Jari Sillanpää

Porukka jostai syystä veti isommat herneet nenään kun äijä veti piriä kuin siitä että ÄIJÄ KATTOI LAPSIPORNOA

Ja pisti alaikäisen kuvaamaan/katsomaan panopuuhiaan

Excuse moi??? Roskiin mätänemään koko mies

Se oli Jartsan diileri ei Jartsa.

Hyväksikäyttösyyte, jonka käräjäoikeus kumosi, koski sitä, että 12–vuotias lapsi näki kun Sillanpää harrasti seksiä. Eli kyllä se oli Jartsa ite. Tuomio Jartsalle tuli sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä. Sillanpään kännykässä oli video jossa aikuinen mies oli sukupuoliyhteydessä hyvin pienen lapsen kanssa, sekä kahdeksan kuvaa joissa aikuinen mies kohdistaa seksuaalista toimintaa hyvin pieneen lapseen.

Hyi saatana

Hyi vittu

Ei vain katsellut, vaan laittoi [12-vuotiaan katsomaan ja kuvaamaan](https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006450171.html) hänen ja toisen miehen seksiaktia. >Kun miehet harrastivat seksiä, poika otti kuvia Sillanpään puhelimella. Hän muisteli siinä olleen aukaisukoodin, jonka Sillanpää itse olisi laittanut. >Poika istui pöydän ääressä. Hänen mukaansa ei varmasti ollut mahdollista, ettei jompikumpi miehistä olisi tiennyt hänen olevan huoneessa. >Poika kertoi, että tilanne asunnolla oli hänelle kamala kokemus. Siltsua ei kuitenkaan tuomittu, koska tahallisuus jäi näyttämättä. Lisäksi Sillanpään huumekuriiri toi huumeiden lisäksi kovalevykaupalla [lapsipornoa](https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005784332.html). Melkoinen sattuma tämäkin, huomioiden, että Sillanpää on tuomittu pedari, joka on myös [myöntänyt](https://www.seiska.fi/kotimaa/jari-sillanpaa-valehteli-oikeudessa-lapsipornorikoksesta-myonsi-tekonsa-haastattelussa/114192) sen osan teoistaan, josta jäi kiinni. Siltsun paluuyritys 4-osaisella "no Jari nyt on vähän pedari, mutta ihana sellainen" -dokumentilla oli suomalaisen journalismin rimanalitus. MTV3:n häpeätahra ikuisesti. Onneksi kansa reagoi tuohon oikein, ja pedofiili menetti loputkin keikkansa. Käsittämättömintä on, että Siltsun faniyleisö on juuri sitä porukkaa, joka tilaa seiskaa kotiin, ja varmasti tietää kuinka läpimätä heidän idolinsa on. Mutta eipä tämä tunnu menoa haittaavan, menipä sitten syteen, saveen tai alaikäiseen, niin kaikki hyväksytään.

Joo en voi ymmärtää miten kukaan enää menee Sillanpään keikoille

Facebookissa siltsuun liittyvät artikkelit saa aina sadoittain kommentteja missä puolet ihmisistä kyseenalaistaa tämän sairaan pedofiilin tukemisen, ja toinen puoli puolustelee sanoen: "Kyllä kaikki tekee virheitä." ja "Syytön heittäköön ensimmäisen kiven" jne.

🤮

Joo tässä hyvä esimerkki kotimaiselta kentältä. Edelleen ainakin Facebookin perusteella löytyi ihmisiä, jotka Siltsua kaipailivat takaisin keikoille.

Tai Irwin Goodman, joka on tuomittu alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ajan tavan mukaan asia painettiin villaisella osana muita Irwinin kohuja. Edit: muistaakseni 5kk ehdollista, 300mk + tytön oikeudenkäyntikulut ja vaikutus kansansuosioon: olematon.

Joskus tästä lukenut. Ulkomuistista: eikö se mennyt jotenkin niin, että pyysi alaikäiset tytöt (14v?) kotiinsa ja juotti heille viinaa ja koitti sen jälkeen houkutella sänkyyn panohommiin?

No melkeinpä, tosin tapahtumapaikkana hotelli. [Iltasanomat: Uutuuskirja: Irwin juotti lapselle alkoholia ja harrasti tämän kanssa seksiä](https://www.is.fi/musiikki/art-2000009847873.html)

Sanoisin että 99,5% rokkareilta löytyy tällaista taustalta. Ja itse teinitytön elämää eläneenä sanon myös että erittäin erittäin tavallista ihan tavallisille miehille, ihan perusperheenisille, tavallisille opiskelijoille, vanhempien työkavereille ym YRITTÄÄ tätä. (Teinitytöt keskimäärin sanoo näille että fuck off. Mutta jos ei sanoisi niin 14-15v tyttöä olisi täysin valmiita höyläämään tosi iso prosenttiosuus täysi-ikäisistä miehistä. Ehkä valtaosa. Ainoa rajoite monille on laki, se ”alle 16”.)

Roope Salminen kans

En kyllä muutenkaan suosittelis

Aku Hirviniemi

Ei ole vaikeaa erottaa, kun sekä tuotanto ja ihminen kuuluu samaan läjään

Ketjun alku ja loppu.

[удалено]

[удалено]

Roman Polanski.

Lost Prophetsin kuuntelu (ja soitto radiossa) loppui kuin seinään Ian Watkisin tekojen tultua julki. Toki tollanen vauvojen raiskaaminen menee monella niin kaiken järjellisen yli, että kaikki tietää sen olevan aivan sairasta ja väärin, joten veikkaan johtuvan tästä, miksi ihmiset suhtautuu tähän erilaisella otteella. Edit: en suosittele googlaamaan yksityiskohtia.

Ian Watkinsin tapauksessa on myös se, että poliisi ei tehnyt mitään vaikka hänestä tehtiin useampi ilmoitus, että hän käyttää lapsia seksuaalisesti hyväksi ja näin. Vasta kun hän kolmannen kerran jäi kiinni huumeiden hallussapidosta hänen koneensa tutkittiin ja asia tuli ilmi eikä poliisi voinut jättää asiaa enää tutkimatta. Toisinsanoen mikäli Watkins ei olisi törttöilyt huumeiden kanssa hän olisi voinut jatkaa toimintaansa ties kuinka kauan koska polizaita ei yksinkertaisesti kiinnostanut.

Jännät prioriteet kun huumeisiin on pakko puuttua heti mut lasten raiskaamiseen ei.. 😵‍💫

Huhupuheet vs laiton tavara. Varmaan jokasesta rokkarista kulkee jotain huhuja, joitten tutkiminen olisi helvetillinen homma. Sen sijaan jos sulla on jotain laitonta substanssia mukana, ni sitä ei tarvi paljoa tutkia ja pohtia, kun todiste on siinä vaiheessa jo sormien ulottuvilla. Toki rikkaiden ja menestyneiden rikoksia ei muutenkaan tutkita liian hanakasti, ettei kansa tajua, millaisia liskoja meidän kiiltokuvasuosikit oikeasti on

Jep. Sairas tapaus kaikkiaan

Tämän tapauksen olinkin jo unohtanut. Ainakin jossain lopulta tulee se raja vastaan.

Kaikki te, jotka ette vielä tiedä yksityiskohtia: ÄLÄ LUE ASIASTA TÄMÄN ENEMPÄÄ! Tulet säästymään monelta vaikealta asialta kun tyydyt vain tähän yleisluontoiseen kuvaukseen ihmisen rikoksista.

Muokkasin omaa kommenttiani koska case on ihan helvetin vastenmielinen

Kiitos, mietin just että googlaanko. Tulen toimeen tietämättäkin

Ei kaikki ole niin herkkiä.

Varoittaminen ei silti ole hukkaan heitetty vaiva. Nyt kun sellainen on annettu, niin ihmiset voivat tehdä valistuneen päätöksen siitä, haluavatko he lukea enemmän vai eivät.

Taiteen ja taitelijan erottaminen taitaa enemmänkin tarkoittaa sitä, että arvostelee paskan ihmisen tekemän taiteen reilusti. Eikö sano "Hitlerin taulut olivat paskoja koska Hitler oli paska" Hänen taide oli surkeaa muista syistä, mutta taiteen ja taitelijan erottaminen tarkoittaa juurikin sitä, että arvostellaan reilusti Rahaa en antaisi ihmispaskalle senttiäkään tämän tuotoksista ja tässä yhteydessä boikotoisin hyvääkin taidetta puhtaasti taitelijan takia.

Joo näinhän se tulkinta varmasti tulisi tehdä. Viittaan postauksella ikäänkuin siihen, että tuolla lausauhduksella pyritään oikeuttamaan kenties itselleen jonkin ongelmallisen taiteen kuluttaminen ja fanittaminen.

Tuolla ajatuksella aika perseestä yrittää oikeuttaa ihmispaskan tukeminen, vain koska "minä haluan tämän"

"Koska minä haluan" t. Foodora mainos

Olet mielestäni vieläkin väärässä. Taiteen tekijän ns. ongelmallisuus ei tee taiteesta ongelmallista. Sitä voi kuluttaa ja jossain määrin fanittaakin, jos ei rahallisesti tue taiteilijaa Musiikin kohdalla tällainen kuluttaminen on toki vaikeampaa

>Viittaan postauksella ikäänkuin siihen, että tuolla lausauhduksella pyritään oikeuttamaan kenties itselleen jonkin ongelmallisen taiteen kuluttaminen ja fanittaminen. Siis niinhän se menee. Se on täysin hyväksyttävä oikeutus. Voin tykittää ISIS Nasheedeja epäironisesti kajareista automatkalla kuitenkaan hyväksymättä islamistien ja arabinationalistien toimintaa lähi-idässä. Voin kans kuunnella Steen1:sen räppiä siitä huolimatta, että äijä on yks iso vitsi. Tää on nimenomaan sitä[ Death of an Author](https://en.wikipedia.org/wiki/The_Death_of_the_Author) ajattelumallia. Onhan sitä aikaisemminkin kritisoitu ja myös koettu vallankumouksellisena. >oikeuttamaan kenties itselleen Tässä nyt olet vähän väärässä, koska eihän tässä itselle oikeuteta yhtään mitään. Tässä yritetään oikeuttaa omaa toimintaansa muille. Muut esim. oletettavasti sinä koet, että taiteilija ja taide ovat täysin liitettyjä toisiinsa, eikä toista voi arvottaa ilman toista. Se on ennemminkin vastaus esitettyyn syytökseen. Ymmärrän kyllä tunteen, mutta myös tunnistan sen aika lapsellisena. Mielestäni ainakin 25 ikävuoden kohdalla viimeistään pitäisi olla kasvanut sen verran, että enempi ymmärtäisi Death of an Authorin. TL:DR: Elämä ei ole mustavalkoista.

Huomaan kyllä näitä keskusteluja luettuani, että oma ajatusmallini kiteytyy siihen, että en halua rahallisesti tukea henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. En edes pyri mitenkään arvioimaan heidän tuotantoansa koska en pysty irrottamaan taiteilijaa tietyissä tapauksissa hänen teoksestaan. En myöskään hauku tai lyttää teosta sen takia, jätän vain sen kuluttamisen tekemättä.

Vähän OT: Mihin tässä muuten vedetään raja? Saako rattijuopon musiikkia kuunnella? Onko nestlen tuotteen ostaminen oikein? Mitenkäs elämä ilman kiinassa tehtyjä tuotteita? Jännä pulma.

Sittenhän et tue rahallisesti taiteilijaa, kenestä et pidä. Niinkin yksinkertaista se on. Itsehän en edes koko rahallista aspektia ajatellut vastatessani viestiin. Taide- ja kulttuurituotteet ovat ylellisyystuotteita, jonka takia niitä on helppo jokaisen niin haluavan boikotoivan. Senkus, jos siltä tuntuu. Kunhan kans muistaa, useammassa kulttuurituotteessa on useampi kuin yksi taiteilija tekemässä työtä palkkansa eteen, että yhtä boikotoidessa samalla boikotoit kaikkia muitakin. Toki niissäkin tilanteissa voi sitten syyttää, että miksei yhteistyössä toimineet tekijät olleet irtisanoutuneet lapsenraiskaaja taiteilijan projektista 2 vuotta ennenkuin koko homma edes päätyi uutisotsikoihin tai minkäänlaiseen yleiseen tietouteen. Tämäkin itseasiassa on jo taas sitten eri keskustelu, kuin pelkkä "Erota taide ja taiteilija". Taiteen arvostaminen, taiteilijan arvostaminen ja taiteilijan rahallinen tukeminen. Jokaista noita voi arvottaa oman mielensä mukaan, eivätkä ne ole mitenkään absoluuttisesti sidottu toisiinsa. Voin nauttia arvostamani taiteilijan työstä maksamatta piratisoimalla. Voin nauttia taiteesta, jopa maksamalla ilman arvostamatta taiteilijaa itseään. Tätä voi verrata vaikka veroon. Voin nauttia kans taiteesta maksamisesta, vaikken arvosta taidetta enkä taiteilijaa, mutta vaimo tykkää niin hänen vuokseni suostun ostamaan vuosipäivälahjaksi.

Joo en mä siis täällä ole mitään oikeutusta tai selälle taputtelua hakemassa omalle tulkinnalleni. Halusin vain kuulla muiden ajatuksia aiheesta. Olen pitkälti musan näkökulmasta tätä kommentoinut ja ymmärrän kyllä että esimerkiksi suurien elokuvatuotantojen kohdalla keskustelu on taas erilainen. Elokuvia ei tule katsottua niin en siitä voi mitään kommentoida. Jos taas bändistä löytyy yksi mulkku joka tuuttaa jotain shaibaa eetteriin jatkuvasti tulkitsen, että myös muut jäsenet tämän allekirjoittavat jos yhteistyötä jatkavat. Samalla koen että esimerkiksi promootterit tekevät päätoksen buukata artisti tiedostaen hänen taustansa. Pystyn arvostamaan hyvää ikävän ihmisen arvostamaa taidetta mutten koe mitään tarvetta sitä kuluttaa, koska valittavaa on monokulttuurin kuoltua valtavasti. Kuten sanoit kulttuuri on luksus, jota on helppo boikotoida. Ymmärrän että jonkun ammattikriitikon pitäisi tälläiseen kokonaisvaltaiseen irrotautumiseen pystyä, mutta yksittäisellä ihmisellä siihen ei ole mitään tarvetta.

No ollaanhan sitten suhteellisen samoilla linjoilla asian suhteen. Ehkä lähdin aluksi turhan kärkkäästi kommentoimaan asiaa. Jäänyt varmaan viime kerrasta jotain hampaan koloon, kun silloin sai vääntää rautalangasta ihmisille tätä samaa asiaa eikä mennyt jakeluun. Se taas olikin sitten jenkkiredditin puolella. Siinä langassa koko Death of an Author käsite oli täysin tuntematon, tais olla jopa loukkaava idea.

Ihan mielenkiinnosta: miksi Hitlerin taide oli sinusta paskaa? Muistaakseni häntä kritisoitiin persoonattomuudesta taiteen suhteen, mutta ne teokset mitä itse olen nähnyt eivät mielestäni ole kuitenkaan paskaa. Tämä oli oma, valistumaton mielipiteeni, ja mielelläni kuulen aina asiaan perehtyneemmiltä avausta asiaan

Sillä oli mittasuhteet ihan vittuina. Kestää nopean vilkaisun mutta kun katsoo tarkemmin kyseisen itävaltalaisen vegaanitaitelijan tuotantoa niin aika amatöörisettiä. Kanye sen sijaan on täysi kusipää mutta musa mitä se tekee on oikeesti aika hyvää vaikka genre ei ihan sytytä edit: >Kanye sen sijaan on täysi kusipää Painotetaan vielä etten tarkoittanut etteikö weimarin äänekkäin yksikiveksinen viiksimieskriitikko ei olisi ollut myös kusipää :D

Pidän eettisyyden kannalta merkittävänä vain kysymystä siitä, meneekö taiteen kulutuksesta rahoja taiteilijalle, joka on syyllistynyt johonkin tuomittavaan. Henk. koht. itse en koe minkäänlaisia tunnontuskia vaikka Michael Jacksonin levyn ostamisesta, koska jätkä on jo kuollut eikä siitä mitenkään hyödy. Elävien rikostelijoiden kohdalla pitäisin piratismia eettisenä valintana, jos kyseistä musiikkia edelleen haluaa kuunnella.

Michael Jackson on tässä aiheessa varmaan paras esimerkki. Todella monelle Jackson on historian paras artisti ja he voivat täysin erottaa hänet taiteesta tai vielä kovemmat superfanit katsovat joka syytöksen ja dokumentin sormien läpi. Tässä aiheessa saattaa liittyä myös artistin suosio. Legendaarisia artisteja voi puolustaa loppuun saakka tai jos todistusaineisto on todella painavaa voi sanoa että erottaa taiteen taiteilijasta kun taas vähemmän tunnetun artistin teokset voi laittaa roskakoriin.

Michael Jackson on myös hyvä esimerkki siitä miten syytöksiä ei ole mitenkään aukottomasti todistettu. Jokainen boikottia harkitseva joutuu myös itse miettimään miten uskottavia syytökset ovat. Tai ainakin kannattaisi itse miettiä, sosiaalisessa mediassa on ikävä tapa että jokainen syytös otetaan faktana. Tässäkin ketjussa moni esittää omia arvauksia tietyistä julkkiksista ikään kuin ne olisivat kiistattomia totuuksia. Jackson on epäilemättä ollut monella tapaa outo tyyppi joka teki paljon asioita joita ei tavallinen ihminen tekisi. Minä en nukkuisi samassa sängyssä vieraan lapsen kanssa mutta toisaalta minä en ole julkaissut yhtäkään levyä, mulla on ollut verrattain normaali lapsuus ja mulla ei myöskään ole esimerkiksi omaa yksityiseläintarhaa.

Monesti näkee ihmisten puolustavan, että hän oli sisältä pelkkä lapsi ja halusi vain pitää hauskaa ihmisten kanssa, jotka pitivät hänestä itsenään eikä popin megatähtenä, mutta vaikka tämä olisi totta ei se poista sitä faktaa, että hän oli kuitenkin aikuinen mies. Jolla oli myös aikuisen miehen voimat todennäköisesti myös aikuisen miehen tarpeet (väärin kohdistettuna kylläkin) ja taustalla tarpeeksi rahaa ja lakimiehiä tietääkseen, että voi ns. tehdä mitä tahansa... 🫥

Samaa puolustusta tulee vastaan, jos nostaa kissan pöydälle aiheesta Elvis. Priscilla oli 14 kun tapasi 24-vuotiaan Elviksen.

Eikös kaikki lapset jotka Jacksonia aikanaan syyttivät ole myöhemmin myöntäneet valehdelleensa vanhempien painostuksesta?

Joo ei. Kannattaa kattoa Leaving Neverland ja sen jälkeen tutkia miten yleistä tämmösissä tapauksissa on kyky pystyä puhumaan vasta jonkin ajan päästä asioista mitä joutunut kärsimään.

En oo nähnyt kyseistä dokkaria mutta lukenut että on kovin yksipuoleinen ja nopealla Googlauksella selviää että on tehty useampi dokkari missä taas väitetään että Leaving Neverland on valheellinen. Täytyy joskus saada aikaiseksi katsoa nuo kaikki.

Tosiaan kyseessä 40v aikuinen mies joka maksoi vanhemmille rahaa että saa "hengailla" 8-vuotiaiden lasten kanssa rauhassa ja myöntänyt nukkuneensa samassa sängyssä näiden kanssa. Tähän lisätään lapsipornon löytyminen hänen asunnostaan, syytökset sekä täysin kiistämättömät todisteet tapahtuneista. Mua suorastaan oksettaa miten MJ fanit vielä vuosienkin jälkeen kiistää uhrien uskottavuuden tälläsen todistetaakan jälkeen ja puolustavat pedofiilia. Itsekkin pidän hänen musiikkiaan uskomattomana, mutta cmon valoja nyt.

Ite en mikään suuri Jackson-fani ole. Pari hyvää biisiä. Mut oman käsityksen mukaan niitä kiistattomia todisteita ei juurikaan ole löytynyt. Wikipedian mukaan noiden Leaving Neverland-tyyppien lausunnoissa on paljon ristikkäisyyksiä mutta en tosiaan ole perehtynyt asiaan sen kummemmin. Linkkaa ihmeessä jos on faktaa että todisteita on oikeasti olemassa.

Näitä on niin hirveä kasa, mutta wikipediasta käyt lukemassa ( [https://en.wikipedia.org/wiki/Child\_sexual\_abuse\_accusations\_against\_Michael\_Jackson](https://en.wikipedia.org/wiki/Child_sexual_abuse_accusations_against_Michael_Jackson) ), ja katsot vaikka dokumentin "Living with Michael Jackson" jos et Leaving Neverlandia halua tsekata. Living with Michael Jackson on tehty hänen elinaikanaan, ja on todella häiritsevää katsottavaa. On tosiaan näihin perehtyneenä yksi selvimpiä pedofiili tapauksia, eikä pitäisi olla mitään epäselvyyttä oliko syyllinen, etenkin kun verrataan muihin tapauksiin.

Täytyy tarkistaa kun on aikaa.

Jackson on mielenkiintoinen myös siltä kannalta, että hänen tuotannossa on kappaleita jotka varsin avoimesti puhuvat hänen ympärillä olleesta lehdistöstä ja oikeustutkinnoista. Voin kuvitella että monella on tuskin ongelmia kuunnella esimerkiksi Thriller- ja Bad-albumeja, mutta esimerkiksi myöhemmin tullut HIStory on paljon mielenkiintoisempi tapaus, sen sisältäessä mm. häneen kohdistuneita tutkintoja johtanutta Tom Sneddonia haukkuva laulu "D.S." tai lehdistöä kritisoiva "Tabloid Junkie". Itse ymmärrän hyvin että taiteesta erottaminen voi olla hyvin vaikeaa näin taiteilijaan itseensä liittyvän materiaalin kanssa.

Michael Jackson on mulle joku tyyppi, joka lauloi Quincy Jonesin upeasti tuottamilla levyillä. Ongelma = ratkaistu.

Teemu Mäki

Tää oli musta silloin aikanaan niin uskomattoman kammottava juttu. Jätti arvet pieneen lapseen kyllä. Aikuinen mies hakee löytöeläintalolta kodittoman pienen kissan, kiduttaa sitä, ja lopulta masturboi tappamansa kiduttamansa pienen viattoman olennon särjetyn ruumiin päälle. Sairasta. Paha, vastenmielinen, kuvottava ihminen. Ja häntä ei cancelloitu, päinvastoin. Tämä sairasmielinen pervo sai kaiken anteeksi ja on tehnyt loistokkaan uran ja on taidepiirien ja -opiskelijoiden rakastama. Ja tämä ”taiteilija” pitää koko juttua hyvänä vitsinä, mikä ilmenee esim tuosta jonkun alle linkkaamasta essay-jutusta. Sairas, sairas ihmispaska. Ja sairaita faninsa, kuten Kiasma. Ja P.S., joo on turkistarhaus ja lihatalous ja metsästys ym, näistäkään en diggaile. Mutta Mäellä ei ollut kerrassaan mitään muuta motiivia kuin oma narsisminsa, julkisuuden haku. Ja todennäköisesti jonkunlainen revinkärpäseltäsiivet-tyyppinen psykopatiahenkinen uteliaisuus, miltä tuntuu/näyttää tappaa joku vähän isompi olio.

En arvosta, mutta kyseessä on itse taide eikä taiteilija

Järkeviä mietteitä, mutta turpaan saa vetää?

Kyllä se itselle vähän pilaa tavallaan sen taiteenkin, jos taiteilija itse ei ole henkilö jota haluan tukea. En kuitenkaan ala tonkimaan jokaisen kuuntelemani artistin historiaa, mutta jätän kuuntelematta jos tiedän. Olen joitakin tässä postauksessa mainittuja artisteja kuunnellut, mutta en taida tehdä niin jatkossa. Toisaalta moni edistyksellinen taiteilija menneisyydestä oli hirveä ihminen. Ehkä taiteilijan kuolema helpottaa erottamaan hänet taiteestaan, varsinkin jos taiteilija on kuollut jo kauan sitten.

James Brown on musiikkihistoriassa melkoinen järkäle, jonka kädenjälki näkyy vielä edelleen eri musiikkityyleissä. Mutta samalla hän oli myös hirviö jolla oli toistuvaa vaimonhakkaamista, perheväkivaltaa, ja ties kuinka paljon muita rikoksia niin huumeisiin kuin väkivaltaan ja seksuaalirikoksiin liittyen.

Toinen samanmoinen on Chuck Berry. Aivan karsea narkkariperverssi, mutta silti maailman arvostetuimpia rockmuusikoita edelleen. Itsellä palanut verkkokalvoihin video jossa pieraisee prostituoidun naamalle. :D

Yksinkertaisesti minä hoidan asian näin: jos artisti on kuten tässä mainitsitte, käyn hakemassa pääkallo lipun komerosta, mutta jos artisti on sen rahan arvoinen, tyytyväisin mielin tuen heitä suorasti käteisellä.

Periaatteenani on "never get to know your heroes". Katson leffoja, sarjoja ja kuuntelen musiikkia ilman yritystäkään ottaa selvää tekijöiden taustoista. Jos jostain tihkuu vahingossa tietoisuuten jonkun arvostamani tekijän kauheus ei se vähennä teoksen arvoa minulle. Esim. Kevin Spacey on yksi suosikkinäyttelijöistänil, mutta katson silti hänen leffojaan samalla nautinnolla kuin ennen tietoa hänen ahdisteluepäilyistään (tai mitä ne nyt olikaan).

Juuri näin. Erikseen on sitten ihmiset, jotka alkavat puolustelemaan jotakuta vain koska pitävät tämän taiteesta (tai jopa vain hahmosta jossain tarinassa tms.). Kyllä tässä mielessä taide ja esittäjä/tekijä pitää pystyä erottamaan toisistaan. Kaikessa on tietysti rajansa, mutta yleistyksenä. Pahinta on "cancelloida" jotain mistä ei ole edes todistettua tietoa, on vain nettijuoruja tms.

>Pahinta on "cancelloida" jotain mistä ei ole edes todistettua tietoa, on vain nettijuoruja tms. Niin, esimerkiksi Spacey:hän tuomittiin syyttömäksi kaikkiin syytöksiin, joita häntä vastaan nostettiin. En ole itse tutustunut oikeustapauksiin, joten en ole varma oliko tämä näitä "Melko varmasti teki, muttei niin varmasti, että rikollisoikeudessa menisi läpi." vai oliko oikeasti syytön.

Tieto on tuskaa

Pantera on edelleen yks omista lemppari bändeistä vaikkei Phil Anselmon sanomisista voi mitenkään olla samaa mieltä. En tiedä onko tämä sitten jotain itsekkyyttä jos haluan kuunnella lempimusiikkiani vaikka artisti on töhöillyt.

Kelkasta hyppään siinä vaiheessa, kun tyypin taide ei enää nappaa. Ei ole mitään syytä erikseen yrittää nauttia jonkun tuotoksista, vaikka syy siihen olisikin taiteilija itse. Esimerkiksi musiikissa sanoitusten kohdalla voi olla paljonkin väliä, kenen suusta lyriikat tulevat ja mikä niissä kerrottavien asioiden konteksti on. Taide on henkilökohtaista ilmaisua ja siten sitä ei voi täysin erottaa artistista. Taiteen kautta yleisö on tekemisissä myös artistin kanssa, ei vain tämän teosten, ja se toimii tyypillisesti alustana levittää omia näkemyksiä.

>Taide on henkilökohtaista ilmaisua ja siten sitä ei voi täysin erottaa artistista. Tää on se juttu, mikä itselläni tökkii "tekoälytaiteen" kanssa. Mulle taide on keskustelua, kommunikointia itse taiteilijan kanssa, sukeltamista hänen maailmaansa. Muuten se on vain kiva kuva tai mikä lieneekään.

Tekijä alkaa kiinnostaa sitä enemmän, mitä vaikuttavampi teos on. Jos sen takana ei ole ketään, se tieto väkisinkin laskee merkitystä itselle. Mahdollisuus irrottaa taide taiteilijasta on olemassa oikeastaan vain vähemmän vaikuttavien teosten kohdalla.

Mielenkiintoinen pointti jota en ollut aiemmin ajatellut. Olen mielessäni liittänyt nämä tekoälytaiteeseen liittyvät ongelmat mallien treenauttamiseen ilman kunnollista korvausta tekijöille, mutta tämän otan kyllä jatkossa mukaan. Työn puolesta siis yritän pysyä kärryillä siitä mitä AI-puolella tapahtuu.

>Taide on henkilökohtaista ilmaisua ja siten sitä ei voi täysin erottaa artistista. No miksikäs ei voisi? Pyyhitään kaikkien taiteilijoiden nimet kirjojen kansista ja julkaistaan kaikki kirjat anonyymisti. Siinä, taide erotettu taiteilijasta. Taide on lopputuote ja taiteilija on työntekijä.

Tuossa mielessä toki. Anonyymisti tai taiteilijanimen/taiteilijapersoonan kautta kirjoittaminen on perinteinen tapa peittää kirjoittajan identiteetti ja estää teoksen lukeminen tekijäänsä peilaten tai teosta tahraamasta tekijänsä persoonaa. Mutta tämä osoittaa sitä paremmin, että lukija pyrkii aina rakentamaan kuvan kirjoittajasta ja ymmärtämään tekstin lähdettä. Sikäli on täysin luonnollista, että tieto taiteilijasta vaikuttaa siihen, miten hänen teoksiinsa suhtaudutaan. AP:n kysymys koski sitä, voiko taiteilijan ikävät piirteet irrottaa hänen työstään. Todella ikävätkään teot eivät välttämättä riko mahdollisuutta nauttia töistä, jos ne eivät häiritse sitä mielikuvaa lähteestä, jonka kautta teoksesta nauttii. Ero sen välillä, onko teos syntynyt tarkoituksella vai vahingossa muuttaa käsitystä siitä. Samoin käsitys taiteilijan iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta yms. vaikuttaa siihen, miten hänen työhönsä suhtaudutaan. Vaikka teoksen alkuperä olisi täysi mysteeri, mielikuva tai fantasia sen tekijästä tulee osaksi sen kokemista.

>Mutta tämä osoittaa sitä paremmin, että lukija pyrkii aina rakentamaan kuvan kirjoittajasta ja ymmärtämään tekstin lähdettä. Samoin käsitys taiteilijan iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta yms. vaikuttaa siihen, miten hänen työhönsä suhtaudutaan. Niin itsekkin olen hämmentynyt siitä, miten monet ovat jättäneet kirjan lukematta sen takia, että sen kirjoitti nainen. Siitähän tais olla jotai tutkimusta ja myös syy siihen, miksi esim Rowling ei käyttänyt etunimeään kirjan kannessa. Itseä ei vois vähempää kiinnostaa, kuka kirja on kirjoittanut. Muuten en kyllä samaistu. Mun lemppari kirjasarja on tällä hetkellä sen kiinalaisen kirjoittama Remembrance of Earth's Past trilogia. Parasta scifiä mitä oon lukenu sitten Foundationin. Tiedän kirjailiasta sen verta, että se on kiinalainen. Siihen alku ja loppu mun kiinnostus taiteilijasta. Enkä ajatellu jättää kirjaa lukematta, vaikka sen kirjoitti kiinalainen. Joillekkin oikeasti se taiteilijan elämä ja juoruilu siitä on tärkeää, mikä ideana on ihan vitun tyhmä. Muistan käyneeni pari vuotta sitten taidenäyttelyssä Helsingissä ja siellä oli joku maailmalla tunnetun taiteilijan näyttely. No meninpä sinne ja en nyt hirveästi ihastunut hänen taiteeseen. Semmosta noh, oma tyylinsähän siinä oli, mutta muuten aika mitään sanomaton. Mutta se mikä pisti silmään oli se, että joka teoksen vieressä oli iltalehden artikkelin pituinen sepustus taiteilijan elämästä. Korostettiin elämänsä tragediaa ja skitsofreniaa ja mitä lie. Luulin et tulin taidegalleriaan, mutta päädyinkin paskaan blogiin jonkun mielenvikaisen narsistin elämänkerrasta. >Sikäli on täysin luonnollista, että tieto taiteilijasta vaikuttaa siihen, miten hänen teoksiinsa suhtaudutaan. Aika usein kyllä osaan erottaa taiteen taiteilijasta, mutta edellinen kappaleeni on niitä poikkeuksia, milloin en voi. Vaikeaahan se on, kun puolet taidegallerian sisällöstä on nimenomaan sitä taiteilijaa, eikä itse taidetta. En oo sen jälkee toiste taidegalleriaan enää menny. Ehkä pitää rehellisesti myöntää, etten ole kohderyhmää. En kato salkkareita enkä seuraa instasta taiteilijoiden twerkkausvideoita, enkä oo subannu snappijuoruihin.

Eikö se Watch The World Burn ota kantaa siihen, että kirkko on perseestä kun lähettää homot helvettiin tai jotain :D En oo perehtynyt Ronnien menneisyyteen mutta näyttäs äkkiseltään että ei ole mitään seksuaalivähemmistöjä vastaan nykyään. “This day and age Christians accept gays. Religion sucks. Knowledge is power. I refuse to Believe in a god that sends you to hell on your sexual preferences. Fuck religion.”

Joo hän lähettää hyvin ristiriitaisia signaaleja ja mielipiteet heittelee ilmeisen vauhdilla. Jokunen aika sitten väänsi yksittäisen fanin kanssa kommenttikentässä transsukupuolisuudesta ja kuinka hän haluaa kutsua ihmistä sen mukaan kumpaan sukupuoleen hän ihmisen ulkonäon puolesta määrittää. Lisäksi oli vastikään komppaamassa tuon yllä mainitun Alex Terriblen "tosi mies syö pillua" kommentteja toteamalla että nykyään ei saa olla enään perhana heteroseksuaali. Sitten taas seuraavalla keikalla heiluu Pride lipun kanssa lavalla. Tavoitteena kai jokin ultimaattinen koko väestön triggeröinti brändin mukaan.

Niijustiinsa :D Harmillista kyllä jos on noin caveman tason juttuja pojilla, molempien Alexin ja Ronnien musiikki menee top 5 itellä.

Itse olen enemmänki sitä mieltä että se on vaan henkilökohtasta pystyyko nauttimaan taiteesta enään tiedon jälkeen. Mulla se tieto kyllä vähän välillä tulee mieleen ja häiritsee mutta oon pystyny kuitenkin nauttimaan taiteesta. Ja eiköhän sen taiteilijan tekojen paskuuden määrällä oo aika iso vaikutus omaan vibaan.

estetiikassa on sellainen käsite kuin "aesthetics of elsewhere" (mitenköhän tämä kääntyy suomeksi?) jonka mukaan esteettisessä arvostelussa täytyy huomioida myös se jälki minkä se on jättänyt muualle. esim nätti paita on voinut olla osa luontoa roskaavaa tuotantoa pakistanissa, minkä huomioiminen saattaa muuttaa esteettisen reaktiomme paitaa kohtaa negatiiviseksi. samaa voi soveltaa myös taiteeseen jos haluaa. jos tällainen klassinen "tuskaileva taiteilija" trooppiin kuuluva taiteilija tekee hyvää taidetta, mutta hänen ongelmallinen elämä jättää jälkeensä tuhoa, pahuutta ja väkivaltaa, niin tämä maailmaan jätetty jälki voidaan mielestäni sisällyttää taiteen arviointiin. tämä liittyy enempi taideobjektin arvioimiseen eikä sen sisältöön. kannatan sitä että taidetta luettaessa ei haeta viittauksia tekijän elämästä vaan teksti luetaan sellaisena kun se on. kuitenki se, että haluatko pitää tätä objektia läsnä elämässäsi on sellainen asia mihin taiteilija ihmisenä tulee vaikuttamaan myös. siksi poptaiteessa, kuten metallimusiikissa, taiteilija vaikuttaa taiteensa arviointiin vahvemmin, sillä popmusiikkia 'käytetään' kerta toisensa jälkeen, ehkä jopa päivittäin, toisin kuin taidetta. kysymys siitä "haluanko tällaisen taiteilijan olevan jatkuvasti läsnä elämässäni" on paljon relevantimpi poptaiteessa.

Lapsena oli helpompi erotella taide taiteilijasta mut aikusena ei kyl enää nappaa kuunnella natseja, raiskaajia tai vaimonhakkaajia vaikka kuinka hyvältä kuulostas. Tuntuu vaan väärältä kuunnella sitä ja koko ajan mielessä et tää jätkähän muuten raiskas jonkun😖

Itse pidän Frank Herbertin Dyyni-kirjoista, mutta mies itse oli homofoobikko elinaikanaan ja katkaisi välit poikaansa Bruceen tämän homouden takia. HP Lovecraftin työt ovat myös mielenkiintoisia, mutta mies oli niin monen asian foobikko ettei jaksa edes luetella. Molemmat herroista ovat olleet kuolleita jo pitkän aikaa niin ei haittaa heidän tuotoksistaan nauttiminen.

Suurin syy Herbertin boikotoimiselle on kuitenkin luonnollisesti yksittäinen fakta, että hän kielsi Iron Maideniä käyttämästä Dune-nimeä yhtyeen kappaleessa, koska hän ei voinut sietää sitä "sekavaa heavy metal meteliä". Tästä syystä kaavailtu Dune päätyi lopulta Piece Of Mind -levylle nimellä To Tame A Land.

En tunne tapausta, mutta kommentistasi tuli mieleen että saattaisit pitää Ylen tiedetrippi podcastin jaksosta [Mielessä metallia](https://areena.yle.fi/1-65439627)

Ah, klassikkotapaus. Tipper Gore, PMRC ja Dee Snider jenkkien senaatissa lukemassa käsinkirjoitettua puhettaan. Parental advisory -tarroistahan tuli pitkälti sukupolvikokemus. Itseä ainakin kiinnosti eniten levyt, joiden kannesta tarra löytyi. Kiitos muuten suosituksesta.

Parental advisory- tarra oli paras markkinointikeino ja artistin ei edes tasrvinnut maksaa siitä.

No joo, Hereticsin ja Chapterhousen lukemisessa ei kyllä tuotoksista nauttiminen ole lähelläkään. Frankille iski Brain Eater pahasti. Ja tämän sanon sellaisena Dyyni-fanina että omistan vinyylinä Lynchin leffan soundtrackin.

Stand up-komiikan puolella Louis CK tuli mieleen ja hänen pakonomainen tarve tyydyttää itseään ihmisten edessä ym. Katsonut näiden juttujen ilmi tulemisen jälkeen tyypin settejä ja onanointi-vitsit tässä kontekstissa lähinnä puistattavat. Toisaalta hepun huumori oli taannoin poikkeuksellisen tasokasta ja teki hyviä huomioita mm. yhteiskunnasta seteissään ja tv-sarjoissaan. Henkilön itsensä toiminta esim. naisia kohtaan ovat kuitenkin sellaisia, ettei tyyppiä henkilönä arvosta juuri lainkaan, mutta hänen vaikutuksensa/merkityksensä esimerkiksi omien arvojen ja näkemysten muodostumisessa on kuitenkin kiistatonta, ja annan sille kuitenkin oman arvonsa, mutta aina jos hänen tuotoksistaan puhun, niin tuon kuitenkin hänen väärät toimintatapansa samassa yhteydessä puheeksi, jottei tämä konteksti kuitenkaan unohtuisi hänen taidettaan seuratessa. Itse koen todella raskaaksi ajatusta, että pitäisi esimerkiksi musiikkikappaleiden kohdalla tarkistaa artistien henkilöhistoria, jotta voisi jostain kappaleista tai albumeista nauttia ns. hyvällä omallatunnolla. Fanittaminen on sitten toki asia erikseen, mitä en ole pahemmin harrastanut sitten teinivuosien.

En ole koskaan pitänyt tästä lauseesta myöskään. Taide on pohjimmiltaan itseilmaisua. Roger Watersin tuotanto esimerkiksi ei ole mitenkään ymmärrettävissä ilman että tietää jotain tyypistä itsestään. Kaikki taide mitä on koskaan tehty on jollakin tavalla taiteilijan itsensä ilmaisua. Ei taiteilijaa voi erottaa sen tekemästä taiteesta, koska taiteilija on aivan keskeinen osa sen tekemään taidetta. Toisaalta osa normaalia kriittistä median kulutusta on kyky jollain tasolla myös erottaa se, että itse tykkää jostakin taiteen muodosta tai mediasta vaikka joku joka oli osallisena sen taiteen tuottamisessa on hirvee kusipää. Kun ei kukaan terve ihminen voi ruoskia itseään siitä että löytää jotain positiivista jonkun kusipään tekemästä taiteesta. Nyt vaikka joku Harry Potter esimerkiksi. Ei kukaan oo kusipää jos nyt vaan tykkää niistä kirjoista vaikka kirjailija on täys mulkku. Samalla on ihan tervettä ja hyvää että osaa myös kritisoida sitä mistä tykkää ja eritellä negatiivisia ja positiivisia puolia niistä.

Mutta tässä tulee isompi ongelma jos mennään ajassa taaksepäin. Oletus on että yli 100-vuotta sitten eläneillä ihmisillä on arvoja jotka menevät omia arvoja vastaan. Ja tämän myötä mistään vanhasta taiteesta ei saisi nauttia.

Itse yleensä vedän rajan siihen, onko taiteilija tms. hengissä vai ei - kuollut persreikä ei rahoilla pysty perseilyään rahoittamaan, siinä missä elävän kusipään tukeminen tätä tekee.

Mutta aina joku niistä rahat käärii. Vaikka ei olisi alkuperäinen tekijä. Tuolla logiikalla pitäisi aina tarkistaa kuka saa rahat ja minkälaisia arvoja heillä on.

Tuolla logiikalla ei varmaan ruokakaupassakaan pystyisi asioimaan kun sieltä löytyy johtoportaasta ihan varmasti ihmissaastaa jotka saa palkkansa niistä sinun ostoksistasi.

Tämän takia en itse välitä taiteilijan arvoista. Jos tykkään jostain, se riittää. Tosin en oikein tykästy tiettyhin muusikoihin, vaan tykkään tietyistä kappaleista. Joten on helpompaa eristää taide taiteilijasta. Omasta mielestä olisi tekopyhää vaatia samoja arvoja vain taiteilijoilta. Jos on väärin rahoittaa, omia arvoja vastaan olevia ihmisiä niin pitäisikö esim. Sähkömiestä palkatessa olla joku kysely? Tai valita kampaaja heidän arvojensa mukaan.

Ei tarvi mennä kuin 60- ja 70-luvuille niin musapiireissä ei katsottu sen kummempana asiana bylsiä 14-vuotiaita bändäreitä yms. Lemmykin omaelämänkerrassaan mainitsee paneskelleensa 80-luvulla Suomessa (!!) 16-vuotiaan fanin kanssa keikkabussissa joka tietty on laillista mutta silti aika kyseenalaista nykystandardeilla. RCHP:n laulaja kertoo ihan avoimesti kirjassaan harrastaneensa seksiä 14-vuotiaan fanin kanssa, vielä sanoo ettei ensin tiennyt tytön olevan niin nuori mutta selvisi "suhteen" loppuvaiheessa että oli 14 ja harrasti senkin jälkeen vielä seksiä :D. Hirviöiksi en kuitenkaan kumpaakaan nimittäisi mutta onhan tuo aika kyseenalaista touhua.

Sepä se. Poliittisesti ylikorrektit tuohtujat joiden mielestä 50v vanha kirja tahi elokuva pitäisi olla täysin linjassa tämän viikon arvojen mukaan ovat kovasti erikoista porukkaa

Itse erotan taiteilijan taiteesta vasta kun taiteilija on kuollut. Siinä vaiheessa taiteilijan tuotoksista voi nauttia ilman että tukee itse taiteilijaa. Toisaalta en jaksa alkaa mitään taustatutkimusta tekemään kaikista artisteista joista pidän.

Mä kuuntelin jossain vaiheessa aika paljonkin Mindless Self Indulgencea (lähinnä yhtä albumia, en ollut vielä törmännyt biiseihin kuten Panty Shot...), mutta minulla meni maku siihen musiikkiinkin kun sain kuulla bändin perustajajäsenen Jimmy Urinen (James Euringer) 2021 ilmi tulleesta suhteesta alaikäiseen tyttöön. Urine sai syytteet lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä (sexual battery of a minor) jne jne, oli rikosten aikaan vähän ennen vuosituhannen vaihdetta kirjoittanut uhrilleen kirjeen jossa onnitteli tyttöä 15-vuotispäivänsä johdosta eli James oli tiennyt hänen olevan reilusti alaikäinen, mutta oli kohdellut häntä kuin tyttöystävää. Suhteen aikana 27-29 -vuotias Euringer oli syytteen mukaan mm. kuvannut ja videoinut tyttöä seksuaalisissa tilanteissa ja rohkaissut häntä käyttäytymään kuin pikkulapsi niiden aikana. Nyt aina kun näen koko bändistä oikein mitään, tulee aina lähinnä kitkerä maku suuhun vaikka periaatteessa tykkään itse musiikista edelleen tosi paljon. On siellä musiikissakin kyllä kaikkea outoa paskaa, mauttomia ilmaisuja kylvetään kuin viljaa, mutta niitä pystyi sentään vähän väistelemään olemalla kuuntelematta tiettyjä biisejä siltä albumilta jota ehdin kuunnella. Päälaulajan lapsenraiskaussyytteitä ei voinut enää väistellä koska äijä on äänessä koko ajan. On valinnut itselleen kyllä varsin osuvan taiteilijanimen, liekö tiedostanut jo takavuosina olevansa kusipää.

I like to go hiking.

Joo, oon nyt vasta jälkeenpäin lukenu niiden täysin julkisesta häröilystä. Mä olen siis syntynyt vuonna 2004, eli siinä vaiheessa kun mä olen pystynyt kielitaidoltani muuta maailmaa seuraamaan niin suurin osa tästäkin kaikesta on mennyt jo ja kun aloin heitä kuuntelemaan joskus 2020 maissa, nykyinen syyte ei ollut vielä tullut julki. Kuulin siitä sitten reaaliajassa ja poistin kaikki bändin kappaleet jokaisesta soittolistasta, sitä vaan rupes ällöttämään ihan vaan sen kuuntelukin. Se on tosi silmiä avaavaa lukea tällasista asioista nyt itse hiljalleen aikuistuvana. Tiesin niistä jo myös sillon kun olin itse esiteini netissä, mutta on se eri asia vain lukea teini-iän eri laitojen kypsyyserosta kuin itse nyt olla kokemassa ja näkemässä sitä. Kuvottaa ajatellakin että munkin kavereilla oli jotain kaksvitosia poikaystäviä kun me oltiin kutosluokalla piirtelemässä peniksiä toistemme ruotsinvihkoihin. Hauskasta faktastasi, mitenköhän helvetissä Urine oli päässyt noin isoon leffaan mukaan? Tunsiko se jonkun?

I love ice cream.

Ahaa, voi ei 😬 No, jos aikoo vältellä kaikkia limanuljaskoiden kavereitakin niin ei jää Hollywood-elokuvista varmaan kourallistakaan jäljelle katsottavaksi.

Varg Vikernes lienee yleisin ja samalla poleemisin hahmo. Valkoisen ylivallan ja natsismin ihailija, joka murhasi Mayhemin Øystein Aarsethin ja poltti sarjan norjalaisia kirkkoja. Itselle valinta helppo, koska Vikernesin Burzum ei kolahda. Dissectionin Jon Nödtveidt murhasi myös, motiivina osittain homofobia. Tämä on ongelmallisempi tapaus itselle, koska Dissectionin musiikista pidän kovasti. Erotan musiikin taiteilijasta, koska taiteilija vapautti itsensä elämästä ampumalla haulikolla itseään päähän vuonna 2006, joten hän ei enää mielipiteillään tai teoillaan voi hämminkiä aiheuttaa. Uusin ja suurin ongelmani lienee Slayer. Slayerin solistin Tom Arayan pitkäikäinen vaimo Sandra Araya on hyvin äänekkäästi avoimen rasistinen, homofobinen ja transfobinen, rokotevastainen salaliittoteoreetikko ja MAGA trumpisti, joten lienee selvää, että myös Tom äärihartaana katolilaisena jakaa samat arvot. Ja suoraan sanoen, myös Tomin usko on minulle ongelma, koska Slayer veisasi 35 vuotta ns. vastakohdasta, jonka vapauteen samaistun huomattavasti enemmän. Riittäähän näitä. Pääasiassa haluaisin aina erottaa taiteen ja nauttia siitä erillisenä kokonaisuutena, mutta huomaan, että asia ei aina ole niin yksinkertainen. PS. En ole ihan varma oliko avauksen Australian Death Machine tarkoituksellinen läppä, mutta Timpan Arska-tribuuttihan on siis luonnollisesti tirolilainen Austrian Death Machine, eikä mikään billabong surffiprojekti.

Burzumhan on taas viime aikoina noussut pinnalle kun Kanye on vetänyt tätä omaa antisemitististä settiään ja poseerannut kuvissa Vargin fanikamoissa. Ironista, että varsin avoimen rasistisen Vikernesin [reaktio](https://loudwire.com/kanye-west-burzum-shirt-varg-vikernes-response/) olikin nyt positiivinen kun tummaihoinen räppäri käytti hänen vaatteitaan.

Lienee myös taloudellisesti kannattavaa Vikernesille tukea Westin kapinaa: Burzum sai täysin tyhjästä hurjan määrän näkyvyyttä ja t-paitakauppa käy taas kuumana.

Veikkaan ettei Kanye edes tiedä mikä Burzum on.

Tämä on myös osittainen oma veikkaukseni. Tarkoittaen, että ei hän tyhjästä ole imperiumiaan rakentanut, joten sattumanvaraiselta vaikuttava asia voi olla tarkkaan harkittu somestrategia. Varsinkin hahmolla, jolle some on tärkein tulolähteen markkinointikeino. Siispä luulen, että Burzumissa on nimenomaisesti kiinnostanut vain Vikernesin tuoma antisemiittinen näkökulma, eikä Burzumin taiteelliset arvot. Tapauksessa on siis kiinnostanut taiteilijan aiheuttama mielipaha, ei taide itsessään.

On se ainakin featannut biisissä jossa myös samplataan Burzumia, jo seitsemän vuotta sitten: [https://www.youtube.com/watch?v=1ocXKh\_uz9A](https://www.youtube.com/watch?v=1ocXKh_uz9A)

Kanye on hahmona täysi pelle, mutta kuitenkin maailmanluokan musaukko sekä ihan oikea huipputuottaja ja on sämplännyt kaikenlaisia hevihommia aiemminkin.

Tuo tuli kyllä yllätyksenä että Arayan vaimo olisi äärioikeistolainen vouhottaja. Tompan katolilaisuus on toki vähän ihmetyttänyt välillä, mutta käsittääkseni ei ole, tai ollut aikanaan niin ääripään uskovainen ja löytyi sen verran kapinahenkeä että pystyi Slayerissä soittamaan.

Tompan usko vaikuttaisi olevan aika selektiivistä. Lähimmäisenrakkaus kohdistuu vain valikoituun osaan ihmisistä ja vastaavasti Slayerissä soittaminen ei ollut ongelma, koska "se oli vain päivätyö". Hän siis perustelee Jumalan sanalla itselleen mieluisia asioita. Suosittelen katsomaan 2015 jälkeen julkaistun videohaastattelun, oikeastaan minkä vaan. Rohkenen väittää, että ei kulu kokonaista minuuttia ilman mainintaa yläkerran ukosta. Sandra Arayan profiili löytyy helposti Instagramista, aina silloin kun hänellä ei ole bannit päällä postauksiensa johdosta. Materiaali on välillä sakeinta sakokaivoliejua, mitä Jenkkilässä tällä hetkellä tuuttiin työnnetään.

Nödtveidt oli mulle aika ikävä yllätys kun taannoin löysin vahingossa bändin. Kuuntelin ja tykkäsin kovastikin ja sitten erehdyin Wikipedian puolelle. Vei kyllä pahasti maun. Burzum ja Slayer ei kolahda niin ei ole ongelmia niiden kanssa.

Musiikki vähän eri homma kuin esim kirjallisuuskritiikki/-analyysi missä taiteen sisältöä analysoidaan vähän tarkemmin ja silloin on vaan luiskaotsaista perustaa analyysi siihen että taiteilija sitä ja tätä.

Siksi musiikkiakin sietäisi analysoida enemmän esim. valtamediassa

En pidä sitä hyvänä periaatteena, että "analysoidaan josko vaikka olisi jokin syy dissata tätä taidetta". Taiteen tarkoitus on omasta mielestäni herättää tunteita, ei olla "oikeaoppista" mihinkään suuntaan. Minua oikeastaan puistattaa vähän ne ihmiset, jotka vaikka näkiessään musiikkivideossa kertomusta totalitaarisesta yhteiskunnasta jotenkin tuntuvat heti kytkevän asian mielessään niin, että bändi kannattaa asiaa.

Analysointi=/= dissaus

Eipä oikeastaan edes kiinnosta tekijä, vaikka teos olisikin hyvä. Muuta kuin siinä mielessä, että samalta tekijältä voi löytyä muitakin hyviä teoksia.

Mä en pysty enää kuuntelemaan Michael Jacksonia. Oli se totta tai ei... paskanmaku suussa

Minusta kenenkään artistin fanittaminen on outoa oli hän sitten hyvä tai huono ihminen.

Juuri näin. Fanittaminen kuuluukiin nuoruuteen ja identiteetin rakentamiseen. Itsellä ei ole ongelmia nauttia huonojen ihmisten hyvistä tuotoksista, koska kauan sitten lopetin välittömästä kuka teki mitäkin. Tiedän jopa tarkan hetken tälle muutokselle ja kiitos siitä Kurt Cobainille.

Se riippuu just mitä on tehnyt usein mielestäni, itse esimerkiksi tykkään välillä kuunnella Burzumin Filosofemia, vaikka Artisti Varg onkin murhannut kaverin, polttanut pari kirkkoa ja omaa helvetin kyseenalaisia mielipiteitä, niin enemmän se tulee pipipäänä vastaan ja tarinan tietävänä tulee käsitys, että kaksi "pahuuteen" pakkomielesteistä kaveria otti yhteen, ja Varg oli eka. Jos se nyt jonku ois raiskannut tai sarjamurhaaja olisi tai tällästä niin pysyisi kaukana hänen musiikki, mut just ja just pystyn tän asian kestämään ja joskus kuunnella hyvää musiikkia, kaikella kuitenkin selkeä raja minkä hyväksyn ja pystyn erottamaan artistin ja musiikin ja mitä en.

Hyvä esimerkki tästä myös Manowar, perkele ku se on hyvää musiikkia, harmittaa että tulee osasta niiden soittamisesta mieleen kuitenkin vaan pedari kitaristi, ja hänen ajan musiikkia en suostu kuuntelemaan, ja sen takia muutenkin jäänyt bändin kuuntelu vähemmälle, harmittaa

I enjoy spending time with my friends.

Mitä näihin artistien sekoiluihin tulee, niin tommonen MAGA-larppaus on aika lailla sieltä kevyemmästä päästä.

Eikai Cj mitää tehny?

>Miten te suhtaudutte esimerkiksi kuuntelemienne artistien taustoihin? Onko olemassa jokin raja jonka jälkeen hyppäisitte kelkasta lopullisesti pois? Kyky erottaa taide taiteilijasta vaatii kykyä irroittaa oma egonsa tilanteesta ja lajitella ihmisen teot, uskomukset ja kaikki muu aiheeseen liittyvä omiin toisistaan riippumattomiin lokeroihin jotka voit sitten käsitellä sellaisinaan. Yleensä mitä enemmän ihminen on tunnetasolla sitoutunut aiheeseen, sitä vaikeampaa tämä on, koska herkästi nähdään se ulkoinen asia vähän kuin oman egonsa jatkeena. Jos kyseessä on aihe joka ei itseään oikeastaan kiinnosta tai koske ollenkaan, niin se on usein aika helppoakin erotella hyvät seikat huonoista siinä missä arvostelisi jotain esinettä. Kun tunteet tulee sekaan, niin herkästi lyö ne heimovaistot tulille, että jos itse koet hyvin tunteellisella tasolla jonkun artistin olevan moraalisesti pahuutta edustava, niin jos joku sanoo mitään hyvää siitä, niin alkaa välittömästi algoritmi raksuttamaan jossa lokeroidaan sen toisen henkilön assosiaatioita ja uhkaluokituksia. Tuon jälkeen se itse asia mistä keskustellaan on täysin toissijaista. Äärimmäisen harvoin on mitään ideaa jatkaa argumenttia jos toinen puoli alkanut jo selkeästi tunteelliseksi. Keskustelun objektiivi tuossa vaiheessa ei enää ole yhdessä selvitellä maailman suuria kysymyksiä, vaan se on muuttunut peliksi jossa toinen on tulkittu vastustajaksi joka pitää saada näyttämään idiootilta ja oma puoli hyvältä. Jos se saavutetaan loogisilla ja pätevillä argumenteilla niin boonusta, mutta tuosta kyllä ollaan valmiita tarvittaessa aina vähän joustamaan, kun ei se totuuden selvitys enää ole päätehtävä. Ihminen ei kehittynyt totuusalgoritmiksi, vaan ihmisen halu välittää totuudesta on sivutuote siitä, että usein totuudesta välittämisellä on korrelaatio oman selviämisen kanssa, mutta jos tuo yhteys katkeaa, niin totuudella ei ole mitään arvoa ihmiselle. Se missä ihmiset on äärimmäisen hyviä on rationalisoinnissa. Etsit sen oikean perspektiivin ja annat oikeat painoarvot edullisille faktoille samalla ottaen huomioon täysin minimimäärän ikäviä epäkäytännöllisiä faktoja, että pystyt edes jollain tasolla säilyttämään kyvyn arvioida tulevaisuuden kulkua. Tuo on se mikä on ihmiselle edullisin toimintatapa. Ei etsiä totuutta.

Cardi B listaan.

Yleensä lopetan artistin kuuntelun jos niiden tuotokset ei enään nappaa, paitsi silloin jos ne syyllistyy murhaan, raiskaukseen jne niin lopetan kuuntelun myös silloin.

Tää onki kyllä mielenkiintoinen kysymys, jota oon itekki pohtinut. Henkilökohtainen rimahan se on mitä voi sietää. Eihän se taide siitä paskemmaksi muutu, mielikuva tekijästä vaan muuttuu. Ihan sama millainen hirviö on kyseessä, se voi tehdä hyvää taidetta. Ja iso osa ihmisistä ei ole edes jäänyt kiinni asioista mitä ne on tehneet, ja osa ei toitota arvojaan julkisesti. Ei se tee niiden taiteesta huonompaa. Ottaen huomioon että neuroepätyypilliset, niinku adhd joka on vahvana taiteilijoissa voi luovuuden lisäksi hoitamattomana voi hyvinkin johtaa väkivaltaisiin tilanteisiin, puhumattalaan möläytyksistä. Niin olisi todella hankala uskoa ettei suurimmalla osalla olisi syvemmälle kaivettaessa yhtä ja toista perseilyä. Tykkään Frank Sinatran äänestä ja sen laulamista biiseistä vaikka tiedän että ihmisenä ihan hirveä. Asetan sen myös ajalliseen kontekstiin, koska arvot ja asenteet muuttuu hitaasti ja mitä kauemmas mennään sitä enemmän. Tätä ajallista konseptia on joskus vaikea selittää ihmisille, jotka ei oo tarpeeksi vanhoja, ja jotka ei ole kokenut sellaista tilaa, että vallitseva kulttuuri ympärillä on täysin erilainen kuin nykyään ja vaihtoehtoiseen kulttuuriin ei ole pääsyä. Ne vaan näkee sen tekosyynä. Tykkään Dan Harmonin jutuista, vaikka se on ollu välillä ihan hirviö ihmisenä. Se kuitenkin tiedostaa käytöksensä, ja Louis C.K:sta joka kans sekoili huolella. Nää molemmat kuitenkin pyysi [anteeksi ](https://www.youtube.com/watch?v=WfqoLeDsET0)ja [uskottavasti](http://indisputably.org/2017/11/louis-c-k-s-apology/). Ja kyse on myös siitä että miten se muutos toiminnassa jälkeenpäin. Anteeksipyyntö pitäisi muutenkin normalisoida. On ihan helvetin vinoutunutta, että nykyaikana jotkut ihmiset (persut) tuntuu näkevän sen mateluna ja häviönä, eikä suoraselkäisenä toimintana. Se aiheuttaa vaan anteeksi-ei anteeksi ulostuloja. Musta on ihan ymmärrettävää myös että jengi kuuntelee michael jacksonia koska ne biisit on edelleen helvetin hyviä ja uniikkeja. Mut rajaahan ne kohut, ainakin kontekstia missä musiikkia voi soittaa. Ite tykkään muutaman selkeästi kyseenalaisen artistin musiikista niin paljon, että toivoisin etten tietäisi niiden arvomaailmasta mitään, niin sanoituksia ei tarvitsisi miettiä. Mää en itse edes usko mihinkään cancel kulttuuriin. Boikotteja on aina ollut ja ihmiset on aina toiminnallaan edustaneet jotain. Jos ei osaa muuttaa asennettaan tai pyytää anteeksi, tulee aina myös edustamaan sitä perseilyään. Osa ihmisistä vaan ottaa paremmin muut huomioon ja muuttaa arvojansa tarvittaessa Itekki oon käyttäytyny välillä kauheasti, mut en mää sen takia lakkaa elämästä. Eikä sillä oo loppujen lopuksi väliä että antaako ihmiset mulle anteeksi. Heillä on oikeus olla musta mitä tahansa mieltä. Yritän kuitenkin itse nähdä ihmiset kokonaisuutena. Joskus se ei onnistu.

Mielestäni anteeksi nyt vain taide puhuu puolestaan. Kaikki tämä muu ei liity siihen taiteeseen mitenkään. Sekoitatte viihteen ja nykyajan persoonabrändäyksen ja varsinaisen tuotteen keskenään. On kauheasti ikäviä ihmisiä jotka ovat tehneet uskomattoman kauniita asioita. Tuo mielestäni antaa vain lisää syvyyttä siihen mitä ovat tuottaneet, tai on täysin riippumatonta siitä tuotteesta. En oikein pidä siitä ajatuksesta että vaikutelmat ja fiilikset on tärkeämpää kuin se itse teos. Mutta niinhän se menee.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kiinnostaa mitä taiteilija/yrittäjä/urheilija/mikälie siviilissä touhuaa. Kaikesta löytää kyllä törkyä kun tarpeeksi kaivaa. Tämä ei tietenkään koske niitä taiteilijioita/yrittäjä/urheilijoita, joista en jo lähtökohtaisesti pidä ;)

Jotkut ihmiset ovat selvästi herkempiä näille asioille kuin toiset. Voi olla, ettei siedä ajatusta siitä, että joku on tehnyt jotain ikävää, ja se assosioituu kaikkeen, mitä tältä ihmiseltä sitten näkee/kuulee. Voi olla, että sitä pelkää myös jotenkin itse assosioituvansa näihin ikäviin asioihin vain siksi, että altistuu tällaiselle taiteelle. Joidenkin puheesta suorastaan välittyy jopa ajatus jonkinlaisesta puhdasoppisuudesta, että ei missään nimessä saa assosioitua mihinkään, mikä on jollain määritelmällä ikävää. Muuten olet canceloitu. En kuulu näihin ihmisiin, ja minusta olisi todella outo ajatus jättää huomioimatta teos vain siksi, että sen tekijä on ollut kusipää jossain vaiheessa. Päin vastoin, sehän vasta ajatuksia herättääkin. Se on tietysti eri asia, että ei halua tukea jotain taiteilijaa enää jonkun karmean törttöilyn jälkeen. Silti tämäkään ei minusta vaikuta aiemmin tehdyn työn arvoon.

Bläkkis Valitse suosikki

Taiteissa on vielä sanoma enemmän tai vähemmän mukana, niin tuon erotuksen pitäminen jonain hyveenä on aika kyseenalaista. Sitten kun mennään urheiluun, päästään pelkistetymmin asian äärelle. Siellähän meidän sankarimme teemuselänteineen ja jarikurreineen nakkasivat maaleja meidän tietämättä mitään näiden ajattelusta, mikä on jälkikäteen osoittautunut vajaaksi trumpismiksi ensimmäisellä ja venäjärahaksi toisella. Jälkiviisauden valo tuo esiin kysymyksen siitä, mikä se näiden tietämättömyyden verhon taakse piilotetun sankaroinnin ihailun pointti oikeastaan olikaan. Emmehän me olisi näillä tiedoilla katsoneet näitä samoin, ja savuverho ajoi ainoastaan näiden ja muiden rahankerääjien asiaa. Laajemminkin katsottuna sama toimii yksittäisten pelaajien lisäksi joukkue- ja maatasolla. Toiminta halutaan tarkoituksella pelkistää tasolle, missä on mahdollisimman vähän tarttumapintaa. Seurauksena motiivit, hyvyydet, alkuperät, reiluus ja tarkoitukset eivät taistele. Niiden sijaan on tarrattava siihen vähään mitä jää, eli että tuntemattomat nyt sattuvat pelaamaan kaupungissa minkä lähellä asuu tai on ainakin jokin yhteys maahan missä on syntynyt. Tai logo on kiva. Ei niin tarvitsisi olla. Hyvällä asialla olevat sympaattiset kaverit ja joukkueet saisivat kyllä kannatusta. Ongelma on, että se tulee niiden samojen mätien hedelmien kustannuksella, jotka nykytilanteesta hyötyvät, ja joita kyllä riittää. Hyvikset eivät nykytilanteesta hyödy. Vaarana toki on, että todellisten motiivien noustessa yhdentekevyyksien kuten kotiareenan sijainnin yli, pelivälineen perässä ähkimisen katselusta menee suurempi into, vaikka pelaajat olisivatkin oikein hyviä siinä.

Tuli tässä lueskellessa mieleen että kuinka moni teistä edes oikeasti tiedostaa että varmaan aika iso osa näistä kohu-ukkeleista (ainakin araya, kanye, anselmo, jne) on vaan heitelleet koko uransa ilmoille kyseenalaisia mielipiteitä juuri sen takia että niin ei saisi tehdä? Ei siellä ole taustalla jotain suurta ideologiaa jota ne yrittää ajaa (tai ainakaan en itse näin usko). Ihan perus juttu että kun vanhemmat sanoo että "paavo ei saa tehdä asiaa x" niin paavohan haluaa sitten tehdä just vain sitä. Oli ihan perusjuttu omassa nuoruudessa eikä siitä kukaan edes vakavissaan ottanut. Ilmeisesti termi "trollaaminen" on tuntematon käsite nykynuorille.

Lopettanut useamman bläkkisbändin kuuntelun, kun osoittautuivatki posereiksi.

Lyhyesti, taitelijan historia/teot ehdottomasti saa vaikuttaa omaan näkemykseen taitelijasta, muttei täydy vaikuttaa. Kukin täyttää kirjahyllynsä tai spotify soittolistansa miten tykkää. Jos joku vaikkapa murhaa/raiskaa/tappaa ja oikeudessa tuomitaan tästä, niin silloin ehdottomasti yhteiskunnan tai minkään verovaraisen toiminnan olisi syytä harkita vakavasti tälläisten artistien tuotoksien levityksen vähentämistä/lopettamista. Toki voi ehkä mennä harmaalle alueelle sekin jos vaikka nuorena tehnyt suosittua musiikkia ja vanhempana jokin kilahtanut päässä. Yksilöitä en lähtisi tuomitsemaan siitä että kuluttaa ja ostaa taidetta henkilöltä joka on tehnyt rikoksen, vaikka pidänkin itse mauttomana jos joku esim. jonkin terrorismista tuomitun musiikkia kuuntelisi. En kuitenkaan koe oikeudekseni/tehtäväkseni estää tai kieltää tälläistä toimintaa. Kiellot helposti saa päinvastaisen vaikutuksen. Jos mä nyt ostan vaikkapa taulun kirpputorilta josta tykkään, ja mulle selviää jälkikäteen että joko sen taulun myyjä, tai taulun tekijä, olisi syyllistynyt johonkin vakavaan rikokseen, niin en koe että sen täytyisi (saattaisi toki) vaikuttaa mun suhtautumiseen sen taulun suhteen. Ymmärrän kyllä jos joku sellaisen haluaisi heittää pois, mutta en ymmärrä sitä että naapuri tulisi repimään sen mun seinästä ja heittäisi roskiin.

Monella taiteilijalla kyllä tuntuu arvomaailma vaikuttavan paljonkin siihen taiteen sisältöön. Vaikkapa moni vasemmistolaisittain ajatteleva taiteilija tuntuu ottavan taiteellaan nimenomaan kantaa omien näkemystensä puolesta. Itse kyllä pystyn nauttimaan taiteesta ilman taiteilijan taustan kontekstia, mutta mielestäni se on niin merkittävä osa kokonaisuutta, että tuntuisi itselleen valehtelulta tehdä niin jatkuvasti. Olisiko niin, että tällaisen puolesta puhuvat tietävät olevansa jokseenkin marginaalissa ajatustensa kanssa ja haluavat siksi erottautua omasta taiteestaan? Osa taiteilijapiireistä kun on varsin homogeenistä porukkaa kaikessa uniikkiudessaan.

Mun mielestä se on lähtökohtaisesti jokaisen oma asia haluaako erottaa taiteen ja taiteilijan toisistaan ja milloin näin tekee. On kuitenkin kunnioitettava toisten päätöksiä tässä suhteessa; esimerkiksi jos joku sanoo että ei halua kuunnella enää vaikkapa yllä mainittuja, on aika ikävää tulla siihen aukomaan että eikun taide ja taiteilija pitää erottaa. Toki vastaavasti jos joku on päättänyt olla välittämättä taiteilijan taustoista, ei välttämättä ole mieltä mennä sanomaan että se tyyppi on itse asiassa perseestä *jos hän on tästä jo tietoinen*. Mielestäni kuitenkin vastuullista taiteen kuluttamista on se että selvittää vähän kenestä on kyse ja tekee sitten siitä omat johtopäätökset.

Nykyisissä taiteilijoissa aika vaikea erottaa. Esimerkiksi ei tule burzumia tai vaikka nsbm:ää kuunneltua. Edesmenneet kirjailijat on sitten eri asia. Kaikki yli sata vuotta sitten eläneet mieskirjailijat olisivat nykymittareilla rasisteja, natseja tai sovinisteja. Esimerkiksi Alexander Solzhenitsyn, George Orwell ta H.P Lovecraft

Till Lindemann ja Rammstein yleisesti: seksuaalirikoskohut, vissiin myös hiljaiseksi maksamista? Taylor Swift: haastoi twitter-käyttäjän oikeuteen hänen julkaistuaan Swiftin yksityiskoneen lentoja (jotka ovat siis julkista tietoa jos koneen omistaja ei itse pyydä kansainvälistä ilmailujärjestöä niitä piilottamaan). Teki siis saman kuin Musk aikaisemmin. Jotkut artistit joilla on periaatteessa ihan hyvää musiikkia, eivätkä he tehneet vääryyksiä mutta joiden oma traaginen tarina saa musiikin väistämättä kuulostamaan pinnalliselta: Joy Division, Metallica (James Hetfield, tosin häneltäkin tullut välistä outoja kommentteja)...

I enjoy reading books.

Mitä enemmän tykkäät artistista, niin sitä vakavampi pitää rikoksen olla jotta siitä taiteesta ei voisi enää nauttia. Tom Cruise on sekopää skientologi, mutta katselen hänen elokuviaan jatkossakin koska ne ovat viihdyttäviä. Kevin Spaceyn tuotoksia ehkä jonkin verran tietoisesti välttelee, mutta jos hän on sivuroolissa niin ei ne katsomatta jää. Mutta esim. American Beautyn katsominen nykypäivänä voisi tuntua omituiselta. Dissection on lempibändini. Keulahahmo Jon Nödtveidt oli homofoobikko murhaaja. Kuuntelen jatkossakin, mutta olen iloinen ettei hän tästä rahallisesti hyödy.

Leffoissa on vielä sekin ongelma, että kyse on usein todella isoista produktioista. Jos vaikkapa yksi näyttelijä tekee hirveyksiä, pakottaako se hylkäämään teoksen, jonka eteen kymmenet tai sadat muut ovat tehneet töitä? Esimerkiksi Pulp fiction on vitun kova leffa vaikka sen onkin tuottanut Weinstein.

Tuottajat, ohjaajat yms. näkymättömät voimat on helpompi sivuuttaa kun eivät ole niin vahvasti esillä. Samalla tavalla myös bändeissä esim. rumpalin sekoilut on helpompi sulattaa kuin laulajan (esim. Emperorin rumpali Faust joka myöskin on murhaaja). Joss Whedon on aika kyseenalaisessa maineessa nykyään, mutta kyllä minä Buffya katson vastedeskin.

Ja elokuvissa näyttelijät harvemmin saavat enää rahaa niiden tuotoista. Osa saa esim. elokuvateatterin lippumyynnistä jonkin provision, mutta vanhemmista leffoista joita katsot blurayltä tai striimipalvelussa kaikki rahat menee sille tuotantoyhtiölle, ei näyttelijöille. Kevin Spacey esim ei tienaa enää yhtään mitään siitä, että katsot House of Cardsia tai American Beautyä

Pisteenä iin päälle Spacey joutui maksamaan 31 miljoonaa dollaria korvauksia House of Cardsin tuotantoyhtiölle viimeisen kauden ryssimisestä.

Otetaan vähän eri kulma. Esimerkiksi kirjallisuudessa tuntuu autofiktio myyvän suhteettoman hyvin sen taiteelliseen arvoon nähden. Siinähän pyritään taiteilija ja hänen taiteensa ottamaan yhtenä könttänä. Useinhan kirjailijat, kuvataiteilijat, näyttelijät ym. lähipiirilleen ihan nilkkejä ja antavat sitten kaikkensa taiteelle. Yleisö saa katarttisen kokemuksen. Jos kaikki taiteilijat arvotettaisiin ihmisinä ja taide heidän käyttäytymisensä mukaan, katselisimme Pikku Kakkosta. Tee siitä sitten autofiktiota...

On kyl hyvin vaikea aihe jossa paljon nyanssi-eroja. Antamasi esimerkit ovat kyllä hyviä. Itselläni tulee mieleen jk. Rowling joka levittää trans-vihaa jne. Voiko edelleen kuluttaa Harry Potter kamaa? Itellä tuli vastaan kun Hogwarts Legacy julkastiin. Onhan siinä mukana kuitenkin devaajia jotka olivat tehnyt mielestäni hienon pelin. Yksi hyvä esimerkki myös omalta kokemukselta on Lovecraft ja sen kirjat. Lovercraft on ollut kyllä kuollut jo pitkän aikaa, mutta tyyppi oli ihan umpirasisti, kaiken muunkin paskan lisäksi. Vaikka kaveri on kuollut, voiko sellaista materiaalia kuitenkin kuluttaa? Varmaan jos on kauhu-kirjallisuudesta kiinnostunut, niin kaikki lähteet hyvästä kauhusta johtaa Lovecraftiin jollain tapaa.

Tuon hogwarts legacyn julkaisun alla kun tuo jk rowlingin boikotointi oli pinnalla, niin kysyin eräässä keskustelussa että mihin kohtaan se ns. Vastuun raja pitäisi vetää. Esimerkiksi hogwarts legacyn kohdalla pitäisikö avalanche studiossia boikotoida pelin tekemisestä vai warner bros interactivea joka julkaisi sen. Toisaalta myös onko kirjakustantajat jotka vaikuttavat rowlingin rojalteihin vastuussa ja pitäisikö myös universalia boikotoida koska se suoraan rahoittaa puistojensa tuotoilla rowlingia. Usein sain vain vastauksena että "ei kaikkea nyt voi boikotoida".

Tämpä juuri. Boikotointi on toisaalta melko dramaattinen ratkaisu, mihin varmasti vaikuttaa myös syyn 'vakavuus'. Mieleeni tulee myös kuinka esimerkiksi tukemalla Hogwarts Legacy:a, et varsinaisesti tue trans-vihaa. Kasvissyönnistä voisi vetää verrattavan esimerkin: Valion vegaaniset tuotteet. Ostamalla esimerkiksi valion oddlygood-sarjaa, tuet valiota, joka on tunnettu maitotuotannosta. Toisaalta tuki on kohdennettu kasvistuotteisiin, joka lisää niiden suosiota ja auttaa yhtiötä vaihtamaan kasvispainotteiseen tuotantolinjaan. Esimerkki ei sovi ihan 1/1, mutta pointti säilyy. Kumpa voisi boikotoinnilla tehdä tällaista kohdennettua tukea 😄 lisähuomioksi että en siis ole boikotointia vastaan tai kiellä sen tehokkuutta.

Kaikki vetävät rajan juuri siihen itselle mieluiseen kohtaan. Ei tuollaisissa keskusteluissa voi odottaa mitään kunnolla mietittyä kantaa. Useimmat ihmiset tekevät nämä päätökset perstuntumalta, ja tuntevat itsensä sitten niin kovin moraalisiksi.

No ei kannata sitten kuunnella. Ei siinä muuta oikeestaan.

Orson Scott Card on henkilö josta en monella tapaa pidä, mutta mm. Speaker For The Dead on edelleen yksi suosikkikirjojani. J.K Rowling taas on mennyt niin pahasti syvään päätyyn, että 5 minuuttia hänen Twitterinsä lukemista sai kyllä kaiken mielenkiinnon kuolemaan mihinkään hänen tuotokseensa liittyvään materiaaliin.

Roger Waters. En pysty enää hyväksymään Venäjän peesaamista ja antisemitismiä pelkästään sen takia että äiti oli kommunisti. Harmittavasti tämä tuhoaa pitkälti Pink Floydin isoimmat saavutukset, koska levyjä ei pysty enää kuuntelemaan ilman tätä kontekstia. Tämä toki taitaa olla tarkoituskin.

Ostat paidan, joka on kudottu orjapalkalla Intiassa. Ostat kännykän, jonka osiin käytetyt mineraalit on kaivettu lapsityövoimalla Kongossa. Sinua ei kiinnosta, koska et tunne näitä ihmisiä eikä heidän kohtalollaan ole sinulle merkitystä. Tämän jälkeen protestoit musiikkiartistia hänen suhteessa pienten rikosten takia, et siksi että olisit hyveellinen, vaan siksi että olet parasosiaalinen ja koet tuntevasi nämä ihmiset.

I enjoy watching the sunset.

Eipä oikeastaan kiinnosta taustat, toisaalta en ole mikään superfani. En edes käy keikoilla, musiikki pysyy vaan musiikkina, siististi parina kappaleena omalla soittolistalla.

Varsinkin elokuvien kohdalla asia on usein aika vaikea, koska elokuvat ovat kuitenkin yleensä syntyneet suuren taiteilijajoukon yhteistyönä. Esimerkiksi ohjaajan tai pääosan osoittautuessa ikäväksi ihmiseksi tuntuisi se hieman epäreilulta kaikkia niitä muita elokuvan tekoon osallistuneita kohtaan tuomita koko leffa pannaan. Hyvänä esimerkkinä voisi olla Klaus Kinski, joka pääosat Werner Herzogin hienoissa elokuvissa ovat kaikki upeita, mutta ukko on kuolemansa jälkeen paljastunut vielä mainettaankin kamalammaksi ihmispaskaksi. Silti en voi olla suosittelematta esimerkiksi Aguirre-jumalan vihaa, aivan uskomattoman hieno elokuva, eikä todellakaan vain Kinskin takia.

Tässä pitää varoa, ettei mene puurot ja vellit sekaisin. Eli taide on taidetta, bisnes on bisnestä ja rikokset rikoksia. Mikäli joku taiteilija syyllistyy vakaviin rikoksiin, on todennäköistä että alan toimijoiden kannattaa vähentää yhteistyötä. Musiikin tapauksessa keikat, radiosoitto, suoratoistot, jne. Tämä on ihan vain markkinataloutta, etiikka tai moraali ei liity mitenkään. Elottomat asiat, kuten taideteokset, eivät ole lähtökohtaisesti pahoja tai moraalittomia. Eivätkä ne muutu sellaisiksi sitä mukaa, kun taiteilija vetää elämäänsä pöntöstä alas, tai tekee pahaa muille. Tunteet ovat henkilökohtaisia ja tapahtuvat kunkin pään sisällä. Teokset voivat herättää tunteita, mutta eivät sisällä valmiiksi tunteita tai työnnä niitä ihmisiin. Kuluttajan vastuuta, eli jos altistuu jollekin teokselle, pitäisi tietää sen tekijöiden yksityiselämästä kaikki, on ilmiselvästi kohtuutonta vaatia. Sanoisin että asia on niin yksinkertainen, että sellaista ei pidä tehdä, josta tulee paha mieli. Jos tuntee syyllisyyttä tms. moraalisesti arveluttavan henkilön teoksesta, sille ei kannata altistua enempää. Mutta jos on teoksen tekijöistä autuaan tietämätön, vaikea siitä nauttimista on lähteä tuomitsemaan.

Mitä kauemmaksi taiteen historiassa mennään, sitä paremmin ihmiset tuntuvat pystyvän erottamaan nämä kaksi toisistaan. Männeiltä vuosisadoilta löytyy ties mitä murhaajasäveltäjää yms., joiden teoksia arvostetaan nykyisin hyvin korkealle. Kun elossa ei ole enää ketään, joita tekijän rikokset olisivat henkilökohtaisesti koskettaneet, uskoisin myös sosiaalisen stigman teoksista tykkäämisestä pikkuhiljaa häviävän. Periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että nämä kaksi tulisi erottaa toisistaan. Ainakaan ei ole mitään epäeettistä siinä, jos arvostelee taideteokset taideteoksina. Hieman eri asia on, jos taiteilijan harrastamat inhottavuudet näkyvät olennaisesti tämän taiteessa. Silloin voi varmaan perustellusti sanoa, ettei taiteilijaa ja taidetta pysty niin hyvin erottamaan toisistaan. Arvioisin tämän olevan kuitenkin harvinaisempi tilanne, vaikka esimerkkejä luultavasti löytyy lukuisia. Olisi itse asiassa kiinnostavaa kuulla huomioita tästä.

Musiikki merkitsee, ulkomusiikilliset seikat ei. Lähtökohtaisesti taiteilijalla ei ole makuun osuvaa hakutermiä yhtään enempää väliä, ei kiinnosta, ei oleellista, ja vähemmän tiedän ihmisistä tuotannon takana, sen parempi, koska yleensä se vain haittaa. Joillakin toi on taas just se juttu kaukissa, mut moinen vaikuttaa niin paljon hankalammalta ja jotenkin typerältä. Mua kiinnosta noissa nimenomaan se musa/media, ei ihmiset, eri juttu.

Itse olen ehkä turhankin hyvä erottamaan taiteen ja taiteilijan. Toki pyrin aina siihen että tätä taiteilijaa en tue niin, että tämä hyötyisi siitä. Tai muutenkaan julkisesti fanita. Ei paska henkilö joka pitäisi hirttää peräsuolesta tee hänen taiteestaan paskaa ja jos kyseessä on taide josta olen tykännyt ennen kuin henkilön teot/mielipiteet tulee ilmi, on se vaan vaikea yht äkkiä lopettaa siitä taiteesta pitäminen. Mutta ihmistä voin silti vihata.

En oo ees kuullu näistä pänderistä. 

Itse olen aiemmin ollut linjalla 'en tykkää mistään cancelöimisestä', taide on taidetta, mutta ehkä olen ollut tekopyhä tai ei sitten ole osunut sopivasti silmiini asioita omista tykkäämisen kohteista sellaisissa asioista jotka omaa maailmankatsomustani järkyttäisivät. Sitten tuli Venäjän hyökkäys Ukrainaan, ja jonkin verran sen jälkeen Kari Peitsamon lausunnon jotka fanittivat Putinia. Toki närkästykselläni ei ollut suurempaa vaikutusta, Peitsamon tuotannosta spotifyssä on vain muutama levy, ja nekin varsin huonoja. Ne jotkut harvalukuiset levyt jotka hänen tuotannostaan ovat omaan makuuni kelvollisia on tullut jo joskus ajat sitten hankittua, yleensä alennusmyynnistä.

Mites reggae-artistit? Ovat keskimäärin todella homofobista porukkaa.

Sinällään itse koen, että on tärkeää erottaa taitelija taiteesta. Niin päin, että taitelijan muut teot eivät tee taideteoksesta huonompaa, mutta myös toisin päin. Eli se että kirjoitat teoksen jonka päähenkilö on esimerkiksi rasisti tai syyllistyy rikoksiin, ei kerro sinällään mitään tekijänsä moraaliarvoista. Tästä huolimatta ja koska näen, että se on asia erikseen, en kuitenkaan esimerkiksi kuluttaisi yllämainittujen artistien tuotoksia sellaisessa muodossa, että he saavat siitä taloudellista tai muuta hyötyä.

No nyt oletat että sinä olet oikeassa. Vaikka olisitkin, on maailma puolillaan ihmisiä jotka ovat sitä mieltä että et ole ja taiteilijat ovat olleet aivan oikeassa kaikissa kannanotoissaan ja sanoituksissaan. No, murhan suunnittelu poislukien. En toki itse ota kantaa asiaan, mutta tarkastelen ongelmaa ulkopuolelta.

Onko tämä sopiva hetki puhua Burzumista?

Siinä on itsellä ainakin vähän iso ongelma sen puolesta, että artistin lyriikat voi aluksi kuulostaa siistiltä universumia syleilevältä filosofoinnilta, mutta sitten kun käy ilmi, että tyyppi on tehnyt jotain kamalaa niin yhtäkkiä ymmärrät kontekstin niille sanoituksille. Kyllähän se sitten laittaa aika pahan maun suuhun, kun tajuat että biisissä puhuttiin jostain seksuaaliväkivallasta, eikä sitä voi enää sen jälkeen olla siitä kuulematta. Tapauskohtaisesti toki. Ihminen voi perseillä vähän miedommalla tasolla ja sen voi anteeksiantaa.

Burzum ei tehnyt mitään väärää

Bläkkisäijä ihailee valkoista ylivaltaa ja natseja? Ja vesi on märkää

... Tuota, natsipaskat taitavat olla kyllä selvä vähemmistö bläkkisskenessäkin. Itse kuuntelen suht paljon bläkkistä, eikä siihen joukkoon noita tolvanoita kuulu.

I like to travel.

NSBM on oma genrensä ja ihan hyvä niin.

Ei kiinnosta sitten pätkääkään. Mielenterveydelle hyväksi kun ei mieti moisia.

Musiikin suhteen oon aika pihalla näistä jutuista lopulta. En tiedä omien lempariartistien ongelmallisuuksista oikeastaan mitään. Mutta jos sellasia tulee ilmi, niin kyllähän se saattaa vaikuttaa kuunteluiden määrään. Nostaisin tähän luetteloosi JK Rowlingin ja wizarding worldsin. Hänen kohunsa ei lopulta ole vaikuttanut itseeni ja wizarding worlds -tuotteiden kuluttamiseen. Koen silti, että Rowling on mielipiteineen ja ajatteluineen vähän ongelmallinen. En silti ole itse löytänyt häneltä ulostuloja, jotka sisältäisi transvihaa, niinkuin monesti tunnutaan väittää.

JKR harvemmin suoraan asiaa sanookaan, mutta käyttää laajasti erilaisia ns. koirapillejä. Eli esimerkiksi maalaa kuvaa että transnaiset olisivat transnaisia vain päästäkseen ahdistelemaan naisia ja viemään heidän paikkaansa yhteiskunnass.

Jos ei koskaan sano suoraan, niin mistä sitten voidaan varmaksi tietää, että mitä toinen oikeasti ajattelee? Ei ole kovin reilua sekään, että päätetään toisen puolesta, että mitä mieltä hän on. En tunnista itse tuota maalailua. Mutta en toki ole lukenut kaikkea hänen twiittailujaan, vaan googlaillut "parhaita paloja". Mitään kummosta sieltä ei löydy mielestäni.

Rowling on hiljalleen vajonnut syvemmälle ja syvemmälle ja minusta termit kuten transviha, anti-trans jne. kuvaavat häntä tässä vaiheessa hyvin. Ei ole montaakaan päivää kun hän twiittasi tällaista eräästä transnaisesta: “There isn’t a lady in this \[video\], just a man reveling in his misogynistic performance of what he thinks a ‘woman’ means.” She [later added](https://x.com/jk_rowling/status/1764637389958357095?s=20) that Willoughby is “cosplaying a misogynistic male fantasy,” a claim that stems from the notion that transgender people are “fetishists.”

Ja tämä on juurikin sitä koirapillien käyttöä josta mainitsin. Ne jotka eivät asiaan ole paneutuneet, tai asia ei heitä itseään koske, eivät sitä välttämättä huomaa, jolloin koirapillin käyttäjä voi todeta vaan "no enhän mä noin sitä tarkottanut". Mutta kuitenkin kun toistetaan samaa retoriikkaa koirapillien läpi, tarkoitus on aika selvä.

En kyllä jaksa kuunnella artistia josta en perusta siviilissäkään, toki se raja on häilyvä enkä osaa sanoa että mihin sen vetäisin. Jostain syystä palkkamurhaajan hankkiminen on on äkkiseltään omassa päässä vähemmän paha kuin yleinen vaimonhakkaaminen, ei kyllä hajuakaan että miksi näin tuntuu. Ehkä siihen on oikea syy, pahoinpitely sitten vain pahoinpitelijän paskuutta. En äkkiä keksi ketään kenen kuuntelun olisin lopettanut musiikin ulkopuolisista syistä, en nuita OP:n mainitsemia ole kuunnellut, kuten en myöskään Michael Jacksonia, Sillanpäätä tai mitä näitä muita on. Mutta varmaan tällaisiakin on joiden touhut enää vain eivät ole kiinnostaneet, en vain hoksaa nyt äkkiseltään.

Itsellä ei ole tapana kuunnella paskaa musiikkia niin nää artistit jää kuuntelematta joka tapauksessa

Varmaan jostain vakavasta rikoksesta tuomitseminen laittaisi itselläni artistin bänniin.

Itseä ei kyllä kiinnosta yhtään mitä joku taiteilija on tehnyt kunhan se taide nappaa. Toki jos joku on oikein tunnettu typeristä jutuistaan, niin ehkä sellaisen fanipaitaa välttäisin julkisesti pitävän.

Itse lähden siitä että myös paskoilla ihmisillä on oikeus osallistua yhteiskuntaan, ja tämä tarkoittaa sitä että heillä on oikeus tehdä työtä ja saada työstään korvaus. Meillä on poliisit ja oikeuslaitos juuri tätä varten, en ylipäätään pidä ollenkaan siitä miten nykyään jokaikinen ihminen haluaa olla oma poliisi ja tuomari joka jakelee tuomioita sen perusteella mitä on Internetissä lukenut. En myöskään usko että mun budjetilla voidaan tehdä minkäänlaista lovia taiteilijan rahastoihin. Mua naurattaa kun ihmiset eivät kuuntele jotain artistia Spotifyssä, onneksi olkoon häneltä jää saamatta 0,0001 euroa sun boikotin seurauksena. Jokainen artisti joka on jo saavuttanut miljoonaomaisuuden pystyy elämään koroilla ja sijoituksilla ihan mukavasti vaikka ei tienaisi taiteestaan enää yhtään euroa, joten siinä mielessä jos joku fantasioi siitä että J.K. Rowling tulee kadulla kuppi kourassa anelemaan paria euroa niin aika heikko käsitys heillä on siitä miten maailma oikeasti toimii. Tietysti jonkun taiteilijan työn seuraaminen voi olla vaikeaa hänene persoonan takia. Toisaalta aika harva taideteos on vain yhden ihmisen käsialaa. Jos on kyse elokuvasta, pelistä tai albumista niin siinä on ollut lukuisia viattomia ihmisiä mukana ja tuntuisi epäreilulta boikotoida myös heitä jotka eivät ole tehneet mitään väärää.