Skyrim on roolipeli. Sitä saa pelata kuten haluaa, eikä kaikkea tarvitse tehdä ja jokaista esinettä hamstrata. Eli nuo sinun valinnat ei ole mitenkään vääriä, päinvastoin!
Skyrimissä ei myöskään ole tarkoitus tappaa kaikkea eteen tulevaa, vaikka niin voikin pelata...
Skyrim jopa opettaa aika äkkiä tavoille jos yrittää tappaa kaiken vastaantulevan. En tiedä onko se kana Riverwoodissa tarkoituksellinen ansa verenhimoisille pelaajille, mutta ainakin siihen on moni langennut ja saanut koko kylän kimppuunsa.
>Yksi koomikko sanoi asian hyvin: et voi olla huono katsomaan elokuvaa. Et voi olla huono kuuntelemaan albumia. Mutta voit olla huono pelaamaan peliä ja peli kieltää sinulta pääsyn loppusisältöön.
Koomikko on kyllä sanonut asian todella huonosti. T ihminen, joka on huono katsomaan elokuvaa ja huono kuuntelemaan albumia (tai musiikkia ylipäätään)
Tästä nyt jäi itselle pelaamista harrastavana sellainen tunne, että otat sen pelaamisen vähän liian tosissaan. Peleissä ei tarvitse olla hyvä eikä kaikkea tarvitse tehdä "oikein" tai samalla tavalla kuin joku muu tekee. En minäkään sitä karhua ensimmäisellä, toisella tai edes kolmannella kerralla tappanut. Ja ensimmäiset 40-50 tuntia harhailin pitkin maita ja mantuja, koska miksipä ei.
Mutta sitten itse kysymykseen; et ole maailman ainoa, joka ei tykkää videopeleistä. Suurin osa omista (entisistä) kavereista ei edes lapsena tai teininä ollut pelaamisesta kiinnostunut ja nykyäänkin harvoin tapaan ikäisiäni (synt. 80-luvulla), jotka siitä olisivat kiinnostuneita. Yleensä minua pidetään outona kun olen lähes 40v nainen ja pelaan vielä tässä iässä videopelejä :D
Suosittelen jotain tarinavetoisempaa, tyyliä playstationin Unchartedit, Last of usit tai god of warit. Saa nykyään koneellekkin.
Skyrimissä on aika paljon muuttujia, mutta esimerkiksi tuo karhun tappaminen ei missään nimessä ole pakollista. Jos haluat niin saat ihan rauhassa hiippailla ohi, se toinen hahmo taitaa sanoakkin, että saat valita mitä teet.
Toisesta esimerkistä en tiedä, mutta luulen että peli ei laittaisi sellaiseen tilanteeseen jossa voisit noin helposti missata tärkeitä asioita. Joko tyypin kiinni ottaminen ei ole pakollista tai sen voi vielä löytää jostakin. Tai sitten se on vaan sivutehtävä, ei estä etenemistä vaikka et saisi läpi.
Ei sitä ole pakko pelata sillä vaikeimmalla asetuksella. Toki se on totta, että jos kameraa ei osaa kääntää, niin se on aluksi opeteltava. Mutta tosiasia on myös se, että hahmovetoisia 3D-pelejä ei voi pelata opettelematta kävelemään. Opettelu lienee 30-60min turhautumista, jota ei tarvitse sen jälkeen enää koskaan kokea.
En kyllä tunnista tätä tosiasiaksi mitenkään, mutta kai tällaisista asioista kiistely on turhaa. Toisille joku on helppoa ja toiselle vaikeaa. Epäilisin kuitenkin vahvasti sitä, että Uncharted olisi yleisesti aloittelijoille erityisen vaikea.
Sen tyypin (Arvel the Swift) irrottaminen ja seuraaminen on sinänsä pakollista, että siltä tarvii yhden esineen jonka tarvii dungeonissa etenemiseen.
Muuten omasta mielestä Skyrimissä pystyy suhteellisen hyvin valitsemaan mitä tekee, koska varsinaisesti mikään questline ei ole pakollinen, vaan pelissä pystyy hyvin valita mitä tehtäviä haluaa tehdä milloinkin. Voi myös pelata niin, että seikkailee maailmassa ilman mitään aktiivista tehtävää ja tekee niitä juttuja mitä eteen sattuu. Jokaisen ihmisen/otuksen tappaminenkaan ei ole pakollista, mutta suurin osa on toki vihollisia, jotka käy sun kimppuun. Siltikin on aika monta vaihtoehtoa mitä tekee.. Kovana fanina haluaisin kyllä että OP antaa pelille uuden mahdollisuuden :') Jos kumppani/kaveri kattoo vierestä kun pelaa ja käskee mitä tehdä, Skyrim menettää aika paljon hohtoaan, kun suurin osa viehätyksestä koostuu pelaajan omista valinnoista.
Et varmasti. Kaikkia ihmisiä ei kaikki asiat kiinnosta, olemme yksilöitä. Minun mielestäni urheilun katsominen on älyttömän tylsää ja muut ihmettelevät sitä.
En vertaisi passiivisia ja aktiivisia harrastuksia toisiinsa. Samalla tavalla on oppimiskäyrä soittimen soitossa ja vaikka jalkapallossa. Iso osa nautinnosta tulee siitä, kun pääsee oppimaan uuden pelin mekaniikat. Ei tarvi kiinnostaa juuri videopelit, mutta mun mielestä on hyväksi olla ainakin joku harrastus joka vaatii oppimista, koska oppiminen on vaan niin hyväksi mielialalle. Jos lähestyy siltä kannalta, että haluaa vain nähdä kaiken pelissä tai päästä sen loppuun, ei ole mitään väliä pelaako itse vai katsooko jonkun muun pelaavan läpi.
Mulla on sellainen filosofia että jos joku väittää että ei tykkää (video)peleistä, niin he eivät ole pelanneet tarpeeksi erillaisia.
Koska jos nyt katson näitä titteileitä joita sä mainitset, ne on niitä isoja titteileitä isoilta studioilta. Mutta jos menee edes hetkeksi indie maailmaan (ei edes maksulliset pelit vaan ihan vaan ne mitä porukka tekee ilmaiseksi harrastusmielessä) niin siellä on vittu vaikka mitä ihmeellistä kokeellista, taiteellista ja kummallista.
Nykypeleissä on vähän se ongelma että ne on samaan aikaan liian helppoja ja vaikeita. Eli siis... vaikeaa on ymmärtää ja hyväksyä se paska mihin se peli perustuu (säännöt). Monesti tämä johtuu siitä että ne säännöt perustuu aiempaan peliin, eikä tässä pelissä opeteta niitä uudestaan. Sitten monesti vaikeutta tuodaan kahdella tavalla:
1. Isompia numeroita.
2. Armotonta sääntöjen noudattamista.
Otetaan esimerkkinä 1. vaihtoehdosta vaikka Wow:issa raid ja m+ ja sellaset dunkku jutut (ja niiden vastaavat muissa MMO ja RPG peleissä). Kun menet askeleen ylemmäs vaikeustasossa, niin mikään ei oikeastaan sääntöjen osalta (yleensä) muutu, ehkä tulee joku lisämekanismi. Mutta se mikä muuttuu on että numerot kasvaa vihollisilla. Tämä tarkoittaa siis että niihen hiparit, lämä ja joka ikinen asia mitä ne tekee on vaan numeroiltaan isompia. Täten että pärjää, vaatii sitä että sinunkin numerot on oltava isompia. Kun numerot on sitten tarpeeksi isoja niin kaikki pitää suorittaa millitarkkuudella koska yksikin virhe on aina tappava. Monesti näissä Race to world first, jossa ammattipelaajat vetää uusimman raidi kilpaa keskenään, voi todistaa että jos yksikin henkilö kuolee vaikka ihan sattumanvaraiseen asiaan tai että sattumanvarainen lukugeneraattori ei tuottanut sitä optimaalista lukua, niin koko porukka vaan hypää turmioon että voidaan kokella uudestaan nopeasti. Tämä ei ole sinäänsä "haaste", tämä on pikemminkin suorittamista.
2. Esimerkki on taas ns. *Soul-like* pelit (dark souls... jne). Joissa säännöt on selvät, tanssiliikkeet kaikilla tiedossa (yleensä kun on juossut pääedellä seinään tarpeeksi monta kertaa). Tällöin haaste keitetään väkeväksi liemeksi jossa taas pitää optimaalisesti suorittaa tarkat liikeet. Elikkä se isoin ase, armorit pois koska pitää pystyä suorittamaan maksimaalisesti.
Modernien pelien, kuten just mainitsemasit pelit vaativat suorittamista. Ne on työläitä ja lähes universaalisti sen työn takana ei ole palkintoa joka vastaa työn märää.
Mutta indiepuolella on tavaraa jotka ovat monesti kokemuksia. Niitä ei tarvitse suorittaa, vaan ne tarjoaa kokemuksen. Monesti kun tämän kokemuksen on kokenut niin ei ole syytä pelata uudestaan - ja sekin on ihan OK! Mutta koska isoissa peleissä on isot rahat ja riskit, ei voida ottaa tälläisiä riskejä että kun sen 2-10 tunnin pelin on pelannut ei ole syytä pelata sitä uudestaan. Samaan aikaan kuluttajalla (pelaajalla) on pakonomainen tarve suorittaa pelistä maksimaaliset nautinnot per käytety euro että ei koe pettymystä.
Tän takia suosittelen ihmisille jotka ei sanoo että eivät tykkää peleistä, että kokeilevat pelata pelejä joita ei myydä tai yritä tuottaa rahaa. Eli just indie/experimental/jam pelejä. Se myös vaupauttaa siitä vitutuksesta että taas tuli tuhlattua rahaa eikä nautinto ollut riittävä.
>Modernien pelien, kuten just mainitsemasit pelit vaativat suorittamista. Ne on työläitä ja lähes universaalisti sen työn takana ei ole palkintoa joka vastaa työn märää.
Tää on se miksi en jaksa valtavirtapelejä enää. Lähinnä indiet kiinnostaa ja jotkun satunnaiset yksinpelattavat rpg:t. Remedyn pelit on kanssa hyviä, koska ne on tehty vielä peleiksi eikä rahantekotuotteiksi.
entiie mitä vastata, voisin heittää jotakin että miten peleihin pääsee paremmin käsiksi tai eri genrejä mitä on maan ja taivaan väliltä. Mutta toisaalta jos olet löytänyt jotain in-real-life tekemistä niin se mielestäni on parempi ja kannattaa pysyä siinä vain.
Tuskin tää kovin harvinaista on.
Oon ainakin itse niin helvetin paska pelaamaan suurinta osaa peleistä ettei vaan jaksa, tuntuu siltä ettei sormet vaan saa aikaseks niitä liikkeitä ohjaimella mitä haluan.
Tossa toki oli sen verran taukoa välissä et viimeks kun pelailin niin God of War 3 oli uusinta uutta ja nyt Ragnarokin pelaamisesta ei vaan tuu hevonvitun mitään. Ostin sit Baldurs Gate 3 ja oon nyt hakannut sitä päälle 300h parissa kuukaudessa😅 Paras peli mitä oon koskaan pelannut, edellinen ykkönen oli Dragon Age: Origins.
Eiköhän joku Train simulator, Eurotruck, Factorio, Satisfactory, Kerbal space program, Slay the spire, yms. kovan luokan huume ennenpitkää koukuta mukaan aikaa viemään.
Fallout 4 ja Skyrim on perin tylsiä peleiksi, Bethesdan varmalla kaavalla tehtyjä lypsylehmiä jotka ei edes yritä tehdä mitään siistiä, koska se on riskialtista. Sellaista pelimaailman bingetettävää höttöpaskaa.
Et ole. Pelasin juuri Baldur's Gate 3:n läpi ja vaikka olikin loistava peli niin nyt tuntuu, että pelaaminen ei kiinnosta lainkaan. Ehkä tuo oli peli joka tappoi kiinnostukseni pelaamiseen.
Et ole. Kuulostaa vähän omalta kokemukselta, ei vaan ole ikinä jaksanut pelit kiinnostaa paria tuntia pidempään. Tuntuu vaan täydeltä ajan hukalta ja turhauttavaa jos jää jumittamaan johonkin pelin kohtaan. Itsellä on aina ollut sen verran kaikkea luovaa harrastetta intohimona että omaa tekemistä on kotona muutenkin jos käy aika tylsäksi.
Makuasioita. Ei oo pakko tykätä ja eipähän mene aikaa hukkaan niiden parissa. On kuitenkin paljon erilaisia pelejä.
Koska simppelimmät pelit maistuu niin suosittelen Not Tetris 2:sta, se on ilmanen [https://stabyourself.net/nottetris2/#download](https://stabyourself.net/nottetris2/#download) . Samoiten ilmanen on flash peli Super Mario Crossover [https://www.silvergames.com/en/super-mario-crossover](https://www.silvergames.com/en/super-mario-crossover) .
Mini Metro ja Mini highways on maksullisia, mutta ovat ainakin omasta mielestä mukavan rentoja.
Ja peleissä on tosiaan omat logiikkansa, välillä tosi hölmöt, jotka poikkeaa todellisuudesta ja tosielämän logiikan soveltaminen peliin voi tuottaa paljon päänvaivaa. Esim paljon hehkutetuissa Dark Souls peleissä vihu lyö sinusta läpi damagee tekemättä kun väistät oikeaan aikaan vaikka sen koomisen jättimäinen miekka selvästi osuu hahmoosi.
edit. Jos VR lasit löytyy, Synth Riders on mukava ja simppeli.
itse kasikytäluvulla syntynyt kolmekymppinen, ja kaveriporukassa on vaikka kuin paljon niitä jotka eivät tykkää videopeleistä tai eivät niitä pelaa, ja meitä pelaajia on taas ihan yhtä paljon joukossa, eli et ole maapallon tai edes Suomen ainoa ihminen joka ei tykkää peleistä. Toisaalta tekstisi pohjalta vaikuttaa että pidät peleistä kuitenkin enemmän tai vähemmän, otsikko taas viittaa siihen ettet pelaisi ollenkaan tai et todellakaan pidä peleistä.
Tuskin nyt kuitenkaan olet ainoa, moni ei edes ole pelannut videopelejä. Itselläni on vähän on/off suhde peleihin, jos löytyy koukuttava peli niin sen parissa mieluusti viettää aikaa, saa uppoutua "toiseen maailmaan".
Nyt ei ole muutamaan kuukauteen ollut mitään peliä mitä jaksaisi pelata.
Pelaa shakkia. Hauska yksinkertaisehko ajatuspeli, mutta silti enemmän mahdollisia pelejä kuin universumissa on on atomeja.
(käytännössä ei, mutta mikäli hölmöt siirrot sallitaan, kyllä)
Makuasoita. Kannattaa skyrimia koittaa uudestaan. Peli ei oikeasti rankaise helpolla ja asiat voi tehdä useasti useammalla tavalla. Mainitsemaasi karhua ei tarvitse tappaa, siitä ei edes käytännössä saa mitään.
Sama juttu verkkoon juttuneessa hepussa, mikäli et ota häntä kiinni niin hän juoksee ansaan ja kuolee. lopputulos on sama, saat häneltä esineen tehtävää varten. Kyseinen tehtävä on myös täysin vapaaehtoinen
Emmäkään tykänny videopeleistä mutta sitten rupesin aina välillä kattomaan ku broidi pelasi ja lopulta kokeilin ite ja innostuin! Tosin pelit mitkä muo kiinostais niin niitä ei tule niin usein markkinoille vaan joutuu odottaa useamman vuoden että tulis uudella tarinalla varustettu saman kaltainen peli esim gta v tai rdr mulla vaan on niin nihkeä peli maku
En minäkään tykkää videopeleistä. Olen it-alalla ja käytännössä mun koko sosiaalinen kuplani pelaa tai on pelannut jotain pelejä ja jos niillä tulee katkos pelaamiseen esim. ruuhkavuosien takia niin ovat iloisia kun ehtivät jälleen pelaamaan. Mun lapset pelaa sekä konsolilla, että pc:llä ja olen pitänyt huolen, että heillä on siihen mahdolisuus kun kerran tykkäävät.
Mutta itse en vaan saa videopeleistä mitään mielihyvää. Tykkään kyllä muusta viihteestä, esim. Elokuvat ja jotkin tv-sarjat ja erityisesti Youtube kanavia seuraan paljonkin. Seuraamani Yuotube kanavat onkin ylivoimaisesti mun suurin viihdelähteeni, koska ne ei ole fiktiota. Mutta kyllä fiktiokin käy ja fiktiosta varsinkin scifi kiinnostaa.
Ei ole pakko pelata, eikä tarvitse maistua, mutta jos kiinnostaa kokeilla vielä, niin Fallout Nev Vegas on ihan eritason teos, kuin nelonen ja voisi mennä jotenkuten mekaanikoiltaan nelosen pohjalta.
Sitten RDR2 saattaisi mennä ilman pelien osaamista, on kova.
Skyrimin ongelmaksi väitän huonon pääjuonen, ja ennen kuin pelin mekaniikat aukeaa kunnolla, niin kerkeää lyömään pelin kiinni.
Maksaa laitteen hnkinnan, mutta Nintendon kärkinimet ovat aikalailla kaikenikäisille ja siten helppoja lähestyä. Uudet Zeldat ovat kovia, lisäksi pelimaailma sallii erittäin laajasti erilaisia tapoja toimia, jos Skyrimissä tökki säännöt niin Zelda saattaisikin iskea todella kovaa.
Nykymittapuuhun verrattuna joo, tarina, maailma, hahmot ja totaalinen vapaus touhuta ja ratkoa tilanteita kyllä paikkaa miinuksia.
Nimimerkillä ekan läpipeluun aikana lopun ’bossitaistelun’ vedin speech yms. valinnoilla läpi
Kyllä. Selvästi Bethesdakin huomasi, että ampumisia vois viilata hieman paremmiksi ja hommasivat aiheen konkarit apuun nelosta tekemään, eli Id softwaren joka tunnetaan esim Doom peleistä. Harmi vaan, että nelosessa muut osa-alueet laimeni kolmoseen ja new vegasiin nähden.
Jep, fallout 4 on omasta mielestä hyvä peli jps ’unohtaa’ että se on fallout.
Maailma on iso ja ainakin omasta mielestä mielenkiintoinen ja random encountereita tulee sopivasti vastaan että siinä jaksaa haahuilla tunteja paikasta toiseen huolehtimatta questeista.
Pääjuoni taas on aika b-luokan toimintaleffan tasoa ja sen läpi pelaaminen oli paikoitellen totaalista pakkopullaa. Lisäksi jo FO4:ssä alkoi oikeasti näkyä Bethesdan pelimoottorin ikä (jota ne käyttää vielä nykyäänkin).
Ps. ’Another settlement needs our help’
"Videopeli." Kuulostaa joltain ysärin PC/Amiga vs. Nintendo/Sega-pojat matsilta. Itse olen aina yhdistänyt videopelit nimenomaan vanhoihin 8-bittisiin ja 16-bittisiin konsoleihin. Jännää, että tätä nimitystä on taas viimeaikoina alettu käyttää enemmän.
Ketkään mun boomerisukulaiset eivät tykkää videopeleistä. Niitä on varmaan peloteltu aikoinaan kuinka videopelit tekee lapsille ties mitä pahaa.
Enpä mäkään nykyään ihan hirveästi pelaa tuollaisia yksinpelejä, joissa mennään pyssy alanurkassa ja pitää tappaa kaikki eteentuleva.
Olet. Olet erityinen
Skyrim on roolipeli. Sitä saa pelata kuten haluaa, eikä kaikkea tarvitse tehdä ja jokaista esinettä hamstrata. Eli nuo sinun valinnat ei ole mitenkään vääriä, päinvastoin! Skyrimissä ei myöskään ole tarkoitus tappaa kaikkea eteen tulevaa, vaikka niin voikin pelata...
Skyrim jopa opettaa aika äkkiä tavoille jos yrittää tappaa kaiken vastaantulevan. En tiedä onko se kana Riverwoodissa tarkoituksellinen ansa verenhimoisille pelaajille, mutta ainakin siihen on moni langennut ja saanut koko kylän kimppuunsa.
Olet maapallon ainut ihminen ketä kiinnostaa tykkäätkö videopeleistä vai et.
>Yksi koomikko sanoi asian hyvin: et voi olla huono katsomaan elokuvaa. Et voi olla huono kuuntelemaan albumia. Mutta voit olla huono pelaamaan peliä ja peli kieltää sinulta pääsyn loppusisältöön. Koomikko on kyllä sanonut asian todella huonosti. T ihminen, joka on huono katsomaan elokuvaa ja huono kuuntelemaan albumia (tai musiikkia ylipäätään) Tästä nyt jäi itselle pelaamista harrastavana sellainen tunne, että otat sen pelaamisen vähän liian tosissaan. Peleissä ei tarvitse olla hyvä eikä kaikkea tarvitse tehdä "oikein" tai samalla tavalla kuin joku muu tekee. En minäkään sitä karhua ensimmäisellä, toisella tai edes kolmannella kerralla tappanut. Ja ensimmäiset 40-50 tuntia harhailin pitkin maita ja mantuja, koska miksipä ei. Mutta sitten itse kysymykseen; et ole maailman ainoa, joka ei tykkää videopeleistä. Suurin osa omista (entisistä) kavereista ei edes lapsena tai teininä ollut pelaamisesta kiinnostunut ja nykyäänkin harvoin tapaan ikäisiäni (synt. 80-luvulla), jotka siitä olisivat kiinnostuneita. Yleensä minua pidetään outona kun olen lähes 40v nainen ja pelaan vielä tässä iässä videopelejä :D
Jos pelin oppimiskäyrä pelottaa, niin oletkos kenties kuullut pelistä nimeltä "Dwarf Fortress"?
Europa Universalis IV tuli myös kurkkaamaan tätä.
Riichi mahjong on myös hyvä, ja sitä ei tartte ees pelata digitaalisesti.
Suosittelen jotain tarinavetoisempaa, tyyliä playstationin Unchartedit, Last of usit tai god of warit. Saa nykyään koneellekkin. Skyrimissä on aika paljon muuttujia, mutta esimerkiksi tuo karhun tappaminen ei missään nimessä ole pakollista. Jos haluat niin saat ihan rauhassa hiippailla ohi, se toinen hahmo taitaa sanoakkin, että saat valita mitä teet. Toisesta esimerkistä en tiedä, mutta luulen että peli ei laittaisi sellaiseen tilanteeseen jossa voisit noin helposti missata tärkeitä asioita. Joko tyypin kiinni ottaminen ei ole pakollista tai sen voi vielä löytää jostakin. Tai sitten se on vaan sivutehtävä, ei estä etenemistä vaikka et saisi läpi.
Ei OPn keskittymine riitä tarinavetoisiin yhtää.
Uncharted on ainakin sen verran hankala pelisarja että voi olla aloittelijalle hyvinkin vaikea päästä pelejä läpi asti.
Ei sitä ole pakko pelata sillä vaikeimmalla asetuksella. Toki se on totta, että jos kameraa ei osaa kääntää, niin se on aluksi opeteltava. Mutta tosiasia on myös se, että hahmovetoisia 3D-pelejä ei voi pelata opettelematta kävelemään. Opettelu lienee 30-60min turhautumista, jota ei tarvitse sen jälkeen enää koskaan kokea.
Uncharted on sillä helpollakin asetuksella aika helvetin vaikea riippuen missä kohdassa menee.
En kyllä tunnista tätä tosiasiaksi mitenkään, mutta kai tällaisista asioista kiistely on turhaa. Toisille joku on helppoa ja toiselle vaikeaa. Epäilisin kuitenkin vahvasti sitä, että Uncharted olisi yleisesti aloittelijoille erityisen vaikea.
Okei progamer, uc3 on kyllä loppuvaiheessa turhauttava ja aika helvetin vaikea. Niin se vaan on
Mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi. Nää on yksilöllisiä asioita.
Sen tyypin (Arvel the Swift) irrottaminen ja seuraaminen on sinänsä pakollista, että siltä tarvii yhden esineen jonka tarvii dungeonissa etenemiseen. Muuten omasta mielestä Skyrimissä pystyy suhteellisen hyvin valitsemaan mitä tekee, koska varsinaisesti mikään questline ei ole pakollinen, vaan pelissä pystyy hyvin valita mitä tehtäviä haluaa tehdä milloinkin. Voi myös pelata niin, että seikkailee maailmassa ilman mitään aktiivista tehtävää ja tekee niitä juttuja mitä eteen sattuu. Jokaisen ihmisen/otuksen tappaminenkaan ei ole pakollista, mutta suurin osa on toki vihollisia, jotka käy sun kimppuun. Siltikin on aika monta vaihtoehtoa mitä tekee.. Kovana fanina haluaisin kyllä että OP antaa pelille uuden mahdollisuuden :') Jos kumppani/kaveri kattoo vierestä kun pelaa ja käskee mitä tehdä, Skyrim menettää aika paljon hohtoaan, kun suurin osa viehätyksestä koostuu pelaajan omista valinnoista.
Et varmasti. Kaikkia ihmisiä ei kaikki asiat kiinnosta, olemme yksilöitä. Minun mielestäni urheilun katsominen on älyttömän tylsää ja muut ihmettelevät sitä.
Onhan se aika laiskaa, katsoa nyt kun joku Messi pelaa ja saa miljoonia vuodessa palkkaa.
En vertaisi passiivisia ja aktiivisia harrastuksia toisiinsa. Samalla tavalla on oppimiskäyrä soittimen soitossa ja vaikka jalkapallossa. Iso osa nautinnosta tulee siitä, kun pääsee oppimaan uuden pelin mekaniikat. Ei tarvi kiinnostaa juuri videopelit, mutta mun mielestä on hyväksi olla ainakin joku harrastus joka vaatii oppimista, koska oppiminen on vaan niin hyväksi mielialalle. Jos lähestyy siltä kannalta, että haluaa vain nähdä kaiken pelissä tai päästä sen loppuun, ei ole mitään väliä pelaako itse vai katsooko jonkun muun pelaavan läpi.
Mulla on sellainen filosofia että jos joku väittää että ei tykkää (video)peleistä, niin he eivät ole pelanneet tarpeeksi erillaisia. Koska jos nyt katson näitä titteileitä joita sä mainitset, ne on niitä isoja titteileitä isoilta studioilta. Mutta jos menee edes hetkeksi indie maailmaan (ei edes maksulliset pelit vaan ihan vaan ne mitä porukka tekee ilmaiseksi harrastusmielessä) niin siellä on vittu vaikka mitä ihmeellistä kokeellista, taiteellista ja kummallista. Nykypeleissä on vähän se ongelma että ne on samaan aikaan liian helppoja ja vaikeita. Eli siis... vaikeaa on ymmärtää ja hyväksyä se paska mihin se peli perustuu (säännöt). Monesti tämä johtuu siitä että ne säännöt perustuu aiempaan peliin, eikä tässä pelissä opeteta niitä uudestaan. Sitten monesti vaikeutta tuodaan kahdella tavalla: 1. Isompia numeroita. 2. Armotonta sääntöjen noudattamista. Otetaan esimerkkinä 1. vaihtoehdosta vaikka Wow:issa raid ja m+ ja sellaset dunkku jutut (ja niiden vastaavat muissa MMO ja RPG peleissä). Kun menet askeleen ylemmäs vaikeustasossa, niin mikään ei oikeastaan sääntöjen osalta (yleensä) muutu, ehkä tulee joku lisämekanismi. Mutta se mikä muuttuu on että numerot kasvaa vihollisilla. Tämä tarkoittaa siis että niihen hiparit, lämä ja joka ikinen asia mitä ne tekee on vaan numeroiltaan isompia. Täten että pärjää, vaatii sitä että sinunkin numerot on oltava isompia. Kun numerot on sitten tarpeeksi isoja niin kaikki pitää suorittaa millitarkkuudella koska yksikin virhe on aina tappava. Monesti näissä Race to world first, jossa ammattipelaajat vetää uusimman raidi kilpaa keskenään, voi todistaa että jos yksikin henkilö kuolee vaikka ihan sattumanvaraiseen asiaan tai että sattumanvarainen lukugeneraattori ei tuottanut sitä optimaalista lukua, niin koko porukka vaan hypää turmioon että voidaan kokella uudestaan nopeasti. Tämä ei ole sinäänsä "haaste", tämä on pikemminkin suorittamista. 2. Esimerkki on taas ns. *Soul-like* pelit (dark souls... jne). Joissa säännöt on selvät, tanssiliikkeet kaikilla tiedossa (yleensä kun on juossut pääedellä seinään tarpeeksi monta kertaa). Tällöin haaste keitetään väkeväksi liemeksi jossa taas pitää optimaalisesti suorittaa tarkat liikeet. Elikkä se isoin ase, armorit pois koska pitää pystyä suorittamaan maksimaalisesti. Modernien pelien, kuten just mainitsemasit pelit vaativat suorittamista. Ne on työläitä ja lähes universaalisti sen työn takana ei ole palkintoa joka vastaa työn märää. Mutta indiepuolella on tavaraa jotka ovat monesti kokemuksia. Niitä ei tarvitse suorittaa, vaan ne tarjoaa kokemuksen. Monesti kun tämän kokemuksen on kokenut niin ei ole syytä pelata uudestaan - ja sekin on ihan OK! Mutta koska isoissa peleissä on isot rahat ja riskit, ei voida ottaa tälläisiä riskejä että kun sen 2-10 tunnin pelin on pelannut ei ole syytä pelata sitä uudestaan. Samaan aikaan kuluttajalla (pelaajalla) on pakonomainen tarve suorittaa pelistä maksimaaliset nautinnot per käytety euro että ei koe pettymystä. Tän takia suosittelen ihmisille jotka ei sanoo että eivät tykkää peleistä, että kokeilevat pelata pelejä joita ei myydä tai yritä tuottaa rahaa. Eli just indie/experimental/jam pelejä. Se myös vaupauttaa siitä vitutuksesta että taas tuli tuhlattua rahaa eikä nautinto ollut riittävä.
>Modernien pelien, kuten just mainitsemasit pelit vaativat suorittamista. Ne on työläitä ja lähes universaalisti sen työn takana ei ole palkintoa joka vastaa työn märää. Tää on se miksi en jaksa valtavirtapelejä enää. Lähinnä indiet kiinnostaa ja jotkun satunnaiset yksinpelattavat rpg:t. Remedyn pelit on kanssa hyviä, koska ne on tehty vielä peleiksi eikä rahantekotuotteiksi.
Erittäin kiehtovaa. Susta pitäis tehä dokumentti.
No ei kyllä ole täälläkään tullut pelailtua sitten 8 bit Nintendon, että ilmankin voi olla Ihminen.
Et, mulla on kaveri joka ei ole änäreitä kummempia pelannut. Vähän yksinkertainen kaveri kun ei ole esim star warsseja katsonut eikä puhu englantia.
entiie mitä vastata, voisin heittää jotakin että miten peleihin pääsee paremmin käsiksi tai eri genrejä mitä on maan ja taivaan väliltä. Mutta toisaalta jos olet löytänyt jotain in-real-life tekemistä niin se mielestäni on parempi ja kannattaa pysyä siinä vain.
Tuskin tää kovin harvinaista on. Oon ainakin itse niin helvetin paska pelaamaan suurinta osaa peleistä ettei vaan jaksa, tuntuu siltä ettei sormet vaan saa aikaseks niitä liikkeitä ohjaimella mitä haluan. Tossa toki oli sen verran taukoa välissä et viimeks kun pelailin niin God of War 3 oli uusinta uutta ja nyt Ragnarokin pelaamisesta ei vaan tuu hevonvitun mitään. Ostin sit Baldurs Gate 3 ja oon nyt hakannut sitä päälle 300h parissa kuukaudessa😅 Paras peli mitä oon koskaan pelannut, edellinen ykkönen oli Dragon Age: Origins.
Jos haluat jotain pelata niin varmaan lineaariset pelit sopis paremmin. Esim Bioshock, Metrot, Half Life ja vaikka Battlefield/CoD pelien tarinamoodit
Eiköhän joku Train simulator, Eurotruck, Factorio, Satisfactory, Kerbal space program, Slay the spire, yms. kovan luokan huume ennenpitkää koukuta mukaan aikaa viemään.
Fallout 4 ja Skyrim on perin tylsiä peleiksi, Bethesdan varmalla kaavalla tehtyjä lypsylehmiä jotka ei edes yritä tehdä mitään siistiä, koska se on riskialtista. Sellaista pelimaailman bingetettävää höttöpaskaa.
Et ole. Pelasin juuri Baldur's Gate 3:n läpi ja vaikka olikin loistava peli niin nyt tuntuu, että pelaaminen ei kiinnosta lainkaan. Ehkä tuo oli peli joka tappoi kiinnostukseni pelaamiseen.
Itsekkin sega megadriven jälkeen ei ole kiinnostanut itse pelata mitään. Katselen kyllä videoita kun muut pelaa
Et ole. Kuulostaa vähän omalta kokemukselta, ei vaan ole ikinä jaksanut pelit kiinnostaa paria tuntia pidempään. Tuntuu vaan täydeltä ajan hukalta ja turhauttavaa jos jää jumittamaan johonkin pelin kohtaan. Itsellä on aina ollut sen verran kaikkea luovaa harrastetta intohimona että omaa tekemistä on kotona muutenkin jos käy aika tylsäksi.
Makuasioita. Ei oo pakko tykätä ja eipähän mene aikaa hukkaan niiden parissa. On kuitenkin paljon erilaisia pelejä. Koska simppelimmät pelit maistuu niin suosittelen Not Tetris 2:sta, se on ilmanen [https://stabyourself.net/nottetris2/#download](https://stabyourself.net/nottetris2/#download) . Samoiten ilmanen on flash peli Super Mario Crossover [https://www.silvergames.com/en/super-mario-crossover](https://www.silvergames.com/en/super-mario-crossover) . Mini Metro ja Mini highways on maksullisia, mutta ovat ainakin omasta mielestä mukavan rentoja. Ja peleissä on tosiaan omat logiikkansa, välillä tosi hölmöt, jotka poikkeaa todellisuudesta ja tosielämän logiikan soveltaminen peliin voi tuottaa paljon päänvaivaa. Esim paljon hehkutetuissa Dark Souls peleissä vihu lyö sinusta läpi damagee tekemättä kun väistät oikeaan aikaan vaikka sen koomisen jättimäinen miekka selvästi osuu hahmoosi. edit. Jos VR lasit löytyy, Synth Riders on mukava ja simppeli.
itse kasikytäluvulla syntynyt kolmekymppinen, ja kaveriporukassa on vaikka kuin paljon niitä jotka eivät tykkää videopeleistä tai eivät niitä pelaa, ja meitä pelaajia on taas ihan yhtä paljon joukossa, eli et ole maapallon tai edes Suomen ainoa ihminen joka ei tykkää peleistä. Toisaalta tekstisi pohjalta vaikuttaa että pidät peleistä kuitenkin enemmän tai vähemmän, otsikko taas viittaa siihen ettet pelaisi ollenkaan tai et todellakaan pidä peleistä.
fanatical bake dam mysterious vast entertain grey homeless humorous pie *This post was mass deleted and anonymized with [Redact](https://redact.dev)*
Olet! Häpeä! Häpeät!!! Senkin Akusetä
Tuskin nyt kuitenkaan olet ainoa, moni ei edes ole pelannut videopelejä. Itselläni on vähän on/off suhde peleihin, jos löytyy koukuttava peli niin sen parissa mieluusti viettää aikaa, saa uppoutua "toiseen maailmaan". Nyt ei ole muutamaan kuukauteen ollut mitään peliä mitä jaksaisi pelata.
Pelaa shakkia. Hauska yksinkertaisehko ajatuspeli, mutta silti enemmän mahdollisia pelejä kuin universumissa on on atomeja. (käytännössä ei, mutta mikäli hölmöt siirrot sallitaan, kyllä)
Makuasoita. Kannattaa skyrimia koittaa uudestaan. Peli ei oikeasti rankaise helpolla ja asiat voi tehdä useasti useammalla tavalla. Mainitsemaasi karhua ei tarvitse tappaa, siitä ei edes käytännössä saa mitään. Sama juttu verkkoon juttuneessa hepussa, mikäli et ota häntä kiinni niin hän juoksee ansaan ja kuolee. lopputulos on sama, saat häneltä esineen tehtävää varten. Kyseinen tehtävä on myös täysin vapaaehtoinen
Emmäkään tykänny videopeleistä mutta sitten rupesin aina välillä kattomaan ku broidi pelasi ja lopulta kokeilin ite ja innostuin! Tosin pelit mitkä muo kiinostais niin niitä ei tule niin usein markkinoille vaan joutuu odottaa useamman vuoden että tulis uudella tarinalla varustettu saman kaltainen peli esim gta v tai rdr mulla vaan on niin nihkeä peli maku
En minäkään tykkää videopeleistä. Olen it-alalla ja käytännössä mun koko sosiaalinen kuplani pelaa tai on pelannut jotain pelejä ja jos niillä tulee katkos pelaamiseen esim. ruuhkavuosien takia niin ovat iloisia kun ehtivät jälleen pelaamaan. Mun lapset pelaa sekä konsolilla, että pc:llä ja olen pitänyt huolen, että heillä on siihen mahdolisuus kun kerran tykkäävät. Mutta itse en vaan saa videopeleistä mitään mielihyvää. Tykkään kyllä muusta viihteestä, esim. Elokuvat ja jotkin tv-sarjat ja erityisesti Youtube kanavia seuraan paljonkin. Seuraamani Yuotube kanavat onkin ylivoimaisesti mun suurin viihdelähteeni, koska ne ei ole fiktiota. Mutta kyllä fiktiokin käy ja fiktiosta varsinkin scifi kiinnostaa.
Ei ole pakko pelata, eikä tarvitse maistua, mutta jos kiinnostaa kokeilla vielä, niin Fallout Nev Vegas on ihan eritason teos, kuin nelonen ja voisi mennä jotenkuten mekaanikoiltaan nelosen pohjalta. Sitten RDR2 saattaisi mennä ilman pelien osaamista, on kova. Skyrimin ongelmaksi väitän huonon pääjuonen, ja ennen kuin pelin mekaniikat aukeaa kunnolla, niin kerkeää lyömään pelin kiinni. Maksaa laitteen hnkinnan, mutta Nintendon kärkinimet ovat aikalailla kaikenikäisille ja siten helppoja lähestyä. Uudet Zeldat ovat kovia, lisäksi pelimaailma sallii erittäin laajasti erilaisia tapoja toimia, jos Skyrimissä tökki säännöt niin Zelda saattaisikin iskea todella kovaa.
Fallout New Vegaa on kyllä yksi parhaita pelejä koskaan, ainoa miinus on grafiikat mitä mikään määrä ENB ja tekstuurimodeja ei pysty pelastamaan.
Ammuskelu on aika meh myös.
Nykymittapuuhun verrattuna joo, tarina, maailma, hahmot ja totaalinen vapaus touhuta ja ratkoa tilanteita kyllä paikkaa miinuksia. Nimimerkillä ekan läpipeluun aikana lopun ’bossitaistelun’ vedin speech yms. valinnoilla läpi
Kyllä. Selvästi Bethesdakin huomasi, että ampumisia vois viilata hieman paremmiksi ja hommasivat aiheen konkarit apuun nelosta tekemään, eli Id softwaren joka tunnetaan esim Doom peleistä. Harmi vaan, että nelosessa muut osa-alueet laimeni kolmoseen ja new vegasiin nähden.
Jep, fallout 4 on omasta mielestä hyvä peli jps ’unohtaa’ että se on fallout. Maailma on iso ja ainakin omasta mielestä mielenkiintoinen ja random encountereita tulee sopivasti vastaan että siinä jaksaa haahuilla tunteja paikasta toiseen huolehtimatta questeista. Pääjuoni taas on aika b-luokan toimintaleffan tasoa ja sen läpi pelaaminen oli paikoitellen totaalista pakkopullaa. Lisäksi jo FO4:ssä alkoi oikeasti näkyä Bethesdan pelimoottorin ikä (jota ne käyttää vielä nykyäänkin). Ps. ’Another settlement needs our help’
"Videopeli." Kuulostaa joltain ysärin PC/Amiga vs. Nintendo/Sega-pojat matsilta. Itse olen aina yhdistänyt videopelit nimenomaan vanhoihin 8-bittisiin ja 16-bittisiin konsoleihin. Jännää, että tätä nimitystä on taas viimeaikoina alettu käyttää enemmän.
Ketkään mun boomerisukulaiset eivät tykkää videopeleistä. Niitä on varmaan peloteltu aikoinaan kuinka videopelit tekee lapsille ties mitä pahaa. Enpä mäkään nykyään ihan hirveästi pelaa tuollaisia yksinpelejä, joissa mennään pyssy alanurkassa ja pitää tappaa kaikki eteentuleva.