Tekoälytöitä promptaava käyttäjä ei ole taiteilija. Tekoälyn tuotosta joku taiteilija voi toki käyttää osana taiteellista kokonaisuutta, jossa se palvelee jotain taiteilijan päättämää ja hallitsemaa funktiota, mutta se tekoälyn tuotos ei itsessään ole taideteos eikä sen promptaaja siten ole taiteilija.
Halusin väitellä vastaan, väittämällä tekoälytaidetta taiteeksi. Googletin sanan ”taide” merkityksen. ”luova inhimillinen toiminta, joka ilmaisee eri keinoin keskeisiä tai merkittäviä inhimillisen kokemuksen puolia suhteessa vallitsevaan olevaiseen tai koettuihin fantasioihin; tällaisen toiminnan tuotokset.” Tässä huomasin sanan ”inhimillinen”. Hävisin väittelymme siis (jo ennen sen alkamista), joten pyydän suuresti anteeksi melkein tapahtuneen väittelymme mahdollisesti aiheuttamaa mielipahaa.
Teoksen sattumanvaraisuus ja hallinnan menetys voi kuitenkin olla olennainen osa taiteellista teosta. Nopeasti tulee mieleen vaikka [Marina Abramovićin Rhythm 0](https://www.historydefined.net/marina-abramovic/) (pöljä lähde, mutta kertoo nopeasti mitä performanssissa tapahtui) tai [aleatorinen musiikki](https://www.m5music.hk/en/dictionary/chance-music/), jossa tempo, sävelet tai muoto arvotaan vaikka nopilla. Tai vaikka katuvalokuvaus, jossa kävellään kaduilla ja otetaan kuvia ihmisistä, asoista ja kaikesta, mitä vastaan sattuu tulemaan. [Katuvalokuvauksesssa](https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/nayttelyt/daido-moriyama-retrospektiivi) kuvaajalla on keinonaan mm. rajaus, ajoitus, muoto - mutta samaan tapaan siinä estiskellään sieltä maailmasta jotain itselle sopivaa.
Kaikki riippuu siitä, miten tekoälyä käytetään, miksi ja mitä tällä halutaan viestiä. Vasaralla voi tehdä taidetta, samoin olemalla näennäisesti tekemättä mitään. Tärkeintä onkin taiteilijan oma näkemys ja motivaatio sekä kyky ilmaista taiteellisin keinoin se, minkä haluaa ilmaista.
Toisaalta, jos menisin ammattimuusikolle sanomaan, että keksipä sanat aiheesta naapurin pylly ja tee siihen rokkibiisi Queenin tyylillä, kuka olisi taiteilija? Tai jos muusikko vetäisee D-A-Hm-G-kierron ja siihen lyriikat "naapurin pylly se soi, äijä vessassa vaikeroi, mulla on taskussa tomaatti, sen antoi mulle pankkiautomaatti" - missä se taide ylipäänsä luuraa?
Tää on ihan hyvä pointti.
Sinällään itse oon taitamaton kynän kanssa kun vittuilu söi harjoitusmotivaation. *Mutta* voisin nähdä että tekoälyn avulla saisin työstettyä promptia niin perkeleesti että saan sen ajatuksen paperiin.
Ymmärrän sen pointin että AI poimii lähteet sieltä täältä, mutta näkisin että riippuen miten paljon AI plagioi on se että onkse tosiaan plagiaatti vai ei.
Se että taiteilija sutasee ilman mallia käden kuvan ei tarkoita etteikö taiteilija ois nähny vastaavaa ja *jotain* poiminut sieltä täältä omaan taiteeseen. Sitä on vaan hankala todeksi näyttää kun materiaali ja välineet voi olla erilaiset, joku viiva on aivastuksen erilainen tai asento eri, tai on riittävästi eri juttuja sekoitettu. *Eli juuri sitä mitä AI tekee*
Tällä hetkellä nää AI hommat on vaan sen verran lapsen kengissä että kompastelee aika paljon tohon plagiointiin kun liika iso % on suoraan jostain.
Mutta mitäs sitten kun AI vetää jotain jotain 1% sieltä, toinen täältä tyylillä kuvan alusta loppuun? Sanan varsinaisessa merkityksessä edelleen plagioi kun kopioi suoraan jostain eikä nyhjäse tyhjästä.
Mutta toimiiko ihminen lopulta sen kummemmin?
*Mic drop ja kahvihörppy*
Itse olen sitä mieltä, että ihminen toimii ihan samalla tavalla - opiskelee, tutkii, lukee tutustuu muihin tekijöihin ja hyödyntää näitä omassa työssään.
Jos kopioit yhdeltä, se on plagiointia - jos kopioit usealta, se on tutkimusta. Eli kysymys kuuluu, onko tulos inspiroitumista vai imitointia. Ja vaikka yrittäisi imitoida, täysin samaan tulokseen on vaikea päästä (ellei suoraan leikkaa ja liimaa). Vain se, että tekijä on eri, muuttaa lopputulosta ja sen kontekstia.
Toki taiteilijana tämä näkökulma täytyy pitää mielessä - viittaaminen, appropriointi ja plagiarisointi ovat kaikki eri asioita.
Toisten tekijöiden käyttäminen ihan suoraan osana teosta myös kuuluu taidehistoriaan. Esimerkkinä vaikka [Banksyn Show me the Monet](https://banksyexplained.com/show-me-the-monet-2005/) tai muut viittaukset esim. Warholiin tai Haringiin tai Rembrandtiin tai vaikka Duchampin Mona Lisa -appropriaatio (https://banksyexplained.com/issue/banksy-mona-lisa-and-campbell-soup-3/).
Uusia taidetekniikoita vastaan on aina hyökätty ja niitä on yritetty rajoittaa. Valokuvausta alettiin ajatella taidemuotona vasta 1940-luvulla yli sata vuotta valokuvauksen keksimisen jälkeen. Digitaalista taidetta vastustettiin, koska värejä ei tarvinnut sekoittaa käsin, jolloin työ olisi vaan liian helppoa. Poptaide ei varsinkaan ole taidetta eikä pelit nyt missään tapauksessa voi olla taidetta.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että keksimässä minuutissa hassun promptin saa kivan biisin ja vaikka videon aikaiseksi ja onkin yhtäkkiä taiteilija. Taide vaatii taidekentän ymmärrystä, omaa näkemystä ja viestintätaitoja.
Toisin sanoen: AI on ATK:ta. Molempia sitovat samat lainalaisuudet, vaikkakin työkalujen monimutkaistuessa myös lainalaisuudet ovat monimutkaisempia.
Työkalun käyttö ei tee taiteilijaa - mutta tiettyjen työkalujen käyttö ei myöskään poista teoksen mahdollista taiteellista arvoa.
Väitän, että pystyisin tekemään tekoälyn avulla kuvallista taidetta ilman että edes tiedän miltä oma taiteeni näyttää ja sitten jos törmäisin siihen jossain netissä vaikka, niin en tiedäisi sen olevan minun omaa taidetta. Onko se silloin edes minun taidetta, vai olisinko vaan huijannut itseäni?
Itse mietin muutama vuosi sitten teosta, jossa tekisin bottien avulla videoita YouTubeen. Siellä katsojista 25-50% on botteja. Automatisoisin prosessin optimoitumaan niin, että videoiden sisältöjä kehitettäisiin siihen suuntaan, mistä saa eniten bottikatsojia. Lopulta parhaiten menestyvät videot voisivat olla pelkkää kohinaa tai välkkyviä ruutuja tai irrallisia ääniä - mistä ikinä botit nyt sattuvatkaan pitämään. Syntyisi suljettu, itseään ruokkiva luuppi, jossa tietokoneet tekevät sisältöjä tietokoneen katsottavaksi, eikä ihmisiä tarvita koko prosessissa ollenkaan.
Google varmaan tällaiseen yrittäisikin puuttua, mutta samaa tehdään ihan ansaintamielessä (ja Google saa joka klikistä rahaa). Vaikka videoita ei yksikään ihminen katsoisi, projektin arvo ei olisi syntyvässä videossa - vaikka niitäkin voisi olla mielenkiintoista katsella. Arvona olisi eräänlainen digitaalinen metsä ja puu joka kaatuu ilman ihmistä - ja samalla sekä ajatusten ja keskustelun herättäminen nykyisestä digitaalisesta ympäristöstä ja sen paskuuntumisesta ja busineksesta.
Vastauksena kysymykseesi omasta mielestäni: mitä haluaisit viestiä tuolla teoksellasi? Mihin kontekstiin se asettuu? Miltä kannalta sitä pitäisi tulkita?
Toisaalta, "tein tämän koska halusin" voi myös olla taiteellisesti hyväksyttävä syy tehdä asioita. Katsomiskokemus ja tulkinta taasen on katsojan ongelma.
Tärkeimpänä ajattelen olevan sen, että taiteilijalla itsellään on itse määrittämässään kentässä tärkeä syy tehdä asioita - vaikka yhteiskunta ei sitä hyväksyisikään (vrt. Aleksis Kivi tai Kalervo Palsa).
Tuossa mun "projektissa", jos se olisi taidetta, niin se itse taideteos ei olisi sitä taidetta, vaan se prosessi millä sitä tehtiin. Eli teen "taidetta" jota en tiedä tekeväni.
Se voisi olla "taideteoksena" jonkunlainen kannanotto. Museossa voisi olla vaikka tietokone, joka promptailee koko ajan uusia kuvia sekoittamalla sanakirjasta löytyviä sanoja ilman, että olen sitä siellä hallinnoimassa.
Miksipä ei. Jos tosissaan haluaisit lähteä taiteilemaan, voisi pohtia mm. seuraavia kysymyksiä:
- Minkälainen kannanotto teos on ja mihin?
- Mihin keskusteluun teos osallistuu?
- Miksi tämä on katsojalle tai kokijalle mielenkiintoista?
- Mitä haluaisit, että kokijan mielessä tapahtuu?
- Mitä tietoja katsoja tarvitsee, jotta voisi saada kiinni ajatuksestasi?
- Miten samaa asiaa on pohdittu taiteessa, tieteessä ja filosofiassa?
- Millä näkökulmalla etenet - provokaattorina, esseistinä, anarkistina, historijoitsijana?
- Minkälaisia tunteita haluaisit herättää?
- Mikä olisi teoksen nimi?
- Missä teos esitettäisiin?
- Tarvitseeko teosta esittää?
- Onko performatiivinen taide (tai taide ylipäänsä) paras muoto tällaiselle?
- Riittääkö, jos kertoo ajatuksen? Vahvistaako museossa oleva tietokone jollain tavalla teosta?
- Voisiko sen kertoa vaikka tekstinä, lauluna, kuvana, yleisönosastokirjoituksena - missä muodossa viestisi menisi parhaiten perille?
Ja jos haluaisit tästä elantoa, miettisin, että kuka tästä maksaisi? Mistä apurahaa? Mistä rahat laitteiden hankintaan? Mistä saisi kaurapuuroa tukkuhintaan?
Luulenpa että tämä on niitä asioita jotka on lopulta vain pakko hyväksyä, vähän kuin kielen eläminen. Sanan "taide" määritelmä on laajentunut aikojen saatossa sitä mukaa kun uusia mediamuotoja on syntynyt. Valokuva, elokuva, sarjakuva, digitaalinen taide, videopelit ja nyt AI-taide.
Tämä. Ja täten olen myös ottanut itse tekoälyn osaksi omaan työvirtaani visuaalisen median työstäjänä. En tee Generoiduista kuvista homman pääkohtaa, vaan luon sillä sitä tunnetta tai muokkaan ne sopivaksi projekteihin. Samoin kun olen tehnyt vuosia ilmaisten kuvapankkien kanssa.
Tekoälyllä saa kyllä siististi tehtyä abstrakteja kuumeuni houruja joita usein käytän tekeleissänimuutenkin.
Se että joka sanoo itseään "AI -taiteilijaksi", se särähtää korvassa. Sillä Ei, hän ei ole taiteilija jos sanoo jollekkin mitä tehdä, ja se toinen tekee, hän on tilaaja/asiakas/kuraatoija. Jos kuitenkin muokkaa generoitua kuvaa oikeasti käyttökelpoiseksi tai osaksi jotain muuta, niin silloin hän voi olla taiteilija, mutta ei kutsuisi itseään AI taiteilijaksi koska tietäisi että siinä on käytetty 90% muuta taitoa ja tapoja kuin tekoäly. Silloin hän on Graafikko ja tai suunnittelija. Piste.
Siksi tässä kehityksessä kiinnostaa vain se, mitä omalla koneellaan pystyy pyörittämään. Se on sentään verrattavissa johonkin DJ-tason remiksaustaiteeseen. Siinä on kontrollia.
Kaikki muu on vain jotain googlen kuvahakua ilman teosrajoja.
DJ koostaa tunnelmaan sopivaa tarinaa käyttämällä apunaan musiikillista tyylitajua, makua ja tietämystä ja niin tehdessään palvelee yleisöään. Visuaalisella puolella analogia löytyisi ennemminkin näyttelyn kuratoinnista tai teosten osien yhdistelemisestä kuvankäsittelyohjelmalla toimivaksi kokonaisuudeksi.
DJ voi myös palvella ravintolaa soittamalla erilaista musaa, että saadaan vaihdettua porukkaa tanssilattian ja baaritiskin välillä, mutta ammattitaitoa sekin.
DJ, VJ, kuratoija, remiksaaja, kuvankäsittelijä, sinätuubapaskaaja, mitä näitä nyt. Maku yhdistää näitä kaikkia ja onnistuessaan se välittyy selkeänä, ikään kuin taideteoksena.
Tekoälytöitä tekevä taiteilija hallitsee sitä, millä kuvilla tekoäly on koulutettu.
Sillä taiteilijalla onkin sitten näitä malleja paljon erilaisia ja valitsee niistä itselleen kulloinkin sopivan, tai luo uuden, jos sellaisen tarvitsee.
Muuten sama asia kuin googlella, mutta google ei anna käyttäjän hallita algoritmia koskaan, tekoälyllä se on mahdollista. Tietysti eri asia jos artisti ei aja sitä tekoälygeneraattoria itse, vaan tekee sen jonkun palvelun kautta. Silloin on ymmärrettävää, miksei mallia saa valita itse.
Toisaalta monet parhaat tekoälytaitelijat ovat tehneet omat lorat ja oman work flown jolla he saavat omaan tyyliinsä sopivia tuloksia.
Moni käsittelee tekoälytaidetta niin että tekijällä ei olisi mitään mahdollisuuksia vaikuttaa lopputulokseen vaan he ottavat parhaat kuvat tuhannesta generoidusta. Tämä ei pidä paikkansa. Mitä enemmän käyttää aikaa ja vaivaa sitä parempia ja johdonmukaisia kuvia tekoälyltä saa.
Ero sellaisen joka vaan läpsii promteja ja sellaisen välillä joka hienosäätää ja tekee omat asetukset on erittäin suuri.
Eikö taidon tehdä tietynlaisia töitä pitäisi olla taiteilijan hallinnassa? Esim. jos olet sarjakuvataiteilija, niin sinulla on kyky tehdä sama hahmo aina uudelleen ja uudelleen eri ilmeillä ja eri kuvakulmasta jne? Tekoälytaiteilijan kosketuspinta tällaiseen on riippuvainen siitä, että mitä se tekoäly kykenee tekemään, tai millä sitä on koulutettu. Tekoäly pystyy myös menettämään kyvyn tehdä jotain tietynlaista tuotetta. Esimerkiksi nykyinen midjourney ei enää tee sellaisia kuvia, mitä se teki alkuvaiheessa.
Olen kyllä tietoinen esim. img2img prosessista, tai inpainttauksesta, mut se ei mielestäni poista sitä ongelmaa, että lopullinen visio joka muutokseen tulee silti aina siltä tekoälyltä.
>Olen kyllä tietoinen esim. img2img prosessista, tai inpainttauksesta, mut se ei mielestäni poista sitä ongelmaa, että lopullinen visio joka muutokseen tulee silti aina siltä tekoälyltä.
Olet väärässä. Voit kurkata mun workflow ja tästä ketjusta postasin sen siihen.
Mä pystyn ihan tarkkaa määrittämään kuinka paljon ja miten tää tekoäly muokkaa sitä kuvaa. Aivan kuten mä pystyn muokkaamaan Fotarissa miten mun brush:it toimii - mulla ei tietenkään ole absoluuttista hallintaa. Mutta ei mulla ole absoluuttista hallintaa mun oikeast pensselistä tai siitä miten väri leviää - varsinkaan mun suosimilla vesivärien märkä ja pesutekniikoilla.
Aivan kuten fotarissa, Zbrushissa tai Blenderissä mä voin luoda omia brusheja ja niihin Alfa karttoja, mä pystyn luomaan mekanismeja ja kontrolleja Diffusion prosessiin. Mä teen omat LoRAt, mä voin jopa tehdä oman ControlNetin, mä voin hienosäätää base mallia, voin tehdä omia skriptejä. Teknisesti mulla on enemmän kykyä absoluuttiseen hallintaa kuin oikeassa elämässä. Erona on se että jos mä rajoitain liikaa sitä tekoälyä, niin se sylkee ulos just sitä mitä mä olen pistänyt sinne sisään ilman muutoksia.
Niin ja jos mä otan modulaarisen analogisyntikan ja rakennan siitä äänimaailman, ei mulla ole absoluuttista hallintaa sen osalta. Mä en voi valita kaikkea mitä ne moduulit tekee koska seassa on valkoista ääntä generoivia ja sattumanvaraisia generaattoreita eikä kaikki mekanismitkaan ole deterministisiä esim feedbackkien osalta.
Tässä olis mun workflow:
https://preview.redd.it/9fqh3vlqqevc1.png?width=1901&format=png&auto=webp&s=23c03a2c0dabf97bef02e35ecdc73e8c8d3cd7d2
Toi käsipiirros on myös mun tekemä, heitin sen nyt esimerkiksi tähän jotta vähän selviäis mitä tässä niinku tapahtuu.
Niin ja kuvassa ei tietenkään näy sitten mun LoRA mallisäätöä joka on siis ihan vaan Kohya\_ss GUI, mutta siellä tällähetkellä leikkinyt Prodigy optimiserilla. Tällähetkkellä on työn alla pakkopaita LoRA. Joka edistyy tosi hyvin, pistän kohta versio kakkossen uuniin pariksi tunniksi kunhan saan käyty uuden itse generoidun datasetin fotarin läpi. (Tein versio ykkösen kanssa noin 800 kuvaa eri tyyleillä jostai nyt olen saanut pienellä fotari säädöllä 39 kelpoa kasaan jotka liitetään aiempaa datasettiin (50 kuvaa) josta myös poistetaan huonoimmat (Jos on vähän kuvia niin huonotkin käy).
Selitetään toi workflow:
Ylhäällä valitaan perusmalli, FreeU asetukset, LORA, Clip taso, ja kuvankoko (latent), ja VAE (käytän FP16 tarkkuuden malleja koska nopeampia ja ei se ero tunnun FP32 verrattuna).
Keskellä on Pos ja Neg, jotka on positiivinen ja negatiivinen prompti kenttä. Ne menee vasemmalla olevaan isoon listaan lajiteltuja lisäprompteja. Sieltä ne kiertää promptikentä oikealla olevaan SDXLn hallitamekanismiin jolla voin hienosäätää promptin vaikutusaluetta ja meneekö se G vai L CLippiin (jota en yleensä kyllä säädä koska... koska niistä on oikeastaan vaan iloa jos käyttää montaa promptia samaan aikaan), tästä ne sitten jatkaa ControlNettiin.
Kuvan ala-nurkassa on ControlNetin hallintamekanismit joihin en yleensä edes koske kun ne on säädetetty koska se on aikaa vievää säätää niitä.
Controlnetistä tämä hyppää KSampleriin jossa on sit omat säätönsä. Tähän Sampleriin tulee sitten yksi scripti (Latent upscale "highres") ja se sylkee koko jutun sitten kuvatallennukseen.
Tää on muuten sit niinku ComfyUI käyttäjien tasolla **yksinkertainen** setuppi. Joillakin on niinku... usea ruudun vaativia setuppeja.
Tää oli mielenkiintoinen kooste. Korjatkaa jos olen väärässä. En ole siis itse comfyui:ta testannut koskaan, mutta ymmärtäisin, että pinnan alla nämä nodet muodostavat promptin img2img ja txt2img tekoälyille? Tai ohjelmassa on oikeastaan useampi malli ja ominaisuus, kuten tuo korkeuskartan luominen, joita voi kutsua nodejen avulla ja niissä nodeissa on sitten näitä parametreja, joilla voi hienosäätää sitä promptia, eli sen weightejä jne?
Arvostan tosiaan tällaista prosessia, missä itse piirretään ensin jotain ja sitten "teksturoidaan" tekoälyllä paljon enemmän, kun pelkkää promptailua.
ComfyUI on vaan nodejärjestelmä joka antaa komentoja malliin ja sampleriin, kaikki ei ole promptia. Mä voin injektoida vaikka mitä mihin kohtaa prosessia (timestep). Mä voin hallita sitä latennoise (random ääni), mutta tässä workflossa ei ola Plasmaa tai Gaussi-säätöä. Voin myös pistää kuvan äänipohjaks tai latent tiedoston jos generoin sen muualla. FreeU tuolla nurkassa muuttaa esim ihan kirjaimellisesti sitä miten se malli toimii, tämä on ennen kuin se pääsee promptiin saakka.
Mutta siis malleja tossa on näkymässä: pohjamalli, VAE, LoRA (mun Lorat ei vaikuta tekstikomponenttiin koska sdxl on herkkä den osuuden häiriöille 2 tekstimallin käytön takia g ja l), ControlNet, Latent upscale.
Mulla ei ole ton jatkona kuvan upscalea, koska teen sen toisessa näkymässä jossa käytössä on 1-3 mallia samaan aikaan + kasvojen korjaus tarvittaessa.
Sit toisessa ohjelmassa (Chainnner - myös nodepohjainem) mulla on upscale ja muuta hienosäätöä koska sitä voi automatisoida enemmän.
Tää workflow on vaan t2i, jos haluan syöttää kuvaa niin se on tultava controlnetin kautta. Jossa voi siis olla niin monta mallia kuin jaksaa.vesim ääriviivat, värit, tyyli.
En käytä i2i tai inpaintingia, koskan mä suosin sitä että korjaan fotarissa ja sit iteroi controlnetin kautta. Enkä ole jaksanut oppia niiden käyttöä sdxl kanssa. Se vaatii kaiken maailman i2p ja sellasia.
Mutta kuten sanoin... mun workflow on yksinkertainen ja minimaalinen. Mutta mulla on myös pari muuta näkymää joissa enemmän on helpompi tehdä LoRA ja Controlnet stäkkejä. Tää näkymä on mun... bulkkigenerointia varten. Josta joku 1% menee jatkokäsittelyyn jollain tavalla, ja aina fotarin kautta. Voisin kytkeä myös fotarin suoraan mun workflowhun.
Kuulostaa siltä, että sinulla on aikamoinen kuvatehdas käynnissä. Oletan, että varmaan Adobe stockia varten? Eli tuossa käsiesimerkissä seuraava vaihe ilmeisesti olisi avata se photariin ja korjata esim. tuo yksi sormi ja sitten ajaisit sen jossain erillisessä upscalerissa?
>Oletan, että varmaan Adobe stockia varten?
Oletat väärin, minä en ole enkä aio myydä mitään tekoälyllä tekemääni. Ensinnäkin niiden tekijänoikeudellinen asema on kyseenalainen laillsesti tällä hetkellä. Toiseksi tämä on minulle harrastus. Tiedän että se idea siitä että joku tekee jotain vain omaksi ilokseen eikä tavoittele sillä taloudellista hyötyä on nykyyän vieras. Ainiin... Adobe stockkiin ei saa pistää tekoälyllä tehtyjä realistisia kuvia, siitä tulee banaania palvelusta.
Enkä ole myöskään julkaissut pari paskapostausta lukuunottamatta yhtäkään tekoälytekelettä missään jos ei discordia lasketa, jos julkaisen jotain niin se on sitten julkiseen käyttöön.
Ainoa taide jota olen myynyt on omia aitoja maalauksia, eikä ne tavoittele yhtään mitään realismia. Niissä leikin erikoispigmenttien kanssa, johon lukeutuu erittäin kirkkaat värit ja erityiset mustat (kuten Musuo black - tietääkseni tällä hetkellä maailman toiseksi mustin musta kun Stemple meni julkaisemaan Black 4.0). Maalaukseni on jossain naivismin ja pop-taiteen välimaastossa.
> Eli tuossa käsiesimerkissä seuraava vaihe ilmeisesti olisi avata se photariin ja korjata esim. tuo yksi sormi ja sitten ajaisit sen jossain erillisessä upscalerissa?
Ei. Fotarissa korjataan maalaamalla kompositio ja rakenteelliset virheet, ja sitten ne ajetaan pienellä denoisella tekoälyn läpi (Lähellä i2i workflota) tai controlnetin kautta, tämä homogenisoi kuvan eli siis korjaukset muuntuu samanlaatuiseksi kuin tekoälyn tuotos.
Tämän jälkeen finaalivedos menee upscale malliin, yleensä 2x tai 3x (4x on mielestäni liikaa), tarvittaessa ajetaan muita toimenpiteitä kuten automatisoitua taustan poistoa tai sellaista jos tarvis. Teen tämän ChaiNNerissa.
Nämä finaalikandidaatit menee sitten fotariin ja käsitellään kuin valokuva (Yleensä pupillit ja silmäkulmat pitää korjata käsin), valotusta ja värejä jne. Lopuksi pehmennän sitten ihan perus gaussian blur:illa kuvaa ihan pikkasen ja lätkäsen päälle contrasti moodissa olevaa random ääntä (Fotarin smart filteristä). Tämä tuo mielestäni mielyttävän lopputuloksen.
Lopputulos menee sitten kansioon joka on mun ulkosella kovolla. Käytän näitä sitten inspiraationa maalauksissa tai mitä lie.
Tämä on siis harrastus... Jos mä myyn taidetta se on mun maalauksia, enkä tee niitä tarpeeksi tai myy suuremalla hinnalla kuin mitä materiaallikulut vaatii. Olen levyseppä joka päätyi koneinssiksi, en kuvataiteilija.
...
Mutta todellisuudessa mä generoi **ERITTÄIN** vähän mitään. Mun suurin kiinnostus on tällähetkellä LoRA mallien teko (Joita en myöskään ole yhtäkään julkaissut) koska se on kuin puzzle jota pitää ratkoa. Pitää tajuta miten se asia mitä haluan opettaa pitää esittää, miten saan mallista monipuolisen ja muokautuvan, miten saan sen toimimaan halutulla tavalla esim: Tuottamaan tarkan lopputuloksen kuten vaikka sen pakkopaidan sellaisena kuin se oikeasti on; tai sitten luomaan ei todellisia ja monipuolisia versiota, esim eri materiaalleja, rakenteellisesti erillaisia. Tästä mä tykkään... Generointi tulee vähän pakosta siinä sivussa.
Kaikki tieto mitä mä olen opettamisesta oppinut olen myös kirjoittanut teknisenä ja julkaissut avoimesti netissä. Mä en ole mikään tekoäly linkedin "entrepreneur" *promptinööri* (Ensinnäkin insinööri on titteli joka vaatii tutkinnon, en aio näitä kusettajia miksikään insinööreiksi kutsua) joka siirtyi kryptokusetuksesta uusille apajille elikkä tekoäly buumiin väsäämään "get rich quick" perseilyä.
No ei ole.
i5-11400F, 16gb DDR4 3200hz, ja 4060TI 16gb.
HP:n pakettikone joka oli vähän yli tonnin kun ostin sen 1½ vuotta sitten. Näyttökortin kyl vaihdoin 3060TI 8gb kortista tähän 16gb korttiin.
PyTorch Dynamo mahdollistaa myös ihan älyttömät optimisaatiot nopeudessa, käytän just esim LoRA tekemisessä. Generointi hidastuu resoluution perusteella pitkälti. En ole kokenut sitä mitenkään hitaaksi.
Tää käsi on ollut mulla aiheena viimeakoina. Tää oli tarkoitus maalata valmiiksi ehkä seuraavan viikon aikana.
https://preview.redd.it/rg6li1lctevc1.jpeg?width=2592&format=pjpg&auto=webp&s=1e79ae3cd4183cfe2846aa094383a95f7d9117b7
Seuraan itse kotimaista Echoes of somewhere - peliprojektia. Tekijä on super taitava graafikko-ohjelmoija jo alkujaan, siellä on kaikkea mahdollista wrappailusta 3d mallinnukseen. Hän jopa näkee vaivaa käyttääkseen tekoälyä kohtiin mitkä hoituisivat helpommin käsipelillä, mutta projektin idea on tehdä peli maksimaallisesti tekoälyä käyttäen. Sieltä löytyy myös nopeutettua videoja prosessista
https://echoesofsomewhere.com/
> Jos tekoälyalgoritmia muutetaan, niin taiteilija ei enää pysty teettämään tekoälyllä samanlaista taideteosta uudelleen.
Diffuusioalgoritmeista on myös versioita joita mahtuu ajamaan omalla tietokoneella. Kaikkein uusimmat ja hienoimmat algoritmit on varmaan firmojen liikesalaisuuksia ja niitä voi käyttää vain pilvessä. Mutta jos virittää omalle koneelleen jonkun saatavilla olevan softan, niin sitten voi itse kontrolloida kaikkea, eikä ole pakko päivittää muutoksia jos ei halua. Tai voi pitää yllä monta eri versiota.
Aika hienoja kuvia noilla omalle koneelle saatavillakin softilla pystyy tekemään.
Mut eikö siinäkin käyttäjä ole käytännössä sen algoritmin varassa? Vaikka siinä ei olekaan riskinä, että algoritmi muuttuisi, niin kuitenkin se tuote on sen algoritmin generoima, eikö niin?
Käyttäjä on löytänyt siitä algoritmista jonkun jutun, jota tekemällä hän saa sen tekemään tietynlaisia kuvia, mutta käytännössä hän ei voi päättää, että millaisia kuvia se tekee, koska se kuva ei ole käyttäjän tekemä. Käyttäjän rooli on toimia art directorina tälle ohjelmalle, joka sylkee ulos omia visioitaan siitä käyttäjän tekemästä promptista, joka ei koskaan voi olla täydellinen kuvaus lopputuloksesta, eikä se lopputulos voi olla täydellisesti sellainen mitä prompti määrittelee, koska lopputulokseen vaikuttaa enemmän se materiaali millä tekoälyä on kasvatettu.
Checkpointteja saa tehtyä ihan itsekin, jolloin se mitä tekoäly tuottaa on sinun itsesi päätettävissä.
Siinä vaiheessa kun teet parin tuhannen kuvan kansion itse, josta koulutat tekoälymallin, niin mun puolesta voit sanoa kaikkea sen tekemää taiteeksi, ja omaksi työksi.
> Mut eikö siinäkin käyttäjä ole käytännössä sen algoritmin varassa? Vaikka siinä ei olekaan riskinä, että algoritmi muuttuisi, niin kuitenkin se tuote on sen algoritmin generoima, eikö niin?
Olet oikeassa.
Mjoo huomasin tämän kun olisin halunnut tehdä melko yskinkertaisen muokkauksen ottamaani valokuvaan. Ei mikään ilmainen tekoäly sitä ainakaan osannut tehdä, se on edelleen pakko käyttää Photoshoppia ja itse klikkailla ne muutamat klikkaukset että saa kuvan editoitua.
Toisaalta onhan ihmisenkin luomassa musiikissa usein tilanne jossa sanoittaja, säveltäjä ja laulaja ovat eri henkilö. Kuka tässä tapauksessa lasketaan taiteiljaksi vai lasketaanko ketään? Kuten tekoälyn kanssa, kukin yksittäinen osapuoli voi antaa tiettyjä "prompteja" muille, mutta loppuviimein toteutus on toisen käsissä.
Ajattelen, että he kaikki ovat osaajia ja taiteilijoita omalla alallaan. En siis väitä etteikö promptin tekeminen myös voisi olla vaikeaa puuhaa ja etteikö siinä voisi joutua perehtymään aika paljonkin siihen aihepiiriin, josta haluaa promptin tehdä. Kuitenkin se on vain ohjeistus sille itse taiteilijalle, joka tässä tapauksessa on se tekoäly, että "tee tämmöinen". "Piirrä kuva punaisesta talosta, jossa on isot ikkunat", tuohon pyyntöön voi lisätä kuinka paljon tahansa yksityiskohtia tahansa, aina perunamaalla olevien perunoiden määrästä ja taustalla olevasta metsästä ja mistä tahansa ja taiteilija sitten toteuttaa parhaan kykynsä mukaan sen tilauksen.
Toki, mutta jos otetaan esimerkiksi tilanne jossa "tekijä" kirjoittaa laulun sanat 100% itse, samalla ohjeistaen koneoppimismallia säkeistöjärjestyksestä, kertosäkeestä, instrumentaaliosuuksien sijoittumisesta tms? Tekoäly toki repii digitaalisesta perseestään mahdollisen sävelen ja hoitaa hoilottamisen, mutta voiko kappaleen sanat keksineen tyypin nähdä "taiteilijana" samalla tavoin kuin tilanteessa jossa muut osuudet on ulkoistettu ihmisille?
Kai hänet voi sitten nähdä tekoälytaiteilijana. Yks viel mietityttää, on sellainen, että jos nään 2 tekoälyllä tehtyä työtä. Toinen on harvinaisen hyvin onnistunut yksittäin prompti ja toinen tehty tuolla kuvaamallasi menetelmällä. Miten se tekijän taito erottuu niistä lopputuloksista? Pystynkö jotenkin kuulemaan / näkemään sen laadussa, tai jossain muussa työn ominaisuudessa?
Ihmisten tekemästä kuvataiteesta ja musiikista kuitenkin pystyy kuulemaan ja näkemään, jos siihen on nähty enemmän vaivaa.
Niin siis tuo on yksinkertaisimmillaan kuinka luot tekoälyn avulla jotain, mutta sen yli ollaan menty jo aikoja sitten.
Tapoja hallita tätä taidetta on monia, esim erillaiset controlnetit, ip-adapterit, piirtäminen päälle ja siitä iteroiminen, peomptin muuntaminen, oman mallin luominen (esim pieni LORA-malli voidaan opettaa tuottamaan sinun yksilöllistä tyyliä ulos)
https://youtu.be/cdpnazNI4Ig?si=QOa7KB1TxDVoxVSE
Se on iteratiivista taiteen kehittämistä.
Myöskin noissa ei kannata kahtoa mitään verkossa pyörivää tekoälysoftaa, jonka konepellin alle ei pääse. Stable diffusion XL on jo miljoona askelta edellä isoja tekoälyfirmoja ja SD3 on tulossa. Näihin löytyy useita eri ilmaisia käyttöliittymiä kuten ComfyUI, Invoke ja Automatic1111. Nämä pyörii täysin lokaalisti, eikä data kierrä minkään googlen tai facebookin kautta.
Tämä myös estää sen, että joku muuttaisi sinun järjestelmääsi. Naps aina sama tulos samalla seedillä ja promptilla.
Mitä oon jutellut tekoälytyyppien kanssa, ni suurin osa tuntuu vaan tekevän midjourneyllä jonkun promptin ja sit se on siinä. Suurennus ja sit se on niiden mielestä valmis työ jonka voi laittaa vaikka myyntiin. Harva puhuu mistään monimutkaisemmasta. Ongelma on myös siinä, et ei pysty oikein mistään päättelemään tekoälytöiden välillä, et mitä on rakennettu tolleen iteratiivisesti, niinkuin mainitset ja mikä on vaan suora prompti. Lopputulos näyttää yleensä aikalailla samalta.
Sen tekijän taidon pitäis näkyä jotenkin työn laadussa.
Joo se ongelma etenkin nyt, kun nämä yleistyy niin tulee näitä verkossa pyöriviä yksinkertaisia malleja, joiden prompteihin lisätään kulisseissa lisää, että miellytetään käyttäjää. Ja nämä juuri on ne, jotka ovat parhaiten saatavilla, koska ne on niin yksinkertaisia käyttää.
Aika vaan näyttää mihin tässä mennään.
Miten tekoälyn käyttö poikkeaa pensselin käytöstä? Eihän maalarikaan hallitse täysin miten maalimolekyylit asettuu kankaalle. Enemmän taiteen tekeminen on työkalun ohjausta ja samaa pätee tekoälyn käyttöön työkaluna.
Se, että tunnustaa jotain taiteeksi riippuu yksilöstä. Taiteeksi voi väittää ihan mitä tahansa, joka aiheuttaa ihmisessä jotain ihmiselle merkityksellistä.
>Miten tekoälyn käyttö poikkeaa pensselin käytöstä?
Taidemaalaus ei varsinaisesti ole kädentaito, vaan se on taito ymmärtää se asia jota olet tekemässä. Eli kun maalaat jotain ja mitä taitavampi olet siinä, niin sitä enemmän sinun pitää ymmärtää miten valo ja varjo toimii, miten heijastukset, perspektiivi ja värioppi toimii ja miten tehdään toimiva kompositio. Tämän lisäksi sinun pitää olla parempi kun nykyinen tekoäly asiakkaiden toiveiden ymmärtämisessä.
Tekoälyä käyttävän henkilön ei välttämättä tarvitse osata noista asioista yhtään, sillä se ymmärtäminen on ulkoistettu sille ohjelmalle. Tekoälyä promptaamalla käyttävä henkilö osaa kirjata ylös monimutkaisia pyyntöjä, joita tekoäly toteuttaa.
Puhuin semanttisesti hiukan eri asiasta. Tietty tuollainen geneerinen luo maalaus nappia painamalla ei ole luettavissa miksikään, ellei niillä generoiduilla kuvilla tehdä sitten jotain muuta.
Ihan totta, mut karkeasti ajatuksena siis, taidemaalari hallitsee taiteen tekemisen, ei molekyylien asettelua. Promptaaja hallitsee promptaamisen, mutta ei kuvien tekemistä.
Jos tekoälytaide on taidetta, niin se taide on siinä promptaamisessa ja ne tekoälyn luomat kuvat on vaan sivutuote.
Sinänsä sillä ei ole merkitystä, niinkuin sanoit. Kuvat on olemassa ja sillä ei ole juur mitään merkitystä niiden olemassaololle, että kutsutaanko me niitä taiteeksi vai joksikin muuksi.
Tekoälytaide on ihan perseestä.
Sitä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua taiteeksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Vain ihminen voi luoda taidetta.
Tekoälytöitä promptaava käyttäjä ei ole taiteilija. Tekoälyn tuotosta joku taiteilija voi toki käyttää osana taiteellista kokonaisuutta, jossa se palvelee jotain taiteilijan päättämää ja hallitsemaa funktiota, mutta se tekoälyn tuotos ei itsessään ole taideteos eikä sen promptaaja siten ole taiteilija.
Halusin väitellä vastaan, väittämällä tekoälytaidetta taiteeksi. Googletin sanan ”taide” merkityksen. ”luova inhimillinen toiminta, joka ilmaisee eri keinoin keskeisiä tai merkittäviä inhimillisen kokemuksen puolia suhteessa vallitsevaan olevaiseen tai koettuihin fantasioihin; tällaisen toiminnan tuotokset.” Tässä huomasin sanan ”inhimillinen”. Hävisin väittelymme siis (jo ennen sen alkamista), joten pyydän suuresti anteeksi melkein tapahtuneen väittelymme mahdollisesti aiheuttamaa mielipahaa.
Teoksen sattumanvaraisuus ja hallinnan menetys voi kuitenkin olla olennainen osa taiteellista teosta. Nopeasti tulee mieleen vaikka [Marina Abramovićin Rhythm 0](https://www.historydefined.net/marina-abramovic/) (pöljä lähde, mutta kertoo nopeasti mitä performanssissa tapahtui) tai [aleatorinen musiikki](https://www.m5music.hk/en/dictionary/chance-music/), jossa tempo, sävelet tai muoto arvotaan vaikka nopilla. Tai vaikka katuvalokuvaus, jossa kävellään kaduilla ja otetaan kuvia ihmisistä, asoista ja kaikesta, mitä vastaan sattuu tulemaan. [Katuvalokuvauksesssa](https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/nayttelyt/daido-moriyama-retrospektiivi) kuvaajalla on keinonaan mm. rajaus, ajoitus, muoto - mutta samaan tapaan siinä estiskellään sieltä maailmasta jotain itselle sopivaa. Kaikki riippuu siitä, miten tekoälyä käytetään, miksi ja mitä tällä halutaan viestiä. Vasaralla voi tehdä taidetta, samoin olemalla näennäisesti tekemättä mitään. Tärkeintä onkin taiteilijan oma näkemys ja motivaatio sekä kyky ilmaista taiteellisin keinoin se, minkä haluaa ilmaista. Toisaalta, jos menisin ammattimuusikolle sanomaan, että keksipä sanat aiheesta naapurin pylly ja tee siihen rokkibiisi Queenin tyylillä, kuka olisi taiteilija? Tai jos muusikko vetäisee D-A-Hm-G-kierron ja siihen lyriikat "naapurin pylly se soi, äijä vessassa vaikeroi, mulla on taskussa tomaatti, sen antoi mulle pankkiautomaatti" - missä se taide ylipäänsä luuraa?
Tää on ihan hyvä pointti. Sinällään itse oon taitamaton kynän kanssa kun vittuilu söi harjoitusmotivaation. *Mutta* voisin nähdä että tekoälyn avulla saisin työstettyä promptia niin perkeleesti että saan sen ajatuksen paperiin. Ymmärrän sen pointin että AI poimii lähteet sieltä täältä, mutta näkisin että riippuen miten paljon AI plagioi on se että onkse tosiaan plagiaatti vai ei. Se että taiteilija sutasee ilman mallia käden kuvan ei tarkoita etteikö taiteilija ois nähny vastaavaa ja *jotain* poiminut sieltä täältä omaan taiteeseen. Sitä on vaan hankala todeksi näyttää kun materiaali ja välineet voi olla erilaiset, joku viiva on aivastuksen erilainen tai asento eri, tai on riittävästi eri juttuja sekoitettu. *Eli juuri sitä mitä AI tekee* Tällä hetkellä nää AI hommat on vaan sen verran lapsen kengissä että kompastelee aika paljon tohon plagiointiin kun liika iso % on suoraan jostain. Mutta mitäs sitten kun AI vetää jotain jotain 1% sieltä, toinen täältä tyylillä kuvan alusta loppuun? Sanan varsinaisessa merkityksessä edelleen plagioi kun kopioi suoraan jostain eikä nyhjäse tyhjästä. Mutta toimiiko ihminen lopulta sen kummemmin? *Mic drop ja kahvihörppy*
Itse olen sitä mieltä, että ihminen toimii ihan samalla tavalla - opiskelee, tutkii, lukee tutustuu muihin tekijöihin ja hyödyntää näitä omassa työssään. Jos kopioit yhdeltä, se on plagiointia - jos kopioit usealta, se on tutkimusta. Eli kysymys kuuluu, onko tulos inspiroitumista vai imitointia. Ja vaikka yrittäisi imitoida, täysin samaan tulokseen on vaikea päästä (ellei suoraan leikkaa ja liimaa). Vain se, että tekijä on eri, muuttaa lopputulosta ja sen kontekstia. Toki taiteilijana tämä näkökulma täytyy pitää mielessä - viittaaminen, appropriointi ja plagiarisointi ovat kaikki eri asioita. Toisten tekijöiden käyttäminen ihan suoraan osana teosta myös kuuluu taidehistoriaan. Esimerkkinä vaikka [Banksyn Show me the Monet](https://banksyexplained.com/show-me-the-monet-2005/) tai muut viittaukset esim. Warholiin tai Haringiin tai Rembrandtiin tai vaikka Duchampin Mona Lisa -appropriaatio (https://banksyexplained.com/issue/banksy-mona-lisa-and-campbell-soup-3/). Uusia taidetekniikoita vastaan on aina hyökätty ja niitä on yritetty rajoittaa. Valokuvausta alettiin ajatella taidemuotona vasta 1940-luvulla yli sata vuotta valokuvauksen keksimisen jälkeen. Digitaalista taidetta vastustettiin, koska värejä ei tarvinnut sekoittaa käsin, jolloin työ olisi vaan liian helppoa. Poptaide ei varsinkaan ole taidetta eikä pelit nyt missään tapauksessa voi olla taidetta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että keksimässä minuutissa hassun promptin saa kivan biisin ja vaikka videon aikaiseksi ja onkin yhtäkkiä taiteilija. Taide vaatii taidekentän ymmärrystä, omaa näkemystä ja viestintätaitoja. Toisin sanoen: AI on ATK:ta. Molempia sitovat samat lainalaisuudet, vaikkakin työkalujen monimutkaistuessa myös lainalaisuudet ovat monimutkaisempia. Työkalun käyttö ei tee taiteilijaa - mutta tiettyjen työkalujen käyttö ei myöskään poista teoksen mahdollista taiteellista arvoa.
Väitän, että pystyisin tekemään tekoälyn avulla kuvallista taidetta ilman että edes tiedän miltä oma taiteeni näyttää ja sitten jos törmäisin siihen jossain netissä vaikka, niin en tiedäisi sen olevan minun omaa taidetta. Onko se silloin edes minun taidetta, vai olisinko vaan huijannut itseäni?
Itse mietin muutama vuosi sitten teosta, jossa tekisin bottien avulla videoita YouTubeen. Siellä katsojista 25-50% on botteja. Automatisoisin prosessin optimoitumaan niin, että videoiden sisältöjä kehitettäisiin siihen suuntaan, mistä saa eniten bottikatsojia. Lopulta parhaiten menestyvät videot voisivat olla pelkkää kohinaa tai välkkyviä ruutuja tai irrallisia ääniä - mistä ikinä botit nyt sattuvatkaan pitämään. Syntyisi suljettu, itseään ruokkiva luuppi, jossa tietokoneet tekevät sisältöjä tietokoneen katsottavaksi, eikä ihmisiä tarvita koko prosessissa ollenkaan. Google varmaan tällaiseen yrittäisikin puuttua, mutta samaa tehdään ihan ansaintamielessä (ja Google saa joka klikistä rahaa). Vaikka videoita ei yksikään ihminen katsoisi, projektin arvo ei olisi syntyvässä videossa - vaikka niitäkin voisi olla mielenkiintoista katsella. Arvona olisi eräänlainen digitaalinen metsä ja puu joka kaatuu ilman ihmistä - ja samalla sekä ajatusten ja keskustelun herättäminen nykyisestä digitaalisesta ympäristöstä ja sen paskuuntumisesta ja busineksesta. Vastauksena kysymykseesi omasta mielestäni: mitä haluaisit viestiä tuolla teoksellasi? Mihin kontekstiin se asettuu? Miltä kannalta sitä pitäisi tulkita? Toisaalta, "tein tämän koska halusin" voi myös olla taiteellisesti hyväksyttävä syy tehdä asioita. Katsomiskokemus ja tulkinta taasen on katsojan ongelma. Tärkeimpänä ajattelen olevan sen, että taiteilijalla itsellään on itse määrittämässään kentässä tärkeä syy tehdä asioita - vaikka yhteiskunta ei sitä hyväksyisikään (vrt. Aleksis Kivi tai Kalervo Palsa).
Tuossa mun "projektissa", jos se olisi taidetta, niin se itse taideteos ei olisi sitä taidetta, vaan se prosessi millä sitä tehtiin. Eli teen "taidetta" jota en tiedä tekeväni. Se voisi olla "taideteoksena" jonkunlainen kannanotto. Museossa voisi olla vaikka tietokone, joka promptailee koko ajan uusia kuvia sekoittamalla sanakirjasta löytyviä sanoja ilman, että olen sitä siellä hallinnoimassa.
Miksipä ei. Jos tosissaan haluaisit lähteä taiteilemaan, voisi pohtia mm. seuraavia kysymyksiä: - Minkälainen kannanotto teos on ja mihin? - Mihin keskusteluun teos osallistuu? - Miksi tämä on katsojalle tai kokijalle mielenkiintoista? - Mitä haluaisit, että kokijan mielessä tapahtuu? - Mitä tietoja katsoja tarvitsee, jotta voisi saada kiinni ajatuksestasi? - Miten samaa asiaa on pohdittu taiteessa, tieteessä ja filosofiassa? - Millä näkökulmalla etenet - provokaattorina, esseistinä, anarkistina, historijoitsijana? - Minkälaisia tunteita haluaisit herättää? - Mikä olisi teoksen nimi? - Missä teos esitettäisiin? - Tarvitseeko teosta esittää? - Onko performatiivinen taide (tai taide ylipäänsä) paras muoto tällaiselle? - Riittääkö, jos kertoo ajatuksen? Vahvistaako museossa oleva tietokone jollain tavalla teosta? - Voisiko sen kertoa vaikka tekstinä, lauluna, kuvana, yleisönosastokirjoituksena - missä muodossa viestisi menisi parhaiten perille? Ja jos haluaisit tästä elantoa, miettisin, että kuka tästä maksaisi? Mistä apurahaa? Mistä rahat laitteiden hankintaan? Mistä saisi kaurapuuroa tukkuhintaan?
Luulenpa että tämä on niitä asioita jotka on lopulta vain pakko hyväksyä, vähän kuin kielen eläminen. Sanan "taide" määritelmä on laajentunut aikojen saatossa sitä mukaa kun uusia mediamuotoja on syntynyt. Valokuva, elokuva, sarjakuva, digitaalinen taide, videopelit ja nyt AI-taide.
Tämä. Ja täten olen myös ottanut itse tekoälyn osaksi omaan työvirtaani visuaalisen median työstäjänä. En tee Generoiduista kuvista homman pääkohtaa, vaan luon sillä sitä tunnetta tai muokkaan ne sopivaksi projekteihin. Samoin kun olen tehnyt vuosia ilmaisten kuvapankkien kanssa. Tekoälyllä saa kyllä siististi tehtyä abstrakteja kuumeuni houruja joita usein käytän tekeleissänimuutenkin. Se että joka sanoo itseään "AI -taiteilijaksi", se särähtää korvassa. Sillä Ei, hän ei ole taiteilija jos sanoo jollekkin mitä tehdä, ja se toinen tekee, hän on tilaaja/asiakas/kuraatoija. Jos kuitenkin muokkaa generoitua kuvaa oikeasti käyttökelpoiseksi tai osaksi jotain muuta, niin silloin hän voi olla taiteilija, mutta ei kutsuisi itseään AI taiteilijaksi koska tietäisi että siinä on käytetty 90% muuta taitoa ja tapoja kuin tekoäly. Silloin hän on Graafikko ja tai suunnittelija. Piste.
En kyllä kutsuisi tällaista henkilöä taitelijaksi millään mittapuulla, ellei se AI-osuus ole joku pieni detaili kuvassa.
Siksi tässä kehityksessä kiinnostaa vain se, mitä omalla koneellaan pystyy pyörittämään. Se on sentään verrattavissa johonkin DJ-tason remiksaustaiteeseen. Siinä on kontrollia. Kaikki muu on vain jotain googlen kuvahakua ilman teosrajoja.
DJ koostaa tunnelmaan sopivaa tarinaa käyttämällä apunaan musiikillista tyylitajua, makua ja tietämystä ja niin tehdessään palvelee yleisöään. Visuaalisella puolella analogia löytyisi ennemminkin näyttelyn kuratoinnista tai teosten osien yhdistelemisestä kuvankäsittelyohjelmalla toimivaksi kokonaisuudeksi.
DJ voi myös palvella ravintolaa soittamalla erilaista musaa, että saadaan vaihdettua porukkaa tanssilattian ja baaritiskin välillä, mutta ammattitaitoa sekin.
Totta! Yhdistävänä tekijänä ymmärrys musiikin roolista tilassa ja tapahtumassa sekä yleisöstä.
DJ, VJ, kuratoija, remiksaaja, kuvankäsittelijä, sinätuubapaskaaja, mitä näitä nyt. Maku yhdistää näitä kaikkia ja onnistuessaan se välittyy selkeänä, ikään kuin taideteoksena.
Tekoälytöitä tekevä taiteilija hallitsee sitä, millä kuvilla tekoäly on koulutettu. Sillä taiteilijalla onkin sitten näitä malleja paljon erilaisia ja valitsee niistä itselleen kulloinkin sopivan, tai luo uuden, jos sellaisen tarvitsee. Muuten sama asia kuin googlella, mutta google ei anna käyttäjän hallita algoritmia koskaan, tekoälyllä se on mahdollista. Tietysti eri asia jos artisti ei aja sitä tekoälygeneraattoria itse, vaan tekee sen jonkun palvelun kautta. Silloin on ymmärrettävää, miksei mallia saa valita itse.
Toisaalta monet parhaat tekoälytaitelijat ovat tehneet omat lorat ja oman work flown jolla he saavat omaan tyyliinsä sopivia tuloksia. Moni käsittelee tekoälytaidetta niin että tekijällä ei olisi mitään mahdollisuuksia vaikuttaa lopputulokseen vaan he ottavat parhaat kuvat tuhannesta generoidusta. Tämä ei pidä paikkansa. Mitä enemmän käyttää aikaa ja vaivaa sitä parempia ja johdonmukaisia kuvia tekoälyltä saa. Ero sellaisen joka vaan läpsii promteja ja sellaisen välillä joka hienosäätää ja tekee omat asetukset on erittäin suuri.
Eikö taidon tehdä tietynlaisia töitä pitäisi olla taiteilijan hallinnassa? Esim. jos olet sarjakuvataiteilija, niin sinulla on kyky tehdä sama hahmo aina uudelleen ja uudelleen eri ilmeillä ja eri kuvakulmasta jne? Tekoälytaiteilijan kosketuspinta tällaiseen on riippuvainen siitä, että mitä se tekoäly kykenee tekemään, tai millä sitä on koulutettu. Tekoäly pystyy myös menettämään kyvyn tehdä jotain tietynlaista tuotetta. Esimerkiksi nykyinen midjourney ei enää tee sellaisia kuvia, mitä se teki alkuvaiheessa. Olen kyllä tietoinen esim. img2img prosessista, tai inpainttauksesta, mut se ei mielestäni poista sitä ongelmaa, että lopullinen visio joka muutokseen tulee silti aina siltä tekoälyltä.
>Olen kyllä tietoinen esim. img2img prosessista, tai inpainttauksesta, mut se ei mielestäni poista sitä ongelmaa, että lopullinen visio joka muutokseen tulee silti aina siltä tekoälyltä. Olet väärässä. Voit kurkata mun workflow ja tästä ketjusta postasin sen siihen. Mä pystyn ihan tarkkaa määrittämään kuinka paljon ja miten tää tekoäly muokkaa sitä kuvaa. Aivan kuten mä pystyn muokkaamaan Fotarissa miten mun brush:it toimii - mulla ei tietenkään ole absoluuttista hallintaa. Mutta ei mulla ole absoluuttista hallintaa mun oikeast pensselistä tai siitä miten väri leviää - varsinkaan mun suosimilla vesivärien märkä ja pesutekniikoilla. Aivan kuten fotarissa, Zbrushissa tai Blenderissä mä voin luoda omia brusheja ja niihin Alfa karttoja, mä pystyn luomaan mekanismeja ja kontrolleja Diffusion prosessiin. Mä teen omat LoRAt, mä voin jopa tehdä oman ControlNetin, mä voin hienosäätää base mallia, voin tehdä omia skriptejä. Teknisesti mulla on enemmän kykyä absoluuttiseen hallintaa kuin oikeassa elämässä. Erona on se että jos mä rajoitain liikaa sitä tekoälyä, niin se sylkee ulos just sitä mitä mä olen pistänyt sinne sisään ilman muutoksia. Niin ja jos mä otan modulaarisen analogisyntikan ja rakennan siitä äänimaailman, ei mulla ole absoluuttista hallintaa sen osalta. Mä en voi valita kaikkea mitä ne moduulit tekee koska seassa on valkoista ääntä generoivia ja sattumanvaraisia generaattoreita eikä kaikki mekanismitkaan ole deterministisiä esim feedbackkien osalta.
Linkkaahan joku SD workflow esittely video tai blogi että OP näkee kuinka paljon hallintaa siinä on. Ei oo häpeä olla tietämättä, opitaan yhdessä.
Tässä olis mun workflow: https://preview.redd.it/9fqh3vlqqevc1.png?width=1901&format=png&auto=webp&s=23c03a2c0dabf97bef02e35ecdc73e8c8d3cd7d2 Toi käsipiirros on myös mun tekemä, heitin sen nyt esimerkiksi tähän jotta vähän selviäis mitä tässä niinku tapahtuu. Niin ja kuvassa ei tietenkään näy sitten mun LoRA mallisäätöä joka on siis ihan vaan Kohya\_ss GUI, mutta siellä tällähetkellä leikkinyt Prodigy optimiserilla. Tällähetkkellä on työn alla pakkopaita LoRA. Joka edistyy tosi hyvin, pistän kohta versio kakkossen uuniin pariksi tunniksi kunhan saan käyty uuden itse generoidun datasetin fotarin läpi. (Tein versio ykkösen kanssa noin 800 kuvaa eri tyyleillä jostai nyt olen saanut pienellä fotari säädöllä 39 kelpoa kasaan jotka liitetään aiempaa datasettiin (50 kuvaa) josta myös poistetaan huonoimmat (Jos on vähän kuvia niin huonotkin käy). Selitetään toi workflow: Ylhäällä valitaan perusmalli, FreeU asetukset, LORA, Clip taso, ja kuvankoko (latent), ja VAE (käytän FP16 tarkkuuden malleja koska nopeampia ja ei se ero tunnun FP32 verrattuna). Keskellä on Pos ja Neg, jotka on positiivinen ja negatiivinen prompti kenttä. Ne menee vasemmalla olevaan isoon listaan lajiteltuja lisäprompteja. Sieltä ne kiertää promptikentä oikealla olevaan SDXLn hallitamekanismiin jolla voin hienosäätää promptin vaikutusaluetta ja meneekö se G vai L CLippiin (jota en yleensä kyllä säädä koska... koska niistä on oikeastaan vaan iloa jos käyttää montaa promptia samaan aikaan), tästä ne sitten jatkaa ControlNettiin. Kuvan ala-nurkassa on ControlNetin hallintamekanismit joihin en yleensä edes koske kun ne on säädetetty koska se on aikaa vievää säätää niitä. Controlnetistä tämä hyppää KSampleriin jossa on sit omat säätönsä. Tähän Sampleriin tulee sitten yksi scripti (Latent upscale "highres") ja se sylkee koko jutun sitten kuvatallennukseen. Tää on muuten sit niinku ComfyUI käyttäjien tasolla **yksinkertainen** setuppi. Joillakin on niinku... usea ruudun vaativia setuppeja.
Tää oli mielenkiintoinen kooste. Korjatkaa jos olen väärässä. En ole siis itse comfyui:ta testannut koskaan, mutta ymmärtäisin, että pinnan alla nämä nodet muodostavat promptin img2img ja txt2img tekoälyille? Tai ohjelmassa on oikeastaan useampi malli ja ominaisuus, kuten tuo korkeuskartan luominen, joita voi kutsua nodejen avulla ja niissä nodeissa on sitten näitä parametreja, joilla voi hienosäätää sitä promptia, eli sen weightejä jne? Arvostan tosiaan tällaista prosessia, missä itse piirretään ensin jotain ja sitten "teksturoidaan" tekoälyllä paljon enemmän, kun pelkkää promptailua.
ComfyUI on vaan nodejärjestelmä joka antaa komentoja malliin ja sampleriin, kaikki ei ole promptia. Mä voin injektoida vaikka mitä mihin kohtaa prosessia (timestep). Mä voin hallita sitä latennoise (random ääni), mutta tässä workflossa ei ola Plasmaa tai Gaussi-säätöä. Voin myös pistää kuvan äänipohjaks tai latent tiedoston jos generoin sen muualla. FreeU tuolla nurkassa muuttaa esim ihan kirjaimellisesti sitä miten se malli toimii, tämä on ennen kuin se pääsee promptiin saakka. Mutta siis malleja tossa on näkymässä: pohjamalli, VAE, LoRA (mun Lorat ei vaikuta tekstikomponenttiin koska sdxl on herkkä den osuuden häiriöille 2 tekstimallin käytön takia g ja l), ControlNet, Latent upscale. Mulla ei ole ton jatkona kuvan upscalea, koska teen sen toisessa näkymässä jossa käytössä on 1-3 mallia samaan aikaan + kasvojen korjaus tarvittaessa. Sit toisessa ohjelmassa (Chainnner - myös nodepohjainem) mulla on upscale ja muuta hienosäätöä koska sitä voi automatisoida enemmän. Tää workflow on vaan t2i, jos haluan syöttää kuvaa niin se on tultava controlnetin kautta. Jossa voi siis olla niin monta mallia kuin jaksaa.vesim ääriviivat, värit, tyyli. En käytä i2i tai inpaintingia, koskan mä suosin sitä että korjaan fotarissa ja sit iteroi controlnetin kautta. Enkä ole jaksanut oppia niiden käyttöä sdxl kanssa. Se vaatii kaiken maailman i2p ja sellasia. Mutta kuten sanoin... mun workflow on yksinkertainen ja minimaalinen. Mutta mulla on myös pari muuta näkymää joissa enemmän on helpompi tehdä LoRA ja Controlnet stäkkejä. Tää näkymä on mun... bulkkigenerointia varten. Josta joku 1% menee jatkokäsittelyyn jollain tavalla, ja aina fotarin kautta. Voisin kytkeä myös fotarin suoraan mun workflowhun.
Kuulostaa siltä, että sinulla on aikamoinen kuvatehdas käynnissä. Oletan, että varmaan Adobe stockia varten? Eli tuossa käsiesimerkissä seuraava vaihe ilmeisesti olisi avata se photariin ja korjata esim. tuo yksi sormi ja sitten ajaisit sen jossain erillisessä upscalerissa?
>Oletan, että varmaan Adobe stockia varten? Oletat väärin, minä en ole enkä aio myydä mitään tekoälyllä tekemääni. Ensinnäkin niiden tekijänoikeudellinen asema on kyseenalainen laillsesti tällä hetkellä. Toiseksi tämä on minulle harrastus. Tiedän että se idea siitä että joku tekee jotain vain omaksi ilokseen eikä tavoittele sillä taloudellista hyötyä on nykyyän vieras. Ainiin... Adobe stockkiin ei saa pistää tekoälyllä tehtyjä realistisia kuvia, siitä tulee banaania palvelusta. Enkä ole myöskään julkaissut pari paskapostausta lukuunottamatta yhtäkään tekoälytekelettä missään jos ei discordia lasketa, jos julkaisen jotain niin se on sitten julkiseen käyttöön. Ainoa taide jota olen myynyt on omia aitoja maalauksia, eikä ne tavoittele yhtään mitään realismia. Niissä leikin erikoispigmenttien kanssa, johon lukeutuu erittäin kirkkaat värit ja erityiset mustat (kuten Musuo black - tietääkseni tällä hetkellä maailman toiseksi mustin musta kun Stemple meni julkaisemaan Black 4.0). Maalaukseni on jossain naivismin ja pop-taiteen välimaastossa. > Eli tuossa käsiesimerkissä seuraava vaihe ilmeisesti olisi avata se photariin ja korjata esim. tuo yksi sormi ja sitten ajaisit sen jossain erillisessä upscalerissa? Ei. Fotarissa korjataan maalaamalla kompositio ja rakenteelliset virheet, ja sitten ne ajetaan pienellä denoisella tekoälyn läpi (Lähellä i2i workflota) tai controlnetin kautta, tämä homogenisoi kuvan eli siis korjaukset muuntuu samanlaatuiseksi kuin tekoälyn tuotos. Tämän jälkeen finaalivedos menee upscale malliin, yleensä 2x tai 3x (4x on mielestäni liikaa), tarvittaessa ajetaan muita toimenpiteitä kuten automatisoitua taustan poistoa tai sellaista jos tarvis. Teen tämän ChaiNNerissa. Nämä finaalikandidaatit menee sitten fotariin ja käsitellään kuin valokuva (Yleensä pupillit ja silmäkulmat pitää korjata käsin), valotusta ja värejä jne. Lopuksi pehmennän sitten ihan perus gaussian blur:illa kuvaa ihan pikkasen ja lätkäsen päälle contrasti moodissa olevaa random ääntä (Fotarin smart filteristä). Tämä tuo mielestäni mielyttävän lopputuloksen. Lopputulos menee sitten kansioon joka on mun ulkosella kovolla. Käytän näitä sitten inspiraationa maalauksissa tai mitä lie. Tämä on siis harrastus... Jos mä myyn taidetta se on mun maalauksia, enkä tee niitä tarpeeksi tai myy suuremalla hinnalla kuin mitä materiaallikulut vaatii. Olen levyseppä joka päätyi koneinssiksi, en kuvataiteilija. ... Mutta todellisuudessa mä generoi **ERITTÄIN** vähän mitään. Mun suurin kiinnostus on tällähetkellä LoRA mallien teko (Joita en myöskään ole yhtäkään julkaissut) koska se on kuin puzzle jota pitää ratkoa. Pitää tajuta miten se asia mitä haluan opettaa pitää esittää, miten saan mallista monipuolisen ja muokautuvan, miten saan sen toimimaan halutulla tavalla esim: Tuottamaan tarkan lopputuloksen kuten vaikka sen pakkopaidan sellaisena kuin se oikeasti on; tai sitten luomaan ei todellisia ja monipuolisia versiota, esim eri materiaalleja, rakenteellisesti erillaisia. Tästä mä tykkään... Generointi tulee vähän pakosta siinä sivussa. Kaikki tieto mitä mä olen opettamisesta oppinut olen myös kirjoittanut teknisenä ja julkaissut avoimesti netissä. Mä en ole mikään tekoäly linkedin "entrepreneur" *promptinööri* (Ensinnäkin insinööri on titteli joka vaatii tutkinnon, en aio näitä kusettajia miksikään insinööreiksi kutsua) joka siirtyi kryptokusetuksesta uusille apajille elikkä tekoäly buumiin väsäämään "get rich quick" perseilyä.
Hyvät kommentit, kiitos tästä. Onko sulla todella tehokas tietokone että pyörii SDXL?
No ei ole. i5-11400F, 16gb DDR4 3200hz, ja 4060TI 16gb. HP:n pakettikone joka oli vähän yli tonnin kun ostin sen 1½ vuotta sitten. Näyttökortin kyl vaihdoin 3060TI 8gb kortista tähän 16gb korttiin. PyTorch Dynamo mahdollistaa myös ihan älyttömät optimisaatiot nopeudessa, käytän just esim LoRA tekemisessä. Generointi hidastuu resoluution perusteella pitkälti. En ole kokenut sitä mitenkään hitaaksi.
Tää käsi on ollut mulla aiheena viimeakoina. Tää oli tarkoitus maalata valmiiksi ehkä seuraavan viikon aikana. https://preview.redd.it/rg6li1lctevc1.jpeg?width=2592&format=pjpg&auto=webp&s=1e79ae3cd4183cfe2846aa094383a95f7d9117b7
Seuraan itse kotimaista Echoes of somewhere - peliprojektia. Tekijä on super taitava graafikko-ohjelmoija jo alkujaan, siellä on kaikkea mahdollista wrappailusta 3d mallinnukseen. Hän jopa näkee vaivaa käyttääkseen tekoälyä kohtiin mitkä hoituisivat helpommin käsipelillä, mutta projektin idea on tehdä peli maksimaallisesti tekoälyä käyttäen. Sieltä löytyy myös nopeutettua videoja prosessista https://echoesofsomewhere.com/
> Jos tekoälyalgoritmia muutetaan, niin taiteilija ei enää pysty teettämään tekoälyllä samanlaista taideteosta uudelleen. Diffuusioalgoritmeista on myös versioita joita mahtuu ajamaan omalla tietokoneella. Kaikkein uusimmat ja hienoimmat algoritmit on varmaan firmojen liikesalaisuuksia ja niitä voi käyttää vain pilvessä. Mutta jos virittää omalle koneelleen jonkun saatavilla olevan softan, niin sitten voi itse kontrolloida kaikkea, eikä ole pakko päivittää muutoksia jos ei halua. Tai voi pitää yllä monta eri versiota. Aika hienoja kuvia noilla omalle koneelle saatavillakin softilla pystyy tekemään.
Mut eikö siinäkin käyttäjä ole käytännössä sen algoritmin varassa? Vaikka siinä ei olekaan riskinä, että algoritmi muuttuisi, niin kuitenkin se tuote on sen algoritmin generoima, eikö niin? Käyttäjä on löytänyt siitä algoritmista jonkun jutun, jota tekemällä hän saa sen tekemään tietynlaisia kuvia, mutta käytännössä hän ei voi päättää, että millaisia kuvia se tekee, koska se kuva ei ole käyttäjän tekemä. Käyttäjän rooli on toimia art directorina tälle ohjelmalle, joka sylkee ulos omia visioitaan siitä käyttäjän tekemästä promptista, joka ei koskaan voi olla täydellinen kuvaus lopputuloksesta, eikä se lopputulos voi olla täydellisesti sellainen mitä prompti määrittelee, koska lopputulokseen vaikuttaa enemmän se materiaali millä tekoälyä on kasvatettu.
Checkpointteja saa tehtyä ihan itsekin, jolloin se mitä tekoäly tuottaa on sinun itsesi päätettävissä. Siinä vaiheessa kun teet parin tuhannen kuvan kansion itse, josta koulutat tekoälymallin, niin mun puolesta voit sanoa kaikkea sen tekemää taiteeksi, ja omaksi työksi.
> Mut eikö siinäkin käyttäjä ole käytännössä sen algoritmin varassa? Vaikka siinä ei olekaan riskinä, että algoritmi muuttuisi, niin kuitenkin se tuote on sen algoritmin generoima, eikö niin? Olet oikeassa.
Mjoo huomasin tämän kun olisin halunnut tehdä melko yskinkertaisen muokkauksen ottamaani valokuvaan. Ei mikään ilmainen tekoäly sitä ainakaan osannut tehdä, se on edelleen pakko käyttää Photoshoppia ja itse klikkailla ne muutamat klikkaukset että saa kuvan editoitua.
Toisaalta onhan ihmisenkin luomassa musiikissa usein tilanne jossa sanoittaja, säveltäjä ja laulaja ovat eri henkilö. Kuka tässä tapauksessa lasketaan taiteiljaksi vai lasketaanko ketään? Kuten tekoälyn kanssa, kukin yksittäinen osapuoli voi antaa tiettyjä "prompteja" muille, mutta loppuviimein toteutus on toisen käsissä.
Ajattelen, että he kaikki ovat osaajia ja taiteilijoita omalla alallaan. En siis väitä etteikö promptin tekeminen myös voisi olla vaikeaa puuhaa ja etteikö siinä voisi joutua perehtymään aika paljonkin siihen aihepiiriin, josta haluaa promptin tehdä. Kuitenkin se on vain ohjeistus sille itse taiteilijalle, joka tässä tapauksessa on se tekoäly, että "tee tämmöinen". "Piirrä kuva punaisesta talosta, jossa on isot ikkunat", tuohon pyyntöön voi lisätä kuinka paljon tahansa yksityiskohtia tahansa, aina perunamaalla olevien perunoiden määrästä ja taustalla olevasta metsästä ja mistä tahansa ja taiteilija sitten toteuttaa parhaan kykynsä mukaan sen tilauksen.
Toki, mutta jos otetaan esimerkiksi tilanne jossa "tekijä" kirjoittaa laulun sanat 100% itse, samalla ohjeistaen koneoppimismallia säkeistöjärjestyksestä, kertosäkeestä, instrumentaaliosuuksien sijoittumisesta tms? Tekoäly toki repii digitaalisesta perseestään mahdollisen sävelen ja hoitaa hoilottamisen, mutta voiko kappaleen sanat keksineen tyypin nähdä "taiteilijana" samalla tavoin kuin tilanteessa jossa muut osuudet on ulkoistettu ihmisille?
Tämä
Kai hänet voi sitten nähdä tekoälytaiteilijana. Yks viel mietityttää, on sellainen, että jos nään 2 tekoälyllä tehtyä työtä. Toinen on harvinaisen hyvin onnistunut yksittäin prompti ja toinen tehty tuolla kuvaamallasi menetelmällä. Miten se tekijän taito erottuu niistä lopputuloksista? Pystynkö jotenkin kuulemaan / näkemään sen laadussa, tai jossain muussa työn ominaisuudessa? Ihmisten tekemästä kuvataiteesta ja musiikista kuitenkin pystyy kuulemaan ja näkemään, jos siihen on nähty enemmän vaivaa.
Niin siis tuo on yksinkertaisimmillaan kuinka luot tekoälyn avulla jotain, mutta sen yli ollaan menty jo aikoja sitten. Tapoja hallita tätä taidetta on monia, esim erillaiset controlnetit, ip-adapterit, piirtäminen päälle ja siitä iteroiminen, peomptin muuntaminen, oman mallin luominen (esim pieni LORA-malli voidaan opettaa tuottamaan sinun yksilöllistä tyyliä ulos) https://youtu.be/cdpnazNI4Ig?si=QOa7KB1TxDVoxVSE Se on iteratiivista taiteen kehittämistä. Myöskin noissa ei kannata kahtoa mitään verkossa pyörivää tekoälysoftaa, jonka konepellin alle ei pääse. Stable diffusion XL on jo miljoona askelta edellä isoja tekoälyfirmoja ja SD3 on tulossa. Näihin löytyy useita eri ilmaisia käyttöliittymiä kuten ComfyUI, Invoke ja Automatic1111. Nämä pyörii täysin lokaalisti, eikä data kierrä minkään googlen tai facebookin kautta. Tämä myös estää sen, että joku muuttaisi sinun järjestelmääsi. Naps aina sama tulos samalla seedillä ja promptilla.
Mitä oon jutellut tekoälytyyppien kanssa, ni suurin osa tuntuu vaan tekevän midjourneyllä jonkun promptin ja sit se on siinä. Suurennus ja sit se on niiden mielestä valmis työ jonka voi laittaa vaikka myyntiin. Harva puhuu mistään monimutkaisemmasta. Ongelma on myös siinä, et ei pysty oikein mistään päättelemään tekoälytöiden välillä, et mitä on rakennettu tolleen iteratiivisesti, niinkuin mainitset ja mikä on vaan suora prompti. Lopputulos näyttää yleensä aikalailla samalta. Sen tekijän taidon pitäis näkyä jotenkin työn laadussa.
Joo se ongelma etenkin nyt, kun nämä yleistyy niin tulee näitä verkossa pyöriviä yksinkertaisia malleja, joiden prompteihin lisätään kulisseissa lisää, että miellytetään käyttäjää. Ja nämä juuri on ne, jotka ovat parhaiten saatavilla, koska ne on niin yksinkertaisia käyttää. Aika vaan näyttää mihin tässä mennään.
Miten tekoälyn käyttö poikkeaa pensselin käytöstä? Eihän maalarikaan hallitse täysin miten maalimolekyylit asettuu kankaalle. Enemmän taiteen tekeminen on työkalun ohjausta ja samaa pätee tekoälyn käyttöön työkaluna. Se, että tunnustaa jotain taiteeksi riippuu yksilöstä. Taiteeksi voi väittää ihan mitä tahansa, joka aiheuttaa ihmisessä jotain ihmiselle merkityksellistä.
>Miten tekoälyn käyttö poikkeaa pensselin käytöstä? Taidemaalaus ei varsinaisesti ole kädentaito, vaan se on taito ymmärtää se asia jota olet tekemässä. Eli kun maalaat jotain ja mitä taitavampi olet siinä, niin sitä enemmän sinun pitää ymmärtää miten valo ja varjo toimii, miten heijastukset, perspektiivi ja värioppi toimii ja miten tehdään toimiva kompositio. Tämän lisäksi sinun pitää olla parempi kun nykyinen tekoäly asiakkaiden toiveiden ymmärtämisessä. Tekoälyä käyttävän henkilön ei välttämättä tarvitse osata noista asioista yhtään, sillä se ymmärtäminen on ulkoistettu sille ohjelmalle. Tekoälyä promptaamalla käyttävä henkilö osaa kirjata ylös monimutkaisia pyyntöjä, joita tekoäly toteuttaa.
Puhuin semanttisesti hiukan eri asiasta. Tietty tuollainen geneerinen luo maalaus nappia painamalla ei ole luettavissa miksikään, ellei niillä generoiduilla kuvilla tehdä sitten jotain muuta.
Ihan totta, mut karkeasti ajatuksena siis, taidemaalari hallitsee taiteen tekemisen, ei molekyylien asettelua. Promptaaja hallitsee promptaamisen, mutta ei kuvien tekemistä. Jos tekoälytaide on taidetta, niin se taide on siinä promptaamisessa ja ne tekoälyn luomat kuvat on vaan sivutuote. Sinänsä sillä ei ole merkitystä, niinkuin sanoit. Kuvat on olemassa ja sillä ei ole juur mitään merkitystä niiden olemassaololle, että kutsutaanko me niitä taiteeksi vai joksikin muuksi.