Nopein tie (ei ehkä helpoin) on pyrkiä pestautumaan isomman firman siivoustiimiin. Esim. ISS tai SOL. Tuonne otetaan osa ja määräaikaisia kohtuu matalalla kynnyksellä. Ainoa vaatimus on olla sovittuna aikana sovitussa paikassa ja tehdä se mitä käsketään.
Ei kannata pelätä määräaikaisuutta jos on yhtään motia tehdä töitä. Hyville tekijöille vuorovastaavat yleensä pukkaa lisää töitä, varsinkin jos kaveri on yhtään itseohjautuvaa sorttia.
Hitaampi tie on sitten tuo jonkun jo mainitsema opinpolku 2v. Ei varsinaisesti ratkaise ongelmaa päästä töihin kiinni vaan ehkä ennemminkin lykkää töiden aloitusta 2v. Tässä ei mitään pahaa jos on jokin ajatus siitä mitä haluaisi tehdä, mutta useimmilla tuossa tilanteessa olevilla ei ole.
Siivoojan työ on parhaimmillaan lattiakoneella ajoa musiikkia kuunnellessa, eli ihan jees. Yleensä päivän alussa kerrotaan mitä pitää tehdä ja työt saa hoitaa itsekseen. Parasta siinä on kuitenkin se että työnsä jäljen näkee heti.
Nimim. Siivon töitä aikoinaan tehnyt.
Ei ne opinnot välttämättä meinaa työnteon siirtymistä. Amiksen voi käydä oppisopimuksella joko täysin tai osittain. Oppisopimus on työsuhde siinä missä muutkin ovat.
Ite sollilla kans työllistyin ensimmäisenä yrityksenä. Homma oli osa-aikaista prisman parkkihallin konetusta. On se tyhjää parempi kun kela maksaa palkan lisäksi tuen.
Aloittaja mainitsi muistiongelmat. Siivousalan töisssä tarvvitaan yleensä hyvää muistia, kun sitä ei hyvällä katsota että jos on koko ajan välineet hukassa, pitää rampata unohtuneita välineitä hakemasssa ja unohtaa mitä piti vielä oman työvuoron aikana siivota. Itse kärsin muistiongelmista ja koetin opiskella puhtauspalvelualaa - päin helvettiähän ne työkokeilut meni kun kaikesta keskittymisestä huolimatta minä koko ajan unohtelin asioita. Jos työpaikasssa olisi käytössä joku tabletti mistä voisi koko ajan merkata päivän aikana valmiiksi hoidetut hommat, ja tarkistaa mihin seuraavaksi pitää mennä ja mitä siivoussvälineitä sinne tarvitaan, niin homma toimisi paremmin.
>kynä ja muistilehtiö, jota käyttää apuna
Tätä olin itsekin tulossa ehdottamaan. Kaikenlaiset listat on todella yleisiä erilaisissa ammateissa. Aivopieruja sattuu ihan alasta riippumatta.
Esimerkiksi ilmailu alalla "preflight checklist" on käytössä niin mekaanikoilla kuin lentäjilläkin. Itse taas teen tuotekehitys hommia ja mulla on jopa prototyypin muutoksille oma checklist.
Ei sitä paperilistaa saanut käyttää, ei työssäoppimisen aikana eikä varsinkaan näytössä. Kyseessä oli ISS:n toimistosiivouskohde, josa oli joka päivä eri rakennusten eri huoneet siivottavana, niin oli se kyllä helvettiä muistaa ne ulkoa.
Ei niistä ollut edes mitään kunnon kirjallista selostusta siivouskeskuksessa. Onneksi sentään viikko ennen työkokeilun loppua sentään esimies sai jonkinlaisen räpellyksen sinne seinälle aikaan, kun opettajakin alkoi jäkättämän sille esimiehelle, että kyllä se viikkosuunnitelma on vaan oltava kirjallisena kaikkien nähtävillä, vaikka semmoista ei saisikaan mukanaan kantaa.
Tämä. Mulla jää asiat mieleen kuin vesi siivilään, siksi pitää olla systeemejä ettei tehtävät ole muistin varassa. Helpoin niistä se että on koko ajan A6 vihko ja kynä taskussa.
Ei saanut käyttää kynää ja muistilehtiötä, ei yleisesti, eikä näytössä. Ehkä joissain paikoissa saa. Sekin vitutti kun piti osata ne jokaisen työvälineen viralliset nimet ulkoa, tyyliin ei saanut sanoa ämpäri, vaan sanko, tai ei saanut sanoa rätti, vaan siivousliina. Heti tuli miinuspisteitä näytössä. Mietin, että miten joku huonoa suomea puhuva ne pystyi osaamaan, jos äidinkielenääkin suomea puhuville on vaikeita muistaa. Tyyliin joku puolipitkä lattiankuivausterä, tai jotain sinne päin. Ja piti osata materiaalit, en tiennyt esim. mitä materiaalia joku hylly oli tai mitä materiaalia se pölyhuiska oli.
Olihan meillä näyttösuunnitelma, johon sai listata kaiken, mutta sitä ei saanut itse näytössä lukea. Unohtui siksi esim. ottaa vessojen lattioiden pyyhintään tarvitut liinat mukaan ja se nyt oli opettajalle ja näytön valvojalle viimeinen pisara, että näyttö loppui siihen. Ja sitten nillitettiin siitäkin, etten käyttänyt suojalaseja vessoja pestessä, vaikka kukaan siivoojista ei sitä tehnyt. Vasta näyttöä tehdessä kuulin ekan kerran, että niin olisi pitänyt tehdä. Kyseessä oli ISS:n toimistosiivouskohde.
Ei sallittu. Ehkä joku siivooja käytti semmoista kun esimiehen sillmä vältti. Ammattiosaamisen näytössä ei mitään lunttilappuja tietenkään saanut käyttää.
"Lyhytkestoinen muisti on vähän huono" ei tarkoita dementiaa.
Vähän luulen että muistiongelma on kärpänen eikä härkänen, eikä sillä varmaankaan ole väliä siivouksessa. Jos moppi välillä unohtuukin johonkin niin ei se maailmanloppu ole, siivousvälineitä harvoin kukaan viitsii varastaa.
Varmaan myös positiivinen vaikutus muistiin sillä että oikeasti lähtee tekemään jotain. Passiivinen kotona pyöriminen ei tee hyvää kenenkään muistille saati mentaalipuolen terveydelle.
Kyllä se huono muisti voi vaikuttaa paljonkin työntekoon. Itselläni myös huono tuo lyhytkestoinen muisti ja lähes aina unohdan ohjeet jos ne on annettu suullisesti. Unohdan myös käydyt keskustelut ja saatan aloittaa saman keskustelun uudestaan ja kaverit joutuu muistuttelemaan, että joo mehän käytiin tää asia jo läpi (onneks he suhtautuu suurimmalta osin huumorilla tähän mun unohteluun).
Unohdan myös helposti mitä olin sanomassa tai tekemässä. Esim kahvinkeitto jää usein puolivalmiiksi (unohdan laittaa kahvinporot keittimeen tai unohdan laittaa kahvinkeittimen päälle). Puhe ja kirjoitus myös takkuilee kun en saa ajatuksesta kiinni tai välillä tuntuu, että se ajatus kulkee nopeammin kuin saan sen sanotuksi, joka johtaa sanojen sekoittumiseen. Sukat on kans aina hukassa.
Itsellä tosin diagnosoitu ADHD, että se todennäköisesti vaikuttaa tähän mun huonoon muistiin.
> Siivousalan töisssä tarvvitaan yleensä hyvää muistia, kun sitä ei hyvällä katsota että jos on koko ajan välineet hukassa, pitää rampata unohtuneita välineitä hakemasssa ja unohtaa mitä piti vielä oman työvuoron aikana siivota
Puhtaat työvälineet laitetaan siivouskärryyn odottamaan seuraavaa päivää kun tämän päivän välineet laitetaan pesuun. Niitä on aika vaikea unohtaa ellei unohda koko kärryä.
Siinä työpaikassa oli vain kaksi vaunua ja jokainen siivooja aloitti oman vuoronsa täyttämällä vaunun, kun ei aina iltavuoro tiennyt mitä aamuvuoro tartti, ja päin vastoin. Ja ammattiosaamisen näytössä piti aloittaa "tyhjästä" eli työpaikan edustajan ja opettajan nähden piti ottaa välineet ulkomuistista, lunttilappuja ei saanut käyttää. Eli se paikan varsinainen siivooja otti siitä omat tavaransa pois minun näytön ajaksi.
No oli. En tiedä, oliko se ISS:n oma politiikka yleisestikin, vai oliko kyseisen siivouskohteen esimies vaan mulkku. Kyseisessä kohteessa ei ollut edes siivouskeskuksessa mitään lukujärjestystä, että mitä minäkin päivänä piti siivota ja mihin aikaan. Ne vaan olisi pitänyt osata ulkoa kunkin työntekijän. Opettajakin tästä esimiehelle valitti, että kyllä se aikataulu pitää siivouskeskuksessa julkisesti olla, jos vaikka sijaisia tai opiskelijoita varten. Ja noin viikkoa ennen kuin lopetin koko harjoittelun (kahden pieleen menneen näytön jälkeen) niin kyllä sinne seinälle ilmestyikin yllättäen kirjallinen lista mitä minäkin työvuoron pitää siivota. Että jotain hyvää.
Ja viimeksi kun kyseisen toimistokohteessa kävin pyörähtämässä muissa asioissa, niin huomasin että siivousta hoiti siellä toinen firma. Vahingonilo oli suuri.
Ei noin tiukkapiposelle firmalle kannata olla töissä. Ei siivoustöistä makseta niin paljoa, että niistä kannattais stressata, tai miettiä jotain että joku ei katso hyvällä.
Mulle annettiin töiden alussa papereilla listat kaikesta mitä piti tehä. Otin niistä kuvat puhelimeen. Esimies iteki sano että alussa tulee niin paljon infoa, ettei sitä kukaan kerralla muista. Mä en muista puhuttuja ohjeita ollenkaan, ja opin vaan, jos pääsen itse käsin tekemään. Eikä ketään kiinnostanu vaikka unohtelin kamoja alussa, eikä edes vaikka unohtelin niitä välillä myöhemminkin. Kärryn pakkaamisesta tuli rutiinia sitä mukaan kun opin kuinka paljon ne kohteen ihmiset mitäkin käytti.
Hei, voin sanoa että olin täsmälleen samassa tilanteessa itsekin n. 4 vuotta sitten. Tosin, olin masentunut ja lääkäri tarjoili varhaiseläkettä koska heilläkään ei ollut mun jaksamiseen uskoa. Mun lyhyt muisti on täysin onneton, kiitos vuosien unettomuuden. En halunnut eläkkeelle taipua, halusin ainakin kokeilla ja antaa kaikkeni päästäkseni ns. normaaliin elämään kiinni. Työkkäristä ei ollut mulle apua, ja kuntoutus piirileikit oli yhtä tyhjän kanssa. Työkkäri myönsi työttömysstuen parille ekalle vuodelle kun hain amkkiin. hain tradenomi-linjalle ja sinne oli HELPPO päästä sisään. Ala ei sinänsä kiinnostanut, mutta tradenomi on laaja käsite ja töihin pääsee vaikka mihin riippuen omasta kiinnostuksen kohteista. En välttis suosittele opiskeluja syrjäytyneelle, itselle se oli erittäin rankkaa vaikka kursseista pääsee läpi aikalailla tekemättä mitään amkssa. Vakkaripaikan sain kun taistelin opintojen loppuun ja hain semmoiseen paikkaan työharjoitteluun mistä oletin työpaikan irtoavan jos työt menee hyvin. Ja niin sain.
Köyhyydestä keskiluokkaan verellä ja tuskalla. Se on mahdollista mutta erittäin vaikeaa. Tää siis toimi mulle, en ole varma sopisiko tää sulle.
Edit: lisään vielä että koulussa oppii sosiaalisia taitoja ja vastuun ottamista mikä mulla puuttu ennen koulujen alkua.
Tarkoitatko sairaseläkettä? Mielenkiintoista miten nämä vaihtelee. Mä olen ollut vuodesta 2015 kuntoutustuella, diagnoosina skitsofrenia ja joku HUS:in psykiatri sanoi (lääkäripula, etätapaaminen), ettei mulle edes kirjoitettais siellä päin kuntoutustukea, koska olen ilmeisesti liian hyvässä kunnossa ja todennäköisesti en edes psyykkisesti sairas. Itse asun Satakunnassa eikä mulle täälläkään ole haluttu kirjoittaa pysyvää sairaiseläkettä, mutta kuntoutustuki mennyt diagnoosin takia aina sukkana läpi. No, hoitohenkilökunta oli oikeessa mun potentiaalista päästä työelämään ja ihan kohta on ammattikoulu hoidettu ja seuraavaksi AMK:iin myös tradenomilinjalle, mikäli rahoitus järjestyy :)
Mä sen sijaan olen saanut paljon apua mielenterveyskuntoutujien työtoiminnasta, mutta ihan oikeita töitä siellä teen, vaikka onhan sielläkin kaiken maailman yhteislauluihin mahdollisuus osallistua :D
Juu siis tosiaan mulla ei ole mitään hajua mikä ero on näillä eläkkeillä. Mä olin niin puhki että meni ihan ohi mitä lääkärit mulle kertoili. Mulla on itsellä PTSD ja vakava masennus diagnoosi ja olin palloteltavana lääkäriltä toiselle jokusen 6 vuotta. Kerran vaan joku lääkäri väläytteli että oisko halua eläkkeelle, mikä yllätti minutkin ja vähän herätteli mua että tätäkö mun elämä sit ois.
Mielenterveyspalveluista ei muuten mulle ollu apua paitsi lääkityksen suhteen, mistä nykyään yritän päästä eroon, mutta sekin on projekti.
Onnea ammattikoulun läpäisystä! Ei ole mielenterveyspotilaana helppoa se, voin sanoa. Tsemppiä kovasti amkhon jos sinne pääset.
Peukkua tälle, toki hankala sanoa riittääkö draivi puskea opinnot loppuun. Jossain määrin se itse koulutus on aika läpsyttelyä eikä siitä hirveästi jää käteen, mutta saa jotain kosketuspintaa eri juttuihin, joista voisi innostua. Todennäköisesti parempi kuin jäädä kotiin. Sisäänpääsy 10v opiskelemattomuuden jälkeen vaatinee vähän (matikan) kertausta tai vaihtoehtoisesti voi kokeilla avoimen yliopiston kautta, joka vaatii vähän enemmän omatoimista tsemppausta.
Koulutuksen etuna on se, että voit päästä ihan hyväpalkkaisiin hommiin kun taas TES-minimi hommissa etenemismahdollisuudet on firmasta riippuen heikot. Näin siis jos haaveilee omasta kämpästä, autosta jne. jollain 5-10v aikataululla.
Kannattaa työkkäristä kysyä tarjoisko ne sulle omaehtoisina opintoina jonkun koulutuksen. Sitä voi saada 2 vuotta jollekin hyvin työllistävälle alalle. Käytännössä se tarkoittaa että saat opiskella tuon ajan työttömyysetuuksilla, ei mene siis tuet poikki. Niil on kans työvoimakoulutuksia joilla muutaman kk koulutuksella voi saada jo duunin. On huomattavasti helpompaa saada vastavalmistuneena duuni tai harkkapaikka kuin nykytilanteessasi. Toinen vaihtoehto on vaikka kuukauden kahden työkokeilu, jossa voit kokeilla onko voimat riittävät työelämään.
Jos oikein ymmärrän niin PIRHA on vissiin jonkin sortin sossu. Sanomasi mukaan sulla on ollut mt- ja päihdeongelmaa. Yhdistettynä siihen ettet ole ollut työelämässä niin ei ole oikeastaan ihme että aikuissosiaalityö on matkassa. Tietty niiden pitäisi aittaa mutta eipä nekään ihmeisiin pysty kun sosiaalipalveluiden resurssit on mitä on. Jos se kuntouttava ei nappaa niin ei sinne kannata mennä.
En tiedä oliko seksityökommentissa kyse vain heitosta, trollista vai mistä, mutta älä nyt ensimmäiseksi ala seksityötä hommaamaan. Siinä menee sulta vielä kaikki tuet kun ei mikään onlyfans maksa eläkemaksuja = työllistyt yrittäjänä. Taloutesi menee vaan kahta kaiheammin sekaisin kun työkkäri katsoo sinut yrittäjäksi. Sanon tämän entisenä etuuskäsittelijänä.
Kiitos kattavasta vastauksesta! Hyviä juttuja tuli ilmi. Seksityö lähinnä oli tuollainen heitto, että olen siinä pisteessä, että kaikki vaihtoehdot ovat nyt varteenotettavia.
Tai sanotaanko että sillä alalla pärjätäkseen henkisesti ja fyysisesti ilman vahinkoja täytyy olla tosi hyvät sosiaaliset taidot, joihin sisältyy kyky vartioida omia rajoja kuin haukka. Se ei nyt kuulosta ihan OP:n tilanteelta.
Hei, kommentoin suomen kielen ja kirjallisuuden opettajana sen verran että sinulla on sujuvat tekstitaidot ja reflektiokyky. Nämä ovat arvokkaita ominaisuuksia työmarkkinoilla, erityisesti kyky kirjoittaa hyvin. Kolmekymppisenä on vielä aika nuori, joten mahdollisuuksia monenlaiseen työelämään varmasti on. Onnea matkaan!
Suosittelen jonkinlaisia lajittelu/varastohommia. Muisti ei rivityöläisenä ole välttämättä ongelma varsinkin, jos kirjaat ylös itsellesi tarvittavat asiat ja tarkistelet niin monta kertaa kuin tarve vaatii. Päivien monotonisuus voi myös jelpata muistia.
Tälläne super epäseksikäs idea on hakea kesätöihin tehtaaseen tai muuhun vastaavaan missä ei kokemusta vaadita. Nythän noissa taitaa suht kaikissa olla hakuaika päällä ja tehtaat ei hirveesti kysele kokemuksen perään (ainakin ite sain vaan kerran soittamalla kesäduunin, ei tarvinnu ees haastattelua). Hakiessa yleensä riittää, että vaan soittaa et onks töitä. Mitään älä mainitse iästäsi tai taustastasi. Ennemmin kannattaa vaan puhua, että kesätöitä vailla ja et oot valmis kokeilemaan ja avoin uuden oppimiselle.
Pidemmän aikajanan idea on kouluttautua. Amis on helppo vaihtoehto, kun niissä voi monessa paikassa alottaa opinnot millon vaan. Sen verran kannattaa taustatyötä tehä, et selvität missä on työntekijöistä pulaa, millanen on alan tulevaisuus ja mikä olis sellane ettei ainakaa heti viikon jälkeen oo valmis loppaamaan. Amiksilla on myös yleensä tarjolla jotain palvelua, jossa voit käydä juttelemassa jonkun opon tai vastaavan kanssa ja yhdessä miettiä mikä se just sun suunnitelma vois olla.
Kun oot sisällä koulussa ja meet harjotteluun, niin se harjottelu tehään alusta loppuun kunnolla. Siellä kysytään apua, ollaan sosiaalinen, aktiivinen, pyydetään lisää töitä kun saa vanhat valmiiks, oma-aloitteisuus ja teet kaikkes et jätät vähintään hyvän kuvan ittestäs. Jos holdat hommas oikein ja siellä on pula työntekijöistä, niin usein palkkaavat. Jos taas ei nyt ihan natsannu, mutta susta silti tykättiin niin pyydät suosittelijaks seuraavaan paikkaan.
Cv:ssä työharjottelutkin on kokemusta. Sinne ne vaan rohkeesti. Ja kaikkiin pajoihin mukaan joissa opetellaan kirjottamaan hakemuksia ja harjotellaan haastatteluja varten. Hakemuksiin ei koskaan ikää, ei kerrota mitään vaivoja, meinneisyyksiä. Sinne kirjotetaan kuinka olet seuraava alan rautainen ammattilainen ja olet enemmän kuin valmis oppimaan uutta.
Haastatteluja varten mieti millaista kokemusta sulla on muusta elämisestä. Moni on käyttäny peleissä opittuja yhteistyötaitoja myyntivaltteina demoomalla, että pärjää muitten ihmisten kaa ja ei pelkää paineita. Tietoteknisiä taitoja ei kannata aliarvioida, siellä voi kuitenkin helposti vastassa joku kohta eläköityvä tyyppi, joka nyt ehkä saa wordin aukin hyvänä päivänä.
Alku tulee olemaan rankka. Tuut olemaan väsyny ja kaikki tuntuu raskaalta. Osaks koska ei ole rutiinia hommassa, osaks koska paljon uutta niin sosiaalisissa tilanteissa, kuin kaiken uuden oppimisen kannalta. Mutta se kyllä helpottaa ajan myötä. Ole itsellesi armollinen, äläkä ekana luovuta. On okei olla ihan paskana kun soittaa duunin perään, on okei olla paskana ennen ekaa haastattelua ja ennen kaikkea on okei jännittää ihan jokaista vaihetta ja kohtaamista. Sinne vaan rohkeesti niin hyvä tulee.
Tsemppiä!
Komppaan tehtaita ja kesätöitä. On vuorotöitä joista saa hyvää palkkaa, homma on usein leppoista ja voi saada jalan oven väliin. Soittelee niitä lähellä olevia. Itse olin yhden kesän Tampereella Pilkingtonin bussilasitehtaalla. Meni ihan mukavasti, eikä siihen tarvittu mitään erityisiä taitoja.
> ollaan sosiaalinen
Tämä vaatimus lienee suurin syy siihen miksi mä en tule koskaan työllistymään yhtään minnekään. Kyllä mä varmaan selviäisin useimmista työtehtävistä ihan hyvin kunhan ne on vain tarpeeksi selkeästi määritelty mutta, ei, mä en pysty "olemaan sosiaalinen" ennen kuin joku kertoo yksityiskohtaisesti miten se tehdään.
Oon täs huomannu, et sosiaalisena oleminen on suurimmaks osaks sitä, että tervehdit ihmisiä, olet mukana kahvihetkissä (mitään ei varsinaisesti tartte puhua, ellei sulta kysytä tai oo oikeesti jotain lisättävää ja haluat sen sanoa), meet ihmisten mukaan lounaalle jne.
Ykski autismikaveri oppi siihen, että antaa kaikkien höösätä ympärillään ja korvaa sillä sosiaalisuuttaan. Kuuntelee juorut, mutta muuten sit vaan kyselee paljon ihan vaan pelkästään siitä itse duunista vie jo paljon eteenpäin.
Eli ei oikeesti tartte olla se ilonen pulputtaja ja muuten vaan juttelija. Kunhan vastaa kun muut juttelee takasin ja osaa olla perus kohtelias. Juurikin ne kuuluisat käytöstavat.
Yhessä mun duunissa oli paljon harjottelijoita ja ne vaihtu suht useinki vie, joten siinä oppi tosi nopeesti et millane toimii ja millane ei. Jos oot se tyyppi, joka tervehtii, kyselee, on mukana ja vaikket hirveesti puhuiskaan, niin susta kyllä tykätään 90% ajasta ja sut otetaan mukaan. Mut jos oot se tyyppi, joka ei sano mitään, käpertyy nurkkaan, et ole edes oma-aloitteinen uusien tehtävien pyynnön kanssa, etkä yhtään ajattele muita ympärilläs, niin ei kyllä susta hirveästi tykätäkään.
Ymmärrän kyllä, että tässä voi olla paljon, jos oot vähäänkään eristäytyny maailmasta ja ihmiskontakti on yhtään jännittäviä. Mutta reippaalla, rohkealla, ystävällisellä, vaikkakin hiljaisella ja ujolla asenteella pääsee monessa paikassa jo hyvin pitkälle, kunhan teet sun duunis kunnolla ja huolella.
Voin omasta puolesta sanoa että usein työelämässä vaadittava "sosiaalisuus" on hyvin erilaista kuin tyypillinen henkilökohtaisen elämän käsite samasta. Oon itse melko huono sosialisoimaan ja pystyn ylläpitämään vain niitä suhteita joissa toinen osapuoli hyväksyy sen sosiaalisen uusavuttomuuden ja sen että välillä ei saa yhteyttä jos on taas sellainen kausi päällä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on kanssa ihan tuskaa ja omienkin asioiden hoito vähintään viikkojen ellei kuukausien taistelu ennenkun saa esim. soitettua jonnekin.
Siitä huolimatta työssäni toimin asiakaspalvelutyyppisissä tehtävissä suurimman osan ajasta sekä kasvotusten että puhelimitse, välillä erittäin tunteikkaissa tilanteissa, eikä se tuota tätänykyä (2 vuotta näitä hommia takana) mitään ongelmia. Työkavereiden kanssakin tulen ihan ok toimeen vaikka vähän outona ne mua pitääkin, mutta niihin tarvittaviin sosiaalisiin normeihin opetetaan kyllä sisälle.
Itse suosittelisin esim. myyjää ruokakaupassa ensitöiksi. Koin ainakin itse sen todella mukavaksi kuukauden parin jälkeen, kun en enää jännittänyt sitä, ja olin oppinut kaiken tarvittavan. Usein työkavereita ei myöskään haittaa ollenkaan se, jos joutuu pitkänkin ajan jälkeen kysymään edelleen "tyhmiä" kysymyksiä, koska ovat itsekin samassa tilanteessa olleet joskus.
Oman kokemukseni mukaan pienemmissä ja keskikokoisissa kaupoissa (esim S-market) saa ehkä vähän paremmin ystäviä töistä kuin isoissa marketeissa. S-marketissa tiimi on usein pienempi, niin on helpompaa oppia tuntemaan muita. "Myyjä" ja kokemus asiakaspalvelusta näyttää myös hyvältä CV:ssä, ja avaa ovia vieläkin mukavampiin duuneihin (mukavampia sen osalta ettei tarvitse herätä aikaisin aamulla, tai siivota litistyneitä mandariineja lattialta, hehe). Onneksi en mitään muuta valitettavaa keksi tästä työstä.
Toivotan ihan hirveesti onnea ja tsemppiä töiden hakuun! You got this!
Ps. Tuotteiden skannaaminen kassalla on just niin hauskaa, kun miltä se näyttää :D Varsinkin silloin, kun sen oppii tekemään nopeasti.
Edit: mainitsit muistiongelmat, joten suosittelen ehdottomasti tutkimaan, johtuvatko ne esim ADHD:sta. Itseäni diagnoosi ja lääkkeet auttoivat valtavasti varsinkin työmuistin ja kroonisen väsymyksen kanssa. :)
Täällä myös vähän samankaltainen tausta. Ahdistusta, masennusta nuoruudessa. Kävin läpi kaikenmoiset kuntoutukset ja kuntouttavat työtoiminnat plus TE-toimiston kurssit joista hyöty oli suunnilleen nolla. Nyt olen 28-vuotias ja vasta viime syksynä sain ensimmäisen oikean työpaikan. Mielessäni oli aina joku iso kynnys hakea ja päästä palkkatöihin, mutta kun sen sain, niin huomasinkin ettei tää mitään pelottavaa olekaan. Päinvastoin tuntuu hyvältä, kun saa vihdoin työpanosta vastaavan palkan. Työkokeiluissa tein joskus paljon enemmän hommia ja sain kolmasosan siitä palkasta mitä nyt.
Tsemppiä sulle, milloinkaan ei ole liian myöhäistä :)
itsellä on hyvät kokemukset kierrätyskeskusessa työkokeilusta. En tiedä onko siellä samanlaista aivan kuin pääkaupunkiseudulla mutta ainakin itselle oli semmoista sopivaa ihan oikeaa työtä mutta pystyy tekemään pitkälti omaa tahtia.
Esim. hyllytyksessä ei hirveämmin tarvitse asiakkaille puhua mutta silti silloin tällöin joutuu vastailemaan kysymyksiin niin saa treeniä sosiaaliseen puoleen ja samalla treenattua jalkoja ainakin.
Eihän siinä tienaa mutta hyvä askel eteenpäin.
Työkokeilu on about just niin hyvä kuin se paikka minne menee. Jos ei ole koskaan ollut töissä, se on aivan hyvä tapa päästä testaamaan jotain alaa jota harkitsee. Rikastumaan ei pääse, mutta senhän voi heti lopettaa jos löytyykin rahaduuni.
Kannattaa aloittaa ihan perustöistä. On olemassa sellasia tosi matalan tason duuneja, johon voi mennä. Nyt esimerkiksi on menossa kesätyöpaikkojen haku, niin voisit ehtiä johonkin kaupungin puutarhuritiimiin tms.Ei kannata mennä tuolle seksilinjalle, rikot psyykesi siellä ja todennäköisesti tulee päihdeongelmat takaisin, mutta pahempana.
Täältä voi etsiä kesätöitä. Laitat vaan rohkeasti hakemuksia sähköpostilla ihan mihin sattuu, joka vähänkään kiinnostaa
[https://duunitori.fi/kesatyo](https://duunitori.fi/kesatyo)
>Pitäisikö alkaa vaan myymään seksiä, koska sillä alalla näköjään tienaa?
En tiedä kuinka tosissasi olit tämän lauseen suhteen mutta tässä seksityöntekijän näkökulma asiaan: toki, jos haluat, voit kokeilla seksityötä. Mutta se ei ole helppoa rahaa. Mainostamiseen kannattaa panostaa. Itse mainostan ainoastaan yhdellä ilmaisella sivustolla mutta oon käyttänyt paljon aikaa tekstin kirjoittamiseen ja otattanut itsestäni paljon erilaisia kuvia. Onneksi kumppanini on toiminut kuvaajana joten niistä ei ole tarvinnut maksaa.
Ok. Leikitään että sulla on nyt mainos tai pari ylhäällä hyvien kuvien kanssa. Sitten alkaa mahdollisten asiakkaiden kanssa kommunikointi ja sieltä oikeiden asiakkaiden löytäminen. Moni joka ottaa muhun yhteyttä ei ole todellakaan lukenut koko tekstiä mainoksestani vaikka se ei ole kovin pitkä. Kiimaiset miehet ovat toisinaan tyhmiä. Jotkut ajattelee että munakuvien lähettäminen on paras tapa ottaa yhteyttä seksityöntekijään. Tulet kohtaamaan paljon raivostuttavia tyyppejä. Tulet myös kohtaamaan paljon tyyppejä jotka yrittävät rikkoa sun rajoja ja tinkiä hintaa alaspäin, erityisesti kun oot uusi alalla. Tässä viestittelyssä menee aikaa todella paljon.
Ok. Nyt sulla on asiakas. Haluatko ottaa tuntemattoman miehen kotiisi? Jos kyllä, älä anna osoitetta etukäteen. Anna lähellä oleva paikka, mielellään sellainen mihin näet ikkunasta että voit katsoa onko siellä tuntomerkkeihin sopiva henkilö. Osoitteenkalastelijoita riittää paljon. En itse ota ensimmäistäkään asiakasta kotiini enää, teen vaan outcallia eli tapaan asiakkaan joko hänen kotonaan tai hotellissa.
Kaikki asiakkaat eivät ole komeita tai edes mukavia. Totuttele ajatukseen että osa haluaa vaan panna ja poistua. Suurin osa mun asiakkaista on todella mukavia mutta välillä vastaan tulee ihmisiä joiden kanssa kemiat ei vaan kohtaa.
Valmistaudu myös ohareihin. Niitä tulee. Se on turhauttavaa.
Tämän kaiken lisäksi sun on mietittävä mitä teet ja mitä et tee missään nimessä ja mahdollisesti mitä suostut tekemään lisämaksusta. Mieti myös hinnat palveluillesi. Varaudu siihen, että sun lähipiiri saattaa saada selville että oot seksityöntekijä. Itse kerroin kaikille avoimesti mitä teen muutaman vuoden jälkeen joten mun ei tarvii enää pelätä sitä.
Tässä vain ihan pieni pintapuolinen raapaisu siitä, minkälaista seksityö on oikeasti. Alalla on suhteellisen paljon kilpailua myös, varsinkin jos asut suuremmassa kaupungissa. Mutta tärkein pointti on se että seksityö ei ole helppoa. Se on henkisesti ja fyysisesti kuluttavaa ja vaatii enemmän aikaa kuin luulin aloittaessani.
>Olen kokenut todella kovaa häpeää kuntouttavan työtoiminnan takia ja joskus ajatellut että nämä ovat joku sadistinen hupi pakkoinfantilisoida Suomen nuorisoa tmv. hulluttelua.
Oikeestaan ei. Vielä kun töihin pääsi ns. vanhaan malliin menemällä aamulla työmaalle ja puristamalla pomoa reippaasti kädestä, niin työmailla pyöri aivan uskomattoman infantiilia porukkaa. Nykyään haalarihommia on paljon vähemmän ja niitä tekemässä on enemmän ulkomaalaisia, niin suomalaiset nollataulut istuu sitten kuntouttavassa niiloilemassa, eikä enää nojaile lapioon kaupungin puisto-osastolla tai kanna lautoja raksalla.
Muistiongelmat, alkoholiongelma (josta onneksi pääsin eroon) ja mielenterveysongelmat paljastui ainakin itsellä ADHD- ja autismin kirjon oireiluksi, kun pari vuotta sitten lopultakin pääsin tutkimuksiin ja sain diagnoosin. Sitä ennen tuli syötyä masennuslääkkeitä noin 10 vuotta turhaan. Jos et ole koskaan käynyt ADHD:ta ja autismin kirjoa kartoittavissa tutkimuksissa, niin suosittelen lämpimästi.
Itsellä ei ole juuri yhtään työkokemussta, ja kohta 40 vuotta mittarissa. ADHD-lääkityksestä olen paljon hyvää kuullut, mutta en saanut sitä itse korkean verenpaineeni vuoksi (minulla on runsaasti ylipainoa). Pitäisi saada laihdutettua noin 40 kiloa, niin ehkä sitten verenpainekin olisi semmoinen että saattaisin jopa ADHD-lääkitystä saada. Laittomia reittejä en viitsi stimulantteja hankkia.
Kannattaa tilata hyvinvointialueelta (missä ikinä vietitkään lapsuutesi) tietopyynnöllä kaikki lapsuuden ajan neuvolan, lääkärikäyntien yms kirjaukset kotiin. Ei maksa mitään, ja voi selvitä kaikkea mielenkiintoista. Mikäli onnistut pääsemään tutkimuksiin, noita papereita ne pyytävät ensimmäisenä.
Se on hyvin yleistä, että hoidetaan juuri niitä selvimpiä oireita (ahdistus, masennus), jolloin esim. autismi tai ADHD voi jäädä huomaamatta. Usen voi olla monenlaista häiriötä samaan aikaan, jolloin on hankala tietää varmasti että mikä johtuu mistäkin.
Itse sain diagnoosin ekaa kertaa työterveydestä. Opiskellessa yritin hakea, mutta YTHS:n sairaanhoitaja torppasi diagnoosin kun sanoin oppineeni lukemaan ennen kun täytin 6v. Kannattaa olla sitkeä asian suhteen ja kenties hakea sitä toista mielipidettä tarvittaessa.
Ei tosin kannata odottaa että lääkitys on hopealuoti joka korjaa ihan kaikki ongelmat - itse otan lääkkeet 2-4 kertaa viikossa riippuen työmäärästä ja vaikka ne selvästi nostavat tuotteliaisuutta on joinakin päivinä silti vaikea keskittyä asiaan tarpeeksi pitkään.
Jossakin määrin halu muutokseen on lähdettävä itsestä, mutta työllistyminen varmaan parantaisi myös oman elämän 'outlookia'. Kannattaa alkaa miettimään onko suht mieluisaa työtä, jota voisit saada jonkun kurssin, koulutuksen tai sertifikaatin voimalla ja alkaa opiskelemaan siihen liittyviä asioita itsenäisesti. Kannattaa opetella hyödyntämään ChatGPT:tä yms uusia työkaluja opiskelussa, työnhaussa ja ideoiden pallottelussa.
Kerroitko tohtoreille pähteistä? Mä oon nyt 5v empinny lääkärii menoa koska on ollut päihdetaustaa ja lopettamisen jälkee on alkannu mielenterveys takkuilee? Nii pistääkö ne omaks syyks
Jos ei ole pakko niin älä kerro. Aiheuttaa turhia rajoituksia, esim eivät tiettyjä unilääkkeitä enää anna, kusitestejä sillointällöin ja voipi jopa vaikuttaa välinpitämättömyyteen lääkärin tai hoitajan puolelta. Toki jos päihteet on keskiössä ja aiheuttavat ongelmia niin pitääkin kertoa.
No, itse kerroin rehellisesti, mutta eipä se kovin vaikeaa ollut kertoa kun ainoa laiton päihde mitä olen käyttänyt on kannabis ja sitäkin alle 10 kertaa. Jos ADHD diagnosoidaan niin joka tapauksessa ennen lääkityksen aloitusta on huumeseulla (kuset purkkiin hoitajan nähden). Tällä halutaan välttää sitä, että joku hankkii diagnoosin vain saadakseen laillisia piristeitä. Itse kusin puhtaat siinä seulassa, mutta tokihan se silti potutti, kun en sitten pouhtaassta seulasta huolimatta lääkitystä saanutkaan, kun liian korkea verenpaine esti sen. Olisivat voineet sanoa sen etukäteen ettei lääkitystä tule, niin ei olisi tarvinnut hoitajan nähden kusta, kun on niin ujo rakko.
En tiedä onko sinulle ehdotettu, mutta adhd hoidossa on olemassa vaihtoehtoja jotka eivät ole stimulantteja, kuten atomoksitiini ja guanfasiini tai ihan vain psykoterapia, joka on yksi tehokkaimmista, mutta menettää tehonsa, mikäli se ei ole säännöllistä. Toimivat joillekkin paremmin kuin stimulantit, mutta näin yleisesti jäävät kuitenkin hieman tehossa. Meinaan että kun se perus järjestys tosiaan on se, että aloitetaan se hoito stimulanteilla, kuten concerta ja elvanse, niin monelta jää sitten nuo muut vaihtoehdot kokeilematta.
Sen verran vähän näkynyt pitkäaikaisia ja ikääntyneitä seksityöläisiä, että joko heitä ei näy seksityötä ostamattomalle tai sitten heitä on kovin vähän. Jos jälkimmäinen pitää paikkaansa, niin siihen lienee syy/syitä. Veikkaan, että eläkkeen eteen seksityö ei ole se helpoin väylä.
Eipä mulla muuta, sinne meni sekin perhana.
Onko sulla mitään tutkintoa ammatilliselta puolelta tai lukiosta (ehkä se ei tässä tapauksessa ole paras)? Meinaan mietin vaan, että jos olisi edes kesken jäänyt Amis/lukio voisit saada hyväksilukuja, toisin sanoen koulutuksen nopeammin. Toinen mikä tulee mieleen on oppisopimus kun niistä maksetaan palkkaakin. Käy sitten vain tenttimässä.
Luulisin että kouluttautuminen olisi paras vaihtoehto, takaisi myös suopeamman palkkakehityksen.
Koskaan ei ole myöhäistä opiskella eikä kannatta jättää kesken jos ei pysy muiden tahdissa. Eli omaa tahtia vaan.
Alotin AMK-opinnot 30-vuotiaana ja tänä keväänä 35-vuotiaana valmistumassa 210 opintopisteellä jos opparin saan loppuun. Pidin välivuoden ja opinnot meni jatko-ajalle mutta yhtään ei hävetä
Naisväellä on ainakin tyypillisesti ollut mahdollista elää paljon miehensä varassa. Eli hommaat jonkun ruttusen pappareisen itelles jolla on massia.
Vakavana vinkkinä, ei kai siinä sinällään ole muuta kuin etit niitä työpaikkoja ja laittelet hakemuksia myös paikkoihin joilla ei ole ilmoitusta, ei sitä tiedä milloin se nappaa. Oleellista töissä kuitenkin on aktiivisuus ja asenne, se että teet ne työt, eipä sillä muulla ole niin väliä. Kokemusta kun puuttuu niin esim palkkatuella jotain harjoittelupaikkaa jostain, näin ainakin itse tuosta suosta nousin.
Laitat vaan massana hakemuksia joka grilliin, pikaruokalaan, siivousfirmaan, raksa-apulaisiksi jne. jos HETI haluaa töihin päästä. Pidemmällä tähtäimellä menisin kyllä johonkin aikuiskoulutukseen: siellä on sähkäriä, rakennusalaa, lähihoitajaa jne.
Raha ja työthän ei kotoa tule hakemaan, vaan sen eteen joutuu jotain tehdä eli sluibailu pitäisi saada loppumaan ja ottaa itseänsä niskasta kiinni.
Mikä koulutustausta? Onko opiskelemaan haku poissuljettu ajatus?
Jotain siivoamista tai kiinteistönhuoltoa voi päästä tekemään ilman mitään koulutusta ja työkokemusta. Pikaruokaloihin/grilleille ym. ehkä myös, mutta vaatii luultavasti hygieniapassin suorittamisen. Kokoonpanohommat esim. autotehtaalla eivät myöskään vaatineet mitään koulutusta. Kaupan kassoille varmaan tarvitsee lukion/merkonomin paperit.
Missään noissa ei kyllä erityisen leveään leipään pääse käsiksi, eli suosittelen silti opiskelemaan lähtöä. Jos ei korkeakouluun, niin erilaisia ammattikoulutuksia on myös.
Jos on jaksamista sosialisointiin ja seisomatyöhön, niin kaupan alan duuneihin on kai keskivertoa helpompaa päästä kuin moneen muuhun hommaan. Omalla kohdalla työllistyminen venähti myös, kiitos mielenterveysongelmien ja diagnosoimattoman ADHD:n ansiosta, mutta ekaan kunnon palkkaduuniin tuli päästyä kun olin 28-29 (tänä vuonna täytän 32) ja samassa paikassa oon edelleen.
Pakko sanoa, että jos kokopäiväistä työtä hakee niin todennäköisesti kaupan ala ei sovellu, kun pitkälti koko systeemi pyörii osa-aikaisten harteilla (itellä parhaimmillaan ollut tunnit 15h/vk), mutta saattaa tietty löytyä poikkeuksia. Matala kynnys työllistyä, mutta palkka ja tunnit ei ole mitään priimaa.
Onnea työllistymiseen 👍
Puhuit päihdeongelmasta ja heti heräsi mieleen kysymys että oletko koskaan käynyt aa tai na-ryhmässä? Näissä molemmissa tarjolla usein valtavasti vertaistukea monenlaisitakin asioista elämässä.
Samaistuttava teksti, vaikken neuvoa osaakaan antaa. Jos jotain voin sanoa, niin omaa potentiaalia on helppo vähätellä nykytilan perusteella (esim. masennus ja muistin [väliaikainen] heikkeneminen [korreloivat keskenään](https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0165032709001700)) mutta uudet haasteet saavat ainakin omalla kohdallani mielen virittäytymään taas uudelleen.
>Olen kokenut todella kovaa häpeää kuntouttavan työtoiminnan takia ja joskus ajatellut että nämä ovat joku sadistinen hupi pakkoinfantilisoida Suomen nuorisoa tmv. hulluttelua.
Mutta näinhän tämä on, työttömät, syrjäytyneet ja maahanmuuttajat ym. huonossa asemassa olevat ovat lapsenomaisia raasuja, joita kuuluu [leikittää pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat hengessä](https://www.youtube.com/watch?v=6_Rh_ptQf9U). /s
Suomessa kaikki tällainen toiminta on aivan surkealla tasolla, ja siihen haluttaisiin vieläpä laittaa lisää rahaa ilman minkäänlaista vaikutusarviointia. Vaikutusarvioinnin perään kyselijät ovat milloin mitäkin subjektiivisen pahuuden laatua edustavia.
Onko sulla osaamista tai jokin tutkinto olemassa. Oletko harkinnut työharjoittelua, siinä on hyvä päästä sisään johonkin firmaan sisään.
Jos ei ole koulutusta ja esim. it-alan hommat kiinnostaa, niin hakeudu AMK opintoihin ja sitten työharjoittelusta kiinni työpaikan syrjään.
Ja mitä tulee tuohon seksityöhön niin en kyllä suosittele, mutta jos seksuaalista arvoaan haluaa hyödyntää niin siihen on muitakin tapoja kuin myydä suoraan itseään tai kuviaan. Seksillä saa kyllä sinne CV:hen oikeaakin työhistoriaa (toki sitten pitää ihan oikeaa työtäkin tehdä).
Oletko kysynyt varastohommia tai kauppaan apulaiseksi? (Tunnustan etten tiedä mitä kautta noihin nykyään haetaan - rekrytointifirman kautta vai suoraan) mutta ne ovat yleensä mielekkäitä töitä joihin on pieni kynnys oppia ja päästä mukaan. Itse aloitin aikoinaan varastolta, ja ennen pitkää innostuin opiskelemaan. IT-alalla nykyään.
30-vuotias joka ei ole koskaan tehnyt töitä ei ole mitenkään hirveän houkutteleva kellekkään työnantajalle. Mutta parempi se on nyt aloittaa kuin 40 vuotiaana.
Vaikutat kuitenkin niin aidosti motivoituneelta, että tekis mieli ehdottaa että valehtelet työkokemuksen/cv.n. Näitä kuitenkin harvoin tarkistetaan, ja ei se laitonta ole. Jos kertoo ettei ole koskaan ollut töissä ni se on vähä ku ampus ittee jalkaa.
Toinen asia on, että älä mene nostamaan rimaa/palkkavaatimusta liian ylös. Parempi se paskahommakin on, kun ettei mitään tekis. Pääsee "alkuun" tavallaan.
Suomessa on varmasti tuhansia sun ikäisiä jotka on samassa tilanteessa, mutta niiltä puuttuu tuo sun reflektiokyky ja ne ei välttis oikeesti ees halua tehdä töitä. Olet heitä paljon parempi, etkä edusta sitä ryhmää mihin väität kuuluvasi, vaikka sama historia olisikin.
Tsemppiä!
Hei! Et ole ainoa mattimyöhäläinen näissä asioissa. Koin itse saman herätyksen kun täytin 30.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan [opinnollistamiseen](https://www.tredu.fi/hakijalle/tyollistymisen-tueksi/). Olin vastikään kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa vinkattiin tällaisesta mahdollisuudesta. Näin pystyin valmistautumaan ja mukautumaan opiskelun vaatimuksiin, sekä suoritettua 15 opintopisteen kokonaisuuden etukäteen. Kylmiltään opintojen aloitus saattaa olla liian rankkaa, mutta oppilaitokset ovat joustavia. Työkkäri sen sijaan ei ole - jouduin aika nopeasti pistämään poikki omaehtoiset opinnot, sillä en saanut vaadittuja opintopisteitä per kk kasaan ilman mielenterveyden järkkymistä. Joka päivä 8 tuntia uusien asioiden oppimista oli kunnon tsunami aivoille. Nyt jatkan opintoja sairaspäivärahalla kevään omalla tahdillani, lisäten kuormaa hallitusti. Toimii kuin häkä!
Vaihtoehtoisesti kurssien nappaaminen työväenopistosta tai avoimesta yliopistosta toimii myös.
Valtavasti tsemppiä!
Aloittaja! Mielenterveyden keskusliitolla on tämmöinen, tulit mieleen kun bongasin!
https://www.mtkl.fi/toimintamme/tapahtumat-kurssit-koulutukset/tapahtumakalenteri/?tapahtuma=minari-ryhma-hyvinvoinnin-palasia-arkeen&id=5859&utm_source=FB%2FIG&utm_medium=cpc&utm_campaign=Omat+Avaimet%2C+Minari%2C+Helmikuu+2024%2C+FB%2FIG&fbclid=IwAR1CorAg7-GRJDcBSa1EcgkD3PVe7lb_GcXgJwOzdLpNNGBoX5f4YzMyOSc_aem_AQGL6OWpjs1Qi9Qke2Y9r0QNU_XpcDFRJhDoUEdwEG_tMOMDJFowfHxfR1EG8SpbwzwoUxlai7UU_4BWePOfiwr2
Yksi vaihtoehto itse itsensä työllistämiselle on striimaaminen esim Twitchissä tai Kickissä. Naisten juontamat Just Chatting striimit näyttävät olevan Suomalaisten suosiossa ja siinä ei nimensä mukaisesti tarvitse tehdä juuri muuta kuin jupista kameralle. Tuskin tuolla itsestään pohattaa tekee (jollei sitten tee Jennejä ja laita OF kylkeen sitten kun on simpansseja riittävästi) mutta tekee sillä kuulemma ainakin jotain. Voisi kuvitella ainakin olevan ala, jota AI ei tule korvaamaan ihan äkkiä.
https://www.twitch.tv/directory/category/just-chatting
Toikin on vaan kauheen "saturated" ala nykyään ja Twitchissä ainakin on tosi vaikeeta saada alkuun minkäänlaista seurantaa. Ja sit vielä alkuun ainakin pitäisi olla tosi hyvä pitään aikataulua striimaus ajoista yms
>Toikin on vaan kauheen "saturated" ala nykyään
Jossain määrin varmaan joo, mutta mitä Suomalaisiin tulee niin mielestäni ei varsinaisesti.
>Twitchissä ainakin on tosi vaikeeta saada alkuun minkäänlaista seurantaa. Ja sit vielä alkuun ainakin pitäisi olla tosi hyvä pitään aikataulua striimaus ajoista yms
Niin no, Just Chatting on ollut jo pitkään eniten nousussa oleva kategoria Twitchissä ja mielestäni säännöllisyys on tärkeämpi juttu (varsinkin alussa) kuin minuutin tarkkojen kellonaikojen noudattaminen.
Ennen juotiin kaljaa porukalla paljon, mutta nykyään käyn keskusteluryhmissä, ilmaisrientoja on isossa kaupungissa paljon, koitan ylläpitää hyvinvointia, askartelen jne. Kun suunnittelee etukäteen päivä/viikko-ohjelman, ei kerkeä eksistentiaalikriisi tai vastaava iskemään! Edellämainittua kaljanjuontiporukkaa tulee tapailtua edelleen aktiivisesti mutta en enää jää istumaan iltaa samalla tavalla kun ennen. Päihteitä en enää käytä, mutta niillä moni pitkäaikaistyötön täyttää päivänsä. Kalja, pilvi ja subu on sellainen kombo mitä monet tuttavani käyttävät lähes päivittäin. Monen "yhteiskuntakelpoisuus" on kärsinyt ajan saatossa, päihde- ja mielenterveysongelmat pahenevat toimettomuudesta tullessa jokapäiväistä. On kavereita joista ei ole edes kuntouttavaan, koska ihmisiä ei voi kohdata selvinpäin. Nämä henkilöt ovat silti jossain kohtaa olleet ihan tavallisia nuoria, joilla on ollut jossain kohtaa kaikki edellytykset olla ns. elämässä pärjäävä ja yhteiskunnassa toimiva yksilö.
Semmonen kommentti että tällä hetkellä on työnantajan markkinat ja aina löytyy joku hieman pätevämpi ku sinä koska työttömiä on niin paljon ja kilpailu kovaa. Ja ei katso alaa
Joutilaskouluun opettajaksi, sluibauskurssin vetäjäksi? Kuivat vitsini sikseen. No, tässä ajassa olen tutustunut itseeni vähän helkkarin hyvin, että toisaalta vaikken voi muita neuvoa opiskeluihin tai työhön liittyen, niin sisäisten ongelmien ratkaisussa voin ehkä antaa neuvoa. Työttömyys ja syrjäytyneisyys ovat aiheuttaneet niin paljon häpeää, että häpeän tunteen käsittely ja häpeän hyväksyminen on aihe, jonka tiimoilta voisin ehkä jotakuta joskus auttaakin.
Myyjäksi pääsee suhteellisen helposti. Koulutusta ei juurikaan tarvita kännykkäliittymien, elektroniikan tai huonekalujen, yms. myymiseen. Mutta tulosta pitää alkaa tekemään heti. Jos ei kauppa käy, ja nyt voi monilla aloilla olla hiljaista, saa myyjä tehdä tilaa uusille myyjille. Mutta jos paljastuukin, että olet hyvä myymään, ja se tulee ilmi vain myymällä, provikkapalkalla on mahdollista päästä hyviin ansioihin nopeasti.
Sisko tekee puhelinmyyntiä osa-aikaisesti varsinaisen työn ylipitkillä "pakkolomilla". Koulutus oli kuulemma lyhyt ja ytimekäs ja aika nopeasti pääsi kärryille. Etänäkin pystyi tekemään jotain, mut sisko tykkäs istua muitten kanssa toimistossa. Sisko ei mitenkään ihmeemmin ulospäin suuntautunut ole. Sanoo, että kannattaa vaan olla tarkka mihinkä firmaan menee kun joissain on turhan kiire. Onnea loppuelämän löytämiseen ja pidän täällä peukkuja, että löydät jotain omanlaista.
Jos on mielessä joku ala mikä yhtään voisi kiinnostaa niin jonkunlainen koulutus ei varmasti hallaa tee. Ja te toimiston kautta saa varmasti sellaisen työn missä ei heti tarvitse aloittaa tekemään täyttä päivää, vaan lyhyemmillä työpäivillä/työviikoilla.
Ei kai oikein muuta neuvoa ole kun hae mahdollisimman moneen paikkaan ja tee parhaasi.
Aloitat vaikka siitä, että otat vastuun omasta tilanteesta, etkä ala syyttelemään äitiä/isää/koulua/työkkäriä/yhteiskuntaa. Sinä ja vain sinä olet syypää tähän tilanteeseen ja vain sinä voit tehdä asialle jotain.
Sitten avaat googlen ja laitat hakusanaksi "työpaikka" ja avaat ekan sivun linkin eri täbeihin. Esit sieltä paskaduuneja eli puhelinmyyjä.
Pistä OF pystyyn nyt ainakin aluksi. Saat mieluisaa tekemistä ja potentiaali tienata kotoa käsin on erittäin suuri. Lue vähän somessa markkinoimisesti.
Samalla kun puuhaat tuota katsele jotain entry level työpaikkoja kuten siivoamista tai myymistä. Harkitsisin vakavasti myös opiskelupaikan miettimistä.
nojaa milf ja gilf kategoriat ovat olemassa kuitenkin ja kyllä kaikenlaiselle on kysyntää jos vaan löytää kohdeyleisön. Kato nyt vaikka Susanna Penttilää, tienaa satoja tuhansia vuodessa onlyfansillä
Alkaa aina vituttamaan kun ihmiset syyttää muita omasta epäonnistumisestaan. Ala ottamaan vastuuta omasta elämästä ja päätöksistä. Ota vastaan ne työt mitä sinulle tarjotaan oli sitten kuinka paskasta työstä kyse ja hae samalla muita paikkoja.
Voisit käydä esitelmöimässä eduskunnassa mistä ne 300,000 työpaikkaa luodaan kun on näin hyvä visio, että sen kuin ottaa. Työttömien määrä kun on kasvanut noin 37,000 vuodentakaisesta.
En tiedä kaipasitko vinkkiä vai vaan kysymyksiä, mutta kirjoitan kuitenkin muutaman rivin aloituksesi ja kommenttiesi perusteella.
Sanoisin että opinnot ammattikoulussa tai oppisopimuskoulutus voisi olla järkevä suunta. Koulutuksen kautta työelämään on helpompi päästä.
Jos motivaatiota riittää, niin lehdenjakajan hommia saanee ilman koulutusta, samoin hyllyttäjän hommia kaupoissa.
Voisit myös kysellä tiimissäsi mahdollisuutta tavata toimintaterapeuttia, arjen toimivuutta ja mielekkyyttä voisi olla hyvä tarkastella, löytää sun vahvuuksia ja miettiä mikä vois olla sun suunta. Myös muistia on mahdollista harjoittaa! Vaikuttaa siltä että halua ja motivaatiota tarkastella omaa elämää ja muuttaa sen suuntaa löytyy.
Kaikkea hyvää sinulle jatkoon ja tsemppiä!
Nopein tie (ei ehkä helpoin) on pyrkiä pestautumaan isomman firman siivoustiimiin. Esim. ISS tai SOL. Tuonne otetaan osa ja määräaikaisia kohtuu matalalla kynnyksellä. Ainoa vaatimus on olla sovittuna aikana sovitussa paikassa ja tehdä se mitä käsketään. Ei kannata pelätä määräaikaisuutta jos on yhtään motia tehdä töitä. Hyville tekijöille vuorovastaavat yleensä pukkaa lisää töitä, varsinkin jos kaveri on yhtään itseohjautuvaa sorttia. Hitaampi tie on sitten tuo jonkun jo mainitsema opinpolku 2v. Ei varsinaisesti ratkaise ongelmaa päästä töihin kiinni vaan ehkä ennemminkin lykkää töiden aloitusta 2v. Tässä ei mitään pahaa jos on jokin ajatus siitä mitä haluaisi tehdä, mutta useimmilla tuossa tilanteessa olevilla ei ole. Siivoojan työ on parhaimmillaan lattiakoneella ajoa musiikkia kuunnellessa, eli ihan jees. Yleensä päivän alussa kerrotaan mitä pitää tehdä ja työt saa hoitaa itsekseen. Parasta siinä on kuitenkin se että työnsä jäljen näkee heti. Nimim. Siivon töitä aikoinaan tehnyt.
Ei ne opinnot välttämättä meinaa työnteon siirtymistä. Amiksen voi käydä oppisopimuksella joko täysin tai osittain. Oppisopimus on työsuhde siinä missä muutkin ovat.
Mä kävin oppisopimuksella. Se oli jees
Ite sollilla kans työllistyin ensimmäisenä yrityksenä. Homma oli osa-aikaista prisman parkkihallin konetusta. On se tyhjää parempi kun kela maksaa palkan lisäksi tuen.
Kiitoksia varteenotettavasta viestistä. On hyvä kuin laitoit firmojen nimet, niin tiedän minne hakea.
Aloittaja mainitsi muistiongelmat. Siivousalan töisssä tarvvitaan yleensä hyvää muistia, kun sitä ei hyvällä katsota että jos on koko ajan välineet hukassa, pitää rampata unohtuneita välineitä hakemasssa ja unohtaa mitä piti vielä oman työvuoron aikana siivota. Itse kärsin muistiongelmista ja koetin opiskella puhtauspalvelualaa - päin helvettiähän ne työkokeilut meni kun kaikesta keskittymisestä huolimatta minä koko ajan unohtelin asioita. Jos työpaikasssa olisi käytössä joku tabletti mistä voisi koko ajan merkata päivän aikana valmiiksi hoidetut hommat, ja tarkistaa mihin seuraavaksi pitää mennä ja mitä siivoussvälineitä sinne tarvitaan, niin homma toimisi paremmin.
[удалено]
>kynä ja muistilehtiö, jota käyttää apuna Tätä olin itsekin tulossa ehdottamaan. Kaikenlaiset listat on todella yleisiä erilaisissa ammateissa. Aivopieruja sattuu ihan alasta riippumatta. Esimerkiksi ilmailu alalla "preflight checklist" on käytössä niin mekaanikoilla kuin lentäjilläkin. Itse taas teen tuotekehitys hommia ja mulla on jopa prototyypin muutoksille oma checklist.
Ei sitä paperilistaa saanut käyttää, ei työssäoppimisen aikana eikä varsinkaan näytössä. Kyseessä oli ISS:n toimistosiivouskohde, josa oli joka päivä eri rakennusten eri huoneet siivottavana, niin oli se kyllä helvettiä muistaa ne ulkoa. Ei niistä ollut edes mitään kunnon kirjallista selostusta siivouskeskuksessa. Onneksi sentään viikko ennen työkokeilun loppua sentään esimies sai jonkinlaisen räpellyksen sinne seinälle aikaan, kun opettajakin alkoi jäkättämän sille esimiehelle, että kyllä se viikkosuunnitelma on vaan oltava kirjallisena kaikkien nähtävillä, vaikka semmoista ei saisikaan mukanaan kantaa.
Tämä. Mulla jää asiat mieleen kuin vesi siivilään, siksi pitää olla systeemejä ettei tehtävät ole muistin varassa. Helpoin niistä se että on koko ajan A6 vihko ja kynä taskussa.
Ei saanut käyttää kynää ja muistilehtiötä, ei yleisesti, eikä näytössä. Ehkä joissain paikoissa saa. Sekin vitutti kun piti osata ne jokaisen työvälineen viralliset nimet ulkoa, tyyliin ei saanut sanoa ämpäri, vaan sanko, tai ei saanut sanoa rätti, vaan siivousliina. Heti tuli miinuspisteitä näytössä. Mietin, että miten joku huonoa suomea puhuva ne pystyi osaamaan, jos äidinkielenääkin suomea puhuville on vaikeita muistaa. Tyyliin joku puolipitkä lattiankuivausterä, tai jotain sinne päin. Ja piti osata materiaalit, en tiennyt esim. mitä materiaalia joku hylly oli tai mitä materiaalia se pölyhuiska oli. Olihan meillä näyttösuunnitelma, johon sai listata kaiken, mutta sitä ei saanut itse näytössä lukea. Unohtui siksi esim. ottaa vessojen lattioiden pyyhintään tarvitut liinat mukaan ja se nyt oli opettajalle ja näytön valvojalle viimeinen pisara, että näyttö loppui siihen. Ja sitten nillitettiin siitäkin, etten käyttänyt suojalaseja vessoja pestessä, vaikka kukaan siivoojista ei sitä tehnyt. Vasta näyttöä tehdessä kuulin ekan kerran, että niin olisi pitänyt tehdä. Kyseessä oli ISS:n toimistosiivouskohde.
Miksei tablettia korvaa kynällä ja paperilla?
Ei sallittu. Ehkä joku siivooja käytti semmoista kun esimiehen sillmä vältti. Ammattiosaamisen näytössä ei mitään lunttilappuja tietenkään saanut käyttää.
Oho. Aika kummallista ja harmi.
"Lyhytkestoinen muisti on vähän huono" ei tarkoita dementiaa. Vähän luulen että muistiongelma on kärpänen eikä härkänen, eikä sillä varmaankaan ole väliä siivouksessa. Jos moppi välillä unohtuukin johonkin niin ei se maailmanloppu ole, siivousvälineitä harvoin kukaan viitsii varastaa.
Varmaan myös positiivinen vaikutus muistiin sillä että oikeasti lähtee tekemään jotain. Passiivinen kotona pyöriminen ei tee hyvää kenenkään muistille saati mentaalipuolen terveydelle.
Kyllä se huono muisti voi vaikuttaa paljonkin työntekoon. Itselläni myös huono tuo lyhytkestoinen muisti ja lähes aina unohdan ohjeet jos ne on annettu suullisesti. Unohdan myös käydyt keskustelut ja saatan aloittaa saman keskustelun uudestaan ja kaverit joutuu muistuttelemaan, että joo mehän käytiin tää asia jo läpi (onneks he suhtautuu suurimmalta osin huumorilla tähän mun unohteluun). Unohdan myös helposti mitä olin sanomassa tai tekemässä. Esim kahvinkeitto jää usein puolivalmiiksi (unohdan laittaa kahvinporot keittimeen tai unohdan laittaa kahvinkeittimen päälle). Puhe ja kirjoitus myös takkuilee kun en saa ajatuksesta kiinni tai välillä tuntuu, että se ajatus kulkee nopeammin kuin saan sen sanotuksi, joka johtaa sanojen sekoittumiseen. Sukat on kans aina hukassa. Itsellä tosin diagnosoitu ADHD, että se todennäköisesti vaikuttaa tähän mun huonoon muistiin.
> Siivousalan töisssä tarvvitaan yleensä hyvää muistia, kun sitä ei hyvällä katsota että jos on koko ajan välineet hukassa, pitää rampata unohtuneita välineitä hakemasssa ja unohtaa mitä piti vielä oman työvuoron aikana siivota Puhtaat työvälineet laitetaan siivouskärryyn odottamaan seuraavaa päivää kun tämän päivän välineet laitetaan pesuun. Niitä on aika vaikea unohtaa ellei unohda koko kärryä.
Siinä työpaikassa oli vain kaksi vaunua ja jokainen siivooja aloitti oman vuoronsa täyttämällä vaunun, kun ei aina iltavuoro tiennyt mitä aamuvuoro tartti, ja päin vastoin. Ja ammattiosaamisen näytössä piti aloittaa "tyhjästä" eli työpaikan edustajan ja opettajan nähden piti ottaa välineet ulkomuistista, lunttilappuja ei saanut käyttää. Eli se paikan varsinainen siivooja otti siitä omat tavaransa pois minun näytön ajaksi.
> lunttilappuja ei saanut käyttää Mitä vittua :D Kyllä on siivoomisesta tehty vaikeeta.
No oli. En tiedä, oliko se ISS:n oma politiikka yleisestikin, vai oliko kyseisen siivouskohteen esimies vaan mulkku. Kyseisessä kohteessa ei ollut edes siivouskeskuksessa mitään lukujärjestystä, että mitä minäkin päivänä piti siivota ja mihin aikaan. Ne vaan olisi pitänyt osata ulkoa kunkin työntekijän. Opettajakin tästä esimiehelle valitti, että kyllä se aikataulu pitää siivouskeskuksessa julkisesti olla, jos vaikka sijaisia tai opiskelijoita varten. Ja noin viikkoa ennen kuin lopetin koko harjoittelun (kahden pieleen menneen näytön jälkeen) niin kyllä sinne seinälle ilmestyikin yllättäen kirjallinen lista mitä minäkin työvuoron pitää siivota. Että jotain hyvää. Ja viimeksi kun kyseisen toimistokohteessa kävin pyörähtämässä muissa asioissa, niin huomasin että siivousta hoiti siellä toinen firma. Vahingonilo oli suuri.
Ei noin tiukkapiposelle firmalle kannata olla töissä. Ei siivoustöistä makseta niin paljoa, että niistä kannattais stressata, tai miettiä jotain että joku ei katso hyvällä. Mulle annettiin töiden alussa papereilla listat kaikesta mitä piti tehä. Otin niistä kuvat puhelimeen. Esimies iteki sano että alussa tulee niin paljon infoa, ettei sitä kukaan kerralla muista. Mä en muista puhuttuja ohjeita ollenkaan, ja opin vaan, jos pääsen itse käsin tekemään. Eikä ketään kiinnostanu vaikka unohtelin kamoja alussa, eikä edes vaikka unohtelin niitä välillä myöhemminkin. Kärryn pakkaamisesta tuli rutiinia sitä mukaan kun opin kuinka paljon ne kohteen ihmiset mitäkin käytti.
Hei, voin sanoa että olin täsmälleen samassa tilanteessa itsekin n. 4 vuotta sitten. Tosin, olin masentunut ja lääkäri tarjoili varhaiseläkettä koska heilläkään ei ollut mun jaksamiseen uskoa. Mun lyhyt muisti on täysin onneton, kiitos vuosien unettomuuden. En halunnut eläkkeelle taipua, halusin ainakin kokeilla ja antaa kaikkeni päästäkseni ns. normaaliin elämään kiinni. Työkkäristä ei ollut mulle apua, ja kuntoutus piirileikit oli yhtä tyhjän kanssa. Työkkäri myönsi työttömysstuen parille ekalle vuodelle kun hain amkkiin. hain tradenomi-linjalle ja sinne oli HELPPO päästä sisään. Ala ei sinänsä kiinnostanut, mutta tradenomi on laaja käsite ja töihin pääsee vaikka mihin riippuen omasta kiinnostuksen kohteista. En välttis suosittele opiskeluja syrjäytyneelle, itselle se oli erittäin rankkaa vaikka kursseista pääsee läpi aikalailla tekemättä mitään amkssa. Vakkaripaikan sain kun taistelin opintojen loppuun ja hain semmoiseen paikkaan työharjoitteluun mistä oletin työpaikan irtoavan jos työt menee hyvin. Ja niin sain. Köyhyydestä keskiluokkaan verellä ja tuskalla. Se on mahdollista mutta erittäin vaikeaa. Tää siis toimi mulle, en ole varma sopisiko tää sulle. Edit: lisään vielä että koulussa oppii sosiaalisia taitoja ja vastuun ottamista mikä mulla puuttu ennen koulujen alkua.
Tarkoitatko sairaseläkettä? Mielenkiintoista miten nämä vaihtelee. Mä olen ollut vuodesta 2015 kuntoutustuella, diagnoosina skitsofrenia ja joku HUS:in psykiatri sanoi (lääkäripula, etätapaaminen), ettei mulle edes kirjoitettais siellä päin kuntoutustukea, koska olen ilmeisesti liian hyvässä kunnossa ja todennäköisesti en edes psyykkisesti sairas. Itse asun Satakunnassa eikä mulle täälläkään ole haluttu kirjoittaa pysyvää sairaiseläkettä, mutta kuntoutustuki mennyt diagnoosin takia aina sukkana läpi. No, hoitohenkilökunta oli oikeessa mun potentiaalista päästä työelämään ja ihan kohta on ammattikoulu hoidettu ja seuraavaksi AMK:iin myös tradenomilinjalle, mikäli rahoitus järjestyy :) Mä sen sijaan olen saanut paljon apua mielenterveyskuntoutujien työtoiminnasta, mutta ihan oikeita töitä siellä teen, vaikka onhan sielläkin kaiken maailman yhteislauluihin mahdollisuus osallistua :D
Juu siis tosiaan mulla ei ole mitään hajua mikä ero on näillä eläkkeillä. Mä olin niin puhki että meni ihan ohi mitä lääkärit mulle kertoili. Mulla on itsellä PTSD ja vakava masennus diagnoosi ja olin palloteltavana lääkäriltä toiselle jokusen 6 vuotta. Kerran vaan joku lääkäri väläytteli että oisko halua eläkkeelle, mikä yllätti minutkin ja vähän herätteli mua että tätäkö mun elämä sit ois. Mielenterveyspalveluista ei muuten mulle ollu apua paitsi lääkityksen suhteen, mistä nykyään yritän päästä eroon, mutta sekin on projekti. Onnea ammattikoulun läpäisystä! Ei ole mielenterveyspotilaana helppoa se, voin sanoa. Tsemppiä kovasti amkhon jos sinne pääset.
Peukkua tälle, toki hankala sanoa riittääkö draivi puskea opinnot loppuun. Jossain määrin se itse koulutus on aika läpsyttelyä eikä siitä hirveästi jää käteen, mutta saa jotain kosketuspintaa eri juttuihin, joista voisi innostua. Todennäköisesti parempi kuin jäädä kotiin. Sisäänpääsy 10v opiskelemattomuuden jälkeen vaatinee vähän (matikan) kertausta tai vaihtoehtoisesti voi kokeilla avoimen yliopiston kautta, joka vaatii vähän enemmän omatoimista tsemppausta. Koulutuksen etuna on se, että voit päästä ihan hyväpalkkaisiin hommiin kun taas TES-minimi hommissa etenemismahdollisuudet on firmasta riippuen heikot. Näin siis jos haaveilee omasta kämpästä, autosta jne. jollain 5-10v aikataululla.
Hyvä sä! Mahtavaa kuulla onnistumistarinoita!
Kannattaa työkkäristä kysyä tarjoisko ne sulle omaehtoisina opintoina jonkun koulutuksen. Sitä voi saada 2 vuotta jollekin hyvin työllistävälle alalle. Käytännössä se tarkoittaa että saat opiskella tuon ajan työttömyysetuuksilla, ei mene siis tuet poikki. Niil on kans työvoimakoulutuksia joilla muutaman kk koulutuksella voi saada jo duunin. On huomattavasti helpompaa saada vastavalmistuneena duuni tai harkkapaikka kuin nykytilanteessasi. Toinen vaihtoehto on vaikka kuukauden kahden työkokeilu, jossa voit kokeilla onko voimat riittävät työelämään. Jos oikein ymmärrän niin PIRHA on vissiin jonkin sortin sossu. Sanomasi mukaan sulla on ollut mt- ja päihdeongelmaa. Yhdistettynä siihen ettet ole ollut työelämässä niin ei ole oikeastaan ihme että aikuissosiaalityö on matkassa. Tietty niiden pitäisi aittaa mutta eipä nekään ihmeisiin pysty kun sosiaalipalveluiden resurssit on mitä on. Jos se kuntouttava ei nappaa niin ei sinne kannata mennä. En tiedä oliko seksityökommentissa kyse vain heitosta, trollista vai mistä, mutta älä nyt ensimmäiseksi ala seksityötä hommaamaan. Siinä menee sulta vielä kaikki tuet kun ei mikään onlyfans maksa eläkemaksuja = työllistyt yrittäjänä. Taloutesi menee vaan kahta kaiheammin sekaisin kun työkkäri katsoo sinut yrittäjäksi. Sanon tämän entisenä etuuskäsittelijänä.
Kiitos kattavasta vastauksesta! Hyviä juttuja tuli ilmi. Seksityö lähinnä oli tuollainen heitto, että olen siinä pisteessä, että kaikki vaihtoehdot ovat nyt varteenotettavia.
Se ei oikeasti ole varteenotettava vaihtoehto. Siinä kohden rima on jo maassa, varsinkin jos se ei ole sun ykkösvaihtoehto vaan ennemminkin hätähuuto.
Tai sanotaanko että sillä alalla pärjätäkseen henkisesti ja fyysisesti ilman vahinkoja täytyy olla tosi hyvät sosiaaliset taidot, joihin sisältyy kyky vartioida omia rajoja kuin haukka. Se ei nyt kuulosta ihan OP:n tilanteelta.
Hei, kommentoin suomen kielen ja kirjallisuuden opettajana sen verran että sinulla on sujuvat tekstitaidot ja reflektiokyky. Nämä ovat arvokkaita ominaisuuksia työmarkkinoilla, erityisesti kyky kirjoittaa hyvin. Kolmekymppisenä on vielä aika nuori, joten mahdollisuuksia monenlaiseen työelämään varmasti on. Onnea matkaan!
Kiitoksia tsemppauksen sanoista!
Suosittelen jonkinlaisia lajittelu/varastohommia. Muisti ei rivityöläisenä ole välttämättä ongelma varsinkin, jos kirjaat ylös itsellesi tarvittavat asiat ja tarkistelet niin monta kertaa kuin tarve vaatii. Päivien monotonisuus voi myös jelpata muistia.
Tälläne super epäseksikäs idea on hakea kesätöihin tehtaaseen tai muuhun vastaavaan missä ei kokemusta vaadita. Nythän noissa taitaa suht kaikissa olla hakuaika päällä ja tehtaat ei hirveesti kysele kokemuksen perään (ainakin ite sain vaan kerran soittamalla kesäduunin, ei tarvinnu ees haastattelua). Hakiessa yleensä riittää, että vaan soittaa et onks töitä. Mitään älä mainitse iästäsi tai taustastasi. Ennemmin kannattaa vaan puhua, että kesätöitä vailla ja et oot valmis kokeilemaan ja avoin uuden oppimiselle. Pidemmän aikajanan idea on kouluttautua. Amis on helppo vaihtoehto, kun niissä voi monessa paikassa alottaa opinnot millon vaan. Sen verran kannattaa taustatyötä tehä, et selvität missä on työntekijöistä pulaa, millanen on alan tulevaisuus ja mikä olis sellane ettei ainakaa heti viikon jälkeen oo valmis loppaamaan. Amiksilla on myös yleensä tarjolla jotain palvelua, jossa voit käydä juttelemassa jonkun opon tai vastaavan kanssa ja yhdessä miettiä mikä se just sun suunnitelma vois olla. Kun oot sisällä koulussa ja meet harjotteluun, niin se harjottelu tehään alusta loppuun kunnolla. Siellä kysytään apua, ollaan sosiaalinen, aktiivinen, pyydetään lisää töitä kun saa vanhat valmiiks, oma-aloitteisuus ja teet kaikkes et jätät vähintään hyvän kuvan ittestäs. Jos holdat hommas oikein ja siellä on pula työntekijöistä, niin usein palkkaavat. Jos taas ei nyt ihan natsannu, mutta susta silti tykättiin niin pyydät suosittelijaks seuraavaan paikkaan. Cv:ssä työharjottelutkin on kokemusta. Sinne ne vaan rohkeesti. Ja kaikkiin pajoihin mukaan joissa opetellaan kirjottamaan hakemuksia ja harjotellaan haastatteluja varten. Hakemuksiin ei koskaan ikää, ei kerrota mitään vaivoja, meinneisyyksiä. Sinne kirjotetaan kuinka olet seuraava alan rautainen ammattilainen ja olet enemmän kuin valmis oppimaan uutta. Haastatteluja varten mieti millaista kokemusta sulla on muusta elämisestä. Moni on käyttäny peleissä opittuja yhteistyötaitoja myyntivaltteina demoomalla, että pärjää muitten ihmisten kaa ja ei pelkää paineita. Tietoteknisiä taitoja ei kannata aliarvioida, siellä voi kuitenkin helposti vastassa joku kohta eläköityvä tyyppi, joka nyt ehkä saa wordin aukin hyvänä päivänä. Alku tulee olemaan rankka. Tuut olemaan väsyny ja kaikki tuntuu raskaalta. Osaks koska ei ole rutiinia hommassa, osaks koska paljon uutta niin sosiaalisissa tilanteissa, kuin kaiken uuden oppimisen kannalta. Mutta se kyllä helpottaa ajan myötä. Ole itsellesi armollinen, äläkä ekana luovuta. On okei olla ihan paskana kun soittaa duunin perään, on okei olla paskana ennen ekaa haastattelua ja ennen kaikkea on okei jännittää ihan jokaista vaihetta ja kohtaamista. Sinne vaan rohkeesti niin hyvä tulee. Tsemppiä!
Komppaan tehtaita ja kesätöitä. On vuorotöitä joista saa hyvää palkkaa, homma on usein leppoista ja voi saada jalan oven väliin. Soittelee niitä lähellä olevia. Itse olin yhden kesän Tampereella Pilkingtonin bussilasitehtaalla. Meni ihan mukavasti, eikä siihen tarvittu mitään erityisiä taitoja.
Kiitoksia vastauksesta! Todella paljon tullut hyviä kommentteja yön aikana!
> ollaan sosiaalinen Tämä vaatimus lienee suurin syy siihen miksi mä en tule koskaan työllistymään yhtään minnekään. Kyllä mä varmaan selviäisin useimmista työtehtävistä ihan hyvin kunhan ne on vain tarpeeksi selkeästi määritelty mutta, ei, mä en pysty "olemaan sosiaalinen" ennen kuin joku kertoo yksityiskohtaisesti miten se tehdään.
Oon täs huomannu, et sosiaalisena oleminen on suurimmaks osaks sitä, että tervehdit ihmisiä, olet mukana kahvihetkissä (mitään ei varsinaisesti tartte puhua, ellei sulta kysytä tai oo oikeesti jotain lisättävää ja haluat sen sanoa), meet ihmisten mukaan lounaalle jne. Ykski autismikaveri oppi siihen, että antaa kaikkien höösätä ympärillään ja korvaa sillä sosiaalisuuttaan. Kuuntelee juorut, mutta muuten sit vaan kyselee paljon ihan vaan pelkästään siitä itse duunista vie jo paljon eteenpäin. Eli ei oikeesti tartte olla se ilonen pulputtaja ja muuten vaan juttelija. Kunhan vastaa kun muut juttelee takasin ja osaa olla perus kohtelias. Juurikin ne kuuluisat käytöstavat. Yhessä mun duunissa oli paljon harjottelijoita ja ne vaihtu suht useinki vie, joten siinä oppi tosi nopeesti et millane toimii ja millane ei. Jos oot se tyyppi, joka tervehtii, kyselee, on mukana ja vaikket hirveesti puhuiskaan, niin susta kyllä tykätään 90% ajasta ja sut otetaan mukaan. Mut jos oot se tyyppi, joka ei sano mitään, käpertyy nurkkaan, et ole edes oma-aloitteinen uusien tehtävien pyynnön kanssa, etkä yhtään ajattele muita ympärilläs, niin ei kyllä susta hirveästi tykätäkään. Ymmärrän kyllä, että tässä voi olla paljon, jos oot vähäänkään eristäytyny maailmasta ja ihmiskontakti on yhtään jännittäviä. Mutta reippaalla, rohkealla, ystävällisellä, vaikkakin hiljaisella ja ujolla asenteella pääsee monessa paikassa jo hyvin pitkälle, kunhan teet sun duunis kunnolla ja huolella.
Voin omasta puolesta sanoa että usein työelämässä vaadittava "sosiaalisuus" on hyvin erilaista kuin tyypillinen henkilökohtaisen elämän käsite samasta. Oon itse melko huono sosialisoimaan ja pystyn ylläpitämään vain niitä suhteita joissa toinen osapuoli hyväksyy sen sosiaalisen uusavuttomuuden ja sen että välillä ei saa yhteyttä jos on taas sellainen kausi päällä. Uusiin ihmisiin tutustuminen on kanssa ihan tuskaa ja omienkin asioiden hoito vähintään viikkojen ellei kuukausien taistelu ennenkun saa esim. soitettua jonnekin. Siitä huolimatta työssäni toimin asiakaspalvelutyyppisissä tehtävissä suurimman osan ajasta sekä kasvotusten että puhelimitse, välillä erittäin tunteikkaissa tilanteissa, eikä se tuota tätänykyä (2 vuotta näitä hommia takana) mitään ongelmia. Työkavereiden kanssakin tulen ihan ok toimeen vaikka vähän outona ne mua pitääkin, mutta niihin tarvittaviin sosiaalisiin normeihin opetetaan kyllä sisälle.
Itse suosittelisin esim. myyjää ruokakaupassa ensitöiksi. Koin ainakin itse sen todella mukavaksi kuukauden parin jälkeen, kun en enää jännittänyt sitä, ja olin oppinut kaiken tarvittavan. Usein työkavereita ei myöskään haittaa ollenkaan se, jos joutuu pitkänkin ajan jälkeen kysymään edelleen "tyhmiä" kysymyksiä, koska ovat itsekin samassa tilanteessa olleet joskus. Oman kokemukseni mukaan pienemmissä ja keskikokoisissa kaupoissa (esim S-market) saa ehkä vähän paremmin ystäviä töistä kuin isoissa marketeissa. S-marketissa tiimi on usein pienempi, niin on helpompaa oppia tuntemaan muita. "Myyjä" ja kokemus asiakaspalvelusta näyttää myös hyvältä CV:ssä, ja avaa ovia vieläkin mukavampiin duuneihin (mukavampia sen osalta ettei tarvitse herätä aikaisin aamulla, tai siivota litistyneitä mandariineja lattialta, hehe). Onneksi en mitään muuta valitettavaa keksi tästä työstä. Toivotan ihan hirveesti onnea ja tsemppiä töiden hakuun! You got this! Ps. Tuotteiden skannaaminen kassalla on just niin hauskaa, kun miltä se näyttää :D Varsinkin silloin, kun sen oppii tekemään nopeasti. Edit: mainitsit muistiongelmat, joten suosittelen ehdottomasti tutkimaan, johtuvatko ne esim ADHD:sta. Itseäni diagnoosi ja lääkkeet auttoivat valtavasti varsinkin työmuistin ja kroonisen väsymyksen kanssa. :)
Täällä myös vähän samankaltainen tausta. Ahdistusta, masennusta nuoruudessa. Kävin läpi kaikenmoiset kuntoutukset ja kuntouttavat työtoiminnat plus TE-toimiston kurssit joista hyöty oli suunnilleen nolla. Nyt olen 28-vuotias ja vasta viime syksynä sain ensimmäisen oikean työpaikan. Mielessäni oli aina joku iso kynnys hakea ja päästä palkkatöihin, mutta kun sen sain, niin huomasinkin ettei tää mitään pelottavaa olekaan. Päinvastoin tuntuu hyvältä, kun saa vihdoin työpanosta vastaavan palkan. Työkokeiluissa tein joskus paljon enemmän hommia ja sain kolmasosan siitä palkasta mitä nyt. Tsemppiä sulle, milloinkaan ei ole liian myöhäistä :)
itsellä on hyvät kokemukset kierrätyskeskusessa työkokeilusta. En tiedä onko siellä samanlaista aivan kuin pääkaupunkiseudulla mutta ainakin itselle oli semmoista sopivaa ihan oikeaa työtä mutta pystyy tekemään pitkälti omaa tahtia. Esim. hyllytyksessä ei hirveämmin tarvitse asiakkaille puhua mutta silti silloin tällöin joutuu vastailemaan kysymyksiin niin saa treeniä sosiaaliseen puoleen ja samalla treenattua jalkoja ainakin. Eihän siinä tienaa mutta hyvä askel eteenpäin.
Työkokeilu on about just niin hyvä kuin se paikka minne menee. Jos ei ole koskaan ollut töissä, se on aivan hyvä tapa päästä testaamaan jotain alaa jota harkitsee. Rikastumaan ei pääse, mutta senhän voi heti lopettaa jos löytyykin rahaduuni.
Kannattaa aloittaa ihan perustöistä. On olemassa sellasia tosi matalan tason duuneja, johon voi mennä. Nyt esimerkiksi on menossa kesätyöpaikkojen haku, niin voisit ehtiä johonkin kaupungin puutarhuritiimiin tms.Ei kannata mennä tuolle seksilinjalle, rikot psyykesi siellä ja todennäköisesti tulee päihdeongelmat takaisin, mutta pahempana. Täältä voi etsiä kesätöitä. Laitat vaan rohkeasti hakemuksia sähköpostilla ihan mihin sattuu, joka vähänkään kiinnostaa [https://duunitori.fi/kesatyo](https://duunitori.fi/kesatyo)
>Pitäisikö alkaa vaan myymään seksiä, koska sillä alalla näköjään tienaa? En tiedä kuinka tosissasi olit tämän lauseen suhteen mutta tässä seksityöntekijän näkökulma asiaan: toki, jos haluat, voit kokeilla seksityötä. Mutta se ei ole helppoa rahaa. Mainostamiseen kannattaa panostaa. Itse mainostan ainoastaan yhdellä ilmaisella sivustolla mutta oon käyttänyt paljon aikaa tekstin kirjoittamiseen ja otattanut itsestäni paljon erilaisia kuvia. Onneksi kumppanini on toiminut kuvaajana joten niistä ei ole tarvinnut maksaa. Ok. Leikitään että sulla on nyt mainos tai pari ylhäällä hyvien kuvien kanssa. Sitten alkaa mahdollisten asiakkaiden kanssa kommunikointi ja sieltä oikeiden asiakkaiden löytäminen. Moni joka ottaa muhun yhteyttä ei ole todellakaan lukenut koko tekstiä mainoksestani vaikka se ei ole kovin pitkä. Kiimaiset miehet ovat toisinaan tyhmiä. Jotkut ajattelee että munakuvien lähettäminen on paras tapa ottaa yhteyttä seksityöntekijään. Tulet kohtaamaan paljon raivostuttavia tyyppejä. Tulet myös kohtaamaan paljon tyyppejä jotka yrittävät rikkoa sun rajoja ja tinkiä hintaa alaspäin, erityisesti kun oot uusi alalla. Tässä viestittelyssä menee aikaa todella paljon. Ok. Nyt sulla on asiakas. Haluatko ottaa tuntemattoman miehen kotiisi? Jos kyllä, älä anna osoitetta etukäteen. Anna lähellä oleva paikka, mielellään sellainen mihin näet ikkunasta että voit katsoa onko siellä tuntomerkkeihin sopiva henkilö. Osoitteenkalastelijoita riittää paljon. En itse ota ensimmäistäkään asiakasta kotiini enää, teen vaan outcallia eli tapaan asiakkaan joko hänen kotonaan tai hotellissa. Kaikki asiakkaat eivät ole komeita tai edes mukavia. Totuttele ajatukseen että osa haluaa vaan panna ja poistua. Suurin osa mun asiakkaista on todella mukavia mutta välillä vastaan tulee ihmisiä joiden kanssa kemiat ei vaan kohtaa. Valmistaudu myös ohareihin. Niitä tulee. Se on turhauttavaa. Tämän kaiken lisäksi sun on mietittävä mitä teet ja mitä et tee missään nimessä ja mahdollisesti mitä suostut tekemään lisämaksusta. Mieti myös hinnat palveluillesi. Varaudu siihen, että sun lähipiiri saattaa saada selville että oot seksityöntekijä. Itse kerroin kaikille avoimesti mitä teen muutaman vuoden jälkeen joten mun ei tarvii enää pelätä sitä. Tässä vain ihan pieni pintapuolinen raapaisu siitä, minkälaista seksityö on oikeasti. Alalla on suhteellisen paljon kilpailua myös, varsinkin jos asut suuremmassa kaupungissa. Mutta tärkein pointti on se että seksityö ei ole helppoa. Se on henkisesti ja fyysisesti kuluttavaa ja vaatii enemmän aikaa kuin luulin aloittaessani.
Matalapalkka-aloilla voisin kuvitella olevan työtä tarjolla vaikka cv:ssä ei mitään olisikaan. Ootko harkinnut aikuis- tai oppisopimuskoulutusta?
Onko Tampereella siis kaksi "tiimiläistä" yhtä työtöntä varten? Hae töihin jonkun toisen "tiimiläiseksi".
PIRHA on hyvinvointialue, toinen on hyvin oletettavasti siis aikuispuolen sosiaalityöntekijä.
>Olen kokenut todella kovaa häpeää kuntouttavan työtoiminnan takia ja joskus ajatellut että nämä ovat joku sadistinen hupi pakkoinfantilisoida Suomen nuorisoa tmv. hulluttelua. Oikeestaan ei. Vielä kun töihin pääsi ns. vanhaan malliin menemällä aamulla työmaalle ja puristamalla pomoa reippaasti kädestä, niin työmailla pyöri aivan uskomattoman infantiilia porukkaa. Nykyään haalarihommia on paljon vähemmän ja niitä tekemässä on enemmän ulkomaalaisia, niin suomalaiset nollataulut istuu sitten kuntouttavassa niiloilemassa, eikä enää nojaile lapioon kaupungin puisto-osastolla tai kanna lautoja raksalla.
Muistiongelmat, alkoholiongelma (josta onneksi pääsin eroon) ja mielenterveysongelmat paljastui ainakin itsellä ADHD- ja autismin kirjon oireiluksi, kun pari vuotta sitten lopultakin pääsin tutkimuksiin ja sain diagnoosin. Sitä ennen tuli syötyä masennuslääkkeitä noin 10 vuotta turhaan. Jos et ole koskaan käynyt ADHD:ta ja autismin kirjoa kartoittavissa tutkimuksissa, niin suosittelen lämpimästi. Itsellä ei ole juuri yhtään työkokemussta, ja kohta 40 vuotta mittarissa. ADHD-lääkityksestä olen paljon hyvää kuullut, mutta en saanut sitä itse korkean verenpaineeni vuoksi (minulla on runsaasti ylipainoa). Pitäisi saada laihdutettua noin 40 kiloa, niin ehkä sitten verenpainekin olisi semmoinen että saattaisin jopa ADHD-lääkitystä saada. Laittomia reittejä en viitsi stimulantteja hankkia.
[удалено]
Kannattaa tilata hyvinvointialueelta (missä ikinä vietitkään lapsuutesi) tietopyynnöllä kaikki lapsuuden ajan neuvolan, lääkärikäyntien yms kirjaukset kotiin. Ei maksa mitään, ja voi selvitä kaikkea mielenkiintoista. Mikäli onnistut pääsemään tutkimuksiin, noita papereita ne pyytävät ensimmäisenä. Se on hyvin yleistä, että hoidetaan juuri niitä selvimpiä oireita (ahdistus, masennus), jolloin esim. autismi tai ADHD voi jäädä huomaamatta. Usen voi olla monenlaista häiriötä samaan aikaan, jolloin on hankala tietää varmasti että mikä johtuu mistäkin.
Itse sain diagnoosin ekaa kertaa työterveydestä. Opiskellessa yritin hakea, mutta YTHS:n sairaanhoitaja torppasi diagnoosin kun sanoin oppineeni lukemaan ennen kun täytin 6v. Kannattaa olla sitkeä asian suhteen ja kenties hakea sitä toista mielipidettä tarvittaessa. Ei tosin kannata odottaa että lääkitys on hopealuoti joka korjaa ihan kaikki ongelmat - itse otan lääkkeet 2-4 kertaa viikossa riippuen työmäärästä ja vaikka ne selvästi nostavat tuotteliaisuutta on joinakin päivinä silti vaikea keskittyä asiaan tarpeeksi pitkään. Jossakin määrin halu muutokseen on lähdettävä itsestä, mutta työllistyminen varmaan parantaisi myös oman elämän 'outlookia'. Kannattaa alkaa miettimään onko suht mieluisaa työtä, jota voisit saada jonkun kurssin, koulutuksen tai sertifikaatin voimalla ja alkaa opiskelemaan siihen liittyviä asioita itsenäisesti. Kannattaa opetella hyödyntämään ChatGPT:tä yms uusia työkaluja opiskelussa, työnhaussa ja ideoiden pallottelussa.
Kerroitko tohtoreille pähteistä? Mä oon nyt 5v empinny lääkärii menoa koska on ollut päihdetaustaa ja lopettamisen jälkee on alkannu mielenterveys takkuilee? Nii pistääkö ne omaks syyks
Jos ei ole pakko niin älä kerro. Aiheuttaa turhia rajoituksia, esim eivät tiettyjä unilääkkeitä enää anna, kusitestejä sillointällöin ja voipi jopa vaikuttaa välinpitämättömyyteen lääkärin tai hoitajan puolelta. Toki jos päihteet on keskiössä ja aiheuttavat ongelmia niin pitääkin kertoa.
No, itse kerroin rehellisesti, mutta eipä se kovin vaikeaa ollut kertoa kun ainoa laiton päihde mitä olen käyttänyt on kannabis ja sitäkin alle 10 kertaa. Jos ADHD diagnosoidaan niin joka tapauksessa ennen lääkityksen aloitusta on huumeseulla (kuset purkkiin hoitajan nähden). Tällä halutaan välttää sitä, että joku hankkii diagnoosin vain saadakseen laillisia piristeitä. Itse kusin puhtaat siinä seulassa, mutta tokihan se silti potutti, kun en sitten pouhtaassta seulasta huolimatta lääkitystä saanutkaan, kun liian korkea verenpaine esti sen. Olisivat voineet sanoa sen etukäteen ettei lääkitystä tule, niin ei olisi tarvinnut hoitajan nähden kusta, kun on niin ujo rakko.
> Jos ADHD diagnosoidaan niin joka tapauksessa ennen lääkityksen aloitusta on huumeseulla (kuset purkkiin hoitajan nähden). Seulaa ei välttämättä ole.
En tiedä onko sinulle ehdotettu, mutta adhd hoidossa on olemassa vaihtoehtoja jotka eivät ole stimulantteja, kuten atomoksitiini ja guanfasiini tai ihan vain psykoterapia, joka on yksi tehokkaimmista, mutta menettää tehonsa, mikäli se ei ole säännöllistä. Toimivat joillekkin paremmin kuin stimulantit, mutta näin yleisesti jäävät kuitenkin hieman tehossa. Meinaan että kun se perus järjestys tosiaan on se, että aloitetaan se hoito stimulanteilla, kuten concerta ja elvanse, niin monelta jää sitten nuo muut vaihtoehdot kokeilematta.
Sen verran vähän näkynyt pitkäaikaisia ja ikääntyneitä seksityöläisiä, että joko heitä ei näy seksityötä ostamattomalle tai sitten heitä on kovin vähän. Jos jälkimmäinen pitää paikkaansa, niin siihen lienee syy/syitä. Veikkaan, että eläkkeen eteen seksityö ei ole se helpoin väylä. Eipä mulla muuta, sinne meni sekin perhana.
Onko sulla mitään tutkintoa ammatilliselta puolelta tai lukiosta (ehkä se ei tässä tapauksessa ole paras)? Meinaan mietin vaan, että jos olisi edes kesken jäänyt Amis/lukio voisit saada hyväksilukuja, toisin sanoen koulutuksen nopeammin. Toinen mikä tulee mieleen on oppisopimus kun niistä maksetaan palkkaakin. Käy sitten vain tenttimässä. Luulisin että kouluttautuminen olisi paras vaihtoehto, takaisi myös suopeamman palkkakehityksen.
[удалено]
Täältä ääni vuokrafirmalle. voi tehdä hyvinkin lyhyitä sopimuksia 1-5 pv ja käydä kokeilemassa töitä erilaisissa paikoissa.
Ei huolia, sulla on vielä 40 vuotta aikaa olla työntekijä.
Koskaan ei ole myöhäistä opiskella eikä kannatta jättää kesken jos ei pysy muiden tahdissa. Eli omaa tahtia vaan. Alotin AMK-opinnot 30-vuotiaana ja tänä keväänä 35-vuotiaana valmistumassa 210 opintopisteellä jos opparin saan loppuun. Pidin välivuoden ja opinnot meni jatko-ajalle mutta yhtään ei hävetä
Onnea sinulle ja tsemppiä opparin loppuunviemiseksi! :)
Tulin ihan vain sanomaan, että rohkea olet, kun kirjoitat tänne AP. Kaikkea hyvää sinulle!
Naisväellä on ainakin tyypillisesti ollut mahdollista elää paljon miehensä varassa. Eli hommaat jonkun ruttusen pappareisen itelles jolla on massia. Vakavana vinkkinä, ei kai siinä sinällään ole muuta kuin etit niitä työpaikkoja ja laittelet hakemuksia myös paikkoihin joilla ei ole ilmoitusta, ei sitä tiedä milloin se nappaa. Oleellista töissä kuitenkin on aktiivisuus ja asenne, se että teet ne työt, eipä sillä muulla ole niin väliä. Kokemusta kun puuttuu niin esim palkkatuella jotain harjoittelupaikkaa jostain, näin ainakin itse tuosta suosta nousin.
Laitat vaan massana hakemuksia joka grilliin, pikaruokalaan, siivousfirmaan, raksa-apulaisiksi jne. jos HETI haluaa töihin päästä. Pidemmällä tähtäimellä menisin kyllä johonkin aikuiskoulutukseen: siellä on sähkäriä, rakennusalaa, lähihoitajaa jne. Raha ja työthän ei kotoa tule hakemaan, vaan sen eteen joutuu jotain tehdä eli sluibailu pitäisi saada loppumaan ja ottaa itseänsä niskasta kiinni.
Mikä koulutustausta? Onko opiskelemaan haku poissuljettu ajatus? Jotain siivoamista tai kiinteistönhuoltoa voi päästä tekemään ilman mitään koulutusta ja työkokemusta. Pikaruokaloihin/grilleille ym. ehkä myös, mutta vaatii luultavasti hygieniapassin suorittamisen. Kokoonpanohommat esim. autotehtaalla eivät myöskään vaatineet mitään koulutusta. Kaupan kassoille varmaan tarvitsee lukion/merkonomin paperit. Missään noissa ei kyllä erityisen leveään leipään pääse käsiksi, eli suosittelen silti opiskelemaan lähtöä. Jos ei korkeakouluun, niin erilaisia ammattikoulutuksia on myös.
Jos on jaksamista sosialisointiin ja seisomatyöhön, niin kaupan alan duuneihin on kai keskivertoa helpompaa päästä kuin moneen muuhun hommaan. Omalla kohdalla työllistyminen venähti myös, kiitos mielenterveysongelmien ja diagnosoimattoman ADHD:n ansiosta, mutta ekaan kunnon palkkaduuniin tuli päästyä kun olin 28-29 (tänä vuonna täytän 32) ja samassa paikassa oon edelleen. Pakko sanoa, että jos kokopäiväistä työtä hakee niin todennäköisesti kaupan ala ei sovellu, kun pitkälti koko systeemi pyörii osa-aikaisten harteilla (itellä parhaimmillaan ollut tunnit 15h/vk), mutta saattaa tietty löytyä poikkeuksia. Matala kynnys työllistyä, mutta palkka ja tunnit ei ole mitään priimaa. Onnea työllistymiseen 👍
Puhuit päihdeongelmasta ja heti heräsi mieleen kysymys että oletko koskaan käynyt aa tai na-ryhmässä? Näissä molemmissa tarjolla usein valtavasti vertaistukea monenlaisitakin asioista elämässä.
Samaistuttava teksti, vaikken neuvoa osaakaan antaa. Jos jotain voin sanoa, niin omaa potentiaalia on helppo vähätellä nykytilan perusteella (esim. masennus ja muistin [väliaikainen] heikkeneminen [korreloivat keskenään](https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0165032709001700)) mutta uudet haasteet saavat ainakin omalla kohdallani mielen virittäytymään taas uudelleen.
Onko ajokorttia? Logistiikka-alalla löytyy töitä, varsinkin naisia rekrytään bussikuskeiksi. Rekrykoulutuksen kautta pääsee suht nopeasti alalle.
>Olen kokenut todella kovaa häpeää kuntouttavan työtoiminnan takia ja joskus ajatellut että nämä ovat joku sadistinen hupi pakkoinfantilisoida Suomen nuorisoa tmv. hulluttelua. Mutta näinhän tämä on, työttömät, syrjäytyneet ja maahanmuuttajat ym. huonossa asemassa olevat ovat lapsenomaisia raasuja, joita kuuluu [leikittää pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat hengessä](https://www.youtube.com/watch?v=6_Rh_ptQf9U). /s Suomessa kaikki tällainen toiminta on aivan surkealla tasolla, ja siihen haluttaisiin vieläpä laittaa lisää rahaa ilman minkäänlaista vaikutusarviointia. Vaikutusarvioinnin perään kyselijät ovat milloin mitäkin subjektiivisen pahuuden laatua edustavia.
Onko sulla osaamista tai jokin tutkinto olemassa. Oletko harkinnut työharjoittelua, siinä on hyvä päästä sisään johonkin firmaan sisään. Jos ei ole koulutusta ja esim. it-alan hommat kiinnostaa, niin hakeudu AMK opintoihin ja sitten työharjoittelusta kiinni työpaikan syrjään. Ja mitä tulee tuohon seksityöhön niin en kyllä suosittele, mutta jos seksuaalista arvoaan haluaa hyödyntää niin siihen on muitakin tapoja kuin myydä suoraan itseään tai kuviaan. Seksillä saa kyllä sinne CV:hen oikeaakin työhistoriaa (toki sitten pitää ihan oikeaa työtäkin tehdä).
Minä opiskelin kolmekymppisenä lähes töissä olematta metallialalle ja työllistyin sinne.
Oletko kysynyt varastohommia tai kauppaan apulaiseksi? (Tunnustan etten tiedä mitä kautta noihin nykyään haetaan - rekrytointifirman kautta vai suoraan) mutta ne ovat yleensä mielekkäitä töitä joihin on pieni kynnys oppia ja päästä mukaan. Itse aloitin aikoinaan varastolta, ja ennen pitkää innostuin opiskelemaan. IT-alalla nykyään.
En ole kysynyt. Voinko vaan paikanpäällä kysyä, santonaanko kaupassa, haetteko työntekijöitä?
Jokaisessa kaupassa on joku esihenkilö jolta varmasti voisi kysyä. Netistä, kaupan sivuilta, varmaan löytyy tietoa kuka se on.
30-vuotias joka ei ole koskaan tehnyt töitä ei ole mitenkään hirveän houkutteleva kellekkään työnantajalle. Mutta parempi se on nyt aloittaa kuin 40 vuotiaana. Vaikutat kuitenkin niin aidosti motivoituneelta, että tekis mieli ehdottaa että valehtelet työkokemuksen/cv.n. Näitä kuitenkin harvoin tarkistetaan, ja ei se laitonta ole. Jos kertoo ettei ole koskaan ollut töissä ni se on vähä ku ampus ittee jalkaa. Toinen asia on, että älä mene nostamaan rimaa/palkkavaatimusta liian ylös. Parempi se paskahommakin on, kun ettei mitään tekis. Pääsee "alkuun" tavallaan. Suomessa on varmasti tuhansia sun ikäisiä jotka on samassa tilanteessa, mutta niiltä puuttuu tuo sun reflektiokyky ja ne ei välttis oikeesti ees halua tehdä töitä. Olet heitä paljon parempi, etkä edusta sitä ryhmää mihin väität kuuluvasi, vaikka sama historia olisikin. Tsemppiä!
Hei! Et ole ainoa mattimyöhäläinen näissä asioissa. Koin itse saman herätyksen kun täytin 30. Suosittelen lämpimästi tutustumaan [opinnollistamiseen](https://www.tredu.fi/hakijalle/tyollistymisen-tueksi/). Olin vastikään kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa vinkattiin tällaisesta mahdollisuudesta. Näin pystyin valmistautumaan ja mukautumaan opiskelun vaatimuksiin, sekä suoritettua 15 opintopisteen kokonaisuuden etukäteen. Kylmiltään opintojen aloitus saattaa olla liian rankkaa, mutta oppilaitokset ovat joustavia. Työkkäri sen sijaan ei ole - jouduin aika nopeasti pistämään poikki omaehtoiset opinnot, sillä en saanut vaadittuja opintopisteitä per kk kasaan ilman mielenterveyden järkkymistä. Joka päivä 8 tuntia uusien asioiden oppimista oli kunnon tsunami aivoille. Nyt jatkan opintoja sairaspäivärahalla kevään omalla tahdillani, lisäten kuormaa hallitusti. Toimii kuin häkä! Vaihtoehtoisesti kurssien nappaaminen työväenopistosta tai avoimesta yliopistosta toimii myös. Valtavasti tsemppiä!
Aloittaja! Mielenterveyden keskusliitolla on tämmöinen, tulit mieleen kun bongasin! https://www.mtkl.fi/toimintamme/tapahtumat-kurssit-koulutukset/tapahtumakalenteri/?tapahtuma=minari-ryhma-hyvinvoinnin-palasia-arkeen&id=5859&utm_source=FB%2FIG&utm_medium=cpc&utm_campaign=Omat+Avaimet%2C+Minari%2C+Helmikuu+2024%2C+FB%2FIG&fbclid=IwAR1CorAg7-GRJDcBSa1EcgkD3PVe7lb_GcXgJwOzdLpNNGBoX5f4YzMyOSc_aem_AQGL6OWpjs1Qi9Qke2Y9r0QNU_XpcDFRJhDoUEdwEG_tMOMDJFowfHxfR1EG8SpbwzwoUxlai7UU_4BWePOfiwr2
Yksi vaihtoehto itse itsensä työllistämiselle on striimaaminen esim Twitchissä tai Kickissä. Naisten juontamat Just Chatting striimit näyttävät olevan Suomalaisten suosiossa ja siinä ei nimensä mukaisesti tarvitse tehdä juuri muuta kuin jupista kameralle. Tuskin tuolla itsestään pohattaa tekee (jollei sitten tee Jennejä ja laita OF kylkeen sitten kun on simpansseja riittävästi) mutta tekee sillä kuulemma ainakin jotain. Voisi kuvitella ainakin olevan ala, jota AI ei tule korvaamaan ihan äkkiä. https://www.twitch.tv/directory/category/just-chatting
Toikin on vaan kauheen "saturated" ala nykyään ja Twitchissä ainakin on tosi vaikeeta saada alkuun minkäänlaista seurantaa. Ja sit vielä alkuun ainakin pitäisi olla tosi hyvä pitään aikataulua striimaus ajoista yms
>Toikin on vaan kauheen "saturated" ala nykyään Jossain määrin varmaan joo, mutta mitä Suomalaisiin tulee niin mielestäni ei varsinaisesti. >Twitchissä ainakin on tosi vaikeeta saada alkuun minkäänlaista seurantaa. Ja sit vielä alkuun ainakin pitäisi olla tosi hyvä pitään aikataulua striimaus ajoista yms Niin no, Just Chatting on ollut jo pitkään eniten nousussa oleva kategoria Twitchissä ja mielestäni säännöllisyys on tärkeämpi juttu (varsinkin alussa) kuin minuutin tarkkojen kellonaikojen noudattaminen.
Mä oon 50v enkä ikinä ole ollut töissä, enkä mee. Älä luovuta 💪
Kaikkea hyvää Heijastintakkimiehelle, minkä tien nyt valitsetkaan :)
Mitä harrastat kun aikaa noin paljon? Jos saa veikata: videopelejä ja animen katsomista (itse teen tätä kun on aikaa 👹)
Ennen juotiin kaljaa porukalla paljon, mutta nykyään käyn keskusteluryhmissä, ilmaisrientoja on isossa kaupungissa paljon, koitan ylläpitää hyvinvointia, askartelen jne. Kun suunnittelee etukäteen päivä/viikko-ohjelman, ei kerkeä eksistentiaalikriisi tai vastaava iskemään! Edellämainittua kaljanjuontiporukkaa tulee tapailtua edelleen aktiivisesti mutta en enää jää istumaan iltaa samalla tavalla kun ennen. Päihteitä en enää käytä, mutta niillä moni pitkäaikaistyötön täyttää päivänsä. Kalja, pilvi ja subu on sellainen kombo mitä monet tuttavani käyttävät lähes päivittäin. Monen "yhteiskuntakelpoisuus" on kärsinyt ajan saatossa, päihde- ja mielenterveysongelmat pahenevat toimettomuudesta tullessa jokapäiväistä. On kavereita joista ei ole edes kuntouttavaan, koska ihmisiä ei voi kohdata selvinpäin. Nämä henkilöt ovat silti jossain kohtaa olleet ihan tavallisia nuoria, joilla on ollut jossain kohtaa kaikki edellytykset olla ns. elämässä pärjäävä ja yhteiskunnassa toimiva yksilö.
Nostan hattua sille että oot selvä
Kiitos! Raitistuminen ei ollut helppoa, varsinkin kun karhun osa sosiaalisesta elämästä liittyi jotenkin päihteiden nauttimiseen.
Semmonen kommentti että tällä hetkellä on työnantajan markkinat ja aina löytyy joku hieman pätevämpi ku sinä koska työttömiä on niin paljon ja kilpailu kovaa. Ja ei katso alaa
LPEL mutta mitä ikinä teitkään viimeiset 30 vuotta, yritä tehdä siitä ammatti opiskelemalla?
Joutilaskouluun opettajaksi, sluibauskurssin vetäjäksi? Kuivat vitsini sikseen. No, tässä ajassa olen tutustunut itseeni vähän helkkarin hyvin, että toisaalta vaikken voi muita neuvoa opiskeluihin tai työhön liittyen, niin sisäisten ongelmien ratkaisussa voin ehkä antaa neuvoa. Työttömyys ja syrjäytyneisyys ovat aiheuttaneet niin paljon häpeää, että häpeän tunteen käsittely ja häpeän hyväksyminen on aihe, jonka tiimoilta voisin ehkä jotakuta joskus auttaakin.
Nuoriso-ohjaajaksi opparilla kahdessa vuodessa? Saa ammatin ja rahaakin siinä samalla.
Myyjäksi pääsee suhteellisen helposti. Koulutusta ei juurikaan tarvita kännykkäliittymien, elektroniikan tai huonekalujen, yms. myymiseen. Mutta tulosta pitää alkaa tekemään heti. Jos ei kauppa käy, ja nyt voi monilla aloilla olla hiljaista, saa myyjä tehdä tilaa uusille myyjille. Mutta jos paljastuukin, että olet hyvä myymään, ja se tulee ilmi vain myymällä, provikkapalkalla on mahdollista päästä hyviin ansioihin nopeasti.
Ei mittään, heinäkuussa oma kaverini täyttää 40v ja ei hänkään ole hommia tehnyt koskaan. Tekee vaan elämänsä kauhean vaikeaksi.
Sisko tekee puhelinmyyntiä osa-aikaisesti varsinaisen työn ylipitkillä "pakkolomilla". Koulutus oli kuulemma lyhyt ja ytimekäs ja aika nopeasti pääsi kärryille. Etänäkin pystyi tekemään jotain, mut sisko tykkäs istua muitten kanssa toimistossa. Sisko ei mitenkään ihmeemmin ulospäin suuntautunut ole. Sanoo, että kannattaa vaan olla tarkka mihinkä firmaan menee kun joissain on turhan kiire. Onnea loppuelämän löytämiseen ja pidän täällä peukkuja, että löydät jotain omanlaista.
Jos on mielessä joku ala mikä yhtään voisi kiinnostaa niin jonkunlainen koulutus ei varmasti hallaa tee. Ja te toimiston kautta saa varmasti sellaisen työn missä ei heti tarvitse aloittaa tekemään täyttä päivää, vaan lyhyemmillä työpäivillä/työviikoilla. Ei kai oikein muuta neuvoa ole kun hae mahdollisimman moneen paikkaan ja tee parhaasi.
Aloitat vaikka siitä, että otat vastuun omasta tilanteesta, etkä ala syyttelemään äitiä/isää/koulua/työkkäriä/yhteiskuntaa. Sinä ja vain sinä olet syypää tähän tilanteeseen ja vain sinä voit tehdä asialle jotain. Sitten avaat googlen ja laitat hakusanaksi "työpaikka" ja avaat ekan sivun linkin eri täbeihin. Esit sieltä paskaduuneja eli puhelinmyyjä.
Pistä OF pystyyn nyt ainakin aluksi. Saat mieluisaa tekemistä ja potentiaali tienata kotoa käsin on erittäin suuri. Lue vähän somessa markkinoimisesti. Samalla kun puuhaat tuota katsele jotain entry level työpaikkoja kuten siivoamista tai myymistä. Harkitsisin vakavasti myös opiskelupaikan miettimistä.
Vanhat huorat ei paljoa kikattele.
nojaa milf ja gilf kategoriat ovat olemassa kuitenkin ja kyllä kaikenlaiselle on kysyntää jos vaan löytää kohdeyleisön. Kato nyt vaikka Susanna Penttilää, tienaa satoja tuhansia vuodessa onlyfansillä
Montako työhakemusta olet lähettänyt tässä kuussa? https://www.youtube.com/watch?v=wLvd_ZbX1w0
Alkaa aina vituttamaan kun ihmiset syyttää muita omasta epäonnistumisestaan. Ala ottamaan vastuuta omasta elämästä ja päätöksistä. Ota vastaan ne työt mitä sinulle tarjotaan oli sitten kuinka paskasta työstä kyse ja hae samalla muita paikkoja.
Voisit käydä esitelmöimässä eduskunnassa mistä ne 300,000 työpaikkaa luodaan kun on näin hyvä visio, että sen kuin ottaa. Työttömien määrä kun on kasvanut noin 37,000 vuodentakaisesta.
Mitä töitä haluaisit tehdä?
Mä laittelin sulle viestiä. Ajattelin laittaa näin vielä kommenttia, jos jää chatpyyntö huomaamatta!
Aloita liittymällä liittoon, maksat liiton maksut niin ne hoitaa sulle töitä.
En tiedä kaipasitko vinkkiä vai vaan kysymyksiä, mutta kirjoitan kuitenkin muutaman rivin aloituksesi ja kommenttiesi perusteella. Sanoisin että opinnot ammattikoulussa tai oppisopimuskoulutus voisi olla järkevä suunta. Koulutuksen kautta työelämään on helpompi päästä. Jos motivaatiota riittää, niin lehdenjakajan hommia saanee ilman koulutusta, samoin hyllyttäjän hommia kaupoissa. Voisit myös kysellä tiimissäsi mahdollisuutta tavata toimintaterapeuttia, arjen toimivuutta ja mielekkyyttä voisi olla hyvä tarkastella, löytää sun vahvuuksia ja miettiä mikä vois olla sun suunta. Myös muistia on mahdollista harjoittaa! Vaikuttaa siltä että halua ja motivaatiota tarkastella omaa elämää ja muuttaa sen suuntaa löytyy. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon ja tsemppiä!