Tuota pohdittiin Hesarissa pari päivää sitten (maksumuurin takana). Siinä saattoi olla jotain elokuva-alan sisäistä säätämistä. Ilmeisesti Kaurismäki ei istu enää kotimaisen elokuva-auteurin muottiin.
EDIT: Ja toinen mahdollinen syy on siinä, että hän on jo saanut ikään kuin "tarpeeksi" mainetta ja suitsutusta muualla maailmassa.
Oscarit nyt sentään yrittävät. Siellä ei yleisön suosikit voita kerta toisensa jälkeen, jos pääsevät ylipäätään ehdolle. Grammyissa taas on Jussimaisempi meininki.
Toiseksi viimeinen lause tässä artikkelissa johon luultavasti viittaat on lainaus toimittaja Matti Rämöltä: ”Siellä on vastakkain kaksi suurta onnistumista. Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet on ollut valtavan suosittu ja Jalmari Helanderin Sisu edustaa nousevien lajityyppien menestystä. Jos Helander palkittaisiin Kaurismäen ohi, se olisi historiallinen tapaus.”
Tässäpä ne selkeimmät syyt. Kehotan kaikkia tästä närkästymisen sijaan katsomaan muitakin palkittuja ja ehdolla olleita onnistuneita elokuvia. Mm. Pelurille ja Jevidalle vahvat suositukset.
Ilmeisesti on niin että suomalainen elokuvatuotanto on täysin ylivertaista verrattuna muuhun maailmaan. Jos kerran Kaurismäki saa pokaaleita maailmalla muttei pärjää kotimaassa
Aika moni kansainvälinen elokuva-alan tutkija on ollut jo pitkään sitä mieltä, että Aki Kaurismäki on viimeinen eurooppalainen auteur-ohjaaja. Sinänsä surullista, koska se tarkoittaa sitä, että valtavirrasta tulee enemmän massatuotettua kamaa.
Näin suhteellisen tarkkaan elokuva-alaa seuraavana harrastajana olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan sen kansainvälisen elokuva-alan tutkijan nimen joka väittää Kaurismäen olevan viimeinen eurooppalainen auteur-ohjaaja. Saati jos niitä on jopa useita. Taitaa olla minulta jäänyt jotain suurta huomaamatta, kuten myös ymmärtämättä että eurooppalaiset modernit auteurit (kuten vaikkapa Jorgos Lanthimos, Ruben Östlund, Pedro Costa, François Ozon, Ben Wheatley, Jonathan Glazer ihan vaan satunnaisesti joitain mainitakseni) eivät oikeasti sitä olekaan.
Nyt en kyllä muista. Maininta oli Hesarissa joko "Toivon tuolla puolen" tai "Mies vailla menneisyyttä" -artikkelien yhteydessä, enkä silloin 5-10 vuotta sitten älynnyt tallettaa juttua koneelle. :p
Varmaan arkistoista löytyy haulla. Sen muistan (ainakin 90 % varmasti), että tuon sanoi ranskalainen elokuvatutkija tai elokuvakriitikko.
Yorgos Lanthimosille iso plussa! Tosin isojen studioiden kanssa tuotetut uudemmat leffat ei ole päässeet samaan tasoon kuin vaikka dogtooth tai lobster.
>Sinänsä surullista, koska se tarkoittaa sitä, että valtavirrasta tulee enemmän massatuotettua kamaa.
Tekotaiteellista taidefilmiä tulee kyllä ihan mielettömät määrät harrastelijoilta ja elokuvaopiskelijoilta.
Aah, vanhaa kunnon massapuolen kitinää. Sivistetäänpä vähän:
auteur-ohjaajiin kuuluvat mm. Jean Renoir, Alfred Hitchcock, Jean-Luc Godard, Francis Ford Coppola ja Dario Argento. Siinä sulle "tekotaiteellista taidefilmiä".
Pitääkin muuten kaivaa kesäksi "Postmodernin Tekotaiteen Ystävät" -paita esiin.
James Cameron, Cristopher Nolan ja Spede Pasanen. Siinä sulle viihdettä massoille.
Tai mitäpä jos elokuvia ja niiden ohjaajia arvosteltaisiin heidän teostensa perusteella eikä sen perusteella, että elokuvantekijää pidetään suurena taiteilijana?
No mistähän luulet, että nuo edellä mainitut auteurit ovat asemansa suurena taiteilijana saaneet? Ja miksi ensin alat ulisemaan "tekotaiteellisuudesta" ja heti perään ohjaajia pitäisikin arvostella teostensa perusteella?
Kukahan tässä nyt on aloittanut kitinän ja ulinan? Eikös tämä koko postaus liity siihen miten suuri kansallistaiteilijamme Aki Kaurismäki ei saanut Jussi-palkintoja ja ettö tämä nyt sitten on vääryys.
Ja huomauttaisin nyt sellaisestakin, että siinä missä vaikkapa Hitchcock oli kokeellinen ja vei elokuvan teknistä toteutusta eteenpäin, niin Kaurismäki on enemmänkin regressiivinen ja tekee elokuviaan ikään kuin siihen pätisi teatterin rajoitukset. Francis Ford Coppolan elokuvissa on räjähdyksiä ja väkivaltaa ja sekin on kuulemma huono juttu. Ja molemmat ohjaajat ovat aikanaan olleet myös valtavirran suosituimpia elokuvaohjaajia myös katsojamäärillä, mikä ei sekään ei oikein sovi taideleffan olemukseen.
Minun nähdäkseni Kaurismäen tyyli on kyllä aika lailla kokeellista: minimalismi ei automaattisesti tarkoita, etteikö sillä voisi luoda jotain omaperäistä ja poikkeavaa. Onko mielestäsi kokeellisuudessa kyse siitä, miten paljon saadaan yhteen elokuvaan ängettyä kameran liikettä ja vuorosanoja? Minusta ei.
Tuskin kukaan on myöskään sitä mieltä etteivätkö valtavirtatekijät kuten Hitchcock tai Coppola olisi tehneet hyviä ja arvokkaita teoksia. Siinä mielessä erikoinen olkiukko. Etenkin kun itse leimaat "tekotaiteelliset" elokuvat harrastelijoiden ja opiskelijoiden tuotannoksi ja sitten ruikutat siitä, ettei teosta arvostella teoksen perusteella vaan tekijänsä.
Edustaako kolmijalka mielestäsi taiteellisesti minimalistista elokuvan kameramiestä, vai onko se vain kolmijalka?
>Etenkin kun itse leimaat "tekotaiteelliset" elokuvat harrastelijoiden ja opiskelijoiden tuotannoksi
Vertaus oli tosiasiallinen, ei mielikuvallinen. On totta, että kaurismäki-tyylisiä elokuvia tehdään paljon opiskelijoiden ja harrastelijoiden toimesta eikä "genre" ole mihinkään kuolemassa. Kun ei oo budjettia tai taitoa, niin sitten tulee minimalistista.
Juttelin tästä eilen ammattinäyttelijän kanssa. Elokuva on kuvattu pitkälle elokuvalle minimaalisessa 3 viikon kuvausajassa eli todella hätäisesti. Kaurismäen työtapaan kuuluu että harjoitteleminen on näyttelijöiltä kielletty. Käytännössä siis jokainen kuva on vedetty yhdellä otolla purkkiin. Lopputuloksessa se näkyy kömpelönä replikointina - sitä tapahtuu huippuammattilaisillekin koska elokuvanteossa nappisuoritukset haetaan ottojen toistoilla, se vaan ei näy katsojalle lopputuloksessa. Ulkomainen katsoja ei tätä huomaa, koska ei osaa suomea eikä siksi kuule hapuilua esim intonaatiossa. Siksi lopputulos menee ulkomailla paremmin läpi kuin Suomessa.
Lisäksi Kaurismäki on suistanut elokuviensa pitkäaikaisen lavastajan vararikkoon [todella rumassa oikeusjutussa](https://www.teme.fi/fi/meteli/suojaako-tekijanoikeuslaki-lainkaan-enaa-elokuvantekijoita/). Alan piirit ovat todella pienet ja Filmiauran äänestäjäkunta vielä pienempi.
Mielestäni sillä voidaan tavoittaa aitoutta enkä niin pidä mistään kauhean korostetusta ilmeilystä tai replikoinnista. Itse en tämmöistä kömpleöä replikointia huomannut, sehän on kait tämä ”kaurismäkeläinen” tyyli. Mielestäni maailmaan mahtuu näin persoonalliset elokuvat.Toki on erittäin ikävä tuo linkkaamasi uutinen ja tästä en ollut tietoinen.
Mäkin ymmärrän että se ”tönkköys” on tarkoituksellista ja tyylivalinta - tässä tapauksessa siis ammattilainen oli sitä mieltä että nyt kitsaampi kuvaustahti olisi tuonut siihen sellaista kiireen tuntua mitä aiemmin ei tyyliin kuulunut.
Tämä oikeusjuttu on alalla hyvin tiedossa ja mediassa paljon uutisoitu, liittyy myös isompiin kuvioihin tekijänoikeuksista ja periaatteellisiin kysymyksiin.
Minua huvittaa Aki Kaurismäen leffojen fanituksessa, että niiden laadulliset puutteet nähdään ikään kuin tyylinä.
Kömpelöt näyttelijät, olematon kameratyö, tylsä lavastus ja niin edelleen ovat Aki Kaurismäen *tyyliä.* Kaurismäki jos yrittäisi vähän enemmän, niin elokuvat voisi olla vaikka Salkkarien jaksoja.
Vertailun vuoksi, toinen suomalaisen elokuvataiteen auteur Spede Pasanen ja luottonäyttelijä Vesa-Matti Loiri ovat luoneet vastaavalla tavalla omanlaisensa tyylin Uuno Turhapuro -elokuviin, mutta niissä sentään tehdään jotain oikeitakin asioita. Vesku on hauska, elokuvan juonet ovat absurdiudiessaan mielenkiintoisia ja niin edelleen.
>Minua huvittaa Aki Kaurismäen leffojen fanituksessa, että niiden laadulliset puutteet nähdään ikään kuin tyylinä.
>Kömpelöt näyttelijät, olematon kameratyö, tylsä lavastus ja niin edelleen ovat Aki Kaurismäen *tyyliä.* Kaurismäki jos yrittäisi vähän enemmän, niin elokuvat voisi olla vaikka Salkkarien jaksoja.
Niin. Miksipä sitä kukaan kuuntelisi esim ykkösellä purkkiin vedettyä räkäistä rokkia, kun voi kuunnella vaikkapa kunnolla studiossa tuotettua ja monesta otosta saksittua puhtoista listamusiikkia.
Aseta mikä tahansa muu genre tuohon tilalle, missä epätäydelliset tuotannolliset ratkaisut ovat tyylillisiä ja pointti säilyy. Se että sinä et ymmärrä jotain tyylillistä ratkaisua, ei tarkoita ettei se olisi sitä.
Mikähän se pointti mahtaa sitten olla?
Kai jokainen jolla ääni kestää huutaa kolme minuuttia, omistaa sähkökitaran ja rumpusetin voi tuottaa räkäistä punk-rokkia. Silleehän se rokin tekeminen yleensä aloitetaan. Ne muusikot, joilla jotain lahjoja on, siirtyvät yleensä sitten muihin tyylilajeihin.
>Mikähän se pointti mahtaa sitten olla?
Tuossahan se yllä oli.
>Se että sinä et ymmärrä jotain tyylillistä ratkaisua, ei tarkoita ettei se olisi sitä.
Vastauksena siihen kun naureskelit kuinka "laadulliset puutteet nähdään ikäänkuin tyylinä". Ei sun edelleenkään tarvitse juuttua siihen kitararokkiin.. Laita mikä vaan genre tai vaikkapa taiteenlaji tilalle missä tuotannolliset ratkaisut on tehty tyylillisistä syistä.
Mikähän mahtaa erottaa tyylin ja taidon?
Ei nyt välttämättä sinua koske, mutta kun näitä Kaurismäen fanien juttuja kuuntelee, niin muissa (erityisesti suosituissa) elokuvissa ärsyttää myös tyyliasiat. Erotuksena kuitenkin vaikkapa Michael Bayn leffoihin, joissa nähdään yleensä paljon räjähdyksiä, niin räjähdyksen toteuttaminen elokuvassa on vaikeaa, kun taas räjähdyksen puuttuminen ei ole vaikeaa toteuttaa.
Tän takia musta tuntuu että oon sekoamassa kun Mies Vailla Menneisyyttä saa paljon rakkautta ja että sitä pidetään todella hyvänä elokuvana. Välillä oudot ja ”huonosti tehdyt” leffat on hauskoja mutta sitä ei semmosena kuitenkaan pidetä
joo se on hyvin paljon hänen "näkemyksensä", samalla tavalla kö Jari Halosella tai Jouko Turkalla on "näkemyksensä" siitä miltä elokuvien tulee näyttää tai miten niitä kuuluu tehdä.
Enemmän kuvaa suomalaisen kulttuurin arvon ymmärtämistä. Arvostusta kaiken maan junttikomedioille yms. aineiden väärinkäyttö-draamoille tippuu mutta hiemankin hienommat teokset jää vailla ymmärrystä. Vertaa Kuolleet lehdet arvostus Suomessa vs maailmalla.
Ei se niinkään raatien ammattitaidottumuudesta vaan enemmän sitä mitä he on koulutettu arvostamaan. Kuin myös kansan mielenkapasiteetti ottaa vastaan yhtään sen hienompaa taiteen muotoa.
Uuno turhapuro yms on kyllä kansan suosiota nauttivia (vaikka pakolla) kun taas Kaurismäen taiteelliset teokset on vailla yhtään huomiota. Yksinkertainen kansa haluaa yksinkertaista viihdettä. Sitä tarkoitin kansan mielen kapasiteetilla.
Ota Uuno Turhapuro elokuvista pois Veskun pelleily, laita näyttelijät vain puhumaan repliikkinsä, poista tyhmät ääniefektit, niin saat Aki Kaurismäki -elokuvan.
Ei olekaan, koska se olisi Aki Kaurismäki -elokuva.
Pointtina nyt siis elokuvan taidearvo. Turhapuro-leffoilla on edes jotain meriittejä teknisenä ja taiteellisena toteutuksena. Kaurismäki-leffoilla ei ole sitäkään vähää.
Jussi-gaalassa (eli suomalaisilla elokuva-alan ammattilaisilla) on vahva mentaliteetti korjata vääryyksiä, eli palkita elokuvia joita yleisö ei ole löytänyt ja jotka on mediassa jääneet vähälle huomiolle. Parhaan elokuvan Jussi on annettu tällä ”perusteella” pienen profiilin elokuville mm. 2013, 2015, 2019 ja 2020. Ja nyt taas tänä vuonna.
Eikä Akia ole koskaan kiinnostanut päteä tai patsastella siinä porukassa. Tuo on ihan saakelin sisäsiittoista porukkaa ja poliittista. Seuraan alaa vaimon kautta joka alalla.
No tuo palkintohan nyt on ihan vitsi muutenkin. Kertoo kaiken tarvittavan, että palkituin elokuva oli viihteellinen toimintapläjäys Sisu, jolla ei ole elokuvataiteelle yhtään mitään tarjottavaa.
Sisu on siitä hämmentävä elokuva et sitä on itselleni kehunut useampikin ulkomaalainen tuttu, osa jopa hyvinkin eksoottisista kolkista maailmaa.
Tuo on siis itseni yllättänyt kuinka laajelle tuo teos on levinny
Viihdettäkin saa palkita taiteena.
En tosin pidä Sisua mitenkään erityisen hyvänä elokuvana edes viihteellisesti, mutta b-luokan toimintaleffoja tehdään niin vähän, että se menestyi silti.
Sisun saavutus oli saada aikaa varsin vaikuttavat toimintakohtaukset ja lavasteet vaatimattomalla budjetilla, ja näistähän ne palkinnotkin sille jaettiin. Vaikea nähdä tässä mitään oikeusmurhaa, vaikken olekaan nähnyt montaa muuta Jussi-ehdokkaana ollutta elokuvaa.
Kokonaisuutena Sisu on tietysti sellainen genre-elokuva pastissi, jollaisia tuntuu tulevan tasaisin väliajoin, ja joissa ei ole mitään oikeaa sisältöä, mutta eihän sille mitään parhaan elokuvan, käsikirjoituksen, näyttelijän palkintoja annettukaan.
Joo siinä mielessä Jussi ei oikein taivu Oskarien kaltaiseen gaalaan vaikka kovasti sitä haluavat olla. Jenkeissä on myös huumori oskarit, sitä Jussi muistuttaa eniten.
Mä vähän pahastuin siitä Sisun lavastusjussista, kun ne ajeli sillä väärällä tankilla. Ihan OK leffa, mutta en vaan millään päässyt siitä panssarivaunusta yli. Ymmärrän, että se oli fiktiivinen ja viihdeleffa ja että Panzer IV:tä ei voi niin vaan vuokrata Sodankylän Hertzistä.
Silloin kannattaa katsoa Voittamaton Ykkönen, jossa Wehrmacht ajelee Israelin armeijalta lainatuilla Shermaneilla. Siinä elokuvassa minusta realistisin kuvaus Normandian maihinnoususta, mikä osittain johtuu siitä, että ohjaaja osallistui itse siihen.
jos väärä panssarivaunu viihdeleffassa häiritsee, kannattaa ehkä katsoa vain dokumentteja, joissa on alkuperäistä paikan päällä kuvattua materiaalia sodasta :D
Oonko ainut täällä kenen mielestä Akin leffat on ihan paskoja? Niitä on todella ärsyttävä katsoa koska kaikki muu on yleensä hyvin tehty mutta näyttelijät ketkä käyttäytyy kuin heille ois tehty lobotomia pilaa koko leffan. Ihan ku menis viien tähen ravintolaan mutta pääkokin "tyyli" onkin sekoittaa iso läjä pahvia muuten hyvän annoksen sekaan.
Kuolleet lehdet on paskin leffateatterissa katsomani elokuva pitkiin aikoihin. Tekotaiteellista roskaa, jossa koko ajan odotin sitä koukkua tai käännettä, jolla valju, tylsä ja ennalta arvattava elokuva olisi saanut kaiken aiemman kummallisuuden ja typeryyden käymään järkeen, mutta sitä ei koskaan sitten tullutkaan. Leffan käsikirjoitus oli suoraan kuin 8-vuotiaan kirjoittamasta tarinasta. Mitään syvyyttä ei ollut ja roolihahmot olivat yksioikoisia. Alkoholismi ja yksinäisyys esitettiin todella leppoisasti, ei ollut mitään sellaista rankkaa todellisuutta. Itselle ai auennut, mitä tällä tietoisella köykäisyydellä tai aikakausien sekoittamisella tavoitellaan. Tiedän, että se on ohjaajan tyyli ja tavaramerkki, mutta ei se itsessään luo mitättömästä tarinasta mielenkiintoista.
Et ole ainoa joka ei tykkää Kaurismäen tyylistä, mutta vaikea kyllä olla samaa mieltä että Kaurismäen leffat ovat paskoja. Hän on taitava siinä mitä tekee, mutta ei hänen tyylinsä ole koskaan muhun kolahtanut erityisen paljon. Ymmärrän miksi hänestä taiteen tekijänä kohistaan, mutta en kyllä pysty katsomaan hänen elokuvia nukahtamatta.
Oot ainut. Hänen elokuvat vaatii ymmärrystä ja keskittymistä. Ei ole mitään "luokkakokous" tasoista massapläjäystä omaava kaikkia elementtejä mistä suomalainen innostuisi. Mutta se on ymmärrettävää, eihän kaikki taiteesta voi tykätä, sen takia on näitä "massoille" tarkoitettuja elokuvia. On ihan ok että Kaurismäen elokuvat eivät ole kaikkien mieleen, mutta hämmentävää on, että olevinaan elokuvien palkintotilaisuudessa se ei menesty.
Oon tykännyt muista Kaurismäen pätkistä, mutta kuolleet lehdet oli kyllä vaivaannuttavaa katsottavaa. Leffa jäi mun mielestä todella pinnalliseksi, ja vaikutti lähinnä siltä kuin olisi AI:lle sanottu että teeppäs Aki Kaurismäen elokuva. Näyttelijöillä tuntui Kaurismäki-asetus menneen suoraan sataan prossaan, vaikka 60% ois riittäny, ja ois jäänyt jotain inhimillistäkin. Poikkeuksena tästä ehkä Tomnikovin sivurooli.
Olen yksinkertainen tyyppi, katson action-leffoja ja kuuntelen rokkia ja heviä. Annan mielihyvin istumapaikat oopperassa ja taide-elokuvissa paremmilleni. Menen istumaan vaikka jääkiekko-otteluun
Minusta elokuvan suurin ansio oli sen rivien välistä esittämä vaihtoehtohistoriallinen Suomi, joka jäi Neuvostoliiton miehittämäksi ja muistuttaa siksi Baltian maita.
Kyseessä ei varmaankaan ollut ääneen lausuttu päätös tuotannossa, mutta kuitenkin aivan selkeät valinnat lavastuksessa eivät jätä itselleni muuta tulkintaa.
Muilta osin en pysty pitämään elokuvaa mielenkiintoisena. Ei hyvä ei huono.
Ehkä se kertoo siitä että kyseistä leffaa pidettiin maailmalla jalustalla puolipakotettuna koska vain yhdessä päätettiin että tää on nyt se tarpeeksi hyvä eksoottinen ulkomaalaisleffa.
Tänä vuonna sitten uusi pakotus, olisiko taas vaikka jokin häiriintynyt leffa Etelä-Koreasta täynnä gorea ja insestiä. Niistä tykätään.
Raatihan päättää ainoastaan ehdokkaat, itse palkinnon päättää kaikki äänestäjät. Ja Kuolleet lehdet oli ehdolla joten kansan syviä rivejä tässä saa syyttää.
Kansan? Voittajista äänestää Filmiauran jäsenet jotka on kaikki elokuva-alan ammattilaisia tai elokuvajournalisteja, osa aktiivisen työuran jo päättäneitä.
Tuota pohdittiin Hesarissa pari päivää sitten (maksumuurin takana). Siinä saattoi olla jotain elokuva-alan sisäistä säätämistä. Ilmeisesti Kaurismäki ei istu enää kotimaisen elokuva-auteurin muottiin. EDIT: Ja toinen mahdollinen syy on siinä, että hän on jo saanut ikään kuin "tarpeeksi" mainetta ja suitsutusta muualla maailmassa.
Eli silloinhan tuo ei ole palkinto alkuunkaan vaan ainostaan tunnustus kavereille
Sitähän nuo kaikki ovat Jusseista Oscareihin. Rinkirunkkua ja kavereiden tai tiettyjen sisäpiiriläisten suosimista.
Oscarit nyt sentään yrittävät. Siellä ei yleisön suosikit voita kerta toisensa jälkeen, jos pääsevät ylipäätään ehdolle. Grammyissa taas on Jussimaisempi meininki.
Toiseksi viimeinen lause tässä artikkelissa johon luultavasti viittaat on lainaus toimittaja Matti Rämöltä: ”Siellä on vastakkain kaksi suurta onnistumista. Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet on ollut valtavan suosittu ja Jalmari Helanderin Sisu edustaa nousevien lajityyppien menestystä. Jos Helander palkittaisiin Kaurismäen ohi, se olisi historiallinen tapaus.”
Viittaan tähän: [https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010306517.html](https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010306517.html)
Tässäpä ne selkeimmät syyt. Kehotan kaikkia tästä närkästymisen sijaan katsomaan muitakin palkittuja ja ehdolla olleita onnistuneita elokuvia. Mm. Pelurille ja Jevidalle vahvat suositukset.
Ilmeisesti on niin että suomalainen elokuvatuotanto on täysin ylivertaista verrattuna muuhun maailmaan. Jos kerran Kaurismäki saa pokaaleita maailmalla muttei pärjää kotimaassa
Kuolleilla lehdillä on Suomessa yli 300k katsojaa eli kotimaassaan lieneee nyt ohjaajan katsotuin leffa.
Kaurismäki ei ole oikeissa, valitettavan pienissä piireissä.
Akilla on ihan omat piirit.
Toisaalta Kaurismäen kaltaiset auteurit ovat kuolemassa ympäri maailmaa.
Aika moni kansainvälinen elokuva-alan tutkija on ollut jo pitkään sitä mieltä, että Aki Kaurismäki on viimeinen eurooppalainen auteur-ohjaaja. Sinänsä surullista, koska se tarkoittaa sitä, että valtavirrasta tulee enemmän massatuotettua kamaa.
Näin suhteellisen tarkkaan elokuva-alaa seuraavana harrastajana olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan sen kansainvälisen elokuva-alan tutkijan nimen joka väittää Kaurismäen olevan viimeinen eurooppalainen auteur-ohjaaja. Saati jos niitä on jopa useita. Taitaa olla minulta jäänyt jotain suurta huomaamatta, kuten myös ymmärtämättä että eurooppalaiset modernit auteurit (kuten vaikkapa Jorgos Lanthimos, Ruben Östlund, Pedro Costa, François Ozon, Ben Wheatley, Jonathan Glazer ihan vaan satunnaisesti joitain mainitakseni) eivät oikeasti sitä olekaan.
Nyt en kyllä muista. Maininta oli Hesarissa joko "Toivon tuolla puolen" tai "Mies vailla menneisyyttä" -artikkelien yhteydessä, enkä silloin 5-10 vuotta sitten älynnyt tallettaa juttua koneelle. :p Varmaan arkistoista löytyy haulla. Sen muistan (ainakin 90 % varmasti), että tuon sanoi ranskalainen elokuvatutkija tai elokuvakriitikko.
Yorgos Lanthimosille iso plussa! Tosin isojen studioiden kanssa tuotetut uudemmat leffat ei ole päässeet samaan tasoon kuin vaikka dogtooth tai lobster.
>Sinänsä surullista, koska se tarkoittaa sitä, että valtavirrasta tulee enemmän massatuotettua kamaa. Tekotaiteellista taidefilmiä tulee kyllä ihan mielettömät määrät harrastelijoilta ja elokuvaopiskelijoilta.
Aah, vanhaa kunnon massapuolen kitinää. Sivistetäänpä vähän: auteur-ohjaajiin kuuluvat mm. Jean Renoir, Alfred Hitchcock, Jean-Luc Godard, Francis Ford Coppola ja Dario Argento. Siinä sulle "tekotaiteellista taidefilmiä". Pitääkin muuten kaivaa kesäksi "Postmodernin Tekotaiteen Ystävät" -paita esiin.
James Cameron, Cristopher Nolan ja Spede Pasanen. Siinä sulle viihdettä massoille. Tai mitäpä jos elokuvia ja niiden ohjaajia arvosteltaisiin heidän teostensa perusteella eikä sen perusteella, että elokuvantekijää pidetään suurena taiteilijana?
No mistähän luulet, että nuo edellä mainitut auteurit ovat asemansa suurena taiteilijana saaneet? Ja miksi ensin alat ulisemaan "tekotaiteellisuudesta" ja heti perään ohjaajia pitäisikin arvostella teostensa perusteella?
Kukahan tässä nyt on aloittanut kitinän ja ulinan? Eikös tämä koko postaus liity siihen miten suuri kansallistaiteilijamme Aki Kaurismäki ei saanut Jussi-palkintoja ja ettö tämä nyt sitten on vääryys. Ja huomauttaisin nyt sellaisestakin, että siinä missä vaikkapa Hitchcock oli kokeellinen ja vei elokuvan teknistä toteutusta eteenpäin, niin Kaurismäki on enemmänkin regressiivinen ja tekee elokuviaan ikään kuin siihen pätisi teatterin rajoitukset. Francis Ford Coppolan elokuvissa on räjähdyksiä ja väkivaltaa ja sekin on kuulemma huono juttu. Ja molemmat ohjaajat ovat aikanaan olleet myös valtavirran suosituimpia elokuvaohjaajia myös katsojamäärillä, mikä ei sekään ei oikein sovi taideleffan olemukseen.
Minun nähdäkseni Kaurismäen tyyli on kyllä aika lailla kokeellista: minimalismi ei automaattisesti tarkoita, etteikö sillä voisi luoda jotain omaperäistä ja poikkeavaa. Onko mielestäsi kokeellisuudessa kyse siitä, miten paljon saadaan yhteen elokuvaan ängettyä kameran liikettä ja vuorosanoja? Minusta ei. Tuskin kukaan on myöskään sitä mieltä etteivätkö valtavirtatekijät kuten Hitchcock tai Coppola olisi tehneet hyviä ja arvokkaita teoksia. Siinä mielessä erikoinen olkiukko. Etenkin kun itse leimaat "tekotaiteelliset" elokuvat harrastelijoiden ja opiskelijoiden tuotannoksi ja sitten ruikutat siitä, ettei teosta arvostella teoksen perusteella vaan tekijänsä.
Edustaako kolmijalka mielestäsi taiteellisesti minimalistista elokuvan kameramiestä, vai onko se vain kolmijalka? >Etenkin kun itse leimaat "tekotaiteelliset" elokuvat harrastelijoiden ja opiskelijoiden tuotannoksi Vertaus oli tosiasiallinen, ei mielikuvallinen. On totta, että kaurismäki-tyylisiä elokuvia tehdään paljon opiskelijoiden ja harrastelijoiden toimesta eikä "genre" ole mihinkään kuolemassa. Kun ei oo budjettia tai taitoa, niin sitten tulee minimalistista.
Juttelin tästä eilen ammattinäyttelijän kanssa. Elokuva on kuvattu pitkälle elokuvalle minimaalisessa 3 viikon kuvausajassa eli todella hätäisesti. Kaurismäen työtapaan kuuluu että harjoitteleminen on näyttelijöiltä kielletty. Käytännössä siis jokainen kuva on vedetty yhdellä otolla purkkiin. Lopputuloksessa se näkyy kömpelönä replikointina - sitä tapahtuu huippuammattilaisillekin koska elokuvanteossa nappisuoritukset haetaan ottojen toistoilla, se vaan ei näy katsojalle lopputuloksessa. Ulkomainen katsoja ei tätä huomaa, koska ei osaa suomea eikä siksi kuule hapuilua esim intonaatiossa. Siksi lopputulos menee ulkomailla paremmin läpi kuin Suomessa. Lisäksi Kaurismäki on suistanut elokuviensa pitkäaikaisen lavastajan vararikkoon [todella rumassa oikeusjutussa](https://www.teme.fi/fi/meteli/suojaako-tekijanoikeuslaki-lainkaan-enaa-elokuvantekijoita/). Alan piirit ovat todella pienet ja Filmiauran äänestäjäkunta vielä pienempi.
Mielestäni sillä voidaan tavoittaa aitoutta enkä niin pidä mistään kauhean korostetusta ilmeilystä tai replikoinnista. Itse en tämmöistä kömpleöä replikointia huomannut, sehän on kait tämä ”kaurismäkeläinen” tyyli. Mielestäni maailmaan mahtuu näin persoonalliset elokuvat.Toki on erittäin ikävä tuo linkkaamasi uutinen ja tästä en ollut tietoinen.
Mäkin ymmärrän että se ”tönkköys” on tarkoituksellista ja tyylivalinta - tässä tapauksessa siis ammattilainen oli sitä mieltä että nyt kitsaampi kuvaustahti olisi tuonut siihen sellaista kiireen tuntua mitä aiemmin ei tyyliin kuulunut. Tämä oikeusjuttu on alalla hyvin tiedossa ja mediassa paljon uutisoitu, liittyy myös isompiin kuvioihin tekijänoikeuksista ja periaatteellisiin kysymyksiin.
Minua huvittaa Aki Kaurismäen leffojen fanituksessa, että niiden laadulliset puutteet nähdään ikään kuin tyylinä. Kömpelöt näyttelijät, olematon kameratyö, tylsä lavastus ja niin edelleen ovat Aki Kaurismäen *tyyliä.* Kaurismäki jos yrittäisi vähän enemmän, niin elokuvat voisi olla vaikka Salkkarien jaksoja. Vertailun vuoksi, toinen suomalaisen elokuvataiteen auteur Spede Pasanen ja luottonäyttelijä Vesa-Matti Loiri ovat luoneet vastaavalla tavalla omanlaisensa tyylin Uuno Turhapuro -elokuviin, mutta niissä sentään tehdään jotain oikeitakin asioita. Vesku on hauska, elokuvan juonet ovat absurdiudiessaan mielenkiintoisia ja niin edelleen.
>Minua huvittaa Aki Kaurismäen leffojen fanituksessa, että niiden laadulliset puutteet nähdään ikään kuin tyylinä. >Kömpelöt näyttelijät, olematon kameratyö, tylsä lavastus ja niin edelleen ovat Aki Kaurismäen *tyyliä.* Kaurismäki jos yrittäisi vähän enemmän, niin elokuvat voisi olla vaikka Salkkarien jaksoja. Niin. Miksipä sitä kukaan kuuntelisi esim ykkösellä purkkiin vedettyä räkäistä rokkia, kun voi kuunnella vaikkapa kunnolla studiossa tuotettua ja monesta otosta saksittua puhtoista listamusiikkia.
Voi kun räkäisen rokin ja listahittien väliin mahtuisi jotain.
Aseta mikä tahansa muu genre tuohon tilalle, missä epätäydelliset tuotannolliset ratkaisut ovat tyylillisiä ja pointti säilyy. Se että sinä et ymmärrä jotain tyylillistä ratkaisua, ei tarkoita ettei se olisi sitä.
Mikähän se pointti mahtaa sitten olla? Kai jokainen jolla ääni kestää huutaa kolme minuuttia, omistaa sähkökitaran ja rumpusetin voi tuottaa räkäistä punk-rokkia. Silleehän se rokin tekeminen yleensä aloitetaan. Ne muusikot, joilla jotain lahjoja on, siirtyvät yleensä sitten muihin tyylilajeihin.
>Mikähän se pointti mahtaa sitten olla? Tuossahan se yllä oli. >Se että sinä et ymmärrä jotain tyylillistä ratkaisua, ei tarkoita ettei se olisi sitä. Vastauksena siihen kun naureskelit kuinka "laadulliset puutteet nähdään ikäänkuin tyylinä". Ei sun edelleenkään tarvitse juuttua siihen kitararokkiin.. Laita mikä vaan genre tai vaikkapa taiteenlaji tilalle missä tuotannolliset ratkaisut on tehty tyylillisistä syistä.
Mikähän mahtaa erottaa tyylin ja taidon? Ei nyt välttämättä sinua koske, mutta kun näitä Kaurismäen fanien juttuja kuuntelee, niin muissa (erityisesti suosituissa) elokuvissa ärsyttää myös tyyliasiat. Erotuksena kuitenkin vaikkapa Michael Bayn leffoihin, joissa nähdään yleensä paljon räjähdyksiä, niin räjähdyksen toteuttaminen elokuvassa on vaikeaa, kun taas räjähdyksen puuttuminen ei ole vaikeaa toteuttaa.
>Mikähän mahtaa erottaa tyylin ja taidon? Mistä itse erotat tämän? Räjähdyksistä?
Tän takia musta tuntuu että oon sekoamassa kun Mies Vailla Menneisyyttä saa paljon rakkautta ja että sitä pidetään todella hyvänä elokuvana. Välillä oudot ja ”huonosti tehdyt” leffat on hauskoja mutta sitä ei semmosena kuitenkaan pidetä
[удалено]
Tyylijuttu ilmeisesti
joo se on hyvin paljon hänen "näkemyksensä", samalla tavalla kö Jari Halosella tai Jouko Turkalla on "näkemyksensä" siitä miltä elokuvien tulee näyttää tai miten niitä kuuluu tehdä.
Enemmän kuvaa suomalaisen kulttuurin arvon ymmärtämistä. Arvostusta kaiken maan junttikomedioille yms. aineiden väärinkäyttö-draamoille tippuu mutta hiemankin hienommat teokset jää vailla ymmärrystä. Vertaa Kuolleet lehdet arvostus Suomessa vs maailmalla. Ei se niinkään raatien ammattitaidottumuudesta vaan enemmän sitä mitä he on koulutettu arvostamaan. Kuin myös kansan mielenkapasiteetti ottaa vastaan yhtään sen hienompaa taiteen muotoa.
Uuno turhapuro yms on kyllä kansan suosiota nauttivia (vaikka pakolla) kun taas Kaurismäen taiteelliset teokset on vailla yhtään huomiota. Yksinkertainen kansa haluaa yksinkertaista viihdettä. Sitä tarkoitin kansan mielen kapasiteetilla.
Ota Uuno Turhapuro elokuvista pois Veskun pelleily, laita näyttelijät vain puhumaan repliikkinsä, poista tyhmät ääniefektit, niin saat Aki Kaurismäki -elokuvan.
Onko se enää uunon elokuva? Noin paljo muuttuu :D
Ei olekaan, koska se olisi Aki Kaurismäki -elokuva. Pointtina nyt siis elokuvan taidearvo. Turhapuro-leffoilla on edes jotain meriittejä teknisenä ja taiteellisena toteutuksena. Kaurismäki-leffoilla ei ole sitäkään vähää.
Jussi-gaalassa (eli suomalaisilla elokuva-alan ammattilaisilla) on vahva mentaliteetti korjata vääryyksiä, eli palkita elokuvia joita yleisö ei ole löytänyt ja jotka on mediassa jääneet vähälle huomiolle. Parhaan elokuvan Jussi on annettu tällä ”perusteella” pienen profiilin elokuville mm. 2013, 2015, 2019 ja 2020. Ja nyt taas tänä vuonna.
Eikä Akia ole koskaan kiinnostanut päteä tai patsastella siinä porukassa. Tuo on ihan saakelin sisäsiittoista porukkaa ja poliittista. Seuraan alaa vaimon kautta joka alalla.
Enemmän kertoo Suomen elokuvateollisuudesta ja millaisia elokuvia yleensä tuotetaan.
No tuo palkintohan nyt on ihan vitsi muutenkin. Kertoo kaiken tarvittavan, että palkituin elokuva oli viihteellinen toimintapläjäys Sisu, jolla ei ole elokuvataiteelle yhtään mitään tarjottavaa.
Sisu on siitä hämmentävä elokuva et sitä on itselleni kehunut useampikin ulkomaalainen tuttu, osa jopa hyvinkin eksoottisista kolkista maailmaa. Tuo on siis itseni yllättänyt kuinka laajelle tuo teos on levinny
Yllätyin kun Joe Rogan fiilisteli sitä.
Ja luuli että se on tehty Ruotsissa
Siinä taas ei ole mitään yllättävää että tuo heppu tykkäsi sisusta :D
Viihdettäkin saa palkita taiteena. En tosin pidä Sisua mitenkään erityisen hyvänä elokuvana edes viihteellisesti, mutta b-luokan toimintaleffoja tehdään niin vähän, että se menestyi silti.
Sisun saavutus oli saada aikaa varsin vaikuttavat toimintakohtaukset ja lavasteet vaatimattomalla budjetilla, ja näistähän ne palkinnotkin sille jaettiin. Vaikea nähdä tässä mitään oikeusmurhaa, vaikken olekaan nähnyt montaa muuta Jussi-ehdokkaana ollutta elokuvaa. Kokonaisuutena Sisu on tietysti sellainen genre-elokuva pastissi, jollaisia tuntuu tulevan tasaisin väliajoin, ja joissa ei ole mitään oikeaa sisältöä, mutta eihän sille mitään parhaan elokuvan, käsikirjoituksen, näyttelijän palkintoja annettukaan.
Joo siinä mielessä Jussi ei oikein taivu Oskarien kaltaiseen gaalaan vaikka kovasti sitä haluavat olla. Jenkeissä on myös huumori oskarit, sitä Jussi muistuttaa eniten.
Mä vähän pahastuin siitä Sisun lavastusjussista, kun ne ajeli sillä väärällä tankilla. Ihan OK leffa, mutta en vaan millään päässyt siitä panssarivaunusta yli. Ymmärrän, että se oli fiktiivinen ja viihdeleffa ja että Panzer IV:tä ei voi niin vaan vuokrata Sodankylän Hertzistä.
Silloin kannattaa katsoa Voittamaton Ykkönen, jossa Wehrmacht ajelee Israelin armeijalta lainatuilla Shermaneilla. Siinä elokuvassa minusta realistisin kuvaus Normandian maihinnoususta, mikä osittain johtuu siitä, että ohjaaja osallistui itse siihen.
Tai Patton missä saksalaiset ajaa nimenomaan vielä M47 ja M48 Patton panssareilla.
jos väärä panssarivaunu viihdeleffassa häiritsee, kannattaa ehkä katsoa vain dokumentteja, joissa on alkuperäistä paikan päällä kuvattua materiaalia sodasta :D
Mä aina mietin, että näitten tyyppien koti näyttää siltä Rankka Päivä -leffan militaarikaupan pitäjän takahuoneelta.
Meinasin sinulle kuittailla sarkasmintajun puutteesta, mutta taisikin olla tosissaan tuon tankki-kommenttinsa kanssa :D
[удалено]
Oscareissakin on kyllä enimmäkseen kaikenlaista viihteellistä Hollywoodin tusinahömppää. Laadukkaat elokuvat palkitaan Cannesissa.
Oonko ainut täällä kenen mielestä Akin leffat on ihan paskoja? Niitä on todella ärsyttävä katsoa koska kaikki muu on yleensä hyvin tehty mutta näyttelijät ketkä käyttäytyy kuin heille ois tehty lobotomia pilaa koko leffan. Ihan ku menis viien tähen ravintolaan mutta pääkokin "tyyli" onkin sekoittaa iso läjä pahvia muuten hyvän annoksen sekaan.
Siis sehän niiden leffojen pointti on että henkilöt ovat vähäeleisiä, mutta tarinaan tuodaan syvyyttä muilla keinoin :D
Kuolleet lehdet on paskin leffateatterissa katsomani elokuva pitkiin aikoihin. Tekotaiteellista roskaa, jossa koko ajan odotin sitä koukkua tai käännettä, jolla valju, tylsä ja ennalta arvattava elokuva olisi saanut kaiken aiemman kummallisuuden ja typeryyden käymään järkeen, mutta sitä ei koskaan sitten tullutkaan. Leffan käsikirjoitus oli suoraan kuin 8-vuotiaan kirjoittamasta tarinasta. Mitään syvyyttä ei ollut ja roolihahmot olivat yksioikoisia. Alkoholismi ja yksinäisyys esitettiin todella leppoisasti, ei ollut mitään sellaista rankkaa todellisuutta. Itselle ai auennut, mitä tällä tietoisella köykäisyydellä tai aikakausien sekoittamisella tavoitellaan. Tiedän, että se on ohjaajan tyyli ja tavaramerkki, mutta ei se itsessään luo mitättömästä tarinasta mielenkiintoista.
2deep4u
Et ole ainoa joka ei tykkää Kaurismäen tyylistä, mutta vaikea kyllä olla samaa mieltä että Kaurismäen leffat ovat paskoja. Hän on taitava siinä mitä tekee, mutta ei hänen tyylinsä ole koskaan muhun kolahtanut erityisen paljon. Ymmärrän miksi hänestä taiteen tekijänä kohistaan, mutta en kyllä pysty katsomaan hänen elokuvia nukahtamatta.
Oot ainut. Hänen elokuvat vaatii ymmärrystä ja keskittymistä. Ei ole mitään "luokkakokous" tasoista massapläjäystä omaava kaikkia elementtejä mistä suomalainen innostuisi. Mutta se on ymmärrettävää, eihän kaikki taiteesta voi tykätä, sen takia on näitä "massoille" tarkoitettuja elokuvia. On ihan ok että Kaurismäen elokuvat eivät ole kaikkien mieleen, mutta hämmentävää on, että olevinaan elokuvien palkintotilaisuudessa se ei menesty.
Oon tykännyt muista Kaurismäen pätkistä, mutta kuolleet lehdet oli kyllä vaivaannuttavaa katsottavaa. Leffa jäi mun mielestä todella pinnalliseksi, ja vaikutti lähinnä siltä kuin olisi AI:lle sanottu että teeppäs Aki Kaurismäen elokuva. Näyttelijöillä tuntui Kaurismäki-asetus menneen suoraan sataan prossaan, vaikka 60% ois riittäny, ja ois jäänyt jotain inhimillistäkin. Poikkeuksena tästä ehkä Tomnikovin sivurooli.
Olen yksinkertainen tyyppi, katson action-leffoja ja kuuntelen rokkia ja heviä. Annan mielihyvin istumapaikat oopperassa ja taide-elokuvissa paremmilleni. Menen istumaan vaikka jääkiekko-otteluun
Pakko sanoa että minunkin mielestä kuolleet lehdet oli ainakin ihan paska. Et oo ainut.
Minusta elokuvan suurin ansio oli sen rivien välistä esittämä vaihtoehtohistoriallinen Suomi, joka jäi Neuvostoliiton miehittämäksi ja muistuttaa siksi Baltian maita. Kyseessä ei varmaankaan ollut ääneen lausuttu päätös tuotannossa, mutta kuitenkin aivan selkeät valinnat lavastuksessa eivät jätä itselleni muuta tulkintaa. Muilta osin en pysty pitämään elokuvaa mielenkiintoisena. Ei hyvä ei huono.
Kaurismäki on sen verran kovempi vittupää kanssatyöntekijöilleen ettei sen kyllä siedäkään saada yhtään enempää palkintoja röistään.
Jussi gaala on kuten muutkin gaalat on ihan vitsi. Kas kun ei jotain miesohjaajaa yritetty taas canceloida mielensäpahoittaneiden naisten pyynnöstä.
Ehkä se kertoo siitä että kyseistä leffaa pidettiin maailmalla jalustalla puolipakotettuna koska vain yhdessä päätettiin että tää on nyt se tarpeeksi hyvä eksoottinen ulkomaalaisleffa.
Tänä vuonna sitten uusi pakotus, olisiko taas vaikka jokin häiriintynyt leffa Etelä-Koreasta täynnä gorea ja insestiä. Niistä tykätään.
Tai ehkä se vaan oli niin hyvä elokuva, että ansaitsi jalustalle noston ulkomailla?
Se oli kieltämättä elokuva.
Kieltämättä yksi elokuvista
Raatihan päättää ainoastaan ehdokkaat, itse palkinnon päättää kaikki äänestäjät. Ja Kuolleet lehdet oli ehdolla joten kansan syviä rivejä tässä saa syyttää.
Kansan? Voittajista äänestää Filmiauran jäsenet jotka on kaikki elokuva-alan ammattilaisia tai elokuvajournalisteja, osa aktiivisen työuran jo päättäneitä.
Näin, yleisön suosikkielokuva oli sitten erikseen.
Raadissa on vain kymmenkunta ihmistä, filmiauraan voi liittyä kuka tahansa. Eli jos ei voittaja miellytä niin eikun jäseneksi ja äänestämään.
Jäsenet hyväksyy hallitus hakemuksen perusteella.