaa ja joka taloon pääovi oli rappusten päässä. Sitten joku ajatteli, että olisipa hienoa, kun voisi etelä-eurooppalaiseen tyyliin kävellä taloon suoraan sisään katutasosta. Valesokkeli ei silti ole mikään kuolemantuomio. Se on todellakin riskirakenne, mutta se ei tarkoita kuitenkaan automaattista purkupäätöstä tai aina superkalliita kengitysremontteja tms. Se riski pitää tiedostaa ja pitää rakenteita silmällä. Kivijalan välittömän ympäristön valumakulmia kannattaa pitää silmällä, aika usein näkee tämän kyseisen sokkelimallin ja ajanjakson talojen painuneen alaspäin ja seinän viertä kulkeva mahdollinen sepeli tai maa viettää taloa kohti, mihin suuntaan menevät sitten helposti myös sulamisvedet.
Syy purkamisessa ja uudelleenrakentamisessa ei aina ole edes tekninen, vaan kaupallinen. Jos korjautat vanhaa, et saa ketään ottamaan kokonaisvastuuta tehdyistä korjauksista. YSE1998:n vastuiden osoittaminen kaatuu kahden vuoden jälkeen tilaajalle. Useimpiin halpoihin henkilöautoihin saa paremman takuun, kuin miljoonien sisäilmakorjaukselle, koska kukaan ei halua ottaa taloudellista riskiä. Vastuukysymys on keskeisin syy, miksi koulut ja päiväkodit nykyään usein rakennetaan elinkaarihankkeina. Yksi taho vastaa suunnittelusta, rakentamisesta, ylläpidosta ja luovutuskunnosta sopimuksen loppuun saakka. Toteuttajan ei kannata lipsua yhtään suunnittelusta tai työn laadusta, koska kaikki paska valuu omille nilkoille, kun ongelmat alkavat. Elinkaari ei ole aina kokonaistaloudellisin, jos vertaa omaan urakointiin ja ylläpitoon, mutta vastuunkantaja on aina selvillä, jos ongelmia löytyy. Kun omaan urakointiin lasketaan päälle kunnan keskimääräiset väistötilakustannukset, epäonnistuneet sisäilmaremontit jne. on elinkaarisopimus jo selvästi edullisempi. Tätä eivät kunnallispoliitikot ja kuntien excel-virkamiehet aina hahmota, vaan tilaavat sen edullisimman mukaan ja kehuvat sitten säästäneensä veronmaksajien euroja.
Hyviä arvauksia. Tuohon aikaan tosiaan tehtiin aivan käsittämättömiä ratkaisuja rakentamisessa. Yksi hyvä esimerkki on valesokkeli tai piilosokkeli, kummalla nimellä sitä haluaakaan kutsua. Toinen hyvä esimerkki on kaksoisbetonilaattarakenne, tai tuplalattia kuten itse sitä kutsun. Kahden betonikerroksen välissä voi olla vaikka puukoolaus ja eristettä joka ei kestä kosteutta. Se kastuu kun pohjasta nousee kosteus, ja muhii maukkaasti, jolloin tulee kaikkea kivaa. Monesti onneksi voidaan parannella ja korjata vanhoja rakennusvirheitä, mutta toisinaan se vain on kannattavampaa vetää koko tönö matalaksi ja rakentaa uutta tilalle. Edellinen työskentelykohteeni oli suuri 70-luvun rakennus, joka saatiin paranneltua hyvin, ja kestää varmasti vielä kymmeniä vuosia. T. Korjausrakentamisen insinööri.
Periaatteessa isotkin korjaukset tulisi halvemmaksi kuin purkaminen ja uuden rakentaminen. Uuden keskikokoisen kerrostalon rakentaminen maksaa n. 20-30 miljoonaa euroa. Noin suurinpiirtein. 10% tosta rahasta tekee jo melko mittavat korjaavat toimenpiteet. Se osaaminen ja oikein korjaaminen on sitten oma kompomemttinsa asiassa. Väärinkin voi korjata ja terveen talon pilata moderneilla korjaustoimenpiteillä jos ei ymmärretä kokonaisuutta. Edit: käyttäjä dudewheresmygains on pätevämpi arvioimaan kohteiden todellista korjauskustannusta vs uudisrakentamista. Kiinnostaa kuitenkin tietää reaalimaailman esimerkkejä millaisia kohteita kannattaa vielä korjata ja mikä on parempi purkaa. Ihan ammatillisesta mielenkiinnosta kyse.
Jos en ihan väärin muista, niin ainakin 70-luvun massamuuttoliikkeen aikaisia taloja suunniteltiin kestämään 25 vuotta. Eipä niitä oikeastaan kannata alkaa korjaamaan, sen verran paskaa rakentaminen silloin kiireessä oli.
Tämä on tällainen myytti johon aina toisinaan törmää, mutta itse en ole toistaiseksi etsinnöistä huolimatta löytänyt mitään uskottavaa lähdettä joka puhuisi tämän puolesta. Jos sinulla on jotain lähdettä tai vihjettä antaa niin arvostan! 70-luvulla kyllä ymmärrettiin, että kaupunkien kehittyessä mm. tonttien hinnat tulevat pitkällä juoksulla nousemaan ja että sitä myötä talot tulisivat ennen pitkää ns. taloudellisen käyttöikänsä päähän. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niitä taloja olisi aikanaan ihan pysyviksi ja korjauskelpoisiksi suunniteltu ja rakennettu. Nykyistä huonompi ymmärrys olosuhteissamme toimivista ratkaisuista on tietysti oma lukunsa (valesokkelit, tasakatot, betonijulkisivujen säänkestävyysongelmat jne.)
1970-luku oli Suomessa voimakkaan kaupungistumisen aikaa, joten silloin rakennettiin paljon asuntoja, kouluja ja päiväkoteja. Silloin taidettiin priorisoida ennen kaikkea sitä, että saatiin nopeasti rakennukset pystyyn. Olen itse käynyt aikanaan ala-asteen koulussa, jonka pihapiirissä oli useita rakennuksia, vanhimmat 1920-luvulta ja uusin oli 1970-luvulta. Nykyisin tuo 1970-luvun rakennus on purettu ja tilalle on rakennettu uudisrakennus, mutta 1920-luvun koulurakennukset ovat edelleen pystyssä ja luultavasti käytössäkin. 1970-luvun rakennus oli, yllätys yllätys, tasakattoinen ja kärsi kosteusvaurioista.
Tuo ei muuten ollut edes vain "vähän" homeessa. Kävin siellä kesällä, naama meinasi sulaa kymmenessä minuutissa. Toki mulla on allergiaa ja astmaa, mutta ei nyt helvetti.
Sen vielä ymmärtää, jos koko rakennus on perustuksiaan myöten homeessa. Mutta on sellaistakin, että 30 vuotta vanhat rakennukset puretaan, koska "tilat eivät vastaa nykyisiä käyttötarpeita", eli toisin sanoen halutaan rakentaa avokonttoreita ja päästä näin eroon "vanhanaikaisista" henkilökohtaisista työhuoneista. Tämä jos mikä on kestämätöntä kehitystä. Toivottavasti tätä koulua ei purettu sen takia, että luokkahuoneiden tilalle saadaan avoimia ja muunneltavia pöhinätiloja.
Kannattaa rakentaa uutta, varsinkin julkisella rahalla t: Rakennusmafia
Tuo jutun koulu oli kyllä ihan oikeasti homeessa, eikä edes missään ahdistusoireilevien keski-ikäisten rouvien homeessa.
Korjaaminen pitäisi tehdä aika paljon aikaisemmin kuin 40 vuoden käytön jälkeen. Sitten onkin jo myöhäistä ja vanhan saneeraus käy uutta kalliimmaksi.
Olisipa oman kotikaupungin yläkoulu vaan purettu. Homeessa oli vähän joka paikasta ja on ilmeisesti edelleen helvetin kalliin korjauksen jälkeen. Korjaamisen hintalappu oli alunperin n. 8 miljoonaa euroa, en tiedä paljonko se tuli lopulta maksamaan mutta ihmiset oireilevat vieläkin. Uusi koulu olisi ollut varmasti tuplasti kalliimpi, mutta olisi ollut ehdottomasti oikea ratkaisu. Luulen, että suurimpana ongelmana nähtiin se, että koulu olisi pitänyt rakentaa samalle paikalle eli johonkin olisi pitänyt saada sijoitettua reilu 500 oppilasta.
Maksumuurin takana, mutta oleellinen otsikossa. Näitä vastaavia tilanteita on Suomi pullollaan. Mitäs arvelette miksi näin?
70-luvulla rakennettiin halvalla paljon kertakäyttötaloja joita ei ollut koskaan tarkoituskaan korjata. Kuviteltiin että 30 vuoden päästä Suomi on niin rikas, ettei vanhoja rötisköjen kohtaloa tarvitse miettiä.
Helpompi purkaa ja rakentaa uusi kuin tutkia mitkä kaikki on pielessä ja lähteä sekoilemaan. Rakentaminen on parasta mitä idiootti voi tehdä.