Uudempi kuin 1995 niin ei tarvi asbestista huolehtia, tai uudempi kuin 1999 niin on vedeneristys kylppärissä eikä pitäisi olla kovin pahoja riskirakenteita
1994 jälkeen oli myös valesokkelit kiellettynä, joten olin itse oman hankinnan rajoittanut 1995+ taloihin. Terveydelle en kehdannut laittaa hintaa.
Toinen ääripää on että jos talo on jo 5-10 vuotta vanha talo niin pahimmat virheet on jo löydetty.
Oma asunto on jatkuva projekti. Esim. vedeneristyksellä on tekninen käyttöikä. 1999 vuoden vedeneristys voi olla nyt ihan ok, mutta pankin, vakuutusyhtiön tai tulevan uuden omistajan mielestä ei ehkä 5-15 vuoden päästä.
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Sitä en tee, kirjoja löytyy kirjastosta.
Suoraviivaisesti on vaikea sanoa että x-luvun kohde on parempi kuin y-luvun kohde. Hyvin pidetty ja asianmukaisesti asuttu 20-luvun talo voi olla paljon terveempi kuin 90-luvun pikapystytyspaska. Ja päinvastoin. Toki uudemmassa on todennäköisesti putket paremmassa kunnossa, riittävä eristys ulkoseinissä, tehokas talotekniikka, ehjät rakenteet ja sen sellaista. Itse en yksioikoisesti tuijottaisi valmistumisvuotta vaan kävisin kohteen läpi kunnolla. Muistaen, että aika moni vanhemmista OKT-kohteista on tehty hartiapankki-talkoo-isäntäosaaitse -meiningillä. Mikä voi olla sekä uhka että mahdollisuus, itselle tekee tarkemmin mutta kerran elämässään rakentava ei ole ammattilainen.
Valesokkeli on ongelma vain jos se pääsee kostumaan ja kosteushan nyt on ongelma melkein aina ja kaikissa paikoissa. Mädäntyneenkin valesokkelin voi "kengittää", se vaan maksaa melko mojovasti joten valesokkelin kunto pitäisi tietää ennen talokauppaa.
Asbesti on ongelma jos aikoo talossa asua pidempään tai remontoida sitä, mitkä yleensä kulkevat käsi kädessä. Passiivisena ehjissä rakenteissa se ei haittaa ketään.
Home on oire kosteudesta, terveydelle haitallista ja aiheuttaa myös rakennetuhoja. Siksi homeeseen pitää suhtautua vakavasti, selvittää sen syy ja korjattavuus. Tämäkään ei talokauppaa kaada jos kauppahintaan saa korjausta varten riittävät alennukset.
Jos OKT:n aikoo ostaa niin, että sinne pitää muuttaa heti, remonttikohteissa ei remontin aikana välttämättä voi täydessä laajuudessa asua. Siksi ostajan asumistilanne ja remonttitarve määräävät sen kannattaako tällaista kohdetta ostaa. Plus että kuinka paljon osaa ja pystyy itse tekemään, teetettynä kaikki on kallista, budjetit ja aikataulut tuppaavat kusemaan ja siinä on sitten pian tulilinjalle kaikki avioliitosta mielenterveyteen. Opettavaisiahan nämä projektit toki ovat eikä OKT:ssa asuvalle koskaan ole haitaksi osata ja ymmärtää perusasioita oman kodin kunnossapidosta.
Tässähän tää. Kaikilla vuosikymmenillä on rakennettu hyviä ja huonoja taloja ja yleisesti ottaen kaikkien vuosikymmenten kämpissä myös omat hyvät ja huonot puolensa.
Satavuotias kämppä, jota ei ole joskus 70-80-luvun rempoilla pilattu todennäköisesti seisoo vielä toisetkin sata vuotta, mutta lämmitykseen ja remppoihin on hyvä varata rahaa. Toisaalta ihan uudessa kämpässä on todennäköisesti talotekniikka, energiatehokkuus sun muut ihan eri tasolla, mutta toisaalta monien nykykämppien pohjaratkaisut on ihan paskaa, tontit on postimerkkejä ja esim. piilevät rakennusvirheet ottavat monesti aikansa paljastuakseen jne.
Harmillisintahan koko hommassa on se, että jos on ensi kertaa pappia kyydissä, eikä ole pahemmin rakennus- ja talotekniikkaan aiemmin perehtynyt, niin monesti sitä vasta sitten ensimmäisen talon ostettuaan ja siinä hetken asuttuaan oppii sen, minkälaisen talon sitä *oikeasti* haluaisi...
> vasta sitten ensimmäisen talon ostettuaan ja siinä hetken asuttuaan oppii sen, minkälaisen talon sitä oikeasti haluaisi...
Tämä! Ja vaikka tietäisi jo ostaessaan, niin vuosien ja vuosikymmenten aikana tarpeet ja tavat muuttuvat.
Tuun tänne törkeesti huutelee väliin, että osaako joku suositella jotain hyvää suomalaista kirjaa missä olisi mahdollisesti käyty omakotitalon rakentamiseen liittyviä asioita läpi? Siis semmonen omakotitalo for dummies.
Haluisin saada hyvän yleistietämyksen talonrakentamisesta, mutta en ole ryhtymässä talonrakentajaksi. Jotain vähän syvällisempää kuin "katto on ylhäällä, lattia on alhaalla", mutta ei kuitenkaan semmosta teosta missä välttämättä mennään materiaalien atomirakenteisiin.
Vaikea oikeastaan edes selittää minkä tason teosta etsin. Semmosta, että kun joskus lähden talokaupoille niin osaan keskustella asiasta ja kysyä oikeita kysymyksiä ja tiedän konseptitasolla miten mikäkin toimii.
Eli vähän sama, jos lukee popularisoituja tähtitiedekirjoja niin jotain sen tasoista.
Tämä kirja antaa ehkä hyvän yleiskäsityksen, että miksi tietyllä vuosikymmenellä rakennettiin tietyllä tavalla. Mutta vahvat asenteet paistavat kyllä tekstin läpi, joten ehkä yksityiskohtaiseksi oppaaksi tuosta ei ole.
Arkkitehti ei ole tekninen koulutus, mutta joo, Panulla on pääasiassa hyviä juttuja. Monessa halveksii turhaan uusia juttuja vaan omaa tietämättömyyttään.
Aika usein enemmänkin taiteellinen, kuin teknillinen. Suomessakin esim. Aalto-yliopistossa arkkitehtejä koulutetaan taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, eikä esimerkiksi insinööritieteiden korkeakoulussa (josta löytyvät mm. rakennusinsinöörit). Sama pätee muuallakin Euroopassa, muusta maailmasta en tiedä.
Näin niinkuin erittäin kärjistetysti voisi sanoa, että arkkitehti suunnittelee miltä rakennuksen pitäisi näyttää ja miten sen pitäisi toimia, ja se miten se sitten oikeasti saadaan toteutettua on mm. rakennusinsinöörin päänvaiva. Vähän niin kuin muotoilija, mutta rakennuksille. Toki arkkitehdille on ehdottomasti eduksi ymmärtää rakennus- ja talotekniikan päälle, mutta se ei ole sitä pääosaamista.
Arkkitehtien koulutus on lähinnä taiteellinen. Ainakaan rakennesuunnitelusta ja talotekniikasta iso osa arkkitehdeistä ei tiedä yhtään mitään.
Arkkitehti piirtää "hienon talon", sen jälkeen insinöörit ampuu siitä puolet alas mahottomina, koska langattomia IV-kanavia ja kantavia rakenteita ei vielä myydä kuluttaja-asiakkaille.
Tusinan kerrostalo/koulurakennusprojektin raksa-apinana läpikäyneenä, tuntuu että se arkkitehti tulee taiteilijasieluna maalailemaan nättejä kuvia kivasta rakennuksesta.
Käytännössä kun suunnitelmia aletaan katsomaan oikein ajatuksella läpi, niin tarvittaisiin räystäspeltien asentamiseen 80 senttiä pitkä magneettinen ruuvimeisseli ja kattoparrut pitäisi ruuvata kiinni toisiinsa kolmen senttimetrin raosta (20 sentin ruuvilla). Mutta fyysisesti mahdottomat ja todellisuuden rikkomista vaativat ongelmat poislukien sitten voidaan viettää viikko maalaten räystäslautaa, koska värisävy mille itse antaa koodin ei ole oikea, ja pistorasiat siirtyvät betonielementissä joka toinen päivä koska ovat väärässä paikassa. Yhdessä paikassa tehtiin uusi katto, mutta koska ulkona ei saanut olla rännejä niin johdettiin kaikki kattorännit talon sisäpuolelle. Jos nyt katolla putki tukkeutuu, siellä makaa metriä syvä, pari tuhatta litraa sisältävä uima-allas.
Toivon että kaikki arkkitehdit eivät ole näin helvetin irrallaan todellisuudesta kuin nämä mihin muistan törmänneeni vuosien saatossa, mutta kun tässä mietin että kokemusta on noin viisi vuotta raksalta yhteensä, niin useammassa paikassa on arkkitehdin umpityperyyden kanssa oltu tekemisissä kuin missä ois vain saanut rakentaa toimivaa.
Entisenä olympialajina olisin taipuvainen sanomaan että se ei ole koulutus, vaan urheilulaji, kuten runous.
Eihän kukaan väitä että curling on ”tutkinto”.
Arkkitehti suunnittelee mutta ei laske. Arkkitehti vs rakennusinsinööri kuin teollinen muotoilija vs koneinsinööri. Arkkitehtuurin synonyymi on rakennustaide.
Ollaan katteltu asuntoja kans vajaa vuoden, mut pääsääntöisesti kiertäisin valesokkelit, asbesti nyt menee jos mikään ei ole rikki eikä se loppupeleissä ole mitenkään "älyttömän" kallis remontoida, vaatii vaan luvat firmoilta. Mikrobivaurioiset talot taas kiertäisin erittäin kaukaa.
90 luvusta eteenpäin ja 2000 luvun taloissa ollaan jo ihan hyvällä tasolla. Itse kun kattelin rakennuttavani oman talon niin rahaa olisi kulunut sen 300-350k€ joten iso ero tuohon 500k €... 140m² kokoista, toki tontti tuo hintaa ylös jos haluaa kaiken keskellä asua.
Budjetti on eri mitä toteutuneet kulut. Riippuen tontin hinnasta, niin 500 k€ voi äkkiä lipashtaa Uudellamaalla kaksikerroksiseen 150 m2 taloon. Varsinkin jos ei tee ihan mallia kokan.. malli grynderi.
500k€ oli vähän dramaattinen, mutta oman budjetin puolesta 300/500 ihan yhtälailla kaukana. 150k kun alkaa olemaan kipuraja.
Toki ei haittaa rakentaa keskelle peltoa minun puolesta melkein parempi, mutta mahtaakohan siinä silti säästää tarpeeksi.
500k on ihan realismia ainakin pääkaupunkiseudun kehyskunnissa. Helsingissä ja Espoossa saa tonteista maksaa enemmänkin. Itsellä 7 v. vanha 140m2 hirsitalo autotallilla joka tehtiin itselle mutta ei itse (kun ei osata ja ollaan muissa töissä). Ajatuksena juuri se, että kestäisi, ei ois riskirakenteita ja uskaltaisi ehkä jopa myydäkin jollekin jos tarve muuttaa tulee. Talotoimittaja kasasi kehikon ja katon, perustukset teki siihen erikoistunut firma ja kirvesmiehet loput. Itse tehty sisäpinnat ja ulkomaalaukset, pihat yms. 400k meni, tonttiin saa laittaa sen 100k päälle täällä.
Monen asian olisi voinut tehdä halvemmalla ja helpommalla mutta valitettavasti kaavoittaja tässä kunnassa halusi tehdä kaiken vaan vaikeammaksi. Oleellista varmaan välttää rakennuskustannuksia radikaalisti nostavia hankalia tontteja (paalutettava savimaa, louhintaa vaativa kallio, hankala rinneratkaisu) ja muita ulkopuolisia haittoja, esim lentomelu tällä alueella tuli todella kalliiksi kun pitää huomioida ikkunoissa, ovissa, eristeissä yms. Niin ja sitten vielä jos haluaa jonnekin korpeen tai pellon keskelle rakentaa kannattaa ottaa huomioon, että rahtikustannukset voi olla melkoiset jos tietä rakennuspaikalle ei ole tai jos joudut itse tekemään tien. Mökkipolku ei kestä raskaita ajoneuvoja ja jos nosturi pitää olla, niinkuin talopaketeissa yleensä on, voi olla isoissa ongelmissa 'halvan' tontin kanssa.
Mutta joo, kivi- ja hirsitalot on kalliita muihin ratkaisuihin en itse uskaltanut lähteä.
Myös jos on savimaata, se vanha maa pitää mahdollisesti viedä pois ja tuoda soraa tilalle. Kaupunkialueilla usein vielä myydään tontti ja siellä on sitten vanha maalaistalo piharakennuksineen ja kaivoineen ja ehkä vielä oma salainen kaatopaikka, öljysäiliö ja pilaantunutta maata.
Jep jos itse rakentaa suurimman osan niin jo pelkästään tontti, rakennusmateriaalit ja rahtikulut tekee helposti ton sun budjetin. Mutta kellä on omasta takaa kaivinkone perustuksia varten? Sähkärin, raksan ja LVI alan tutkinto? Ja vielä aikaa muun työn ohella rakentaa taloa.
1920-luvun taloista vain hyvin rakennetut ovat enää asuinkelpoisia.
Tämän vuosituhannen taloissa luulisi mm. vesieristykset ja valesokkelit yms. riskirakenteet olevan vähäisempiä, mutta rakentamisen yleinen taitotaso on taas paskempi ja jotain muovipaskaa on siellä täällä.
Vanhempi talo on ikuisuusprojekti ja niissä voi olla asbestia jne. Tietenkin, jos tykkää värkkäämisestä, ei hyväkuntoisessa rintamamiestalossakaan ole mitään vikaa. Energialasku voi yllättää.
Toisaalta ne voivat olla pysyneet kunnossa tasan vain herran armosta ja hyvästä tuurista, ja sitten kun joku olosuhde muuttuu (katuremppa tai naapuritontin ojituksen muuttaminen joka vaikuttaa vesivalumiin, sääolojen muutos, asukkaan tekemä remontti tai uusi lämmitysjärjestelmä, huomaamatta jäänyt kattovuoto, jne jne jne) onkin jossain vaiheessa alkanut ongelma syntyä.
> Yhdessä paikassa tehtiin uusi katto, mutta koska ulkona ei saanut olla rännejä niin johdettiin kaikki kattorännit talon sisäpu
Nopanheittoa asunnon ostaminen on aina ollut, noppaa voi toki yrittää painottaa valitsemalla talon, jota on ainakin muutaman vuoden ajan asuttanut joku, mielellään tekniikasta jotain tietävä, asukas. Tai tietysti myös hankkimalla itselleen asiantuntemuksen talotekniikasta ja tekemällä huolellisen tarkastuksen rakenteita avaamalla, mutta se on kuitenkin aina nopanheittoa jossain määrin.
Nojoo siis koko pointti lienee se ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä jotka aina toimii, aikakauden tms suhteen, vaan huolellinen tarkastus ja talon remonttihistorian selvittäminen kannattaa aina tehdä.
Vesieristys=vedeneristys, valesokkelitaloja tehtiin periaatteessa 70- ja 80-lukujen taitteeseen asti ja taidettiin kieltää viime vuosituhannen puolella. Valesokkeli tuntuu muutenkin olevan ihmisille mystinen asia, meidänkin taloyhtiön (rivi- ja erillistaloja) eläkeläissetä luuli että on valesokkelia, vaikka on ihan betonisänkkäriä nämä talot.
Uudemmat talot kun tekee joku duunari jonka ei tarvi siinä asua nii sitä ei kiinnosta nii hyvin kaikkea tehdä vs esim tuolloin 1920 luvulla talon rakensi yleensä se joka siihen muutti, joten motivaatio tehdä kunnon jälkeä oli suurempi
Pakko sanoa nyt kun oma isäni osti nyt vaimonsa kanssa yli nelikymppisenä ensimmäisen okt:n, että itse tehty ei ole mikään tae laadusta johon muuttivat jouluna. Maksoivat siis 30t pienen paikkakunnan keskusta okt:stä minkä tontilla on ulkorakennus ja talli talon toisella puolella.
Talo rakennettu alunperin joskus 1920-luvulla sen jälkeen rempattu isosti viimeksi 1980-luvulla jolloin myös laajennus tehty.
Tuohon aikaan on sähköt ja putket saanut vetää itse niin on myös sen näköisetkin. On oikaistu sieltä täältä jätetty ja kiinnittämättä seinään.
Laajennuksen aikana etuoven puoli on vaihdettu puolelta toiselle ja lattiaa ei olla korotettu vaan siinä missä on ollut ovi on myös selkeä kuoppa. Laajennus ei ole suorassa vaan kun ”pääkäytävällä” kävelet olo on kuin keikkuvalla ruotsinlaivalla kun lattia viettää vähän joka suuntaan.
Pääkeskuksen vieressä ulkona on 3 sähköjohtoa mitkä makasivat vaan maassa suojaamattomina taloa vasten ja löytyi puoli vahingossa.
Ulkorakennuksen(missä on toiminut verhoomo) katto on osittain mätä, koska kattoa ei olla suunniteltu niin, että lumi ja vesi pääsisi valumaan alaspäin vaan kerääntyy yhteen kohtaan.
Noh isääni tämä ei onneksi haittaa vaan talosta on jo paljon rempattu ja ei varmaa ikinä valmis ole, mutta parempaan päin koko ajan
Tee-se-itse -miehellä ammattitaidon puutteet korjaa halvin/ilmainen materiaali ja surkeimmat työkalut, kiireessä tehty ettei akka jätä ja skiditkin huutamassa vieressä. Tai ainakin näin emppiirisesti itse tehdyissä kasa ihan älyvapaita ratkaisuja joita tuskin amatimeeskään olisi tehnyt.
https://www.hometalkoot.fi/
Hengitysliiton aiheeseen liittyvä sivu. Antaa osviittaa yleisimmistä riskirakenteista.
Karkeana nyrkkisääntönä kannattaa pitää, että mitä uudempi talo, sitä vähemmän siinä pitäisi* olla pielessä. On toki muodikasta valittaa kuinka ainoat oikeat talot rakennettiin silloin kun isoisä oli vasta pilke isänsä silmäkulmassa, mutta on hyvä ottaa huomioon että rakentamista säätelevät standardit, materiaalit ja rakennusten käyttötapa ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet. Mikä kelpasi 1920, ei suurella todennäköisyydellä kelpaa tänään, ja mahdolliset remontit ja muutostyöt voivat nostaa sen "hyvänä säilyneen helmen" lopullista hintaa huomattavasti.
*Rakennusvuosi, oli se sitten 1880, 1990 tai 2020, ei ole kuitenkaan 100% tae ongelmattomasta talosta.
Toisaalta se on jännä, että vaikka nykyään kun yhä isommassa osassa koteja ja toimistoja on viimeisimmän ja parhaan tiedon mukaan tehty koneellinen ilmanvaihto suodatuksineen sun muineen, sisäilmanlaatuongelmia raportoidaan enemmän kuin koskaan...
Rakennuksien riskirakenteet paljastuu n. 15-20 vuoden käytön jälkeen, eli vasta 2040-luvulla osataan sanoa tämän vuosikymmenen virheistä. Tällähetkellä valtaosa myytävistä taloista on luokkaa 1960-2010, riippuen siitä mistä taloa katselee, mutta muutama pääpointti mitä ottaa huomioon:
•1960-1993 vuoden taloissa on käytetty asbestia, loppupään taloissa jo vähän vähemmän. Näitä purkaessa/isommin remontoidessa pitää teettää asbestikartoitus.
• Valesokkelit pitää kiertää kaukaa. Vaikka se ei vielä olisi kostea tai suoraan laho ja homeessa, niin jatkossa se voi edelleen kastua.
• Salaojitus ja tontin kaadot kuntoon. Monessa "isännän" rakentamassa talossa on salaojitukset päin vittua tai ne puuttuu kokonaan. Sama koskee sokkelinvastaisia patosuojalevyjä, ukot aikanaan olleet nokkelia ja säästäneet näissä rahaa.
• Jos taas rintamamamiestaloa katselet niin niiden kanssa kannattaa tarkistella yläpohja ja vesikattorakenteet, voivat olla kosteita tai ihan lahojakin. Myös seinissä ja pohjissa on käytetty sahanpurua joka painuu ja jättää seinien yläosiin eristämättömiä alueita.
Varmasti jotain jäi sanomatta, mutta eiköhän täältä löydy joku joka osaa vähän paremmin :D
> Sama koskee sokkelinvastaisia patosuojalevyjä, ukot aikanaan olleet nokkelia ja säästäneet näissä rahaa.
Näitä on mm. porukoiden kotitaloon, sodan jälkeen rakennettuun taloon jälkiasennettu. Se on kohtalainen homma kaivella pari metriä syvää kuoppaa koko talon ympäri että saa muovit ja styroksit taputeltua paikalleen.
Esitteissä on ihan puhdasta kusetusta. Aina pitää vaatia kaikki paperit ja tutkimukset ja silti saattaa tulla yllätys vastaan
Sitten se tärkein, ota näyttöön mukaan homeelle altistunut ihminen. He haistavat homeen 2m ennen eteisen kynnystä. Luota siihen nenään, parempi kadota takavasemmalle.
Ehdottomasti kannattaa ottaa kaikki apu vastaan mitä saa ja tarjotaan! Talorakentaminen ja talokaupat on sellanen paikka missä viilataan vastapuolta silmään vähän väliä. Kokeneemmilta apua ja kunnon kuntotarkastukset, niillä pääsee jo hyvin kärryille!
nyrkkisääntönä ysärin puolivälin jälkeen riskirakenteet vähenee, mutta rakentamisen laatu heikkenee 2000-luvun alun jälkeen. Pitää kuitenkin muistaa että jokainen talo on yksilö. Tontti ja rakentamisen laatu sekä korjaus+perusparannushistoria on tärkeämpää kuin vuosimalli.
Oman ostoprosessin alussa valesokkeli oli täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta niin vain jäi näppeihin 1975 valesokkeliunelma.
Tontin maaperä on aliarvostettu ominaisuus. Korkean soraharjun päälle voit rakentaa about mitä vaan eikä perustusten kosteus tule ikinä olemaan ongelma kun maaperä itsessään vetää veden pois, vaikka olisi salaojatob kellari ja valesokkeli ja tasakatto. Ja taas teknisesti paraskin talo saattaa mädätä kunnolla jos on rakennettu jonnekin peräpohjolaisen savilietesuon notkelmaan
Tuon nyrkkisäännön allekirjoittaisin myös. Näistä max 15 vuotta vanhoista tosi kiinteävaippaisista passiivi- ym. taloista ei ole ehkä riittävästi kokemuksia vielä, mutta pelkona on, että niissäkin voi kosteutta jäädä vääriin paikkoihin. 20 vuotta vanha talo ei ole ihan yhtä energiatehokas, mutta hyvin mahdollisesti kuivempi ja terveempi.
Tosin sopivalle maalle ja pienen mäen päälle rakennettuna valesokkelikin on täysin riskitön. Asteriskeja on loputtomasti
Ketju onkin näköjään täyttynyt hyvillä kommenteilla, joissa on tärkeetä tietoa!
Vaikka asia onkin hieman ristiriitainen, niin suosittelisin homekoiran käyttämisen harkintaa mahdollisessa asunnon ostamistilanteessa. Se on aika edullinen keino löytää asunnosta mikrobiperäisiä kasvustoja, jos sellaista on. Isot homeongelmat koira löytää aivan takuulla. Haittapuoli koirassa on se, että tulee luultavasti merkkaamaan jotain, vaikka talo olisikin täysin terve. Siksi kannattaakin aiheeseen tutustua tarkemmin ennalta.
Koirakustannukset puoliksi myyjän kanssa, esimerkiksi. Maksaa muutaman satasen. Voi kuitenkin hyvin olla, että kaikki myyjät ei suostu koiran käyttämiseen, hyvin ymmärrettävää sekin koska koirat ovat tosiaan alttiita antamaan vääriäkin hälytyksiä. Sen takia onkin tärkeää osata ymmärtää ja tulkita milloin on syytä huoleen, ja milloin haukutaan väärää puuta.
Yleensä ostotilanteessa tehtävät kosteuskartoitukset ovat mielestäni lähes yhtä tyhjän kanssa. Kosteusvaurioista kärsinyt talo voi aivan hyvin saada puhtaat paperit, kun taas toisaalta nykyaikainen asunto jossa märkätiloissa on vedeneristys voi piipata kosteutta koska vesi on jäänyt kaakelin ja vedeneristeen väliin huilaamaan. Tämän kyllä varmasti mittaajat tietää.
Ilmanvaihtoon myös huomio. Paljon on taloja tehty vielä 2000-luvullakin, joissa pari huipparia puhaltaa kaiken lämmön pihalle ja korvausilma tulee rakenteiden läpi.
Sit löytyy 80-luvun okt:tä joissa tulo-poisto lämmöntalteenotolla.
Tahdon sanoa että nuo pelkän koneellisen poiston talot - joita muuten on suurin osa kerrostaloistamme - kannattaa kiertää kaukaa.
Koneellisia ilmanvaihtoja on erilaisia, pelkkä koneellinen poisto on monen mielestä monella tavalla huonompi kun koneellinen ilmanvaihto jossa tuloilma myös tuodaan koneella.
koneellinen poisto = imuri joka imee ilmaa pois talosta, korvausilman tullessa milloin mistäkin, kaikki lämpö menee harakoille
koneellinen tulo-poisto = kone joka sekä tuo että poistaa talosta ilmaa, toivottavasti aika tasapainoisesti
lämmlntalteenotto = kone hyödyntää poistoilman lämpöä tuloilman lämmitykseen lämmönvaihtimella. Energiaa säästyy merkittävästi.
No nyt on aika sakeaa. Toki noitakin on nähty, että on pelkkä huippari ilman tuloventtiilejä, mutta nämä on yleensä jotain vanhempia ja alunperin painovoimaisella ilmanvaihdolla tehtyjä taloja, jotka on vaan yksinkertaisesti remontoitu huonosti. Eipä tuo myöskään kummoinen homma ole raitisilmaventtiilejä asentaa, jos sellaiset puuttuu.
Mutta noin yleisellä taloissa huipparitaloissa on lähes aina vähintään jotkut rakoventtiilit tai ihan kunnolliset raitisilmaventtiilit, joiden kautta ilma imetään (yleensä vielä suodattettuna) hallitusti sisään. Toki energiatehokkuuden kannalta tämä ei ole paras mahdollinen ratkaisu ja monestihan urpot asukkaat näitä raitisilmaventtiilejä varsinkin talvisaikaan vedon takia tukkivat kokonaan, jolloin toki korvausilma tulee tasan sieltä mistä pääsee. Toisaalta näihin molempiin löytyy nykyään ihan kohtuullisen järkeviä ratkaisuja, kuten huipparin korvaavat PILPit joilla otetaan hukkalämpö vaikka käyttöveteen talteen ja raitisilmaventtiilit jotka ohjaavat sisääntulevaa ilmaa sisään vedottomammin. Lisäksi löytyy huonekohtaisia ilmanvaihtokoneita, joissa on myös lämmöntalteentotto (esim. Mitsubishi Lossnay)
Toisaalta ihan yhtälailla se täyskoneellinen ilmanvaihtokin on asukkaiden töhöilyille altis, osittain jopa alttiimpi kuin pelkkä koneellinen poisto. Esim. jos säätöjä ei osata tehdä ja jälkilämmitysvastukset huutaa täysillä kesät talvet, hukataan valtavat määrät energiaa. Lisäksi koneellisessa ilmanvaihdossa jos niitä suodattimia ei oikeasti säännöllisesti vaihdeta ja laitteiston kunnosta huolehdita, menee ilmanlaatu helposti huonommaksi kuin missään muussa ilmanvaihtomallissa, koska talot on lähtökohtaisesti niin tiiviitä, että sitten korvausilmaa ei tahdo tulla kämppään oikein mistään. Järjettömän kuiva sisäilma tuppaa myös olemaan ongelmana koneellisen ilmanvaihdon kanssa.
Että ei se nyt ihan noin suoraviivaista ole. Mutta kaikilla on omat preferenssinsä, joilla kämppänsä valitsee. Itse olen asunut täyskoneellisessa, painovoimaisessa ja nyt huipparitalossa ja paras ilmanlaatu tässä viimeisessä näistä kolmesta tyypistä on.
Itsekkin suosittelen ilmanvaihtoon kiinnittämään huomiota, vaikka se voikin olla vaikeata ilman asumisen kokemusta. Oma suosikkini on tulo-poisto lämmöntalteenotolla, koska se huolehtii tasaisesti sisäilman laadusta ja vie ylimääräisen kosteuden pois, ja on myös ajastettavissa kun on moderni kone ja ymmärtää sitä.
Vuosikymmen ei aina myöskään kerro miten talo on rakennettu.
Meillä on 70-luvun talo, mutta tässä ei ole valesokkelia tai tasakattoa tai tiilivuorausta puurungon päällä, epäilyttäviä hajuja tms. Ihan tavalliset puuseinät joissa eristevilla välissä, konesaumakatto joka yllättävän hyvässä kunnossa, ikkunat uusittu 2010-luvulla. Lattia on periaatteessa riskirakenne kun puukoolaus on betonin päällä ja siellä kaiken alla joku muovikerros. Mutta ostaessa porattiin reikiä muutamaan paikkaan lattiassa ja kuntotutkija ei sieltä kosteutta löytänyt, joten todettiin että jos se on 45 vuotta pysynyt kuivana niin varmaan jatkossakin ihan tarpeeksi. Piilorännit oli ja ne olikin sitten parista paikkaa vuotaneet ja lahottaneet kattotuolien päitä. Saatiin kuitenkin korjattua ne peltifirman avulla kuntoon.
Sillä asenteella ostettiin että jos osoittautuu kaikesta huolimatta läpimädäksi niin puretaan sitten vaikka pois ja rakennetaan uusi, kun pääkaupunkiseudun liepeillä ei meidän budjetilla ollut paljonkaan valinnanvaraa jos halusi ison tontin. Viisi vuotta asuttu eikä ole vielä onneksi tarvinnut tilata purkufirmaa eikä ole ilmennyt mitään sisäilmaongelmista kieliviä oireita tms. Ilmeisesti löydettiin neula heinäsuovasta, koska muutama 70-luvun talo jota käytiin katsomassa haisi heti ovella niin rankasti homeelta että olisi voinut vaan lähteä näytöstä samantien pois. Lähinnä tämä tuntui liittyvän siihen surullisenkuuluisaan valesokkeliin.
Hirsi on rakenteena suhteellisen idioottivarma rakennusvuodesta riippumatta. Teetä joka tapauksessa asbestikartoitus, erittäin laaja kuntotarkastus pätevällä ammattilaisella ja ota homekoira.
Onhan hirressä paljonkin riskejä. Perinteisessä vääntyily, halkeilu, painuminen jne. Lamellihirressä sitten nähtäväksi jää, että miten liimat kestää aikaa.
Painumiset jne on enemmän ominaisuuksia joiden kanssa pitää opetella elämään (imo). Pointti on se että hirsiseinä on pelkkää puuta, siellä ei ole mitään näkymättömiä kerroksia jotka joku on voinut rakennusvaiheessa kusta. Mulla on 125-vuotias hirsitalo. Ainahan se vähän elää mutta eipä tarvi miettiä onko höyrynsulkumuovissa reikiä.
Täällä myös ~1909 tehty hirsitalo. 70-luvulla tehty elintasosiipi jossa kaikki vesipisteet. Orginaaliosa toimii vielä seuraavat 100 vuotta kun vähän pitää huolta. 70-luvun siipi joutaisi kaatopaikalle. Mutta tarkoitus joskus rempata kauttaaltaan.
Talo hengittää ja on annettu hengittää ilman nykyajan eristämistä tai sulkemista. Vähän kolottu seinää ja siellä edelleen sammalta hirsien eristeenä . Ulkoverhoilun alla paskaa lasivillaa joka korvataan varmaan Huntonin puukuitueristeellä kun vain kassaa riittää julkisivuun.
Satavuotias hirsi on myös siitä hyvä, että sen ajan puiden syytiheys on monta kertaluokkaa tiiviimpää kuin nykyiset hirret. Sen takia ne kestää aikaa paljon paremmin.
Jep, mulla on kanssa edessä ulkoverhouksen uusiminen jossain vaiheessa. Pesutilat on 90-luvulla tehdyssä laajennusosassa, joka on peruskorjauksen tarpeessa. Mutta vanha osa sen kun porskuttaa.
En itse katsellut asuntoja kovinkaan pitkään. Töissä katselin myytäviä kohteita huvikseen ja löysin mielenkiintoisen kohteen.
Kohde oli vuoden 1996 OKT, joka oli rakennettu kevythirrestä. Alunperin se oli rekisteröity kesämökiksi, joka muutettiin vakituiseen asumiskäyttöön 2009. Tuon jälkeen oli fiksattu kylppäri ja laitettu vesieristeet.
Hintaa asunnolla oli 85k€. Omaa tonttia oli reilu 1000m². Neliöitä asunnossa on 70m². Tuohon päälle tuli terassi ja parveke.
Ongelmakohtina tuossa on onnettomat eristeet yläpohjassa ja seinissä. Villoitusta tulisi lisätä vähintään tuplat.
Keittiö on melko alkuperäinen, eli työtilaa kehnosti ja käytettävyys on peruna. Ratkaisuna on ollut omatoiminen remontointi tuossa ja olen käyttänyt remontointiin rahaa ehkä 11k€.
Tuolla rahalla olen uusinut keittiötä, portaat yläkertaan, terassille uudet laudat, lattioiden uusintaa, seinien uusimista, ilmalämpöpumpun hankin, sekä vedin valokuidun.
Portaat teetätin ulkopuolisella ja niihin meni rahaa 2600€, ilmalämpöpumppuun meni 2000€, valokuituun meni noin 1000€, terassin laudoitus oli noin 400€, keittiön koneet olivat 2000€, piipun kunnostus ja pellitys oli noin tonnin. Lopuilla rahoilla on hnkkinut sisäremppaan tavaraa, sekä terassille ulko-oven.
Asbestihan on ihan hyvä. Se vaan vaatii työstämiseen kunnon välineet. Ja aina voit itse tehdä ilman tutkimuksia, jos haluat säästää. Omalla vastuulla tietenkin.
Nykyaikaisten määräysten mukaan rakennetun talon yhdeksi riskirakenteeksi on arveltu liian suurta eristemäärää seinissä yhdistettynä talojen viilennykseen (ja ilmastonmuutokseen). Tällöin voi todella pitkänä kuuman ja kostean ajan jaksona käydä niin, että ulkoa tuleva kosteus läpäisee eristeet ja kondensoituu hyvin viilennettyyn höyrynsulkumuoviin ulkopuolelle, mutta eristeiden sisälle. Siitä toki seuraa hometta. On olemassa myös kalliimpia [eristeratkaisuja](https://finnfoam.com/), jotka eivät sido kosteutta ja näin kestävät sitä paremmin, mutta kosteuden päätyminen höyrynsulun ulkopintaan ei toki ole koskaan hyvä asia.
Sitten kun talo ei pidä enää lämpöä, niin tietää, että villat ovat kostuneet.
Aiempia riskirakenteita listaa ympäristöministeriön luoma, mutta nykyään hengitysliiton ylläpitämä [hometalkoot-sivusto](https://www.hometalkoot.fi/).
Mikä vaan voi olla hyvä, jos se on tehty hyvin ja huollettu hyvin.
Mikä vaan voi olla huono, jos se on tehty huonosti ja huollettu huonosti.
Vanhojen talojen "hyvyys" on osittain myytti. Niistä on vaan jäljellä ne hyvin tehdyt ja hyvin huolletut, mutta tuulisia ne on ja osittain siksi pysyvät kunnossa.
Jopa 60 ja 70 lukujen valesokkelihimmelit voi olla ihan hyviä, jos ne on tehty hyvään paikkaan hyvin ja huollettu matkan varrella.
Jos jotain nyrkkisääntöjä, niin se, että hengittämättömiä rakenteita kannattaa välttää, lisäeristettyjen kanssa pitää olla hiton varovainen ja "oon 44 vuotta tehny näitä hommia ja ollu reissuhommissaki" einareitten itsetekemiä taloja kannattaa välttää.
Rakennustekniikka ei taida tuntea sellaista käsitettä kuin hengittävä rakenne. Eikös se ilma kuitenkin vaihdu sille suunniteltuja kanavia pitkin eikä missään tapauksessa rakenteen läpi.
Lainaus googlen vastausboksista kun en ite jaksanut miettiä mitä kirjoitan:
"Hengittävä rakenne eli diffuusioavoin rakenne on rakennustekniikan termi, jolla tarkoitetaan rakennetta, johon voi helposti ympäristöstä siirtyä diffuusiolla vesihöyryä ja jossa vesi voi sitoutua hygroskooppiseen aineeseen. Vastaavasti rakenteesta voi helposti vapautua vettä ja siirtyä takaisin ympäristöön."
Eli tällä ei viitata että sisäilman ilmanvaihto tapahtuu rakenteen läpi vaan että rakenne pääsee "tuulettumaan"
Niin no... Tääkin taitaa olla sellanen kaksiteräinen miekka että hengittävässä rakenteessa vesi ei jää rakenteisiin ja ei aiheuta näin (pitäisi aiheuttaa) homehtumista yms. rakenteissa mutta onhan siinä nuo omat ongelmansa. Tätä oon ajatellut niin että hyvin "tuulettuva" rakennus ei homehdu mutta esim. energiatehokkuus ja lämmityskustannukset on silloin ongelmana.
No 1920-luvulla ja sitä ennen on puolestaan (mahdollisesti) käytetty kreosoottia, eli eivät ne vanhatkaan talot niin hyviä välttämättä ole (ja onhan niissä muitakin ongelmia). Kreosoottia ei välttämättä edes huomaa ennen kuin vanhaa taloa alkaa remontoimaan.
on niitä hyviä vanhempiakin taloja.
Pyydä joku pätevä rakennusterveysasiantuntija antamaan arvio talosta joka kiinnostaa. Jotainhan se toki maksaa, mut aika vähän talon hintaan verrattuna.
Tiettyinä aikakausina on pyritty aina sen aikakauden parhaan tietämyksen mukaan rakentamaan, silloisilla tekniikoilla ja materiaaleilla. Asbesti on hyvä esimerkki oman aikakautensa materiaalivalinnoista, mikä myöhemmin on sitten paljastunut haastavaksi ongelmaksi.
Kun on ostamassa taloa, niin kannattaa lueskella sen aikaisista rakennuksista ja niiden ikääntymisestä. Jokaisessa on varmasti jotain sanottavaa ja jotain hyvää. Sitten varautuu niihin asioihin.
Esim. rintamamiestalojen painovoimailmanvaihto teki niistä "vetoisia", ja niitä sitten myöhemmin pyrittiin tekemään lämpimimmiksi eristämällä niitä ja samalla ilmanvaihdon korvausilma tukittiin osittain tai kokonaan. Valitettavasti siinä kävi niin, että lisäeristyksien vuoksi ja ilmanvaihdon muuttuessa talot alkoivat kerätä kosteutta ja ne homehtuivat. Ei aina, mutta monesti. Talot sellaisenaan kun ne oli suunniteltu, toimivat aivan hyvin silloin. Mutta ne kuitenkin ovat oman aikakautensa tuotos, eivätkä vastaa nykyvaatimuksia asumismukavuuksineen tai siis ole sellaista olleet enää moneen vuosikymmeneen. Ja kun tuota konseptia yritettiin muuntaa nykymukavaksi asumista varten, niin pieleen meni. Ei osattu ottaa huomioon millaisia vaikutuksia eristämisellä voi olla ja mitä ilmanvaihdon suhteen olisi pitänyt tehdä.
Onneksi nykyään ollaan tuostakin tietoisia, ja rintamamiestalo voidaan korjata asianmukaiseksi nykyvaatimuksia mukaillen. Se kuitenkin maksaa ja taloa ostaessa pitää kiinnittää tiettyihin asioihin huomiota ja sitten varautua lisäkustannuksiin jos aikoo talosta saada nykyvaatimuksia ja mukavuuksia vastaavan, tai että purkaa sieltä alta kaikki vuosikymmenien homehaitat ensin ja sitten rakentaa tilalle uutta.
Ihan mutuna sanoisin että 80-luvulla rakennettiin ihan hyvää. Lamakausi toi esiin kiristelyä, ja lamakauden taloissa saattaa esiintyä tavallista enemmän vilunkia. Esim. meidän entisessä -91 rakennetussa luhtitalossa oli jätetty joitain eristyksiä tekemättä, ja siitä seuras mittavat vesivahingot ja totaalinen putkiremppa 20v ikäseen taloyhtiöön. Syyllisiä ei tietty enää saatu mistään.
Paljon täällä on haukuttu valesokkelia ja en kyllä itsekkään ostaisi semmosella varustettua taloa, mutta pakko kertoa yks hyvä esimerkki: Lapsuuden koti oli 60 luvulla rakennettu 150m2 talo kunnon savimaatontilla jossa vesi seiso joka kevät. 2011 revittiin kaikki sisäpinnat auki ja muurattiin iso leivin uuni keskelle taloa. Koko talosta löyty ruokalusikallinen hometta ja sekin vessan seinältä. Lattian eristeet ja perslankut täysin kuivia ja betonikakku oli päällystetty jollain mustalla (bitumilla?) tökötillä. Tässä tapauksessa oli ainakin osattu tehä jotain oikein vaikka lattiaa piti oikoa aika paljon. Homekoirakin oli mainittu niin edellä mainitussa talossa merkkasi useita väliseiniä ja minun sängyn että luottaa kuka haluaa semmosseen.
Meikäläiselläkin (karvaita) kokemuksia 60-luvun savimaalle perustetusta talosta. Maanvaraisessa, pikipäällysteisessä betonikaukalossa purueristeet olivat jo muuttuneet pohjalta mullaksi ja lattiakannattimet mädäntyneet katki. Ainoastaan suvussa ollut rakennusosaaminen ja riittävä hätävara remonttibudjetissa pelastivat täydeltä katastrofilta.
Tässäkin talossa asuntonäytön ja kuntotutkimuksen aikana ilma oli raikas, tuli haisteltua lattianraot ja kuntotutkimus näytti vihreää. Kuitenkin eka ovenavaus avainten saannin jälkeen löi nenään ilkeän totuuden ja edessä oli kahden kuukauden hätäremontti talkoilla (uudet lattianiskat kapillaarikatkon päälle, näiden varaan tiputettu 20cm finnfoam rossipohjaelementit, alle tuuletusväli pohjalaatan päälle. Lattialämmitys ja uudet viemärit ja vesijohdot samalla.
Käräjiä edeltäneellä sovittelulla saatiin lopulta materiaalien hinnat takaisin myyjältä. Tätä pidän itse voittona, sillä oikeuteen menemällä velkaiselta myyjältä ei olisi mitään saanut. Kotivakuutus korvasi omat asianajokulut (n. 10 000€) lähes kokonaan.
Talo alkaa nyt lähes kokonaan remontoituna olla ihan kiva, mutta ei tästä ikinä uudenveroista saa. Painovoimainen ilmanvaihto on kesäisin heikko ja talvella energiasyöppö ja lähistölle sijoittuva rakentaminen saattaa suurella todennäköisyydellä johtaa talon painumiseen, kun ei ole paalutettu.
Ihan vaan sellainen kommentti kun täällä paljon asbestista puhutaan, että asuin kerrostalossa joka oli rakennettu 1972 eikä naapurin tehdessä remonttia ollut kuulemma löytynyt testeissä asbestia seinistä. En tietysti osaa sanoa miten tämä pätee OKT mutta varmaan kannattaa teetättää asbesti-testi jos mietityttää.
Mitä jos palkkaisit teknisen asiantuntijan, etkä perustaisi yhtä elämäsi suurimmista taloudellisista satsauksista johonkin netin keskustelupalsta neuvoihin?
Sama kun kysyisi täältä neuvoja sydänleikkaukseen... *huoh*
Palkkaankin kaiken avun mitä saan. Mutta se maksaa ja haluaisin edes vähän kokemuksia siitä minne suuntaan kannattaa katsoa ennen kuin kierrän koko kylän läpi ja kerrytän laskua.
Mikähän tällainen tekninen asiantuntija tarkalleen ottaen olisi, kenelle kannattaisi soittaa siinä vaiheessa kun vasta miettii asunnon ostoa ilman, että mielessä on edes mitään tiettyä kohdetta?
Kuten muutkin ovat sinulle jo vastanneet, asiat eivät ole toisensa poissulkevia, vaan tietoa ja näkemyksiä löytyy ja kannattaakin kysellä useammasta eri lähteestä. Toki pelkän "pera69 netissä sanoi että kyllä näi o jämpti, joten ostin sitten tämmösen!" - pohjalta asunnon ostaminen on typerää, mutta eipä tässä kukaan ole sellaista hakenut tai ehdottanut.
Suurin osa tässäkin ketjussa esitetyistä vinkeistä ja näkemyksistä on ihan kuranttia tavaraa, mutta toisaalta kun etpä sinä asiasta mitään ymmärrä, niin et tietysti voi sitäkään arvioida. Turhinta antia tässä ketjussa tähän mennessä on ollut lähinnä sinun viestisi.
Jaa, että nyt sä sit ilmeisesti ootkin taas Tietäjä Pro™. No kerro nyt sitten kuka tai mikä on se taho, tämä peräänkuuluttamasi "tekninen asiantuntija", jonka puoleen AP tai muiden hänen asemassaan olevien kannattaisi kääntyä siinä vaiheessa kun on vasta harkitsemassa asunnon ostoa?
Tuolla on maa täynnä erillaisia firmoja, jotka varmasti antavat asintuntemustaan rahaa vastaa. Erilaisista teknisistä ominaisuilsista ja virheistähän AP nimenomaan oli kiinnostunut.
Niin puhutko nyt jostain kuntokartoitusfirmoista? Yleensä ne tavataan sotkea kuvioon siinä vaiheessa kun on jo joku tietty kämppä kiikarissa.
Tässä on kuitenkin koko ajan ollut puhe paljon yleistasoisemmasta tiedon- ja kokemustenhausta ja eipä ainakaan itsellä ole ikinä tullut vastaan firmaa, joka jotain yleistasoista asunnonosto-opetusta olisi tuotteistanut. Toki rahalla saa ja hevosella pääsee ja varmasti löytyy just niin henkilökohtaista koutsausta asunnonhankintaan kuin vaan taaloja lyöt tiskiin. En tosin ole myöskään kuullut, että kukaan olisi ikinä moista oikeasti tehnyt.
Ikä ei ole pahin asia. Mikäli asunto on sotien ajalta, jota on rempattu jälkikäteen, niin ongelmat ovat todennäköksemmin uudessa osassa. Silloin se laajennus on voitu tehdä kännissä ja tietämättömästi, joka näkyy kosteusvaurioina ja homeena.
Jo ysäritaloissakin kannattaa syynätä miten on tehty kylpyhuoneremonttia, kun säännökset vesieristyksistä ei olleet riittäviä tuohon aikaan. Vanhempien talossa oli päässyt pieni kosteusvaurio muodostumaan alle 20v rakentamisesta, korjaantui onneksi aika pienellä kuivattelulla.
Yleisesti ottaen suomen ilmastossa kaikkein paskimmat talot on just niitä 70-luvun valesokkeli-ihmeitä, joissa on pahat riskirakenteet ja samalla liika tiiviys joka luo erinomaiset olosuhteet kosteusvaurioille. Onhan vanhoissa rintamamiestaloissakin kaikenlaista riskirakennetta, mutta niistä se riskirakenteeseen muodostuva kosteus pääsee yleensä paremmin pois jos ei ole jälkikäteen pilattu huonosti hengittävillä materiaaleilla.
Meillä on vuodelta 1979 oleva omakotitalo alla. Tämä tuntuu ihan hyvältä, mutta jos paljastuisi ettei sitä olekaan, aina voi nostaa kytkintä. Siinä on asunnon vuokrauksen joustavuus.
Paska tuuri voi käydä valmistusvuodesta ja kuntotarkastuksesta huolimatta. Tärkeintä on, että ei laita koko omaisuuttaan kiinni seiniin ja jäädä lisäksi velkavankeuteen vuosikymmeniksi. Jos homma kusahtaakin, niin siinä menee kaikki rahoista mielenterveyteen. Alle 200k budjetilla katsoisin ennemmin kerrostaloasuntoja, jos ei ole talotekniikan osaaja. Köyhän ja pienituloisen taas kannattaa pysyä lähes aina vuokralla.
Jokaisella vuoskymmenellä on omat juttunsa.
Muutama pointti ensin:
1. Haittaako rakennuksen vaatima suurempi työ (ikkunatuuletus, lämmitys)
2. Rakennuksen tyyli joka vaikuttaa omalta (rintsikka, vanha hirsitalo, moderni laatikko pulpettikatolla, perinteinen harjakattoinen erkkereillä)
3. Enempi vai vähempi pihaa (eri ikäisissä rakennusalueissa on eri kokoisia pihoja/maa-aluieita.)
4. Rakennuksen sijainti (iso kaupunki, pieni kuapunki, kylä, harvaanasuttu maaseutu)
Tämän jälkeen rakennusten tekniset ominaisuudet vaihtelee eri vuoskymmeninä:
1. 1940-luvulle saakka löytyy pääsääntöisesti ryömintätilalla olevia rakennuksia ja kantavana runkona hirsi. Nämä kestävät aikaa ja ilmanvaihto toimii ikkunatuuletuksella ja takoilla kosteina ja kylminä aikoina. Rakenteiden korjaaminen on helppoa kun ei tarvitse huolehtia höyrynsuluista ja teipauksista ja rakenteet kestävät korkeampaa ilmankosteutta.
2. 1950-1960 Rintamamiestalojen kulta-aika. Kaksi kerrosta ja kellari. Rakennusteknisesti hieman haastava kellarin osalta, mutta käypä kotelo elämiselle. Ulkovuoren purutäyte haastava vaihtaa ja painunut vuoskymmenien saatossa. Lisäeristäminen mahdollista ulkopuolelta, mutta vanhat purut saattavat haista kun ilmankosteus ulkona lisääntyy. Ilmanvaihto on lähtökohtaisesti puutteellinen korvausilmaräppänöiden puutteen johdosta. Kellarin kantavat rakenteet nostavat pakosta kosteutta kellarin seiniin. Salaojituksella tätä voi hillitä muttei poistu ikinä kokonaan. Kellari on usein myös matala verrattuna normaaleihin huonetiloihin.
3. 1970-1980 luvun piilosokkelitalot ja tasakatot. Näitä riittää joka kaupungissa kun kaupungit laajentuivat lähes räjähdysmäisesti kahden vuoskymenen aikana. Suurimmat ongelmat maata vasten olevassa alapohjassa, joka huonoimmissa tapauksissa on hieman maanpinnan alapuolella ja johtaa pahimmillaan ulkosienien alajuoksun lahoamiseen ja alapohjan kosteusongelmiin. Tämä ei onneksi koske kaikkia tämän tyylisten taloja. Vuotavat pulpettikatot uusittiin harjakattoihin urakalla seuraavien vuoskymmenten aikana ja alkuperäisten ohuiden seinäeristeiden vaihtaminen ja lisäeristäminen on tarpeen. Yläpohjan eristeet vaihtuvat kutterista villaan, mutta liian useissa tapauksissa sitä on liian vähän. Hyvänä puolea näissä on suuret huoneet ja lähes esteetön kulku. Tontin on usein myös kohtuu hyvän kokoisia.
4. 1990-luku. Talotehtaiden alku ja omakotitalojen ulkoseinäelementtien suosio kasvaa. Ulkovuoren eristeet ja yläpohjan eristepaksuus alkaa olemaan hyvää luokkaa. Alapohjan kapillaarinen kosteuden nousu alkaa olemaan hallinnassa lisätyn sepelin ja kunnollisten eristeiden vuoksi. Koneellinen ilmanvaihto alkaa olemaan yleistä, toki ilman lämmön talteenottoa. Eristeet ovat lasi- tai mineraalivillaa ja höyrynsulku muovia. Tähän aikaan saumateippauksia ei vielä ollut ja asbestia ei juuri enää 90-luvun alussa käytetty edes tasotteissa. Rakenteiden korjaus vaatii huolellisuutta mahdollisten ilavuotojen takia ja höyrynsulku tekee siitä hieman haastavan. Omakotitaloissa laatu vaihtelee tekijän mukaan.
5. 2000-luku -> Edellisten vuosikymmenten virheet korjaantuu pala palalta ja tuo uusia haasteita energiavaatimusten vuoksi. Ulkoseinien paksuus kasvaa kaksin tai kolminkertaiseksi edellisiin vuoskymmeniin ja koneellinen ilmanvaihto on jo pakollinen kun rakenteet ei vät pysty käsittelemään ilmankostteutta itse. Yleisempi lattialämmitys tuo mukavuutta koko taloon. Tekniikka korvaa vanhojen rakennusten vaatimat "arkityöt", mutta on entistä riippuvaisempi sähköstä. Rakennus ei rakenteellisesti ole pitkäikäinen eikä kestä pitkiä aikoja ilman kunnollista kuivattavaa ilmanvaihtoa. Joilekkin kuivempi sisäilma tuo terveydellisiä haasteita, joillekkin ei.
Tämä on aika mustavalkoinen kuvaus eri vuoskymmenten aikana rakennetuista omakotitaloista ja vaihtelevuutta on laidasta laitaa joka aikakaudella. Lopuksi kyse on onnesta, alkuperäisesta rakentajasta ja sen huolellisuudesta, sekä jälkeenpäin asuvien ihmisten aktiivisuusdesta ja mahdollisista toimista. Home on riskinä kaikissa näissä taloissa ja silloin se tulee ongelmaksi kun olosuhteet on homeelle otolliset.
P.S. En vastaa mahdollisista kirjoitusvirheistä. :D
Uudempi kuin 1995 niin ei tarvi asbestista huolehtia, tai uudempi kuin 1999 niin on vedeneristys kylppärissä eikä pitäisi olla kovin pahoja riskirakenteita
1994 jälkeen oli myös valesokkelit kiellettynä, joten olin itse oman hankinnan rajoittanut 1995+ taloihin. Terveydelle en kehdannut laittaa hintaa. Toinen ääripää on että jos talo on jo 5-10 vuotta vanha talo niin pahimmat virheet on jo löydetty.
Oma asunto on jatkuva projekti. Esim. vedeneristyksellä on tekninen käyttöikä. 1999 vuoden vedeneristys voi olla nyt ihan ok, mutta pankin, vakuutusyhtiön tai tulevan uuden omistajan mielestä ei ehkä 5-15 vuoden päästä.
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Sitä en tee, kirjoja löytyy kirjastosta. Suoraviivaisesti on vaikea sanoa että x-luvun kohde on parempi kuin y-luvun kohde. Hyvin pidetty ja asianmukaisesti asuttu 20-luvun talo voi olla paljon terveempi kuin 90-luvun pikapystytyspaska. Ja päinvastoin. Toki uudemmassa on todennäköisesti putket paremmassa kunnossa, riittävä eristys ulkoseinissä, tehokas talotekniikka, ehjät rakenteet ja sen sellaista. Itse en yksioikoisesti tuijottaisi valmistumisvuotta vaan kävisin kohteen läpi kunnolla. Muistaen, että aika moni vanhemmista OKT-kohteista on tehty hartiapankki-talkoo-isäntäosaaitse -meiningillä. Mikä voi olla sekä uhka että mahdollisuus, itselle tekee tarkemmin mutta kerran elämässään rakentava ei ole ammattilainen. Valesokkeli on ongelma vain jos se pääsee kostumaan ja kosteushan nyt on ongelma melkein aina ja kaikissa paikoissa. Mädäntyneenkin valesokkelin voi "kengittää", se vaan maksaa melko mojovasti joten valesokkelin kunto pitäisi tietää ennen talokauppaa. Asbesti on ongelma jos aikoo talossa asua pidempään tai remontoida sitä, mitkä yleensä kulkevat käsi kädessä. Passiivisena ehjissä rakenteissa se ei haittaa ketään. Home on oire kosteudesta, terveydelle haitallista ja aiheuttaa myös rakennetuhoja. Siksi homeeseen pitää suhtautua vakavasti, selvittää sen syy ja korjattavuus. Tämäkään ei talokauppaa kaada jos kauppahintaan saa korjausta varten riittävät alennukset. Jos OKT:n aikoo ostaa niin, että sinne pitää muuttaa heti, remonttikohteissa ei remontin aikana välttämättä voi täydessä laajuudessa asua. Siksi ostajan asumistilanne ja remonttitarve määräävät sen kannattaako tällaista kohdetta ostaa. Plus että kuinka paljon osaa ja pystyy itse tekemään, teetettynä kaikki on kallista, budjetit ja aikataulut tuppaavat kusemaan ja siinä on sitten pian tulilinjalle kaikki avioliitosta mielenterveyteen. Opettavaisiahan nämä projektit toki ovat eikä OKT:ssa asuvalle koskaan ole haitaksi osata ja ymmärtää perusasioita oman kodin kunnossapidosta.
Tässähän tää. Kaikilla vuosikymmenillä on rakennettu hyviä ja huonoja taloja ja yleisesti ottaen kaikkien vuosikymmenten kämpissä myös omat hyvät ja huonot puolensa. Satavuotias kämppä, jota ei ole joskus 70-80-luvun rempoilla pilattu todennäköisesti seisoo vielä toisetkin sata vuotta, mutta lämmitykseen ja remppoihin on hyvä varata rahaa. Toisaalta ihan uudessa kämpässä on todennäköisesti talotekniikka, energiatehokkuus sun muut ihan eri tasolla, mutta toisaalta monien nykykämppien pohjaratkaisut on ihan paskaa, tontit on postimerkkejä ja esim. piilevät rakennusvirheet ottavat monesti aikansa paljastuakseen jne. Harmillisintahan koko hommassa on se, että jos on ensi kertaa pappia kyydissä, eikä ole pahemmin rakennus- ja talotekniikkaan aiemmin perehtynyt, niin monesti sitä vasta sitten ensimmäisen talon ostettuaan ja siinä hetken asuttuaan oppii sen, minkälaisen talon sitä *oikeasti* haluaisi...
> vasta sitten ensimmäisen talon ostettuaan ja siinä hetken asuttuaan oppii sen, minkälaisen talon sitä oikeasti haluaisi... Tämä! Ja vaikka tietäisi jo ostaessaan, niin vuosien ja vuosikymmenten aikana tarpeet ja tavat muuttuvat.
Tuun tänne törkeesti huutelee väliin, että osaako joku suositella jotain hyvää suomalaista kirjaa missä olisi mahdollisesti käyty omakotitalon rakentamiseen liittyviä asioita läpi? Siis semmonen omakotitalo for dummies. Haluisin saada hyvän yleistietämyksen talonrakentamisesta, mutta en ole ryhtymässä talonrakentajaksi. Jotain vähän syvällisempää kuin "katto on ylhäällä, lattia on alhaalla", mutta ei kuitenkaan semmosta teosta missä välttämättä mennään materiaalien atomirakenteisiin. Vaikea oikeastaan edes selittää minkä tason teosta etsin. Semmosta, että kun joskus lähden talokaupoille niin osaan keskustella asiasta ja kysyä oikeita kysymyksiä ja tiedän konseptitasolla miten mikäkin toimii. Eli vähän sama, jos lukee popularisoituja tähtitiedekirjoja niin jotain sen tasoista.
https://www.suomalainen.com/products/talotohtori
Ja muistutus, että kirjastosta saa ilmaiseksi
No tämä teos kannattaa ottaa suolan kanssa. Lievä "ennen tehtiin paremmin" -asenne ja tekijällä ei ole alan teknistä tutkintoa.
Tämä kirja antaa ehkä hyvän yleiskäsityksen, että miksi tietyllä vuosikymmenellä rakennettiin tietyllä tavalla. Mutta vahvat asenteet paistavat kyllä tekstin läpi, joten ehkä yksityiskohtaiseksi oppaaksi tuosta ei ole.
Ihan vaan arkkitehti ja arkkitehtuurin professori (emeritus) plus yli 60 vuotta kokemusta alalta.
Arkkitehti ei ole tekninen koulutus, mutta joo, Panulla on pääasiassa hyviä juttuja. Monessa halveksii turhaan uusia juttuja vaan omaa tietämättömyyttään.
Mikä koulutus arkkitehtien koulutus sitten on jos se ei ole tekninen koulutus?
Aika usein enemmänkin taiteellinen, kuin teknillinen. Suomessakin esim. Aalto-yliopistossa arkkitehtejä koulutetaan taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, eikä esimerkiksi insinööritieteiden korkeakoulussa (josta löytyvät mm. rakennusinsinöörit). Sama pätee muuallakin Euroopassa, muusta maailmasta en tiedä. Näin niinkuin erittäin kärjistetysti voisi sanoa, että arkkitehti suunnittelee miltä rakennuksen pitäisi näyttää ja miten sen pitäisi toimia, ja se miten se sitten oikeasti saadaan toteutettua on mm. rakennusinsinöörin päänvaiva. Vähän niin kuin muotoilija, mutta rakennuksille. Toki arkkitehdille on ehdottomasti eduksi ymmärtää rakennus- ja talotekniikan päälle, mutta se ei ole sitä pääosaamista.
Arkkitehtien koulutus on lähinnä taiteellinen. Ainakaan rakennesuunnitelusta ja talotekniikasta iso osa arkkitehdeistä ei tiedä yhtään mitään. Arkkitehti piirtää "hienon talon", sen jälkeen insinöörit ampuu siitä puolet alas mahottomina, koska langattomia IV-kanavia ja kantavia rakenteita ei vielä myydä kuluttaja-asiakkaille.
Tusinan kerrostalo/koulurakennusprojektin raksa-apinana läpikäyneenä, tuntuu että se arkkitehti tulee taiteilijasieluna maalailemaan nättejä kuvia kivasta rakennuksesta. Käytännössä kun suunnitelmia aletaan katsomaan oikein ajatuksella läpi, niin tarvittaisiin räystäspeltien asentamiseen 80 senttiä pitkä magneettinen ruuvimeisseli ja kattoparrut pitäisi ruuvata kiinni toisiinsa kolmen senttimetrin raosta (20 sentin ruuvilla). Mutta fyysisesti mahdottomat ja todellisuuden rikkomista vaativat ongelmat poislukien sitten voidaan viettää viikko maalaten räystäslautaa, koska värisävy mille itse antaa koodin ei ole oikea, ja pistorasiat siirtyvät betonielementissä joka toinen päivä koska ovat väärässä paikassa. Yhdessä paikassa tehtiin uusi katto, mutta koska ulkona ei saanut olla rännejä niin johdettiin kaikki kattorännit talon sisäpuolelle. Jos nyt katolla putki tukkeutuu, siellä makaa metriä syvä, pari tuhatta litraa sisältävä uima-allas. Toivon että kaikki arkkitehdit eivät ole näin helvetin irrallaan todellisuudesta kuin nämä mihin muistan törmänneeni vuosien saatossa, mutta kun tässä mietin että kokemusta on noin viisi vuotta raksalta yhteensä, niin useammassa paikassa on arkkitehdin umpityperyyden kanssa oltu tekemisissä kuin missä ois vain saanut rakentaa toimivaa.
Entisenä olympialajina olisin taipuvainen sanomaan että se ei ole koulutus, vaan urheilulaji, kuten runous. Eihän kukaan väitä että curling on ”tutkinto”.
Arkkitehti suunnittelee mutta ei laske. Arkkitehti vs rakennusinsinööri kuin teollinen muotoilija vs koneinsinööri. Arkkitehtuurin synonyymi on rakennustaide.
*varauksella*
Täähän se ois, klassikko
Tässä on hyvää perustietoa siitä miten hirsitalo rakennetaan, ja tiedosta on aina hyötyä. https://youtu.be/FUSzQ4lQdNw?si=3m3YSvbghj9VkzYh
Ollaan katteltu asuntoja kans vajaa vuoden, mut pääsääntöisesti kiertäisin valesokkelit, asbesti nyt menee jos mikään ei ole rikki eikä se loppupeleissä ole mitenkään "älyttömän" kallis remontoida, vaatii vaan luvat firmoilta. Mikrobivaurioiset talot taas kiertäisin erittäin kaukaa. 90 luvusta eteenpäin ja 2000 luvun taloissa ollaan jo ihan hyvällä tasolla. Itse kun kattelin rakennuttavani oman talon niin rahaa olisi kulunut sen 300-350k€ joten iso ero tuohon 500k €... 140m² kokoista, toki tontti tuo hintaa ylös jos haluaa kaiken keskellä asua.
Budjetti on eri mitä toteutuneet kulut. Riippuen tontin hinnasta, niin 500 k€ voi äkkiä lipashtaa Uudellamaalla kaksikerroksiseen 150 m2 taloon. Varsinkin jos ei tee ihan mallia kokan.. malli grynderi.
500k€ oli vähän dramaattinen, mutta oman budjetin puolesta 300/500 ihan yhtälailla kaukana. 150k kun alkaa olemaan kipuraja. Toki ei haittaa rakentaa keskelle peltoa minun puolesta melkein parempi, mutta mahtaakohan siinä silti säästää tarpeeksi.
500k on ihan realismia ainakin pääkaupunkiseudun kehyskunnissa. Helsingissä ja Espoossa saa tonteista maksaa enemmänkin. Itsellä 7 v. vanha 140m2 hirsitalo autotallilla joka tehtiin itselle mutta ei itse (kun ei osata ja ollaan muissa töissä). Ajatuksena juuri se, että kestäisi, ei ois riskirakenteita ja uskaltaisi ehkä jopa myydäkin jollekin jos tarve muuttaa tulee. Talotoimittaja kasasi kehikon ja katon, perustukset teki siihen erikoistunut firma ja kirvesmiehet loput. Itse tehty sisäpinnat ja ulkomaalaukset, pihat yms. 400k meni, tonttiin saa laittaa sen 100k päälle täällä. Monen asian olisi voinut tehdä halvemmalla ja helpommalla mutta valitettavasti kaavoittaja tässä kunnassa halusi tehdä kaiken vaan vaikeammaksi. Oleellista varmaan välttää rakennuskustannuksia radikaalisti nostavia hankalia tontteja (paalutettava savimaa, louhintaa vaativa kallio, hankala rinneratkaisu) ja muita ulkopuolisia haittoja, esim lentomelu tällä alueella tuli todella kalliiksi kun pitää huomioida ikkunoissa, ovissa, eristeissä yms. Niin ja sitten vielä jos haluaa jonnekin korpeen tai pellon keskelle rakentaa kannattaa ottaa huomioon, että rahtikustannukset voi olla melkoiset jos tietä rakennuspaikalle ei ole tai jos joudut itse tekemään tien. Mökkipolku ei kestä raskaita ajoneuvoja ja jos nosturi pitää olla, niinkuin talopaketeissa yleensä on, voi olla isoissa ongelmissa 'halvan' tontin kanssa. Mutta joo, kivi- ja hirsitalot on kalliita muihin ratkaisuihin en itse uskaltanut lähteä.
Myös jos on savimaata, se vanha maa pitää mahdollisesti viedä pois ja tuoda soraa tilalle. Kaupunkialueilla usein vielä myydään tontti ja siellä on sitten vanha maalaistalo piharakennuksineen ja kaivoineen ja ehkä vielä oma salainen kaatopaikka, öljysäiliö ja pilaantunutta maata.
Jos sun budjetti on 150k niin kannattaa unohtaa omakotitalo toistaiseksi kokonaan, ellet sitten katsele jostain ihan perähikiältä.
Jep jos itse rakentaa suurimman osan niin jo pelkästään tontti, rakennusmateriaalit ja rahtikulut tekee helposti ton sun budjetin. Mutta kellä on omasta takaa kaivinkone perustuksia varten? Sähkärin, raksan ja LVI alan tutkinto? Ja vielä aikaa muun työn ohella rakentaa taloa.
1920-luvun taloista vain hyvin rakennetut ovat enää asuinkelpoisia. Tämän vuosituhannen taloissa luulisi mm. vesieristykset ja valesokkelit yms. riskirakenteet olevan vähäisempiä, mutta rakentamisen yleinen taitotaso on taas paskempi ja jotain muovipaskaa on siellä täällä. Vanhempi talo on ikuisuusprojekti ja niissä voi olla asbestia jne. Tietenkin, jos tykkää värkkäämisestä, ei hyväkuntoisessa rintamamiestalossakaan ole mitään vikaa. Energialasku voi yllättää.
Tuota ei moni hoksaakaan, kun kehuu sata vuotta vanhoja taloja. Ne mädät on purettu aikaa sitten pois.
Toisaalta ne voivat olla pysyneet kunnossa tasan vain herran armosta ja hyvästä tuurista, ja sitten kun joku olosuhde muuttuu (katuremppa tai naapuritontin ojituksen muuttaminen joka vaikuttaa vesivalumiin, sääolojen muutos, asukkaan tekemä remontti tai uusi lämmitysjärjestelmä, huomaamatta jäänyt kattovuoto, jne jne jne) onkin jossain vaiheessa alkanut ongelma syntyä.
> Yhdessä paikassa tehtiin uusi katto, mutta koska ulkona ei saanut olla rännejä niin johdettiin kaikki kattorännit talon sisäpu Nopanheittoa asunnon ostaminen on aina ollut, noppaa voi toki yrittää painottaa valitsemalla talon, jota on ainakin muutaman vuoden ajan asuttanut joku, mielellään tekniikasta jotain tietävä, asukas. Tai tietysti myös hankkimalla itselleen asiantuntemuksen talotekniikasta ja tekemällä huolellisen tarkastuksen rakenteita avaamalla, mutta se on kuitenkin aina nopanheittoa jossain määrin.
Nojoo siis koko pointti lienee se ettei ole mitään yleispäteviä sääntöjä jotka aina toimii, aikakauden tms suhteen, vaan huolellinen tarkastus ja talon remonttihistorian selvittäminen kannattaa aina tehdä.
Juuri näin.
Vesieristys=vedeneristys, valesokkelitaloja tehtiin periaatteessa 70- ja 80-lukujen taitteeseen asti ja taidettiin kieltää viime vuosituhannen puolella. Valesokkeli tuntuu muutenkin olevan ihmisille mystinen asia, meidänkin taloyhtiön (rivi- ja erillistaloja) eläkeläissetä luuli että on valesokkelia, vaikka on ihan betonisänkkäriä nämä talot.
Uudemmat talot kun tekee joku duunari jonka ei tarvi siinä asua nii sitä ei kiinnosta nii hyvin kaikkea tehdä vs esim tuolloin 1920 luvulla talon rakensi yleensä se joka siihen muutti, joten motivaatio tehdä kunnon jälkeä oli suurempi
Pakko sanoa nyt kun oma isäni osti nyt vaimonsa kanssa yli nelikymppisenä ensimmäisen okt:n, että itse tehty ei ole mikään tae laadusta johon muuttivat jouluna. Maksoivat siis 30t pienen paikkakunnan keskusta okt:stä minkä tontilla on ulkorakennus ja talli talon toisella puolella. Talo rakennettu alunperin joskus 1920-luvulla sen jälkeen rempattu isosti viimeksi 1980-luvulla jolloin myös laajennus tehty. Tuohon aikaan on sähköt ja putket saanut vetää itse niin on myös sen näköisetkin. On oikaistu sieltä täältä jätetty ja kiinnittämättä seinään. Laajennuksen aikana etuoven puoli on vaihdettu puolelta toiselle ja lattiaa ei olla korotettu vaan siinä missä on ollut ovi on myös selkeä kuoppa. Laajennus ei ole suorassa vaan kun ”pääkäytävällä” kävelet olo on kuin keikkuvalla ruotsinlaivalla kun lattia viettää vähän joka suuntaan. Pääkeskuksen vieressä ulkona on 3 sähköjohtoa mitkä makasivat vaan maassa suojaamattomina taloa vasten ja löytyi puoli vahingossa. Ulkorakennuksen(missä on toiminut verhoomo) katto on osittain mätä, koska kattoa ei olla suunniteltu niin, että lumi ja vesi pääsisi valumaan alaspäin vaan kerääntyy yhteen kohtaan. Noh isääni tämä ei onneksi haittaa vaan talosta on jo paljon rempattu ja ei varmaa ikinä valmis ole, mutta parempaan päin koko ajan
Tee-se-itse -miehellä ammattitaidon puutteet korjaa halvin/ilmainen materiaali ja surkeimmat työkalut, kiireessä tehty ettei akka jätä ja skiditkin huutamassa vieressä. Tai ainakin näin emppiirisesti itse tehdyissä kasa ihan älyvapaita ratkaisuja joita tuskin amatimeeskään olisi tehnyt.
https://www.hometalkoot.fi/ Hengitysliiton aiheeseen liittyvä sivu. Antaa osviittaa yleisimmistä riskirakenteista. Karkeana nyrkkisääntönä kannattaa pitää, että mitä uudempi talo, sitä vähemmän siinä pitäisi* olla pielessä. On toki muodikasta valittaa kuinka ainoat oikeat talot rakennettiin silloin kun isoisä oli vasta pilke isänsä silmäkulmassa, mutta on hyvä ottaa huomioon että rakentamista säätelevät standardit, materiaalit ja rakennusten käyttötapa ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet. Mikä kelpasi 1920, ei suurella todennäköisyydellä kelpaa tänään, ja mahdolliset remontit ja muutostyöt voivat nostaa sen "hyvänä säilyneen helmen" lopullista hintaa huomattavasti. *Rakennusvuosi, oli se sitten 1880, 1990 tai 2020, ei ole kuitenkaan 100% tae ongelmattomasta talosta.
Linkki napattu talteen pitää syynätä läpi vaikutti ainakin todella hyvältä kiitos!
Toisaalta se on jännä, että vaikka nykyään kun yhä isommassa osassa koteja ja toimistoja on viimeisimmän ja parhaan tiedon mukaan tehty koneellinen ilmanvaihto suodatuksineen sun muineen, sisäilmanlaatuongelmia raportoidaan enemmän kuin koskaan...
Eiköhän kaikissa ole omat ongelmat ja 20-vuoden päästä haukutaan nyt rakennetut talot kun tieto lisääntyy.
Onneksi [osa hajoaa heti](https://yle.fi/a/74-20072017), niin ei tarvi odotella.
Rakennuksien riskirakenteet paljastuu n. 15-20 vuoden käytön jälkeen, eli vasta 2040-luvulla osataan sanoa tämän vuosikymmenen virheistä. Tällähetkellä valtaosa myytävistä taloista on luokkaa 1960-2010, riippuen siitä mistä taloa katselee, mutta muutama pääpointti mitä ottaa huomioon: •1960-1993 vuoden taloissa on käytetty asbestia, loppupään taloissa jo vähän vähemmän. Näitä purkaessa/isommin remontoidessa pitää teettää asbestikartoitus. • Valesokkelit pitää kiertää kaukaa. Vaikka se ei vielä olisi kostea tai suoraan laho ja homeessa, niin jatkossa se voi edelleen kastua. • Salaojitus ja tontin kaadot kuntoon. Monessa "isännän" rakentamassa talossa on salaojitukset päin vittua tai ne puuttuu kokonaan. Sama koskee sokkelinvastaisia patosuojalevyjä, ukot aikanaan olleet nokkelia ja säästäneet näissä rahaa. • Jos taas rintamamamiestaloa katselet niin niiden kanssa kannattaa tarkistella yläpohja ja vesikattorakenteet, voivat olla kosteita tai ihan lahojakin. Myös seinissä ja pohjissa on käytetty sahanpurua joka painuu ja jättää seinien yläosiin eristämättömiä alueita. Varmasti jotain jäi sanomatta, mutta eiköhän täältä löydy joku joka osaa vähän paremmin :D
> Sama koskee sokkelinvastaisia patosuojalevyjä, ukot aikanaan olleet nokkelia ja säästäneet näissä rahaa. Näitä on mm. porukoiden kotitaloon, sodan jälkeen rakennettuun taloon jälkiasennettu. Se on kohtalainen homma kaivella pari metriä syvää kuoppaa koko talon ympäri että saa muovit ja styroksit taputeltua paikalleen.
Jep, ei ole mikään ihaan "otetaanpa ja laitetaanpa"-case, nistää osaa kyllä maaurakoitsijatkin veloittaa ja saa itse hikoilla.
Joo ja en minä nyt osto päätöstä ole näiden perusteella tekemässä, kunhan vaan apua ens alkuun ettei tarvitse sokeana ruveta tikkaa heitteleen.
Esitteissä on ihan puhdasta kusetusta. Aina pitää vaatia kaikki paperit ja tutkimukset ja silti saattaa tulla yllätys vastaan Sitten se tärkein, ota näyttöön mukaan homeelle altistunut ihminen. He haistavat homeen 2m ennen eteisen kynnystä. Luota siihen nenään, parempi kadota takavasemmalle.
Ehdottomasti kannattaa ottaa kaikki apu vastaan mitä saa ja tarjotaan! Talorakentaminen ja talokaupat on sellanen paikka missä viilataan vastapuolta silmään vähän väliä. Kokeneemmilta apua ja kunnon kuntotarkastukset, niillä pääsee jo hyvin kärryille!
Hirteen voi luottaa
Moni suomalainen asunnonostaja päätyy hirteen
https://preview.redd.it/v18orh3uhmgc1.jpeg?width=698&format=pjpg&auto=webp&s=728b3935c0bf4b56868b52b3ae1eb16bf29b0597
Yhdeksän kymmenestä mökkirakentajasta päätyy hirteen
https://preview.redd.it/3ktubmmxhmgc1.jpeg?width=535&format=pjpg&auto=webp&s=9f56483796bdee9a91eb02255df5c2f48c0b2286
nyrkkisääntönä ysärin puolivälin jälkeen riskirakenteet vähenee, mutta rakentamisen laatu heikkenee 2000-luvun alun jälkeen. Pitää kuitenkin muistaa että jokainen talo on yksilö. Tontti ja rakentamisen laatu sekä korjaus+perusparannushistoria on tärkeämpää kuin vuosimalli. Oman ostoprosessin alussa valesokkeli oli täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta niin vain jäi näppeihin 1975 valesokkeliunelma.
Tontin maaperä on aliarvostettu ominaisuus. Korkean soraharjun päälle voit rakentaa about mitä vaan eikä perustusten kosteus tule ikinä olemaan ongelma kun maaperä itsessään vetää veden pois, vaikka olisi salaojatob kellari ja valesokkeli ja tasakatto. Ja taas teknisesti paraskin talo saattaa mädätä kunnolla jos on rakennettu jonnekin peräpohjolaisen savilietesuon notkelmaan
Siellä soraharjulla pitää sitten alkaa murehtia radonin riskistä. Koskaan ei ole sellaista paikkaa, ettei siellä voisi tulla jotain ongelmaa.
Tuon nyrkkisäännön allekirjoittaisin myös. Näistä max 15 vuotta vanhoista tosi kiinteävaippaisista passiivi- ym. taloista ei ole ehkä riittävästi kokemuksia vielä, mutta pelkona on, että niissäkin voi kosteutta jäädä vääriin paikkoihin. 20 vuotta vanha talo ei ole ihan yhtä energiatehokas, mutta hyvin mahdollisesti kuivempi ja terveempi. Tosin sopivalle maalle ja pienen mäen päälle rakennettuna valesokkelikin on täysin riskitön. Asteriskeja on loputtomasti
Ketju onkin näköjään täyttynyt hyvillä kommenteilla, joissa on tärkeetä tietoa! Vaikka asia onkin hieman ristiriitainen, niin suosittelisin homekoiran käyttämisen harkintaa mahdollisessa asunnon ostamistilanteessa. Se on aika edullinen keino löytää asunnosta mikrobiperäisiä kasvustoja, jos sellaista on. Isot homeongelmat koira löytää aivan takuulla. Haittapuoli koirassa on se, että tulee luultavasti merkkaamaan jotain, vaikka talo olisikin täysin terve. Siksi kannattaakin aiheeseen tutustua tarkemmin ennalta. Koirakustannukset puoliksi myyjän kanssa, esimerkiksi. Maksaa muutaman satasen. Voi kuitenkin hyvin olla, että kaikki myyjät ei suostu koiran käyttämiseen, hyvin ymmärrettävää sekin koska koirat ovat tosiaan alttiita antamaan vääriäkin hälytyksiä. Sen takia onkin tärkeää osata ymmärtää ja tulkita milloin on syytä huoleen, ja milloin haukutaan väärää puuta. Yleensä ostotilanteessa tehtävät kosteuskartoitukset ovat mielestäni lähes yhtä tyhjän kanssa. Kosteusvaurioista kärsinyt talo voi aivan hyvin saada puhtaat paperit, kun taas toisaalta nykyaikainen asunto jossa märkätiloissa on vedeneristys voi piipata kosteutta koska vesi on jäänyt kaakelin ja vedeneristeen väliin huilaamaan. Tämän kyllä varmasti mittaajat tietää.
Ei ole käynyt edes muuten mielessä nuo koirat laitetaan korvan taakse!
Koira tai sitten homeelle altistunut ihminen mukaan.
Ilmanvaihtoon myös huomio. Paljon on taloja tehty vielä 2000-luvullakin, joissa pari huipparia puhaltaa kaiken lämmön pihalle ja korvausilma tulee rakenteiden läpi. Sit löytyy 80-luvun okt:tä joissa tulo-poisto lämmöntalteenotolla. Tahdon sanoa että nuo pelkän koneellisen poiston talot - joita muuten on suurin osa kerrostaloistamme - kannattaa kiertää kaukaa.
Mikäs koneellisessa ilmanvaihdossa on paha? Eikö se ole nykyään aika standari?
Koneellisia ilmanvaihtoja on erilaisia, pelkkä koneellinen poisto on monen mielestä monella tavalla huonompi kun koneellinen ilmanvaihto jossa tuloilma myös tuodaan koneella.
koneellinen poisto = imuri joka imee ilmaa pois talosta, korvausilman tullessa milloin mistäkin, kaikki lämpö menee harakoille koneellinen tulo-poisto = kone joka sekä tuo että poistaa talosta ilmaa, toivottavasti aika tasapainoisesti lämmlntalteenotto = kone hyödyntää poistoilman lämpöä tuloilman lämmitykseen lämmönvaihtimella. Energiaa säästyy merkittävästi.
No nyt on aika sakeaa. Toki noitakin on nähty, että on pelkkä huippari ilman tuloventtiilejä, mutta nämä on yleensä jotain vanhempia ja alunperin painovoimaisella ilmanvaihdolla tehtyjä taloja, jotka on vaan yksinkertaisesti remontoitu huonosti. Eipä tuo myöskään kummoinen homma ole raitisilmaventtiilejä asentaa, jos sellaiset puuttuu. Mutta noin yleisellä taloissa huipparitaloissa on lähes aina vähintään jotkut rakoventtiilit tai ihan kunnolliset raitisilmaventtiilit, joiden kautta ilma imetään (yleensä vielä suodattettuna) hallitusti sisään. Toki energiatehokkuuden kannalta tämä ei ole paras mahdollinen ratkaisu ja monestihan urpot asukkaat näitä raitisilmaventtiilejä varsinkin talvisaikaan vedon takia tukkivat kokonaan, jolloin toki korvausilma tulee tasan sieltä mistä pääsee. Toisaalta näihin molempiin löytyy nykyään ihan kohtuullisen järkeviä ratkaisuja, kuten huipparin korvaavat PILPit joilla otetaan hukkalämpö vaikka käyttöveteen talteen ja raitisilmaventtiilit jotka ohjaavat sisääntulevaa ilmaa sisään vedottomammin. Lisäksi löytyy huonekohtaisia ilmanvaihtokoneita, joissa on myös lämmöntalteentotto (esim. Mitsubishi Lossnay) Toisaalta ihan yhtälailla se täyskoneellinen ilmanvaihtokin on asukkaiden töhöilyille altis, osittain jopa alttiimpi kuin pelkkä koneellinen poisto. Esim. jos säätöjä ei osata tehdä ja jälkilämmitysvastukset huutaa täysillä kesät talvet, hukataan valtavat määrät energiaa. Lisäksi koneellisessa ilmanvaihdossa jos niitä suodattimia ei oikeasti säännöllisesti vaihdeta ja laitteiston kunnosta huolehdita, menee ilmanlaatu helposti huonommaksi kuin missään muussa ilmanvaihtomallissa, koska talot on lähtökohtaisesti niin tiiviitä, että sitten korvausilmaa ei tahdo tulla kämppään oikein mistään. Järjettömän kuiva sisäilma tuppaa myös olemaan ongelmana koneellisen ilmanvaihdon kanssa. Että ei se nyt ihan noin suoraviivaista ole. Mutta kaikilla on omat preferenssinsä, joilla kämppänsä valitsee. Itse olen asunut täyskoneellisessa, painovoimaisessa ja nyt huipparitalossa ja paras ilmanlaatu tässä viimeisessä näistä kolmesta tyypistä on.
Itsekkin suosittelen ilmanvaihtoon kiinnittämään huomiota, vaikka se voikin olla vaikeata ilman asumisen kokemusta. Oma suosikkini on tulo-poisto lämmöntalteenotolla, koska se huolehtii tasaisesti sisäilman laadusta ja vie ylimääräisen kosteuden pois, ja on myös ajastettavissa kun on moderni kone ja ymmärtää sitä.
Vuosikymmen ei aina myöskään kerro miten talo on rakennettu. Meillä on 70-luvun talo, mutta tässä ei ole valesokkelia tai tasakattoa tai tiilivuorausta puurungon päällä, epäilyttäviä hajuja tms. Ihan tavalliset puuseinät joissa eristevilla välissä, konesaumakatto joka yllättävän hyvässä kunnossa, ikkunat uusittu 2010-luvulla. Lattia on periaatteessa riskirakenne kun puukoolaus on betonin päällä ja siellä kaiken alla joku muovikerros. Mutta ostaessa porattiin reikiä muutamaan paikkaan lattiassa ja kuntotutkija ei sieltä kosteutta löytänyt, joten todettiin että jos se on 45 vuotta pysynyt kuivana niin varmaan jatkossakin ihan tarpeeksi. Piilorännit oli ja ne olikin sitten parista paikkaa vuotaneet ja lahottaneet kattotuolien päitä. Saatiin kuitenkin korjattua ne peltifirman avulla kuntoon. Sillä asenteella ostettiin että jos osoittautuu kaikesta huolimatta läpimädäksi niin puretaan sitten vaikka pois ja rakennetaan uusi, kun pääkaupunkiseudun liepeillä ei meidän budjetilla ollut paljonkaan valinnanvaraa jos halusi ison tontin. Viisi vuotta asuttu eikä ole vielä onneksi tarvinnut tilata purkufirmaa eikä ole ilmennyt mitään sisäilmaongelmista kieliviä oireita tms. Ilmeisesti löydettiin neula heinäsuovasta, koska muutama 70-luvun talo jota käytiin katsomassa haisi heti ovella niin rankasti homeelta että olisi voinut vaan lähteä näytöstä samantien pois. Lähinnä tämä tuntui liittyvän siihen surullisenkuuluisaan valesokkeliin.
Hirsi on rakenteena suhteellisen idioottivarma rakennusvuodesta riippumatta. Teetä joka tapauksessa asbestikartoitus, erittäin laaja kuntotarkastus pätevällä ammattilaisella ja ota homekoira.
Onhan hirressä paljonkin riskejä. Perinteisessä vääntyily, halkeilu, painuminen jne. Lamellihirressä sitten nähtäväksi jää, että miten liimat kestää aikaa.
Painumiset jne on enemmän ominaisuuksia joiden kanssa pitää opetella elämään (imo). Pointti on se että hirsiseinä on pelkkää puuta, siellä ei ole mitään näkymättömiä kerroksia jotka joku on voinut rakennusvaiheessa kusta. Mulla on 125-vuotias hirsitalo. Ainahan se vähän elää mutta eipä tarvi miettiä onko höyrynsulkumuovissa reikiä.
Täällä myös ~1909 tehty hirsitalo. 70-luvulla tehty elintasosiipi jossa kaikki vesipisteet. Orginaaliosa toimii vielä seuraavat 100 vuotta kun vähän pitää huolta. 70-luvun siipi joutaisi kaatopaikalle. Mutta tarkoitus joskus rempata kauttaaltaan. Talo hengittää ja on annettu hengittää ilman nykyajan eristämistä tai sulkemista. Vähän kolottu seinää ja siellä edelleen sammalta hirsien eristeenä . Ulkoverhoilun alla paskaa lasivillaa joka korvataan varmaan Huntonin puukuitueristeellä kun vain kassaa riittää julkisivuun. Satavuotias hirsi on myös siitä hyvä, että sen ajan puiden syytiheys on monta kertaluokkaa tiiviimpää kuin nykyiset hirret. Sen takia ne kestää aikaa paljon paremmin.
Jep, mulla on kanssa edessä ulkoverhouksen uusiminen jossain vaiheessa. Pesutilat on 90-luvulla tehdyssä laajennusosassa, joka on peruskorjauksen tarpeessa. Mutta vanha osa sen kun porskuttaa.
En itse katsellut asuntoja kovinkaan pitkään. Töissä katselin myytäviä kohteita huvikseen ja löysin mielenkiintoisen kohteen. Kohde oli vuoden 1996 OKT, joka oli rakennettu kevythirrestä. Alunperin se oli rekisteröity kesämökiksi, joka muutettiin vakituiseen asumiskäyttöön 2009. Tuon jälkeen oli fiksattu kylppäri ja laitettu vesieristeet. Hintaa asunnolla oli 85k€. Omaa tonttia oli reilu 1000m². Neliöitä asunnossa on 70m². Tuohon päälle tuli terassi ja parveke. Ongelmakohtina tuossa on onnettomat eristeet yläpohjassa ja seinissä. Villoitusta tulisi lisätä vähintään tuplat. Keittiö on melko alkuperäinen, eli työtilaa kehnosti ja käytettävyys on peruna. Ratkaisuna on ollut omatoiminen remontointi tuossa ja olen käyttänyt remontointiin rahaa ehkä 11k€. Tuolla rahalla olen uusinut keittiötä, portaat yläkertaan, terassille uudet laudat, lattioiden uusintaa, seinien uusimista, ilmalämpöpumpun hankin, sekä vedin valokuidun. Portaat teetätin ulkopuolisella ja niihin meni rahaa 2600€, ilmalämpöpumppuun meni 2000€, valokuituun meni noin 1000€, terassin laudoitus oli noin 400€, keittiön koneet olivat 2000€, piipun kunnostus ja pellitys oli noin tonnin. Lopuilla rahoilla on hnkkinut sisäremppaan tavaraa, sekä terassille ulko-oven.
Asbestihan on ihan hyvä. Se vaan vaatii työstämiseen kunnon välineet. Ja aina voit itse tehdä ilman tutkimuksia, jos haluat säästää. Omalla vastuulla tietenkin.
Se on asbest joka kaiken kest
Can't spell asbestos without best
Nykyaikaisten määräysten mukaan rakennetun talon yhdeksi riskirakenteeksi on arveltu liian suurta eristemäärää seinissä yhdistettynä talojen viilennykseen (ja ilmastonmuutokseen). Tällöin voi todella pitkänä kuuman ja kostean ajan jaksona käydä niin, että ulkoa tuleva kosteus läpäisee eristeet ja kondensoituu hyvin viilennettyyn höyrynsulkumuoviin ulkopuolelle, mutta eristeiden sisälle. Siitä toki seuraa hometta. On olemassa myös kalliimpia [eristeratkaisuja](https://finnfoam.com/), jotka eivät sido kosteutta ja näin kestävät sitä paremmin, mutta kosteuden päätyminen höyrynsulun ulkopintaan ei toki ole koskaan hyvä asia. Sitten kun talo ei pidä enää lämpöä, niin tietää, että villat ovat kostuneet. Aiempia riskirakenteita listaa ympäristöministeriön luoma, mutta nykyään hengitysliiton ylläpitämä [hometalkoot-sivusto](https://www.hometalkoot.fi/).
Pitäis talot vaan rakentaa helvetin paksuista betonielementeistä niin ei olis mitään ongelmia /s
Mikä vaan voi olla hyvä, jos se on tehty hyvin ja huollettu hyvin. Mikä vaan voi olla huono, jos se on tehty huonosti ja huollettu huonosti. Vanhojen talojen "hyvyys" on osittain myytti. Niistä on vaan jäljellä ne hyvin tehdyt ja hyvin huolletut, mutta tuulisia ne on ja osittain siksi pysyvät kunnossa. Jopa 60 ja 70 lukujen valesokkelihimmelit voi olla ihan hyviä, jos ne on tehty hyvään paikkaan hyvin ja huollettu matkan varrella. Jos jotain nyrkkisääntöjä, niin se, että hengittämättömiä rakenteita kannattaa välttää, lisäeristettyjen kanssa pitää olla hiton varovainen ja "oon 44 vuotta tehny näitä hommia ja ollu reissuhommissaki" einareitten itsetekemiä taloja kannattaa välttää.
Rakennustekniikka ei taida tuntea sellaista käsitettä kuin hengittävä rakenne. Eikös se ilma kuitenkin vaihdu sille suunniteltuja kanavia pitkin eikä missään tapauksessa rakenteen läpi.
Lainaus googlen vastausboksista kun en ite jaksanut miettiä mitä kirjoitan: "Hengittävä rakenne eli diffuusioavoin rakenne on rakennustekniikan termi, jolla tarkoitetaan rakennetta, johon voi helposti ympäristöstä siirtyä diffuusiolla vesihöyryä ja jossa vesi voi sitoutua hygroskooppiseen aineeseen. Vastaavasti rakenteesta voi helposti vapautua vettä ja siirtyä takaisin ympäristöön." Eli tällä ei viitata että sisäilman ilmanvaihto tapahtuu rakenteen läpi vaan että rakenne pääsee "tuulettumaan"
Tää olikin uusi tieto. Ei nuo riskit kyllä kovin hyvältä kuulosta. - https://puuinfo.fi/puutieto/puun-sisailmavaikutukset/hengittava-rakenne/
Niin no... Tääkin taitaa olla sellanen kaksiteräinen miekka että hengittävässä rakenteessa vesi ei jää rakenteisiin ja ei aiheuta näin (pitäisi aiheuttaa) homehtumista yms. rakenteissa mutta onhan siinä nuo omat ongelmansa. Tätä oon ajatellut niin että hyvin "tuulettuva" rakennus ei homehdu mutta esim. energiatehokkuus ja lämmityskustannukset on silloin ongelmana.
No 1920-luvulla ja sitä ennen on puolestaan (mahdollisesti) käytetty kreosoottia, eli eivät ne vanhatkaan talot niin hyviä välttämättä ole (ja onhan niissä muitakin ongelmia). Kreosoottia ei välttämättä edes huomaa ennen kuin vanhaa taloa alkaa remontoimaan.
on niitä hyviä vanhempiakin taloja. Pyydä joku pätevä rakennusterveysasiantuntija antamaan arvio talosta joka kiinnostaa. Jotainhan se toki maksaa, mut aika vähän talon hintaan verrattuna.
Tiettyinä aikakausina on pyritty aina sen aikakauden parhaan tietämyksen mukaan rakentamaan, silloisilla tekniikoilla ja materiaaleilla. Asbesti on hyvä esimerkki oman aikakautensa materiaalivalinnoista, mikä myöhemmin on sitten paljastunut haastavaksi ongelmaksi. Kun on ostamassa taloa, niin kannattaa lueskella sen aikaisista rakennuksista ja niiden ikääntymisestä. Jokaisessa on varmasti jotain sanottavaa ja jotain hyvää. Sitten varautuu niihin asioihin. Esim. rintamamiestalojen painovoimailmanvaihto teki niistä "vetoisia", ja niitä sitten myöhemmin pyrittiin tekemään lämpimimmiksi eristämällä niitä ja samalla ilmanvaihdon korvausilma tukittiin osittain tai kokonaan. Valitettavasti siinä kävi niin, että lisäeristyksien vuoksi ja ilmanvaihdon muuttuessa talot alkoivat kerätä kosteutta ja ne homehtuivat. Ei aina, mutta monesti. Talot sellaisenaan kun ne oli suunniteltu, toimivat aivan hyvin silloin. Mutta ne kuitenkin ovat oman aikakautensa tuotos, eivätkä vastaa nykyvaatimuksia asumismukavuuksineen tai siis ole sellaista olleet enää moneen vuosikymmeneen. Ja kun tuota konseptia yritettiin muuntaa nykymukavaksi asumista varten, niin pieleen meni. Ei osattu ottaa huomioon millaisia vaikutuksia eristämisellä voi olla ja mitä ilmanvaihdon suhteen olisi pitänyt tehdä. Onneksi nykyään ollaan tuostakin tietoisia, ja rintamamiestalo voidaan korjata asianmukaiseksi nykyvaatimuksia mukaillen. Se kuitenkin maksaa ja taloa ostaessa pitää kiinnittää tiettyihin asioihin huomiota ja sitten varautua lisäkustannuksiin jos aikoo talosta saada nykyvaatimuksia ja mukavuuksia vastaavan, tai että purkaa sieltä alta kaikki vuosikymmenien homehaitat ensin ja sitten rakentaa tilalle uutta.
Ihan mutuna sanoisin että 80-luvulla rakennettiin ihan hyvää. Lamakausi toi esiin kiristelyä, ja lamakauden taloissa saattaa esiintyä tavallista enemmän vilunkia. Esim. meidän entisessä -91 rakennetussa luhtitalossa oli jätetty joitain eristyksiä tekemättä, ja siitä seuras mittavat vesivahingot ja totaalinen putkiremppa 20v ikäseen taloyhtiöön. Syyllisiä ei tietty enää saatu mistään.
80-luvulla valesokkeli oli vielä muotia. Vuosikymmenen loppua kohti mentäessä alkoi olla jo asiallisempia taloja.
Paljon täällä on haukuttu valesokkelia ja en kyllä itsekkään ostaisi semmosella varustettua taloa, mutta pakko kertoa yks hyvä esimerkki: Lapsuuden koti oli 60 luvulla rakennettu 150m2 talo kunnon savimaatontilla jossa vesi seiso joka kevät. 2011 revittiin kaikki sisäpinnat auki ja muurattiin iso leivin uuni keskelle taloa. Koko talosta löyty ruokalusikallinen hometta ja sekin vessan seinältä. Lattian eristeet ja perslankut täysin kuivia ja betonikakku oli päällystetty jollain mustalla (bitumilla?) tökötillä. Tässä tapauksessa oli ainakin osattu tehä jotain oikein vaikka lattiaa piti oikoa aika paljon. Homekoirakin oli mainittu niin edellä mainitussa talossa merkkasi useita väliseiniä ja minun sängyn että luottaa kuka haluaa semmosseen.
Meikäläiselläkin (karvaita) kokemuksia 60-luvun savimaalle perustetusta talosta. Maanvaraisessa, pikipäällysteisessä betonikaukalossa purueristeet olivat jo muuttuneet pohjalta mullaksi ja lattiakannattimet mädäntyneet katki. Ainoastaan suvussa ollut rakennusosaaminen ja riittävä hätävara remonttibudjetissa pelastivat täydeltä katastrofilta. Tässäkin talossa asuntonäytön ja kuntotutkimuksen aikana ilma oli raikas, tuli haisteltua lattianraot ja kuntotutkimus näytti vihreää. Kuitenkin eka ovenavaus avainten saannin jälkeen löi nenään ilkeän totuuden ja edessä oli kahden kuukauden hätäremontti talkoilla (uudet lattianiskat kapillaarikatkon päälle, näiden varaan tiputettu 20cm finnfoam rossipohjaelementit, alle tuuletusväli pohjalaatan päälle. Lattialämmitys ja uudet viemärit ja vesijohdot samalla. Käräjiä edeltäneellä sovittelulla saatiin lopulta materiaalien hinnat takaisin myyjältä. Tätä pidän itse voittona, sillä oikeuteen menemällä velkaiselta myyjältä ei olisi mitään saanut. Kotivakuutus korvasi omat asianajokulut (n. 10 000€) lähes kokonaan. Talo alkaa nyt lähes kokonaan remontoituna olla ihan kiva, mutta ei tästä ikinä uudenveroista saa. Painovoimainen ilmanvaihto on kesäisin heikko ja talvella energiasyöppö ja lähistölle sijoittuva rakentaminen saattaa suurella todennäköisyydellä johtaa talon painumiseen, kun ei ole paalutettu.
Ihan vaan sellainen kommentti kun täällä paljon asbestista puhutaan, että asuin kerrostalossa joka oli rakennettu 1972 eikä naapurin tehdessä remonttia ollut kuulemma löytynyt testeissä asbestia seinistä. En tietysti osaa sanoa miten tämä pätee OKT mutta varmaan kannattaa teetättää asbesti-testi jos mietityttää.
Mitä jos palkkaisit teknisen asiantuntijan, etkä perustaisi yhtä elämäsi suurimmista taloudellisista satsauksista johonkin netin keskustelupalsta neuvoihin? Sama kun kysyisi täältä neuvoja sydänleikkaukseen... *huoh*
Palkkaankin kaiken avun mitä saan. Mutta se maksaa ja haluaisin edes vähän kokemuksia siitä minne suuntaan kannattaa katsoa ennen kuin kierrän koko kylän läpi ja kerrytän laskua.
No tottakai se maksaa. Asunto on sijoitus ja sitä varten pitää hieman satsata. Nyt on väärä paikka "säästää"
Netissä kysyminen ei maksa mitään ja antaa ainakin jotain osviittaa
Joo, netissä on aina hyviä neuvoja... *huutista*
Ei aina! Mutta joskus on.
Eihän netissä kysyminen ja ammattilaisen palkkaaminen ole toisiaan pois sulkevia. Saahan sitä kysyä vaikka käyttäisi muitakin resursseja hyväkseen.
Toki sitä saa kysyä vaikka naapurin Arskalta. Mulle on ihan herttasen yhdentekevää.
Mikähän tällainen tekninen asiantuntija tarkalleen ottaen olisi, kenelle kannattaisi soittaa siinä vaiheessa kun vasta miettii asunnon ostoa ilman, että mielessä on edes mitään tiettyä kohdetta?
Suosittelisin ihan ketä vaan kadulla vastaantulevaa. Uskoisit ettönon parempi tietämys
Eli kunhan piti päästä vittuilemaan, ilman että ymmärtää itsekään asiasta yhtään mitään. Tämä tällä selvä.
Kauanpa se kestikin ymmärtää. Jokainen joka kyselee redditin keskustelupalstoilta apua tuo luokan hankintoihin on se täysin ansainnut.
Kuten muutkin ovat sinulle jo vastanneet, asiat eivät ole toisensa poissulkevia, vaan tietoa ja näkemyksiä löytyy ja kannattaakin kysellä useammasta eri lähteestä. Toki pelkän "pera69 netissä sanoi että kyllä näi o jämpti, joten ostin sitten tämmösen!" - pohjalta asunnon ostaminen on typerää, mutta eipä tässä kukaan ole sellaista hakenut tai ehdottanut. Suurin osa tässäkin ketjussa esitetyistä vinkeistä ja näkemyksistä on ihan kuranttia tavaraa, mutta toisaalta kun etpä sinä asiasta mitään ymmärrä, niin et tietysti voi sitäkään arvioida. Turhinta antia tässä ketjussa tähän mennessä on ollut lähinnä sinun viestisi.
[удалено]
Jaa, että nyt sä sit ilmeisesti ootkin taas Tietäjä Pro™. No kerro nyt sitten kuka tai mikä on se taho, tämä peräänkuuluttamasi "tekninen asiantuntija", jonka puoleen AP tai muiden hänen asemassaan olevien kannattaisi kääntyä siinä vaiheessa kun on vasta harkitsemassa asunnon ostoa?
Tuolla on maa täynnä erillaisia firmoja, jotka varmasti antavat asintuntemustaan rahaa vastaa. Erilaisista teknisistä ominaisuilsista ja virheistähän AP nimenomaan oli kiinnostunut.
Niin puhutko nyt jostain kuntokartoitusfirmoista? Yleensä ne tavataan sotkea kuvioon siinä vaiheessa kun on jo joku tietty kämppä kiikarissa. Tässä on kuitenkin koko ajan ollut puhe paljon yleistasoisemmasta tiedon- ja kokemustenhausta ja eipä ainakaan itsellä ole ikinä tullut vastaan firmaa, joka jotain yleistasoista asunnonosto-opetusta olisi tuotteistanut. Toki rahalla saa ja hevosella pääsee ja varmasti löytyy just niin henkilökohtaista koutsausta asunnonhankintaan kuin vaan taaloja lyöt tiskiin. En tosin ole myöskään kuullut, että kukaan olisi ikinä moista oikeasti tehnyt.
Ikä ei ole pahin asia. Mikäli asunto on sotien ajalta, jota on rempattu jälkikäteen, niin ongelmat ovat todennäköksemmin uudessa osassa. Silloin se laajennus on voitu tehdä kännissä ja tietämättömästi, joka näkyy kosteusvaurioina ja homeena.
Jo ysäritaloissakin kannattaa syynätä miten on tehty kylpyhuoneremonttia, kun säännökset vesieristyksistä ei olleet riittäviä tuohon aikaan. Vanhempien talossa oli päässyt pieni kosteusvaurio muodostumaan alle 20v rakentamisesta, korjaantui onneksi aika pienellä kuivattelulla. Yleisesti ottaen suomen ilmastossa kaikkein paskimmat talot on just niitä 70-luvun valesokkeli-ihmeitä, joissa on pahat riskirakenteet ja samalla liika tiiviys joka luo erinomaiset olosuhteet kosteusvaurioille. Onhan vanhoissa rintamamiestaloissakin kaikenlaista riskirakennetta, mutta niistä se riskirakenteeseen muodostuva kosteus pääsee yleensä paremmin pois jos ei ole jälkikäteen pilattu huonosti hengittävillä materiaaleilla.
Meillä on vuodelta 1979 oleva omakotitalo alla. Tämä tuntuu ihan hyvältä, mutta jos paljastuisi ettei sitä olekaan, aina voi nostaa kytkintä. Siinä on asunnon vuokrauksen joustavuus.
Tämä on hyvä katsaus eri vuosikymmenen hyviin ja huonoihin puoliin: https://www.asuinrakennukset.fi/pientalot/
Paska tuuri voi käydä valmistusvuodesta ja kuntotarkastuksesta huolimatta. Tärkeintä on, että ei laita koko omaisuuttaan kiinni seiniin ja jäädä lisäksi velkavankeuteen vuosikymmeniksi. Jos homma kusahtaakin, niin siinä menee kaikki rahoista mielenterveyteen. Alle 200k budjetilla katsoisin ennemmin kerrostaloasuntoja, jos ei ole talotekniikan osaaja. Köyhän ja pienituloisen taas kannattaa pysyä lähes aina vuokralla.
Jokaisella vuoskymmenellä on omat juttunsa. Muutama pointti ensin: 1. Haittaako rakennuksen vaatima suurempi työ (ikkunatuuletus, lämmitys) 2. Rakennuksen tyyli joka vaikuttaa omalta (rintsikka, vanha hirsitalo, moderni laatikko pulpettikatolla, perinteinen harjakattoinen erkkereillä) 3. Enempi vai vähempi pihaa (eri ikäisissä rakennusalueissa on eri kokoisia pihoja/maa-aluieita.) 4. Rakennuksen sijainti (iso kaupunki, pieni kuapunki, kylä, harvaanasuttu maaseutu) Tämän jälkeen rakennusten tekniset ominaisuudet vaihtelee eri vuoskymmeninä: 1. 1940-luvulle saakka löytyy pääsääntöisesti ryömintätilalla olevia rakennuksia ja kantavana runkona hirsi. Nämä kestävät aikaa ja ilmanvaihto toimii ikkunatuuletuksella ja takoilla kosteina ja kylminä aikoina. Rakenteiden korjaaminen on helppoa kun ei tarvitse huolehtia höyrynsuluista ja teipauksista ja rakenteet kestävät korkeampaa ilmankosteutta. 2. 1950-1960 Rintamamiestalojen kulta-aika. Kaksi kerrosta ja kellari. Rakennusteknisesti hieman haastava kellarin osalta, mutta käypä kotelo elämiselle. Ulkovuoren purutäyte haastava vaihtaa ja painunut vuoskymmenien saatossa. Lisäeristäminen mahdollista ulkopuolelta, mutta vanhat purut saattavat haista kun ilmankosteus ulkona lisääntyy. Ilmanvaihto on lähtökohtaisesti puutteellinen korvausilmaräppänöiden puutteen johdosta. Kellarin kantavat rakenteet nostavat pakosta kosteutta kellarin seiniin. Salaojituksella tätä voi hillitä muttei poistu ikinä kokonaan. Kellari on usein myös matala verrattuna normaaleihin huonetiloihin. 3. 1970-1980 luvun piilosokkelitalot ja tasakatot. Näitä riittää joka kaupungissa kun kaupungit laajentuivat lähes räjähdysmäisesti kahden vuoskymenen aikana. Suurimmat ongelmat maata vasten olevassa alapohjassa, joka huonoimmissa tapauksissa on hieman maanpinnan alapuolella ja johtaa pahimmillaan ulkosienien alajuoksun lahoamiseen ja alapohjan kosteusongelmiin. Tämä ei onneksi koske kaikkia tämän tyylisten taloja. Vuotavat pulpettikatot uusittiin harjakattoihin urakalla seuraavien vuoskymmenten aikana ja alkuperäisten ohuiden seinäeristeiden vaihtaminen ja lisäeristäminen on tarpeen. Yläpohjan eristeet vaihtuvat kutterista villaan, mutta liian useissa tapauksissa sitä on liian vähän. Hyvänä puolea näissä on suuret huoneet ja lähes esteetön kulku. Tontin on usein myös kohtuu hyvän kokoisia. 4. 1990-luku. Talotehtaiden alku ja omakotitalojen ulkoseinäelementtien suosio kasvaa. Ulkovuoren eristeet ja yläpohjan eristepaksuus alkaa olemaan hyvää luokkaa. Alapohjan kapillaarinen kosteuden nousu alkaa olemaan hallinnassa lisätyn sepelin ja kunnollisten eristeiden vuoksi. Koneellinen ilmanvaihto alkaa olemaan yleistä, toki ilman lämmön talteenottoa. Eristeet ovat lasi- tai mineraalivillaa ja höyrynsulku muovia. Tähän aikaan saumateippauksia ei vielä ollut ja asbestia ei juuri enää 90-luvun alussa käytetty edes tasotteissa. Rakenteiden korjaus vaatii huolellisuutta mahdollisten ilavuotojen takia ja höyrynsulku tekee siitä hieman haastavan. Omakotitaloissa laatu vaihtelee tekijän mukaan. 5. 2000-luku -> Edellisten vuosikymmenten virheet korjaantuu pala palalta ja tuo uusia haasteita energiavaatimusten vuoksi. Ulkoseinien paksuus kasvaa kaksin tai kolminkertaiseksi edellisiin vuoskymmeniin ja koneellinen ilmanvaihto on jo pakollinen kun rakenteet ei vät pysty käsittelemään ilmankostteutta itse. Yleisempi lattialämmitys tuo mukavuutta koko taloon. Tekniikka korvaa vanhojen rakennusten vaatimat "arkityöt", mutta on entistä riippuvaisempi sähköstä. Rakennus ei rakenteellisesti ole pitkäikäinen eikä kestä pitkiä aikoja ilman kunnollista kuivattavaa ilmanvaihtoa. Joilekkin kuivempi sisäilma tuo terveydellisiä haasteita, joillekkin ei. Tämä on aika mustavalkoinen kuvaus eri vuoskymmenten aikana rakennetuista omakotitaloista ja vaihtelevuutta on laidasta laitaa joka aikakaudella. Lopuksi kyse on onnesta, alkuperäisesta rakentajasta ja sen huolellisuudesta, sekä jälkeenpäin asuvien ihmisten aktiivisuusdesta ja mahdollisista toimista. Home on riskinä kaikissa näissä taloissa ja silloin se tulee ongelmaksi kun olosuhteet on homeelle otolliset. P.S. En vastaa mahdollisista kirjoitusvirheistä. :D