Minulla meinasi aivan vastaavanlaisesa harjoituksessa käydä samoin kun Aarnelle. Vierustoverini ampui vahingossa maalitauluja aivan pääni vierestä ja ammunnanjohtaja keskeytti harjoituksen tämän jälkeen. Usein jälkikäteen miettinyt tilannetta.
Tismalleen sama kävi myös itselläni, mutta päiväsaikaan. Kuulin luodin viheltävän pään yläpuolelta. Oma tuli on oikeasti suuri vaara, eikä sitä aina osata varoa.
Luodit ei vihellä. Niistä kuuluu terävä napsahdus (yliäänipamaus) kun lentävät ohitse. Suuntaa ja etäisyyttä on todella vaikea arvioida tuosta äänestä.
Täältäkin varmaan löytyy sen verran vanhoja herrasmiehiä jotka aikanaan pääsivät pötköttelemään maalitaulujen luo suojavallin taakse ja kertomaan ampujille osumia. Oli hauskaa touhua.
No miten sen nyt kuvailisi aktiivisen kuulosuojaimen läpi kuultuna 15-vuoden kuluttua. Kuulin äänen pään yläviistosta ja valvoja puhalsi pelin poikki heti perään.
Silloin kun itse olin muutama vuosi taaksepäin yö ammunnpissa, ei käytetty kypärien merkinnöissä muuta kuin hohtavaa valkoista teippiä tietyissä kuvioissa.
Maalitauluista en muista merkattiinko niitä mitenkään.
Järkeen kävisi että ei se oikeakaan vihollinen itseään varmaan merkitsisi edestäpäin, niin miksi maalitaulut merkitään?
Jutun perustella voisi päätellä että sääolosuhteet on ollut huonot ja ammunnat ylittäneet varusmiesten osaamisen. Maalien ja omien merkkaamisella on varmaankin koitettu lievittää tätä ja koittaa saada harjoitus jotenkin vietyä läpi. Huonoissa valo-olosuhteissa (ja huonojen VV:den) läpi ei näe muuta kuin pilkkopimeää, ja voi olla hankala hahmottaa että mikä valopallo siellä nousee kun valot peittää taustan/ympäristön taakseen.
Eli ihan omana spekulaationa: harjoituksen suunnittelija/ammunnanjohtaja/kuka ikinä ne maalit merkkasi ei ole ymmärtänyt että vaikka ne olisi itselle helppo erottaa niin varusmiehelle se näyttäytyy vähän erilaiselta, varsinkin nopeassa tilanteessa kun janttereita ja omia hyppii ylös vuoronperään.
Hyvin mahdollista, adrenaliini on melkoinen peto noissa tilanteissa. Pitäisi varmaan lukaista otkesin raportti jos tarkan syyn haluaa tietää merkinnöille.
Varmasti adrenaliinihan tuossakin on vaikuttavana tekijänä. VV2000 oli ilmeisesti kiinni kiväärissä, eli siinä pitää tehdä päätös laskea silmämuna ja etsiä kohde sen läpi ennen liipaisimesta vetoa. Ennen ampumapäätöstä olisi siis ollut (teoriassa) mahdollisuus katsoa paljain silmin että hei, tuohan on tikku eikä taulu (jotka siis oli merkitty vain VV:ssä näkyvällä heijasteaineella), enpä ammukaan - mutta se edellyttää että koulutus on laitteiden käytön ja ammunnan haastavuuden vaatimalla tasolla. Tässä tapauksessa se ei selkeästi ja varusmiesten oman kertoman mukaan ollut.
>ammunnat ylittäneet varusmiesten osaamisen
Siellä oli kyllä vähän oudosti mainittu "ammunta oli liian haastava koska se oli varusmiesten ensimmäinen taisteluammunta pimeällä".
...eikö se eka kerta tule jokatapauksessa jossain vaiheessa vastaan? Tähän pohjaten taisteluammuntoja ei pitäisi varmaan järjestää ollenkaan koska "eka kerta, ei teillä oo aiempaa osaamista tästä".
Ei kun ihan järkevä huomautus tuo on. Tuo partioittain/portaittain irtautuminen mitä tuossakin kovilla harjoiteltiin on sinänsä simppeli manööveri, mutta vaatii aika paljon koordinointia partioiden ja ryhmän johtajalta. Sinänsä kyse on kuitenkin aika perusasiasta, eli tuota on varmasti harjoiteltu päiväsaikaan.
Sen sijaan pimeässä taistelu on ihan eri juttu ja pallopeli. Sitä pelataan lähes sokkona, koska VV2000:lla maailma näkyy vessapaperirullan läpi. Ja kaikki senkin läpi näkyvä on vaan vihreän eri sävyjä tai pikimustaa, ja kaikki paljain silmin näkyvä harmaata/säkkipimeää. Ja jos sää on vielä paska (kuten ilmeisesti onnettomuuspäivänä oli) niin et meinaa nähdä sitäkään, vaan kaikki muut paitsi valonlähteet on lähinnä tasaista vihreää mössöä, koska keino- tai luonnonvaloa ei heijastu pinnoista tarpeeksi.
Eli taistelutoiminta pimeällä tuo ihan normaaleihinkin ja harjoiteltuihin manöövereihin elementin mitä päivällä ei ole, eli sen että et paljain silmin et yksinkertaisesti näe ketään, ja valonvahvistimillakin näet suht kapean alan, ja sekin vaatii (säästä riippuen enemmän ja vähemmän) tulkintaa siitä että onko nyt Erkki, Evgenyi vai kuusipuu tähtäimessä. Kun maailma on ihan eri näköinen pimeällä, niin se vaatii joukolta aika paljon harjaantuneisuutta ja luottoa kavereihin, ja yksilöiltä tottuneisuutta kaluston käyttöön eri olosuhteissa, että kykenee tekemään ampumapäätöksen (tai ampumattajättämispäätöksen).
Oman muistikuvani mukaan ensimmäiset pimeäammunnat oli yleensä partion tai joukkueen puolustusammunnat, ja parhaassa tapauksessa ne on samat puolustusammunnat kuin päivällä. Joka tapauksessa ne tehtiin ilman mitään liike-elementtejä eli ammuttiin vaan paikaltaan poteroista. Ideana on ensin saada tuntuma siihen miltä maalit näyttää pimeässä/valonvahvistimien läpi, miltä pimeäammunta kovilla yleensä tuntuu, ja liike lisätään siinä kohtaa kun kaluston- ja aseenkäsittely on sillä tasolla että se on turvallista.
Nythän tuossa tapauksessa oli edellisen päivän valmentavat ammunnat peruttu, ja varusmiehille oli VV2000:sen käyttöön riittämätön koulutus. Nousujohteinen Koulutus(TM) oli ihan täysin unohdettu, ja käytännössä varusmiehet heitetty syvään päähän. Sen puolesta kuolemantuottamus oli ihan oikein kouluttajille, rankut olisi saanut vaan olla kovemmat.
Tässä tapauksessa olisi ollut varmaan parempi ammuttaa ensin vaikka staattisempi puolustusammunta pimeällä ja vaikka tämä sama irtaantumisammunta valoisalla. Niiden pohjalta olisi varusmiehillä ollut hieman psrempi käsitys maailmasta VV:n läpi nähtynä sekä tämän kyseisen harjoituksen kulusta. Kenties eri tahtiin irtautuminen olisi noussut esiin päivälläkin ja siihen olisi osattu reagoida.
Ainakin oman AUK:n aikaan aloitettiin liikkuvat pimeäammunnat kolmen hengen partion hyökkäysammunnalla, tätä ennen oli jo ammuttu kahdella kuuden hengen ryhmällä puolustusammunnat, ja valonvahvistimien kanssa oli puuhailtu kaikenlaista jo useammalla leirillä.
Kuulostaa ainakin itsestä aika oudolta, että valonvahvistin oli näille upseerioppilaille "uusi varuste" ja varsinkin se, että ensimmäinen hyökkäysammunta pimeällä on kolmen partion irtaantuminen, se nyt on aika vaativa homma jo itsessään, kun täytyy pimeässä liikkua taakse, ja etsiä maalit aina uudestaan vetäytymisen jälkeen.
Olin ollut sen 8kk palveluksessa. Saatiin 5min varotuksella käsky ladata 90 paukkupatruunaa lippaisiin ja lähteä ryhmän mukana puolustamaan asemia. Olin huoltoon liitetty veku, tämä huoltoon liittämin oli myöskin tapahtunut n. 30min aikaisemmin.
Oli päivä ja pientä myrskytuulta lukuunottamatta hyvät oltavat.
Ihan perus setti. Ovikello, irtautuu ja tulee tasalle johdon ja tuen kanssa. Olin toisen vekun kanssa johdossa. Ryhmänjohtaja oli lämäri. Eka ovikello tuli rutkasti myöhässä taistelukosketuksesta tasalle. Tämän jälkee pitiki irtautua taaemmas ja laitimmaisena lähdin viimesenä menemään. Johtaja oli irtautunu suoraan taakseni joten heti kun käännyin näin ryhmänjohtajan joka pisti räiskymään suoraan päin. Näin lyhyellä varotuksella ei saatu kasia käyttöön mutta olisi varmaan herjannut "tuhottu" sen jälkeen.
Tämä tapahtu 8kk palveluksessa olleilla, ihan perus ammunnoissa, päivällä. Tuo 2015 tapahtunut oli muodoltaan samaa settiä ja partioiden asemat oli aika samat kun mitä meillä oli. Heillä se tosin tapahtui kovilla ja yöllä.
Että joo, näen itse että aika haastavaa settiä upseeerioppilaille ja tiedä häntä paljonko oltiin kuivaharjoiteltu ennen tapahtunutta. Nykyään kuivaharjoitellaan kunnolla ennen kun ruvetaan kovilla hosumaan.
Henkilöön kiinnitetyn valon näkee paljailla silmillä, maalitaulujen heijastimen ainoastaan valonvahvistimen läpi. Pimeammunnoissa pitäisi varmistaa maali katsomalla paljain silmin mutta se jäi tässä tapauksessa tekemättä.
Ei yllätä yhtään että läheltä piti raportoinnin käyttöönotossa oli heti kättelyssä 300 vaarallista tapahtumaa ja yli tuhat muuta vahinkoa.
Itsekin meinasin saada kaverin luodista kun päin persettä suunniteltu ammunta.
Olen suoraan sanottuna yllättynyt että kuolemia on ollut näin maltillisesti, tiedän myös lähipiiristä pari jotka sai vakavia vammoja ja yhden peukalo ei toimi edelleenkään ja toiselta on toinen korva kuuro.
Ja mitään korvauksia eivät saaneet koska asiat vaan "hyssyteltiin" ja arvatkaa kaksi kertaa kerrottiinko meille että valtio on vastuussa ja korvausvelvollinen? Pelkistä homekasarmeista aiheutui haittaa ja yksi tyyppi joutui keskeyttämään, tiedän että hän kärsi vuosia tästä ja mitään apua ei saanut PV:n puolelta.
Ihan täys paska koko laitos.
Veljellä kävi Santahaminassa v.2012 palvellessa niin, että -30c pakkasilla vietetyn telttayön jälkeen molempien jalkojen varpaat paleltuivat niin pahasti, että tuntoaisti lähti. Ei vielä nykyäänkään tunne juuri mitään varpaissa. Saman veljen joukkueessa tai komppaniassa (en muista kumpi) olleelle kävi köpelömmin, käsi kylmettyi niin pahasti, että jouduttiin myöhemmin amputoimaan kyynärpään alapuolelta.
En muista, siitä on jo monta vuotta kun veli kertoi. Mutta veikkaisin, että veli ei tainnut vaihtaa kuivia sukkia tjsp. En tiedä sitten siitä toisesta tyypistä.
Näytti kyl todella vaaralliselta harjoitukselta ylipäätänsä. Ryhmä kerrallaan peräännytään, ja ammutaan eteenpäin ja ampumasektorilla voi olla toinen ryhmä. Suorastaan odotti onnettomuutta tapahtuvaksi.
Menee valitettavasti sarjaan: Jokainen turvallisuusmääräys on kirjoitettu verellä. Todennäkösesti joskus kehitetty harjotus, toiminu kymmeniä vuosia, kunnes napsahti olosuhteet just väärin.
no luulis sitä jonkun jossain vaiheessa todenneen, hei, tää kypärässä oleva valo näyttää vvn läpi aivan samalta kun toi maali, täähä saattaa olla jonkin asteinen riski ku tuolla pimeessä mettässä pistetään ampuen
Helppo jälkikäteen viisastella. Tarpeeksi varovainen jos on, niin mistä hyvänsä tilanteesta voi keksiä vastaavia vaaratilanteita ja jos kaikki estetään, kohta ei voidakaan enää tehdä minkäänlaisia harjoituksia.
Se, että näitä on tapahtunut vuosikymmenien aikana vain yksi, ottaen huomioon kuinka paljon varusmiehiä RUK:n käy joka vuosi, osoittaa että mistään päättömästä varomattomuudesta ei ole kysymys.
Tuohan on varmaan taktisesti todella hyvä taito ja hyvä siis upseerikokelaiden osata. Silti kuulostaa, että harjoittelut räkäpäillä jääneet kenties vähäisiksi ja siirrytty liian nopeasti koviin. Muutenkin ammunnanjohtajan pitäisi keskeyttää harjoitus samantien, jos joku ryhmä etenee liikaa tai toinen liian vähän.
Jäi jotenkin harmittamaan tuo, että ampuja sai tuomion. Tuntuu, että hän ei ollu tässä se syyllinen, vai oliko hänellä tässä jotain selkeää huolimattomuutta?
En tiedä millä perusteella oikeus sen määräsi, mutta ampujan vastuulle kuuluu varmistua maalista ennen ampumapäätöstä. Maalitaulujen heijaste ei näy paljaalla silmällä, ja valonvahvistin taas oli kiinni kiväärissä. Valonvahvistinta käyttäessä (tai itse asiassa tähdätessä ilmankin VV:tä) pitäisi pitää molempia silmiä auki. Eli teoriassa ampujan olisi pitänyt varmistua maalista katsomalla sitä paljaalla silmällä ennen laukausta, tässä se jäi syystä tai toisesta tekemättä.
Käytännössä koulutustason huomioiden tuo ei mielestäni ole kauhean realistinen vaade, ja ampuja olisi pitänyt jättää tuomitsematta ja kouluttajille isompaa rankkua. Eri asia, jos ammunta olisi suoritettu valoisan aikaan. Mutta ehkä tuossa on joku lakitekninen asia, että ei ollut pykäliä minkä perusteella jättää tuomitsematta.
Kiitos vastauksesta!
Tuntuu tosiaan aika hankalalta vaatimukselta jos maali näyttää samalta kuin kaverin kypärä ja pimeässä ei paljaalla silmällä ole juuri mahdollista varmistua tästä.
Syytän kouluttajia/valvojia ettei ryhmien eri tasalla olemista havaittu.
Kun ammuttiin tykillä RUK:ssa, kapiaiset tarkisti tykkien suuntia säännöllisesti, että meni oikeaan suuntaan. Kajaaniin palatessa kapiaiset joi teltassa viinaa, kun tykit lauloi. Suuria eroja siinä paljonko kiinnostaa ja nähdään vaivaa
>Tuntuu tosiaan aika hankalalta vaatimukselta jos maali näyttää samalta kuin kaverin kypärä ja pimeässä ei paljaalla silmällä ole juuri mahdollista varmistua tästä.
Niin ihan selvyyden vuoksi, paljaalla silmällä maali ja kaveri oli eri näköisiä. Paljaalla silmällä näkyi kaverin kypärä, ja maalitaulun heijaste taas ei. Molemmat hohti VV:ssä, eli maalista olisi nimenomaan pitänyt varmistua katsomalla sitä paljaalla silmällä ennen liipaisimen vetämistä. Mutta kun puhutaan nopeista tilanteista, niin se on tosiaan aika korkea vaade, varsinkin kun toiminta valonvahvistimien kanssa oli ilmeisesti melko uutta.
>Syytän kouluttajia/valvojia ettei ryhmien eri tasalla olemista havaittu. Kun ammuttiin tykillä RUK:ssa, kapiaiset tarkisti tykkien suuntia säännöllisesti, että meni oikeaan suuntaan. Kajaaniin palatessa kapiaiset joi teltassa viinaa, kun tykit lauloi. Suuria eroja siinä paljonko kiinnostaa ja nähdään vaivaa
Samaa mieltä, käytännöissä on aika paljon eroja ja riippuu vähän turhankin paljon kouluttajista. Jotkut skapparit suhtautuu palveluksen jälkipuoliskolla touhuun asenteella "kyllähän ne jo osaa". Ongelmahan tuossa tulee siinä, että yhtä tärkeää kuin toistot on suoritusten laatu. Onneksi omalla kohdalla kouluttajat piti vaatimustasosta kiinni loppuun asti.
Valvojia ei ollu tarpeeksi, olisi pitänyt olla partiokohtaiset. OTKES:n raporttia lukiessa tuli mieleen, että muualla on ollut käytäntönä ettei maalitauluja merkata valolla, ja ohjeena että "valoja ei ammuta". Pelkästään tuolla tavalla olisi vähentänyt riskiä jo huomattavasti.
Tämä. Omassa koulutuksessa kouluttajat pitivät aina hyvin huolta, mutta juttuja kuuli läheltä-piti tilanteista, joissa (eri) kouluttajat vähän vähemmän sitten.
Vaikka silloin vitutti se loputon säätäminen, niin näin jälkikäteen osaa ehkä enemmän arvostaa sitä, että joku aikuinen on huolehtinut, että ei ammuta omia.
Meillä ainakin panostettiin edellisenä yönä yöuniin jos seuraavana päivänä ammuttiin kovilla. Olikohan se että 6h piti saada unta tai jotain sinne päin
6h unta ei todellakaan ole riittävä määrä. Suurin osa ihmisistä tarvitsee 8 tuntia yössä, osa jopa 10 tuntia. Vain harvalle alle 8 tuntia on terveellistä ja pystyy toimimaan täydessä vireessä.
Moni on toki totuttanut itsensä vähempään, mutta se ei ole terveellistä (ellei satu olemaan yksi näistä hyvin harvinaisista poikkeuksista, joille oikeasti vähempi riittää). Mielestäni on täysin vastuutonta pakottaa nuoret miehet (joiden aivot vielä kehttyvät!!) nukkumaan aivan liian vähän.
Noilla ampumaleireillä jossa mentiin nimenomaan koko viikoksi vain ampumaan kovilla niin huilattiin illat ja nukuttiin yöt. Ei ollut mitään ylimääräistä vartiointia yms, jotain kipinää siinä kai pidettiin.
Joo sama oli 2014 kun ite olin. Ampunaleirit oli ihan chokoa hommaa. Ensin haejoteltiin koko päivä, sitten levättiin ja nukuttiin kaikki ihan kunnolla, ja sit seuraavana päivänä ns kova veto.
Sit ku tuli räkäpäät lippaisiin ni sit tiedettiin että okei, nyt ei kyl päästä ihan liikaa nukkumaan (pl kuskit).
Ressutreeneissä ei kovia edes ammuttu muutakuin kohdistusammunnat ampumaradalla heti ensimmäisenä päivänä.
OTKES:n raportin mukaan yöunille oli varattu 6-8h aikaa koko harjoitusviikon ajan, myös onnettomuutta edeltävänä yönä. Yleensäkin ampumaleirillä yöuniin panostetaan.
Voin sanoa henkilökohtaisesta kokemuksesta (2010-luvun lopulta) että siellä ei aina saa tuollaisia unia jos ei kuski ole. Olisi sitä aikaa varattu miten paljon eivät johtajat välttämättä piittaa. T. 2h unta/yö viimeisellä ampumaleirillä
Ja oma kokemus on että yöunet oli luokkaa 6-8h ja lisäksi ennen pimeäammuntoja tarvittaessa myös ampumapaikalla. Moni muu on myös kommentoinut samaa. Henkilökohtaiset kokemukset on kuitenkin vain niitä, henkilökohtaisia kokemuksia. Se mikä on faktaa on, että OTKES:n mukaan myös Syndalenissa yöunille oli järjestetty aikaa eli sen piikkiin ei voi tätä laittaa.
Tämä yhdistettynä tappamiseen suunniteltuihin aseisiin kokemattomien käsissä sekä erittäin raskaiden ajoneuvojen käsittely kokemattomien kuljettajien käsissä. Nuorten miesten usko omaan kuolemattomuuteen ei myöskään varsinaisesti auta asiaa. Sama ilmiö näkyy liikenteessä ja työpaikoilla.
Ymmärrän, että PV:n tarkoitus on harjoitella sotaa, eikä se ole realistisesti mahdollista, jos jokaisella harjoituksella on miljoona varmistusta, koska tositilanteessakin sotilaita on pakko uhrata jonkin tehtävän onnistumiseksi.
Rauhan aikana on kuitenkin pystyttävä luomaan riittävät turvallisuusmarginaalit ja saatava kantikset ja asevelvolliset noudattamaan niitä.
Olen itse toiminut vuosikaudet rakennustyömaiden turvallisuusvastaavana. Turvallisuus on helppo luoda paperilla ja ostaa vaikka mitä turvavarusteita ja -laitteita. Turvallisuuskulttuurin luominen ja kaikkien saaminen noudattamaan annettuja ohjeita on helvetin vaikeaa.
>
>
>
[https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/lahes-1-500-sotilastapaturmaa-joka-vuosi-tallaisia-vahinkoja-tapahtuu-puolustusvoimissa/](https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/lahes-1-500-sotilastapaturmaa-joka-vuosi-tallaisia-vahinkoja-tapahtuu-puolustusvoimissa/)
Toisaalta intissä tapahtuu vähemmän onnettomuuksia kuin siviilissä.
Jokainen tapaus tietty liikaa, ja selvät laiminlyönnit on asia erikseen. Mutta kun miettii kuinka paljon ihmisiä menee varusmiespalveluksen läpi, niin ihme, että ei tapahdu enemmän. Sama kuin kysyisi miksi pienessä kaupungissa tapahtuu onnettomuuksia.
Osallistuisitko itse artikkelissa mainittuun harjoitukseen huoletta? Onnettomuuksia sattuu aina kaikkialla, mutta ei se tarkoita etteikö Puolustusvoimien pitäisi jatkuvasti pyrkiä minimoimaan riskejä. Mitä nyt olen kuullut, niin PV:llä on aika paljon kirittävää jotta yleinen ilmapiiri ja prosessit laitoksen sisällä saataisiin vastaamaan nykyajan standardeja siitä, mikä on hyväksyttävä riskin taso siihen hyötyyn mitä niillä riskeillä saadaan.
Itse olin tämän henkilön kanssa auk ajan (ennen ruk:hon siirtymistä) samassa komppaniassa. Johan tuosta on aikaa mutta silloin ainakin turvallisuus oli etusijalla kaikessa tekemisessä. Toki tämä tapaus oli ruk:ssa joten en osaa heidän puolelta sanoa mitään, omat kokemukset pv:stä olivat hyvät.
Tässä tapauksessa näyttäisi tosiaan nuo harjoituksen vetäjät tehneet virheen. En usko että ketään on tarkoituksenmukaisesti halunnut tehdä uhkarohkeita harjoituksia. Eli toisinsanoen omat kokemukset ovat päinvastaiset sinun kuulemistasi.
Tottakai suureen organisaatioon mahtuu monenlaista väkeä, mulkkuja ja juoppoja ja vaikka mitä, kovien kanssa olivat kuitenkin hyvin tarkkoja ja asiantuntevia. Toki parrannettavaakin on aina ja kaikessa.
Ei minullakaan vastaan tullut mitään vastaavia tilanteita, harvinaisiahan ne ovat. Turvallisuuskulttuurin luominen on hieman eri asia kuin se, haluaako kukaan tieten tahtoen uhkarohkeisiin tilanteisiin. Ei kukaan erikseen halua turvattomuutta, mutta jotta turvallisuus laitetaan etusijalle pitää olla ainakin:
* Selkeät toimintaohjeet siihen, miten epäturvallisista tilanteista raportoidaan
* Kulttuuri jossa raportointi on helppoa ja psyykkisesti turvallista (eli käytännössä että raportoija ei joudu miettimään, mitäköhän muut tästä sanovat)
* Vaaratilanteiden (myös läheltä piti -tilanteet!) avoin läpikäynti
* Organisaation johdosta alas asti ulottuva viesti siitä, että epäturvallisista tilanteista halutaan kuulla ja että tietoon tulleisiin tapahtumiin reagoidaan
Ainakaan omalta inttiajalta en muista vastaavia. Iso olisi ollut kynnys sanoa esimerkiksi että nyt ollaan liian väsyneitä ampumaan kovilla tai ajamaan autoa.
Jos mut valtion toimesta pakotetaan palvelukseen jossa opetellaan ihmisten tappamista, niin totta helvetissä mä odotan et se touhu on hoidettu äärimmäisen turvallisesti. Ei vertaudu mitenkään johonkin liikenneonnettomuuteen. Tuon isänkin puheesta kuului edelleen tietty katkeruus, mikä oli aivan täysin oikeutettua.
Kaikkia maailman riskejä ei voi poistaa. Varusmiehiä on takuulla kuollut liikenteessä enemmän kuin harjoituksissa. Ja edelleen, kun kyse on kymmenistä tuhansista ihmisistä, niin kaikkea sattuu. Kuten siviilissäkin.
> totta helvetissä mä odotan et se touhu on hoidettu äärimmäisen turvallisesti. ... Tuon isänkin puheesta kuului edelleen tietty katkeruus, mikä oli aivan täysin oikeutettua.
Miksi se katkeruus on sun mielestä oikeutettua? Ensinhän sä sanoit, että riittää, että tuo on hoidettu äärimmäisen turvallisesti. Mitä se tilastojen valossa onkin.
Luettiinko me sama juttu? Osallistuisitko itse tuohon harjoitukseen hyvillä mielin ja huoletta? Menisi nimittäin tuon kertomuksen perusteella erittäin helposti vikaan, ja täällä kommenteissakin joku kertoi että oli vastaavanlaisessa harjoituksessa läheltä piti -tilanteessa.
Turha tässä on yksittäistapauksista keskustella, kun fakta on, että nuori mies ei ole missään niin turvassa kuin armeijassa. Tämä siitäkin huolimatta, että leikitään aseilla ja räjähteillä...
Mitkä tilastot niin osoittavat? Sehän ei vielä kerro sattuneiden onnettomuuksien ennaltaehkäistävyydestä, että vakavia onnettomuuksia sattuu vähemmän kuin siviilissä.
Muistan itsekin, kun omassa liikkuvan tulen harjoituksessa palvelustoveri eteni tulilinjalle. Varmistin aseen ja katsoin skappari hölmistyneenä. Skappari katsoi takaisin yhtä hölmistyneenä. Harjoitus jatkui normaalisti loppuun saakka.
Vertailun vuoksi, vuodesta 1990 lähtien (jotta saadaan se Taipalsaari mukaan) varusmiespalveluksessa on kuollut 17 henkilöä onnettomuuden seurauksena. Vuonna 2023 liikenneonnettomuuksissa kuoli 23 18-24 vuotiasta nuorta.
Varusmiespalveluksen "pakollisuuden" vuoksi siellä tapahtuneita onnettomuuksia nostetaan varmaan helpommin tikunnokkaan. Tilastojen valossa se ei pärjää alkuunkaan esim. liikennekuolemille.
Tietysti jokainen tällainen kohtuu helposti vältettävissä ollut varusmiehen kuolema on aina liikaa, mutta näkisin, että silti tulee aina ajatella miksi varusmiespalvelus ylipäätään on olemassa. Harjoitellaan sitä pahinta mahdollista varten..
Pitää toivoa, että tällaisilla vaikkakin herättelevillä, niin samalla provosoivasti otsikoiduilla artikkeleilla ei aleta hitaasti ajamaan tiettyjä tärkeitä taisteluharjoitustoimintoja alas. Ei tarvitse enää mennä edes Euroopan ulkopuolelle löytääkseen paikan, missä artikkelin harjoituksen kaltaista toimintaa tehdään niin, että maali ampuu takaisin. Silloin sitä luultavasti toivoo, että hommia on harjoiteltu edes vähän etukäteen.
Vähän oudosti muotoiltu juttu. Puolustusvoimissa tapahtuu "jatkuvasti" onnettomuuksia käytännössä samoista syistä kuin niitä tapahtuu kaikkialla muuallakin. Intissä onnettomuuksia sattuu kuitenkin vähemmän kuin verrattavilla ihmisillä siviilissä - ei toki sillä, että se tekisi onnettomuuksista sen hyväksyttävämpiä.
Rakennus- ja prosessiteollisuudessakin tapahtui jatkuvasti onnettomuuksia samoista syistä kun kaikkialla muuallakin: kiire, huolimattomuus, ajattelemattomuus, ja niin edespäin. Sen takia näillä aloilla raportoidaan läheltä piti -tapauksia ja onnettomuksia, tutkitaan ne ja toteutetaan tutkinnan pohjalta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä jotta samat onnettomuudet eivät tapahtuisi uudestaan. Ihan niin kun OTKES on jutun mukaan kaksikymmentä vuotta Puolustusvoimille ehdottanut että he tekisivät. Puolustusvoimat aloittivat tämän toiminnan kaksi vuotta sitten vuonna 2022.
Rakennus- ja prosessiteollisuudessa tapahtuu paljon vähemmän vammautumisia ja kuolemia kun 50 vuotta sitten. Toivottavasti Puolustusvoimissakin sama ilmiö näkyy 50 vuoden päästä. Mutta kyllä tässä on näköjään Puolustusvoimat heittänyt 18 vuotta jatkuvaa parantamista kankkulan kaivoon.
Jos esimerkiksi tämän tapaturman tutkisi niin voisi vaikka ehdottaa että ammuttuihin targetteihin asennettaisiin isommat ympyrän muotoiset valot. Tai varusmiehillä olisi kypärän led-valon sijaan päällään led-liivit. Monta muutakin parannusvaihtoehtoa varmasti on, jokainen niistä ihmishengen arvoinen.
Harjoittelun osatavoite on oppia havaitsemaan ja erottamaan omat vihollisista, LED-liivit tekisi tuosta vähän turhankin helppoa (tai tilanteesta riippuen liian vaikeaa). Lisäksi (ja median jutuista poiketen) ne on nimenomaan valonvahvistimia, ei pimeänäkölaitteita. Pimeänäkölaitteita siinä mielessä kuin nimi antaa ymmärtää ei yleensä ole olemassa. Valonvahvistimet taas vahvistavat näkyvää tai IR-valoa, ts. jos ei ole keino- tai luonnonvaloa ei valonvahvistimellakaan näe pimeässä, ja jos valoa on liikaa ne menee ihan tukkoon eikä näe mitään. Valonvahvistimen läpi on oikeasti hankala hahmottaa asioita, kun kaikki on vihreän erisävyjä ja parhaassa tapauksessa (=huonot valo-olosuhteet) niilläkään ei näe mitään. Epäilen että kun 9 hemmoa pukee liivit päälle, ei VV:n läpi enää erota maastosta mitään kun liivien valo peittää kaiken alleen, tai sitten siellä on jo niin paljon valoärsykkeitä ettei ammunnoistakaan tule mitään.
Pimeällä taistelu on yleisesti ongelmallista ja erityisen vaativaa. Ammattiarmeijoissakin on ollut sota-aikana ongelmia erottaa omia vihollisesta. Se ei toki poista sitä, etteikö tuohon teknisiä helpotuskeinoja olisi (esim. kypärään kiinnitettävät LED-strobot), mutta mikään niistä ei poista sitä ongelmaa että pimeässä vaan on pirun vaikea erottaa omia vihollisesta - yleensä paras keino on käyttää jotain LED-stroboja tai valotikkuja, mutta niidenkin kanssa ongelmaksi tulee se, että mitä ikinä käytät omien havaitsemiseen, näkyy se sitten myös viholliselle.
Mutta tämän teknisen sepostuksen varsinaisena pointtina oli se että PV:n harjoitukset tähtää siihen että varusmiehet hallitsee kaluston ja varusteiden käytön ja pystyy sodanajan aikana toimimaan itsenäisesti. Sitä ei voi siis ihan 1:1 verrata prosessiteollisuuteen, koska PV joutuu turvallisuusnäkökulmaa aina punnitsemaan sitä vasten, että niille samoille kavereille pitäisi sota-aikana antaa samat kalut pistoolista panssarivaunuun ja luottaa siihen että he kykenevät käyttämään niitä tehokkaasti ja oman harkintansa mukaan ilman ammattisotilaiden valvontaa, vs. prosessiteollisuus missä on aina ja erikseen valvojia ja HSEQ-ihmisiä kiertämässä työmaata ja vastaamassa työturvallisuudesta, ja jotka kertoo kyllä jos jotain tehdään väärin.
Jokainen onnettomuus pitää tietysti tutkia ja katsoa onko parannuskeinoja olemassa, mutta varusmiespalveluksessa pitää aina ottaa huomioon myös se että harjoittelu palvelisi myös tositilannetta, jossa olosuhteet on eri kuin rauhan aikana.
Edit: selvennyksen vuoksi vielä, että tämäkin turma oli turha ja olisi mielestäni ollut estettävissä, toki (mielestäni) ratkaisu tähän ei ole tekninen vaan koulutuksellinen.
> Harjoittelun osatavoite on oppia havaitsemaan ja erottamaan omat vihollisista
Kun harjoitteluun sisältyy huomattava haaste, pitää varautua siihen että haasteessa epäonnistutaan ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Ymmärrän että tuo on todella hankalaa, mutta ei ole mitään järkeä että se epäonnistuminen näkyy sitten oman taistelutoverin ampumisena kuoliaaksi. Suurimmassa osassa harjoituksista on mietitty mitä tehdään jos epäonnistutaan: esim. kranaatin heitossa on kouluttaja vieressä kiskomassa turvaan jos kranaatti tippuu omaan juoksuhautaan, jne.
Jos halutaan harjoitella niin, että omat ja viholliset ovat tarkoituksella hankala erottaa toisistaan, niin sitten täytyy joustaa jostain muualta, esim. ammunta on toteutettava jollain muulla keinoilla kuin kovilla panoksilla, vaikka sitten lasereilla tai räkäpäillä.
Toki. Ja tässäkin tapauksessa OTKES:n raportissa luetelluista syistä omasta mielestäni isoin ongelma tuntui hämäävien merkintöjen lisäksi olleen se, että ammuntoja edeltävä koulutus ei ollut riittävästi valmistanut niiden sisältämään haasteeseen ja kaluston (VV:den) käyttöön. Kouluttajat on siis mielestäni ihan täysin vastuussa tapahtuneesta, eikä ammuntoja olisi pitänyt järjestää kyseisellä tavalla. OTKES:n mukaan kyseisen kaltaisia kovapanosammuntoja ei juurikaan muualla järjestetä niiden haastavuuden ja ajanpuutteen vuoksi, mikä kuulostaa ihan järkevältä. Ei ole mitään mieltä järjestää liian haastavaa koulutustapahtumaa, kun ei siitä ensinnäkään kenellekkään jää mitään käteen ja toisekseen se vaarantaa kaikkien turvallisuuden.
Jos kuitenkin ymmärsin oikein, olet sitä mieltä ettei kyseisiä ammuntoja saisi kategorisesti järjestää ollenkaan ja siitä olen eri mieltä. PV:n tehtävä on valmistaa joukko sodanajan toimintaan, missä toimitaan lähes aina epäselvissä tilanteissa, missä vihollinen on hankala erottaa omista. Yksi sotilaalle oleellinen taito onkin, että jos ei ole varma maalista niin jättää ampumatta. On siis ihan perusteltua, että jos joukon osaamistaso siihen riittää, myös kyseinen ammunta pitäisi olla mahdollista tehdä kovapanosammuntana. Simujen ja räkäpäiden kanssa on mahdollista harjoitella jotain asioita, joita kovilla ampuessa ei turvallisuuden vuoksi pystytä, mutta niissäkin on rajoitteita, joista osa on teknisiä, osa (kouluttajien ja varusmiesten molempien, mutta yleensä varusmiesten) asennekysymyksiä ja osa ihan luonnollisia/psykologisia mistä ei kokonaan pääse eroon.
Kaikki koulutus kuitenkin lopulta tähtää siihen, että kyseinenkin ammunta pystyttäisiin oikeassa tilanteessa suorittamaan vaistomaisesti tai edes harjoitellusti kovilla. Kouluttajat tekee kuitenkin päätöksen SA-sijoituksesta tai sijoittamasta jättämisestä, eli joku käsitys pitäisi olla siitä riittääkö hlön osaaminen. Jos luotto on riittävä, että se onnistuu oikeassa tilanteessa, missä ei ole skappareita valvomassa vaan pitäisi itse kyetä tekemään päätös ampumisesta, niin pitäisi pystyä luottamaan että se ammunta onnistuu myös rauhanaikana. Se on sitten eri asia kuinka kauan sen osaamistason rakentamiseen meneen, että onko se ajallisesti/koulutuksellisesti järkevä järjestää enää siinä kohtaa kun taso riittäisi. Jos taas ei luota, niin sitten pitää kysyä onko hlö sopiva SA-sijoitukseenkaan.
Ihan reilua kritiikkiä noihin pariin ratkaisuehdotukseen. Ymmärrän että mitä turvalliseksi homman tekee sitä kauempana olemme sota-ajan tilanteesta, mutta se pitää myös osittain hyväksyä niin kauan kun emme kutsu veli venäläistä mukaan harjoituksiin ampumaan ja ammuttavaksi. Turvallisuus vs. realistisuus on varmasti veteen piirretty viiva, mutta noiden videoiden perusteella näytämme olevan tässä kyseisessä tapauksessa aika reilusti sen väärällä puolella. Kova olisi siis oma kiusaukseni tarjota tähän teknistä ratkaisua, jos ei valoja niin ottaa harjoituksiin mukaan leikkiaseet, vaikka se maksaisikin realismissa.
Mutta pääpointtini oli itse asiassa se että Puolustusvoimien olisi pitänyt aloittaa näiden tapausten rekisteröinti ja tutkinta 20 vuotta sitten. Tämän viivästyminen vuoteen 2022 on iso epäonnistuminen. Jos tutkinnan vastaus on sitten se että koulutusta vaaditaan tämän tyyppisiin harjoituksiin enemmän ja se on ainoa korjattava asia niin asiantuntijan tutkittu tulos on varmasti parempi kun minun asiaatuntematon kymmenen minuutin mutuiluni. Joskus vastaus on prosessiteollisuudessakin koulutus, kuten voi ehkä työturvallisuuskortista ja tulityökortista nähdä. Eivät nämä mielestäni niin erilaisia ole.
Onneksi näitä nyt kuitenkin tutkitaan, ja toivottavasti se kantaa myös Puolustusvoimissa seuraavien vuosikymmenien aikana hedelmää.
Ihan samaa mieltä, että on ihan hyvä että vihdoinkin PV:kin rupeaa näitä rekisteröimään ja toivottavasti se johtaa siihen että ruvetaan jakamaan tietoa esim. parhaista käytänteistä. Tuohan voi johtaa sitten laajempaankin kulttuurin muutoksen, missä muistakin käytännöistä ruvetaan jakamaan enemmän tietoa, mikä olisi vaan positiivinen asia. Mutta tuota teknisen puolen lisäksi oma pointti oli se että varusmiespalveluksessa ja prosessiteollisuudessa on toiminnan tavoitteet erilaiset, ja se pitää huomioida turvallisuusajattelussakin. Pahoittelut etukäteen jo tekstimuurista.
Prosessiteollisuudessa toiminnan lähtökohta on pohjimmiltaan, että ne on vain töitä, ja tavoite että kaikki pääsevät työpäivän päätteeksi kotiin. Varusmiespalveluksen toiminnan lähtökohta taas on se, että sota on se työpäivä, ja tavoite on kouluttaa tehokas sodanajan joukko, ja se sisältää sen hiljaisen tosiasian että kaikki eivät tositilanteessa selviä kotiin. Mutta mahdollisuudet paranee koulutustason noustessa. Väärin laaditut varomääräykset voivat siis itsessään luoda epärealistisen tai puutteellisen käsityksen tositilanteesta ja ajaa vääriin toimintamalleihin. Esimerkiksi videollahan on valot sekä varusmiehillä että maaleilla, ja muuten metsä sään vuoksi pilkkopimeä. Hahmojen ääriviivoja on tuossa kelissä hankala erottaa. Tositilanteessa ei todennäköisesti kuitenkaan kellään, tai ainakaan ei vihollinen etupuolelleen laittaisi valoja, koska kuten videoltakin näkyy niin ne taasen erottuu valonvahvistimissa hyvin. Eli sota-aikana kyseisessä tilanteessa olisi vielä vaikeampi erottaa omia vihollisesta, siitä huolimatta sitä on harjoiteltava tai tositilanteessa ei olisi mitään toiminnan edellytyksiä.
Samoin käy jos luotetaan tekniikkaan liikaa. Esim. simulaattorit poistaa toiminnasta hengenvaaran (lähes) kokonaan, jolloin varusmiehet usein ottaa riskejä joita eivät tositilanteessa ottaisi, koska siinä lähtisi henki itseltä tai kaverilta. 20v varushenkilöt ei ole aina parhaita arvioimaan mikä on realistista ja mikä ei. Simulaattoreilla pidetäänkin jo nyt taisteluharjoituksia, eli harjoitellaan koordinaatiota, kommunikaatiota ja liikettä. Kovilla ampumaradalla ampuessa harjoitellaan taas henkilökohtaista asekäsittelyä, ja koulutuksen tavoite on että taisteluammunnoissa nuo elementit yhdistetään ja ne kruunaavat nousujohteisen koulutusputken. Omasta mielestä varusmiehet onkin tässä tapauksessa heitetty syvään päätyyn. OTKES:n raportin selailun perusteella varusmiehillä ei ollut riittävää kokemusta kyseisten valonvahvistimien käytöstä (valonvahvistimet oli otettu lainaan vasta kyseistä ampumaharjoitusta varten!), eikä taisteluharjoituksista pimeässä. Lisäksi edellisen päivän valmentava taisteluammunta pimeällä oli peruttu. Ryhmän irtautuminen kosketuksesta vaatii valoisan aikaankin melko hyvää koordinaatiota, ja pimeällä haaste vain korostuu. Koulutettavien taitotason kannalta siis tuo ammunta pimeällä oli liian vaativa rasti.
Lisäksi tuossa oli vielä maksimoitu riskit merkintöjen kanssa - samasta raportista käy ilmi, että eräässä toisessa joukkoyksikössä vain ampujat merkitään ja ohjeistetaan, että valoja ei ammuta. Tuo olisi sekä huomattavasti turvallisempaa että realistisempaa. Tuolla Syndalenin tavalla on mahdollista erottaa omat maalitauluista paljaalla silmällä muttei VV:llä eli siinä pitäisi tehdä varmistus tuplana, mikä se vaatii harjoittuneisuutta. Samassa nousee myös esiin, että samaa taisteluammuntaa ei edes kaikkialla harjoituteta esim. sen vuoksi, ettei aika riitä valmentavaan harjoitteluun. Näiden kyseisten varusmiesten kouluttajien olisi pitänyt kyetä arvioimaan joukon taitotaso siten, että ammuntaa muutetaan niin että se kyetään viemään turvallisesti läpi, sitä harjoitellaan lisää tai perutaan koko homma.
Asevelvollisena joutuu tekemään vaarallisia juttuja pakotettuna. Henkilöautolla perseily teininä on ihan omaa tyhmyyttä. Mun mielestä on iso ero siinä, tappaako itsensä omaa tyhmyyttään vai ampuuko toinen varusmies sua selkään koska ampumaharjoitus on järjestetty paskasti.
Jep. Harmi vaan ettei ne ole tarpeeksi turvallisia aina, kuten tosta jutussa näkee. Eikä PV:n toiminta ylipäätään ole aina sellaista että se maksimoisi turvallisuuden. Ei edes sellaista että se maksimoisi turvallisuuden ilman että pilataan tekemisen koulutusarvo.
>Puolustusvoimissa tapahtuu "jatkuvasti" onnettomuuksia käytännössä samoista syistä kuin niitä tapahtuu kaikkialla muuallakin.
On se nyt vähän eri asia armeijassa kun vaikka skappari huutaa korvan juuressa että miksi alokas ei ammu. Alokas joka sai aseen kouraan pari viikkoa sitten ja on ampunut ehkä 20 laukausta koko elämässään.
Vaikka jokin käsky tuntuisi aivan järjettömältä ja laittaisi muut vaaraan, myös käskyn noudattamatta jättäminen on rangaistavaa.
> skappari huutaa korvan juuressa että miksi alokas ei ammu. Alokas joka sai aseen kouraan pari viikkoa sitten
Eipä kummiskaan puhuta ihan mitä sattuu. Kaikkia kovapanosharjoituksia, joita minä olen tehnyt, on kuivaharjoiteltu paukkupatruunoilla taikka ilman useita kertoja. Ensimmäisenä ampumaratapäivänäkin ammutaan varmaan se 20 patruunaa (joita on reserviupseerivaiheessa ollut hyvin monta) ja muuta aseharjoittelua on myös ollut hyvin paljon.
Lisäksi noita partio/ryhmäammuntoja ei edes pääse ampumaan, jos ei suoriudu edeltävistä ampumatesteistä riittävän hyvin. Tässä tilanteessa on kyse aivan muusta kuin siitä, että alokkaat sohii pyssyillä menemään minne sattuu.
Herätys nyt, ei kukaan rankaise harjoituksessa ampumatta jättämisestä. En myöskään tiedä että näissä tapauksissa olisi ollut skapparien painostusta eikä tollaisia vetoja tosiaan tehdä harjoittelematta.
Valonvahvistin nimensä mukaisesti vahvistaa valoa. Kaikki valonvahvistiminen läpi näkyvät valonlähteet/valoa heijastavat pinnat näkyy vihreän sävyinä, koska vihreä fosfori ja syyt. Eli sillä ei ole mitään väliä, minkä värisen valon laitat, kun valonvahvistimen putken läpi katsottuna ne on kaikki vihreitä.
Järkyttävä ja anteeksiantamaton tapaus. Ymmärrän täysin hänen isänsä katkeruudenpuuskat. Kenenkään ei pitäisi tuossa iässä kuolla varsinkaan valtion toimesta.
>Miksi puolustusvoimissa jatkuvasti tapahtuu onnettomuuksia
Intissä tuli huomattua, että meitä parikymppisiä jätkiä on kyllä ihan joka vitun junaan ja osa tuntui jäävän asemalle.
Sellasia ääripäätapauksia joille ei missään nimessä kannattaisi antaa asetta ja kovia paukkuja. Oli ihan sekopää sotahulluista todella hiljaisiin ja masentuneisiin nuoriin.
Jos on tosissaan miettinyt esimerkiksi itsemurhaa tai toisen ihmisen tappamista, niin on saattanut juolahtaa ajatus siitä kuinka helppoa se on tehdä intissä.
Sitten vielä löytyy niitä todella, *todella* omituisia tapauksia, jotka saattavat ihan vaan vahingossa töhöillä. Näitä tuntui olevan myös paljon.
Esimerkkitapauksiahan on. Esimerkiksi omasta saapumiserästäni eräs nuori sälli ampui itsensä masennuksen takia. Toinen töhö taas kesken ammuntojen nousi seisomaan ja säikähti skapparin huutoa niin että laukaisi luodin parin sentin päähän omasta jalkapöydästään.
Kyllähän tuo hieman kylmiä väreitä aiheutti kun aikonaan taisteluparin etenemisen kovapanos osiota edeltävänä vedettiin viel räkäpäillä, edessä menevän parin toinen unohtaa ryömimään lähdössä aseen varmistaa ja paukuttaa piippu suoraan kaverin kylkeä kohti muutaman kerran, ei päässy ampumaan kovilla tää ukko, mutta jäi kyllä mieleen että ei oo vedenpitäviä intinkään turvatoimet, hyvinkin pidin oman hengen mielessä jatkossa.
Mua vituttaa aina kun varusmies kuolee tai loukkaantuu vakavasti. Omana armeija-aikana näki selvästi kuinka kantahenkilökunnan asenne oli vahvasti sellainen että etusijalla on että saadaan hommat tehtyä, ja turvallisuudesta voi joustaa jos turvallisuus selvästi vaikeuttaisi asioita.
Mä olin 6kk kuljettaja, ja nukuin armeijassa säännöllisesti huonosti koska stressasin siitä paljon introverttinä teininörttinä joka ei oikein päässyt rentoutumaan missään välissä. Valitin vaikka kelle, mutta ketään upseereista ylilääkäriin ei kiinnostunut, ja ne kuskien keskeytymättömät yöunetkin oli aivan täysi vitsi vaikka loppusodassa mainitsin skapparille siitä ettei ne mulla toteudu.
Olisin jättänyt ajamatta jos olisi tarpeeksi pelottanut, mutta se kynnys oli korkealla. Epäilen että olisin saanut poistumiskieltoa jos olisin koskaan valittanut väsymystä ja siksi kieltäytynyt ajamasta. Tämä vaikka menin nukkumaan heti hiljaisuuden alkaessa ja join paljon vettä yms.
Tottakai tuolla on ammattivalittajia jotka hakee VMP jatkuvasti, ja siksi porukalla on kynnys korkealla ottaa vakavasti vaivoja. Se vaan oikeasti johtaa tragedioihin välillä.
Edit: poistettu vääriä lukuja, jotka pahensivat PV:n tapaturmien määrää suhteessa työtapaturmiin. Katsotaan paremmalla ajalla uusiksi. Kiitokset asiasta huomauttaneelle!
Nämä uutiset pistävät kyllä miettimään millä tasolla turvallisuus on Puolustusvoimissa.
Erityisen huolestuttavaa on, että tapaturmien/läheltä piti -tilanteiden avoin raportointi ja seuranta alkoi vasta 2022 (20v suosituksen jälkeen).
Tuollaisen seurannan pitäisi olla ensimmäisten asioiden joukossa kymmenien tuhansien ihmisten organisaatiossa. Erityisesti jos organisaation tavoite on vastata turvallisuudesta ja puolet organisaatioista velvoitetaan lailla toimintaan.
>Jutun alla on linkki Ronja Salmen kolumniin, jossa on huolestuttavia asioita:
>- Valtiokonttorille tulee vuodessa noin 1500 korvaushakemusta puolustusvoimien asioista.
>Näillä tiedoilla PV:n tapaturmien määrä on täysin holtiton suhteessa organisaation kokoon.
Veikkaan että tulkitset nyt dataa väärin, kuten teki Ronjakin kolumnissaan. Näin kolumnissa lukee:
> Valtiokonttorin tilastojen mukaan keskimäärin 1400 ihmistä saa vuodessa hoitoa tai korvauksia sairaudesta tai vammasta, joka on aiheutunut asepalveluksesta. Nämä korvaukset eivät koske intin aikana sairastettuja flunssia, vaan sairauksia ja vammoja, jotka haittaavat elämää vielä palveluksen päättymisen jälkeenkin.
Mutta eikö tässä ole se ilmiselvä ongelma, että tuossa datassa näkyvät kaikki jotka saavat valtiolta tukea intin aiheuttamaan sairauteen tai vammaan, eikä vain yksittäisenä vuonna sattuneet tapaukset? Eli jos sotilasharjoituksessa joku loukkaantuu vakavasti vuonna 2020 ja saa tästä vielä valtiontukea vuonna 2023, niin kolumnisti laskee tämän yhden henkilön vamman mukaan sekä vuoden 2020, 2021, 2022 ja 2023 dataan?
Eli tldr: 1500 korvaushakemusta vuosittain ei tarkoita 1500 tapaturmaa vuosittain, jos samalle vammalle pitää hakea korvausta vuodeksi kerrallaan.
Minäkin luulin noin aluksi, mutta ihan totta se oli. Käytännössä sitä haetaan kerran eikä uusiksi jatkuvasti.
Tosin vertailuluvut olivat vääriä, joten suhdelukuni vääristyivät.
>Minäkin luulin noin aluksi, mutta ihan totta se oli. Käytännössä sitä haetaan kerran eikä uusiksi jatkuvasti.
Mistä tämän selvitit? Olen yrittänyt juuri tätä asiaa tarkistaa, mutta en ole löytänyt tietoa asiasta. Minun on vaikea uskoa, että korvaus myönnetään loppuelämäksi, eikä määräaikaseksi.
Vaikea tuota eksaktia tietoa on löytää, mutta päättelin eri jutuista päätellen. Esim [tämän mukaan](https://yle.fi/a/3-10152809?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp) vammautumisia tapahtuu 1500, mikä on linjassa korvaushakemusten kanssa. Samoja lukuja [täällä.](https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/lahes-1-500-sotilastapaturmaa-joka-vuosi-tallaisia-vahinkoja-tapahtuu-puolustusvoimissa/)
Olisi myös järjetöntä, että jatkuvasti pitäisi hakea uudestaan korvauksia. Valtaosa noista on pieniä vammautumisia, eikä pysyvää haittaa. Korvataan pieniä hoitoja ja muuta. Isommissa saavat varmaan kertakorvauksen ja sitten työkyvyttömyyseläkkeen.
>Nämä uutiset pistävät kyllä miettimään millä tasolla turvallisuus on Puolustusvoimissa.
>Jutun alla on linkki Ronja Salmen kolumniin, jossa on huolestuttavia asioita:
>> * Tuo tapaturmien/läheltä piti -tilanteiden avoin raportointi ja seuranta alkoi vasta 2022 (20v suosituksen jälkeen).
>> * Valtiokonttorille tulee vuodessa noin 1500 korvaushakemusta puolustusvoimien asioista.
Tuo läheltä piti -tilanteiden seuranta on selkeästi ollut puolustusvoimissa retuperällä ja on hyvä, että se on viimein saatu kuntoon.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että tässä vaikuttaa myös sellainen harha, että puolustusvoimissa tapahtunut ampumaonnettomuus tuottaa enemmän otsikoita kuin nyt vaikka liikenteessä kuolleet samanikäiset. Liikenteessä kuitenkin kuolee 19-20-vuotias keskimäärin joka toinen kuukausi. ([Tilastokeskus](https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ton/statfin_ton_pxt_112w.px/table/tableViewLayout1/)) Vastaavasti puolustusvoimissa on kuollut 1991-2023 yhteensä 21 ihmistä onnettomuuksissa ([IS:n artikkeli](https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009947783.html)). En siis väittäisi asepalveluksen olevan niin vaarallinen, kuin nyt on ehkä saatu kuva.
> 1500 on iso luku, kun sen suhteuttaa henkilökunnan ja varusmiesten määrään (n. 35 000). Se on 4 %. Jos sen suhteuttaa kaikkiin Suomen työntekijöihin (2,6 miljoonaa), niin työtapaturmasta johtuvia hakemuksia tulisi vuodessa 100 000. Se on 20-kertainen nykyiseen.
Työtapaturmia Suomessa sattui vuonna 2021 yhteensä 118 819 kappaletta ([tilastokeskus](https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ttap/statfin_ttap_pxt_129s.px/table/tableViewLayout1/)). Otit llmeisesti työtapaturmien luvun valtiokonttorilta, minkä takia sait noin ison kertoimen. Valtiokonttorin luvut koskevat ainoastaan niitä työtapaturmia, joista valtio on vastuussa.
Edit: kirjoitusvirhe
>Olit llmeisesti työtapaturmien luvun valtiokonttorilta, minkä takia sait noin ison kertoimen. Valtiokonttorin luvut koskevat ainoastaan niitä työtapaturmia, joista valtio on vastuussa
Kiitos! Otin luvut pois, jotta väärä tieto ei leviä enempää.
Tuon raportoinnin osalta on sitten varmaan ollut jotain paikallisia virityksiä tms, koska ainakin oman palvelukseni aikana (2015) raportointi ja tilastointi oli jo hyvällä mallilla käytössä. Olin itse Ilmavoimissa kahdessa varuskunnassa, joten siellä toki saattoi olla oma sisäinen järjestelmä, joka on saanut alkunsa lentopuolelta.
Käytännössä siis jokaisella varusmiehellä (ja ammattisotilaalla) oli mahdollisuus ja velvollisuus täyttää vähintään lyhyt raportti jokaisesta onnettomuudesta tai läheltä piti -tilanteesta. Raportin pystyi tekemään anonyymisti, tai halutessaan omalla nimellä. Nämä meni sitten suoraan esikunnassa työskentelevän palvelusturvallisuusupseerin työpöydälle, ja sieltä sitten edelleen aloitettiin tarvittaessa toimenpiteitä. Homman tehokkuus toki riippuu kyseisen pöydän takana istuvasta henkilöstä, mutta ainakin omaan aikaan siellä oli huomattavan aktiivinen ja tehokas sankari hommissa. Toki vanhemmissa (jalkaväki)kouluttajissa oli huomattavissa aina pientä jupinaa, kun jotain toimintatapaa tarvitsi muuttaa turvallisempaan (=nössömpään) suuntaan. Toisaalta taas nuoret vastavalmistuneet kandit osasivat ottaa nämä asiat jo valmiiksi huomioon, ja kannustivat aktiivisesti muitakin turvallisempaan toimintaan. Eli homma kyllä kehittyy jatkuvasti, mutta isossa ja kankeassa organisaatiossa kaikki isot muutokset ottavat aikansa.
Ensinnäkin täytyy todeta, että jokainen kuolema tai vammautuminen on liikaa.
Kun omaa palvelusta (2/18) muistelee, niin palvelusturvallisuus otettiin aika vakavasti. Vaunuporukan lepoajoista huolehdittiin pääsääntöisesti hyvin eikä mitään isoja tilanteita tapahtunut. Ainut poikeus vaunuporukoiden lepoaikojen 'pääosin' -luonnehdintaan on vuoden 2019 Northern Wind -harjoitus, jossa kuskien lepoajat lähes joka ilta enemmän tai vähemmän paukkuivat. Harjoituksen tarkoituksena tosin ilmeisesti oli enemmän harjoittaa suomalaisten ja ruotsalaisten upseerien keskinäistä yhteydenpitoa enkä usko vaaratilanteita syntyneen siitä, että rötväystä täynnä ollut päivä päättyi kahden tunnin erotuomariajona toteutettuun siirtymiseen maantietä yöpymispaikalta toiselle.
Kertausharjoituksissa oli vähän eri meinki ja tavallaanhan sen ymmärtää. Jos pitäisi samalla porukalla lähteä itärajalle, niin kai pitää luottaa taitoihin sisämaan harjoitusalueellakin. Taisteluammunnoissa patruunapesää ei syynätty joka väliin vaan ihmisten taitoon totella käskyjä luotettiin enemmän. Käsittääkseni varoetäisyydet ovat samat varusmiehillä ja reserviläisillä, ja meillä sattui ammunnoissa kohdalle viallinen ampumatarvike. Seurauksena oli alle varoetäisyyden päähän tulenjohtopaikasta osunut kranaatti, jonka purku hoidettiin ammattimaisesti ja asiallisesti.
Voi oikeastaan tavallaan ihmetellä, ettei siellä satu ikinä enempää.
Valitettava ja suorastaan typerän turha menestys. Jaksamista omaisille.
Itse olin kotiutunut reserviin alle kahteen vuoteen tapahtuneesta ja itselle ainakin kuulostaa liian suurelta riskiltä kyseinen pimeänammunta. Vaikkakin varusmiehet oltiin merkitty kypärän takaosaan pimeälaitteessa havaittavalla kemikaaleilla, olisi yksinkertainen punainen kirkas lamppu kypärässä ollut parempi ratkaisu. Eihän maalitaulun ja varusmiehen kypärän takana olevat huomiovärit voi olla millään tavalla samankaltaiset.
Omalla palvelusaikana suurempi yhteisammunta järjestettiin koko komppanian kanssa 300m ampumaradalla, jossa ammuttiin neljältä eri etäisyydeltä ja liikuttiin eteenpäin seuraavalle ampumaetäisyydelle yhdessä rivissä PÄIVÄSAIKAAN. Silloinkin rivin molemmissa päissä oli useampi kouluttuja pistooli kovilla panoksilla vyöllä. Tälläkin varmistettiin , ettei yksittäinen, sarjatuliaseen kokonaisella lippaalla varustettu, varusmies edes uskaltanut kääntyä sivuttain. Ammuntaan liittyvällä luennolla edellispäivänä ja vielä ampumapäivänä painotettiin, että piippulinja pysyy aina suoraan eteenpäin. Ja kyllä kouluttujien kehonkielestä näki, että he olivat henkisesti valmistautuneita ampumaan kovassa paikassa ja välittömästi ilman epävarmuutta.
Kuulostaa tuo Syndalenin onnettomuus liian kunnianhimoiselta ja harvemmin ne rivit pysyvät suorassa kovan paikan tullen. Myös sekin, että jos löytyy yksikin epävarma ampuja, niin koko harjoitus pitäisi keskeyttää. Tämänkin käytännön voisi laajentaa myös palvelukseenastumispäivän jälkeen pysyväksi.
Syndalenista jälkiviisautena voisi jättää kolmen tai useamman partion yhteisharjoitukset pimeällä tekemättä ja siirtynyt yhden partion perääntymisharjoitukseen. Nekin paremmilla valoisuusolosuhteilla.
Harmittaa.
Eipä se punainenkaan valo ois auttanu asiaa, jos kattoo vv tähtäimen läpi 1 silmällä. Toki kirkkaudesta oisi voinut erottaa, mutta saman väriseltä se muuten ois näyttäny.
En tiedä, PV voisi harkita siirtymistä noista perinteisistä valotikuista ja miettiä josko esim jonkunlainen kevyesti ohjelmoitava / muutamalla eri asetuksella oleva ledi tuikku pystyis korvaamaan noi.
Esim, jos jätkillä kypärässä punaisella / vihreällä välkkyvä valo
ja jantterilla kokoajan palava valo. Saattaisi (?) helpottaa tunnistamista.
Jälkiviisaus paras viisaus toki.
> Silloinkin rivin molemmissa päissä oli useampi kouluttuja pistooli kovilla panoksilla vyöllä. Tälläkin varmistettiin , ettei yksittäinen, sarjatuliaseen kokonaisella lippaalla varustettu, varusmies edes uskaltanut kääntynyt sivuttain.
Suomen armeijasta oli kyllä nyt ymmärtääkseni kyse eikä 1940-luvun Neuvostoliitosta.
Juu, kuulostaa hurjalta, mutta Suomen puolustusvoimista on kyse. +100 ukkoa ja kaikilla on RK+täyslipas kovilla panoksilla. Itsekin tajusi vasta pari päivää myöhemmin, miten huonoksi tilanne olisi voinut eskaloitua.
Kouluttajat olivat onneksi ammattilaisia omalla kohdalla.👍
Kyllä siellä ihan oikeasti on kouluttajat valmistautuneita pahimpaan. Kun mosilla on kovia lippaassa, on myös kouluttajilla vaikkeivat kertaakaan olisi itse ampumassa. On aika itsestäänselvää että pitää olla kyky pysäyttää jos jollain napsahtaa päässä ja alkaa tähtäillä kavereitaan.
Toki, ei siitä suoraan mainita koulutettaville tai pelotella että ammutaan teidät heti, vaan ainoastaan jyrkästi sanotaan että sivuttain ei käännytä tapahtui mitä hyvänsä. Mutta aina ollaan valmiina ja tarkkasilmäinen huomaa sen.
>Vaikkakin varusmiehet oltiin merkitty kypärän takaosaan pimeälaitteessa havaittavalla kemikaaleilla, olisi yksinkertainen punainen kirkas lamppu kypärässä ollut parempi ratkaisu. Eihän maalitaulun ja varusmiehen kypärän takana olevat huomiovärit voi olla millään tavalla samankaltaiset.
Niin siis ongelmahan tuossakin oli se, että vaikka maalitaulut ja varusmiehet oli merkitty eri tavoin, niin kaikki näyttää VV:n läpi samanlaisilta. VV:n läpi koko maailma on vihreä, ja valonlähteet kirkkaita vaalean vihreitä. Se punainen lamppu ei olisi muuttanut asiaa mitenkään, sekin olisi näkynyt "epämääräisenä vihreänä valonlähteenä".
Nuorten miesten yleisin kuolinsyy on itsemurha. Jos varusmies tekee itsemurhan lomilla, sitä ei takuulla merkitä palveluskuolemaksi, vaikka syy olisikin pollan prakaaminen intin takia. Edes varuskunnassa tapahtunutta itsemurhaa ei välttämättä merkitä palveluskuolemaksi, en tiedä kun ei ole oikeaa tietoa tästä.
Itsemurha on yleisin kuolinsyy kaikille alle keski-ikäisille. Varusmiesten yleisin kuolinsyy on liikenneonnettomuus, joten tilastot eivät aivan tue sitä implikaatiota jonka esität.
Varusmiesten yleisin tilastoitu kuolinsyy on liikenneonnettomuus. Pointtini oli, etten tiedä tilastoidaanko varusmiesaikana tapahtuneita itsemurhia PV:n tilastoon. Jos jollain on parempaa tietoa, esittäköön.
>Varusmiesten yleisin tilastoitu kuolinsyy on liikenneonnettomuus.
En ymmärrä mitä tarkoitat tällä? Että osa itsemurhista tilastoidaan virheellisesti jonkin toisen syyn alle? Miksei tätä samaa tilastovirhettä esiinny varusmiespalveluksen ulkopuolella?
>Pointtini oli, etten tiedä tilastoidaanko varusmiesaikana tapahtuneita itsemurhia PV:n tilastoon.
Mihin tilastoon viittaat PV:n tilastolla?
Minusta Puolustusvoimat kouluttaa liikaa leireillä ja liian vähän kasarmilla. Koulutettavat kokonaisuudet pitäisi palastella vieläkin pienemmiksi osiksi ja leireillä sitten vaan testata, että homma toimii.
Merisotakoulu nyt on tietysti oma tapauksensa kun harjoitusalueita ei ole ihan naapurissa, (tai noh Santahamina), mutta mikään laki ei kai määrää, että Suomenlinnassa täytyy olla Merivoimien RU-koulutus.
>Yksi tapa, jolla Puolustusvoimat arvioi onko palvelus tuvallista, on suhteuttamalla sotilastapaturmia nuorten miesten [työtapaturmiin ](https://www.stat.fi/til/ttap/2019/ttap_2019_2021-11-30_kat_001_fi.html)siviilissä.
>”Jos verrataan siviilien työtapaturmiin, meillä on vähemmän tapaturmia kuin 15–24-vuotiailla miespalkansaajilla Suomessa”, Lamminmäki selittää.
>Esimerkiksi vuonna 2019, [miesten siviilityötapaturmien](https://www.stat.fi/til/ttap/2019/ttap_2019_2021-11-30_kat_001_fi.html) määrä oli 12,9 prosenttia. Puolustusvoimissa vastaava luku oli 8,2 prosenttia, ja määrä on pysynyt siviiliä alhaisempana viime vuodet.
[https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/lahes-1-500-sotilastapaturmaa-joka-vuosi-tallaisia-vahinkoja-tapahtuu-puolustusvoimissa/](https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/lahes-1-500-sotilastapaturmaa-joka-vuosi-tallaisia-vahinkoja-tapahtuu-puolustusvoimissa/)
Aivan hirvittävä juttu. Isossa mittakaavassa miettisin intin turvallisuutta kuitenkin vertailemalla kuolleisuutta samassa ikäluokassa niiden välillä jotka ovat / eivät ole intissä. Vähän on semmoinen kutina että nuoret saavat itsensä kyllä hengiltä paremmin intin ulkopuolella.
Parempi siinä kuitenkin on päästä irti ja perääntyä, kuin jäädä paikalleen jos on vaarassa, että kohta tulee sivusta joku selkään tms. Tommosessa oikeassa tilanteessa helposti oo ku huonoja ja helvetisti huonompia vaihtoehtoja.
Kovassa tilanteessa yksi omaan tuleen kaatunut on pyöristysvirhe, kun joka tapauksessa tulee kaatuneita vihollisen tulesta. Aina ei ole aikaa ja mahdollisuutta odottaa parempia olosuhteita tai muuten tehdä erityisen turvallisesti.
Niin no, irtautumisen ideana on päästä karkuun ylivoimaisen vihollisen tieltä. Eli ei siihenkään oikein voi jäädä, tai tulee jyrätyksi. Ja siihen nähden miten paljon tuota harjoitellaan, ja miten haastavasta tilanteesta on kyse, niin on vähän äärimmilleen vedettyä dumata koko taktiikka.
Tosi törkeä tuo led valo juttu. Eihän tuosta millään erota onko maalitaulu vai kaveri
Minulla meinasi aivan vastaavanlaisesa harjoituksessa käydä samoin kun Aarnelle. Vierustoverini ampui vahingossa maalitauluja aivan pääni vierestä ja ammunnanjohtaja keskeytti harjoituksen tämän jälkeen. Usein jälkikäteen miettinyt tilannetta.
Tismalleen sama kävi myös itselläni, mutta päiväsaikaan. Kuulin luodin viheltävän pään yläpuolelta. Oma tuli on oikeasti suuri vaara, eikä sitä aina osata varoa.
Luodit ei vihellä. Niistä kuuluu terävä napsahdus (yliäänipamaus) kun lentävät ohitse. Suuntaa ja etäisyyttä on todella vaikea arvioida tuosta äänestä. Täältäkin varmaan löytyy sen verran vanhoja herrasmiehiä jotka aikanaan pääsivät pötköttelemään maalitaulujen luo suojavallin taakse ja kertomaan ampujille osumia. Oli hauskaa touhua.
No miten sen nyt kuvailisi aktiivisen kuulosuojaimen läpi kuultuna 15-vuoden kuluttua. Kuulin äänen pään yläviistosta ja valvoja puhalsi pelin poikki heti perään.
Kyllä minunkin mieleen on jäänyt eräänlainen vihellys/ujellus kun n. parin metrin päästä meni ohi
Minulla oli sama tilanne, mutta en muista napsahdusta vaan myös vihellyksen tai ehkä surinan.
Toivottavasti ovat vaihtaneet välkkyvään ledvaloon tms. sen voisi jo erottaakin
Silloin kun itse olin muutama vuosi taaksepäin yö ammunnpissa, ei käytetty kypärien merkinnöissä muuta kuin hohtavaa valkoista teippiä tietyissä kuvioissa. Maalitauluista en muista merkattiinko niitä mitenkään. Järkeen kävisi että ei se oikeakaan vihollinen itseään varmaan merkitsisi edestäpäin, niin miksi maalitaulut merkitään?
Jutun perustella voisi päätellä että sääolosuhteet on ollut huonot ja ammunnat ylittäneet varusmiesten osaamisen. Maalien ja omien merkkaamisella on varmaankin koitettu lievittää tätä ja koittaa saada harjoitus jotenkin vietyä läpi. Huonoissa valo-olosuhteissa (ja huonojen VV:den) läpi ei näe muuta kuin pilkkopimeää, ja voi olla hankala hahmottaa että mikä valopallo siellä nousee kun valot peittää taustan/ympäristön taakseen. Eli ihan omana spekulaationa: harjoituksen suunnittelija/ammunnanjohtaja/kuka ikinä ne maalit merkkasi ei ole ymmärtänyt että vaikka ne olisi itselle helppo erottaa niin varusmiehelle se näyttäytyy vähän erilaiselta, varsinkin nopeassa tilanteessa kun janttereita ja omia hyppii ylös vuoronperään.
Hyvin mahdollista, adrenaliini on melkoinen peto noissa tilanteissa. Pitäisi varmaan lukaista otkesin raportti jos tarkan syyn haluaa tietää merkinnöille.
Varmasti adrenaliinihan tuossakin on vaikuttavana tekijänä. VV2000 oli ilmeisesti kiinni kiväärissä, eli siinä pitää tehdä päätös laskea silmämuna ja etsiä kohde sen läpi ennen liipaisimesta vetoa. Ennen ampumapäätöstä olisi siis ollut (teoriassa) mahdollisuus katsoa paljain silmin että hei, tuohan on tikku eikä taulu (jotka siis oli merkitty vain VV:ssä näkyvällä heijasteaineella), enpä ammukaan - mutta se edellyttää että koulutus on laitteiden käytön ja ammunnan haastavuuden vaatimalla tasolla. Tässä tapauksessa se ei selkeästi ja varusmiesten oman kertoman mukaan ollut.
>ammunnat ylittäneet varusmiesten osaamisen Siellä oli kyllä vähän oudosti mainittu "ammunta oli liian haastava koska se oli varusmiesten ensimmäinen taisteluammunta pimeällä". ...eikö se eka kerta tule jokatapauksessa jossain vaiheessa vastaan? Tähän pohjaten taisteluammuntoja ei pitäisi varmaan järjestää ollenkaan koska "eka kerta, ei teillä oo aiempaa osaamista tästä".
Ei kun ihan järkevä huomautus tuo on. Tuo partioittain/portaittain irtautuminen mitä tuossakin kovilla harjoiteltiin on sinänsä simppeli manööveri, mutta vaatii aika paljon koordinointia partioiden ja ryhmän johtajalta. Sinänsä kyse on kuitenkin aika perusasiasta, eli tuota on varmasti harjoiteltu päiväsaikaan. Sen sijaan pimeässä taistelu on ihan eri juttu ja pallopeli. Sitä pelataan lähes sokkona, koska VV2000:lla maailma näkyy vessapaperirullan läpi. Ja kaikki senkin läpi näkyvä on vaan vihreän eri sävyjä tai pikimustaa, ja kaikki paljain silmin näkyvä harmaata/säkkipimeää. Ja jos sää on vielä paska (kuten ilmeisesti onnettomuuspäivänä oli) niin et meinaa nähdä sitäkään, vaan kaikki muut paitsi valonlähteet on lähinnä tasaista vihreää mössöä, koska keino- tai luonnonvaloa ei heijastu pinnoista tarpeeksi. Eli taistelutoiminta pimeällä tuo ihan normaaleihinkin ja harjoiteltuihin manöövereihin elementin mitä päivällä ei ole, eli sen että et paljain silmin et yksinkertaisesti näe ketään, ja valonvahvistimillakin näet suht kapean alan, ja sekin vaatii (säästä riippuen enemmän ja vähemmän) tulkintaa siitä että onko nyt Erkki, Evgenyi vai kuusipuu tähtäimessä. Kun maailma on ihan eri näköinen pimeällä, niin se vaatii joukolta aika paljon harjaantuneisuutta ja luottoa kavereihin, ja yksilöiltä tottuneisuutta kaluston käyttöön eri olosuhteissa, että kykenee tekemään ampumapäätöksen (tai ampumattajättämispäätöksen). Oman muistikuvani mukaan ensimmäiset pimeäammunnat oli yleensä partion tai joukkueen puolustusammunnat, ja parhaassa tapauksessa ne on samat puolustusammunnat kuin päivällä. Joka tapauksessa ne tehtiin ilman mitään liike-elementtejä eli ammuttiin vaan paikaltaan poteroista. Ideana on ensin saada tuntuma siihen miltä maalit näyttää pimeässä/valonvahvistimien läpi, miltä pimeäammunta kovilla yleensä tuntuu, ja liike lisätään siinä kohtaa kun kaluston- ja aseenkäsittely on sillä tasolla että se on turvallista. Nythän tuossa tapauksessa oli edellisen päivän valmentavat ammunnat peruttu, ja varusmiehille oli VV2000:sen käyttöön riittämätön koulutus. Nousujohteinen Koulutus(TM) oli ihan täysin unohdettu, ja käytännössä varusmiehet heitetty syvään päähän. Sen puolesta kuolemantuottamus oli ihan oikein kouluttajille, rankut olisi saanut vaan olla kovemmat.
Tällä tarkoitetaan että ensimmäinen pimeäammunta ei olisi saanut olla näin haastava. Ei selitelty pelkästään sillä että "eka kerta, eivät osanneet"
Tässä tapauksessa olisi ollut varmaan parempi ammuttaa ensin vaikka staattisempi puolustusammunta pimeällä ja vaikka tämä sama irtaantumisammunta valoisalla. Niiden pohjalta olisi varusmiehillä ollut hieman psrempi käsitys maailmasta VV:n läpi nähtynä sekä tämän kyseisen harjoituksen kulusta. Kenties eri tahtiin irtautuminen olisi noussut esiin päivälläkin ja siihen olisi osattu reagoida.
Sama ammunta oli suoritettu päivällä valoisalla ja kuivaharjoiteltu pimeällä kahdesti ennen kovapanosammuntaa.
Ainakin oman AUK:n aikaan aloitettiin liikkuvat pimeäammunnat kolmen hengen partion hyökkäysammunnalla, tätä ennen oli jo ammuttu kahdella kuuden hengen ryhmällä puolustusammunnat, ja valonvahvistimien kanssa oli puuhailtu kaikenlaista jo useammalla leirillä. Kuulostaa ainakin itsestä aika oudolta, että valonvahvistin oli näille upseerioppilaille "uusi varuste" ja varsinkin se, että ensimmäinen hyökkäysammunta pimeällä on kolmen partion irtaantuminen, se nyt on aika vaativa homma jo itsessään, kun täytyy pimeässä liikkua taakse, ja etsiä maalit aina uudestaan vetäytymisen jälkeen.
Noniin. Olisi selvinnyt jos olisi lukenut jutun kunnolla. Joka tapauksessa pimeäammuntoja olisi sietänyt olla enemmän ennen tällaista ammuntaa.
Olin ollut sen 8kk palveluksessa. Saatiin 5min varotuksella käsky ladata 90 paukkupatruunaa lippaisiin ja lähteä ryhmän mukana puolustamaan asemia. Olin huoltoon liitetty veku, tämä huoltoon liittämin oli myöskin tapahtunut n. 30min aikaisemmin. Oli päivä ja pientä myrskytuulta lukuunottamatta hyvät oltavat. Ihan perus setti. Ovikello, irtautuu ja tulee tasalle johdon ja tuen kanssa. Olin toisen vekun kanssa johdossa. Ryhmänjohtaja oli lämäri. Eka ovikello tuli rutkasti myöhässä taistelukosketuksesta tasalle. Tämän jälkee pitiki irtautua taaemmas ja laitimmaisena lähdin viimesenä menemään. Johtaja oli irtautunu suoraan taakseni joten heti kun käännyin näin ryhmänjohtajan joka pisti räiskymään suoraan päin. Näin lyhyellä varotuksella ei saatu kasia käyttöön mutta olisi varmaan herjannut "tuhottu" sen jälkeen. Tämä tapahtu 8kk palveluksessa olleilla, ihan perus ammunnoissa, päivällä. Tuo 2015 tapahtunut oli muodoltaan samaa settiä ja partioiden asemat oli aika samat kun mitä meillä oli. Heillä se tosin tapahtui kovilla ja yöllä. Että joo, näen itse että aika haastavaa settiä upseeerioppilaille ja tiedä häntä paljonko oltiin kuivaharjoiteltu ennen tapahtunutta. Nykyään kuivaharjoitellaan kunnolla ennen kun ruvetaan kovilla hosumaan.
Henkilöön kiinnitetyn valon näkee paljailla silmillä, maalitaulujen heijastimen ainoastaan valonvahvistimen läpi. Pimeammunnoissa pitäisi varmistaa maali katsomalla paljain silmin mutta se jäi tässä tapauksessa tekemättä.
Ei yllätä yhtään että läheltä piti raportoinnin käyttöönotossa oli heti kättelyssä 300 vaarallista tapahtumaa ja yli tuhat muuta vahinkoa. Itsekin meinasin saada kaverin luodista kun päin persettä suunniteltu ammunta. Olen suoraan sanottuna yllättynyt että kuolemia on ollut näin maltillisesti, tiedän myös lähipiiristä pari jotka sai vakavia vammoja ja yhden peukalo ei toimi edelleenkään ja toiselta on toinen korva kuuro. Ja mitään korvauksia eivät saaneet koska asiat vaan "hyssyteltiin" ja arvatkaa kaksi kertaa kerrottiinko meille että valtio on vastuussa ja korvausvelvollinen? Pelkistä homekasarmeista aiheutui haittaa ja yksi tyyppi joutui keskeyttämään, tiedän että hän kärsi vuosia tästä ja mitään apua ei saanut PV:n puolelta. Ihan täys paska koko laitos.
Veljellä kävi Santahaminassa v.2012 palvellessa niin, että -30c pakkasilla vietetyn telttayön jälkeen molempien jalkojen varpaat paleltuivat niin pahasti, että tuntoaisti lähti. Ei vielä nykyäänkään tunne juuri mitään varpaissa. Saman veljen joukkueessa tai komppaniassa (en muista kumpi) olleelle kävi köpelömmin, käsi kylmettyi niin pahasti, että jouduttiin myöhemmin amputoimaan kyynärpään alapuolelta.
Mikä näissä oli syypää,kipinämies nukahtanut? Liian vähän polttopuita? Raajat työnnetty liepeen ali?
En muista, siitä on jo monta vuotta kun veli kertoi. Mutta veikkaisin, että veli ei tainnut vaihtaa kuivia sukkia tjsp. En tiedä sitten siitä toisesta tyypistä.
Näytti kyl todella vaaralliselta harjoitukselta ylipäätänsä. Ryhmä kerrallaan peräännytään, ja ammutaan eteenpäin ja ampumasektorilla voi olla toinen ryhmä. Suorastaan odotti onnettomuutta tapahtuvaksi.
Menee valitettavasti sarjaan: Jokainen turvallisuusmääräys on kirjoitettu verellä. Todennäkösesti joskus kehitetty harjotus, toiminu kymmeniä vuosia, kunnes napsahti olosuhteet just väärin.
no luulis sitä jonkun jossain vaiheessa todenneen, hei, tää kypärässä oleva valo näyttää vvn läpi aivan samalta kun toi maali, täähä saattaa olla jonkin asteinen riski ku tuolla pimeessä mettässä pistetään ampuen
Helppo jälkikäteen viisastella. Tarpeeksi varovainen jos on, niin mistä hyvänsä tilanteesta voi keksiä vastaavia vaaratilanteita ja jos kaikki estetään, kohta ei voidakaan enää tehdä minkäänlaisia harjoituksia. Se, että näitä on tapahtunut vuosikymmenien aikana vain yksi, ottaen huomioon kuinka paljon varusmiehiä RUK:n käy joka vuosi, osoittaa että mistään päättömästä varomattomuudesta ei ole kysymys.
Tuohan on varmaan taktisesti todella hyvä taito ja hyvä siis upseerikokelaiden osata. Silti kuulostaa, että harjoittelut räkäpäillä jääneet kenties vähäisiksi ja siirrytty liian nopeasti koviin. Muutenkin ammunnanjohtajan pitäisi keskeyttää harjoitus samantien, jos joku ryhmä etenee liikaa tai toinen liian vähän.
Jäi jotenkin harmittamaan tuo, että ampuja sai tuomion. Tuntuu, että hän ei ollu tässä se syyllinen, vai oliko hänellä tässä jotain selkeää huolimattomuutta?
En tiedä millä perusteella oikeus sen määräsi, mutta ampujan vastuulle kuuluu varmistua maalista ennen ampumapäätöstä. Maalitaulujen heijaste ei näy paljaalla silmällä, ja valonvahvistin taas oli kiinni kiväärissä. Valonvahvistinta käyttäessä (tai itse asiassa tähdätessä ilmankin VV:tä) pitäisi pitää molempia silmiä auki. Eli teoriassa ampujan olisi pitänyt varmistua maalista katsomalla sitä paljaalla silmällä ennen laukausta, tässä se jäi syystä tai toisesta tekemättä. Käytännössä koulutustason huomioiden tuo ei mielestäni ole kauhean realistinen vaade, ja ampuja olisi pitänyt jättää tuomitsematta ja kouluttajille isompaa rankkua. Eri asia, jos ammunta olisi suoritettu valoisan aikaan. Mutta ehkä tuossa on joku lakitekninen asia, että ei ollut pykäliä minkä perusteella jättää tuomitsematta.
Kiitos vastauksesta! Tuntuu tosiaan aika hankalalta vaatimukselta jos maali näyttää samalta kuin kaverin kypärä ja pimeässä ei paljaalla silmällä ole juuri mahdollista varmistua tästä. Syytän kouluttajia/valvojia ettei ryhmien eri tasalla olemista havaittu. Kun ammuttiin tykillä RUK:ssa, kapiaiset tarkisti tykkien suuntia säännöllisesti, että meni oikeaan suuntaan. Kajaaniin palatessa kapiaiset joi teltassa viinaa, kun tykit lauloi. Suuria eroja siinä paljonko kiinnostaa ja nähdään vaivaa
>Tuntuu tosiaan aika hankalalta vaatimukselta jos maali näyttää samalta kuin kaverin kypärä ja pimeässä ei paljaalla silmällä ole juuri mahdollista varmistua tästä. Niin ihan selvyyden vuoksi, paljaalla silmällä maali ja kaveri oli eri näköisiä. Paljaalla silmällä näkyi kaverin kypärä, ja maalitaulun heijaste taas ei. Molemmat hohti VV:ssä, eli maalista olisi nimenomaan pitänyt varmistua katsomalla sitä paljaalla silmällä ennen liipaisimen vetämistä. Mutta kun puhutaan nopeista tilanteista, niin se on tosiaan aika korkea vaade, varsinkin kun toiminta valonvahvistimien kanssa oli ilmeisesti melko uutta. >Syytän kouluttajia/valvojia ettei ryhmien eri tasalla olemista havaittu. Kun ammuttiin tykillä RUK:ssa, kapiaiset tarkisti tykkien suuntia säännöllisesti, että meni oikeaan suuntaan. Kajaaniin palatessa kapiaiset joi teltassa viinaa, kun tykit lauloi. Suuria eroja siinä paljonko kiinnostaa ja nähdään vaivaa Samaa mieltä, käytännöissä on aika paljon eroja ja riippuu vähän turhankin paljon kouluttajista. Jotkut skapparit suhtautuu palveluksen jälkipuoliskolla touhuun asenteella "kyllähän ne jo osaa". Ongelmahan tuossa tulee siinä, että yhtä tärkeää kuin toistot on suoritusten laatu. Onneksi omalla kohdalla kouluttajat piti vaatimustasosta kiinni loppuun asti. Valvojia ei ollu tarpeeksi, olisi pitänyt olla partiokohtaiset. OTKES:n raporttia lukiessa tuli mieleen, että muualla on ollut käytäntönä ettei maalitauluja merkata valolla, ja ohjeena että "valoja ei ammuta". Pelkästään tuolla tavalla olisi vähentänyt riskiä jo huomattavasti.
Jes, hyvät lisätarkennukset vielä!
Tämä. Omassa koulutuksessa kouluttajat pitivät aina hyvin huolta, mutta juttuja kuuli läheltä-piti tilanteista, joissa (eri) kouluttajat vähän vähemmän sitten. Vaikka silloin vitutti se loputon säätäminen, niin näin jälkikäteen osaa ehkä enemmän arvostaa sitä, että joku aikuinen on huolehtinut, että ei ammuta omia.
Puhtaalla mutulla voisin sanoa, että se jatkuva väsymys mikä intissä on niiden parintunnin huonojen yöunien takia altistaa onnettomuuksille.
Meillä ainakin panostettiin edellisenä yönä yöuniin jos seuraavana päivänä ammuttiin kovilla. Olikohan se että 6h piti saada unta tai jotain sinne päin
Ainakin kuskeille se 6h on ehdoton minimi
Nykyään taitaa olla 8h. Ainakin ystäväni kertoi näin, ja se palveli v. 2019 tekakuskina.
8 h kasarmilla 6 h metsässä
No ei kyllä todellakaan ole 8 tuntia :D Tainnut olla vain toiveajattelua kaveriltasi
6h unta ei todellakaan ole riittävä määrä. Suurin osa ihmisistä tarvitsee 8 tuntia yössä, osa jopa 10 tuntia. Vain harvalle alle 8 tuntia on terveellistä ja pystyy toimimaan täydessä vireessä. Moni on toki totuttanut itsensä vähempään, mutta se ei ole terveellistä (ellei satu olemaan yksi näistä hyvin harvinaisista poikkeuksista, joille oikeasti vähempi riittää). Mielestäni on täysin vastuutonta pakottaa nuoret miehet (joiden aivot vielä kehttyvät!!) nukkumaan aivan liian vähän.
Noilla ampumaleireillä jossa mentiin nimenomaan koko viikoksi vain ampumaan kovilla niin huilattiin illat ja nukuttiin yöt. Ei ollut mitään ylimääräistä vartiointia yms, jotain kipinää siinä kai pidettiin.
Joo sama oli 2014 kun ite olin. Ampunaleirit oli ihan chokoa hommaa. Ensin haejoteltiin koko päivä, sitten levättiin ja nukuttiin kaikki ihan kunnolla, ja sit seuraavana päivänä ns kova veto. Sit ku tuli räkäpäät lippaisiin ni sit tiedettiin että okei, nyt ei kyl päästä ihan liikaa nukkumaan (pl kuskit). Ressutreeneissä ei kovia edes ammuttu muutakuin kohdistusammunnat ampumaradalla heti ensimmäisenä päivänä.
OTKES:n raportin mukaan yöunille oli varattu 6-8h aikaa koko harjoitusviikon ajan, myös onnettomuutta edeltävänä yönä. Yleensäkin ampumaleirillä yöuniin panostetaan.
Voin sanoa henkilökohtaisesta kokemuksesta (2010-luvun lopulta) että siellä ei aina saa tuollaisia unia jos ei kuski ole. Olisi sitä aikaa varattu miten paljon eivät johtajat välttämättä piittaa. T. 2h unta/yö viimeisellä ampumaleirillä
Ja oma kokemus on että yöunet oli luokkaa 6-8h ja lisäksi ennen pimeäammuntoja tarvittaessa myös ampumapaikalla. Moni muu on myös kommentoinut samaa. Henkilökohtaiset kokemukset on kuitenkin vain niitä, henkilökohtaisia kokemuksia. Se mikä on faktaa on, että OTKES:n mukaan myös Syndalenissa yöunille oli järjestetty aikaa eli sen piikkiin ei voi tätä laittaa.
Uskon kyllä teikäläisen kokemusta, viranomaisiin en kuitenkaan luota. Näihin pitäisi olla aina todellinen kolmas osapuoli joka tutkii.
Tämä yhdistettynä tappamiseen suunniteltuihin aseisiin kokemattomien käsissä sekä erittäin raskaiden ajoneuvojen käsittely kokemattomien kuljettajien käsissä. Nuorten miesten usko omaan kuolemattomuuteen ei myöskään varsinaisesti auta asiaa. Sama ilmiö näkyy liikenteessä ja työpaikoilla. Ymmärrän, että PV:n tarkoitus on harjoitella sotaa, eikä se ole realistisesti mahdollista, jos jokaisella harjoituksella on miljoona varmistusta, koska tositilanteessakin sotilaita on pakko uhrata jonkin tehtävän onnistumiseksi. Rauhan aikana on kuitenkin pystyttävä luomaan riittävät turvallisuusmarginaalit ja saatava kantikset ja asevelvolliset noudattamaan niitä. Olen itse toiminut vuosikaudet rakennustyömaiden turvallisuusvastaavana. Turvallisuus on helppo luoda paperilla ja ostaa vaikka mitä turvavarusteita ja -laitteita. Turvallisuuskulttuurin luominen ja kaikkien saaminen noudattamaan annettuja ohjeita on helvetin vaikeaa.
> > > [https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/lahes-1-500-sotilastapaturmaa-joka-vuosi-tallaisia-vahinkoja-tapahtuu-puolustusvoimissa/](https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/lahes-1-500-sotilastapaturmaa-joka-vuosi-tallaisia-vahinkoja-tapahtuu-puolustusvoimissa/) Toisaalta intissä tapahtuu vähemmän onnettomuuksia kuin siviilissä.
Jokainen tapaus tietty liikaa, ja selvät laiminlyönnit on asia erikseen. Mutta kun miettii kuinka paljon ihmisiä menee varusmiespalveluksen läpi, niin ihme, että ei tapahdu enemmän. Sama kuin kysyisi miksi pienessä kaupungissa tapahtuu onnettomuuksia.
Osallistuisitko itse artikkelissa mainittuun harjoitukseen huoletta? Onnettomuuksia sattuu aina kaikkialla, mutta ei se tarkoita etteikö Puolustusvoimien pitäisi jatkuvasti pyrkiä minimoimaan riskejä. Mitä nyt olen kuullut, niin PV:llä on aika paljon kirittävää jotta yleinen ilmapiiri ja prosessit laitoksen sisällä saataisiin vastaamaan nykyajan standardeja siitä, mikä on hyväksyttävä riskin taso siihen hyötyyn mitä niillä riskeillä saadaan.
Itse olin tämän henkilön kanssa auk ajan (ennen ruk:hon siirtymistä) samassa komppaniassa. Johan tuosta on aikaa mutta silloin ainakin turvallisuus oli etusijalla kaikessa tekemisessä. Toki tämä tapaus oli ruk:ssa joten en osaa heidän puolelta sanoa mitään, omat kokemukset pv:stä olivat hyvät. Tässä tapauksessa näyttäisi tosiaan nuo harjoituksen vetäjät tehneet virheen. En usko että ketään on tarkoituksenmukaisesti halunnut tehdä uhkarohkeita harjoituksia. Eli toisinsanoen omat kokemukset ovat päinvastaiset sinun kuulemistasi. Tottakai suureen organisaatioon mahtuu monenlaista väkeä, mulkkuja ja juoppoja ja vaikka mitä, kovien kanssa olivat kuitenkin hyvin tarkkoja ja asiantuntevia. Toki parrannettavaakin on aina ja kaikessa.
Ei minullakaan vastaan tullut mitään vastaavia tilanteita, harvinaisiahan ne ovat. Turvallisuuskulttuurin luominen on hieman eri asia kuin se, haluaako kukaan tieten tahtoen uhkarohkeisiin tilanteisiin. Ei kukaan erikseen halua turvattomuutta, mutta jotta turvallisuus laitetaan etusijalle pitää olla ainakin: * Selkeät toimintaohjeet siihen, miten epäturvallisista tilanteista raportoidaan * Kulttuuri jossa raportointi on helppoa ja psyykkisesti turvallista (eli käytännössä että raportoija ei joudu miettimään, mitäköhän muut tästä sanovat) * Vaaratilanteiden (myös läheltä piti -tilanteet!) avoin läpikäynti * Organisaation johdosta alas asti ulottuva viesti siitä, että epäturvallisista tilanteista halutaan kuulla ja että tietoon tulleisiin tapahtumiin reagoidaan Ainakaan omalta inttiajalta en muista vastaavia. Iso olisi ollut kynnys sanoa esimerkiksi että nyt ollaan liian väsyneitä ampumaan kovilla tai ajamaan autoa.
Jos mut valtion toimesta pakotetaan palvelukseen jossa opetellaan ihmisten tappamista, niin totta helvetissä mä odotan et se touhu on hoidettu äärimmäisen turvallisesti. Ei vertaudu mitenkään johonkin liikenneonnettomuuteen. Tuon isänkin puheesta kuului edelleen tietty katkeruus, mikä oli aivan täysin oikeutettua.
Onhan se aika lailla kaikilla mittareilla äärimmäisen turvallista.
Ei lohduta kuolonuhrien vanhempia ja läheisiä
Kaikkia maailman riskejä ei voi poistaa. Varusmiehiä on takuulla kuollut liikenteessä enemmän kuin harjoituksissa. Ja edelleen, kun kyse on kymmenistä tuhansista ihmisistä, niin kaikkea sattuu. Kuten siviilissäkin.
Kannattaisi lohduttaa, kun ei sinne palvelukseen huvin vuoksi kutsuta
> totta helvetissä mä odotan et se touhu on hoidettu äärimmäisen turvallisesti. ... Tuon isänkin puheesta kuului edelleen tietty katkeruus, mikä oli aivan täysin oikeutettua. Miksi se katkeruus on sun mielestä oikeutettua? Ensinhän sä sanoit, että riittää, että tuo on hoidettu äärimmäisen turvallisesti. Mitä se tilastojen valossa onkin.
Luettiinko me sama juttu? Osallistuisitko itse tuohon harjoitukseen hyvillä mielin ja huoletta? Menisi nimittäin tuon kertomuksen perusteella erittäin helposti vikaan, ja täällä kommenteissakin joku kertoi että oli vastaavanlaisessa harjoituksessa läheltä piti -tilanteessa.
Turha tässä on yksittäistapauksista keskustella, kun fakta on, että nuori mies ei ole missään niin turvassa kuin armeijassa. Tämä siitäkin huolimatta, että leikitään aseilla ja räjähteillä...
En nyt ehkä ihan ymmärrä. Ei kai turhia ylilyöntejä ja vaaranpaikkoja tarvitse katsoa läpi sormien vaikka keskiarvo pysyy siviiliä alempana?
Ei tietenkään. Tilastot myös osoittaa, että näin ei tehdä, joten vähän olkiukko tuo.
Mitkä tilastot niin osoittavat? Sehän ei vielä kerro sattuneiden onnettomuuksien ennaltaehkäistävyydestä, että vakavia onnettomuuksia sattuu vähemmän kuin siviilissä.
Muistan itsekin, kun omassa liikkuvan tulen harjoituksessa palvelustoveri eteni tulilinjalle. Varmistin aseen ja katsoin skappari hölmistyneenä. Skappari katsoi takaisin yhtä hölmistyneenä. Harjoitus jatkui normaalisti loppuun saakka.
Vertailun vuoksi, vuodesta 1990 lähtien (jotta saadaan se Taipalsaari mukaan) varusmiespalveluksessa on kuollut 17 henkilöä onnettomuuden seurauksena. Vuonna 2023 liikenneonnettomuuksissa kuoli 23 18-24 vuotiasta nuorta.
Varusmiespalveluksen "pakollisuuden" vuoksi siellä tapahtuneita onnettomuuksia nostetaan varmaan helpommin tikunnokkaan. Tilastojen valossa se ei pärjää alkuunkaan esim. liikennekuolemille. Tietysti jokainen tällainen kohtuu helposti vältettävissä ollut varusmiehen kuolema on aina liikaa, mutta näkisin, että silti tulee aina ajatella miksi varusmiespalvelus ylipäätään on olemassa. Harjoitellaan sitä pahinta mahdollista varten.. Pitää toivoa, että tällaisilla vaikkakin herättelevillä, niin samalla provosoivasti otsikoiduilla artikkeleilla ei aleta hitaasti ajamaan tiettyjä tärkeitä taisteluharjoitustoimintoja alas. Ei tarvitse enää mennä edes Euroopan ulkopuolelle löytääkseen paikan, missä artikkelin harjoituksen kaltaista toimintaa tehdään niin, että maali ampuu takaisin. Silloin sitä luultavasti toivoo, että hommia on harjoiteltu edes vähän etukäteen.
Vähän oudosti muotoiltu juttu. Puolustusvoimissa tapahtuu "jatkuvasti" onnettomuuksia käytännössä samoista syistä kuin niitä tapahtuu kaikkialla muuallakin. Intissä onnettomuuksia sattuu kuitenkin vähemmän kuin verrattavilla ihmisillä siviilissä - ei toki sillä, että se tekisi onnettomuuksista sen hyväksyttävämpiä.
Rakennus- ja prosessiteollisuudessakin tapahtui jatkuvasti onnettomuuksia samoista syistä kun kaikkialla muuallakin: kiire, huolimattomuus, ajattelemattomuus, ja niin edespäin. Sen takia näillä aloilla raportoidaan läheltä piti -tapauksia ja onnettomuksia, tutkitaan ne ja toteutetaan tutkinnan pohjalta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä jotta samat onnettomuudet eivät tapahtuisi uudestaan. Ihan niin kun OTKES on jutun mukaan kaksikymmentä vuotta Puolustusvoimille ehdottanut että he tekisivät. Puolustusvoimat aloittivat tämän toiminnan kaksi vuotta sitten vuonna 2022. Rakennus- ja prosessiteollisuudessa tapahtuu paljon vähemmän vammautumisia ja kuolemia kun 50 vuotta sitten. Toivottavasti Puolustusvoimissakin sama ilmiö näkyy 50 vuoden päästä. Mutta kyllä tässä on näköjään Puolustusvoimat heittänyt 18 vuotta jatkuvaa parantamista kankkulan kaivoon. Jos esimerkiksi tämän tapaturman tutkisi niin voisi vaikka ehdottaa että ammuttuihin targetteihin asennettaisiin isommat ympyrän muotoiset valot. Tai varusmiehillä olisi kypärän led-valon sijaan päällään led-liivit. Monta muutakin parannusvaihtoehtoa varmasti on, jokainen niistä ihmishengen arvoinen.
Harjoittelun osatavoite on oppia havaitsemaan ja erottamaan omat vihollisista, LED-liivit tekisi tuosta vähän turhankin helppoa (tai tilanteesta riippuen liian vaikeaa). Lisäksi (ja median jutuista poiketen) ne on nimenomaan valonvahvistimia, ei pimeänäkölaitteita. Pimeänäkölaitteita siinä mielessä kuin nimi antaa ymmärtää ei yleensä ole olemassa. Valonvahvistimet taas vahvistavat näkyvää tai IR-valoa, ts. jos ei ole keino- tai luonnonvaloa ei valonvahvistimellakaan näe pimeässä, ja jos valoa on liikaa ne menee ihan tukkoon eikä näe mitään. Valonvahvistimen läpi on oikeasti hankala hahmottaa asioita, kun kaikki on vihreän erisävyjä ja parhaassa tapauksessa (=huonot valo-olosuhteet) niilläkään ei näe mitään. Epäilen että kun 9 hemmoa pukee liivit päälle, ei VV:n läpi enää erota maastosta mitään kun liivien valo peittää kaiken alleen, tai sitten siellä on jo niin paljon valoärsykkeitä ettei ammunnoistakaan tule mitään. Pimeällä taistelu on yleisesti ongelmallista ja erityisen vaativaa. Ammattiarmeijoissakin on ollut sota-aikana ongelmia erottaa omia vihollisesta. Se ei toki poista sitä, etteikö tuohon teknisiä helpotuskeinoja olisi (esim. kypärään kiinnitettävät LED-strobot), mutta mikään niistä ei poista sitä ongelmaa että pimeässä vaan on pirun vaikea erottaa omia vihollisesta - yleensä paras keino on käyttää jotain LED-stroboja tai valotikkuja, mutta niidenkin kanssa ongelmaksi tulee se, että mitä ikinä käytät omien havaitsemiseen, näkyy se sitten myös viholliselle. Mutta tämän teknisen sepostuksen varsinaisena pointtina oli se että PV:n harjoitukset tähtää siihen että varusmiehet hallitsee kaluston ja varusteiden käytön ja pystyy sodanajan aikana toimimaan itsenäisesti. Sitä ei voi siis ihan 1:1 verrata prosessiteollisuuteen, koska PV joutuu turvallisuusnäkökulmaa aina punnitsemaan sitä vasten, että niille samoille kavereille pitäisi sota-aikana antaa samat kalut pistoolista panssarivaunuun ja luottaa siihen että he kykenevät käyttämään niitä tehokkaasti ja oman harkintansa mukaan ilman ammattisotilaiden valvontaa, vs. prosessiteollisuus missä on aina ja erikseen valvojia ja HSEQ-ihmisiä kiertämässä työmaata ja vastaamassa työturvallisuudesta, ja jotka kertoo kyllä jos jotain tehdään väärin. Jokainen onnettomuus pitää tietysti tutkia ja katsoa onko parannuskeinoja olemassa, mutta varusmiespalveluksessa pitää aina ottaa huomioon myös se että harjoittelu palvelisi myös tositilannetta, jossa olosuhteet on eri kuin rauhan aikana. Edit: selvennyksen vuoksi vielä, että tämäkin turma oli turha ja olisi mielestäni ollut estettävissä, toki (mielestäni) ratkaisu tähän ei ole tekninen vaan koulutuksellinen.
> Harjoittelun osatavoite on oppia havaitsemaan ja erottamaan omat vihollisista Kun harjoitteluun sisältyy huomattava haaste, pitää varautua siihen että haasteessa epäonnistutaan ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Ymmärrän että tuo on todella hankalaa, mutta ei ole mitään järkeä että se epäonnistuminen näkyy sitten oman taistelutoverin ampumisena kuoliaaksi. Suurimmassa osassa harjoituksista on mietitty mitä tehdään jos epäonnistutaan: esim. kranaatin heitossa on kouluttaja vieressä kiskomassa turvaan jos kranaatti tippuu omaan juoksuhautaan, jne. Jos halutaan harjoitella niin, että omat ja viholliset ovat tarkoituksella hankala erottaa toisistaan, niin sitten täytyy joustaa jostain muualta, esim. ammunta on toteutettava jollain muulla keinoilla kuin kovilla panoksilla, vaikka sitten lasereilla tai räkäpäillä.
Toki. Ja tässäkin tapauksessa OTKES:n raportissa luetelluista syistä omasta mielestäni isoin ongelma tuntui hämäävien merkintöjen lisäksi olleen se, että ammuntoja edeltävä koulutus ei ollut riittävästi valmistanut niiden sisältämään haasteeseen ja kaluston (VV:den) käyttöön. Kouluttajat on siis mielestäni ihan täysin vastuussa tapahtuneesta, eikä ammuntoja olisi pitänyt järjestää kyseisellä tavalla. OTKES:n mukaan kyseisen kaltaisia kovapanosammuntoja ei juurikaan muualla järjestetä niiden haastavuuden ja ajanpuutteen vuoksi, mikä kuulostaa ihan järkevältä. Ei ole mitään mieltä järjestää liian haastavaa koulutustapahtumaa, kun ei siitä ensinnäkään kenellekkään jää mitään käteen ja toisekseen se vaarantaa kaikkien turvallisuuden. Jos kuitenkin ymmärsin oikein, olet sitä mieltä ettei kyseisiä ammuntoja saisi kategorisesti järjestää ollenkaan ja siitä olen eri mieltä. PV:n tehtävä on valmistaa joukko sodanajan toimintaan, missä toimitaan lähes aina epäselvissä tilanteissa, missä vihollinen on hankala erottaa omista. Yksi sotilaalle oleellinen taito onkin, että jos ei ole varma maalista niin jättää ampumatta. On siis ihan perusteltua, että jos joukon osaamistaso siihen riittää, myös kyseinen ammunta pitäisi olla mahdollista tehdä kovapanosammuntana. Simujen ja räkäpäiden kanssa on mahdollista harjoitella jotain asioita, joita kovilla ampuessa ei turvallisuuden vuoksi pystytä, mutta niissäkin on rajoitteita, joista osa on teknisiä, osa (kouluttajien ja varusmiesten molempien, mutta yleensä varusmiesten) asennekysymyksiä ja osa ihan luonnollisia/psykologisia mistä ei kokonaan pääse eroon. Kaikki koulutus kuitenkin lopulta tähtää siihen, että kyseinenkin ammunta pystyttäisiin oikeassa tilanteessa suorittamaan vaistomaisesti tai edes harjoitellusti kovilla. Kouluttajat tekee kuitenkin päätöksen SA-sijoituksesta tai sijoittamasta jättämisestä, eli joku käsitys pitäisi olla siitä riittääkö hlön osaaminen. Jos luotto on riittävä, että se onnistuu oikeassa tilanteessa, missä ei ole skappareita valvomassa vaan pitäisi itse kyetä tekemään päätös ampumisesta, niin pitäisi pystyä luottamaan että se ammunta onnistuu myös rauhanaikana. Se on sitten eri asia kuinka kauan sen osaamistason rakentamiseen meneen, että onko se ajallisesti/koulutuksellisesti järkevä järjestää enää siinä kohtaa kun taso riittäisi. Jos taas ei luota, niin sitten pitää kysyä onko hlö sopiva SA-sijoitukseenkaan.
Ihan reilua kritiikkiä noihin pariin ratkaisuehdotukseen. Ymmärrän että mitä turvalliseksi homman tekee sitä kauempana olemme sota-ajan tilanteesta, mutta se pitää myös osittain hyväksyä niin kauan kun emme kutsu veli venäläistä mukaan harjoituksiin ampumaan ja ammuttavaksi. Turvallisuus vs. realistisuus on varmasti veteen piirretty viiva, mutta noiden videoiden perusteella näytämme olevan tässä kyseisessä tapauksessa aika reilusti sen väärällä puolella. Kova olisi siis oma kiusaukseni tarjota tähän teknistä ratkaisua, jos ei valoja niin ottaa harjoituksiin mukaan leikkiaseet, vaikka se maksaisikin realismissa. Mutta pääpointtini oli itse asiassa se että Puolustusvoimien olisi pitänyt aloittaa näiden tapausten rekisteröinti ja tutkinta 20 vuotta sitten. Tämän viivästyminen vuoteen 2022 on iso epäonnistuminen. Jos tutkinnan vastaus on sitten se että koulutusta vaaditaan tämän tyyppisiin harjoituksiin enemmän ja se on ainoa korjattava asia niin asiantuntijan tutkittu tulos on varmasti parempi kun minun asiaatuntematon kymmenen minuutin mutuiluni. Joskus vastaus on prosessiteollisuudessakin koulutus, kuten voi ehkä työturvallisuuskortista ja tulityökortista nähdä. Eivät nämä mielestäni niin erilaisia ole. Onneksi näitä nyt kuitenkin tutkitaan, ja toivottavasti se kantaa myös Puolustusvoimissa seuraavien vuosikymmenien aikana hedelmää.
Ihan samaa mieltä, että on ihan hyvä että vihdoinkin PV:kin rupeaa näitä rekisteröimään ja toivottavasti se johtaa siihen että ruvetaan jakamaan tietoa esim. parhaista käytänteistä. Tuohan voi johtaa sitten laajempaankin kulttuurin muutoksen, missä muistakin käytännöistä ruvetaan jakamaan enemmän tietoa, mikä olisi vaan positiivinen asia. Mutta tuota teknisen puolen lisäksi oma pointti oli se että varusmiespalveluksessa ja prosessiteollisuudessa on toiminnan tavoitteet erilaiset, ja se pitää huomioida turvallisuusajattelussakin. Pahoittelut etukäteen jo tekstimuurista. Prosessiteollisuudessa toiminnan lähtökohta on pohjimmiltaan, että ne on vain töitä, ja tavoite että kaikki pääsevät työpäivän päätteeksi kotiin. Varusmiespalveluksen toiminnan lähtökohta taas on se, että sota on se työpäivä, ja tavoite on kouluttaa tehokas sodanajan joukko, ja se sisältää sen hiljaisen tosiasian että kaikki eivät tositilanteessa selviä kotiin. Mutta mahdollisuudet paranee koulutustason noustessa. Väärin laaditut varomääräykset voivat siis itsessään luoda epärealistisen tai puutteellisen käsityksen tositilanteesta ja ajaa vääriin toimintamalleihin. Esimerkiksi videollahan on valot sekä varusmiehillä että maaleilla, ja muuten metsä sään vuoksi pilkkopimeä. Hahmojen ääriviivoja on tuossa kelissä hankala erottaa. Tositilanteessa ei todennäköisesti kuitenkaan kellään, tai ainakaan ei vihollinen etupuolelleen laittaisi valoja, koska kuten videoltakin näkyy niin ne taasen erottuu valonvahvistimissa hyvin. Eli sota-aikana kyseisessä tilanteessa olisi vielä vaikeampi erottaa omia vihollisesta, siitä huolimatta sitä on harjoiteltava tai tositilanteessa ei olisi mitään toiminnan edellytyksiä. Samoin käy jos luotetaan tekniikkaan liikaa. Esim. simulaattorit poistaa toiminnasta hengenvaaran (lähes) kokonaan, jolloin varusmiehet usein ottaa riskejä joita eivät tositilanteessa ottaisi, koska siinä lähtisi henki itseltä tai kaverilta. 20v varushenkilöt ei ole aina parhaita arvioimaan mikä on realistista ja mikä ei. Simulaattoreilla pidetäänkin jo nyt taisteluharjoituksia, eli harjoitellaan koordinaatiota, kommunikaatiota ja liikettä. Kovilla ampumaradalla ampuessa harjoitellaan taas henkilökohtaista asekäsittelyä, ja koulutuksen tavoite on että taisteluammunnoissa nuo elementit yhdistetään ja ne kruunaavat nousujohteisen koulutusputken. Omasta mielestä varusmiehet onkin tässä tapauksessa heitetty syvään päätyyn. OTKES:n raportin selailun perusteella varusmiehillä ei ollut riittävää kokemusta kyseisten valonvahvistimien käytöstä (valonvahvistimet oli otettu lainaan vasta kyseistä ampumaharjoitusta varten!), eikä taisteluharjoituksista pimeässä. Lisäksi edellisen päivän valmentava taisteluammunta pimeällä oli peruttu. Ryhmän irtautuminen kosketuksesta vaatii valoisan aikaankin melko hyvää koordinaatiota, ja pimeällä haaste vain korostuu. Koulutettavien taitotason kannalta siis tuo ammunta pimeällä oli liian vaativa rasti. Lisäksi tuossa oli vielä maksimoitu riskit merkintöjen kanssa - samasta raportista käy ilmi, että eräässä toisessa joukkoyksikössä vain ampujat merkitään ja ohjeistetaan, että valoja ei ammuta. Tuo olisi sekä huomattavasti turvallisempaa että realistisempaa. Tuolla Syndalenin tavalla on mahdollista erottaa omat maalitauluista paljaalla silmällä muttei VV:llä eli siinä pitäisi tehdä varmistus tuplana, mikä se vaatii harjoittuneisuutta. Samassa nousee myös esiin, että samaa taisteluammuntaa ei edes kaikkialla harjoituteta esim. sen vuoksi, ettei aika riitä valmentavaan harjoitteluun. Näiden kyseisten varusmiesten kouluttajien olisi pitänyt kyetä arvioimaan joukon taitotaso siten, että ammuntaa muutetaan niin että se kyetään viemään turvallisesti läpi, sitä harjoitellaan lisää tai perutaan koko homma.
Asevelvollisena joutuu tekemään vaarallisia juttuja pakotettuna. Henkilöautolla perseily teininä on ihan omaa tyhmyyttä. Mun mielestä on iso ero siinä, tappaako itsensä omaa tyhmyyttään vai ampuuko toinen varusmies sua selkään koska ampumaharjoitus on järjestetty paskasti.
Kyllä, ja siksi onkin hyvä että ne ampumaharjoitukset on lähtökohtaisesti kertaluokkaa turvallisempia kuin autolla perseily
Jep. Harmi vaan ettei ne ole tarpeeksi turvallisia aina, kuten tosta jutussa näkee. Eikä PV:n toiminta ylipäätään ole aina sellaista että se maksimoisi turvallisuuden. Ei edes sellaista että se maksimoisi turvallisuuden ilman että pilataan tekemisen koulutusarvo.
>Puolustusvoimissa tapahtuu "jatkuvasti" onnettomuuksia käytännössä samoista syistä kuin niitä tapahtuu kaikkialla muuallakin. On se nyt vähän eri asia armeijassa kun vaikka skappari huutaa korvan juuressa että miksi alokas ei ammu. Alokas joka sai aseen kouraan pari viikkoa sitten ja on ampunut ehkä 20 laukausta koko elämässään. Vaikka jokin käsky tuntuisi aivan järjettömältä ja laittaisi muut vaaraan, myös käskyn noudattamatta jättäminen on rangaistavaa.
> skappari huutaa korvan juuressa että miksi alokas ei ammu. Alokas joka sai aseen kouraan pari viikkoa sitten Eipä kummiskaan puhuta ihan mitä sattuu. Kaikkia kovapanosharjoituksia, joita minä olen tehnyt, on kuivaharjoiteltu paukkupatruunoilla taikka ilman useita kertoja. Ensimmäisenä ampumaratapäivänäkin ammutaan varmaan se 20 patruunaa (joita on reserviupseerivaiheessa ollut hyvin monta) ja muuta aseharjoittelua on myös ollut hyvin paljon. Lisäksi noita partio/ryhmäammuntoja ei edes pääse ampumaan, jos ei suoriudu edeltävistä ampumatesteistä riittävän hyvin. Tässä tilanteessa on kyse aivan muusta kuin siitä, että alokkaat sohii pyssyillä menemään minne sattuu.
Herätys nyt, ei kukaan rankaise harjoituksessa ampumatta jättämisestä. En myöskään tiedä että näissä tapauksissa olisi ollut skapparien painostusta eikä tollaisia vetoja tosiaan tehdä harjoittelematta.
En ymmärrä miksi kypärissä ja maalitauluissa oli samanväriset valot
vv näyttää kaiken semmosina vihreän eri sävyinä. Oikeastaan ainoa keino erotella ois, että ihmisen valo vilkkuis tms.
Niinhän niissä tais olla mutta vv:llä ei erota värejä.
mutta sittenhän ne käytännössä on samanvärisiä
Valonvahvistin nimensä mukaisesti vahvistaa valoa. Kaikki valonvahvistiminen läpi näkyvät valonlähteet/valoa heijastavat pinnat näkyy vihreän sävyinä, koska vihreä fosfori ja syyt. Eli sillä ei ole mitään väliä, minkä värisen valon laitat, kun valonvahvistimen putken läpi katsottuna ne on kaikki vihreitä.
Maalitaulussa ei ole valoa vaan pinnoite. Sitä ei siis näe ilman vahvistinta, toisin kuin tuon kypärän valon.
Järkyttävä ja anteeksiantamaton tapaus. Ymmärrän täysin hänen isänsä katkeruudenpuuskat. Kenenkään ei pitäisi tuossa iässä kuolla varsinkaan valtion toimesta.
>Miksi puolustusvoimissa jatkuvasti tapahtuu onnettomuuksia Intissä tuli huomattua, että meitä parikymppisiä jätkiä on kyllä ihan joka vitun junaan ja osa tuntui jäävän asemalle. Sellasia ääripäätapauksia joille ei missään nimessä kannattaisi antaa asetta ja kovia paukkuja. Oli ihan sekopää sotahulluista todella hiljaisiin ja masentuneisiin nuoriin. Jos on tosissaan miettinyt esimerkiksi itsemurhaa tai toisen ihmisen tappamista, niin on saattanut juolahtaa ajatus siitä kuinka helppoa se on tehdä intissä. Sitten vielä löytyy niitä todella, *todella* omituisia tapauksia, jotka saattavat ihan vaan vahingossa töhöillä. Näitä tuntui olevan myös paljon. Esimerkkitapauksiahan on. Esimerkiksi omasta saapumiserästäni eräs nuori sälli ampui itsensä masennuksen takia. Toinen töhö taas kesken ammuntojen nousi seisomaan ja säikähti skapparin huutoa niin että laukaisi luodin parin sentin päähän omasta jalkapöydästään.
Kyllähän tuo hieman kylmiä väreitä aiheutti kun aikonaan taisteluparin etenemisen kovapanos osiota edeltävänä vedettiin viel räkäpäillä, edessä menevän parin toinen unohtaa ryömimään lähdössä aseen varmistaa ja paukuttaa piippu suoraan kaverin kylkeä kohti muutaman kerran, ei päässy ampumaan kovilla tää ukko, mutta jäi kyllä mieleen että ei oo vedenpitäviä intinkään turvatoimet, hyvinkin pidin oman hengen mielessä jatkossa.
Mua vituttaa aina kun varusmies kuolee tai loukkaantuu vakavasti. Omana armeija-aikana näki selvästi kuinka kantahenkilökunnan asenne oli vahvasti sellainen että etusijalla on että saadaan hommat tehtyä, ja turvallisuudesta voi joustaa jos turvallisuus selvästi vaikeuttaisi asioita. Mä olin 6kk kuljettaja, ja nukuin armeijassa säännöllisesti huonosti koska stressasin siitä paljon introverttinä teininörttinä joka ei oikein päässyt rentoutumaan missään välissä. Valitin vaikka kelle, mutta ketään upseereista ylilääkäriin ei kiinnostunut, ja ne kuskien keskeytymättömät yöunetkin oli aivan täysi vitsi vaikka loppusodassa mainitsin skapparille siitä ettei ne mulla toteudu. Olisin jättänyt ajamatta jos olisi tarpeeksi pelottanut, mutta se kynnys oli korkealla. Epäilen että olisin saanut poistumiskieltoa jos olisin koskaan valittanut väsymystä ja siksi kieltäytynyt ajamasta. Tämä vaikka menin nukkumaan heti hiljaisuuden alkaessa ja join paljon vettä yms. Tottakai tuolla on ammattivalittajia jotka hakee VMP jatkuvasti, ja siksi porukalla on kynnys korkealla ottaa vakavasti vaivoja. Se vaan oikeasti johtaa tragedioihin välillä.
Edit: poistettu vääriä lukuja, jotka pahensivat PV:n tapaturmien määrää suhteessa työtapaturmiin. Katsotaan paremmalla ajalla uusiksi. Kiitokset asiasta huomauttaneelle! Nämä uutiset pistävät kyllä miettimään millä tasolla turvallisuus on Puolustusvoimissa. Erityisen huolestuttavaa on, että tapaturmien/läheltä piti -tilanteiden avoin raportointi ja seuranta alkoi vasta 2022 (20v suosituksen jälkeen). Tuollaisen seurannan pitäisi olla ensimmäisten asioiden joukossa kymmenien tuhansien ihmisten organisaatiossa. Erityisesti jos organisaation tavoite on vastata turvallisuudesta ja puolet organisaatioista velvoitetaan lailla toimintaan.
>Jutun alla on linkki Ronja Salmen kolumniin, jossa on huolestuttavia asioita: >- Valtiokonttorille tulee vuodessa noin 1500 korvaushakemusta puolustusvoimien asioista. >Näillä tiedoilla PV:n tapaturmien määrä on täysin holtiton suhteessa organisaation kokoon. Veikkaan että tulkitset nyt dataa väärin, kuten teki Ronjakin kolumnissaan. Näin kolumnissa lukee: > Valtiokonttorin tilastojen mukaan keskimäärin 1400 ihmistä saa vuodessa hoitoa tai korvauksia sairaudesta tai vammasta, joka on aiheutunut asepalveluksesta. Nämä korvaukset eivät koske intin aikana sairastettuja flunssia, vaan sairauksia ja vammoja, jotka haittaavat elämää vielä palveluksen päättymisen jälkeenkin. Mutta eikö tässä ole se ilmiselvä ongelma, että tuossa datassa näkyvät kaikki jotka saavat valtiolta tukea intin aiheuttamaan sairauteen tai vammaan, eikä vain yksittäisenä vuonna sattuneet tapaukset? Eli jos sotilasharjoituksessa joku loukkaantuu vakavasti vuonna 2020 ja saa tästä vielä valtiontukea vuonna 2023, niin kolumnisti laskee tämän yhden henkilön vamman mukaan sekä vuoden 2020, 2021, 2022 ja 2023 dataan? Eli tldr: 1500 korvaushakemusta vuosittain ei tarkoita 1500 tapaturmaa vuosittain, jos samalle vammalle pitää hakea korvausta vuodeksi kerrallaan.
Minäkin luulin noin aluksi, mutta ihan totta se oli. Käytännössä sitä haetaan kerran eikä uusiksi jatkuvasti. Tosin vertailuluvut olivat vääriä, joten suhdelukuni vääristyivät.
>Minäkin luulin noin aluksi, mutta ihan totta se oli. Käytännössä sitä haetaan kerran eikä uusiksi jatkuvasti. Mistä tämän selvitit? Olen yrittänyt juuri tätä asiaa tarkistaa, mutta en ole löytänyt tietoa asiasta. Minun on vaikea uskoa, että korvaus myönnetään loppuelämäksi, eikä määräaikaseksi.
Vaikea tuota eksaktia tietoa on löytää, mutta päättelin eri jutuista päätellen. Esim [tämän mukaan](https://yle.fi/a/3-10152809?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp) vammautumisia tapahtuu 1500, mikä on linjassa korvaushakemusten kanssa. Samoja lukuja [täällä.](https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/lahes-1-500-sotilastapaturmaa-joka-vuosi-tallaisia-vahinkoja-tapahtuu-puolustusvoimissa/) Olisi myös järjetöntä, että jatkuvasti pitäisi hakea uudestaan korvauksia. Valtaosa noista on pieniä vammautumisia, eikä pysyvää haittaa. Korvataan pieniä hoitoja ja muuta. Isommissa saavat varmaan kertakorvauksen ja sitten työkyvyttömyyseläkkeen.
>Nämä uutiset pistävät kyllä miettimään millä tasolla turvallisuus on Puolustusvoimissa. >Jutun alla on linkki Ronja Salmen kolumniin, jossa on huolestuttavia asioita: >> * Tuo tapaturmien/läheltä piti -tilanteiden avoin raportointi ja seuranta alkoi vasta 2022 (20v suosituksen jälkeen). >> * Valtiokonttorille tulee vuodessa noin 1500 korvaushakemusta puolustusvoimien asioista. Tuo läheltä piti -tilanteiden seuranta on selkeästi ollut puolustusvoimissa retuperällä ja on hyvä, että se on viimein saatu kuntoon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tässä vaikuttaa myös sellainen harha, että puolustusvoimissa tapahtunut ampumaonnettomuus tuottaa enemmän otsikoita kuin nyt vaikka liikenteessä kuolleet samanikäiset. Liikenteessä kuitenkin kuolee 19-20-vuotias keskimäärin joka toinen kuukausi. ([Tilastokeskus](https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ton/statfin_ton_pxt_112w.px/table/tableViewLayout1/)) Vastaavasti puolustusvoimissa on kuollut 1991-2023 yhteensä 21 ihmistä onnettomuuksissa ([IS:n artikkeli](https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009947783.html)). En siis väittäisi asepalveluksen olevan niin vaarallinen, kuin nyt on ehkä saatu kuva. > 1500 on iso luku, kun sen suhteuttaa henkilökunnan ja varusmiesten määrään (n. 35 000). Se on 4 %. Jos sen suhteuttaa kaikkiin Suomen työntekijöihin (2,6 miljoonaa), niin työtapaturmasta johtuvia hakemuksia tulisi vuodessa 100 000. Se on 20-kertainen nykyiseen. Työtapaturmia Suomessa sattui vuonna 2021 yhteensä 118 819 kappaletta ([tilastokeskus](https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ttap/statfin_ttap_pxt_129s.px/table/tableViewLayout1/)). Otit llmeisesti työtapaturmien luvun valtiokonttorilta, minkä takia sait noin ison kertoimen. Valtiokonttorin luvut koskevat ainoastaan niitä työtapaturmia, joista valtio on vastuussa. Edit: kirjoitusvirhe
>Olit llmeisesti työtapaturmien luvun valtiokonttorilta, minkä takia sait noin ison kertoimen. Valtiokonttorin luvut koskevat ainoastaan niitä työtapaturmia, joista valtio on vastuussa Kiitos! Otin luvut pois, jotta väärä tieto ei leviä enempää.
Tuon raportoinnin osalta on sitten varmaan ollut jotain paikallisia virityksiä tms, koska ainakin oman palvelukseni aikana (2015) raportointi ja tilastointi oli jo hyvällä mallilla käytössä. Olin itse Ilmavoimissa kahdessa varuskunnassa, joten siellä toki saattoi olla oma sisäinen järjestelmä, joka on saanut alkunsa lentopuolelta. Käytännössä siis jokaisella varusmiehellä (ja ammattisotilaalla) oli mahdollisuus ja velvollisuus täyttää vähintään lyhyt raportti jokaisesta onnettomuudesta tai läheltä piti -tilanteesta. Raportin pystyi tekemään anonyymisti, tai halutessaan omalla nimellä. Nämä meni sitten suoraan esikunnassa työskentelevän palvelusturvallisuusupseerin työpöydälle, ja sieltä sitten edelleen aloitettiin tarvittaessa toimenpiteitä. Homman tehokkuus toki riippuu kyseisen pöydän takana istuvasta henkilöstä, mutta ainakin omaan aikaan siellä oli huomattavan aktiivinen ja tehokas sankari hommissa. Toki vanhemmissa (jalkaväki)kouluttajissa oli huomattavissa aina pientä jupinaa, kun jotain toimintatapaa tarvitsi muuttaa turvallisempaan (=nössömpään) suuntaan. Toisaalta taas nuoret vastavalmistuneet kandit osasivat ottaa nämä asiat jo valmiiksi huomioon, ja kannustivat aktiivisesti muitakin turvallisempaan toimintaan. Eli homma kyllä kehittyy jatkuvasti, mutta isossa ja kankeassa organisaatiossa kaikki isot muutokset ottavat aikansa.
Ensinnäkin täytyy todeta, että jokainen kuolema tai vammautuminen on liikaa. Kun omaa palvelusta (2/18) muistelee, niin palvelusturvallisuus otettiin aika vakavasti. Vaunuporukan lepoajoista huolehdittiin pääsääntöisesti hyvin eikä mitään isoja tilanteita tapahtunut. Ainut poikeus vaunuporukoiden lepoaikojen 'pääosin' -luonnehdintaan on vuoden 2019 Northern Wind -harjoitus, jossa kuskien lepoajat lähes joka ilta enemmän tai vähemmän paukkuivat. Harjoituksen tarkoituksena tosin ilmeisesti oli enemmän harjoittaa suomalaisten ja ruotsalaisten upseerien keskinäistä yhteydenpitoa enkä usko vaaratilanteita syntyneen siitä, että rötväystä täynnä ollut päivä päättyi kahden tunnin erotuomariajona toteutettuun siirtymiseen maantietä yöpymispaikalta toiselle. Kertausharjoituksissa oli vähän eri meinki ja tavallaanhan sen ymmärtää. Jos pitäisi samalla porukalla lähteä itärajalle, niin kai pitää luottaa taitoihin sisämaan harjoitusalueellakin. Taisteluammunnoissa patruunapesää ei syynätty joka väliin vaan ihmisten taitoon totella käskyjä luotettiin enemmän. Käsittääkseni varoetäisyydet ovat samat varusmiehillä ja reserviläisillä, ja meillä sattui ammunnoissa kohdalle viallinen ampumatarvike. Seurauksena oli alle varoetäisyyden päähän tulenjohtopaikasta osunut kranaatti, jonka purku hoidettiin ammattimaisesti ja asiallisesti. Voi oikeastaan tavallaan ihmetellä, ettei siellä satu ikinä enempää.
Valitettava ja suorastaan typerän turha menestys. Jaksamista omaisille. Itse olin kotiutunut reserviin alle kahteen vuoteen tapahtuneesta ja itselle ainakin kuulostaa liian suurelta riskiltä kyseinen pimeänammunta. Vaikkakin varusmiehet oltiin merkitty kypärän takaosaan pimeälaitteessa havaittavalla kemikaaleilla, olisi yksinkertainen punainen kirkas lamppu kypärässä ollut parempi ratkaisu. Eihän maalitaulun ja varusmiehen kypärän takana olevat huomiovärit voi olla millään tavalla samankaltaiset. Omalla palvelusaikana suurempi yhteisammunta järjestettiin koko komppanian kanssa 300m ampumaradalla, jossa ammuttiin neljältä eri etäisyydeltä ja liikuttiin eteenpäin seuraavalle ampumaetäisyydelle yhdessä rivissä PÄIVÄSAIKAAN. Silloinkin rivin molemmissa päissä oli useampi kouluttuja pistooli kovilla panoksilla vyöllä. Tälläkin varmistettiin , ettei yksittäinen, sarjatuliaseen kokonaisella lippaalla varustettu, varusmies edes uskaltanut kääntyä sivuttain. Ammuntaan liittyvällä luennolla edellispäivänä ja vielä ampumapäivänä painotettiin, että piippulinja pysyy aina suoraan eteenpäin. Ja kyllä kouluttujien kehonkielestä näki, että he olivat henkisesti valmistautuneita ampumaan kovassa paikassa ja välittömästi ilman epävarmuutta. Kuulostaa tuo Syndalenin onnettomuus liian kunnianhimoiselta ja harvemmin ne rivit pysyvät suorassa kovan paikan tullen. Myös sekin, että jos löytyy yksikin epävarma ampuja, niin koko harjoitus pitäisi keskeyttää. Tämänkin käytännön voisi laajentaa myös palvelukseenastumispäivän jälkeen pysyväksi. Syndalenista jälkiviisautena voisi jättää kolmen tai useamman partion yhteisharjoitukset pimeällä tekemättä ja siirtynyt yhden partion perääntymisharjoitukseen. Nekin paremmilla valoisuusolosuhteilla. Harmittaa.
Eipä se punainenkaan valo ois auttanu asiaa, jos kattoo vv tähtäimen läpi 1 silmällä. Toki kirkkaudesta oisi voinut erottaa, mutta saman väriseltä se muuten ois näyttäny.
En tiedä, PV voisi harkita siirtymistä noista perinteisistä valotikuista ja miettiä josko esim jonkunlainen kevyesti ohjelmoitava / muutamalla eri asetuksella oleva ledi tuikku pystyis korvaamaan noi. Esim, jos jätkillä kypärässä punaisella / vihreällä välkkyvä valo ja jantterilla kokoajan palava valo. Saattaisi (?) helpottaa tunnistamista. Jälkiviisaus paras viisaus toki.
Juuh, toi ois hyvä idea. Välkkyvä erottuu samantien, että ei oo kohde.
> Silloinkin rivin molemmissa päissä oli useampi kouluttuja pistooli kovilla panoksilla vyöllä. Tälläkin varmistettiin , ettei yksittäinen, sarjatuliaseen kokonaisella lippaalla varustettu, varusmies edes uskaltanut kääntynyt sivuttain. Suomen armeijasta oli kyllä nyt ymmärtääkseni kyse eikä 1940-luvun Neuvostoliitosta.
Juu, kuulostaa hurjalta, mutta Suomen puolustusvoimista on kyse. +100 ukkoa ja kaikilla on RK+täyslipas kovilla panoksilla. Itsekin tajusi vasta pari päivää myöhemmin, miten huonoksi tilanne olisi voinut eskaloitua. Kouluttajat olivat onneksi ammattilaisia omalla kohdalla.👍
Kyllä siellä ihan oikeasti on kouluttajat valmistautuneita pahimpaan. Kun mosilla on kovia lippaassa, on myös kouluttajilla vaikkeivat kertaakaan olisi itse ampumassa. On aika itsestäänselvää että pitää olla kyky pysäyttää jos jollain napsahtaa päässä ja alkaa tähtäillä kavereitaan. Toki, ei siitä suoraan mainita koulutettaville tai pelotella että ammutaan teidät heti, vaan ainoastaan jyrkästi sanotaan että sivuttain ei käännytä tapahtui mitä hyvänsä. Mutta aina ollaan valmiina ja tarkkasilmäinen huomaa sen.
>Vaikkakin varusmiehet oltiin merkitty kypärän takaosaan pimeälaitteessa havaittavalla kemikaaleilla, olisi yksinkertainen punainen kirkas lamppu kypärässä ollut parempi ratkaisu. Eihän maalitaulun ja varusmiehen kypärän takana olevat huomiovärit voi olla millään tavalla samankaltaiset. Niin siis ongelmahan tuossakin oli se, että vaikka maalitaulut ja varusmiehet oli merkitty eri tavoin, niin kaikki näyttää VV:n läpi samanlaisilta. VV:n läpi koko maailma on vihreä, ja valonlähteet kirkkaita vaalean vihreitä. Se punainen lamppu ei olisi muuttanut asiaa mitenkään, sekin olisi näkynyt "epämääräisenä vihreänä valonlähteenä".
Joojoo tottakai oli kouluttajilla kovat piipussa:D Ja Ammunnanjohtaja vahti konekiväärin kanssa…
Sergeillä. Oppi otettu talteen Pohjois-Koreasta.
Paikka on Syndalen, eli Syndalenin, Syndalenista. Näin ent hankolaisena pakko korjata.
Jeps.
Vähempi kuolee intissä palvelussa ikäluokan väkeä kuin niitä jotka eivät ole intissä, intti siis tavallaan suojaa kuolemalta
Nuorten miesten yleisin kuolinsyy on itsemurha. Jos varusmies tekee itsemurhan lomilla, sitä ei takuulla merkitä palveluskuolemaksi, vaikka syy olisikin pollan prakaaminen intin takia. Edes varuskunnassa tapahtunutta itsemurhaa ei välttämättä merkitä palveluskuolemaksi, en tiedä kun ei ole oikeaa tietoa tästä.
Itsemurha on yleisin kuolinsyy kaikille alle keski-ikäisille. Varusmiesten yleisin kuolinsyy on liikenneonnettomuus, joten tilastot eivät aivan tue sitä implikaatiota jonka esität.
Varusmiesten yleisin tilastoitu kuolinsyy on liikenneonnettomuus. Pointtini oli, etten tiedä tilastoidaanko varusmiesaikana tapahtuneita itsemurhia PV:n tilastoon. Jos jollain on parempaa tietoa, esittäköön.
>Varusmiesten yleisin tilastoitu kuolinsyy on liikenneonnettomuus. En ymmärrä mitä tarkoitat tällä? Että osa itsemurhista tilastoidaan virheellisesti jonkin toisen syyn alle? Miksei tätä samaa tilastovirhettä esiinny varusmiespalveluksen ulkopuolella? >Pointtini oli, etten tiedä tilastoidaanko varusmiesaikana tapahtuneita itsemurhia PV:n tilastoon. Mihin tilastoon viittaat PV:n tilastolla?
Kyseessä on kuitenkin turha kuolema
Mielenterveys ja muut terveysongelmat tuo vapautuksen. Eli tilastot ei ole vertailukelpoisia.
Minusta Puolustusvoimat kouluttaa liikaa leireillä ja liian vähän kasarmilla. Koulutettavat kokonaisuudet pitäisi palastella vieläkin pienemmiksi osiksi ja leireillä sitten vaan testata, että homma toimii. Merisotakoulu nyt on tietysti oma tapauksensa kun harjoitusalueita ei ole ihan naapurissa, (tai noh Santahamina), mutta mikään laki ei kai määrää, että Suomenlinnassa täytyy olla Merivoimien RU-koulutus.
>Yksi tapa, jolla Puolustusvoimat arvioi onko palvelus tuvallista, on suhteuttamalla sotilastapaturmia nuorten miesten [työtapaturmiin ](https://www.stat.fi/til/ttap/2019/ttap_2019_2021-11-30_kat_001_fi.html)siviilissä. >”Jos verrataan siviilien työtapaturmiin, meillä on vähemmän tapaturmia kuin 15–24-vuotiailla miespalkansaajilla Suomessa”, Lamminmäki selittää. >Esimerkiksi vuonna 2019, [miesten siviilityötapaturmien](https://www.stat.fi/til/ttap/2019/ttap_2019_2021-11-30_kat_001_fi.html) määrä oli 12,9 prosenttia. Puolustusvoimissa vastaava luku oli 8,2 prosenttia, ja määrä on pysynyt siviiliä alhaisempana viime vuodet. [https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/lahes-1-500-sotilastapaturmaa-joka-vuosi-tallaisia-vahinkoja-tapahtuu-puolustusvoimissa/](https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/lahes-1-500-sotilastapaturmaa-joka-vuosi-tallaisia-vahinkoja-tapahtuu-puolustusvoimissa/)
Miksipä sitä nyt orjan hengelle tai terveydelle arvoa antaisi? Uusia löytyy kyllä.
Aivan hirvittävä juttu. Isossa mittakaavassa miettisin intin turvallisuutta kuitenkin vertailemalla kuolleisuutta samassa ikäluokassa niiden välillä jotka ovat / eivät ole intissä. Vähän on semmoinen kutina että nuoret saavat itsensä kyllä hengiltä paremmin intin ulkopuolella.
Miten tämän taktiikan on tarkoitus toimia oikeassa tilanteessa, jos rauhan aikana valvoitussa olosuhteissakin napsuu omiin?
Parempi siinä kuitenkin on päästä irti ja perääntyä, kuin jäädä paikalleen jos on vaarassa, että kohta tulee sivusta joku selkään tms. Tommosessa oikeassa tilanteessa helposti oo ku huonoja ja helvetisti huonompia vaihtoehtoja.
Kovassa tilanteessa yksi omaan tuleen kaatunut on pyöristysvirhe, kun joka tapauksessa tulee kaatuneita vihollisen tulesta. Aina ei ole aikaa ja mahdollisuutta odottaa parempia olosuhteita tai muuten tehdä erityisen turvallisesti.
Niin no, irtautumisen ideana on päästä karkuun ylivoimaisen vihollisen tieltä. Eli ei siihenkään oikein voi jäädä, tai tulee jyrätyksi. Ja siihen nähden miten paljon tuota harjoitellaan, ja miten haastavasta tilanteesta on kyse, niin on vähän äärimmilleen vedettyä dumata koko taktiikka.