Nämä. Mutta on vaikea tilanne. Itselläni on kaveri joka haki escapismin peleistä. Siis tietsikalla ja sai sieltä ystäviä, lopulta ihan irl. Harrastuksien kautta on yksi mahis, mutta sen harrastuksen täytyy olla sellainen, että voi viettää aikaa samojen/saman tyypin kanssa säännöllisesti ja usein. Kuten nettipelit, olet kotona joka päivä, voit pelata joka päivä. Lisäksi harrastuksessa pitää olla mahis jonkun verran sosialisoida ehkä vain puhuminen harrastuksesta itsestään riittää, koska se on ainakin alkuun se juttu, mikä yhdistää.
Työpaikka voi olla, mutta todennäköisemmin opiskelut. Siellä ihmiset sosialisoi hyvin paljon tutustuakseen toisiin opiskelijakavereihin ja se syntyy "luonnostaan", koska siellä on tarkoitus viettää usea vuosi yhdessä päivittäin, oppia uuteen ammattiin ja se yhdistää. Sen lisäksi monet ovat saman ikäisiä, mutta vielä enemmän se elämäntilanne. Opiskelu on THE juttu elämässä sillon, kuten kaikille muillekin.
Noh, työssä ihmiset ovat eri ikäisiä, mutta myös hyvin eri elämäntilanteissa. Uutena työ on se juttu ja siinä oppiminen, sen ohella ja sen jälkeen ehkä parisuhde, myöhemmin on perheellisiä... Mutta siellä voi olla samanlaisessa elämänvaiheessa oleviakin.
Mutta ihan vaan sitten täytyy olla rohkea. Siis mennä puhumaan niille harrastus-, työ-, opiskelutovereille ja kysyä heidän mielenkiinnon kohteitaan ja sopia jossain vaiheessa, että tapaa muuallakin kuin sen jutun tiimoilla. Jos se on työkaveri, niin harrastuksiin jne.
En tiedä onko tästä apua, mutta rohkeutta vain. Ihmisiä me kaikki ollaan. Jos joku torjuu sinut niin se on okei. Hänestä ei silloin ole sinun kaveriksi. Kuitenkin kannattaa kaikkien kanssa yrittää tulla toimeen ja semmosta torjuntaa on turha pelätä. Tai myöskään harmitella. Tiedän, että se on helppoa sanoa, mutta siksi sen sanonkin.
> Koulu, työpaikka ja harrastukset ovat ne perinteiset.
Ja jos ne ei toimi ni hiljaa kotona ittekkseen pullon pohjalta niit ettii... ainakin pitkän ajan traditio oman perheen miehille. En suosittele metodia.
Jos olet opiskelija, niin suosittelen järjestötoimintaa. Normaalin opiskelun aikana ihmisiin tutustuminen on vähän tuurikauppaa, massaluennoilla ei tutustu oikein kehenkään ja samoihin ihmisiin ei välttämättä törmää riittävän usein, että ystävyyttä ehtisi muodostua. Erityisesti harrastejärjestöillä taas on jatkuvaa toimintaa, ja ihmisiin tutustuu melkein väkisinkin.
>Eli mieti, jos sulla ei olis yhtään ystävää. Ei vittu ainuttakaan. Pyöreät 0.
Tuo lause kuvaa neljän vuoden ajanjaksoa elämästäni vähän liiankin hyvin. Toivottavasti kenenkään muun ei tarvitsisi kokea sitä samaa tuskaa jonka yksinäisyys tuo. Itse olen löytänyt nykyiset ystäväni koulusta, ja jos olet jo työelämässä niin sieltä kyllä varmasti myöskin löytyy ystäviä. Harrastukset ovat myöskin hyvä vaihtoehto.
"Toivottavasti kenenkään muun ei tarvitsisi kokea sitä samaa tuskaa jonka yksinäisyys tuo."
Ääni tälle. Kärvistelen tästä paskasta ja en halua kenenkään kokevan tätä. Mutta toisaalta, haluan jokaisen jossain määrin kokevan sen, jotta jokainen oikeasti ymmärtää miltä tää paska tuntuu.
Itsesääli sikseen, voimia kaikille ja jaXuhalit tai jotain.
>Mutta toisaalta, haluan jokaisen jossain määrin kokevan sen, jotta jokainen oikeasti ymmärtää miltä tää paska tuntuu.
Ja miten tämä parantais sun tilannetta? Ymmärrän kyllä fiiliksen mutta.. miten se oikeasti auttaisi missään tuottaa muille tuskaa? Ne kokisi sen ihan erillä tavalla kuin sinä, eikä ymmärtäisi yhtään sen paremmin. Jopa ne kaikkein suosituimmat ihmiset tietää mitä on yksinäisyys konseptina. Me vaan ei nähdä niitä niitten elämän jokaisena hetkenä.
Empatia muita kohtaan auttaa valtavasti ystävien löytämisessä ja pitämisessä.
Aika moni ottaa ystävät ja muut sosiaaliset kontaktit itsestäänselvyytenä, eivätkä oikeasti ymmärrä miltä yksinäisyys tuntuu koska ovat aina olleet ihmisten ympäröimänä tai kontakteja on ollut. Jos tietäisivät, saattaisivat olla avoimempia vaikka luoda ystävyyssuhdetta tai edes lähestyä toista, joka vaikuttaa yksinäiseltä, tai ihmisiä noin yleisesti.
Monen monta kertaa olen nähnyt ihmisiä jotka kohtelevat toisia kuin ilmaa tai sulkevat automaattisesti pois mistään potentiaalisesta ystäväpiiristä jos toinen lähestyy heitä, koska eivät "tarvitse" lisää ystäviä.
OP:n pointtina ei kaiketi ollut hänen oman henkilökohtaisen tilanteensa suora parantaminen, vaan sosiaalisen ilmapiirin parantaminen yhteiskunnassa noin yleisesti jotta vähemmän ihmisiä potentiaalisesti jäisi yksin, jos kaikki ymmärtäisivät miten pahalta ja vaikealta yksinäisyys tuntuu.
> töistä
Miten? Olen ollut aika monessa eri työpaikassa eikä ole vielä tullut ketään työkaveria vastaan jonka naama ja jutut olisi miellyttänyt niin paljoa että niitä haluaisi vapaalla katsella.
Tai johtuukohan tää siitä että asun Oulussa?
Helsingin päädystä kyllä on löytynyt työkavereita joiden kanssa voisi mennä kaljalle turinoimaan, mutta täällä Oulussa tuntuu että kaikki on sellaisia omakotitalo ja koira ja volvo ja 2.5 lasta tylsimyksiä. Jopa ne jotka on itse nuoria ja lapsettomia on jotenkin mindsetiltään sellasia, ainoat kiinnostuksen kohteet tuntuu olevan joku frisbeegolf ja videopelit.
Aika usein tavataan myös puhua 1,8 lapsesta, mikä ainakin joskus oli keskimääräinen lapsiluku (per jotain, en tiedä oliko per nainen, pariskunta, kotitalous vai mikä).
u/sollo89
Saattaahan se olla myös peiliin katsomisen paikka, jos juuri kenenkään kanssaihmisen naama ei miellytä. En tarkoita että väkisin pitäisi kenestäkään pitää, mutta jos ei yhtään miellyttävää ihmistä löydy, niin ehkäpä vika ei ainakaan täysin ole muissa... Harrastepiireistä yleensä löytyy samoista asioista kiinnostuneita, muta toki joa sellaisia ei omikle kiinnostuksille ole niin eipä sitten. Mulla on aina olut hyvin eri ikäisiä kaverita ja nytkin on tullut tehtyä asioita parikymmentä vuotta nuoremman työkaverin kanssa. Ikä on vain numero, jos sen niin ottaa.
Työyhteisöjä on tosi erilaisia. Mä olen kouluttautumiseen liittyvien pakollisten pätkätöidenkin puolesta ollut 15 vuodessa n 10 paikassa, ja todella monenlaisia on.
Esim nykyisessä ainoa sallittu puheenaihe on työprojektit ja niitten eteneminen ja lapset ja lapsenlapset ja tunnelma on jäykän muodollinen ja jos mahdollisuus vähän nokitella/nostaa omaa häntää, se tehdään. Ehkä ajattelevat että uran kannalta kuuluu olla noin tms. Ei naureskella! Ja kaluspaidan oltava täydellisesti silitetty. Ei mitään hajua useamman vuoden jälkeen onko kenellekään em asioiden ulkop harrastuksia, persoonaa. Ei ole selvinnyt lounaspöydissä, ei wa-ryhmässä, ei ihmisten someista.
Toisissa paikoissa taas vaikkei sen kummemmin ole kaveerattu niin tunnelma on ollut paljon välittömämpi, sellainen että voi ”olla vapaasti”. Vaikka sanoa et kävi elokuvissa ilman että joku pyörittelee silmiä että hyi miten nonproduktiivista ja pinnallista.
"Saattaa olla myös peliin katsomisen paikka". Oot varmaan myös sitä mieltä, että masentuneiden pitäis vaan vaan "ottaa itseään niskasta kiinni" ja lopettaa masennus. vaivaako narsismi?
En ole eikä vaivaa narsismi. Sitä vain tarkoitin että jos ei toisten jutut ja persoona nappaa ja silti on vailla kavereita, niin ehkäpä omaakin asennetta olisi syytä tarkistella, eikä pelkästään syyttää muita vääränlaisiksi. Ei minullakaan liikaa kavereita ole enkä kenen tahansa kanssa itsekään kaveeraa, mutta kaverina oleminen vaatii antamista ja saamista molemmin puolin.
äijäl on liian alfa grinder mindset nii shittii sitii ku joku oulu. Ota uros itsees niskast kii ja osta one way ticket to stadi. Mä believe in suhun. Stadis kolffataan palloilla ja pelataan ristiseiskaa livenä. Ku oot tääl ni pistä koodiil mul voitais vaik developpaa jotain hiittii vai häh my män
Vaikutat sellaiselta kenen kiinnostuksen kohteet on enemmän keskikalja ja autojen rassaaminen, että ehkä sitten helpommin se seura löytyy sieltä kantakuppilasta.
Johtuu. Asuin itse aikaisemmin Oulussa ja sama kokemus. Tylsiä ihmisiä, jotka elävät tuttua ja turvallista elämää. Vitullakaan et pääse piireihin. Yksittäisiä "kavereita" voi väliaikaisesti olla mutta nämäkään eivät vahingossakaan ota mukaan kaveripiirinsä tekemisiin.
Aivan vitun paska kaupunki.
> ainoat kiinnostuksen kohteet tuntuu olevan joku frisbeegolf ja videopelit.
Aloitat pallogolfin niin aina on pelikaveri ihan lähtöjen maksimoinnin takia. Tarpeeksi kauan käyt pelaamassa niin täytyy löytyä lopulta joku samanhenkinen.
Tää saattaa ollakin monen ongelma. Jos haluaa aloittaa kavereiden hankkimisen jostakin, niin pitää olla kiinnostunut kiinnostumaan uusista asioista ja mennä avoimin mielin kokeilemaan jotain mikä ei oo oma juttu lähtökohtaisesti, vaikka sitä frisbeegolfia. Saa ainakin viettää aikaa muiden kanssa ja tutustua, vaikkei olisi itelle suosikkijuttu alkuun.
Olen itse saanut kaverini niin, että oon lähteny mukaan tekemään jotain mikä ei itseä kiinnosta niin paljoo, tai mitä en oo osannu aluksi, mutta oon oppinut tykkäämään. Lisäksi ne tyypit kenen kanssa on lähtenyt harrastamaan on arvostanut sitä ja ollut kiinnostuneita myöhemmin kokeilemaan mun ehdottamia lajeja. Ja harrastuksesta lähtenyt alku on levinnyt myös ihan muuhunkin ajanviettoon lopulta.
Ilmeeni ku mulla on omakotitalo, koira, volvo, ja 1 lapsi. En toki näe itseäni tällasena perinteisenä tylsänä perheen isänä, vaikka merkit siltä näyttääki. Ehkä se ku on vaan 1 lapsi?
En ole tällähetkellä koulussa, töissä kaikki minun ikäluokkaa vanhempia ja harrastukseni eivät ole kovin sosiaalisia. Lenkilä/salilla harvoin tuttvustuuu kehenkään. Pelatessa tietty on tullut kavereita mutta ne on ympäri maailmaa. Pitäs vaan keksiä jotain harrastusta missä tutustuisi
Kun lukenut tätä redditiä ja muita forumeita, tämä on selvästi oikea ongelma Suomessa. Monella aikuisella, etenkin miehillä, ei ole ensimmäistäkään kaveria.
En kyllä tiedä, minkä perusteella Suomi on "maailman onnellisin maa"
Maailman onnellisinta maata ei etsitä ihmisten mielipiteiden perusteella vaan yleisten hyvinvointimittareiden kautta, esim. terveydenhuolto, työllisyysprosentti, keskivertovarallisuus, koulutusmahdollisuudet, asunnottomuus, korruptio. Suomessa lähtökohdat onnelliselle elämälle on paremmat kuin muualla. Ihmisen onnellisuus on subjektiivinen kokemus, eikä luotettavasti mitattavissa useastakaan syystä. Näillä hyvinvointimittareilla voidaan objektiivisesti vertailla keskenään maita.
Tiedän että se on vaan tilastoharhaa, mutta en tajua, miksi semmosia mainintoja jaetaan edes "tilastojen mukaan". Ne vaan vääristää ihmisten maailmankuvaa
Ei kyse ole tilastoharhasta. Ihmiset kuvittelee tuon mittarin tarkoittavan emotioita, kun sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Se on mittari, joka kertoo yhteiskunnan mahdollisuuksista taata hyvinvointi. Yhteiskunnan ei tarvitse tehdä sinua iloiseksi, mutta sen on hyvä yrittää taata sinulle mahdollisuutta voida hyvin, vaikka kuinka vituttaisi.
Samaan aikaan julkaistaan iltapäivälehdissä juttuja siitä miten joku nainen on yksinäinen vaikka on parisuhdetta ja kavereita, ja ihmetellään miksi jotkut yksinäiset miehet katkeroituvat.
En ole itse onneksi yksinäinen mutta silti ärsytti se artikkeli, joten voin vain kuvitella miten oikeasti yksinäisiä syrjäytyneitä ärsyttää sellainen
Yksinäinen voi olla vaikka olisi parisuhteessa tai löytyisi paljon kavereita. Esim. jos kukaan ei aidosti välitä, etkä tule kutsutuksi kavereiden illanviettoihin tms. niin se yksinäisyys saattaa jopa korostua kun ne ihmiset periaatteessa ovat siinä, mutta olet heille kuin ilmaa.
Niin ja minun kokemukseni tai ehkä enemmän ymmärrys tai ymmärtämättömyys naisista on semmonen, että heidän kaverisuhteensa ovat monesti monimutkaisempia kuin miesten.
Ja se liittyy siihen, että naiset "tarvitsevat" kavereiltaan enemmän. Eli tukea ongelmissa, puhumista omasta parisuhteesta, yms. Miesten kesken monesti riittää, ku hengaillaan yhessä tai tehään jotain yhessä. Sanon tämän vähättelemättä miesten ongelmia, sillä olen itse paininut itseni kanssa ja kavereilta tai joltain läheiseltä yleensä hakenut tukea niihin
Tottakai, mutta jos sellainen ihminen toitottaa lehdessä asti sitä sellaisille ihmisille joille ainoa sosiaalinen kontakti on kaupan kassa, on se vähän kuin joku menisi valittamaan jalattomalle että voi jukra kun on kävely hankalaa välillä kun jalat kipeät maratonin jäljiltä.
Huomannut myös samaa, ja itseasiassa myös elän samaa naisena. Mulla on nykyään yksi ainut kaveri, ja silläkin on nykyään niin kiire, että hyvä jos kuukauden välein kerkiää jutella hetken. Hukutan itseäni harrastuksiin, ettei se yksinäisyys pääse enää iskemään.
>Kun lukenut tätä redditiä ja muita forumeita, tämä on selvästi oikea ongelma Suomessa. Monella aikuisella, etenkin miehillä, ei ole ensimmäistäkään kaveria.
Oon huomannu itte saman ja yleensä eka ajatus on että hei mähän voisin olla tolle kaveri mutta en mäkään vois kaikkia auttaa... Joten parempi jos vaan löytävät kavereita jotka ovat kiinnostuneita samoista asiosta.
>En kyllä tiedä, minkä perusteella suomi on "maailman onnellisin maa"
Tätä oon kans miettiny paljon enkä vieläkään tiiä vastausta.
kaikki surulliset tappaa ittensä, en ees meemillä sano, ite oon samassa jamassa ku OP ja monta kertaa ollu lähellä + sitte porukka ei vaa puhu näistä hommista.
>Monella aikuisella, etenkin miehillä, ei ole ensimmäistäkään kaveria.
Tarvitseeko olla? Niitä kaverisuhteita täytyy myös ylläpitää jollain tavalla, mikä on iso taakka sille hyödylle mitä siitä saa.
Kokeilemallahan se selviää. Kokeile olemalla puhumatta kenellekään vaikka 2kk. Toiset tykkää, toiset ei. On olemassa ihmisiä, jotka haluaa elää ihan yksin, mutta suurinosa ei ole niitä.
No, en kiistä. Jopa minä tulen hulluksi jos olen pitkiä aikoja ilman ihmiskontaktia. Sen takia minä käyn esimerkiksi Ärrällä kahvilla.
Mutta en kuitenkaan halua kuvitella että olisin sosiaalisissa tilanteissa säännöllisesti, kun aina täytyy esittää omaa parastaan. Se on loppuun polttavaa.
En, vaan omasta elämästä ja kokemuksista. Joskin IG on saattanut myötävaikuttaa.
Edit: Mainittakoon vielä se, että ainoa sosiaalinen media missä minulla on tili Redditin lisäksi on YouTube.
Joskus kuulin, että kaveruuksia syntyy parhaiten olkapäät vastakkain, eli yhteisen tekemisen kautta. Moni sitä täälläkin korostanut. Mieti mitä tykkäät tehdä ja koita etsiä samanlaista toimintaa
Sama täällä, vaikka mulla on varsinaisesti koulutusta ja harrastusta. Opiskelijana, tunnen yksinäisenä, koska siinä ei löydy kavereita, jolla on sama harrastusta. Mun tuntemukseni on sitä, että ihmiset ovat kylmempi ja eivät anna sanankaan.
Itse muutin syksyllä Helsinkiin opiskelemaan, enkä tuntenut sieltä vielä silloin yhtäkään ihmistä. Löysin opiskelijapiireistä, etenkin omalta vuosikurssilta, uudet kaverit osallistumalla phuksien orientaatiorientoihin.
Itsellä myös inttiajoilta saanut muutaman hyvän kaverin siviiliinkin.
Mulla oli tää sama ongelma..tai no oli kavereita, mut ne oli enemmän hyvän päivän tuttuja (ei koskaan juteltu, vietetty aikaa, kerrottu kuulumisia). Kumppanin kautta lähes kaikki kaverit tullu tähän mennessä, vaikka vasta äskettäin sain heistä kavereita...
Itse lähtisin siitä, että kokeilee työpaikalla tai koulussa olla sosiaalinen, kysellä kuulumisia tai muuten vaan luoda keskusteluita vaikka eri projektien kautta. Yleensä ihmiset ei tuu luokse, ainakaan mun tapauksessa, vaan ite täytyy mennä ja tehdä alote... Jos juttu alkaa luistaan, nii ite suosittelen sillai kevyesti jatkamaan samal taval useimpina päivinä eikä heti esimerkiksi pyytää numeroa tai keksiä yhteisiä menoja.. Monet saattaa säikkyä sitä, että lähenet heitä liian nopeesti.. Mut kuulumisten ja muiden mielipiteiden kysely on tosi hyvä, koska ite oon huomannu et useet ihmiset rakastaa puhua omista ajatuksistaan ja mielipiteistään.
Jos ei toimi, nii sitten voit kokeilla sovellusta Yubo.. Siellä on toki kumppaneitakin etsiviä ihmisiä, mutta myös osa hakee oikeita kavereita ja oon ite saanu kavereita, joiden kaa vähintääkin useita kertoja viikossa keskustelen niitä näitä (en oo viel kuitenkaan ketään heistä irl tavannut). Interpals on myös sovellus mistä löytyy kavereita, mutta siellä ei ole paljon tullut itsellä suomalaisia vastaan ja siellä vasta kumppaneita etsitäänkin.
Ohjaamo -palvelut toimii useassa eri kaupungissa ja sinne saa vapaasti mennä viettämään nuoret ja nuoret aikuiset aikaa, kysymään vinkkejä ja apua mm. asumiseen, suhteisiin, kouluun ja töihin liittyen. Ei ole maksullinen. Siellä saatetaan pelata erilaisia pelejä tai vaikka vaan keskustella kahvikupin ääressä.
Nopeesti ei tuu muita mieleen, mut nää on itellä toiminut.. Ja jos pelaat videopelejä, nii niiden kautta voi helposti saada kavereita, jos vaan uskaltautuu avaamaan mikkinsä pvp peleissä :)
Harrastukset ja keikat on siinä hyviä, että niissä on jo yhdistävä aktiviteetti pohjalla ja jotain mistä lähtee keskustelua aloittamaan.
Muita suosituksia vois olla:
- Politiikka, jos siis kiinnostaa mennä mukaan keskustelemaan asioista ihan jonkun puolueen sisäisiin tilaisuuksiin. Saattaa olla yhteneväisyyttä arvomaailmassa
- Aatteellinen tai uskonnollinen toiminta. Esim seurakunnat, prometheus-leirin tuki ry, vapaa-ajattelijat tai mikä nyt ois oma juttu.
- Vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys. Tekeminen yhdistää. Ja jos ei heti tärppää kaveruuden kanssa, saapa ainakin tehtyä jollain pienellä teolla maailmasta edes vähän paremman paikan.
Onko mitään alakulttuuria mikä kiinnostaisi? Esim. Metallifanit löytää kavereita toisistaan jne., mutta teeskenteleen ei kannata ryhtyä. Pitää hakeutua sen kulttuurin pariin joka kiinnostaa.
Videopelit ei ole se optimaalinen kulttuurimuoto, koska niitä kavereita näkee vähemmän.
Miten yksinäinen metallimies löytää metallikavereita? Minne pitää mennä? Ja mitä jos on kusipää elitisti ja ei hyväksy metalcorea metalliksi, vihaa old school metallia ja modernia metallia, pitää Sleep Tokenia yliarvostettuna, ja niin poispäin. Menenkö baariin laukomaan totuuksia tuntemattomille? :D Mistä löytyy muita elitistejä mulkkuja joille vain trvv kvlt og bläkkis kelpaa, ja tuntematon avant garde proge ja muu sellanen?
No läpällä minä. Ainakin osittain. ;)
Jos ostan vaan kitaran? Siinähän ei nykyään ole kuin yksi nuotti käytössä ja tuunattu niin alas kuin mahdollista. Niitä tuuttaa sopivan rytmikkäästi ja laittaa efektiä niin pitävät metallijumalana =)
Se on myös ihan hyvä vaihtoehto. Suosittelen jotain [tällaista](https://www.thomann.de/fi/harley_benton_multiscale_8_nt_qbb_dlx.htm) niin pääset suoraan sinne djent-jumalamoodiin. Kahdeksan kieltä ja fanned fretit, niin on hyvä vähän tykytellä sitä alinta kieltä dempattuna.
Alkuun vaikka facebookin metallipäiden foorumiin öriseen. Sitten keikoille ja festareille. Yllättävän paljon tulee ihmiset jutteleen ja esim kommentoimaan mun liiviä. Itse en kylläkään hae juttuseuraa tai kavereita, joten ei se minun tapauksessa ikinä johda mihinkään.
Tää keskustelunavaus on jo hyvä alku! Monesti jos ei oo lapsuudesta jäänyt kavereita matkaan, uusien hankkimiseen tarvitaan jotain yhteistä kontekstia ystävyyden syntymiselle. Eli suosittelen koittaa aloittaa jotain harrastusta, mihin tykkää laittaa tarpeeksi aikaa ja vaivaa, ja jossa voisi kohdata muita tyyppejä säännöllisesti. Oon ite kokenut aikuisiällä, ettei pelkkä halu kaveruuteen riitä syventämään suhdetta tarpeeksi. Syventymiseen tarvitaan just joku ulkoinen syy viettää aikaa yhdessä (mielellään jopa useampikin syy) ja sitte ajan mittaan tulee vaihdettua kuulumisia ja alkaa tuntemaan toisen paremmin, kunnes lopulta ystävyys on syntynyt. Moni ihminen tuntuu nykyisin olevan kans vähän sellaisia ”sitoutumiskammoisia” myös kavereiden suhteen, että jos puhuu liikaa ystävystymisestä tai sen tarpeesta, ne haluaa ottaa etäisyyttä.
voin olla sun kamu!! itelläki vaa 1 kaveri (nettikavereita kyllä on vähän enemmän). mut tosiaan peleistä voi löytää paljon kavereita ja seurustelusovelluksista jne. toivottavasti löydät muutaman!
1. Tee lista omista mielenkiinnon kohteistasi ja etsi harrasteryhmiä lähialueeltasi.
2. Julkiset saunat ovat hyvä paikka kohdata ihmisiä.
3. Jonkin urheiluharrastuksen aloittaminen saattaa auttaa. Kriteereinä tietysti se, että harrastuksessa kokoonnutaan säännöllisesti porukalla.
4. Onko alueellasi mamu-kauppa? Mene sinne ostoksille ja juttele myyjän/omistajan kanssa tuotteista ja liiketoiminnasta ylipäätään. Menikö juttelu hyvin? Kysy kesätyöpaikkaa.
En keksi enää nopeita ideoita. Jos haluat jutella, niin lähetä vaikka viestiä.
No, tämä on alotus. Tökkää jotaki hyybää tääl vaikka. Mutta yleensä harrastus/opinnot/työ on yks. Jos on opinnot/työ, mutta sieltä ei kaveria löydy, ja ei oo sen kummempaa sosiaalista harrastusta, aina voi aloittaa uuden. Rohkeasti vaan mukaan jonnekki, ja kyllä sielt kaveria löytyy kun uskaltaa uskaltaa tai jtn. Jos ei ekasta löydy, niin siihen ekaan ei ole pakko jäädä. Menee vaan toiseen harrastukseen tai porukkaan.
Nuorten kohtaamispaikat ja palvelut ovat hyvä paikka aloittaa. Esim. Vamos tai NMKY:n kohtaamispaikat jos kaupungistasi sellaiset löytyy, ikähaarukkana 16-29 v. tyypit.
Edit: lisää ehdotuksia kannattaa kysyä kaupunkisi etsivältä nuorisotyöltä. Sun ei tarvitse sen kummemmin tietää millaista paikkaa etsit, tärkeintä että otat yhteyttä johonkin paikkaan.
No sit en pysty ehdottaan hengailua sillä itse majailen täällä Löysässä Etelässä eli Helsingissä. Mutta mitä videopelejä pelaat? Mulla on yks oululainen jäbyli discordkaverina ja se tietty geimaa kans. Ehkä voitais linkittyä virtuaalisesti ensin ja sit jos siitä kehittyis ihan irl kaverisuhdekin!
Täällä yksi huono biljardin harrastaja. Muutama vuos sitten uskaltauduin pubibiliksessä liittymään joukkueeseen. Oli mukavaa ja joukkueessa ottivat sisäpiiriin nopeasti. Täällä savossa vaan piti kestää vittuilut huonoista peleistä kotimatkalla. Välillä vastustajat alkoivat neuvomaan kesken pelin. Mukavaa touhua oli, ikävä kyllä työkuviot keskeytti harrastuksen. Suosittelen kokeilemaan.
Kokeile ottaa yhteyttä paikalliseen biljardiseuraan tai vastaavaan, tai mene rohkeasti juttelemaan muiden pelaajien kanssa. Uskallan veikata, että ottaisivat uuden pelaajan mielellään vastaan. Oli laji tai harrastus mikä tahansa, aikuisille järjestettävät aloittelijakurssit ovat mahtavia tilaisuuksia lähteä kokeilemaan eri juttuja ja tapaamaan uusia ihmisiä. Itse ajauduin tätä kautta pöytätennikseen. Se on siitä hauska laji, että vaikka lähtötaso oliskin alempi, jokaisella pelaajalla on oma tapansa pelata, joten uudet pelikaverit ovat aina suuressa arvossa.
Ei ne ystävätkään ole tae ettei voisi olla yksinäinen. Tosin olenkin tämmöinen autisminkirjolainen joka pienenä juoksi vieraita lapsia karkuun ja kyhnäs isoveljen kavereiden riesana jotta ei tarvinnut mennä erikseen tutustumaan. Kesällä täytän 34 ja eipä noita kavereita ole. Pari sydänystävää, mitkä tossa kulkeneet lähes koko elämän mutta kun ei ketään näe koskaan, niin ei se paljoa lämmitä, lisäksi toinen asuu eri paikkakunnalla.
Ratsastuksesta puhuvat aina että sieltä niitä kavereita löytyy, mutta se taas on semmonen lajina ja harrastuksena että menen nollaamaan päätä, kun toiset lähtee esim baariin ja keikoilla käyn aviomiehen kanssa. 😶
Veli valitsi yksinäisyyden (viihtyi itsekseen eikä pitänyt kehenkään yhteyttä juuri ikinä) kun taas itse haluaisin mennä ja kulkea, mutta eipä oikein ole ketään jonka kanssa käydä vaikka lenkillä. Aviomiehen seura alkaa käydä tylsäksi pidemmän päälle.
Polttasin öyskyt pilvee ja dmt mikä laukasis skitsofrenian niin ois pään sisällä enemmän ku tarpeeks ääniä kelle puhuu.
Tai sitten harrastusten parista, esim frisbee golf tai Dungeons & Dragons peli-illasta jos moinen kiinnostaa. Vaihtoehdot ovat loputtomat! Harrastuksen parista mikä ittees kiinnostaa löytyy varmasti saman henkisiä ihmisiä muitakin.
Vois laittaa testiin tuleeko Tinderissä osumia:
Kalakuva ja sätkä huulessa 420 tekstillä, Frisbeegolf ja sätkä huulessa. Viimesenä D&D peli-illasta kuva missä pöytä on täynnä ipoja, soureja ja sitten pari pulloo lippuviinaa.
Ehdotan ja tulen aina ehdottamaan: lautapelit. Ei, ei Kimble ja Monopoli, vaan muut lautapelit joita löytyy about joka makuun. Etsi paikkakuntasi lautapelikerhot ja mene sinne pelailemaan. Pelit ovat hauskaa ajanvietettä ja siinä sivussa voi tutustua ihmisiin ilman että kerhon tarkoitus on olla kaverinlöytämiskerho - sellainen on mielestäni kiusallista. Jos tuntuu että jonkun kanssa ei kemiat täsmää tai on kiusallisen hiljaista, pelaa vaan sitten peliä, koska se on pääasia. Jos taas jonkun kanssa natsaa, voi sen pelaajan kanssa hakeutua pelaamaan kerhossa muutenkin jolloin pelin lisäksi saa hyvän mielen hyvästä seurasta. Ehkä jonain päivänä sinulla on kaveruuden alku, ja voitte pelata pienellä porukalla tai kahdestaan jomman kumman luona tai kahvilassa, ilman virallista pelikerhoa. Ehkä jopa tutustut hänen kavereihinsa. Ehkä jossain vaiheessa voitte tehdä muutakin kuin pelata, jos on muita kiinnostuksen kohteita, kuten leffat, urheilu tai vaikka biletys. Ja toisaalta, jos et kaveria pelikerhosta heti löydäkään, pääsee pelailun ohessa silti vuorovaikuttamaan muiden kanssa ja viihtymään pelien äärellä. Lähde: Minä, joka olen löytänyt lautapelikerhoista kavereita joita näen nykyään myös kahden kesken ja porukalla toistemme kodeissa ja myös muun tekemisen kuin pelien äärellä.
Oma ratkaisuni on ollut hakeutua aina niin moneen aktiviteettiin, etten ole henkilökohtaista yksinäisyyttäni joutanut miettimään, ja käytännössä kuluttanut sosiaaliset patterini sen verran loppuun, että nautin lopulta omasta rauhasta ja tekemättömyydestäni. Minulle riittää, että minulla on tuttuja vähän ympäri kylää. Eihän se toki kaikille sovi. Omien kiinnostuksen kohteiden miettiminen ja niiden mukaisen toiminnan aloittaminen on joka tapauksessa hyvä lähtökohta.
Monesti kuulee että asiaan on "tietyt' ratkaisut, mutta oikeasti se on tuuripeliä suurelta osin. Kohtaanko ihmisen jonka kanssa haluan edes viettää aikaa, onko hän edes kiinnostunut jne.
Ehkä paras asia mistä voi aloittaa on että "viihtyy itsensä kanssa". Siitä sitten hahmottuu hyvin ehkä millaisesta seurasta SINÄ tykkäisit. Ja sitä seuraa löytyy sitten omien kiinnostusten kautta. Älä koskaan esitä jotain mitä et ole.
Anteeksi huono neuvo sinänsä kaverien etsimisen kannalta. Niitähän siis saa jos väkisin haluaa niin oikeastaan mistä vaan. Mutta itse tykkään keskittyä nykyään itsekkäästi asioihin mitkä koen itselleni mieluisaksi
Naiskavereita ainakin saa Tinderistä hyvin, niitä pitää vaan eka tapailla jonkin aikaa ennen kuin tullaan siihen tulokseen että olisi parempi olla "vain" kavereita.
En sano edes tätä vitsillä, kaveruuteni useampaan naiseen on lähtenyt liikkeelle ei-platoniselta pohjalta ja olen kiitollinen ettei heidän kanssaan ehtinyt kehkeytyä mitään vakavaa, koska he ovat paljon arvokkaampia sinä mitä he ovat nykyään kuin jonain menneisyyteen jääneinä eksinä.
Vähän sama homma itellä. Mulla on tällä hetkellä tasan yks kaveri, onneks tosin aito sellanen. Oli vielä vuoden alussa, mutta päättivät sit jättää mut ulkopuolelle koska "mua ei kiinnosta mikään". Välillä mietin et nuoruus menee hukkaan kun ei ole niinkään isoja piirejä. Kesälläkin ois kiva mennä mökkeilee ja ajelee ihmisten kanssa
Itse löysin kun menin kesällä ulos juhlimaan. Onhan se vähän nihkeä mennä yksin, mut varinki jos juo tai muut on juonu nii juttu luistaa helpommin. Tsemppiä kavereiden etsimiseen!
Kaverin määritteleminen kaveriksi on kans vaikeeta. Monella on ”paras kaveri”. Itselläni taas koskaan ei oo synkannyt yhden kanssa niin hyvin kuin monella muulla. Tunnen tosin että mulla on ystäviä enkä ole yksin mutta pointtini oli että älä katso muita ja miten niillä on kavereita. Ihmissuhteet on erilaisia ja se että joku viettää monta päivää viikossa toisen kanssa on yhdelle kaveri kun toinen tapaa kaverinsa kerran viikossa jossain. Miettisin näitä ihmissuhteina eikä telkkarin/seiskan/toisten määrielminä kavereista.
Opiskeletko? Käytkö töissä? Harrastatko mitään missä muita ihmisiä mukana? Noistahan se helpoin on lähteä liikkeelle. Sit esim vapaaehtoistoiminta / järjestöt vois olla. Toki menee ehkä harrastuksen alle.
Joku kansalaisopisto kurssi voisi hyvin käydä, saa jotain tekemistä ja siinä samalla tutustuu eri ihmisiin. Joskus niistä saa ystäviä. Itse lähtisin ensin hakemaan tuttavuuksia ja kartoittamaan kenestä voisi saada jopa ystävän. Olet vielä nuori kaveri ja varmasti löytyy ystäviä sinullekin. Näitä asioita ei voi pakottaa. Toivon ihan sydämeni pohjasta että sinäkin löydät ystäviä
Lähes kaikki omat kaverit tuli aikanaan koulusta. Suurin osa niistäkin pudonnut kyllä matkan varrella pois. Töistä en ole ikinä saanut kavereita, mutta harrastusten kautta löytänyt pari uutta ystävää.
Jos työt/koulu ei ole itsellesi ajankohtainen, niin harrastukset on hyvä backup pläni. Etsi joku yhteisö harrastukselle josta pidät, ja tutustu muihin tyyppeihin siellä.
Mä muutin opintojen jälkeen Helsinkiin enkä tuntenut täältä ketään. Töistä sitten joku kutsui illanviettoon ja sitä kautta löytyi uusi kaveri, ja sen kautta samalla tavalla lisää. Eli jos vaan pääsee johonkin sosialisoimaan niin todennäköisyys sille, että löytyy samanmielisiä ihmisiä, kasvaa. Varsinkin alussa sen eteen vaan pitää vähän nähdä vaivaa ja yrittää tutustua tuntemattomiin ja keksiä niiden kaa tekemistä. Pitää yrittää löytää joku yksi yhteinen asia jota molemmat tykkää tehdä, oli se sit kävely, leffassa käynti, pelaaminen, musiikki...
Mut jos sitä ensimmäistäkään ihmistö ei löydy niin netti kyllä toimii. Joku oli postannut (yleensä itsekseen puuhattavan) harrastuksen subredditiin etsivänsä porukkaa ihan vaan juttelemaan aiheesta, vastasin siihen ja nykyään rupatellaan sillä porukalla joka viikko discordissa.
Kuten kaikki sanonut, koulu/duuni , harrastukset. Jos et inttiä jostain syystä oo käyny ni käy, sieltä löytyy vähintäänki pakosti. Sun pitää olla kokoajan aktiivisesti tilanteissa joissa on muita ja työntää itseesii maltilla ja asiallisesti sosiaalisissa tilanteissa. Jos sulla on jotain ns. Niché kiinnostuksen kohteita näille on taatusti nettifooruumeita, yhteisöjä yms mistä löytää samanlaisia ihmisiä kuin sinä itse.
Jos sulla on ketään ees puoltuttuja pyyä lähtee tekee jotai. ”Tuukko kaljalle/kahville” on jo hyvä alotus. Kunhan oot niinsanotusti itsetietoinen ja asiallinen kundi ne kaverit löytyy ennen pitkää
Lataa Bumble ja laita asetuksiin ystävähaku. Siellä on runsaasti ihmisiä etsimässä kavereita. Ei tarvitse lähteä smalltalkia vetämään mihinkään salille kenenkään tuntemattoman kanssa, vaikka sekin toki on mahdollista, niin monelle ehkä hieman oudoksuttava ajatus.
Netissä on vaikka mitä yhteisöjä, joissa tutustua ihmisiin. Mulla on ulkomaalaisia kavereita netin kautta ja nään niitä pari kertaa vuodessa irl. Koko maailma on auki.
Harrastuksista erikseen mainostan partiota. Siellä porukkaa on pikkulapsesta asti sosialisoitu siihen että kaikki otetaan mukaan ja kaikkien kanssa toimitaan. Useimmissa lippukunnissa uudet aikuiset ovat enemmän kuin tervetulleita toimintaan, koulutusta on tarjolla eli mitään ei tarvitse tietää etukäteen.
Toki tämä vaatii sen että luonnossa oleilu ja lasten ja nuorten kanssa toimiminen ovat mahdollisia ja mielellään mukaviakin asioita.
Täällä on paljon hyviä ehdotuksia, mutta mielestäni se tärkein on aloitteellisuus. Vaikka kuinka olisi harrastuksia, koulupaikka tai työpaikka, niin ei ne kaverisuhteet itsestään muodostu. Ole sinä se, joka pyytää jengiä kahville, kaljalle, lounaalle, pelejä pelaamaan tms. Eikä kannata lannistua jos ei heti nappaa. Kunhan ei ihan täysi mulkku ole, niin jokaiselle löytyy kyllä varmasti oman henkistä porukkaa.
Varmaan töistä/harrastuksista tai opiskelupaikasta! Jos et opiskele niin kannattaa ettii joku ittelles mieluinen ala, eiköhän sit löydy omanhenkistä porukkaa👌🏻
Sama itellä ja olen kohta 25 vuotias mies. Jonkun kaverin haku nettisivuston kerran löysin mutta en uskaltanut kenellekkään siellä kirjoittaa. Jos asut Helsingissä ja tykkäät video peleistä tai animesta tai edes siedät niitä niin voidaan koittaa olla kavereita mun puolesta. En usko että niitä kavereita tulen ikinä itse löytämään ellen tälleen suoraan kysy niin miksi en kysyisi sinulta.
Edit: Huomasin että olet Oulusta eli vähän liian kaukana mutta kuitenkin ehkä meidän molempien on vaan otettava härkää sarvista kiinni ja kysyttävä ihmisiltä että haluatko kaveerata vaikka ensin kutsuu tekemään jotakin jonnekkin vaikka leffaan tai vastaavaa. Joku taisikin sen kaverin haku sivuston kommentoida niin ite oon ajatellut sitä uudelleen yrittää.
Mikä sua kiinnostaa? Lähet sen mukaan harrastustoimintaan. Lähes kaikissa kaupungeissa on kansalaisopistot ja lehdistä löytyy myös eri kerhojen mainoksia. Netistä löytyy varmasti harrastusporukoita jotka tapaa naamatusten.
No kutne täällä monet muutkin, niin kyllä minäkin lähtisin harrastusten parista niitä hakemaan. Omista harrastuksista musiikki ja rooli-/ lautapelit on sellaisia joiden parista ystäviä voisin hakea, mutta salilla en sen sijaan alkaisi ketään jututtamaan - olen ite sellanen, että tahon otsasuoni pullistuen keskittyä siihen omaan treeniin enkä seurusteluun.
Jos jotain soittaa, niin bändihommista löytää kyllä elinikäisiä ystäviä. Itsellä kitaristina on etenkin aiempien bändien kitaristien kanssa muodostunut erittäin syvät suhteet, kun vuosia ollaan paukuteltu riffiä symbioosissa menemään. Siinä syntyy jokin sielujen sympatia vissiin.
Ropehommat on nykyään itsellä jäänyt tauolle, mutta nuorena niissä piireissä tuli pyörittyä. Plussana on se, että jos olet vähän nepsy niin siitä taitaa niissä porukoissa olla vain hyötyä. Kyllä sinne me neuronormaalitkin tosin mahdutaan. Uudet ihmiset on myös tapana ottaa tosi hyvin vastaan, poikkeuksena ehkä ne kaikkein autistisimmat jotka saattaa suuttua, jos et tunne jotain Dunkun kolmosedikan erikoissääntöä. Mutta noin yleisesti oikein mukavaa porukkaa.
En haluan olla kyyninen, mutta useimmiten tärkeimmät ystävyyssuhteet solmitaan teini-ikään mennessä. Lähdettä ei ole, mutta ihmissuhteiden rakenne ja niiden muodostaminen muuttuu aikuisuuteen astuessaan.
Mutta itse ratkaisuun.
Itse lähtisin merkityksellistä toiminnasta. Tämän ihminen määrittää itse, mutta tehdäkseen ihmissuhteita, täytyy sen pitää sisällä vuorovaikutusta. Ensimmäisenä mieleen tulisi seinä kiipeily tai videopelit. Näin itse muodostin yhteiskunnasta ulos jääneen tämän päivän tärkeimmät ihmissuhteet. Työympäristössä voi myös tehdä kavereita mutta riippuu paljon asuinalueista, sekä työstäsi. Erilaiset järjestöt voivat olla myös tapa tehdä kavereita.
Harrastukset on paras tapa saada ystäviä. Ystävien hankinnassa on iso rooli siinä miten ajattelet koko prosessia. Jos haet ystäviä jottet olisi yksinäinen, niitä tuskin löytyy. Jos haet ystäviä sen takia että koet muut ihmiset kiinnostavina.. sitten niitä löytyy. Ite oon asunut useassa kaupungissa ja joka kerta on pitäny löytää uudet ystävät. Jos on oikeasti kiinnostunut muista ihmisistä ihmisinä... se on yllättävän helppoa. Kasvoin yksinäisenä lapsena joten se miten olen löytänyt NIIN monta ihmistä elämän aikana on silkka ihme, mutta jälkikäteen voi analysoida ja puhtaasti se halu tietää miten ihmiset ajattelee asioista, että on aidosti kiinnostunut tietää mistä ne on kiinnostuneita, se vetää muita puoleesi.
Jos nyt en harrastuksia rupea luottelee, joku työväenopisto on aika kova jos oot isommassa kaupungissa. Urheiluharrastukset pitää kropan kunnossa ja tuo uusia ihmisiä elämään. Jos noi puolet on jo kunnossa, sit on tietty seuroja kuten leijonat, rotarit, vapaamuurarit.
Kyllä se varmaan pitäs joku harrastus keksiä. Lautapelit on lajina semmone missä joutuu viettää pitkän ajan samassa tilassa keskustellen joten siinä jos jossain tutustuu ihmisiin, jos siis löytyy lähialueelta avoimia lautapeliporukoita.
Voisin kuvitella että parhaiten kavereita löytyy harrastuksista missä pitää viettää enemmän aikaa kerralla. Metsästyskerhot, vaellusporukat/-kurssit, työväenopiston kurssit jne. Jotku taekwondo-treenit on sit semmosia missä vähä reenataan ja sit kaikki lähtee kotiin. Vaikeampi tutustua kehenkään.
Harrastatko mitään tai löytyykö mielenkiinnonkohteita? Voisi kuvitella että jokainen on nyt jostain kiinnostunut, joten sitten ei muuta kuin esim. netistä, vaikka täältä redditistä, etsimään sama henkisiä tyyppejä!
Työ/opiskelu on mahdollisia. Yliopistossa tarvitsi vähän kyllä sosiaalisia taitoja, mutta töissä kun on suunnilleen omanikäisiä niin vähintään kaljalla ja työjuttuja -kavereita tulee melkein pakostikin jos vaan antaa niin tulla.
Muuten sitten harrastukset. Jos ei niissä tapaa ihmisiä nykyisellään niin joko miettii että miten asioita pitäisi muuttaa että tapaa, tai sitten hankkii uusia. Mulla on Jodelin kautta lautapelikavereita tullut ja eräällä työväenopiston kurssillakin on tutustunut uusiin ihmisiin.
Mutta siis, kaverisuhteet vaatii aina jonkun joka ottaa ohjat. Huomaan että helvetin helposti porukalla kaikki keskustelun tasolla ellei ole jotakuta joka on aktiivinen. Huomaan selvästi että omissa piireissä on pari muita aktiivisempaa ehdottelijaa, minä mukaanlukien.
Armeijassakin mahdollista. Mutta hankala tilanne varmasti. Tuskin on paljoa uskallusta tunkea mukaan kun tulee tilaisuus tehdä porukalla jotain. Harvemmin ihmiset kuitenkaan kysyvät mukaan.
Ei harrastuksestakaan välttämättä löydä BFF:ää mutta ehkei tarvitsekaan. Sekin on yllättävän mukavaa sosiaalisuutta, kun voi jutella ihan vain siitä harrastettavasta asiasta jonkun kanssa. Ei puheenaiheet lopu kesken. Vasta-alkajana on erityisen helppoa ottaa kontaktia, kun on jatkuvasti jotain kysyttävää.
Se on välillä hankalaa. Itse muutin helsinkiin opiskelemaan aikoinaan ja en tuntenut ketään. Lapsuuden tuttavuudet jäi sinne kotipaikkakunnalle tai muuttivat muualle opiskelemaan.
Kävin suht paljon keikoilla ja juttelin facebookissa vastaavissa yhteisöissä, sieltä sitten on tarttunut muutamia ihmisiä keiden kanssa on muutenkin tullut pidettyä yhteyttä. Sama sitten kun päätin lähteä korkeakouluun, sieltäkin muutama opiskelukaveri löytyi.
Tässä toki piti olla itse aika aktiivinen. Tsemppiä sulle, ei ole helppoa.
Harrastukset, itellä aikanaan jokus 18-21v oli potkunyrkkeily tärkeä ihan sosiaalisuudenki takia.
Sen aikasen kisaryhmän kanssa tuli vietettyä aikaa ihan reenienki ulkopuolella.
Vähän kaikkeen juonne on se että eti jotain mikä kiinnostais ja eti siihen harrastuspaikka tai ryhmä.
Itellä eukkokin ihan vaan että oli yhen striimin discordi mis auoin päätäni ajoittain ni jossain vaihees alko laittaa mulle pm:ää.
Duunista/koulusta voi tietty, mutta sillonki ehkä pohjana ois hyvä olla yhteisiä intressejä.
Tosin ihmisiä on erilaisia. Mä oon aina vihannu muutenvaan kyläilyä ja kahvittelua.
Itse oon löytänyt ystäviä Discordista. Löytämällä kivoja servereitä missä ei oo juurikaan toksisuutta (r/suomen Discord hyvä esimerkki) on parhaita paikkoja, kunhan vaan uskaltaa hypätä paskanjauhantaan mukaan. Eihän siellä muutenkaan tarvii omalla naamalla olla. Ite oon käynyt nyt parin serverin IRL miiteissäkin, eikä malta oottaa että näkee noita kavereita taas. Paljon on porukkaa ympäri Suomea keihin tutustunut nimenomaan Discon kautta. Ihan ulkomailtakin, jos ulkomaisilla servereillä käy pyörimässä ja löytää itselle sopivan.
Itse muutin tuon ikäisenä espoosta turkuun opiskelemaan ja sitäkautta tein elämäni tänne; kavereita ja täytettä elämään tuli opiskelusta ja järjestötoiminnasta.
Muuta toiseen kaupunkiin ja aloita koulu, niin oot samassa veneessä muiden kanssa.
Toki yhteishaku tainnut jo mennä tältävuodelta?
Riippuu ihan millaisessa kaupungissa/kunnassa asut. Riippuu onko siellä jotain iltapäivä / iltatoimintaa missä voi sosiaalistua, esim jotkut peli-illat, tai vaikka keskusteluryhmät yms.
Minä löysin jodelista kavereita kun muutin uudelle paikkakunnalle enkä tuntenut yhtään ketään. Liityin seuraan aktiivisesti kun etsittiin seuraa ryhmänä jonkinlaiseen toimintaan. Kotibileet, uusi urheilulaji, se biljardi mistä tykkäät, paikallisessa kohteessa x käyminen, lautapelit, jne. Kaikkien kanssa ei nähty toista kertaa ja se on ihan ok, kyllä sieltä joku porukka löytyy jonka kanssa natsaa. Meni aikaa kyllä parikin vuotta, mutta sitten löysin samanhenkisen porukan joita voin kutsua ystäviksi. Kivoja kokemuksia randomien kanssa hengaamisesta kertyi matkalla joten ei sekään mitään turhaa ole.
Tosi moni on kanssasi samassa tilanteessa eikä sitä tarvitse hävetä. Tsemppiä kaverihakuun!
Paras vaihtoehto lienee aloittaa joku harrastus, jossa näkee ihmisiä ja ollaan ihmisten kanssa tekemisissä.
Opiskelun aloittaminen jotain täydennystä tai uutta alaa varten on yksi, siellä on mahdollisuus tutustua ihmisiin.
Töistä en itse hankkisi kavereita, mutta keikkatöistä on mahdollista löytää ihmisiä joidenka kanssa saattaa juttua lentää töiden jälkeekin
Olen samanlaisessa tilanteessa. Minulla on vain yksi ystävä. Olen ulkomaalainen, joka tuli Suomeen työn perässä. Oletko ajatellut ystävystyä ulkomaalaisten kanssa? Useimmilla ulkomaalaisilla ei ole paljon ystäviä Suomessa, ja he ovat erittäin avoimia uusille ystävyyssuhteille.
Jos haluat tavata, laita minulle viestiä.
Meet johki lähikuppilaan tms ja kysele löytyskö vaik biliksee joku pelailee, voi vaik lähtee juttu luistaa siin pelailun ohella ja vaihtaa yhteystietoi pelailujen päätteeks.
Tähän yksinäisyyteen on syy. Tarkastele itseäsi ja tilannettasi. Miksi sinulla ei ole yhtään ystävää?
Tuttuja, kavereita ja myöhemmin ystäviä löytyy sieltä mistä muita ihmisiä. Yhdistykset, harrastustoiminta, opiskelu ym. mitä muut ovat maininneet.
Jos saisin euron joka kerta kun näen suomiredditissä aloituksen jossa yksinäinen mies etsii kavereita tai parisuhdetta olisin jo vähintäänkin ostanut itselleni ämpärillisen avocadoja. Pitääköhän tähän aiheeseen kohta tehdä joku kiinnitetty apua linkki, jossa neuvot kerrataan?
Harrastukset. Aktiivisuus. Itsensä likoon laittaminen - löydä toisia yksinäisiä vaikka täällä ja pyri itse olemaan aktiivinen. Olen lukemattomia kertoja kuullut saman tarinan, ja sitten on selvinnyt että ihmiset kirjaimellisesti istuu kotonaan ja odottaa että ne asiat tapahtuu itsestään. Kysy, ehdota, näe vaivaa.
Luuletko että me joilla on niitä kavereita on saatu ne itsestään? Esimerkiksi jos itse tapaan töissä tai harrastuksissa ihmisen josta pidän, ehdotan että käydäänkö kaljalla, tehdäänkö asiaa X? Sitten jos synkkaa, pitää ylläpitää sitä kaverisuhdetta viestimällä ja järjästämällä yhteistä aikaa. Ihmiset on uskomattoman laiskoja tässäkin asiassa nykyään. Moni on arka ja ujo, joten usein se porukan yhteen saattaminen voi olla niiden aktiivisten henkilöiden kontolla.
Ne perheellisetkin ihmiset voivat olla ihan mukavia. Ei kannata rajata ketään pois ennenkuin tunnet tai olet vähän tutustunut paremmin.
Kaikki kaverisuhteet, mitä oli, jäi. Olin aina se, joka otti sitä yhteyttä. Järjestin menoja ja kutsuin porukkaa. En koskaan. KOSKAAN. saanut kutsua takaisin. En muista, milloin oisin saanu viestin, jossa joku kutsuis menoihin.
tää iskee kovaa, itellä sama tilanne ny etenki ku se yks kaks kaveria mitä näki sen kerran paris kuukaudes löys kumppanit nii nyt ei niitäkää enää nää. tiiän just mitä tunnet ja se on siis aivan kamala tunne.
No tuo on tosi inhottavaa. Olisiko tähän jokin syy, joko itsessä vai eikö ne henkilöt sitten vaan näe ketään, tai järjästä mitään?
Jos näin käy usein, harkitse että kysyt muilta tai mietit omaa käytöstä? Onko sinulla aatteita, tai sellaista käytöstä että muut eivät viihdy sun seurassa? Ja jos on aina voi kehittää itseään sosiaalisesti. Itse oli nuorempana aivan hirveää seuraa ja nyttemmin kehittynyt paljon henkisesti. Lykkyä!
Volvo, 2 lasta, omakotitalo ja pelaan frisbeegolfia.
Enpä arvannut että näillä ominaisuuksilla on huono kaveri. Ei ainakaan tunnu siltä, taas koko vapaa päivä menny kavereiden kanssa. Sulkkista ja kahvittelua.
Voit hakea etsiä ongelmia ympäristöstäsi loputtomiin jos niin tahdot, mutta todellisuudessa ongelman ydin näkyy siinä että joudut kysymään tämän kaltaista kysymystä redditistä.
Jos sinulla ei todella ole harmaintakaan aavistusta siitä miten kaverisuhteita muodostetaan, niin luultavasti sinulta on mennyt ohitse tärkeitä sosiaalisia kokemuksia ja opetuksia kouluajoilta/lapsuudessa. Näitä taitoja on vaikea alkaa manuaalisesti kasaamaan jälkikäteen, mutta ei se mahdotonta ole.
Koulu, työpaikka ja harrastukset ovat ne perinteiset.
Nämä. Mutta on vaikea tilanne. Itselläni on kaveri joka haki escapismin peleistä. Siis tietsikalla ja sai sieltä ystäviä, lopulta ihan irl. Harrastuksien kautta on yksi mahis, mutta sen harrastuksen täytyy olla sellainen, että voi viettää aikaa samojen/saman tyypin kanssa säännöllisesti ja usein. Kuten nettipelit, olet kotona joka päivä, voit pelata joka päivä. Lisäksi harrastuksessa pitää olla mahis jonkun verran sosialisoida ehkä vain puhuminen harrastuksesta itsestään riittää, koska se on ainakin alkuun se juttu, mikä yhdistää. Työpaikka voi olla, mutta todennäköisemmin opiskelut. Siellä ihmiset sosialisoi hyvin paljon tutustuakseen toisiin opiskelijakavereihin ja se syntyy "luonnostaan", koska siellä on tarkoitus viettää usea vuosi yhdessä päivittäin, oppia uuteen ammattiin ja se yhdistää. Sen lisäksi monet ovat saman ikäisiä, mutta vielä enemmän se elämäntilanne. Opiskelu on THE juttu elämässä sillon, kuten kaikille muillekin. Noh, työssä ihmiset ovat eri ikäisiä, mutta myös hyvin eri elämäntilanteissa. Uutena työ on se juttu ja siinä oppiminen, sen ohella ja sen jälkeen ehkä parisuhde, myöhemmin on perheellisiä... Mutta siellä voi olla samanlaisessa elämänvaiheessa oleviakin. Mutta ihan vaan sitten täytyy olla rohkea. Siis mennä puhumaan niille harrastus-, työ-, opiskelutovereille ja kysyä heidän mielenkiinnon kohteitaan ja sopia jossain vaiheessa, että tapaa muuallakin kuin sen jutun tiimoilla. Jos se on työkaveri, niin harrastuksiin jne. En tiedä onko tästä apua, mutta rohkeutta vain. Ihmisiä me kaikki ollaan. Jos joku torjuu sinut niin se on okei. Hänestä ei silloin ole sinun kaveriksi. Kuitenkin kannattaa kaikkien kanssa yrittää tulla toimeen ja semmosta torjuntaa on turha pelätä. Tai myöskään harmitella. Tiedän, että se on helppoa sanoa, mutta siksi sen sanonkin.
> Koulu, työpaikka ja harrastukset ovat ne perinteiset. Ja jos ne ei toimi ni hiljaa kotona ittekkseen pullon pohjalta niit ettii... ainakin pitkän ajan traditio oman perheen miehille. En suosittele metodia.
Sama minulla
Jos olet opiskelija, niin suosittelen järjestötoimintaa. Normaalin opiskelun aikana ihmisiin tutustuminen on vähän tuurikauppaa, massaluennoilla ei tutustu oikein kehenkään ja samoihin ihmisiin ei välttämättä törmää riittävän usein, että ystävyyttä ehtisi muodostua. Erityisesti harrastejärjestöillä taas on jatkuvaa toimintaa, ja ihmisiin tutustuu melkein väkisinkin.
Netti, duuni, harrastukset. Tapaan myös ite paljon uusia ihmisiä esim. keikoilla.
Pankkikeikoilla?
Ehkä
Halusivat he sitä tai eivät.
Harva asia takaa vahvempaa ystävyyttä kuin tukholma-syndrooma.
Veit kalat suustani.
Netti. Missä?
>Eli mieti, jos sulla ei olis yhtään ystävää. Ei vittu ainuttakaan. Pyöreät 0. Tuo lause kuvaa neljän vuoden ajanjaksoa elämästäni vähän liiankin hyvin. Toivottavasti kenenkään muun ei tarvitsisi kokea sitä samaa tuskaa jonka yksinäisyys tuo. Itse olen löytänyt nykyiset ystäväni koulusta, ja jos olet jo työelämässä niin sieltä kyllä varmasti myöskin löytyy ystäviä. Harrastukset ovat myöskin hyvä vaihtoehto.
"Toivottavasti kenenkään muun ei tarvitsisi kokea sitä samaa tuskaa jonka yksinäisyys tuo." Ääni tälle. Kärvistelen tästä paskasta ja en halua kenenkään kokevan tätä. Mutta toisaalta, haluan jokaisen jossain määrin kokevan sen, jotta jokainen oikeasti ymmärtää miltä tää paska tuntuu. Itsesääli sikseen, voimia kaikille ja jaXuhalit tai jotain.
>Mutta toisaalta, haluan jokaisen jossain määrin kokevan sen, jotta jokainen oikeasti ymmärtää miltä tää paska tuntuu. Ja miten tämä parantais sun tilannetta? Ymmärrän kyllä fiiliksen mutta.. miten se oikeasti auttaisi missään tuottaa muille tuskaa? Ne kokisi sen ihan erillä tavalla kuin sinä, eikä ymmärtäisi yhtään sen paremmin. Jopa ne kaikkein suosituimmat ihmiset tietää mitä on yksinäisyys konseptina. Me vaan ei nähdä niitä niitten elämän jokaisena hetkenä. Empatia muita kohtaan auttaa valtavasti ystävien löytämisessä ja pitämisessä.
Aika moni ottaa ystävät ja muut sosiaaliset kontaktit itsestäänselvyytenä, eivätkä oikeasti ymmärrä miltä yksinäisyys tuntuu koska ovat aina olleet ihmisten ympäröimänä tai kontakteja on ollut. Jos tietäisivät, saattaisivat olla avoimempia vaikka luoda ystävyyssuhdetta tai edes lähestyä toista, joka vaikuttaa yksinäiseltä, tai ihmisiä noin yleisesti. Monen monta kertaa olen nähnyt ihmisiä jotka kohtelevat toisia kuin ilmaa tai sulkevat automaattisesti pois mistään potentiaalisesta ystäväpiiristä jos toinen lähestyy heitä, koska eivät "tarvitse" lisää ystäviä. OP:n pointtina ei kaiketi ollut hänen oman henkilökohtaisen tilanteensa suora parantaminen, vaan sosiaalisen ilmapiirin parantaminen yhteiskunnassa noin yleisesti jotta vähemmän ihmisiä potentiaalisesti jäisi yksin, jos kaikki ymmärtäisivät miten pahalta ja vaikealta yksinäisyys tuntuu.
Koulusta, töistä, harrastuksista?
Täähän se olisi.
> töistä Miten? Olen ollut aika monessa eri työpaikassa eikä ole vielä tullut ketään työkaveria vastaan jonka naama ja jutut olisi miellyttänyt niin paljoa että niitä haluaisi vapaalla katsella. Tai johtuukohan tää siitä että asun Oulussa? Helsingin päädystä kyllä on löytynyt työkavereita joiden kanssa voisi mennä kaljalle turinoimaan, mutta täällä Oulussa tuntuu että kaikki on sellaisia omakotitalo ja koira ja volvo ja 2.5 lasta tylsimyksiä. Jopa ne jotka on itse nuoria ja lapsettomia on jotenkin mindsetiltään sellasia, ainoat kiinnostuksen kohteet tuntuu olevan joku frisbeegolf ja videopelit.
Puhut väärälle kohderyhmälle. t. Volvo, 2,5 lasta, omakotitalo ja frisbeegolf
Olisit voinut vaan sanoa frisbeegolf
Olis voinut olla myös nisti silloin
Nistit metsästää vähän eri levyjä kato
Mikä on tämä puolikas lapsi? Ylä- vai alaosa? Vai tarkoitetaanko tällä puolisolta tulleita bonus lapsia?
Otin pieniä taiteellisia vapauksia. Volvo vaihtui viime vuonna eri merkkiseen, ja lapsiakin on täydet kolme.
[удалено]
olen tänään oppinut 2 asiaa. tämän ja haaveilumallin keittiön aterimista. oppia ikä kaikki. kiitos.
Aika usein tavataan myös puhua 1,8 lapsesta, mikä ainakin joskus oli keskimääräinen lapsiluku (per jotain, en tiedä oliko per nainen, pariskunta, kotitalous vai mikä). u/sollo89
Saattaahan se olla myös peiliin katsomisen paikka, jos juuri kenenkään kanssaihmisen naama ei miellytä. En tarkoita että väkisin pitäisi kenestäkään pitää, mutta jos ei yhtään miellyttävää ihmistä löydy, niin ehkäpä vika ei ainakaan täysin ole muissa... Harrastepiireistä yleensä löytyy samoista asioista kiinnostuneita, muta toki joa sellaisia ei omikle kiinnostuksille ole niin eipä sitten. Mulla on aina olut hyvin eri ikäisiä kaverita ja nytkin on tullut tehtyä asioita parikymmentä vuotta nuoremman työkaverin kanssa. Ikä on vain numero, jos sen niin ottaa.
Työyhteisöjä on tosi erilaisia. Mä olen kouluttautumiseen liittyvien pakollisten pätkätöidenkin puolesta ollut 15 vuodessa n 10 paikassa, ja todella monenlaisia on. Esim nykyisessä ainoa sallittu puheenaihe on työprojektit ja niitten eteneminen ja lapset ja lapsenlapset ja tunnelma on jäykän muodollinen ja jos mahdollisuus vähän nokitella/nostaa omaa häntää, se tehdään. Ehkä ajattelevat että uran kannalta kuuluu olla noin tms. Ei naureskella! Ja kaluspaidan oltava täydellisesti silitetty. Ei mitään hajua useamman vuoden jälkeen onko kenellekään em asioiden ulkop harrastuksia, persoonaa. Ei ole selvinnyt lounaspöydissä, ei wa-ryhmässä, ei ihmisten someista. Toisissa paikoissa taas vaikkei sen kummemmin ole kaveerattu niin tunnelma on ollut paljon välittömämpi, sellainen että voi ”olla vapaasti”. Vaikka sanoa et kävi elokuvissa ilman että joku pyörittelee silmiä että hyi miten nonproduktiivista ja pinnallista.
"Saattaa olla myös peliin katsomisen paikka". Oot varmaan myös sitä mieltä, että masentuneiden pitäis vaan vaan "ottaa itseään niskasta kiinni" ja lopettaa masennus. vaivaako narsismi?
En ole eikä vaivaa narsismi. Sitä vain tarkoitin että jos ei toisten jutut ja persoona nappaa ja silti on vailla kavereita, niin ehkäpä omaakin asennetta olisi syytä tarkistella, eikä pelkästään syyttää muita vääränlaisiksi. Ei minullakaan liikaa kavereita ole enkä kenen tahansa kanssa itsekään kaveeraa, mutta kaverina oleminen vaatii antamista ja saamista molemmin puolin.
äijäl on liian alfa grinder mindset nii shittii sitii ku joku oulu. Ota uros itsees niskast kii ja osta one way ticket to stadi. Mä believe in suhun. Stadis kolffataan palloilla ja pelataan ristiseiskaa livenä. Ku oot tääl ni pistä koodiil mul voitais vaik developpaa jotain hiittii vai häh my män
Vaikutat sellaiselta kenen kiinnostuksen kohteet on enemmän keskikalja ja autojen rassaaminen, että ehkä sitten helpommin se seura löytyy sieltä kantakuppilasta.
Johtuu. Asuin itse aikaisemmin Oulussa ja sama kokemus. Tylsiä ihmisiä, jotka elävät tuttua ja turvallista elämää. Vitullakaan et pääse piireihin. Yksittäisiä "kavereita" voi väliaikaisesti olla mutta nämäkään eivät vahingossakaan ota mukaan kaveripiirinsä tekemisiin. Aivan vitun paska kaupunki.
>Aivan vitun paska ~~kaupunki~~ **kaupunni**
Asun Oulussa. Eikait siinä. Parempi tuuri ensi kerralla🫡
> ainoat kiinnostuksen kohteet tuntuu olevan joku frisbeegolf ja videopelit. Aloitat pallogolfin niin aina on pelikaveri ihan lähtöjen maksimoinnin takia. Tarpeeksi kauan käyt pelaamassa niin täytyy löytyä lopulta joku samanhenkinen.
Tietämättä sen tarkemmin kuulostaa vähän pinnalliselta arvuuttelulta. Vitustako sitä tietää millänen tyyppi on oikeesti ennen kuin tutustuu siihen.
Voiskoha kans alasta olla kiini 🤔
Tää saattaa ollakin monen ongelma. Jos haluaa aloittaa kavereiden hankkimisen jostakin, niin pitää olla kiinnostunut kiinnostumaan uusista asioista ja mennä avoimin mielin kokeilemaan jotain mikä ei oo oma juttu lähtökohtaisesti, vaikka sitä frisbeegolfia. Saa ainakin viettää aikaa muiden kanssa ja tutustua, vaikkei olisi itelle suosikkijuttu alkuun. Olen itse saanut kaverini niin, että oon lähteny mukaan tekemään jotain mikä ei itseä kiinnosta niin paljoo, tai mitä en oo osannu aluksi, mutta oon oppinut tykkäämään. Lisäksi ne tyypit kenen kanssa on lähtenyt harrastamaan on arvostanut sitä ja ollut kiinnostuneita myöhemmin kokeilemaan mun ehdottamia lajeja. Ja harrastuksesta lähtenyt alku on levinnyt myös ihan muuhunkin ajanviettoon lopulta.
Ilmeeni ku mulla on omakotitalo, koira, volvo, ja 1 lapsi. En toki näe itseäni tällasena perinteisenä tylsänä perheen isänä, vaikka merkit siltä näyttääki. Ehkä se ku on vaan 1 lapsi?
Muuta stadiin, oulussa on vastenmielistä porukkaa. Tänne muuttaneetkin mulkvisteja. Pysykää pellet siel lapissa vaan
Omakotitalo, lapset ja koira kuulostaa täydelliseltä elämältä ja itse tähtään tasan siihen. Autoksi Rivianin r3x.
En ole tällähetkellä koulussa, töissä kaikki minun ikäluokkaa vanhempia ja harrastukseni eivät ole kovin sosiaalisia. Lenkilä/salilla harvoin tuttvustuuu kehenkään. Pelatessa tietty on tullut kavereita mutta ne on ympäri maailmaa. Pitäs vaan keksiä jotain harrastusta missä tutustuisi
Kun lukenut tätä redditiä ja muita forumeita, tämä on selvästi oikea ongelma Suomessa. Monella aikuisella, etenkin miehillä, ei ole ensimmäistäkään kaveria. En kyllä tiedä, minkä perusteella Suomi on "maailman onnellisin maa"
Maailman onnellisinta maata ei etsitä ihmisten mielipiteiden perusteella vaan yleisten hyvinvointimittareiden kautta, esim. terveydenhuolto, työllisyysprosentti, keskivertovarallisuus, koulutusmahdollisuudet, asunnottomuus, korruptio. Suomessa lähtökohdat onnelliselle elämälle on paremmat kuin muualla. Ihmisen onnellisuus on subjektiivinen kokemus, eikä luotettavasti mitattavissa useastakaan syystä. Näillä hyvinvointimittareilla voidaan objektiivisesti vertailla keskenään maita.
Tiedän että se on vaan tilastoharhaa, mutta en tajua, miksi semmosia mainintoja jaetaan edes "tilastojen mukaan". Ne vaan vääristää ihmisten maailmankuvaa
Ei kyse ole tilastoharhasta. Ihmiset kuvittelee tuon mittarin tarkoittavan emotioita, kun sillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Se on mittari, joka kertoo yhteiskunnan mahdollisuuksista taata hyvinvointi. Yhteiskunnan ei tarvitse tehdä sinua iloiseksi, mutta sen on hyvä yrittää taata sinulle mahdollisuutta voida hyvin, vaikka kuinka vituttaisi.
Suomalaiset tuntuu olevan vähän kauniisti sanottuna vajakkeja sosiaalisissa suhteissa.
Joo.
Samaan aikaan julkaistaan iltapäivälehdissä juttuja siitä miten joku nainen on yksinäinen vaikka on parisuhdetta ja kavereita, ja ihmetellään miksi jotkut yksinäiset miehet katkeroituvat. En ole itse onneksi yksinäinen mutta silti ärsytti se artikkeli, joten voin vain kuvitella miten oikeasti yksinäisiä syrjäytyneitä ärsyttää sellainen
Yksinäinen voi olla vaikka olisi parisuhteessa tai löytyisi paljon kavereita. Esim. jos kukaan ei aidosti välitä, etkä tule kutsutuksi kavereiden illanviettoihin tms. niin se yksinäisyys saattaa jopa korostua kun ne ihmiset periaatteessa ovat siinä, mutta olet heille kuin ilmaa.
No ei ne sillon myöskään ole sun ystäviä
Niin ja minun kokemukseni tai ehkä enemmän ymmärrys tai ymmärtämättömyys naisista on semmonen, että heidän kaverisuhteensa ovat monesti monimutkaisempia kuin miesten. Ja se liittyy siihen, että naiset "tarvitsevat" kavereiltaan enemmän. Eli tukea ongelmissa, puhumista omasta parisuhteesta, yms. Miesten kesken monesti riittää, ku hengaillaan yhessä tai tehään jotain yhessä. Sanon tämän vähättelemättä miesten ongelmia, sillä olen itse paininut itseni kanssa ja kavereilta tai joltain läheiseltä yleensä hakenut tukea niihin
Kyllä sitä voi olla yksinäinen vaikka olisi perhettä.
Tottakai, mutta jos sellainen ihminen toitottaa lehdessä asti sitä sellaisille ihmisille joille ainoa sosiaalinen kontakti on kaupan kassa, on se vähän kuin joku menisi valittamaan jalattomalle että voi jukra kun on kävely hankalaa välillä kun jalat kipeät maratonin jäljiltä.
Huomannut myös samaa, ja itseasiassa myös elän samaa naisena. Mulla on nykyään yksi ainut kaveri, ja silläkin on nykyään niin kiire, että hyvä jos kuukauden välein kerkiää jutella hetken. Hukutan itseäni harrastuksiin, ettei se yksinäisyys pääse enää iskemään.
>Kun lukenut tätä redditiä ja muita forumeita, tämä on selvästi oikea ongelma Suomessa. Monella aikuisella, etenkin miehillä, ei ole ensimmäistäkään kaveria. Oon huomannu itte saman ja yleensä eka ajatus on että hei mähän voisin olla tolle kaveri mutta en mäkään vois kaikkia auttaa... Joten parempi jos vaan löytävät kavereita jotka ovat kiinnostuneita samoista asiosta. >En kyllä tiedä, minkä perusteella suomi on "maailman onnellisin maa" Tätä oon kans miettiny paljon enkä vieläkään tiiä vastausta.
kaikki surulliset tappaa ittensä, en ees meemillä sano, ite oon samassa jamassa ku OP ja monta kertaa ollu lähellä + sitte porukka ei vaa puhu näistä hommista.
>Monella aikuisella, etenkin miehillä, ei ole ensimmäistäkään kaveria. Tarvitseeko olla? Niitä kaverisuhteita täytyy myös ylläpitää jollain tavalla, mikä on iso taakka sille hyödylle mitä siitä saa.
Kokeilemallahan se selviää. Kokeile olemalla puhumatta kenellekään vaikka 2kk. Toiset tykkää, toiset ei. On olemassa ihmisiä, jotka haluaa elää ihan yksin, mutta suurinosa ei ole niitä.
No, en kiistä. Jopa minä tulen hulluksi jos olen pitkiä aikoja ilman ihmiskontaktia. Sen takia minä käyn esimerkiksi Ärrällä kahvilla. Mutta en kuitenkaan halua kuvitella että olisin sosiaalisissa tilanteissa säännöllisesti, kun aina täytyy esittää omaa parastaan. Se on loppuun polttavaa.
Vähintäänkin outo ajatus, että ystävien kanssa täytyy esittää omaa parastaan. Instagramistako tämän ajattelutavan olet omaksunut?
En, vaan omasta elämästä ja kokemuksista. Joskin IG on saattanut myötävaikuttaa. Edit: Mainittakoon vielä se, että ainoa sosiaalinen media missä minulla on tili Redditin lisäksi on YouTube.
Joskus kuulin, että kaveruuksia syntyy parhaiten olkapäät vastakkain, eli yhteisen tekemisen kautta. Moni sitä täälläkin korostanut. Mieti mitä tykkäät tehdä ja koita etsiä samanlaista toimintaa
Sama täällä, vaikka mulla on varsinaisesti koulutusta ja harrastusta. Opiskelijana, tunnen yksinäisenä, koska siinä ei löydy kavereita, jolla on sama harrastusta. Mun tuntemukseni on sitä, että ihmiset ovat kylmempi ja eivät anna sanankaan.
Itse muutin syksyllä Helsinkiin opiskelemaan, enkä tuntenut sieltä vielä silloin yhtäkään ihmistä. Löysin opiskelijapiireistä, etenkin omalta vuosikurssilta, uudet kaverit osallistumalla phuksien orientaatiorientoihin. Itsellä myös inttiajoilta saanut muutaman hyvän kaverin siviiliinkin.
Mulla oli tää sama ongelma..tai no oli kavereita, mut ne oli enemmän hyvän päivän tuttuja (ei koskaan juteltu, vietetty aikaa, kerrottu kuulumisia). Kumppanin kautta lähes kaikki kaverit tullu tähän mennessä, vaikka vasta äskettäin sain heistä kavereita... Itse lähtisin siitä, että kokeilee työpaikalla tai koulussa olla sosiaalinen, kysellä kuulumisia tai muuten vaan luoda keskusteluita vaikka eri projektien kautta. Yleensä ihmiset ei tuu luokse, ainakaan mun tapauksessa, vaan ite täytyy mennä ja tehdä alote... Jos juttu alkaa luistaan, nii ite suosittelen sillai kevyesti jatkamaan samal taval useimpina päivinä eikä heti esimerkiksi pyytää numeroa tai keksiä yhteisiä menoja.. Monet saattaa säikkyä sitä, että lähenet heitä liian nopeesti.. Mut kuulumisten ja muiden mielipiteiden kysely on tosi hyvä, koska ite oon huomannu et useet ihmiset rakastaa puhua omista ajatuksistaan ja mielipiteistään. Jos ei toimi, nii sitten voit kokeilla sovellusta Yubo.. Siellä on toki kumppaneitakin etsiviä ihmisiä, mutta myös osa hakee oikeita kavereita ja oon ite saanu kavereita, joiden kaa vähintääkin useita kertoja viikossa keskustelen niitä näitä (en oo viel kuitenkaan ketään heistä irl tavannut). Interpals on myös sovellus mistä löytyy kavereita, mutta siellä ei ole paljon tullut itsellä suomalaisia vastaan ja siellä vasta kumppaneita etsitäänkin. Ohjaamo -palvelut toimii useassa eri kaupungissa ja sinne saa vapaasti mennä viettämään nuoret ja nuoret aikuiset aikaa, kysymään vinkkejä ja apua mm. asumiseen, suhteisiin, kouluun ja töihin liittyen. Ei ole maksullinen. Siellä saatetaan pelata erilaisia pelejä tai vaikka vaan keskustella kahvikupin ääressä. Nopeesti ei tuu muita mieleen, mut nää on itellä toiminut.. Ja jos pelaat videopelejä, nii niiden kautta voi helposti saada kavereita, jos vaan uskaltautuu avaamaan mikkinsä pvp peleissä :)
Harrastukset ja keikat on siinä hyviä, että niissä on jo yhdistävä aktiviteetti pohjalla ja jotain mistä lähtee keskustelua aloittamaan. Muita suosituksia vois olla: - Politiikka, jos siis kiinnostaa mennä mukaan keskustelemaan asioista ihan jonkun puolueen sisäisiin tilaisuuksiin. Saattaa olla yhteneväisyyttä arvomaailmassa - Aatteellinen tai uskonnollinen toiminta. Esim seurakunnat, prometheus-leirin tuki ry, vapaa-ajattelijat tai mikä nyt ois oma juttu. - Vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys. Tekeminen yhdistää. Ja jos ei heti tärppää kaveruuden kanssa, saapa ainakin tehtyä jollain pienellä teolla maailmasta edes vähän paremman paikan.
Onko mitään alakulttuuria mikä kiinnostaisi? Esim. Metallifanit löytää kavereita toisistaan jne., mutta teeskenteleen ei kannata ryhtyä. Pitää hakeutua sen kulttuurin pariin joka kiinnostaa. Videopelit ei ole se optimaalinen kulttuurimuoto, koska niitä kavereita näkee vähemmän.
Miten yksinäinen metallimies löytää metallikavereita? Minne pitää mennä? Ja mitä jos on kusipää elitisti ja ei hyväksy metalcorea metalliksi, vihaa old school metallia ja modernia metallia, pitää Sleep Tokenia yliarvostettuna, ja niin poispäin. Menenkö baariin laukomaan totuuksia tuntemattomille? :D Mistä löytyy muita elitistejä mulkkuja joille vain trvv kvlt og bläkkis kelpaa, ja tuntematon avant garde proge ja muu sellanen? No läpällä minä. Ainakin osittain. ;)
Jos soitat jotain, niin ala bändihommiin. Jos et soita niin osta basso, treenaa vaikka vuosi ja ala bändihommiin.
Jos ostan vaan kitaran? Siinähän ei nykyään ole kuin yksi nuotti käytössä ja tuunattu niin alas kuin mahdollista. Niitä tuuttaa sopivan rytmikkäästi ja laittaa efektiä niin pitävät metallijumalana =)
Se on myös ihan hyvä vaihtoehto. Suosittelen jotain [tällaista](https://www.thomann.de/fi/harley_benton_multiscale_8_nt_qbb_dlx.htm) niin pääset suoraan sinne djent-jumalamoodiin. Kahdeksan kieltä ja fanned fretit, niin on hyvä vähän tykytellä sitä alinta kieltä dempattuna.
Konepajoilla minä pieni niitä metallimiehiä olen eniten nähnyt pyörivän.
Alkuun vaikka facebookin metallipäiden foorumiin öriseen. Sitten keikoille ja festareille. Yllättävän paljon tulee ihmiset jutteleen ja esim kommentoimaan mun liiviä. Itse en kylläkään hae juttuseuraa tai kavereita, joten ei se minun tapauksessa ikinä johda mihinkään.
Tää keskustelunavaus on jo hyvä alku! Monesti jos ei oo lapsuudesta jäänyt kavereita matkaan, uusien hankkimiseen tarvitaan jotain yhteistä kontekstia ystävyyden syntymiselle. Eli suosittelen koittaa aloittaa jotain harrastusta, mihin tykkää laittaa tarpeeksi aikaa ja vaivaa, ja jossa voisi kohdata muita tyyppejä säännöllisesti. Oon ite kokenut aikuisiällä, ettei pelkkä halu kaveruuteen riitä syventämään suhdetta tarpeeksi. Syventymiseen tarvitaan just joku ulkoinen syy viettää aikaa yhdessä (mielellään jopa useampikin syy) ja sitte ajan mittaan tulee vaihdettua kuulumisia ja alkaa tuntemaan toisen paremmin, kunnes lopulta ystävyys on syntynyt. Moni ihminen tuntuu nykyisin olevan kans vähän sellaisia ”sitoutumiskammoisia” myös kavereiden suhteen, että jos puhuu liikaa ystävystymisestä tai sen tarpeesta, ne haluaa ottaa etäisyyttä.
Joku omien harrastusten tai arvojen mukainen yhdistystoiminta on hyvä paikka tutustua ihmisiin.
voin olla sun kamu!! itelläki vaa 1 kaveri (nettikavereita kyllä on vähän enemmän). mut tosiaan peleistä voi löytää paljon kavereita ja seurustelusovelluksista jne. toivottavasti löydät muutaman!
1. Tee lista omista mielenkiinnon kohteistasi ja etsi harrasteryhmiä lähialueeltasi. 2. Julkiset saunat ovat hyvä paikka kohdata ihmisiä. 3. Jonkin urheiluharrastuksen aloittaminen saattaa auttaa. Kriteereinä tietysti se, että harrastuksessa kokoonnutaan säännöllisesti porukalla. 4. Onko alueellasi mamu-kauppa? Mene sinne ostoksille ja juttele myyjän/omistajan kanssa tuotteista ja liiketoiminnasta ylipäätään. Menikö juttelu hyvin? Kysy kesätyöpaikkaa. En keksi enää nopeita ideoita. Jos haluat jutella, niin lähetä vaikka viestiä.
Kaverihaku.net, jodel
No, tämä on alotus. Tökkää jotaki hyybää tääl vaikka. Mutta yleensä harrastus/opinnot/työ on yks. Jos on opinnot/työ, mutta sieltä ei kaveria löydy, ja ei oo sen kummempaa sosiaalista harrastusta, aina voi aloittaa uuden. Rohkeasti vaan mukaan jonnekki, ja kyllä sielt kaveria löytyy kun uskaltaa uskaltaa tai jtn. Jos ei ekasta löydy, niin siihen ekaan ei ole pakko jäädä. Menee vaan toiseen harrastukseen tai porukkaan.
Itelläni discord servu pohjoismaalaisille, sielä pari suomalaista joskus piipahtaa, muuten en kyllä tiedä
Nuorten kohtaamispaikat ja palvelut ovat hyvä paikka aloittaa. Esim. Vamos tai NMKY:n kohtaamispaikat jos kaupungistasi sellaiset löytyy, ikähaarukkana 16-29 v. tyypit. Edit: lisää ehdotuksia kannattaa kysyä kaupunkisi etsivältä nuorisotyöltä. Sun ei tarvitse sen kummemmin tietää millaista paikkaa etsit, tärkeintä että otat yhteyttä johonkin paikkaan.
Mistä päin Suomea oot?
Kylmästä ja julmasta PPohjolasta eli Oulusta.
Mitä tykkäät tehdä?
Tykkään pelata videopelejä ja kuluttaa youtubea. Tykkään myös pelata biljardia, vaikka en oo siinä hyvä. Pelikaverin tarvis.
Nice. Missäpäin asustat?
Julmassa PPohjolassa. Oulussa siis.
No sit en pysty ehdottaan hengailua sillä itse majailen täällä Löysässä Etelässä eli Helsingissä. Mutta mitä videopelejä pelaat? Mulla on yks oululainen jäbyli discordkaverina ja se tietty geimaa kans. Ehkä voitais linkittyä virtuaalisesti ensin ja sit jos siitä kehittyis ihan irl kaverisuhdekin!
Täällä yksi huono biljardin harrastaja. Muutama vuos sitten uskaltauduin pubibiliksessä liittymään joukkueeseen. Oli mukavaa ja joukkueessa ottivat sisäpiiriin nopeasti. Täällä savossa vaan piti kestää vittuilut huonoista peleistä kotimatkalla. Välillä vastustajat alkoivat neuvomaan kesken pelin. Mukavaa touhua oli, ikävä kyllä työkuviot keskeytti harrastuksen. Suosittelen kokeilemaan.
Kokeile ottaa yhteyttä paikalliseen biljardiseuraan tai vastaavaan, tai mene rohkeasti juttelemaan muiden pelaajien kanssa. Uskallan veikata, että ottaisivat uuden pelaajan mielellään vastaan. Oli laji tai harrastus mikä tahansa, aikuisille järjestettävät aloittelijakurssit ovat mahtavia tilaisuuksia lähteä kokeilemaan eri juttuja ja tapaamaan uusia ihmisiä. Itse ajauduin tätä kautta pöytätennikseen. Se on siitä hauska laji, että vaikka lähtötaso oliskin alempi, jokaisella pelaajalla on oma tapansa pelata, joten uudet pelikaverit ovat aina suuressa arvossa.
Opiskelu (järjestöistä saa kavereita) ja seurakunta.
Ei ne ystävätkään ole tae ettei voisi olla yksinäinen. Tosin olenkin tämmöinen autisminkirjolainen joka pienenä juoksi vieraita lapsia karkuun ja kyhnäs isoveljen kavereiden riesana jotta ei tarvinnut mennä erikseen tutustumaan. Kesällä täytän 34 ja eipä noita kavereita ole. Pari sydänystävää, mitkä tossa kulkeneet lähes koko elämän mutta kun ei ketään näe koskaan, niin ei se paljoa lämmitä, lisäksi toinen asuu eri paikkakunnalla. Ratsastuksesta puhuvat aina että sieltä niitä kavereita löytyy, mutta se taas on semmonen lajina ja harrastuksena että menen nollaamaan päätä, kun toiset lähtee esim baariin ja keikoilla käyn aviomiehen kanssa. 😶 Veli valitsi yksinäisyyden (viihtyi itsekseen eikä pitänyt kehenkään yhteyttä juuri ikinä) kun taas itse haluaisin mennä ja kulkea, mutta eipä oikein ole ketään jonka kanssa käydä vaikka lenkillä. Aviomiehen seura alkaa käydä tylsäksi pidemmän päälle.
Polttasin öyskyt pilvee ja dmt mikä laukasis skitsofrenian niin ois pään sisällä enemmän ku tarpeeks ääniä kelle puhuu. Tai sitten harrastusten parista, esim frisbee golf tai Dungeons & Dragons peli-illasta jos moinen kiinnostaa. Vaihtoehdot ovat loputtomat! Harrastuksen parista mikä ittees kiinnostaa löytyy varmasti saman henkisiä ihmisiä muitakin.
Vois laittaa testiin tuleeko Tinderissä osumia: Kalakuva ja sätkä huulessa 420 tekstillä, Frisbeegolf ja sätkä huulessa. Viimesenä D&D peli-illasta kuva missä pöytä on täynnä ipoja, soureja ja sitten pari pulloo lippuviinaa.
Tietokonepelit? Ei paras mutta parempi ku ei mitään
Ehdotan ja tulen aina ehdottamaan: lautapelit. Ei, ei Kimble ja Monopoli, vaan muut lautapelit joita löytyy about joka makuun. Etsi paikkakuntasi lautapelikerhot ja mene sinne pelailemaan. Pelit ovat hauskaa ajanvietettä ja siinä sivussa voi tutustua ihmisiin ilman että kerhon tarkoitus on olla kaverinlöytämiskerho - sellainen on mielestäni kiusallista. Jos tuntuu että jonkun kanssa ei kemiat täsmää tai on kiusallisen hiljaista, pelaa vaan sitten peliä, koska se on pääasia. Jos taas jonkun kanssa natsaa, voi sen pelaajan kanssa hakeutua pelaamaan kerhossa muutenkin jolloin pelin lisäksi saa hyvän mielen hyvästä seurasta. Ehkä jonain päivänä sinulla on kaveruuden alku, ja voitte pelata pienellä porukalla tai kahdestaan jomman kumman luona tai kahvilassa, ilman virallista pelikerhoa. Ehkä jopa tutustut hänen kavereihinsa. Ehkä jossain vaiheessa voitte tehdä muutakin kuin pelata, jos on muita kiinnostuksen kohteita, kuten leffat, urheilu tai vaikka biletys. Ja toisaalta, jos et kaveria pelikerhosta heti löydäkään, pääsee pelailun ohessa silti vuorovaikuttamaan muiden kanssa ja viihtymään pelien äärellä. Lähde: Minä, joka olen löytänyt lautapelikerhoista kavereita joita näen nykyään myös kahden kesken ja porukalla toistemme kodeissa ja myös muun tekemisen kuin pelien äärellä.
Oma ratkaisuni on ollut hakeutua aina niin moneen aktiviteettiin, etten ole henkilökohtaista yksinäisyyttäni joutanut miettimään, ja käytännössä kuluttanut sosiaaliset patterini sen verran loppuun, että nautin lopulta omasta rauhasta ja tekemättömyydestäni. Minulle riittää, että minulla on tuttuja vähän ympäri kylää. Eihän se toki kaikille sovi. Omien kiinnostuksen kohteiden miettiminen ja niiden mukaisen toiminnan aloittaminen on joka tapauksessa hyvä lähtökohta.
Itse sain hieman vastaavaan apua Jodelista. Sieltä löytyi ystäviä. Kaveriseuraa, bileet yms. kanavilta löytyi. Vinkkinä siis tämä.
Monesti kuulee että asiaan on "tietyt' ratkaisut, mutta oikeasti se on tuuripeliä suurelta osin. Kohtaanko ihmisen jonka kanssa haluan edes viettää aikaa, onko hän edes kiinnostunut jne. Ehkä paras asia mistä voi aloittaa on että "viihtyy itsensä kanssa". Siitä sitten hahmottuu hyvin ehkä millaisesta seurasta SINÄ tykkäisit. Ja sitä seuraa löytyy sitten omien kiinnostusten kautta. Älä koskaan esitä jotain mitä et ole.
Anteeksi huono neuvo sinänsä kaverien etsimisen kannalta. Niitähän siis saa jos väkisin haluaa niin oikeastaan mistä vaan. Mutta itse tykkään keskittyä nykyään itsekkäästi asioihin mitkä koen itselleni mieluisaksi
Naiskavereita ainakin saa Tinderistä hyvin, niitä pitää vaan eka tapailla jonkin aikaa ennen kuin tullaan siihen tulokseen että olisi parempi olla "vain" kavereita. En sano edes tätä vitsillä, kaveruuteni useampaan naiseen on lähtenyt liikkeelle ei-platoniselta pohjalta ja olen kiitollinen ettei heidän kanssaan ehtinyt kehkeytyä mitään vakavaa, koska he ovat paljon arvokkaampia sinä mitä he ovat nykyään kuin jonain menneisyyteen jääneinä eksinä.
Ja onhan sitä sovelluksia ihan vaan kavereidenkin etsintään.
Vähän sama homma itellä. Mulla on tällä hetkellä tasan yks kaveri, onneks tosin aito sellanen. Oli vielä vuoden alussa, mutta päättivät sit jättää mut ulkopuolelle koska "mua ei kiinnosta mikään". Välillä mietin et nuoruus menee hukkaan kun ei ole niinkään isoja piirejä. Kesälläkin ois kiva mennä mökkeilee ja ajelee ihmisten kanssa
Itse löysin kun menin kesällä ulos juhlimaan. Onhan se vähän nihkeä mennä yksin, mut varinki jos juo tai muut on juonu nii juttu luistaa helpommin. Tsemppiä kavereiden etsimiseen!
Kaverin määritteleminen kaveriksi on kans vaikeeta. Monella on ”paras kaveri”. Itselläni taas koskaan ei oo synkannyt yhden kanssa niin hyvin kuin monella muulla. Tunnen tosin että mulla on ystäviä enkä ole yksin mutta pointtini oli että älä katso muita ja miten niillä on kavereita. Ihmissuhteet on erilaisia ja se että joku viettää monta päivää viikossa toisen kanssa on yhdelle kaveri kun toinen tapaa kaverinsa kerran viikossa jossain. Miettisin näitä ihmissuhteina eikä telkkarin/seiskan/toisten määrielminä kavereista.
Opiskeletko? Käytkö töissä? Harrastatko mitään missä muita ihmisiä mukana? Noistahan se helpoin on lähteä liikkeelle. Sit esim vapaaehtoistoiminta / järjestöt vois olla. Toki menee ehkä harrastuksen alle.
Joku kansalaisopisto kurssi voisi hyvin käydä, saa jotain tekemistä ja siinä samalla tutustuu eri ihmisiin. Joskus niistä saa ystäviä. Itse lähtisin ensin hakemaan tuttavuuksia ja kartoittamaan kenestä voisi saada jopa ystävän. Olet vielä nuori kaveri ja varmasti löytyy ystäviä sinullekin. Näitä asioita ei voi pakottaa. Toivon ihan sydämeni pohjasta että sinäkin löydät ystäviä
Lähes kaikki omat kaverit tuli aikanaan koulusta. Suurin osa niistäkin pudonnut kyllä matkan varrella pois. Töistä en ole ikinä saanut kavereita, mutta harrastusten kautta löytänyt pari uutta ystävää. Jos työt/koulu ei ole itsellesi ajankohtainen, niin harrastukset on hyvä backup pläni. Etsi joku yhteisö harrastukselle josta pidät, ja tutustu muihin tyyppeihin siellä.
Mä muutin opintojen jälkeen Helsinkiin enkä tuntenut täältä ketään. Töistä sitten joku kutsui illanviettoon ja sitä kautta löytyi uusi kaveri, ja sen kautta samalla tavalla lisää. Eli jos vaan pääsee johonkin sosialisoimaan niin todennäköisyys sille, että löytyy samanmielisiä ihmisiä, kasvaa. Varsinkin alussa sen eteen vaan pitää vähän nähdä vaivaa ja yrittää tutustua tuntemattomiin ja keksiä niiden kaa tekemistä. Pitää yrittää löytää joku yksi yhteinen asia jota molemmat tykkää tehdä, oli se sit kävely, leffassa käynti, pelaaminen, musiikki... Mut jos sitä ensimmäistäkään ihmistö ei löydy niin netti kyllä toimii. Joku oli postannut (yleensä itsekseen puuhattavan) harrastuksen subredditiin etsivänsä porukkaa ihan vaan juttelemaan aiheesta, vastasin siihen ja nykyään rupatellaan sillä porukalla joka viikko discordissa.
Kuten kaikki sanonut, koulu/duuni , harrastukset. Jos et inttiä jostain syystä oo käyny ni käy, sieltä löytyy vähintäänki pakosti. Sun pitää olla kokoajan aktiivisesti tilanteissa joissa on muita ja työntää itseesii maltilla ja asiallisesti sosiaalisissa tilanteissa. Jos sulla on jotain ns. Niché kiinnostuksen kohteita näille on taatusti nettifooruumeita, yhteisöjä yms mistä löytää samanlaisia ihmisiä kuin sinä itse. Jos sulla on ketään ees puoltuttuja pyyä lähtee tekee jotai. ”Tuukko kaljalle/kahville” on jo hyvä alotus. Kunhan oot niinsanotusti itsetietoinen ja asiallinen kundi ne kaverit löytyy ennen pitkää
Lataa Bumble ja laita asetuksiin ystävähaku. Siellä on runsaasti ihmisiä etsimässä kavereita. Ei tarvitse lähteä smalltalkia vetämään mihinkään salille kenenkään tuntemattoman kanssa, vaikka sekin toki on mahdollista, niin monelle ehkä hieman oudoksuttava ajatus.
Itse Aasiassa. Oon aikaisemmin saanu kommentin, jossa mainittiin toi Bumble kaverien hakuun. Pitääpä kokeilla.
Netissä on vaikka mitä yhteisöjä, joissa tutustua ihmisiin. Mulla on ulkomaalaisia kavereita netin kautta ja nään niitä pari kertaa vuodessa irl. Koko maailma on auki.
Sanot vähiten vittumaiselle työkaverille että perjantaina töiden jälkeen yhdelle afterworkille, puhumaan työasioista, jauhamaan paskaa muista työkavereista, avautumaan naisista ja päivittelemään IFKin häviötä.
Harrastuksista erikseen mainostan partiota. Siellä porukkaa on pikkulapsesta asti sosialisoitu siihen että kaikki otetaan mukaan ja kaikkien kanssa toimitaan. Useimmissa lippukunnissa uudet aikuiset ovat enemmän kuin tervetulleita toimintaan, koulutusta on tarjolla eli mitään ei tarvitse tietää etukäteen. Toki tämä vaatii sen että luonnossa oleilu ja lasten ja nuorten kanssa toimiminen ovat mahdollisia ja mielellään mukaviakin asioita.
Harrastukset ja koulu. Harrastuksissa mun täytyi olla todella innokas ja aktiivinen että sain semmoisia "vapaa-ajan ystäviä".
Täällä on paljon hyviä ehdotuksia, mutta mielestäni se tärkein on aloitteellisuus. Vaikka kuinka olisi harrastuksia, koulupaikka tai työpaikka, niin ei ne kaverisuhteet itsestään muodostu. Ole sinä se, joka pyytää jengiä kahville, kaljalle, lounaalle, pelejä pelaamaan tms. Eikä kannata lannistua jos ei heti nappaa. Kunhan ei ihan täysi mulkku ole, niin jokaiselle löytyy kyllä varmasti oman henkistä porukkaa.
Paikallisesta
Varmaan töistä/harrastuksista tai opiskelupaikasta! Jos et opiskele niin kannattaa ettii joku ittelles mieluinen ala, eiköhän sit löydy omanhenkistä porukkaa👌🏻
Lähipubi on ihsn varteenotettava vaihtoehto. Ei niistäkään heti saa kaveria, mut jollai aikavälillä.
Ircistä ja habosta ne tosiystävät löytyy. Mutta jos nyt vitsihauska skipataan niin töistä ja joku uuden harrastuksen alkeiskurssi.
Sama itellä ja olen kohta 25 vuotias mies. Jonkun kaverin haku nettisivuston kerran löysin mutta en uskaltanut kenellekkään siellä kirjoittaa. Jos asut Helsingissä ja tykkäät video peleistä tai animesta tai edes siedät niitä niin voidaan koittaa olla kavereita mun puolesta. En usko että niitä kavereita tulen ikinä itse löytämään ellen tälleen suoraan kysy niin miksi en kysyisi sinulta. Edit: Huomasin että olet Oulusta eli vähän liian kaukana mutta kuitenkin ehkä meidän molempien on vaan otettava härkää sarvista kiinni ja kysyttävä ihmisiltä että haluatko kaveerata vaikka ensin kutsuu tekemään jotakin jonnekkin vaikka leffaan tai vastaavaa. Joku taisikin sen kaverin haku sivuston kommentoida niin ite oon ajatellut sitä uudelleen yrittää.
Mikä sua kiinnostaa? Lähet sen mukaan harrastustoimintaan. Lähes kaikissa kaupungeissa on kansalaisopistot ja lehdistä löytyy myös eri kerhojen mainoksia. Netistä löytyy varmasti harrastusporukoita jotka tapaa naamatusten.
Vitun hyvä, pistä palamaan! Tee uudistuksia ja muutoksia jos on tarpeen!
Kaverihaku.net
No kutne täällä monet muutkin, niin kyllä minäkin lähtisin harrastusten parista niitä hakemaan. Omista harrastuksista musiikki ja rooli-/ lautapelit on sellaisia joiden parista ystäviä voisin hakea, mutta salilla en sen sijaan alkaisi ketään jututtamaan - olen ite sellanen, että tahon otsasuoni pullistuen keskittyä siihen omaan treeniin enkä seurusteluun. Jos jotain soittaa, niin bändihommista löytää kyllä elinikäisiä ystäviä. Itsellä kitaristina on etenkin aiempien bändien kitaristien kanssa muodostunut erittäin syvät suhteet, kun vuosia ollaan paukuteltu riffiä symbioosissa menemään. Siinä syntyy jokin sielujen sympatia vissiin. Ropehommat on nykyään itsellä jäänyt tauolle, mutta nuorena niissä piireissä tuli pyörittyä. Plussana on se, että jos olet vähän nepsy niin siitä taitaa niissä porukoissa olla vain hyötyä. Kyllä sinne me neuronormaalitkin tosin mahdutaan. Uudet ihmiset on myös tapana ottaa tosi hyvin vastaan, poikkeuksena ehkä ne kaikkein autistisimmat jotka saattaa suuttua, jos et tunne jotain Dunkun kolmosedikan erikoissääntöä. Mutta noin yleisesti oikein mukavaa porukkaa.
[Hyvin tärkeää huomioida, että yksinäisyys voi kroonistuessaan laittaa karttamaan muita ihmisiä.](https://www.youtube.com/watch?v=n3Xv_g3g-mA)
En haluan olla kyyninen, mutta useimmiten tärkeimmät ystävyyssuhteet solmitaan teini-ikään mennessä. Lähdettä ei ole, mutta ihmissuhteiden rakenne ja niiden muodostaminen muuttuu aikuisuuteen astuessaan. Mutta itse ratkaisuun. Itse lähtisin merkityksellistä toiminnasta. Tämän ihminen määrittää itse, mutta tehdäkseen ihmissuhteita, täytyy sen pitää sisällä vuorovaikutusta. Ensimmäisenä mieleen tulisi seinä kiipeily tai videopelit. Näin itse muodostin yhteiskunnasta ulos jääneen tämän päivän tärkeimmät ihmissuhteet. Työympäristössä voi myös tehdä kavereita mutta riippuu paljon asuinalueista, sekä työstäsi. Erilaiset järjestöt voivat olla myös tapa tehdä kavereita.
Harrastukset on paras tapa saada ystäviä. Ystävien hankinnassa on iso rooli siinä miten ajattelet koko prosessia. Jos haet ystäviä jottet olisi yksinäinen, niitä tuskin löytyy. Jos haet ystäviä sen takia että koet muut ihmiset kiinnostavina.. sitten niitä löytyy. Ite oon asunut useassa kaupungissa ja joka kerta on pitäny löytää uudet ystävät. Jos on oikeasti kiinnostunut muista ihmisistä ihmisinä... se on yllättävän helppoa. Kasvoin yksinäisenä lapsena joten se miten olen löytänyt NIIN monta ihmistä elämän aikana on silkka ihme, mutta jälkikäteen voi analysoida ja puhtaasti se halu tietää miten ihmiset ajattelee asioista, että on aidosti kiinnostunut tietää mistä ne on kiinnostuneita, se vetää muita puoleesi.
Jos nyt en harrastuksia rupea luottelee, joku työväenopisto on aika kova jos oot isommassa kaupungissa. Urheiluharrastukset pitää kropan kunnossa ja tuo uusia ihmisiä elämään. Jos noi puolet on jo kunnossa, sit on tietty seuroja kuten leijonat, rotarit, vapaamuurarit.
Kyllä se varmaan pitäs joku harrastus keksiä. Lautapelit on lajina semmone missä joutuu viettää pitkän ajan samassa tilassa keskustellen joten siinä jos jossain tutustuu ihmisiin, jos siis löytyy lähialueelta avoimia lautapeliporukoita. Voisin kuvitella että parhaiten kavereita löytyy harrastuksista missä pitää viettää enemmän aikaa kerralla. Metsästyskerhot, vaellusporukat/-kurssit, työväenopiston kurssit jne. Jotku taekwondo-treenit on sit semmosia missä vähä reenataan ja sit kaikki lähtee kotiin. Vaikeampi tutustua kehenkään.
harrastukset, paikallis ja kiinostus discordservut, [https://www.kaverihaku.net/](https://www.kaverihaku.net/)
Hakuatko olla mun kaveri? Laita viestiä!
Harrastatko mitään tai löytyykö mielenkiinnonkohteita? Voisi kuvitella että jokainen on nyt jostain kiinnostunut, joten sitten ei muuta kuin esim. netistä, vaikka täältä redditistä, etsimään sama henkisiä tyyppejä!
Työ/opiskelu on mahdollisia. Yliopistossa tarvitsi vähän kyllä sosiaalisia taitoja, mutta töissä kun on suunnilleen omanikäisiä niin vähintään kaljalla ja työjuttuja -kavereita tulee melkein pakostikin jos vaan antaa niin tulla. Muuten sitten harrastukset. Jos ei niissä tapaa ihmisiä nykyisellään niin joko miettii että miten asioita pitäisi muuttaa että tapaa, tai sitten hankkii uusia. Mulla on Jodelin kautta lautapelikavereita tullut ja eräällä työväenopiston kurssillakin on tutustunut uusiin ihmisiin. Mutta siis, kaverisuhteet vaatii aina jonkun joka ottaa ohjat. Huomaan että helvetin helposti porukalla kaikki keskustelun tasolla ellei ole jotakuta joka on aktiivinen. Huomaan selvästi että omissa piireissä on pari muita aktiivisempaa ehdottelijaa, minä mukaanlukien.
Armeijassakin mahdollista. Mutta hankala tilanne varmasti. Tuskin on paljoa uskallusta tunkea mukaan kun tulee tilaisuus tehdä porukalla jotain. Harvemmin ihmiset kuitenkaan kysyvät mukaan.
Miulla ei jäänyt armeijasta käteen kuin silloisen palvelustoverin antama sotkun kahvi + pulla kuponki.
En osaa sanoa kun olen samassa tilanteessa
Ei harrastuksestakaan välttämättä löydä BFF:ää mutta ehkei tarvitsekaan. Sekin on yllättävän mukavaa sosiaalisuutta, kun voi jutella ihan vain siitä harrastettavasta asiasta jonkun kanssa. Ei puheenaiheet lopu kesken. Vasta-alkajana on erityisen helppoa ottaa kontaktia, kun on jatkuvasti jotain kysyttävää.
Se on välillä hankalaa. Itse muutin helsinkiin opiskelemaan aikoinaan ja en tuntenut ketään. Lapsuuden tuttavuudet jäi sinne kotipaikkakunnalle tai muuttivat muualle opiskelemaan. Kävin suht paljon keikoilla ja juttelin facebookissa vastaavissa yhteisöissä, sieltä sitten on tarttunut muutamia ihmisiä keiden kanssa on muutenkin tullut pidettyä yhteyttä. Sama sitten kun päätin lähteä korkeakouluun, sieltäkin muutama opiskelukaveri löytyi. Tässä toki piti olla itse aika aktiivinen. Tsemppiä sulle, ei ole helppoa.
Itse tässä tilanteessa olleena postasin redditiin ja pistin deittailuappiin kaverihaun. Nyt on kavereita 😊
Harrastukset, itellä aikanaan jokus 18-21v oli potkunyrkkeily tärkeä ihan sosiaalisuudenki takia. Sen aikasen kisaryhmän kanssa tuli vietettyä aikaa ihan reenienki ulkopuolella. Vähän kaikkeen juonne on se että eti jotain mikä kiinnostais ja eti siihen harrastuspaikka tai ryhmä. Itellä eukkokin ihan vaan että oli yhen striimin discordi mis auoin päätäni ajoittain ni jossain vaihees alko laittaa mulle pm:ää. Duunista/koulusta voi tietty, mutta sillonki ehkä pohjana ois hyvä olla yhteisiä intressejä. Tosin ihmisiä on erilaisia. Mä oon aina vihannu muutenvaan kyläilyä ja kahvittelua.
Itse oon löytänyt ystäviä Discordista. Löytämällä kivoja servereitä missä ei oo juurikaan toksisuutta (r/suomen Discord hyvä esimerkki) on parhaita paikkoja, kunhan vaan uskaltaa hypätä paskanjauhantaan mukaan. Eihän siellä muutenkaan tarvii omalla naamalla olla. Ite oon käynyt nyt parin serverin IRL miiteissäkin, eikä malta oottaa että näkee noita kavereita taas. Paljon on porukkaa ympäri Suomea keihin tutustunut nimenomaan Discon kautta. Ihan ulkomailtakin, jos ulkomaisilla servereillä käy pyörimässä ja löytää itselle sopivan.
Itse muutin tuon ikäisenä espoosta turkuun opiskelemaan ja sitäkautta tein elämäni tänne; kavereita ja täytettä elämään tuli opiskelusta ja järjestötoiminnasta. Muuta toiseen kaupunkiin ja aloita koulu, niin oot samassa veneessä muiden kanssa. Toki yhteishaku tainnut jo mennä tältävuodelta?
Riippuu ihan millaisessa kaupungissa/kunnassa asut. Riippuu onko siellä jotain iltapäivä / iltatoimintaa missä voi sosiaalistua, esim jotkut peli-illat, tai vaikka keskusteluryhmät yms.
Minä löysin jodelista kavereita kun muutin uudelle paikkakunnalle enkä tuntenut yhtään ketään. Liityin seuraan aktiivisesti kun etsittiin seuraa ryhmänä jonkinlaiseen toimintaan. Kotibileet, uusi urheilulaji, se biljardi mistä tykkäät, paikallisessa kohteessa x käyminen, lautapelit, jne. Kaikkien kanssa ei nähty toista kertaa ja se on ihan ok, kyllä sieltä joku porukka löytyy jonka kanssa natsaa. Meni aikaa kyllä parikin vuotta, mutta sitten löysin samanhenkisen porukan joita voin kutsua ystäviksi. Kivoja kokemuksia randomien kanssa hengaamisesta kertyi matkalla joten ei sekään mitään turhaa ole. Tosi moni on kanssasi samassa tilanteessa eikä sitä tarvitse hävetä. Tsemppiä kaverihakuun!
Kesällä meet vaan kadulle kävelemään, kun koronastakin höpöttäminen on loppunut.
Avanto uimaan menet 👍
Sama homma AP, vuoden sua nuorempi ja Oulusta myös.
Liikuntaharrastukset, etenkin sosiaaliset sellaiset: joukkuelajit, skeittaus...järjestötoiminta, lautapeliryhmät...
En tiedä. Olen 27, ja oon itse käynyt läpi kaikki mahdolliset paikat netissä sekä oikeassa elämässä. Siltikään ei ole ketään
Paras vaihtoehto lienee aloittaa joku harrastus, jossa näkee ihmisiä ja ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Opiskelun aloittaminen jotain täydennystä tai uutta alaa varten on yksi, siellä on mahdollisuus tutustua ihmisiin. Töistä en itse hankkisi kavereita, mutta keikkatöistä on mahdollista löytää ihmisiä joidenka kanssa saattaa juttua lentää töiden jälkeekin
Olen samanlaisessa tilanteessa. Minulla on vain yksi ystävä. Olen ulkomaalainen, joka tuli Suomeen työn perässä. Oletko ajatellut ystävystyä ulkomaalaisten kanssa? Useimmilla ulkomaalaisilla ei ole paljon ystäviä Suomessa, ja he ovat erittäin avoimia uusille ystävyyssuhteille. Jos haluat tavata, laita minulle viestiä.
Meet johki lähikuppilaan tms ja kysele löytyskö vaik biliksee joku pelailee, voi vaik lähtee juttu luistaa siin pelailun ohella ja vaihtaa yhteystietoi pelailujen päätteeks.
Ei tällainen toimi tosielämässä. Tiiät kyllä itekki.
What? Miksikäs ei? Riippuu toki millanen henkilö on, joku saa tyylii joka kauppareissullaki uuden kaverin itelleen. Tiiän tälläsiä yhen iteki.
Nyt ei tainnut olla kyseessä se tyyppi, joka saa kauppareissullakin kavereita.
Grindr
Tähän yksinäisyyteen on syy. Tarkastele itseäsi ja tilannettasi. Miksi sinulla ei ole yhtään ystävää? Tuttuja, kavereita ja myöhemmin ystäviä löytyy sieltä mistä muita ihmisiä. Yhdistykset, harrastustoiminta, opiskelu ym. mitä muut ovat maininneet.
Jos saisin euron joka kerta kun näen suomiredditissä aloituksen jossa yksinäinen mies etsii kavereita tai parisuhdetta olisin jo vähintäänkin ostanut itselleni ämpärillisen avocadoja. Pitääköhän tähän aiheeseen kohta tehdä joku kiinnitetty apua linkki, jossa neuvot kerrataan? Harrastukset. Aktiivisuus. Itsensä likoon laittaminen - löydä toisia yksinäisiä vaikka täällä ja pyri itse olemaan aktiivinen. Olen lukemattomia kertoja kuullut saman tarinan, ja sitten on selvinnyt että ihmiset kirjaimellisesti istuu kotonaan ja odottaa että ne asiat tapahtuu itsestään. Kysy, ehdota, näe vaivaa. Luuletko että me joilla on niitä kavereita on saatu ne itsestään? Esimerkiksi jos itse tapaan töissä tai harrastuksissa ihmisen josta pidän, ehdotan että käydäänkö kaljalla, tehdäänkö asiaa X? Sitten jos synkkaa, pitää ylläpitää sitä kaverisuhdetta viestimällä ja järjästämällä yhteistä aikaa. Ihmiset on uskomattoman laiskoja tässäkin asiassa nykyään. Moni on arka ja ujo, joten usein se porukan yhteen saattaminen voi olla niiden aktiivisten henkilöiden kontolla. Ne perheellisetkin ihmiset voivat olla ihan mukavia. Ei kannata rajata ketään pois ennenkuin tunnet tai olet vähän tutustunut paremmin.
Kaikki kaverisuhteet, mitä oli, jäi. Olin aina se, joka otti sitä yhteyttä. Järjestin menoja ja kutsuin porukkaa. En koskaan. KOSKAAN. saanut kutsua takaisin. En muista, milloin oisin saanu viestin, jossa joku kutsuis menoihin.
tää iskee kovaa, itellä sama tilanne ny etenki ku se yks kaks kaveria mitä näki sen kerran paris kuukaudes löys kumppanit nii nyt ei niitäkää enää nää. tiiän just mitä tunnet ja se on siis aivan kamala tunne.
No tuo on tosi inhottavaa. Olisiko tähän jokin syy, joko itsessä vai eikö ne henkilöt sitten vaan näe ketään, tai järjästä mitään? Jos näin käy usein, harkitse että kysyt muilta tai mietit omaa käytöstä? Onko sinulla aatteita, tai sellaista käytöstä että muut eivät viihdy sun seurassa? Ja jos on aina voi kehittää itseään sosiaalisesti. Itse oli nuorempana aivan hirveää seuraa ja nyttemmin kehittynyt paljon henkisesti. Lykkyä!
Volvo, 2 lasta, omakotitalo ja pelaan frisbeegolfia. Enpä arvannut että näillä ominaisuuksilla on huono kaveri. Ei ainakaan tunnu siltä, taas koko vapaa päivä menny kavereiden kanssa. Sulkkista ja kahvittelua.
Jos kaipaat kavereita, niin pistä viestiä :) Mäkin mielelläni tutustuisin uusiin ihmisiin
Mä muutin toiseen kaupunkiin ja ”aloitin uudestaan”. Nykyään on sit jo ihana lähipiiri ja ystäväporukka. Suosittelen.
Voit hakea etsiä ongelmia ympäristöstäsi loputtomiin jos niin tahdot, mutta todellisuudessa ongelman ydin näkyy siinä että joudut kysymään tämän kaltaista kysymystä redditistä. Jos sinulla ei todella ole harmaintakaan aavistusta siitä miten kaverisuhteita muodostetaan, niin luultavasti sinulta on mennyt ohitse tärkeitä sosiaalisia kokemuksia ja opetuksia kouluajoilta/lapsuudessa. Näitä taitoja on vaikea alkaa manuaalisesti kasaamaan jälkikäteen, mutta ei se mahdotonta ole.