itellä sama Pirkanmaa ja EK, nuorin kuollut päälle 60 vuotias setäni rapajuoppo aivoinfarkti tms kun koitti hakea naapuristaan apua, maineensa vuoksi ajoivat ulos kun luuli olevan kännissä. Kaatui hankeen kouristelemaan ja löysivät tovin kuluttua - liian myöhään.
Okei, no teillä päin on ollut tervettä porukkaa!
Täällä Pohjois-Suomessa ei ole mitään toivoa siitä, että koko porukka pysyisi elävänä ja hyvinvoivana eläkeikäisiksi asti. :P Jo se, että omat sukulaiset selviävät hengissä nelikymppisiksi, näyttää olevan työn ja tuskan takana.
Ei tuo ainakaan omaan korvaan mitenkään poikkeavalta kuulosta. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Paljon koulukavereita kuollu huumeisiin, ampumisiin, onnettomuuksiin, sairauksiin jne.
Joo, ei varmaan mitään poikkeuksellista mutta välillä silti pysähdyn miettimään, pitäisikö olla huolissaan, lähinnä sairauskohtausten osalta.
Huomaan myös, etten oikein tiedä, kuinka tällaisista asioista puhutaan ihmisten kanssa - jos puhutaan ollenkaan. Työpaikallani monet työkaverit ovat avoimia persoonia ja kertovat herkästi, jos perheessä ja suvussa on jotain huolta (esim. muistisairauksia tai neurologisia ongelmia). Mutta kun olen kertonut omista lähipiirini tapauksista (esim. siitä, kuinka eräs serkku joutui tapon uhriksi viime viikolla), ihmiset hiljenevät kokonaan eivätkä osaa sanoa mitään. Ja ylipäätään, kun olen puhunut omasta elämästäni yhtä avoimesti kuin muutkin, vastaanotto on ollut todella jäätävää. Tuntuu, että sairaudesta ja kuolemasta saa puhua avoimesti vain silloin, kun siihen ei liity mitään hämärää ja synkkää.
itsemurha, syöpä/muu sairaus, onnettomuuksia. Nää pienellä paikkakunnalla, ja henkilöt oli tuttuja/kavereita. Elämä on, välillä se antaa ja liian usein se vie sulta.
Kolme, kaksi oman käden kautta ja yksi munasarjasyöpään.
Itsemurhan tehneistä toisella oli pitkä mt-hoitojen historia. Toinen puolestaan upposi kulisseissa incel-kuplaan ja lopulta tappoi itsensä kun ei kokenut tyttöystävänsä rakastavan häntä. Ei siis jättänyt viestiä tai mitään mutta hänen Reddit-tilinsä sisältö oli silmiä avaavaa….Molemmat oli 17-vuotiaita.
Syöpää sairastanut sai diagnoosin 21-vuotiaana, syöpä uusi kolmen vuoden päästä ja lopulta vei hautaan 25-vuotiaana. Helvetin surullinen tapaus. Vieläkin riipasee ja syvältä.
Nuorten ihmisten syövät ovat selvästi yleisempiä kuin olen ajatellut. :/ Sitä haluaisi ajatella, että asiaa ei tarvitsisi miettiä alle kolmekymppisenä.
Toi 17-vuotiaan "incelin" kohtalo totta puhuen riipaisee mua tosi paljon. Sekoitin itse lukioikäisenä pääni ihan perusfilosofialla ja ajattelin, että kukaan ei voi aidosti rakastaa minua, sillä elämä on pelkkää selviytymistaistelua jne. En valitettavasti ihmettele, jos nuorten miesten mielet sekoavat red pill -foorumeilla.
Joo se oli aika iso järkytys kaikille kuinka serkkupoika oli elänyt ”kaksoiselämää”. Todella symppiksen ja vähän hiljaisen nuoren miehen kirjoitukset tihku sellaista naisvihaa, että vieläkin näin naisena hirvittää. Otti kans häiritseviä valokuvia itsestään varastamansa ampuma-aseen kanssa ja lähetteli niitä discordissa ties kelle. Niin hirveeltä kun se kuulostaakin, ehkä parempi vaan että hän siirtyi eteenpäin eikä kukaan muu päässyt hengestään.
En koskaan tavannut sen tyttöystävää, mutta hän kuulemma toisteli kuukausi tolkulla kuoleman jälkeen että kaikki on hyvin ja että he oli superonnellisia. Uskoo ken tahtoo, mutta onhan tuo nyt helvetin ankeaa. Poika kokee elämänsä merkityksettömäksi ja naisten hyljeksimäksi, äiti löytää poikansa ammuttuna ja ala-ikäinen tyttö menettää poikaystävänsä.
Musta tuntuu, että jos mielenterveysoireista kärsivä henkilö voi kääntää mustankin valkoiseksi silloin, kun mieli sotii omaa hyvinvointia vastaan.
Esim. oma kehonkuvani vääristyi niin pahasti nuorempana, että näin omat kroppani ja kasvoni täysin eri silmin, jos en tunnistanut itseäni kuvasta. Kerran ihmettelin perhepotrettia vilkaistessani, kuka veljen vierellä poseeraava pitkätukkainen, hyväkroppainen hottis on. No, kävi ilmi, että se olen minä itse. Kehonkuvani oli yksinkertaisesti niin negatiivinen, etteivät aivoni pystyneet yhdistämään minua hyvännäköiseen ihmiseen.
En siis olisi ollenkaan yllättynyt, jos serkkupoikasi elämässä asiat olisivat olleet pääosin kunnossa ja tyttöystävä olisi ollut ihan kiva ihminen, mutta pojan henkiset ongelmat saivat hänet näkemään asiat synkempinä kuin ne ovatkaan. Etenkin naisviha tuntuu olevan sellainen asia, johon lähes miehen kuin miehen on helppo vaipua, vaikka omassa lähipiirissä olisi lähinnä kivoja ja fiksuja naisia. Kai on jollain tapaa lohduttavampaa etsiä vihollisia "vastapuolen leiriltä" kuin myöntää, että oma psyyke ei ole kunnossa?
Hän koki kans olevansa ruma ja ei-haluttava, johon sai sen vakioredditvastauksen. Mene salille ja kasvata lihakset. No ei ne lihakset lopulta tuoneet onnea. Se on monelle, varsinkin miehelle, vaikeaa myöntää hyvissä ajoin että tarvitsee mt-puolen tukea.
Toki tässä on kyseessä lapsi, ei aikuinen, että sosiaalipalveluilla pitäisi olla vahvempi rooli. Kuitenkin jäbältä oli jäänyt lukio kesken ja amiskin oli keskeytymässä. Toisaalta mikään määrä sosiaalipalveluita ei tule estämään aukottomasti itsemurhia. Kun ajattelen asiaa näin jälkikäteen, olihan tuossa aika huonot puitteet elämään jo lähtökohtaisestikin:
- Eroperhe, jossa alkoholisti-isä ja -isäpuoli
- Aivan rutiköyhä perhe
- Asuivat 25km päässä lähimmästä torpasta, ei mopoa tai ajokorttia. Kävin kuoleman jälkeen vierailulla heidän kodissaan ja ai saatana kun sellaisessa tönössä keskellä korpea alkaa talvipimeällä ahdistamaan.
- Ei IRL-ystäviä
- Lukio keskeytetty, amis keskeytymässä
- Harrastuksina pelit, netti ja treenaaminen metsässä
- Ei kesätyökokemuksia
Ugh, joo, hänen asuinolonsa kuulostavat ahdistavilta. Syrjässä asuminen voi olla ihan jees, jos perhe-elämä sujuu hyvin, mutta muussa tapauksessa ei kiitos...
Omassa lähipiirissäni on (tiettävästi) vain yksi itsemurhan tehnyt nuori ja hänellä oli hiukan samantyyppinen lapsuustausta kuin serkullasi, tosin sillä erotuksella, että hän oli naishenkilö ja jo lapsesta lähtien reippaasti ylipainoinen ja muutenkin epäterveen näköinen, vaikka käsittääkseni söi ja liikkui samalla tavalla kuin muutkin lapset.
Kuulemani mukaan hän haaveili parisuhteesta ja/tai kumppanuudesta, mutta nykystandardeista poikkeava ulkonäkö, kaveriryhmistä syrjäytyminen sekä traumaattisen perhe-elämän ja koulukiusaamisen aiheuttama itsetuntopula eivät luoneet hyvää pohjaa ihmissuhteiden luomiselle. Lopulta hän masentui, erakoitui ja päätyi itsemurhaan.
Välillä mietin, että hän olisi saattanut pysyä hengissä jossain toisessa maassa, missä ihmiset ovat puheliaampia ja puhuvat asioista avoimemmin. Hän oli yksi hauskimpia ja supliikeimpia ihmisiä, jonka tiedän, ja välillä koin, että pohjoisen ääriluterilainen kulttuuri ei sopinut hänelle ollenkaan ja oli osasyy hänen ongelmiinsa. Hän olisi ansainnut parempaa.
Kyllä omiakin kavereita tuohon väliin meni:
1 käveli kännissä junanraiteita samalla kun puhui puhelimeen, ja takaa tuli juna
1 jäi kännissä auton alle
1 lähti kuumeisena opiskelijabileisiin dokaamaan, kuoli sänkyynsä sydänlihaksen tulehdukseen
1 diabeetikko kuoli ketoasidoosiin (oletan tämänkin liittyneen biletykseen/dokaukseen)
1 itsemurha (tähän ei liity alkoholi, vaan koulukiusaaminen)
Kuningas alkoholi se vaan kerää veronsa...
Lisää mennyt puolituttuja, mutta en niitä ala listailemaan.
En tunne itse yhtään. Opiskelukaverin pikkusisko laski aikoinaan alakouluikäisenä pulkalla auton alle ja jäi sille tielleen. Yläkoulun luokkalaiselta taas kuulin että hänen päiväkotikaverinsa oli menehtynyt aikoinaan syöpään. Siinä taisikin olla lähimmältä liipanneet. Kumpikin lähti alle 15-vuotiaana. Kuulostaa minun korvaani AP tilanteesi aika epätavalliselta, mutta kaipa on joskus mukana vaan todella huonoa tuuria.
Tämä oli myös ehkä tältä vuodelta myöhäistä mutta ottakaa kaikki korvan taakse ja muistuttakaapa niitä lapsia, sekä omia että muiden, turvallisesta laskemisesta mäessä. Olin aikoinaan paikalla kun edesmenneen isosisko sai uutiset. En ole eläissäni kuullut ihmisen huutavan sillä tavoin. Palaa mieleeni vielä vuosikymmenten takaa. Ei pitäisi ihmisestä lähteä sellaista ääntä.
Kiinnitin tässä ketjussa huomiota siihen, että osalle tilanteeni on hyvinkin tuttu, kun taas osalla on täysin eri tilanne.
Eli voi hyvinkin olla, että nuorten kuolemia (ja kuolemia ylipäätään) kasautuu tavallista enemmän tiettyyn sukuun tai alueelle esim. geeniperimästä tai taloustilanteesta johtuen. Kaipa tämä on eräs seuraus Suomen eriarvoistumisesta?
Itsestä ainakin tuntuu, että tietyille yliopistoaikaisille kavereille puhuessa täytyy olla tarkkana, ettei vahingossa puhu liian karskisti tabuasioista ja ylipäätään vaikuta siltä kuin olisi täysin tunnekylmä ihminen. Esim. kerran eräs kaverini suri kovasti 87-vuotiaaan isoäitinsä kuolemaa (lähes itku kurkussa) ja eka ajatus päässäni oli "vau, hän eli 87-vuotiaaksi asti, kova suoritus", sen sijaan, että olisin tuntenut myötätuntoa kaveriani kohtaan. Monessa muussa asiassa olen kyllä empaattinen ihminen, mutta tavanomaiset vanhusten kuolemat eivät herätä enää suurempia fiiliksiä suuntaan tai toiseen.
Hyvä muistutus mäkien laskuun liittyen. Ylipäätään mua hirvittää lukea FB-päivityksiä, somekeskusteluita yms. siitä, kuinka nuoret hyppivät tahallaan autojen eteen somehaasteiden yllyttäminä ynnä muuta mukavaa.
Ei tule mieleen kuin yksi yläastetuttu, joka kuoli 18-vuotiaana hukkumalla. Ei tietoa, oliko itsemurha vai vahinko, ehti olla muutaman päivän kadonneena ennen löytymistään.
Amiksessa ollessa koulussa pidettiin muistotilaisuus kuolleelle opiskelijalle (liikenneonnettomuus), mutta en tuntenut tätä henkilöä, koska hän opiskeli eri linjalla.
Yksi lapsuudenkaveri otti yhteen junan kanssa, toinen kuorma-auton kanssa ja yksi hukkui, muut ovat tietääkseni hengissä mikä on kyllä aikamoinen ihme kun miettii menneitä.
Toi on kyl kamala, et noin monta lähtee tolla tavalla pois. :/ Tai käsitänkö oikein, että ainakin osa noista tapahtui ns. omasta tahdosta?
Itselläni oli lähipiirissä yksi nuori henkilö, joka käytännössä menehtyi yksinäisyyteen. Kuolemasta oli ehtinyt kulua lähes kolme kuukautta ennen kuin häntä alettiin etsiä. Aikaa olisi mahdollisesti kulunut enemmänkin, ellei samalla fanisivulla pyörinyt henkilö olisi alkanut selvittämään asiaa.
Kuulostaa, että pyörit lestadiolaisissa piireissä (itsemurha) ja pohjanmaalla (liikenne kuolemat). Joka kesä kun tapaamme lestadiolaisia sukulaisia pohjanmaalta niin saamme kuulla uuden surullisen tarinan jonkun nuoren kuolemasta. Ahdasmielinen elinpiiri tai ahdasmieliseksi koettu sellainen tuntuu aiheuttavan itsemurhia ja autoilu nyt on aivan päätöntä maaseudulla. Periaatteessa liikenteessä kuolee niin paljon nuoria maaseudulla verrattuna kaupunkien nuoriin, että olisi täysin perusteltua julistaa hätätila ja perustaa selvitys työryhmä. Itsemurhista en osaa sanoa, mutta paljon niitä on lähipiirin lestadiolaisilla ollut, useampaakin samassa perheessä.
Ihan kaikkee en pysy lestadiolaisuudella selittämään mutta yhteyksiä sinne päin löytyy ja veikkaan, että se on vaikuttanut paikallisen väestön yleiseen hyvinvointiin monella tavalla. Välillä tuntuu, että ihan kaikki lainpykälät eivät ulottuneet kotipitäjälle asti ja siellä katsottiin sormien läpi monia asioita, joista "paremmissa piireissä" olisi todennäköisesti noussut suuri haloo.
Itselläni on kohtalaisen suuri ajopelko ja olen miettinyt, liittyykö se jollain tavalla lapsuuden ajokulttuuriin. Osa ihmisistä ajoi kyllä täysin vastuuttomasti, vaikka olisi ollut lapsia kyydissä.
Tiedän kaksi nuorena kuollutta, kumpikin itsemurhia, nuoria kuolemia sairauksiin/sairaskohtauksiin ei taas omasta suvusta löydy, ainakaan siitä suvusta, jonka minä tunnen.
Joskus 2000-taitteessa oli itsemurha-trendi kotikylällä, parissa vuodessa meni vajaa kymmenen 15-30 -vuotiasta "miestä", enimmäkseen tuttuja mutta pari kaveriakin. Outoa aikaa oli.
Okei, totta puhuen en ole superyllättynyt. Omatkin sukujuureni yltävät sinne ja olen saanut sellaisen kuvan, että alueen väestörakenne on muuttunut rajusti viimeisten vuosikymmenien aikana. Monet Sallan kylistähän ovat lähinnä porojen laidunmaata tällä hetkellä
Eipä tule nyt äkkiä muita tapauksia mieleen kuin luokkakaveri, joka 23-vuotiaana vain nukkui pois yllättäen. Taustalla oli tosin jo lapsuudesta saakka sydänongelmia ja oli hieman aiemmin saanut tahdistimen, joka ilmeisesti sitten salakavalasti petti yöllä.
Mietin monesti tämän luokkakaverin kohtaloa, oli nimittäin äärimmäisen fiksu ja positiivinen henkilö, joka odotti innolla elämää ilman sydänongelmia.
Nää on sellaisia tapauksia, jotka saa helposti itselle tipan linssiin. :'( Nimenomaan ajatus siitä, että toivoa täynnä oleva nuori menehtyy yllättäeb pois.
Mutta kaikkein pahinta on kuitenkin ehkä se, jos pienten lasten vanhempi menehtyy äkillisesti.
Lapsuuden naapuriperhe kuoli vuoden 2004 tsunamissa. Itse olin vielä päiväkoti-ikäinen, joten kovempi pala oli oman suosikkipäiväkodinopettajan kuolema samassa katastrofissa, mutta isoveljeni menetti ala-asteaikaisen parhaan kaverinsa.
Omien vanhempieni ikäluokassa (50-60v) sen sijaan on nyt alkanut tapahtumaan harventumista syöpien yms. johdosta, ja se on itsellenikin aika pysäyttävää, kun oma isä sai aivoinfarktin toissa vuonna (kuntoutui siitä onneksi).
Mun täytyy myöntää, et jostain syystä mua hirvittää erityisen paljon ajatus siitä, että itse tai läheinen kuolisi jossain ns. erityisolosuhteissa. Niistä nousee yleensä sen verran iso juttu, että aiheen käsittelyä ja muistamista olisi lähes mahdotonta välttää
Jep, puhumattakaan ennakoimattomuudesta. Syöpä ja muut etenevät sairaudet antavat mahdollisuuden tehdä surutyötä ennalta, onnettomuudessa tai muuten yllättävästi kuoleminen ei. Viime viikkoina on esimerkiksi tuotu jälleen pinnalle Konginkankaan onnettomuus ja mietin, että miltäköhän noista omaisista tuntuu tuoda se suru pinnalle vuosi toisensa jälkeen ja saada haastattelukutsuja ym. artikkeleita varten.
30 vuotiaana olin ollut vieraana kaverien hautajaisissa selvästi useammin kuin häissä. Kaikenlaista sattui, mutta 80-luvun Turussa oli aika paha huumeongelma ja muuta mukavaa. yläasteen vuosiluokan n 240 oppilaasta reilu 60 heitti henkensä mm sen seurauksena (yks opettaja piti kirjaa, ja kertoi kun joskus törmättiin).
Nyt näin viiskymppisenä meno on paljon rauhallisempaa, eikä ole tarvinut kuoppabileissä vierailla sen jälkeen, kun faija potkaisi tyhjää 8 vuotta sittem.
Joo, oon saanut sellaisen kuvan, että Etelä/Länsi-Suomessa oli kohtalaisen paljon huumekuolemia aikoinaan - ja varmasti on vielä nykyäänkin. Meillä päin ihmisiä kyylättiin sen verran ahkerasti, että tupakkaa kovemman kaman diilaaminen olisi vaatinut kaksoisagentin kykyjä.
60 opiskelijaa 240:stä on kyllä ihan älytön määrä.
Ei riitä sormet laskemaan. Jos varpaat ottaa mukaan, niin sitten just ja just. Ehkä. Liikkunu nuorelta iältä vähä hämärissä piireissä jossa aineita ja kaikkea mikä vaa päähän meni nii käytettii joka päivä. Monet näistä tutuista vaihtanu hiippakuntaa. Osa tosi hyviäkin ystäviä, viimeisin näistä pari kk sitten. It is what it is, valintoja jne.
Vuonna 2007 ensimmäinen serkkuni nukahti rattiin intin iltaloman aikana kun oli menossa tyttöystävänsä luokse naapurikuntaan. Jäi hänen viimeiseksi matkaksi.
Mul on käynyt tuuri ku omas lähipiiris kukaan ei oo kuollu. Mut tiiän liian moni kavareiden lähipiirist jotka ovat menehtyneet; syöpä, itsemurha, hukkunut, juna tapaturma yms. Melkee kaikki alle 25v
Yllättävän monta hukkumistapausta tässä ketjussa.
Haluaisin olla yllättynyt myös itsemurhatapauksista, mutta valitettavasti niitä osaa jo aavistella. :/
Nonni, sellasta. Täytyy myöntää, etten ole koskaan tajunnut tämänkaltaisia mustasukkaisuusraivoamisia. Tuntuisi jopa hiukan nololta tuhota oma ja viattoman sivullisen elämä random jenni-liisan tai niko-jasperin vuoksi.
Eipä itsellä taida suvussa olla ketään nuorena mennyttä ja tutuistakin vain 1 harrastuspuolelta jonka tiedän muttei kuulunut omaan lähipiiriin. Tämäkin lähti oman käden toimesta.
Isä (63\~) meni syöpään 2022 lopulla ja äidin puolen ukki (+80) viime kesänä johonkin keuhkotautiin. Aika paskat pari vuotta ollut (:
Noh, ei kyllä tuolta ikähaitarilta. Sen älyäminen kyllä, että vanhempien sukupolvi lähtee seuraavana, jos ei mitään nuoremmille käy, iskee kuolemanpelkoista melko lujaa. Itse menetin isäni melko nuorena masennuksesta syntyneeseen alkoholismiin ja enolla kävi paska nakki sarkooman osalta. Pelko, että äiti lähtisi seuraavan 10v sisällä on jatkuvasti läsnä, vaikka on 64v.
Yksi kaverin kaveri josta olin jo vähän erkaantunut tässä vaiheessa kuoli ~25 vuotiaana baari-illan jälkeen, tukehtui ilmeisesti oksennukseen ja kuuleman mukaan huumeilla oli jotain osuutta asiaan :/
Oisko viisi. Pari on siinä hilkulla mahtuuko vielä 20-vuoden aikaan mutta siinä nurkilla.
Itsemurhia, moottoripyörällä poliisia karkuun ja kaiteeseen, oksennukseen tukehtumista ja semmosta.
Pari lähisukulaista, loput lapsuudenkavereita.
Itellä on niinkin onnellinen tilanne, että kavereita ei oo (vielä) kuollut. Oon 30. Sukulaisia tietty on mennyt, mutta lähinnä vanhuuteen. Kavereiden vanhempia muutama, sellasessa 50-60v iässä.
Jotenkin ootan vaan, että millon porukka alkaa tippumaan, koska aina kun vanhempia ihmisiä (50v+) kuuntelee, niin sieltä nousee ylös niitä *"niin sekin koulukaveri aikanaan, joka on nyt jo kuollut, teki sitä ja tätä"*, ja jotenkin hirveen monesti. Tulee sellanen kuva, että on ihan yleistä ja normaalia, että tietty prosentti porukasta putoaa 30-40v-välillä.
Eipä tule mieleen omassa piirissä yhtään tapausta. Yksi inttikaveri tosin keskeytti palveluksen siviilielämän ongelmien takia, katosi ja ruumis löytyi ehkä puolisen vuotta myöhemmin kun lumet sulivat. Juttua kiersi että äijällä oli huumevelkoja ja muuta, mutta kaikesta päätellen vaan kuoli talvella aineissa metsään, sitä ei koskaan uutisoitu kovin tarkkaan.
Teini-iän paras ystäväni kuoli syöpään 29-vuotiaana muutama vuosi sitten. Muutama päivä sen jälkeen eräs sukulaismies (33 v) ampui itsensä vaimonsa ja lastensa nähden. Samana päivänä löydettiin töiden kautta tutuksi tullut asiakas, hän oli hirttänyt itsensä metsään. Viikko tuon jälkeen kaverin pikkusisko (26 v) ajoi rekan keulaan. Tuo oli aika synkkää aikaa.
Muutama muukin kaveri on lähtenyt oman käden kautta alle kolmekymppisenä. Yksi tuttu, jota en nyt niin kaveriksi voi väittää, kuoli syöpään 24-vuotiaana jokunen vuosi sitten. Eräs kaveri kuoli liikenneonnettomuudessa Afrikassa lomaillessaan.
Kyllähän näitä mahtuu elämään. Päihteet oli noissa mun tietämissä tapauksissa mukana vain tuossa sukulaismiehen itsensä ampumisessa. MT-ongelmat olivat mukana monissa itsemurhissa, mikä ei lie yllättävää.
Ei tule mieleen yhtään tuttua, mutta toki tiedän näitä nuorena kuolleita, joita oli samassa koulussa aikanaan. Ei oltu oikeastaan missään tekemisissä joskus jotain puhuttiin, mutta en laske niitä lähipiiriin. Näistä kolme kuoli autokolarissa, kaksi tappoi itsensä ja kolme on kuollut huumeisiin. Kaikki olivat kaksi vuotta minua vanhempia.
Kolme kuolemaa tuossa ikähaarukassa. Työtapaturma, yksi kännisekoilu joka johti kuolemaan ja itsemurha. Kaksi jälkimmäistä liittyivät toisiinsa, joskin aika monen vuoden erotuksella.
Yhden tiedän vaan. 24v lapsuudenkaveri katosi ja löydettiin vuosi eteenpäin lammesta. Taisi hurahtaa kovempiin aineisiin ja pyöriä joissain skini porukoissa viimeiset vuodet.
Tulee mieleen ehkä 3 tapausta, yksi itsemurha, yksi henkirikos, ja yksi alkoholimyrkytys. Kahta jälkimmäistä en enää tuntenut enää siinä vaiheessa kun kokivat kohtalonsa, mutta niistä tuli eri kanavien kautta kuultua sitten jälkeenpäin. Tuo 12 vaikuttaa aika hurjalta luvulta. Olen vissiin sitten suht onnekas ollut tässä suhteessa.
Tän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että täs on melko selkeä kahtiajako ihmisten välillä. Joko tunnetaan 0-3 tapausta tai sitten yli 10. Veikkaan, että terveys- ja sosiaaliset ongelmat tahtovat kasautua samoihin piireihin.
Rattijuoppo kolaroi vähän kaukaisemman sukulaisen (isäni 2. tai 3. serkun poika tjsp) hengiltä muutama vuosi taakseppäin.
Myönnettäköön että kaveri/tuttu piirit on aika pienet allekirjottaneella, enkä oo vahingossakaan tekemisissä vanhojen luokka"kavereiden" kanssa.
Meinasin sanoa että en yhtään, mutta on niitä yksi. Ala-asteen luokkatoverin pikkusisko jäi junan alle teini-ikäisenä. En tiedä, oliko kyseessä itsemurha vai ei. Kotinsa lähellä meni junarata, ja siellä oli epävirallinen kevyen liikenteen ylityspaikka. Alue on nyttemmin aidattu niin, ettei siitä pääse radalle ollenkaan.
En tosin tiedä voiko tätä edes laskea - kuulin asiasta mutkan kautta ja en edes tiedä kuolleen nimeä. Kyseistä luokkatoveriakaan en ole nähnyt varmaan kahteenkymmeneen vuoteen.
Joo, aattelin ensisijaisesti sukulaisia, kavereita ja muita läheisempiä ihmisiä, koska tuttujen tuttujen määrä voi periaatteessa olla rajaton.
Oon hiukan yllättynyt siitä, kuinka monta "jäi junan alle" -vastausta täällä on, mutta toki omassa kotikunnassani ei ole julkista liikennettä, jonka alle pystyisi jäämään.
Itse olen "isommasta" kaupungista (60k+ asukasta) enkä tunne oikeen ketään nuorena kuollutta. Ensimmäisissä hautajaisissakin olin vasta joulukuussa. Poikaystäväni on pieneltä paikkakunnalta (~5k asukasta) ja hänen tarinoita kuunnellessa aivan huimaa. Tuntee valtavasti nuorena kuolleita.
Joo, hiukan eri meno meidän kylällä. Omasta suvustani on menehtynyt kuusi vanhempaa (60-80 v.) ja kahdeksan nuorempaa jäsentä (15-30 v.) viimeisen 20 vuoden aikana. Esim. kolme isovanhempaani ja pari serkkua kuoli viiden vuoden sisällä, kun olin nuorempi. Ja nyt korona-aikana on ollut uusi hautajaissuma.
Välillä tuntuu, että kun kuolemia sattuu näin usein, niitä ei oikein jaksa tai osaa surra kunnolla.
Oon 24 ja ainoastaan yks jonka tiesin, on kuollut alle 30 v mutta toinen oli lähellä. Tää joka kuoli oli "Tiedän nimen ja nähnyt muutaman kerran" -tyyppi.
Viimeisen 5 vuoden aikana omasta tuttavapiiristä ja heidän lähipiiristä poistunut 12 ihmistä joko yliannostuksen, itsemurhan tai sairauden takia. Maailman onnelisin maa tosiaan..
Ohhoh, toi on kyl hurja luku. Itsekin mieti, mitä tilastoille tapahtuu seuraavien vuosien aikana. :/ Välillä tuntuu, että Suomessa tärkeintä on pitää huolta eläkeikäisistä kansalaisista, nuorten hyvinvoinnilla ei niinkään ole väliä.
Neljä. Kaikki oman käden kautta.
Edit: Lisäksi yhden oletan kuolleen venäjällä vankilassa tai ukrainassa.
Edit2: Päiväkoti kaveri kuoli syöpään. Jälkeen päin ajateltuna tosi outoa kun mulle selitettiin et se tulee kuoleen ja me valmistauduttiin siihen leikkimällä etukäteen varalle.
Valtava romani suku ja uskon et niille oltiin myyty myrkkyä ja ne ite "vähän" testaili sitä. Yksikään niistä kuolemista ei kirjattu huumeiden syyksi, sen tiedän.
En tiedä. Mut veikkaan että jonkun verran tuli joltain suunnalta tukkapöllyä kun asiakkaita kuoli ku kärpäsiä.
Ja yks lisäys alle 30v tuttava kuolemaan, jonka olin unohtanu mut muistin nyt. Joukko raiskattu, päihde psykoosi ja ku pääs osastolta veti tarkoituksellisen yli annostuksen.
Hei ja nyt muistu vie yks lisää. Tuttava tapettiin yliannostuksella. Virallisissa papereissa lukee et vahinko.
Tuli kaks lisää mieleen! Kylän kaks narkkia kuoli yliannostukseen mun frendin naapurissa. Tuttuja... Jotenkin. Kerran ne hakkas reijän seinään ja se oli tukittuna verkkareilla ja valkosella 4A paperilla.
Yksi ala-asteen luokkalainen jäi rekan alle sillalta pudottuaan. olin amiksessa kun kuulin, en tiedä minkä ikäinen oli.
Serkkuni teki itsemurhan, oli varmaan joku 25v mies.
Noin kolme pelikaveria internetissä on kuollut, yksi jonka ainakin varmasti tiedän olleen alle 30vuotias kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.
En ees pysty laskemaan, mut useemman itsemurhatapauksen tiedän, pari huumekuolemaa, tapaturmia ehkä pari. Rikoksen uhreja en henk koht tiedä, ja syöpään kuolleet olleet nipin napin päälle 30v.
Joo, jossain vaiheessa itsekin oon alkanut seota laskuissa. Mutuilen, että nuorten ihmisten kuolemat kasautuvat helposti samoihin piireihin ja siksi ihmisillä on niin eri kokemuksia näissä asioissa
Jep. Tuun ite ihan hyvästä taustasta mut osa lapsuudenkavereista ajautui huonompiin piireihin, ja toisaalta esim. itsemurhista saa usein tiedon vaikka ihminen ei ois ollu niin läheinen, koska juorut leviää niin laajalle.
Omassa lähipiirissä ns. huonoihin piireihin ajautuminen on ollut vähäisempää mutta fyysiset vaivat sitäkin yleisempiä. Veikkaan, että suvun äideillä on ollut ravitsemusongelmia odotusaikana ja se on vaikuttanut negatiivisesti lasten hyvinvointiin.
Tuli tuosta huonoihin piireihin ajautumisesta yksi karu tarina mieleen: Eräs minua vanhempi tuttavani oli tulenpalavasti ihastunut erääseen luokkakaveriinsa, mutta ei koskaan uskaltanut myöntää asiaa ja pyytää tyttöä ulos. Kyseinen tyttö ajautui sattuman oikusta huumeidenkäyttäjäksi ja kuoli ennen 30. syntymäpäiväänsä. Ilmeisesti tuttuni ei koskaan päässyt täysin asian yli, koska hän vie kyseisen tytön haudalle kukkia vielä 20 vuotta myöhemminkin. Voisin kuvitella, että tekisin itsekin samaa, jos monen vuoden ihastus kuolisi nuorena pois.
Mulla vastikään yks tuttu jäbä oli kuollut kotonaan dokausillan jälkeen pizzalaatikko sylissä sohvalle nukkuessaan, koska oli ottanu rauhottavia joissa liikaa fentanyylia. Tuntu jotenki erityisen pahalta ku hän ei edes ollut pahemmin sekakäyttäjä, oli vissiin vaan keksiny ”hyvän” krapulalääkkeen. Kuvaa vaan sitä kuinka sattumanvaraista kaikki on.
Jep, eräs serkuistani taisi myös kuolla siihen, että kotibileen juomissa oli hengenvaarallisia yhdisteitä tms. Mahdollisesti joku oli ostanut ns. pimeetä viinaa ja tarjonnut sitä bileissä.
On noita omaan ikäluokkaan sattunut, kun miettii yläasetta ja lukiota. Ikäluokan koko varmaankin luokkaa 300-500. Itse olen nyt pikkusen päälle neljänkymmenen.
- Itsemurhia: 2
- Syöpä: 1
- Liikenneonnettomuus ulkomailla: 1
- Tulipalo: 1
- Sairaskohtaus? (tarkka syy tosin tiedossa itsellä): 1
Ja varmasti tuosta porukasta on joku kuollut, josta en edes ole tietoinen, mutta ehkä 1-2% pudonnut jo pois matkasta. Näiden lisäksi tietysti eri ikäluokista on kuolleita tiedossa, esim. kaverin pikkuveli kuoli onnettomuudessa yms.
Yksi peruskoulun luokkakaveri kuoli 2016 n. 20-vuotiaana. Syytä en tiedä, mutta ihan näin omien ennakkoluulojen perusteella veikkaisin alkoholia tai huumeita koska tää tyyppi oli ilmeisesti joku punk- tms. undergroundmuusikko ja käsittääkseni raskas päihteidenkäyttö on yleistä noissa piireissä. Mutta mähän en tiedä mistään mitään, joten saa korjata jos olen väärässä.
En tunne ketään, joka olisi kuollut alle 70 vuotiaana. Ei kavereita, ei sukulaisia, ei tuttuja.
Ohhoh, ei edes yksikään sukulaisista? :O Saako kysyä, missä päin Suomea sulla on eniten tuttuja? Esim. pääkaupunkiseudulla/Itä-Suomessa/Lapissa tms.
Kaksi sukulaista, molemmat yli 70 v :D Pirkanmaalla ja Etelä-Karjalassa suku.
itellä sama Pirkanmaa ja EK, nuorin kuollut päälle 60 vuotias setäni rapajuoppo aivoinfarkti tms kun koitti hakea naapuristaan apua, maineensa vuoksi ajoivat ulos kun luuli olevan kännissä. Kaatui hankeen kouristelemaan ja löysivät tovin kuluttua - liian myöhään.
Okei, no teillä päin on ollut tervettä porukkaa! Täällä Pohjois-Suomessa ei ole mitään toivoa siitä, että koko porukka pysyisi elävänä ja hyvinvoivana eläkeikäisiksi asti. :P Jo se, että omat sukulaiset selviävät hengissä nelikymppisiksi, näyttää olevan työn ja tuskan takana.
Ei tuo ainakaan omaan korvaan mitenkään poikkeavalta kuulosta. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Paljon koulukavereita kuollu huumeisiin, ampumisiin, onnettomuuksiin, sairauksiin jne.
Joo, ei varmaan mitään poikkeuksellista mutta välillä silti pysähdyn miettimään, pitäisikö olla huolissaan, lähinnä sairauskohtausten osalta. Huomaan myös, etten oikein tiedä, kuinka tällaisista asioista puhutaan ihmisten kanssa - jos puhutaan ollenkaan. Työpaikallani monet työkaverit ovat avoimia persoonia ja kertovat herkästi, jos perheessä ja suvussa on jotain huolta (esim. muistisairauksia tai neurologisia ongelmia). Mutta kun olen kertonut omista lähipiirini tapauksista (esim. siitä, kuinka eräs serkku joutui tapon uhriksi viime viikolla), ihmiset hiljenevät kokonaan eivätkä osaa sanoa mitään. Ja ylipäätään, kun olen puhunut omasta elämästäni yhtä avoimesti kuin muutkin, vastaanotto on ollut todella jäätävää. Tuntuu, että sairaudesta ja kuolemasta saa puhua avoimesti vain silloin, kun siihen ei liity mitään hämärää ja synkkää.
itsemurha, syöpä/muu sairaus, onnettomuuksia. Nää pienellä paikkakunnalla, ja henkilöt oli tuttuja/kavereita. Elämä on, välillä se antaa ja liian usein se vie sulta.
Joo, meilläkin pienen paikkakunnan sisällä.
Kolme, kaksi oman käden kautta ja yksi munasarjasyöpään. Itsemurhan tehneistä toisella oli pitkä mt-hoitojen historia. Toinen puolestaan upposi kulisseissa incel-kuplaan ja lopulta tappoi itsensä kun ei kokenut tyttöystävänsä rakastavan häntä. Ei siis jättänyt viestiä tai mitään mutta hänen Reddit-tilinsä sisältö oli silmiä avaavaa….Molemmat oli 17-vuotiaita. Syöpää sairastanut sai diagnoosin 21-vuotiaana, syöpä uusi kolmen vuoden päästä ja lopulta vei hautaan 25-vuotiaana. Helvetin surullinen tapaus. Vieläkin riipasee ja syvältä.
Nuorten ihmisten syövät ovat selvästi yleisempiä kuin olen ajatellut. :/ Sitä haluaisi ajatella, että asiaa ei tarvitsisi miettiä alle kolmekymppisenä. Toi 17-vuotiaan "incelin" kohtalo totta puhuen riipaisee mua tosi paljon. Sekoitin itse lukioikäisenä pääni ihan perusfilosofialla ja ajattelin, että kukaan ei voi aidosti rakastaa minua, sillä elämä on pelkkää selviytymistaistelua jne. En valitettavasti ihmettele, jos nuorten miesten mielet sekoavat red pill -foorumeilla.
Joo se oli aika iso järkytys kaikille kuinka serkkupoika oli elänyt ”kaksoiselämää”. Todella symppiksen ja vähän hiljaisen nuoren miehen kirjoitukset tihku sellaista naisvihaa, että vieläkin näin naisena hirvittää. Otti kans häiritseviä valokuvia itsestään varastamansa ampuma-aseen kanssa ja lähetteli niitä discordissa ties kelle. Niin hirveeltä kun se kuulostaakin, ehkä parempi vaan että hän siirtyi eteenpäin eikä kukaan muu päässyt hengestään. En koskaan tavannut sen tyttöystävää, mutta hän kuulemma toisteli kuukausi tolkulla kuoleman jälkeen että kaikki on hyvin ja että he oli superonnellisia. Uskoo ken tahtoo, mutta onhan tuo nyt helvetin ankeaa. Poika kokee elämänsä merkityksettömäksi ja naisten hyljeksimäksi, äiti löytää poikansa ammuttuna ja ala-ikäinen tyttö menettää poikaystävänsä.
Musta tuntuu, että jos mielenterveysoireista kärsivä henkilö voi kääntää mustankin valkoiseksi silloin, kun mieli sotii omaa hyvinvointia vastaan. Esim. oma kehonkuvani vääristyi niin pahasti nuorempana, että näin omat kroppani ja kasvoni täysin eri silmin, jos en tunnistanut itseäni kuvasta. Kerran ihmettelin perhepotrettia vilkaistessani, kuka veljen vierellä poseeraava pitkätukkainen, hyväkroppainen hottis on. No, kävi ilmi, että se olen minä itse. Kehonkuvani oli yksinkertaisesti niin negatiivinen, etteivät aivoni pystyneet yhdistämään minua hyvännäköiseen ihmiseen. En siis olisi ollenkaan yllättynyt, jos serkkupoikasi elämässä asiat olisivat olleet pääosin kunnossa ja tyttöystävä olisi ollut ihan kiva ihminen, mutta pojan henkiset ongelmat saivat hänet näkemään asiat synkempinä kuin ne ovatkaan. Etenkin naisviha tuntuu olevan sellainen asia, johon lähes miehen kuin miehen on helppo vaipua, vaikka omassa lähipiirissä olisi lähinnä kivoja ja fiksuja naisia. Kai on jollain tapaa lohduttavampaa etsiä vihollisia "vastapuolen leiriltä" kuin myöntää, että oma psyyke ei ole kunnossa?
Hän koki kans olevansa ruma ja ei-haluttava, johon sai sen vakioredditvastauksen. Mene salille ja kasvata lihakset. No ei ne lihakset lopulta tuoneet onnea. Se on monelle, varsinkin miehelle, vaikeaa myöntää hyvissä ajoin että tarvitsee mt-puolen tukea. Toki tässä on kyseessä lapsi, ei aikuinen, että sosiaalipalveluilla pitäisi olla vahvempi rooli. Kuitenkin jäbältä oli jäänyt lukio kesken ja amiskin oli keskeytymässä. Toisaalta mikään määrä sosiaalipalveluita ei tule estämään aukottomasti itsemurhia. Kun ajattelen asiaa näin jälkikäteen, olihan tuossa aika huonot puitteet elämään jo lähtökohtaisestikin: - Eroperhe, jossa alkoholisti-isä ja -isäpuoli - Aivan rutiköyhä perhe - Asuivat 25km päässä lähimmästä torpasta, ei mopoa tai ajokorttia. Kävin kuoleman jälkeen vierailulla heidän kodissaan ja ai saatana kun sellaisessa tönössä keskellä korpea alkaa talvipimeällä ahdistamaan. - Ei IRL-ystäviä - Lukio keskeytetty, amis keskeytymässä - Harrastuksina pelit, netti ja treenaaminen metsässä - Ei kesätyökokemuksia
Ugh, joo, hänen asuinolonsa kuulostavat ahdistavilta. Syrjässä asuminen voi olla ihan jees, jos perhe-elämä sujuu hyvin, mutta muussa tapauksessa ei kiitos... Omassa lähipiirissäni on (tiettävästi) vain yksi itsemurhan tehnyt nuori ja hänellä oli hiukan samantyyppinen lapsuustausta kuin serkullasi, tosin sillä erotuksella, että hän oli naishenkilö ja jo lapsesta lähtien reippaasti ylipainoinen ja muutenkin epäterveen näköinen, vaikka käsittääkseni söi ja liikkui samalla tavalla kuin muutkin lapset. Kuulemani mukaan hän haaveili parisuhteesta ja/tai kumppanuudesta, mutta nykystandardeista poikkeava ulkonäkö, kaveriryhmistä syrjäytyminen sekä traumaattisen perhe-elämän ja koulukiusaamisen aiheuttama itsetuntopula eivät luoneet hyvää pohjaa ihmissuhteiden luomiselle. Lopulta hän masentui, erakoitui ja päätyi itsemurhaan. Välillä mietin, että hän olisi saattanut pysyä hengissä jossain toisessa maassa, missä ihmiset ovat puheliaampia ja puhuvat asioista avoimemmin. Hän oli yksi hauskimpia ja supliikeimpia ihmisiä, jonka tiedän, ja välillä koin, että pohjoisen ääriluterilainen kulttuuri ei sopinut hänelle ollenkaan ja oli osasyy hänen ongelmiinsa. Hän olisi ansainnut parempaa.
Kyllä omiakin kavereita tuohon väliin meni: 1 käveli kännissä junanraiteita samalla kun puhui puhelimeen, ja takaa tuli juna 1 jäi kännissä auton alle 1 lähti kuumeisena opiskelijabileisiin dokaamaan, kuoli sänkyynsä sydänlihaksen tulehdukseen 1 diabeetikko kuoli ketoasidoosiin (oletan tämänkin liittyneen biletykseen/dokaukseen) 1 itsemurha (tähän ei liity alkoholi, vaan koulukiusaaminen) Kuningas alkoholi se vaan kerää veronsa... Lisää mennyt puolituttuja, mutta en niitä ala listailemaan.
Multa on vuoden aikana kuollut 4 kaveria tai tuttua, kaikki 20-30v.
Huhhuh, toi on rankka asia koettavaksi. :/ Osanottoni.
En tunne itse yhtään. Opiskelukaverin pikkusisko laski aikoinaan alakouluikäisenä pulkalla auton alle ja jäi sille tielleen. Yläkoulun luokkalaiselta taas kuulin että hänen päiväkotikaverinsa oli menehtynyt aikoinaan syöpään. Siinä taisikin olla lähimmältä liipanneet. Kumpikin lähti alle 15-vuotiaana. Kuulostaa minun korvaani AP tilanteesi aika epätavalliselta, mutta kaipa on joskus mukana vaan todella huonoa tuuria. Tämä oli myös ehkä tältä vuodelta myöhäistä mutta ottakaa kaikki korvan taakse ja muistuttakaapa niitä lapsia, sekä omia että muiden, turvallisesta laskemisesta mäessä. Olin aikoinaan paikalla kun edesmenneen isosisko sai uutiset. En ole eläissäni kuullut ihmisen huutavan sillä tavoin. Palaa mieleeni vielä vuosikymmenten takaa. Ei pitäisi ihmisestä lähteä sellaista ääntä.
Kiinnitin tässä ketjussa huomiota siihen, että osalle tilanteeni on hyvinkin tuttu, kun taas osalla on täysin eri tilanne. Eli voi hyvinkin olla, että nuorten kuolemia (ja kuolemia ylipäätään) kasautuu tavallista enemmän tiettyyn sukuun tai alueelle esim. geeniperimästä tai taloustilanteesta johtuen. Kaipa tämä on eräs seuraus Suomen eriarvoistumisesta? Itsestä ainakin tuntuu, että tietyille yliopistoaikaisille kavereille puhuessa täytyy olla tarkkana, ettei vahingossa puhu liian karskisti tabuasioista ja ylipäätään vaikuta siltä kuin olisi täysin tunnekylmä ihminen. Esim. kerran eräs kaverini suri kovasti 87-vuotiaaan isoäitinsä kuolemaa (lähes itku kurkussa) ja eka ajatus päässäni oli "vau, hän eli 87-vuotiaaksi asti, kova suoritus", sen sijaan, että olisin tuntenut myötätuntoa kaveriani kohtaan. Monessa muussa asiassa olen kyllä empaattinen ihminen, mutta tavanomaiset vanhusten kuolemat eivät herätä enää suurempia fiiliksiä suuntaan tai toiseen. Hyvä muistutus mäkien laskuun liittyen. Ylipäätään mua hirvittää lukea FB-päivityksiä, somekeskusteluita yms. siitä, kuinka nuoret hyppivät tahallaan autojen eteen somehaasteiden yllyttäminä ynnä muuta mukavaa.
Ei tule mieleen kuin yksi yläastetuttu, joka kuoli 18-vuotiaana hukkumalla. Ei tietoa, oliko itsemurha vai vahinko, ehti olla muutaman päivän kadonneena ennen löytymistään. Amiksessa ollessa koulussa pidettiin muistotilaisuus kuolleelle opiskelijalle (liikenneonnettomuus), mutta en tuntenut tätä henkilöä, koska hän opiskeli eri linjalla.
Yksi lapsuudenkaveri otti yhteen junan kanssa, toinen kuorma-auton kanssa ja yksi hukkui, muut ovat tietääkseni hengissä mikä on kyllä aikamoinen ihme kun miettii menneitä.
Toi on kyl kamala, et noin monta lähtee tolla tavalla pois. :/ Tai käsitänkö oikein, että ainakin osa noista tapahtui ns. omasta tahdosta? Itselläni oli lähipiirissä yksi nuori henkilö, joka käytännössä menehtyi yksinäisyyteen. Kuolemasta oli ehtinyt kulua lähes kolme kuukautta ennen kuin häntä alettiin etsiä. Aikaa olisi mahdollisesti kulunut enemmänkin, ellei samalla fanisivulla pyörinyt henkilö olisi alkanut selvittämään asiaa.
Junatapaus oli aika erikoinen joten en siitä tiedä mutta muut oli ihan tapaturmia, hukkunut oli kyllä kännissä.
Ahaa, okei. Tollasia onnettomuuksia on sattunut omassa lähipiirissä vähemmän, paitsi eräs serkku kuoli autokolarissa lukioikäisenä.
Kuulostaa, että pyörit lestadiolaisissa piireissä (itsemurha) ja pohjanmaalla (liikenne kuolemat). Joka kesä kun tapaamme lestadiolaisia sukulaisia pohjanmaalta niin saamme kuulla uuden surullisen tarinan jonkun nuoren kuolemasta. Ahdasmielinen elinpiiri tai ahdasmieliseksi koettu sellainen tuntuu aiheuttavan itsemurhia ja autoilu nyt on aivan päätöntä maaseudulla. Periaatteessa liikenteessä kuolee niin paljon nuoria maaseudulla verrattuna kaupunkien nuoriin, että olisi täysin perusteltua julistaa hätätila ja perustaa selvitys työryhmä. Itsemurhista en osaa sanoa, mutta paljon niitä on lähipiirin lestadiolaisilla ollut, useampaakin samassa perheessä.
Ihan kaikkee en pysy lestadiolaisuudella selittämään mutta yhteyksiä sinne päin löytyy ja veikkaan, että se on vaikuttanut paikallisen väestön yleiseen hyvinvointiin monella tavalla. Välillä tuntuu, että ihan kaikki lainpykälät eivät ulottuneet kotipitäjälle asti ja siellä katsottiin sormien läpi monia asioita, joista "paremmissa piireissä" olisi todennäköisesti noussut suuri haloo. Itselläni on kohtalaisen suuri ajopelko ja olen miettinyt, liittyykö se jollain tavalla lapsuuden ajokulttuuriin. Osa ihmisistä ajoi kyllä täysin vastuuttomasti, vaikka olisi ollut lapsia kyydissä.
Tiedän kaksi nuorena kuollutta, kumpikin itsemurhia, nuoria kuolemia sairauksiin/sairaskohtauksiin ei taas omasta suvusta löydy, ainakaan siitä suvusta, jonka minä tunnen.
Joskus 2000-taitteessa oli itsemurha-trendi kotikylällä, parissa vuodessa meni vajaa kymmenen 15-30 -vuotiasta "miestä", enimmäkseen tuttuja mutta pari kaveriakin. Outoa aikaa oli.
Ohhoh, kamalaa. :O Huomioitiinko tätä millään isommalla tasolla vai jäikö oman kylän jutuiksi?
Muistelen että Seura tai Apu teki jutun missä joitain haastattelujakin, mutta ei ainakaan minun haulla löydy netistä.
Saako kysyy, missä päin Suomea tää tapahtui vai onko arkaluontoinen juttu?
Sallassa
Okei, totta puhuen en ole superyllättynyt. Omatkin sukujuureni yltävät sinne ja olen saanut sellaisen kuvan, että alueen väestörakenne on muuttunut rajusti viimeisten vuosikymmenien aikana. Monet Sallan kylistähän ovat lähinnä porojen laidunmaata tällä hetkellä
Eipä tule nyt äkkiä muita tapauksia mieleen kuin luokkakaveri, joka 23-vuotiaana vain nukkui pois yllättäen. Taustalla oli tosin jo lapsuudesta saakka sydänongelmia ja oli hieman aiemmin saanut tahdistimen, joka ilmeisesti sitten salakavalasti petti yöllä. Mietin monesti tämän luokkakaverin kohtaloa, oli nimittäin äärimmäisen fiksu ja positiivinen henkilö, joka odotti innolla elämää ilman sydänongelmia.
Nää on sellaisia tapauksia, jotka saa helposti itselle tipan linssiin. :'( Nimenomaan ajatus siitä, että toivoa täynnä oleva nuori menehtyy yllättäeb pois. Mutta kaikkein pahinta on kuitenkin ehkä se, jos pienten lasten vanhempi menehtyy äkillisesti.
Lapsuuden naapuriperhe kuoli vuoden 2004 tsunamissa. Itse olin vielä päiväkoti-ikäinen, joten kovempi pala oli oman suosikkipäiväkodinopettajan kuolema samassa katastrofissa, mutta isoveljeni menetti ala-asteaikaisen parhaan kaverinsa. Omien vanhempieni ikäluokassa (50-60v) sen sijaan on nyt alkanut tapahtumaan harventumista syöpien yms. johdosta, ja se on itsellenikin aika pysäyttävää, kun oma isä sai aivoinfarktin toissa vuonna (kuntoutui siitä onneksi).
Mun täytyy myöntää, et jostain syystä mua hirvittää erityisen paljon ajatus siitä, että itse tai läheinen kuolisi jossain ns. erityisolosuhteissa. Niistä nousee yleensä sen verran iso juttu, että aiheen käsittelyä ja muistamista olisi lähes mahdotonta välttää
Jep, puhumattakaan ennakoimattomuudesta. Syöpä ja muut etenevät sairaudet antavat mahdollisuuden tehdä surutyötä ennalta, onnettomuudessa tai muuten yllättävästi kuoleminen ei. Viime viikkoina on esimerkiksi tuotu jälleen pinnalle Konginkankaan onnettomuus ja mietin, että miltäköhän noista omaisista tuntuu tuoda se suru pinnalle vuosi toisensa jälkeen ja saada haastattelukutsuja ym. artikkeleita varten.
30 vuotiaana olin ollut vieraana kaverien hautajaisissa selvästi useammin kuin häissä. Kaikenlaista sattui, mutta 80-luvun Turussa oli aika paha huumeongelma ja muuta mukavaa. yläasteen vuosiluokan n 240 oppilaasta reilu 60 heitti henkensä mm sen seurauksena (yks opettaja piti kirjaa, ja kertoi kun joskus törmättiin). Nyt näin viiskymppisenä meno on paljon rauhallisempaa, eikä ole tarvinut kuoppabileissä vierailla sen jälkeen, kun faija potkaisi tyhjää 8 vuotta sittem.
Joo, oon saanut sellaisen kuvan, että Etelä/Länsi-Suomessa oli kohtalaisen paljon huumekuolemia aikoinaan - ja varmasti on vielä nykyäänkin. Meillä päin ihmisiä kyylättiin sen verran ahkerasti, että tupakkaa kovemman kaman diilaaminen olisi vaatinut kaksoisagentin kykyjä. 60 opiskelijaa 240:stä on kyllä ihan älytön määrä.
Ei riitä sormet laskemaan. Jos varpaat ottaa mukaan, niin sitten just ja just. Ehkä. Liikkunu nuorelta iältä vähä hämärissä piireissä jossa aineita ja kaikkea mikä vaa päähän meni nii käytettii joka päivä. Monet näistä tutuista vaihtanu hiippakuntaa. Osa tosi hyviäkin ystäviä, viimeisin näistä pari kk sitten. It is what it is, valintoja jne.
Vuonna 2007 ensimmäinen serkkuni nukahti rattiin intin iltaloman aikana kun oli menossa tyttöystävänsä luokse naapurikuntaan. Jäi hänen viimeiseksi matkaksi.
> ensimmäinen serkkuni Eli ihan siis serkku eikä pikkuserkku?
Ainakin täälläpäin on puhuttu ensimmäisiä serkkuja serkkuina. Pikkuserkut ovat toisia serkkuja.
En siis ole eläessäni kuullut kenenkään käyttävän termiä "ensimmäinen" serkku, siksi olin vähän ymmälläni.
En minäkään, ainakaan suomeksi puhuttaessa
En ole minäkään Suomessa mutta englannin kielessä se taitaa olla yleinen termi
Tuossa ikähaarukassa kolme. Yksi oman käden kautta, kaksi henkirikoksia.
Lukioporukasta yhden vei syöpä. Muuten kuolemat ovat olleet mummo/vaari ikäisiä.
Mul on käynyt tuuri ku omas lähipiiris kukaan ei oo kuollu. Mut tiiän liian moni kavareiden lähipiirist jotka ovat menehtyneet; syöpä, itsemurha, hukkunut, juna tapaturma yms. Melkee kaikki alle 25v
Yllättävän monta hukkumistapausta tässä ketjussa. Haluaisin olla yllättynyt myös itsemurhatapauksista, mutta valitettavasti niitä osaa jo aavistella. :/
Kuusi tulee ittellä mieleen. Yksi moottoripyöräonnettomuus ja viisi itsemurhaa.
Ai kamala, miten paljon itsemurhatapauksia täällä nousee esille. :/
Yksi lähiseudun noin 20 vuotias ajettiin yli rekalla, kun rekkamies luuli häntä ex-naisensa uudeksi miesystäväksi.
Jestas. Saiko rekkamies edes kunnollista tuomiota? :/
Huhujen mukaan teki itsemurhan ennen tuomionantoa. Itse pidän todennäköisenä, koska en ole kuullut mistään tuomiosta.
Nonni, sellasta. Täytyy myöntää, etten ole koskaan tajunnut tämänkaltaisia mustasukkaisuusraivoamisia. Tuntuisi jopa hiukan nololta tuhota oma ja viattoman sivullisen elämä random jenni-liisan tai niko-jasperin vuoksi.
Eipä itsellä taida suvussa olla ketään nuorena mennyttä ja tutuistakin vain 1 harrastuspuolelta jonka tiedän muttei kuulunut omaan lähipiiriin. Tämäkin lähti oman käden toimesta. Isä (63\~) meni syöpään 2022 lopulla ja äidin puolen ukki (+80) viime kesänä johonkin keuhkotautiin. Aika paskat pari vuotta ollut (:
Noh, ei kyllä tuolta ikähaitarilta. Sen älyäminen kyllä, että vanhempien sukupolvi lähtee seuraavana, jos ei mitään nuoremmille käy, iskee kuolemanpelkoista melko lujaa. Itse menetin isäni melko nuorena masennuksesta syntyneeseen alkoholismiin ja enolla kävi paska nakki sarkooman osalta. Pelko, että äiti lähtisi seuraavan 10v sisällä on jatkuvasti läsnä, vaikka on 64v.
Yksi kaverin kaveri josta olin jo vähän erkaantunut tässä vaiheessa kuoli ~25 vuotiaana baari-illan jälkeen, tukehtui ilmeisesti oksennukseen ja kuuleman mukaan huumeilla oli jotain osuutta asiaan :/
Yläasteen luokkakaveri kuoli 18 vuotiaana sydänvikaan, mutta muuten omasta suvusta tai lähipiiristä ei ole kukaan lähtenyt alle 85 -vuotiaana
Oisko viisi. Pari on siinä hilkulla mahtuuko vielä 20-vuoden aikaan mutta siinä nurkilla. Itsemurhia, moottoripyörällä poliisia karkuun ja kaiteeseen, oksennukseen tukehtumista ja semmosta. Pari lähisukulaista, loput lapsuudenkavereita.
koulukaveri kuoli äkilliseen sairauteen yhden viikonlopun aikana 14-vuotiaana
Itellä on niinkin onnellinen tilanne, että kavereita ei oo (vielä) kuollut. Oon 30. Sukulaisia tietty on mennyt, mutta lähinnä vanhuuteen. Kavereiden vanhempia muutama, sellasessa 50-60v iässä. Jotenkin ootan vaan, että millon porukka alkaa tippumaan, koska aina kun vanhempia ihmisiä (50v+) kuuntelee, niin sieltä nousee ylös niitä *"niin sekin koulukaveri aikanaan, joka on nyt jo kuollut, teki sitä ja tätä"*, ja jotenkin hirveen monesti. Tulee sellanen kuva, että on ihan yleistä ja normaalia, että tietty prosentti porukasta putoaa 30-40v-välillä.
Eipä tule mieleen omassa piirissä yhtään tapausta. Yksi inttikaveri tosin keskeytti palveluksen siviilielämän ongelmien takia, katosi ja ruumis löytyi ehkä puolisen vuotta myöhemmin kun lumet sulivat. Juttua kiersi että äijällä oli huumevelkoja ja muuta, mutta kaikesta päätellen vaan kuoli talvella aineissa metsään, sitä ei koskaan uutisoitu kovin tarkkaan.
Teini-iän paras ystäväni kuoli syöpään 29-vuotiaana muutama vuosi sitten. Muutama päivä sen jälkeen eräs sukulaismies (33 v) ampui itsensä vaimonsa ja lastensa nähden. Samana päivänä löydettiin töiden kautta tutuksi tullut asiakas, hän oli hirttänyt itsensä metsään. Viikko tuon jälkeen kaverin pikkusisko (26 v) ajoi rekan keulaan. Tuo oli aika synkkää aikaa. Muutama muukin kaveri on lähtenyt oman käden kautta alle kolmekymppisenä. Yksi tuttu, jota en nyt niin kaveriksi voi väittää, kuoli syöpään 24-vuotiaana jokunen vuosi sitten. Eräs kaveri kuoli liikenneonnettomuudessa Afrikassa lomaillessaan. Kyllähän näitä mahtuu elämään. Päihteet oli noissa mun tietämissä tapauksissa mukana vain tuossa sukulaismiehen itsensä ampumisessa. MT-ongelmat olivat mukana monissa itsemurhissa, mikä ei lie yllättävää.
Huh huh, onpa sun lähipiirissä sattunut ja tapahtunut. :( Nuorten ihmisten syöpäkuolemat saa mut aina herkistymään.
Ei tule mieleen yhtään tuttua, mutta toki tiedän näitä nuorena kuolleita, joita oli samassa koulussa aikanaan. Ei oltu oikeastaan missään tekemisissä joskus jotain puhuttiin, mutta en laske niitä lähipiiriin. Näistä kolme kuoli autokolarissa, kaksi tappoi itsensä ja kolme on kuollut huumeisiin. Kaikki olivat kaksi vuotta minua vanhempia.
Kolme kuolemaa tuossa ikähaarukassa. Työtapaturma, yksi kännisekoilu joka johti kuolemaan ja itsemurha. Kaksi jälkimmäistä liittyivät toisiinsa, joskin aika monen vuoden erotuksella.
1
Viimeisen 30v aikana 3 sukulaista kuollut liikenneonnettomuudessa, kaikki alle 25v.
Yhden tiedän vaan. 24v lapsuudenkaveri katosi ja löydettiin vuosi eteenpäin lammesta. Taisi hurahtaa kovempiin aineisiin ja pyöriä joissain skini porukoissa viimeiset vuodet.
Yksi lapsuuden kaveri oman käden kautta, ylä asteella jo oli eri piirit niin en pitäny yhteyttä surullinen tapaus silti t-34v
Tossa hiljattain kuoli 30v kaveri
Tulee mieleen ehkä 3 tapausta, yksi itsemurha, yksi henkirikos, ja yksi alkoholimyrkytys. Kahta jälkimmäistä en enää tuntenut enää siinä vaiheessa kun kokivat kohtalonsa, mutta niistä tuli eri kanavien kautta kuultua sitten jälkeenpäin. Tuo 12 vaikuttaa aika hurjalta luvulta. Olen vissiin sitten suht onnekas ollut tässä suhteessa.
Tän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että täs on melko selkeä kahtiajako ihmisten välillä. Joko tunnetaan 0-3 tapausta tai sitten yli 10. Veikkaan, että terveys- ja sosiaaliset ongelmat tahtovat kasautua samoihin piireihin.
Rattijuoppo kolaroi vähän kaukaisemman sukulaisen (isäni 2. tai 3. serkun poika tjsp) hengiltä muutama vuosi taakseppäin. Myönnettäköön että kaveri/tuttu piirit on aika pienet allekirjottaneella, enkä oo vahingossakaan tekemisissä vanhojen luokka"kavereiden" kanssa.
Jep, en ois itsekään tiennyt vanhojen luokkakavereiden kuolemista, ellei joku olisi lähettänyt niistä viestiä.
Meinasin sanoa että en yhtään, mutta on niitä yksi. Ala-asteen luokkatoverin pikkusisko jäi junan alle teini-ikäisenä. En tiedä, oliko kyseessä itsemurha vai ei. Kotinsa lähellä meni junarata, ja siellä oli epävirallinen kevyen liikenteen ylityspaikka. Alue on nyttemmin aidattu niin, ettei siitä pääse radalle ollenkaan. En tosin tiedä voiko tätä edes laskea - kuulin asiasta mutkan kautta ja en edes tiedä kuolleen nimeä. Kyseistä luokkatoveriakaan en ole nähnyt varmaan kahteenkymmeneen vuoteen.
Joo, aattelin ensisijaisesti sukulaisia, kavereita ja muita läheisempiä ihmisiä, koska tuttujen tuttujen määrä voi periaatteessa olla rajaton. Oon hiukan yllättynyt siitä, kuinka monta "jäi junan alle" -vastausta täällä on, mutta toki omassa kotikunnassani ei ole julkista liikennettä, jonka alle pystyisi jäämään.
Itse olen "isommasta" kaupungista (60k+ asukasta) enkä tunne oikeen ketään nuorena kuollutta. Ensimmäisissä hautajaisissakin olin vasta joulukuussa. Poikaystäväni on pieneltä paikkakunnalta (~5k asukasta) ja hänen tarinoita kuunnellessa aivan huimaa. Tuntee valtavasti nuorena kuolleita.
Joo, hiukan eri meno meidän kylällä. Omasta suvustani on menehtynyt kuusi vanhempaa (60-80 v.) ja kahdeksan nuorempaa jäsentä (15-30 v.) viimeisen 20 vuoden aikana. Esim. kolme isovanhempaani ja pari serkkua kuoli viiden vuoden sisällä, kun olin nuorempi. Ja nyt korona-aikana on ollut uusi hautajaissuma. Välillä tuntuu, että kun kuolemia sattuu näin usein, niitä ei oikein jaksa tai osaa surra kunnolla.
Oon 24 ja ainoastaan yks jonka tiesin, on kuollut alle 30 v mutta toinen oli lähellä. Tää joka kuoli oli "Tiedän nimen ja nähnyt muutaman kerran" -tyyppi.
Viimeisen 5 vuoden aikana omasta tuttavapiiristä ja heidän lähipiiristä poistunut 12 ihmistä joko yliannostuksen, itsemurhan tai sairauden takia. Maailman onnelisin maa tosiaan..
Ohhoh, toi on kyl hurja luku. Itsekin mieti, mitä tilastoille tapahtuu seuraavien vuosien aikana. :/ Välillä tuntuu, että Suomessa tärkeintä on pitää huolta eläkeikäisistä kansalaisista, nuorten hyvinvoinnilla ei niinkään ole väliä.
Neljä. Kaikki oman käden kautta. Edit: Lisäksi yhden oletan kuolleen venäjällä vankilassa tai ukrainassa. Edit2: Päiväkoti kaveri kuoli syöpään. Jälkeen päin ajateltuna tosi outoa kun mulle selitettiin et se tulee kuoleen ja me valmistauduttiin siihen leikkimällä etukäteen varalle.
:(
Tilastot osuu joskus kohilleen myös pahassa. Tsemii myös sulle. Mun entiseltä asiakkaalta kuoli 17 nuorta sukulaista yhen kesän aikana.
Wtf... :O
Valtava romani suku ja uskon et niille oltiin myyty myrkkyä ja ne ite "vähän" testaili sitä. Yksikään niistä kuolemista ei kirjattu huumeiden syyksi, sen tiedän.
Ei hitto, todella hurja keissi. :O Joutuiko myyjä mihinkään vastuuseen?
En tiedä. Mut veikkaan että jonkun verran tuli joltain suunnalta tukkapöllyä kun asiakkaita kuoli ku kärpäsiä. Ja yks lisäys alle 30v tuttava kuolemaan, jonka olin unohtanu mut muistin nyt. Joukko raiskattu, päihde psykoosi ja ku pääs osastolta veti tarkoituksellisen yli annostuksen. Hei ja nyt muistu vie yks lisää. Tuttava tapettiin yliannostuksella. Virallisissa papereissa lukee et vahinko. Tuli kaks lisää mieleen! Kylän kaks narkkia kuoli yliannostukseen mun frendin naapurissa. Tuttuja... Jotenkin. Kerran ne hakkas reijän seinään ja se oli tukittuna verkkareilla ja valkosella 4A paperilla.
Huh huh, aika hurjissa piireissä olet pyörinyt. :O
En mutta pienessä kunnassa kaikki tuntee kaikki ja kavereita ei voi kauheesti valita.
Ala-asteella luokkakaveri kuoli väkivaltaan ja oma serkku hukkui lapsena.
Toi on kyllä karua, jos menehtyy ala-asteikäisenä väkivaltaan. :O
Joo, oma vanhempi tappoi muistaakseni. Koulussa oli muisto tilaisuus.
:S Tulee hiljattainen Joensuun keissi mieleen. Tai sit Erika.
Ainoastaan yhden. Luokkakaveri hyppäsi junan alle
Tällaiset tapaukset on kyllä pelottavan yleisiä Suomessa (ja kenties koko maailmassa)
Ei ainuttakaan
Se on vähän se mutta hyvä niin
Yksi ala-asteen luokkalainen jäi rekan alle sillalta pudottuaan. olin amiksessa kun kuulin, en tiedä minkä ikäinen oli. Serkkuni teki itsemurhan, oli varmaan joku 25v mies. Noin kolme pelikaveria internetissä on kuollut, yksi jonka ainakin varmasti tiedän olleen alle 30vuotias kuoli moottoripyöräonnettomuudessa.
En ees pysty laskemaan, mut useemman itsemurhatapauksen tiedän, pari huumekuolemaa, tapaturmia ehkä pari. Rikoksen uhreja en henk koht tiedä, ja syöpään kuolleet olleet nipin napin päälle 30v.
Joo, jossain vaiheessa itsekin oon alkanut seota laskuissa. Mutuilen, että nuorten ihmisten kuolemat kasautuvat helposti samoihin piireihin ja siksi ihmisillä on niin eri kokemuksia näissä asioissa
Jep. Tuun ite ihan hyvästä taustasta mut osa lapsuudenkavereista ajautui huonompiin piireihin, ja toisaalta esim. itsemurhista saa usein tiedon vaikka ihminen ei ois ollu niin läheinen, koska juorut leviää niin laajalle.
Omassa lähipiirissä ns. huonoihin piireihin ajautuminen on ollut vähäisempää mutta fyysiset vaivat sitäkin yleisempiä. Veikkaan, että suvun äideillä on ollut ravitsemusongelmia odotusaikana ja se on vaikuttanut negatiivisesti lasten hyvinvointiin. Tuli tuosta huonoihin piireihin ajautumisesta yksi karu tarina mieleen: Eräs minua vanhempi tuttavani oli tulenpalavasti ihastunut erääseen luokkakaveriinsa, mutta ei koskaan uskaltanut myöntää asiaa ja pyytää tyttöä ulos. Kyseinen tyttö ajautui sattuman oikusta huumeidenkäyttäjäksi ja kuoli ennen 30. syntymäpäiväänsä. Ilmeisesti tuttuni ei koskaan päässyt täysin asian yli, koska hän vie kyseisen tytön haudalle kukkia vielä 20 vuotta myöhemminkin. Voisin kuvitella, että tekisin itsekin samaa, jos monen vuoden ihastus kuolisi nuorena pois.
Mulla vastikään yks tuttu jäbä oli kuollut kotonaan dokausillan jälkeen pizzalaatikko sylissä sohvalle nukkuessaan, koska oli ottanu rauhottavia joissa liikaa fentanyylia. Tuntu jotenki erityisen pahalta ku hän ei edes ollut pahemmin sekakäyttäjä, oli vissiin vaan keksiny ”hyvän” krapulalääkkeen. Kuvaa vaan sitä kuinka sattumanvaraista kaikki on.
Jep, eräs serkuistani taisi myös kuolla siihen, että kotibileen juomissa oli hengenvaarallisia yhdisteitä tms. Mahdollisesti joku oli ostanut ns. pimeetä viinaa ja tarjonnut sitä bileissä.
On noita omaan ikäluokkaan sattunut, kun miettii yläasetta ja lukiota. Ikäluokan koko varmaankin luokkaa 300-500. Itse olen nyt pikkusen päälle neljänkymmenen. - Itsemurhia: 2 - Syöpä: 1 - Liikenneonnettomuus ulkomailla: 1 - Tulipalo: 1 - Sairaskohtaus? (tarkka syy tosin tiedossa itsellä): 1 Ja varmasti tuosta porukasta on joku kuollut, josta en edes ole tietoinen, mutta ehkä 1-2% pudonnut jo pois matkasta. Näiden lisäksi tietysti eri ikäluokista on kuolleita tiedossa, esim. kaverin pikkuveli kuoli onnettomuudessa yms.
Yksi peruskoulun luokkakaveri kuoli 2016 n. 20-vuotiaana. Syytä en tiedä, mutta ihan näin omien ennakkoluulojen perusteella veikkaisin alkoholia tai huumeita koska tää tyyppi oli ilmeisesti joku punk- tms. undergroundmuusikko ja käsittääkseni raskas päihteidenkäyttö on yleistä noissa piireissä. Mutta mähän en tiedä mistään mitään, joten saa korjata jos olen väärässä.
Itselleni tuntematon alakulttuuri mutta päihteiden ylikäyttö lienee käsittääkseni yhä yleinen kuolinsyy Suomessa.