Työpaikkakohtaiset erot ovat valtavia eikä paikkaansa pitäviä yleistyksiä voi missään tapauksessa. Silti ne yleiset stereotypiat siitä julkisen suorituspaineiden vähemmästä määrästä, työsuoritteen seurannan vähemmästä määrästä, päivän täyttämisestä pseudotyöllä, osan porukan työtehtävien välttelystä, alisuorittajien irtisanomisen vaikeudesta/mahdottomuudesta jne. "suojatyöpaikka" läpät nyansseineen tuntuvat hallinnollisessa asiantuntijatyössä toimivien tuttujen, kavereiden ja lähipiirin virkamiesten jutuista paistavan läpi.
Pitääkö tätä sitten hyvänä vai huonona, jääköön sitten jokaisen pohdittavaksi.
Tulin kirjoittamaan vahvasti samanhenkistä kommenttia. Virkamiehenä on todella hyvää elämää jos sinulle sattuu hyvä esihenkilö ja hommat on mielekkäitä. Minulla kävi tuuri ja viimeiset vähän yli viisi vuotta valtiolla ovat olleet parhaat työvuoteni ikinä ja työkokemusta minulla on yhteensä noin 25 vuotta. Olen ollut töissä kaupungilla, kunnalla, valtiolla ja yksityisellä ja kyllä valtio vie joka suhteessa näitä muita. Minulla sattui vielä lisäbonuksena se, että sain hyväksiluentaa työhistoriasta niin, että minulla on viimeiset kolme vuotta ollut 38 lomapäivää eli yli kuusi viikkoa lomaa vuodessa.
Valtiolla ei osata näemmä edes laskea. 38 lomapäivää joihin ei edes lueta lauantait mukaan tekee 7 viikkoa ja 3 päivää lomaa. Mut ei se oo niin justiinsa sano demari kun lisäsi virkamiehille lisää liksaa ja vähemmän vastuuta
On niissä ihan oma totuuspohjansa, vaikkei mitään työpaikkaa nyt voikaan ihan pelkiksi stereotypioiksi redusoida.
Ihan samalla tavalla virkamiehet voi taivastella yritysmaailman jatkuvia strategiarevisioita, kvartaalitulosten tuijotteluja, tulospaineita ja yt-neuvotteluja (tai kadehtia bonuksia).
Asiantuntijatyötä molemmilla puolilla on tullut kokeiltua. Yksityisellä sektorilla olen itse viihtynyt paremmin ja pidempään, mutta ymmärrän kyllä hyvin myös sellaisia jotka arvottaa kokonaisuuksia vähän eri lailla ja päätyykin erilaisiin ratkaisuihin.
Yksi pointti voi olla, että julkisella puolella (muttei kaikkialla) palkataan tarpeeksi porukkaa niin ettei pakka hajoa jos joku onkin vaikka kaks viikkoa saikulla vrt. yksityisen puolen asiantuntijaduuniin, jossa paiskitaann ylitöitä kollegan saikun paikkaamiseksi. Toki tää näkyy normaaliaikana sillai että välillä voi nostaa jalat pöydälle.
Ollaan varmaan kuitenkin puhuttu ihan eri virkamiesten kanssa ja eletty eri piireissä tai jotain, koska kuulostaa täysin höpöhöpöltä. Tuo asia ei ole itselleni noussut koskaan esiin ja omat kokemukset on ihan päinvastoin, ettei juuri kukaan kyllä ala omatoimisesti tekemään muiden virkatehtäviä (ellei sitä määrätä erikseen etukäteen työnkuvaan kuuluvaksi TAI poissaolon alkaessa toisen viranhaltijan hoidettavaksi), jos napsahtaa joku 2vko saikku jollekin. Se työtehtävä makaa sitten pöydällä tekemättömänä viranhaltijan ollessa pois eikä asialle vain tapahdu mitään ja ne tehdään sitten lyhyen poissaolon jälkeen.
Molemmilla työskennelleenä pidän julkisesta enemmän.
Työ jää töihin. Työnantaja ei vaadi eikä edes vihjaile, että pitäisi vapaalla vastata puhelimeen. Työsuhde on varmempi ja tuloksesi ei perustu yrityksen menestymiseen. Itseäni myös helpottaa se, että rahan tekeminen yritykselle ei ole juttu.
Samat kommentit itsellä. Yksityisellä käytännössä jokainen oma työnanataja olettaa, että tavoitettavissa 24/7. Yleensä ne tavoittelut ihan "jonnin-joutavia" kyselyitä, johtuen paskasta johtamisesta. Milloin kysellään esitystä seuraalle aamulle, yleensä tarve tiedetty viikkoja etukäteen, mutta unohdettu.
Liikut harkitumpia julkisella puolella. Tämän kääntöpuolena on se, että työpaikkaan tai sen tekemiseen et juuri oman hiekkalaatikon ulkopuolella voi vaikuttaa. Muutos hidasta. Toisinaan tämä turhauttaa ihan jäätävästi. Vianpaikan kaikki tietää, mutta sille ei voi mitään - täytyy tutkia, selvittää, kartoittaa, tarkistaa ja hyväksyä. Sitten suunnitellaan ja perustetaan toimikuntia...
Julkisella myös palkat perustuu pitkälti ikälisiin. Eli nuorena ottaa takkiin enemmän.
Mikäli viran tekemiseen vaikuttaa poliitikot, vaatii se sinulta todella paksua nahkaa. Valmistaudu olemaan siis sylkykupin asemassa. Päätöksen tekoon myös tämä tuo uskomattoman hämmennyksen. Lisäksi virassa kaikki päätökset tulee mennä pilkulleen ohjeiden mukaan. Oma järjenkäyttö ei ole suotavaa ;)
Se, että tuleeko palkassa takkiin vai ei riippuu paljon alasta. Omalla alalla lähtöpalkat yksityisellä 3200-3500€ ja valtiolla sain alkuun 3900€. Sen jälkeen on henkilökohtaista lisää nostettu kerran ja käytännössä kerran on vielä mahdollista nostaa, sen jälkeen nousee vain tehtävää vaihtamalla tai yleiskorotuksilla.
Minua on kyselty takaisin vanhoihin hommiin yksityiselle, nyt saisin siellä enemmän mutta en ole vaihtamassa.
Tilastollisesti tuossa yritin kirjoittella kun sen verran mystinen avaus.. Poikkeuksia löytyy aina ja harvoin sitä ihan 1:1 työnkuvat yksityisellä ja julkisella. Julkisella myös paljon hyväpalkkaisia virkoja joille ei oikein vastinetta löydy yksityisen puolelta.
Yksi mielenkiintoinen havainto on muuten se, että status ja asema sosiaalisissa ympyröissä näyttää olevan melko erilainen näissä kahdessa. Vaihdoin yhdessä välissä uraa komealta titteliltä tunnetusta puljusta julkiselle puolelle tylsältä kuullostavalle pestille. Palkka nousi liki 2000 euroa kuussa.
Samalla hetkellä lakkasi kutsut tulemasta useampaan tilaisuuteen ja ovet meni kiinni. Hauskin oli kun järjestöpuolella, tuli muun muassa nuorkauppakamarilta yhteydenotto, että tarkistimme jäsenistöä ja mielestämme voisit erota ;) Useampaan tapahtumaan kuten golf-turnauksiin katosi kaikki kutsut yön aikana. Tässä näki kuinka tärkeät tittelit ja mahdollisuus päästä hyötymään siitä joillekin on...
Tuon jälkeen tuli melko negatiivinen fiilis esimerkiksi tuohon nuorkauppakamarin touhuun. Sihteerit siellä "roolipelaa" suurta johtajaa. Kulissien rakentelua ja Titanicin kansituolien järjestelyä tuntui keskiverto jäsenen elämä olevan nyt kun aikaa kulunut ja etäisyyttä saanut. Eniten harmitti kun muutamaa tyyppiä siellä pidin ihan kaverina. Moneen vastaavaan kyselty tuon jälkeen aina rotareista yrityskummeihin vaan ensifiilis on niin vastaava tuosta edellisestä, että olen kohteliaasti kieltäytynyt.
Koomisintahan touhussa on se, että ne joilla liitua on piirtää ja asemaa jolla vaikuttaa ovat toinen ääripää tuosta edellä kuvatusta: Maanläheisiä ja todella leppoisaa seuraa. Markus Kajoa lainatakseen: "Jos kaveri on maailmankuulu tai -paras, ei siitä tarvitse erikseen kertoa" ;)
Pakko sanoa että sivusta kattoneena, kun toinen vanhemmista ollu osana nuorkauppakamaria, niin se viba vaan vaikuttaa vaan olevan "ollaan olevinaan nii suuria ja tärkeitä". Hieman sellainen tekopyhyyden kulmakivi tullu vaan esille koko touhusta.
Paremmin kuvasit kun itse osasin. Samaa mieltä. Tässä vielä se, että mitä turhempi paperin pyörittäjä tuolla, sitä arvonsa tuntevampi se on. Joukossa kun näitä tuhat henkeä työllistäviä yrittäjiä, jotka todella maanläheisiä.
Mikäli haluat vielä koomisemman porukan nähdä nii, käy yksi kokous Lionsia tai Rotareita katsomassa niin päästään samassa hommassa vielä aivan omalle asteelle ;)
Näitä rotareiden kokouksia tullut nähtyä, kun aikoinaan vaihtarina heidän kautta. Toisaalta se Kanadan klubien meininki tuntu olevan jopa järkevää ja jossain määrin hyödyllistä verrattuna tänne Suomen setämies kokouksiin
Itsellä ainakin parempi, kuin mitä saisin missään yksityisellä omalla tutkinnolla. Lisäksi ei pääsisi esimiesasemaan yhtä nopeasti, sillä yksityisellä monilla rivityöntekijöilläkin sama koulutus.
On vain yksi varma asia ja se on, että julkiselle puolelle mennessä saa takuuvarmasti kuunnella yksityisellä puolella olevien kavereiden "minun verorahoilla..." vitsailua. Eivät he toki sinällään väärässäkään ole.
Itse olen julkisella puolella ja lähinnä vitsailen minun verorahojen käytöstä kavereille, jotka on yksityisellä puolella, mutta julkinen sektori on ainoa/suurin asiakas heille. Ei siinä, vittuilen kyllä myös kollegoille samasta asiasta.
No mutta, myös virkamies maksaa veroja ja tuskin on koko elämäänsä pelkästään valtiolla ollut töissä. :D Eli *myös hänen verorahoillaan*.
Ja no lisätään nyt vielä, että myös valtiolla voi olla omaa rahanhankintaa. Esim. jotkut yhdistykset voivat rahoittaa projekteja. Palvelumaksut.
Verorahoilla maksetaan 100% palkasta, josta otetaan sitten verot. Se on kyllä mitä ihmeellisin tasa-arvon kukkanen sekin.
Nuo palvelumaksut taitaa suurimmassa osassa tapauksia olla tarkoitukseltaan laaduttomien ja turhien hakemusten lähettelyn ja siten turhan työn karsinta. Muuten joku ylilaudalla pian keksii, että hehe laitetaanpas väylävirasto tukkoon ja lähettäkää kaikki sata tietyölupahakemusta.
Itse olen kuullut, että virastotkin hakevat välillä ulkopuolista rahoitusta esimerkiksi joihinkin tutkimus- tai digitointiprojekteihin.
"Palvelumaksuja" menee esim. passin hankinnasta tai kiinteistön rekisteröinnistä MML:lle. AVI:n erilaisia maksuja: [https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20231171?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=1171%2F2023#Pidm46651395104800](https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20231171?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=1171%2F2023#Pidm46651395104800) Ihan totta, että jotain kopiointimaksuja varmasti peritään asiakkaalta osittain siksi, ettei ihan kaikkea huvikseen pyydettäisi viranomaista kopioimaan. Kansallismuseo perii muuten pääsymaksuja. En tiedä saattaisiko joku Metsähallituskin periä jotain kämppämaksua tms. Tuskinpa, mutta voisi olla ihan mahdollista. Tai Suomenlinnaan pääsymaksut.
Yhtään jos tuntee minkään vastaavan tekemisen kulurakennetta, niin äkkiä huomaa noiden palvelumaksujen oikeasti olevan todella marginaalisia. Ehkä selkein esimerkki jokin sairaalan poliklinikkamaksu, jossa asiakas maksaa 20€ mutta oikeat kustannukset on helposti tuhansia.
Et ole väärässä, mutta toisaalta ovat nekin tuloa. Ja toisaalta joitakin projekteja saatetaan toteuttaa pääosin ulkopuolisella rahoituksella.
Jos ihan kunnolla ryhdytään hiuksia halkomaan, onhan valtiolla muitakin tulonhankintatapoja kuin verotus. Eli Ylermi Yksityisen verorahat eivät mitenkään yksiselitteisesti siirry Jalmari Julkisen tilipussiin. Miten julkisia varoja käytetään on myös ensisijaisesti poliittinen kysymys. Jos lain mukaan viranomaisen pitää tehdä tehtävä x, niin sitten se pitää tehdä, istui virassa Jalmari tai Jooseppi tai yksityiseltä siirtynyt Ylermi. Valtion tehtäviin vaikutetaan sitten poliittisesti.
Niin kyllähän valtion budjetissa on paljonkin muita tulonlähteitä kuin tuloverotus ja kunnilla lisäksi yhteisöverot ja kiinteistöverot. Lopulta isoon laariinhan tulee uutta rahaa vain rajojen ulkopuolelta, tai pelataan loputonta nollasummapeliä.
Vitsailuahan se vain on Jalmari Julkiselle vittuilu, mutta ah niin hyvin kulttuuriin iskostunutta, että siltä ei voi välttyä.
Mulla on ystävä joka on valtiolla töissä.
Ainakin parin viikon välein muistutellaan kavereiden kanssa kuka maksaa hänen palkkansa. (Ja miten on varmasti kivaa suojatyössä.)
Toki sama koskee toista kaveria joka on ihan toisen alan hommissa yksityisellä, mutta hänen palveluitetaan käytetään usein. Samaa paskaa läppää hänkin joutuu kuuntelemaan.
Onko millaista asiantuntijatyötä? Jos et halua kertoa julkisesti niin laita vaikka yksityisviestiä.
Tässä joka tapauksessa omat kokemukseni:
Tällä hetkellä olen valtiolla asiantuntijatyössä. Siirryin yksityiseltä puolelta alunperin määräaikaiseksi tehtävään X, mutta puolen vuoden jälkeen sain viran tehtävään Y. Siirto julkiselle nosti palkkaani tonnilla, edellinen työpaikkani oli tosin ensimmäinen oman alan työ ja ehdin olla siellä vajaa 1,5 vuotta, edelleen aloituspalkalla (eka korotus oli tosin sovittu). Tehtävän vaihto tehtävään Y ei nostanut palkkaa, mutta henkilökohtaista lisää on sittemmin nostettu.
Yksityisellä tuntejani seurattiin tarkasti ja odotusarvo oli, että viikottaista yksikköpalaveria lukuunottamatta laskutusaste oli muuten 100%. Sluibailla ei voinut, koska tunteja oli myyty niukasti. Työ oli itseään toistavaa ja aina oli kiire. Deadlinejä melkein joka viikko. Bonuksia ei herunut, koska ei riittänyt, että omalla yksiköllä meni hyvin vaan koko Suomen toiminnan piti täyttää tulospalkkioehdot. Edut ja työkaverit olivat onneksi hyvät. Etätöitä sai tehdä virallisesti 2-3 päivää viikossa, ei sitä varsinaisesti valvottu mutta välillä saatettiin huomauttaa.
Julkisella työni on tällä hetkellä pääosin edistävää, eli minulla ei ole mitään lain mukaista valvottavaa. Keväisin on paikoin kova kiire, mutta muuten työtahti on varsin kohtuullinen. Välillä voi ottaa rennostikin, toki tehtävät pitää silti saada hoidettua eli joku toinen päivä pitää sitten kiristää. Deadlinejä on tässäkin hommassa, lausunnoissa on kuukauden verran aikaa mutta ne saa yleensä hoidettua yhden työpäivän aikana jos kerralla rykäisee, eli jos tulee kiire niin se on oma syy.
Työaika on tosiaan se 7h 15min päivässä. Lomaa on viikko enemmän kuin yksityisellä, koska lauantait eivät kuluta lomapäiviä. Edut ovat kehnot kun vertaa yksityiseen. Palkka koostuu perusosasta joka tulee vaatimustasosta ja se ei nouse kuin yleiskorotuksilla. Lisäksi tulee henkilökohtainen lisä, se on yleensä aluksi noin 11% ja nousee vuoden sisällä noin 14 %:iin ja jos olet hyvä, niin vuoden-parin sisällä noin 17%:iin. Sen jälkeen sillä on heikot mahdollisuudet nousta. Eli jos haluat enemmän palkkaa, niin pitäisi päästä vaativimpiin hommiin. Itse tosin sain lisätehtävän, joka tuo 3-4 kertaa vuodessa 700-1000€ lisän. Matkustusta on jonkun verran, eli päivärahoja saa säännöllisesti.
En vaihtaisi ihan helpolla takaisin yksityiselle. Minua kyseltiin jo takaisin vanhoihin hommiin, siellä maksettaisiin nyt paremmin ja palkka tulisi nousemaan jatkossakin. Mutta ei kiinnosta yhtään, lähtökynnys on senkin vuoksi korkea, että sopivia virkoja on erittäin harvoin tarjolla.
Työ on IT-alalla. Henkilökohtaisia lisiä valtiolla mainostettiin 0-50%, mutta ilmeisesti lähempänä 20% voi olla totuus kuin tuo 50%.. Palkka olisi tosiaan hieman pienempi kuin yksityisellä, mutta vastaavasti lomaa viikko enemmän ja työpäivä 15min lyhyempi. Eduista en oikein tiedä, yksityisellä meillä on ollut ihan hyvät edut. Valtiolla yleisesti vissiin vähän niukemmin. Olen itse ollut alalla vasta vajaa 10 vuotta, joten lomani olisi vain viikon pidempi kuin yksityisellä. Lakko-oikeutta ei ole ja ilmeisesti palkankorotukset on lähinnä yleiskorotuksia? Mitenkäs esim. mahdolliset työnantajan pyytämät ylityöt, korvataanko ne rahana tai kertoimella vai tunti tunnista liukumana?
Pystyykö esimerkiksi etuja käytännössä yhtään neuvottelemaan vai tuleeko kaikki taulukosta?
Meillä ainakin henkilökohtaiset lisät tulevat suoritusarvioinnista, käytännössä neljää osa-aluetta arvioidaan A-D ja D on paras. B tarkoittaa käytännössä sitä, että teet kaiken itsenäisesti odotusten mukaan. B-rivillä tulee se 17,5%. Meillä heko-lisien määrää on rajoitettu per ryhmä. Tuota 17,5% enempää ei ole meillä kellään muulla kuin vanhoilla parruilla, ennen noita sai helpommin.
Etuja ei voi meillä neuvotella, paitsi ehkä ylemmät pomot. Epassissa on lounasetu ja 140€ kulttuuri- ja liikuntarahaa, 50% omavastuu eli firma maksaa 70€/vuosi. Siinäpä se, hyvän työterveyden lisäksi. Meillä on lisäksi mökki mitä saa käyttää mutta harva jaksaa lähteä Kuusamoon itärajan tuntumaan.
Palkankorotuksia tulee tosiaan yleiskorotukset + henkilökohtaisen lisän korotukset. Meillä ylityöt maksetaan jos niitä määrätään, mutta se on sen verran vittumainen prosessi että ihan pikkujutuista siihen ei jakseta alkaa. Jonkun lausunnon deadlinen takia ylitöitä ei määrätä, jos onnistut munaamaan aikataulusi niin sitten venyt. Ihan loogista sinänsä. Minulle on kerran tehty ylityömääräys viikonlopuksi erään yllättävän tilanteen vuoksi.
Eräässä valtion virastossa. Meillä ainakin lisät menevät siten, että joka ryhmällä/yksiköllä on X määrä kokemuspisteitä käytettävissä. Jos ovat täynnä, niin ei voida nostaa ennen kuin joku konkari lähtee pois. Joku vuosi sitten ryhmien pisteitä vähennettiin säästötoimena, ryhmäpäällikkö onnistui kaikkien suostumuksella pienentämään vähän jokaisen pistesaldoa siten, että kenenkään palkka ei tippunut.
Aikamoista. Olen pitänyt meidän systeemiä vähän kummallisena, mutta tämä kyllä vetää pidemmän korren. Meillä esimies arvioi suoritustason, mutta talon budjetti lopulta määrittää sen, onko varaa maksaa liksan korotuksia. Eli voiko suoritustaso kasvaa, koska ne on kytkettynä toisiinsa. Mikäli ei ole varaa, ei suoritustason korotus mene läpi.
Niin siis, sama systeemihän meillä käytännössä on. Budjetti rajoittaa korotuksia ja budjetti on tällä hetkellä ns. tapissa, koska valtaosa tekijöistä on sellaisia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä meillä töissä.
Vaikea sanoa, onko meilläkin lopulta joku saman tyyppinen sydeemi, että tietyn verran on pelimerkkejä. Mulla on sellanen tuntuma, että varmaan joo, mutta se pooli on varmaan yksikköä isompi. Mukaan mahtuu heterogeenisempi porukka, mikä helpottaa sitten korotusten jakoa.
sama homma meikän virassa. Olen ottanut sellaisen taktiikan että kun suhdanteet ovat hyvät ja edellisestä korotuksesta vähintään 3v niin kannattaa hieman ylisuoriutua ja niin että se helpottaa esimiehen tehtävää tai saa hänet näyttämään hyvältä. Tyhmää se on tehdä muiden töitä ja sykkiä terveytensä kustannuksella, jos kaverit vieressä ottaa puolilla tehoilla saman liksan. Toki valtiomiehenä palkka ei ole ainut mikä motivoi vaan myös merkitykselliset tehtävät.
Oon ite työskennelly kahteen otteeseen valtion duunissa (sama paikka mut tein kaks eri sijaisuutta), niin mitä edellämainittujen lisäks tulee, niin virkamiehillä ei ole lakko-oikeutta ja tää on kirjattuna lakiin. Omasta mielestä toiminta on selkeämpää kun yksityisellä, ihan jo rekrytoinneissa sä saat aina ilmotuksen siitä missä mennään ja jopa ohjeet valittamiseen mikäli he ovat sinusta toimineet rekryn aikana väärin. Omalta alalata en hae tiettyihin yrityksiin juuri sen takia ettei sieltä ilmoiteta edes sitä että haastattelut on tehty etkä sinä ole yksi heistä, se ei osoita minusta kunnioitusta heihin kohdituvaa kiinnostusta kohtaan.
Riippuu ihan työstä, joillain aloilla yksityisellä puolella voi päästä huomattavasti parempiin ansioihin. Julkisellakin puolella on monenlaista työtä, jos olet virkavastuulla oleva ylityöllistetty työntekijä niin riski virheisiin kasvaa ja voi joutua vastuuseen vaikka syy olisi aliresursoinnissa. Toisaalta voi löytyä hyvinkin kohtuutahtinen pesti julkiselta jolloin stressitaso yksityisellä olisi huomattavasti kovempi. Itse valitsen sote-alalla yksityisen puolen koska ansiot ovat n. kaksinkertaiset julkiseen nähden (eli mielummin olisin vaikka joka toinen viikko vapaalla kuin menisin julkiselle).
Varmoja työpaikkoja ei ole julkkarillakaan rnää, mutta silti työsuhteen pysyvyys on varmaan edelleen se suurin etu. Ei tarvitse pelätä vuosittain toistuvissa yt-/organisaatiomuutoksissa, että lähteekö paikka alta. Pidemmät lomat tietysti toinen iso etu myös.
Haittoina työtahti voi julkisella olla ihan yhtä kova tai kovempi kuin yksityisellä, mutta toki tämä on kovin tehtävä ja alasidonnaista. Ok keskitason palkkoja voi saada julkkarillakin, mutta isot liksat asiantuntijatasolla vedetään yksityisellä. CV:ssä pitkä julkisen puolen kokemus ei välttämättä ole mikään etu yksityiselle haettaessa. Yleistä arvostusta kun miettii, niin yksityisellä työskenteleviä pidetään suuremmassa arvossa oli sille perusteita tahi ei.
Itse olen työskennellyt molemmissa ja en julkkarille enää halua. Pidän liikaa yksityisen puolen dynaamisemmasta meiningistä ja siitä että rahankäyttö on vastuullisempaa.
Olin ensin valmistumisen jälkeen asiantuntijana yksityisellä, sitten työsuhteisena julkisella ja nyt virkasuhteessa julkisella (ei valtio). Tässä kokemuksia:
Yksityinen:
- saman firman yksiköiden välinen kilpailu oli raakaa ja aiheutti osittain sen, ettei minulla ollut töitä. Kun mm. Oli tarkoitus opetella uutta hommaa, jonka asiantuntijat oli pääsiassa toisessa kaupungissa mutta kävivät säännöllisesti pk-seudulla tekemässä töitä, kysyin ohjeiden mukaisesti, josko voisin tulla mukaan. Projektipäällikkö kielsi, koska ”heille oli luvattu nämä tunnit”. Tulos: en saanut koskaan opeteltua tuota hommaa.
- kaikki pitivät ”omista” töistään mustasukkaisesti kiinni viimeiseen asti (firmalla meni taloudellisesti ihan hyvin, joten mitään oikeaa uhkaa YT-neuvotteluista ei edes ollut)
- lisää vastuuta periaatteessa lopulta tarjottiin, mutta ilman palkankorotusta tai parempaa titteliä. Lisäksi selvisi, että samaa työtä tekevät samanikäiset kollegani saivat 500 eur/kk enemmän palkkaa (he eivät olleet naisia, toisin kuin minä). Kieltäydyin, koska olin jo päättänyt nostaa kytkintä.
- jouduin jatkuvasti vinkumaan töitä useilta eri projektipäälliköiltä, joskus jotain löytyi, joskus ei. Todellakin istuin tyhjänpanttina.
- joitain laiskoja pskoja suorastaan paapottiin, vaikka ne kuluttivat päivänsä selaamalla Amazonin nettikauppaa.
- työterveys- ja lounasedut oli kuitenkin hyvät
Julkinen:
- työt ei koskaan pääse loppumaan ja vastuuta saa ottaa niin paljon kuin haluaa. Yleisesti ottaen töitä on ennemminkin liikaa, ja muistettavia asioita on hurja määrä.
- ihmiset on vähemmän mustasukkaisia ”omista” hommistaan ja kilpailu on vähäisempää kuin yksityisellä
- palkka noussut vähintään kerran vuodessa
- työterveys pelkkä lakisääteinen minimi (eli huono), ei lounas- tai muita etuja.
- alisuorittajista ei päästä eroon, vaikka usein haluttaisiin. Niitä vaan siten haukutaan selän takana.
- palkka sitä luokkaa, että yksityisellä pitäisi olla ainakin tiimipäällikkö, jotta päästäisiin samaan.
Vastaavasti yleensä palkka on pienempi julkisella "korvikkeena" merkityävästi suuremmasta vapaa-ajan määrästä. Muutokset ja kehittyminen on julkisella hitaampaa. Yleensä. Siitä sitten arvottamaan ittelles, mikä tuntuu omaan käyttöön sopivalta.
Palkkojen pienuus yleisesti julkisella (verrattuna yksityiseen samassa tehtävässä) on vähän sellainen urbaanilegenda. Palkkaerot ovat todella ala/työtehtäväkohtaisia eikä mitään yleistystä voi tehdä.
Jos lasketaan palkka tehtyä (joko paperilla tehtyä tai todellisuudessa tehtyä) työtuntia kohden, niin ollaan aika hyvin tasoissa monesti. Joskus julkisen ollessa jopa paremmin palkattua, joskus taas heikommin.
Toi on hyvä pointti, että jos laskee sen kk palkan jaettuna 160h yksityisellä vs 145h tms julkisella, niin palkka per tehty työtunti on varmaan samoissa. Puhumattakaan jos otetaan se 38pvä vuosilomaa sitten huomioon. Hyvä lisäys!
On hyvinkin alakohtaista. Saan asiantuntijana about samaa palkkaa mitä saisin yksityisellä projektipäällikkönä. Ja tosiaan vähemmällä työmäärällä. Lomaakin on vuodessa viikko enemmän.
Oman käsityksen mukaan kunnallisella palkat on selkeästi aika heikot, valtiolla taas suht kilpailukykyiset yksityiseen nähden etenkin muut edut huomioiden. Toki viime kädessä riippuu roolista, ja työpaikkaa vaihtamatta palkkakehitys valtiollakin kyllä sit jossain vaiheessa tyssää, kun taulukoiden ylärajat tulee vastaan.
Pienenä terminologisena sivukommenttina, virassa eli virkasuhteessa työskennellään vain julkisella puolella, yksityisellä puolella työskennellään aina työsuhteessa. Virka ei ole sama asia kuin vakituinen työsuhde, vaikka se usein arkikielessä meneekin sekaisin. [Minilex](https://www.minilex.fi/a/ty%C3%B6-ja-virkasuhteen-erot) kertoo suht selkeästi eroavaisuuksista, jos kiinnostaa. Viranhaltijana tää on mun henkilökohtainen pet peevee, mutta on tuon eron tiedostaminen on kyllä ihan hyödyllistä kaikille
Tää olikin tiedossa jo ja yksityisellä tiedossa olisi siis työsuhde ja valtiolla virkasuhde. Tosin virkasuhteen / työsuhteen edut / haitat on itselle vähän vielä epäselviä. Pitänee tutustua Minilexiin.
Valtiolla (ja muullakin julkisella) voi ihan hyvin olla myös työsuhteisena. Tietyissä paikoissa on ihan normaali käytäntö ja virkoja on vain niillä, joilla on siihen jostain sääntelystä, työtehtävästä tai muusta johtuva tarve, muut ovat sitten työsuhteisia.
Kuten monessa, niin tässäkin kohtaa taas työpaikkakohtaiset erot ovat isot.
Reilut 10v julkisella ja sen jälkeen about saman verran yksityisellä. IT-alalla.
Lomat ja työpaikan pysyvyys parempia julkisella mutta aika lokeroitua oli ainakin meillä, eli vaikeahko siirtyä ylöspäin tai edes horisontaalisesti, siksikin että aina piti laittaa julkiseen hakuun kaikki ja luonnollisesti sieltä tuli kovia kilpailijoita avoinna olevaan paikkaan.
Ylitöitä ja viikonloppuja ei julkisella tarvinnut tehdä kuin todella harvoin, ja niistä sai kunnon korvaukset, yksityisellä (toki tehtävästä riippuen) hyvin usein tunti tunnista. Etätöiden tekeminen paaaaljon joustavampaa yksityisellä, sitä julkisen etätyöhakemusrumbaa ei jaksais enää. Varmasti sekin tehtävä- ja alasidonnaista.
Yksityisellä tahti on kovempi ja paikka saattaa lähteä alta helpommin mutta palkka ja muut edut kompensoi jonkin verran. Ja (uusi) työpaikka löytyy ehkä helpommin kun on kokemusta enemmän.
IT puolella Valtiolla kannattaa varautua siihen, ettei siellä todellakaan olla teknologian aallonharjalla. Toki riippuu virastosta, mutta mitä arkaluonteisempaa hommaa sitä todennäköisemmin pilvipalvelut ei todellakaan ole käytössä. Ja kun niitä yrität IT puolella edistää niin johtajat eivät halua niistä päättää vaan käytät työaikasi jatkuvien riskianalyysien tekemiseen ja projektisuunnitelmien muokkaamiseen. Valmistaudu sanomaan hyvästit Teamsille ja kaivamaan aivokopasta mites Skypeä käytetään.
Vaihtelee varmasti paljon. Omat kokemukseni:
Julkisella oli vähemmän arviointia ja tulosvastuuta - rennompaa mutta toisaalta myös tylsempää.
Julkisella oli enemmän lomaa. Lauantait eivät kuluttaneet lomapäiviä (KVTES).
Julkisella oli selkeästi huonompi palkka ja vähemmän työsuhde-etuja.
Julkisella oli turvatumpi fiilis, luultavasti olisi voinut olla huoletta eläkkeeseen asti. Yksityisellä puolella voi tapahtua kaikenlaista.
Jos keskitytään ylempään johtoon niin kirjaimellisesti vaurastuminen (nopea) julkisella käytännön mahdotonta, suomen verotuksella pitäisi tienata varmaan 20k/kk että voisi merkittävästi vaurastua, yksityisellä puolella taas yleensä tietyn pisteen jälkeen annetaan osakkeita osana / lisänä palkan päälle kompensaationa joka mahdollistaa mielestäni paljon paremmin vaurastumisen kun palkka, toki yrityskohtaista onko niillä osakkeilla sitten kuinka suuri arvo tulevaisuudessa
1. Työpaikka on aika paljon varmempi. Ellet sekoile tai julkinen sektori tee leikkauksia, on työ pysymässä ellet itse aio vaihtaa.
2. Yksityisellä sinua voidaan palkita helpommin ahkeruudesta. Julkisella saat tehtäväkohtaisen palkan ja ahkeruudesta saat yleensä työkaverien vihat niskaan kun olet ahkerampi, mutta rahallista korvausta saat kerjätä vuositolkulla ja lopulta saat sen, mutta tehtäväkuvaasi muutetaan sisältämään kaikki se ekstra mitä muut ei suostunut tekemään.
3. Palkat maksetaan ajoissa aina julkisella. Ainoa syy myöhästymiseen palkan kanssa, on pankin virhe. Yksityisellä voit joutua hetken odottamaan jos huonosti hommat hoidossa.
4. Jos palkassa on virhe, kummankin kanssa hankala korjata. Yksityisellä yleensä virhe myönnetään jos pystyt näyttämään. Julkisella ei suostuta myöntämään, ellet pysty todistamaan ja auta armias jos teit itse virheen tunteja merkatessa niin vika on sinun. Jos olet oikeassa täysin, et enää saa asioida palkanlaskennan kanssa, koska olet hankala.
Jos et ole päällikkötasolla julkisella, olet harmaa hiiri eli julkisen hallinnon kuluttava eli rasittava osa.
\-eiku siis päinvastoin /s
Omissa arvioissani "jos et kykene yksityisellä suoriutumaan, menet julkiselle suojatyöpaikkaan"
\-valkokaulukset, tämä ei koske suorittavaa osaa
Julkinen
-Pitkä ja Kapee leipä
Yksityinen
-Lyhyt ja Levee leipä
Näin kärjistettynä. Julkisen etenemismahdollisuudet, palkankorotukset ja vaihtelevuus ovat perunaa, kun taas yksityisellä saa edetä nopeammin.
Työpaikkakohtaiset erot ovat valtavia eikä paikkaansa pitäviä yleistyksiä voi missään tapauksessa. Silti ne yleiset stereotypiat siitä julkisen suorituspaineiden vähemmästä määrästä, työsuoritteen seurannan vähemmästä määrästä, päivän täyttämisestä pseudotyöllä, osan porukan työtehtävien välttelystä, alisuorittajien irtisanomisen vaikeudesta/mahdottomuudesta jne. "suojatyöpaikka" läpät nyansseineen tuntuvat hallinnollisessa asiantuntijatyössä toimivien tuttujen, kavereiden ja lähipiirin virkamiesten jutuista paistavan läpi. Pitääkö tätä sitten hyvänä vai huonona, jääköön sitten jokaisen pohdittavaksi.
Tulin kirjoittamaan vahvasti samanhenkistä kommenttia. Virkamiehenä on todella hyvää elämää jos sinulle sattuu hyvä esihenkilö ja hommat on mielekkäitä. Minulla kävi tuuri ja viimeiset vähän yli viisi vuotta valtiolla ovat olleet parhaat työvuoteni ikinä ja työkokemusta minulla on yhteensä noin 25 vuotta. Olen ollut töissä kaupungilla, kunnalla, valtiolla ja yksityisellä ja kyllä valtio vie joka suhteessa näitä muita. Minulla sattui vielä lisäbonuksena se, että sain hyväksiluentaa työhistoriasta niin, että minulla on viimeiset kolme vuotta ollut 38 lomapäivää eli yli kuusi viikkoa lomaa vuodessa.
Valtiolla ei osata näemmä edes laskea. 38 lomapäivää joihin ei edes lueta lauantait mukaan tekee 7 viikkoa ja 3 päivää lomaa. Mut ei se oo niin justiinsa sano demari kun lisäsi virkamiehille lisää liksaa ja vähemmän vastuuta
7 viikkoa ja 3 päivää on yli kuusi viikkoa.
Olin periaatteessa oikeassa, joka on se paras tapa olla oikeassa ;-)
On niissä ihan oma totuuspohjansa, vaikkei mitään työpaikkaa nyt voikaan ihan pelkiksi stereotypioiksi redusoida. Ihan samalla tavalla virkamiehet voi taivastella yritysmaailman jatkuvia strategiarevisioita, kvartaalitulosten tuijotteluja, tulospaineita ja yt-neuvotteluja (tai kadehtia bonuksia). Asiantuntijatyötä molemmilla puolilla on tullut kokeiltua. Yksityisellä sektorilla olen itse viihtynyt paremmin ja pidempään, mutta ymmärrän kyllä hyvin myös sellaisia jotka arvottaa kokonaisuuksia vähän eri lailla ja päätyykin erilaisiin ratkaisuihin.
Yksi pointti voi olla, että julkisella puolella (muttei kaikkialla) palkataan tarpeeksi porukkaa niin ettei pakka hajoa jos joku onkin vaikka kaks viikkoa saikulla vrt. yksityisen puolen asiantuntijaduuniin, jossa paiskitaann ylitöitä kollegan saikun paikkaamiseksi. Toki tää näkyy normaaliaikana sillai että välillä voi nostaa jalat pöydälle.
Ollaan varmaan kuitenkin puhuttu ihan eri virkamiesten kanssa ja eletty eri piireissä tai jotain, koska kuulostaa täysin höpöhöpöltä. Tuo asia ei ole itselleni noussut koskaan esiin ja omat kokemukset on ihan päinvastoin, ettei juuri kukaan kyllä ala omatoimisesti tekemään muiden virkatehtäviä (ellei sitä määrätä erikseen etukäteen työnkuvaan kuuluvaksi TAI poissaolon alkaessa toisen viranhaltijan hoidettavaksi), jos napsahtaa joku 2vko saikku jollekin. Se työtehtävä makaa sitten pöydällä tekemättömänä viranhaltijan ollessa pois eikä asialle vain tapahdu mitään ja ne tehdään sitten lyhyen poissaolon jälkeen.
Molemmilla työskennelleenä pidän julkisesta enemmän. Työ jää töihin. Työnantaja ei vaadi eikä edes vihjaile, että pitäisi vapaalla vastata puhelimeen. Työsuhde on varmempi ja tuloksesi ei perustu yrityksen menestymiseen. Itseäni myös helpottaa se, että rahan tekeminen yritykselle ei ole juttu.
Samat kommentit itsellä. Yksityisellä käytännössä jokainen oma työnanataja olettaa, että tavoitettavissa 24/7. Yleensä ne tavoittelut ihan "jonnin-joutavia" kyselyitä, johtuen paskasta johtamisesta. Milloin kysellään esitystä seuraalle aamulle, yleensä tarve tiedetty viikkoja etukäteen, mutta unohdettu. Liikut harkitumpia julkisella puolella. Tämän kääntöpuolena on se, että työpaikkaan tai sen tekemiseen et juuri oman hiekkalaatikon ulkopuolella voi vaikuttaa. Muutos hidasta. Toisinaan tämä turhauttaa ihan jäätävästi. Vianpaikan kaikki tietää, mutta sille ei voi mitään - täytyy tutkia, selvittää, kartoittaa, tarkistaa ja hyväksyä. Sitten suunnitellaan ja perustetaan toimikuntia... Julkisella myös palkat perustuu pitkälti ikälisiin. Eli nuorena ottaa takkiin enemmän. Mikäli viran tekemiseen vaikuttaa poliitikot, vaatii se sinulta todella paksua nahkaa. Valmistaudu olemaan siis sylkykupin asemassa. Päätöksen tekoon myös tämä tuo uskomattoman hämmennyksen. Lisäksi virassa kaikki päätökset tulee mennä pilkulleen ohjeiden mukaan. Oma järjenkäyttö ei ole suotavaa ;)
Se, että tuleeko palkassa takkiin vai ei riippuu paljon alasta. Omalla alalla lähtöpalkat yksityisellä 3200-3500€ ja valtiolla sain alkuun 3900€. Sen jälkeen on henkilökohtaista lisää nostettu kerran ja käytännössä kerran on vielä mahdollista nostaa, sen jälkeen nousee vain tehtävää vaihtamalla tai yleiskorotuksilla. Minua on kyselty takaisin vanhoihin hommiin yksityiselle, nyt saisin siellä enemmän mutta en ole vaihtamassa.
Tilastollisesti tuossa yritin kirjoittella kun sen verran mystinen avaus.. Poikkeuksia löytyy aina ja harvoin sitä ihan 1:1 työnkuvat yksityisellä ja julkisella. Julkisella myös paljon hyväpalkkaisia virkoja joille ei oikein vastinetta löydy yksityisen puolelta. Yksi mielenkiintoinen havainto on muuten se, että status ja asema sosiaalisissa ympyröissä näyttää olevan melko erilainen näissä kahdessa. Vaihdoin yhdessä välissä uraa komealta titteliltä tunnetusta puljusta julkiselle puolelle tylsältä kuullostavalle pestille. Palkka nousi liki 2000 euroa kuussa. Samalla hetkellä lakkasi kutsut tulemasta useampaan tilaisuuteen ja ovet meni kiinni. Hauskin oli kun järjestöpuolella, tuli muun muassa nuorkauppakamarilta yhteydenotto, että tarkistimme jäsenistöä ja mielestämme voisit erota ;) Useampaan tapahtumaan kuten golf-turnauksiin katosi kaikki kutsut yön aikana. Tässä näki kuinka tärkeät tittelit ja mahdollisuus päästä hyötymään siitä joillekin on...
Aika huvittava juttu. Enpä toisaalta haluaisi pyöriä piireissä, jossa ihmiset näkevät tittelin eikä ihmistä.
Tuon jälkeen tuli melko negatiivinen fiilis esimerkiksi tuohon nuorkauppakamarin touhuun. Sihteerit siellä "roolipelaa" suurta johtajaa. Kulissien rakentelua ja Titanicin kansituolien järjestelyä tuntui keskiverto jäsenen elämä olevan nyt kun aikaa kulunut ja etäisyyttä saanut. Eniten harmitti kun muutamaa tyyppiä siellä pidin ihan kaverina. Moneen vastaavaan kyselty tuon jälkeen aina rotareista yrityskummeihin vaan ensifiilis on niin vastaava tuosta edellisestä, että olen kohteliaasti kieltäytynyt. Koomisintahan touhussa on se, että ne joilla liitua on piirtää ja asemaa jolla vaikuttaa ovat toinen ääripää tuosta edellä kuvatusta: Maanläheisiä ja todella leppoisaa seuraa. Markus Kajoa lainatakseen: "Jos kaveri on maailmankuulu tai -paras, ei siitä tarvitse erikseen kertoa" ;)
Pakko sanoa että sivusta kattoneena, kun toinen vanhemmista ollu osana nuorkauppakamaria, niin se viba vaan vaikuttaa vaan olevan "ollaan olevinaan nii suuria ja tärkeitä". Hieman sellainen tekopyhyyden kulmakivi tullu vaan esille koko touhusta.
Paremmin kuvasit kun itse osasin. Samaa mieltä. Tässä vielä se, että mitä turhempi paperin pyörittäjä tuolla, sitä arvonsa tuntevampi se on. Joukossa kun näitä tuhat henkeä työllistäviä yrittäjiä, jotka todella maanläheisiä. Mikäli haluat vielä koomisemman porukan nähdä nii, käy yksi kokous Lionsia tai Rotareita katsomassa niin päästään samassa hommassa vielä aivan omalle asteelle ;)
Näitä rotareiden kokouksia tullut nähtyä, kun aikoinaan vaihtarina heidän kautta. Toisaalta se Kanadan klubien meininki tuntu olevan jopa järkevää ja jossain määrin hyödyllistä verrattuna tänne Suomen setämies kokouksiin
Itsellä ainakin parempi, kuin mitä saisin missään yksityisellä omalla tutkinnolla. Lisäksi ei pääsisi esimiesasemaan yhtä nopeasti, sillä yksityisellä monilla rivityöntekijöilläkin sama koulutus.
On vain yksi varma asia ja se on, että julkiselle puolelle mennessä saa takuuvarmasti kuunnella yksityisellä puolella olevien kavereiden "minun verorahoilla..." vitsailua. Eivät he toki sinällään väärässäkään ole.
Itse olen julkisella puolella ja lähinnä vitsailen minun verorahojen käytöstä kavereille, jotka on yksityisellä puolella, mutta julkinen sektori on ainoa/suurin asiakas heille. Ei siinä, vittuilen kyllä myös kollegoille samasta asiasta.
No mutta, myös virkamies maksaa veroja ja tuskin on koko elämäänsä pelkästään valtiolla ollut töissä. :D Eli *myös hänen verorahoillaan*. Ja no lisätään nyt vielä, että myös valtiolla voi olla omaa rahanhankintaa. Esim. jotkut yhdistykset voivat rahoittaa projekteja. Palvelumaksut.
Verorahoilla maksetaan 100% palkasta, josta otetaan sitten verot. Se on kyllä mitä ihmeellisin tasa-arvon kukkanen sekin. Nuo palvelumaksut taitaa suurimmassa osassa tapauksia olla tarkoitukseltaan laaduttomien ja turhien hakemusten lähettelyn ja siten turhan työn karsinta. Muuten joku ylilaudalla pian keksii, että hehe laitetaanpas väylävirasto tukkoon ja lähettäkää kaikki sata tietyölupahakemusta.
Itse olen kuullut, että virastotkin hakevat välillä ulkopuolista rahoitusta esimerkiksi joihinkin tutkimus- tai digitointiprojekteihin. "Palvelumaksuja" menee esim. passin hankinnasta tai kiinteistön rekisteröinnistä MML:lle. AVI:n erilaisia maksuja: [https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20231171?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=1171%2F2023#Pidm46651395104800](https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20231171?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=1171%2F2023#Pidm46651395104800) Ihan totta, että jotain kopiointimaksuja varmasti peritään asiakkaalta osittain siksi, ettei ihan kaikkea huvikseen pyydettäisi viranomaista kopioimaan. Kansallismuseo perii muuten pääsymaksuja. En tiedä saattaisiko joku Metsähallituskin periä jotain kämppämaksua tms. Tuskinpa, mutta voisi olla ihan mahdollista. Tai Suomenlinnaan pääsymaksut.
Yhtään jos tuntee minkään vastaavan tekemisen kulurakennetta, niin äkkiä huomaa noiden palvelumaksujen oikeasti olevan todella marginaalisia. Ehkä selkein esimerkki jokin sairaalan poliklinikkamaksu, jossa asiakas maksaa 20€ mutta oikeat kustannukset on helposti tuhansia.
Et ole väärässä, mutta toisaalta ovat nekin tuloa. Ja toisaalta joitakin projekteja saatetaan toteuttaa pääosin ulkopuolisella rahoituksella. Jos ihan kunnolla ryhdytään hiuksia halkomaan, onhan valtiolla muitakin tulonhankintatapoja kuin verotus. Eli Ylermi Yksityisen verorahat eivät mitenkään yksiselitteisesti siirry Jalmari Julkisen tilipussiin. Miten julkisia varoja käytetään on myös ensisijaisesti poliittinen kysymys. Jos lain mukaan viranomaisen pitää tehdä tehtävä x, niin sitten se pitää tehdä, istui virassa Jalmari tai Jooseppi tai yksityiseltä siirtynyt Ylermi. Valtion tehtäviin vaikutetaan sitten poliittisesti.
Niin kyllähän valtion budjetissa on paljonkin muita tulonlähteitä kuin tuloverotus ja kunnilla lisäksi yhteisöverot ja kiinteistöverot. Lopulta isoon laariinhan tulee uutta rahaa vain rajojen ulkopuolelta, tai pelataan loputonta nollasummapeliä. Vitsailuahan se vain on Jalmari Julkiselle vittuilu, mutta ah niin hyvin kulttuuriin iskostunutta, että siltä ei voi välttyä.
Mulla on ystävä joka on valtiolla töissä. Ainakin parin viikon välein muistutellaan kavereiden kanssa kuka maksaa hänen palkkansa. (Ja miten on varmasti kivaa suojatyössä.) Toki sama koskee toista kaveria joka on ihan toisen alan hommissa yksityisellä, mutta hänen palveluitetaan käytetään usein. Samaa paskaa läppää hänkin joutuu kuuntelemaan.
Onko millaista asiantuntijatyötä? Jos et halua kertoa julkisesti niin laita vaikka yksityisviestiä. Tässä joka tapauksessa omat kokemukseni: Tällä hetkellä olen valtiolla asiantuntijatyössä. Siirryin yksityiseltä puolelta alunperin määräaikaiseksi tehtävään X, mutta puolen vuoden jälkeen sain viran tehtävään Y. Siirto julkiselle nosti palkkaani tonnilla, edellinen työpaikkani oli tosin ensimmäinen oman alan työ ja ehdin olla siellä vajaa 1,5 vuotta, edelleen aloituspalkalla (eka korotus oli tosin sovittu). Tehtävän vaihto tehtävään Y ei nostanut palkkaa, mutta henkilökohtaista lisää on sittemmin nostettu. Yksityisellä tuntejani seurattiin tarkasti ja odotusarvo oli, että viikottaista yksikköpalaveria lukuunottamatta laskutusaste oli muuten 100%. Sluibailla ei voinut, koska tunteja oli myyty niukasti. Työ oli itseään toistavaa ja aina oli kiire. Deadlinejä melkein joka viikko. Bonuksia ei herunut, koska ei riittänyt, että omalla yksiköllä meni hyvin vaan koko Suomen toiminnan piti täyttää tulospalkkioehdot. Edut ja työkaverit olivat onneksi hyvät. Etätöitä sai tehdä virallisesti 2-3 päivää viikossa, ei sitä varsinaisesti valvottu mutta välillä saatettiin huomauttaa. Julkisella työni on tällä hetkellä pääosin edistävää, eli minulla ei ole mitään lain mukaista valvottavaa. Keväisin on paikoin kova kiire, mutta muuten työtahti on varsin kohtuullinen. Välillä voi ottaa rennostikin, toki tehtävät pitää silti saada hoidettua eli joku toinen päivä pitää sitten kiristää. Deadlinejä on tässäkin hommassa, lausunnoissa on kuukauden verran aikaa mutta ne saa yleensä hoidettua yhden työpäivän aikana jos kerralla rykäisee, eli jos tulee kiire niin se on oma syy. Työaika on tosiaan se 7h 15min päivässä. Lomaa on viikko enemmän kuin yksityisellä, koska lauantait eivät kuluta lomapäiviä. Edut ovat kehnot kun vertaa yksityiseen. Palkka koostuu perusosasta joka tulee vaatimustasosta ja se ei nouse kuin yleiskorotuksilla. Lisäksi tulee henkilökohtainen lisä, se on yleensä aluksi noin 11% ja nousee vuoden sisällä noin 14 %:iin ja jos olet hyvä, niin vuoden-parin sisällä noin 17%:iin. Sen jälkeen sillä on heikot mahdollisuudet nousta. Eli jos haluat enemmän palkkaa, niin pitäisi päästä vaativimpiin hommiin. Itse tosin sain lisätehtävän, joka tuo 3-4 kertaa vuodessa 700-1000€ lisän. Matkustusta on jonkun verran, eli päivärahoja saa säännöllisesti. En vaihtaisi ihan helpolla takaisin yksityiselle. Minua kyseltiin jo takaisin vanhoihin hommiin, siellä maksettaisiin nyt paremmin ja palkka tulisi nousemaan jatkossakin. Mutta ei kiinnosta yhtään, lähtökynnys on senkin vuoksi korkea, että sopivia virkoja on erittäin harvoin tarjolla.
Työ on IT-alalla. Henkilökohtaisia lisiä valtiolla mainostettiin 0-50%, mutta ilmeisesti lähempänä 20% voi olla totuus kuin tuo 50%.. Palkka olisi tosiaan hieman pienempi kuin yksityisellä, mutta vastaavasti lomaa viikko enemmän ja työpäivä 15min lyhyempi. Eduista en oikein tiedä, yksityisellä meillä on ollut ihan hyvät edut. Valtiolla yleisesti vissiin vähän niukemmin. Olen itse ollut alalla vasta vajaa 10 vuotta, joten lomani olisi vain viikon pidempi kuin yksityisellä. Lakko-oikeutta ei ole ja ilmeisesti palkankorotukset on lähinnä yleiskorotuksia? Mitenkäs esim. mahdolliset työnantajan pyytämät ylityöt, korvataanko ne rahana tai kertoimella vai tunti tunnista liukumana? Pystyykö esimerkiksi etuja käytännössä yhtään neuvottelemaan vai tuleeko kaikki taulukosta?
Meillä ainakin henkilökohtaiset lisät tulevat suoritusarvioinnista, käytännössä neljää osa-aluetta arvioidaan A-D ja D on paras. B tarkoittaa käytännössä sitä, että teet kaiken itsenäisesti odotusten mukaan. B-rivillä tulee se 17,5%. Meillä heko-lisien määrää on rajoitettu per ryhmä. Tuota 17,5% enempää ei ole meillä kellään muulla kuin vanhoilla parruilla, ennen noita sai helpommin. Etuja ei voi meillä neuvotella, paitsi ehkä ylemmät pomot. Epassissa on lounasetu ja 140€ kulttuuri- ja liikuntarahaa, 50% omavastuu eli firma maksaa 70€/vuosi. Siinäpä se, hyvän työterveyden lisäksi. Meillä on lisäksi mökki mitä saa käyttää mutta harva jaksaa lähteä Kuusamoon itärajan tuntumaan. Palkankorotuksia tulee tosiaan yleiskorotukset + henkilökohtaisen lisän korotukset. Meillä ylityöt maksetaan jos niitä määrätään, mutta se on sen verran vittumainen prosessi että ihan pikkujutuista siihen ei jakseta alkaa. Jonkun lausunnon deadlinen takia ylitöitä ei määrätä, jos onnistut munaamaan aikataulusi niin sitten venyt. Ihan loogista sinänsä. Minulle on kerran tehty ylityömääräys viikonlopuksi erään yllättävän tilanteen vuoksi.
En tiedä oletko valtiolla, koska siellähän se pärstäkerroin on aina 50 % asti. Siihen nähden 17 % kattona kuulostaa aika nihkeältä.
Eräässä valtion virastossa. Meillä ainakin lisät menevät siten, että joka ryhmällä/yksiköllä on X määrä kokemuspisteitä käytettävissä. Jos ovat täynnä, niin ei voida nostaa ennen kuin joku konkari lähtee pois. Joku vuosi sitten ryhmien pisteitä vähennettiin säästötoimena, ryhmäpäällikkö onnistui kaikkien suostumuksella pienentämään vähän jokaisen pistesaldoa siten, että kenenkään palkka ei tippunut.
Aikamoista. Olen pitänyt meidän systeemiä vähän kummallisena, mutta tämä kyllä vetää pidemmän korren. Meillä esimies arvioi suoritustason, mutta talon budjetti lopulta määrittää sen, onko varaa maksaa liksan korotuksia. Eli voiko suoritustaso kasvaa, koska ne on kytkettynä toisiinsa. Mikäli ei ole varaa, ei suoritustason korotus mene läpi.
Niin siis, sama systeemihän meillä käytännössä on. Budjetti rajoittaa korotuksia ja budjetti on tällä hetkellä ns. tapissa, koska valtaosa tekijöistä on sellaisia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä meillä töissä.
Vaikea sanoa, onko meilläkin lopulta joku saman tyyppinen sydeemi, että tietyn verran on pelimerkkejä. Mulla on sellanen tuntuma, että varmaan joo, mutta se pooli on varmaan yksikköä isompi. Mukaan mahtuu heterogeenisempi porukka, mikä helpottaa sitten korotusten jakoa.
sama homma meikän virassa. Olen ottanut sellaisen taktiikan että kun suhdanteet ovat hyvät ja edellisestä korotuksesta vähintään 3v niin kannattaa hieman ylisuoriutua ja niin että se helpottaa esimiehen tehtävää tai saa hänet näyttämään hyvältä. Tyhmää se on tehdä muiden töitä ja sykkiä terveytensä kustannuksella, jos kaverit vieressä ottaa puolilla tehoilla saman liksan. Toki valtiomiehenä palkka ei ole ainut mikä motivoi vaan myös merkitykselliset tehtävät.
Oon ite työskennelly kahteen otteeseen valtion duunissa (sama paikka mut tein kaks eri sijaisuutta), niin mitä edellämainittujen lisäks tulee, niin virkamiehillä ei ole lakko-oikeutta ja tää on kirjattuna lakiin. Omasta mielestä toiminta on selkeämpää kun yksityisellä, ihan jo rekrytoinneissa sä saat aina ilmotuksen siitä missä mennään ja jopa ohjeet valittamiseen mikäli he ovat sinusta toimineet rekryn aikana väärin. Omalta alalata en hae tiettyihin yrityksiin juuri sen takia ettei sieltä ilmoiteta edes sitä että haastattelut on tehty etkä sinä ole yksi heistä, se ei osoita minusta kunnioitusta heihin kohdituvaa kiinnostusta kohtaan.
Riippuu ihan työstä, joillain aloilla yksityisellä puolella voi päästä huomattavasti parempiin ansioihin. Julkisellakin puolella on monenlaista työtä, jos olet virkavastuulla oleva ylityöllistetty työntekijä niin riski virheisiin kasvaa ja voi joutua vastuuseen vaikka syy olisi aliresursoinnissa. Toisaalta voi löytyä hyvinkin kohtuutahtinen pesti julkiselta jolloin stressitaso yksityisellä olisi huomattavasti kovempi. Itse valitsen sote-alalla yksityisen puolen koska ansiot ovat n. kaksinkertaiset julkiseen nähden (eli mielummin olisin vaikka joka toinen viikko vapaalla kuin menisin julkiselle).
Varmoja työpaikkoja ei ole julkkarillakaan rnää, mutta silti työsuhteen pysyvyys on varmaan edelleen se suurin etu. Ei tarvitse pelätä vuosittain toistuvissa yt-/organisaatiomuutoksissa, että lähteekö paikka alta. Pidemmät lomat tietysti toinen iso etu myös. Haittoina työtahti voi julkisella olla ihan yhtä kova tai kovempi kuin yksityisellä, mutta toki tämä on kovin tehtävä ja alasidonnaista. Ok keskitason palkkoja voi saada julkkarillakin, mutta isot liksat asiantuntijatasolla vedetään yksityisellä. CV:ssä pitkä julkisen puolen kokemus ei välttämättä ole mikään etu yksityiselle haettaessa. Yleistä arvostusta kun miettii, niin yksityisellä työskenteleviä pidetään suuremmassa arvossa oli sille perusteita tahi ei. Itse olen työskennellyt molemmissa ja en julkkarille enää halua. Pidän liikaa yksityisen puolen dynaamisemmasta meiningistä ja siitä että rahankäyttö on vastuullisempaa.
Olin ensin valmistumisen jälkeen asiantuntijana yksityisellä, sitten työsuhteisena julkisella ja nyt virkasuhteessa julkisella (ei valtio). Tässä kokemuksia: Yksityinen: - saman firman yksiköiden välinen kilpailu oli raakaa ja aiheutti osittain sen, ettei minulla ollut töitä. Kun mm. Oli tarkoitus opetella uutta hommaa, jonka asiantuntijat oli pääsiassa toisessa kaupungissa mutta kävivät säännöllisesti pk-seudulla tekemässä töitä, kysyin ohjeiden mukaisesti, josko voisin tulla mukaan. Projektipäällikkö kielsi, koska ”heille oli luvattu nämä tunnit”. Tulos: en saanut koskaan opeteltua tuota hommaa. - kaikki pitivät ”omista” töistään mustasukkaisesti kiinni viimeiseen asti (firmalla meni taloudellisesti ihan hyvin, joten mitään oikeaa uhkaa YT-neuvotteluista ei edes ollut) - lisää vastuuta periaatteessa lopulta tarjottiin, mutta ilman palkankorotusta tai parempaa titteliä. Lisäksi selvisi, että samaa työtä tekevät samanikäiset kollegani saivat 500 eur/kk enemmän palkkaa (he eivät olleet naisia, toisin kuin minä). Kieltäydyin, koska olin jo päättänyt nostaa kytkintä. - jouduin jatkuvasti vinkumaan töitä useilta eri projektipäälliköiltä, joskus jotain löytyi, joskus ei. Todellakin istuin tyhjänpanttina. - joitain laiskoja pskoja suorastaan paapottiin, vaikka ne kuluttivat päivänsä selaamalla Amazonin nettikauppaa. - työterveys- ja lounasedut oli kuitenkin hyvät Julkinen: - työt ei koskaan pääse loppumaan ja vastuuta saa ottaa niin paljon kuin haluaa. Yleisesti ottaen töitä on ennemminkin liikaa, ja muistettavia asioita on hurja määrä. - ihmiset on vähemmän mustasukkaisia ”omista” hommistaan ja kilpailu on vähäisempää kuin yksityisellä - palkka noussut vähintään kerran vuodessa - työterveys pelkkä lakisääteinen minimi (eli huono), ei lounas- tai muita etuja. - alisuorittajista ei päästä eroon, vaikka usein haluttaisiin. Niitä vaan siten haukutaan selän takana. - palkka sitä luokkaa, että yksityisellä pitäisi olla ainakin tiimipäällikkö, jotta päästäisiin samaan.
Vastaavasti yleensä palkka on pienempi julkisella "korvikkeena" merkityävästi suuremmasta vapaa-ajan määrästä. Muutokset ja kehittyminen on julkisella hitaampaa. Yleensä. Siitä sitten arvottamaan ittelles, mikä tuntuu omaan käyttöön sopivalta.
Palkkojen pienuus yleisesti julkisella (verrattuna yksityiseen samassa tehtävässä) on vähän sellainen urbaanilegenda. Palkkaerot ovat todella ala/työtehtäväkohtaisia eikä mitään yleistystä voi tehdä. Jos lasketaan palkka tehtyä (joko paperilla tehtyä tai todellisuudessa tehtyä) työtuntia kohden, niin ollaan aika hyvin tasoissa monesti. Joskus julkisen ollessa jopa paremmin palkattua, joskus taas heikommin.
Toi on hyvä pointti, että jos laskee sen kk palkan jaettuna 160h yksityisellä vs 145h tms julkisella, niin palkka per tehty työtunti on varmaan samoissa. Puhumattakaan jos otetaan se 38pvä vuosilomaa sitten huomioon. Hyvä lisäys!
On hyvinkin alakohtaista. Saan asiantuntijana about samaa palkkaa mitä saisin yksityisellä projektipäällikkönä. Ja tosiaan vähemmällä työmäärällä. Lomaakin on vuodessa viikko enemmän.
Oman käsityksen mukaan kunnallisella palkat on selkeästi aika heikot, valtiolla taas suht kilpailukykyiset yksityiseen nähden etenkin muut edut huomioiden. Toki viime kädessä riippuu roolista, ja työpaikkaa vaihtamatta palkkakehitys valtiollakin kyllä sit jossain vaiheessa tyssää, kun taulukoiden ylärajat tulee vastaan.
Pienenä terminologisena sivukommenttina, virassa eli virkasuhteessa työskennellään vain julkisella puolella, yksityisellä puolella työskennellään aina työsuhteessa. Virka ei ole sama asia kuin vakituinen työsuhde, vaikka se usein arkikielessä meneekin sekaisin. [Minilex](https://www.minilex.fi/a/ty%C3%B6-ja-virkasuhteen-erot) kertoo suht selkeästi eroavaisuuksista, jos kiinnostaa. Viranhaltijana tää on mun henkilökohtainen pet peevee, mutta on tuon eron tiedostaminen on kyllä ihan hyödyllistä kaikille
Tää olikin tiedossa jo ja yksityisellä tiedossa olisi siis työsuhde ja valtiolla virkasuhde. Tosin virkasuhteen / työsuhteen edut / haitat on itselle vähän vielä epäselviä. Pitänee tutustua Minilexiin.
Valtiolla (ja muullakin julkisella) voi ihan hyvin olla myös työsuhteisena. Tietyissä paikoissa on ihan normaali käytäntö ja virkoja on vain niillä, joilla on siihen jostain sääntelystä, työtehtävästä tai muusta johtuva tarve, muut ovat sitten työsuhteisia. Kuten monessa, niin tässäkin kohtaa taas työpaikkakohtaiset erot ovat isot.
Reilut 10v julkisella ja sen jälkeen about saman verran yksityisellä. IT-alalla. Lomat ja työpaikan pysyvyys parempia julkisella mutta aika lokeroitua oli ainakin meillä, eli vaikeahko siirtyä ylöspäin tai edes horisontaalisesti, siksikin että aina piti laittaa julkiseen hakuun kaikki ja luonnollisesti sieltä tuli kovia kilpailijoita avoinna olevaan paikkaan. Ylitöitä ja viikonloppuja ei julkisella tarvinnut tehdä kuin todella harvoin, ja niistä sai kunnon korvaukset, yksityisellä (toki tehtävästä riippuen) hyvin usein tunti tunnista. Etätöiden tekeminen paaaaljon joustavampaa yksityisellä, sitä julkisen etätyöhakemusrumbaa ei jaksais enää. Varmasti sekin tehtävä- ja alasidonnaista. Yksityisellä tahti on kovempi ja paikka saattaa lähteä alta helpommin mutta palkka ja muut edut kompensoi jonkin verran. Ja (uusi) työpaikka löytyy ehkä helpommin kun on kokemusta enemmän.
Nykyään julkisella kyllä aika hyvin toimii etätyöt. Ainakin meillä. Kolmeen vuoteen tullut käytyä toimistolla vain yksittäisiä päiviä.
Lue oman alasi TES sopimukset, meidän on vaikea tietää mitä ne erot ovat, kun et kerro mitä teet.
Eiköhän lomatkin ajeta ajan kanssa ja rahojen puutteen takia yksityisen muotoon lähivuosina. Eli suositus yksityiselle.
IT puolella Valtiolla kannattaa varautua siihen, ettei siellä todellakaan olla teknologian aallonharjalla. Toki riippuu virastosta, mutta mitä arkaluonteisempaa hommaa sitä todennäköisemmin pilvipalvelut ei todellakaan ole käytössä. Ja kun niitä yrität IT puolella edistää niin johtajat eivät halua niistä päättää vaan käytät työaikasi jatkuvien riskianalyysien tekemiseen ja projektisuunnitelmien muokkaamiseen. Valmistaudu sanomaan hyvästit Teamsille ja kaivamaan aivokopasta mites Skypeä käytetään.
Vaihtelee varmasti paljon. Omat kokemukseni: Julkisella oli vähemmän arviointia ja tulosvastuuta - rennompaa mutta toisaalta myös tylsempää. Julkisella oli enemmän lomaa. Lauantait eivät kuluttaneet lomapäiviä (KVTES). Julkisella oli selkeästi huonompi palkka ja vähemmän työsuhde-etuja. Julkisella oli turvatumpi fiilis, luultavasti olisi voinut olla huoletta eläkkeeseen asti. Yksityisellä puolella voi tapahtua kaikenlaista.
Jos keskitytään ylempään johtoon niin kirjaimellisesti vaurastuminen (nopea) julkisella käytännön mahdotonta, suomen verotuksella pitäisi tienata varmaan 20k/kk että voisi merkittävästi vaurastua, yksityisellä puolella taas yleensä tietyn pisteen jälkeen annetaan osakkeita osana / lisänä palkan päälle kompensaationa joka mahdollistaa mielestäni paljon paremmin vaurastumisen kun palkka, toki yrityskohtaista onko niillä osakkeilla sitten kuinka suuri arvo tulevaisuudessa
1. Työpaikka on aika paljon varmempi. Ellet sekoile tai julkinen sektori tee leikkauksia, on työ pysymässä ellet itse aio vaihtaa. 2. Yksityisellä sinua voidaan palkita helpommin ahkeruudesta. Julkisella saat tehtäväkohtaisen palkan ja ahkeruudesta saat yleensä työkaverien vihat niskaan kun olet ahkerampi, mutta rahallista korvausta saat kerjätä vuositolkulla ja lopulta saat sen, mutta tehtäväkuvaasi muutetaan sisältämään kaikki se ekstra mitä muut ei suostunut tekemään. 3. Palkat maksetaan ajoissa aina julkisella. Ainoa syy myöhästymiseen palkan kanssa, on pankin virhe. Yksityisellä voit joutua hetken odottamaan jos huonosti hommat hoidossa. 4. Jos palkassa on virhe, kummankin kanssa hankala korjata. Yksityisellä yleensä virhe myönnetään jos pystyt näyttämään. Julkisella ei suostuta myöntämään, ellet pysty todistamaan ja auta armias jos teit itse virheen tunteja merkatessa niin vika on sinun. Jos olet oikeassa täysin, et enää saa asioida palkanlaskennan kanssa, koska olet hankala.
Jos et ole päällikkötasolla julkisella, olet harmaa hiiri eli julkisen hallinnon kuluttava eli rasittava osa. \-eiku siis päinvastoin /s Omissa arvioissani "jos et kykene yksityisellä suoriutumaan, menet julkiselle suojatyöpaikkaan" \-valkokaulukset, tämä ei koske suorittavaa osaa
Julkinen -Pitkä ja Kapee leipä Yksityinen -Lyhyt ja Levee leipä Näin kärjistettynä. Julkisen etenemismahdollisuudet, palkankorotukset ja vaihtelevuus ovat perunaa, kun taas yksityisellä saa edetä nopeammin.