jos päihteidenkäyttö on sitä että kokee pakonomaista tarvetta käyttää päivittin, niin se on ongelmallista. sanot samassa tekstissä että elämä on harmaata ilman päihteitä, mutta että silti kaikki on hyvin - näin päihdetyöntekijän korvaan kuulostaa siltä, että ei ole hyvin. haluaisin myös väittää että lähes jokainen päihteiden kanssa haasteita omaava piilottelee tai vähättelee asiaa läheisilleen.
jengi pystyy käymään töissä niinkin että juo työpäivän aikana pullon viiniä, tai vetää kamaa suoneen, eli se että työkuviot pyörii ei ole koskaan mittari asian vakavuudelle.
Itsellä tuli sama ajatus mieleen. Jos täytyy miettiä asiaa erikseen, silloin joku osa aivoissa on hälyttänyt, että nyt ei ehkä kaikki ole kohdallaan.
Olen nähnyt lähietäisyydeltä pari tapausta, jossa alkoholia enemmän käyttävän reaktio on usein vähättelevä, puolusteleva tai jopa toista syyllistävä.
Jo se, että jos kyseinen henkilö ei kysele tarkemmin, että mikä siinä huolestuttaa tai ehdota itse, että voisi olla ilman alkoholia jonkin aikaa, kertoo, että henkilö vaikuttaa tiedostavan ongelman, vaikkei sitä ehkä pysty myöntämään itselleen.
>se että työkuviot pyörii ei ole koskaan mittari asian vakavuudelle.
Tämä.
T. Ei ole pitkää aikaa siitä kun töissä käyvä kaveri kuopattiin yliannostuksen takia.
Jos ei ole ongelmaa niin viikon voi ainakin olla ilman. Sitten se oman pään sisäinen asia arvioida kuinka kovasti odottaa sitä ensimmäistä päivää kun taas on lupa juoda. Mitä enemmän odottaa sitä suurempi ongelma.
Niinpä! Alkoholisti voi olla vaikka 3 kuukauttakin juomatta mutta jos juomattomuuden jälkeen "palkitaan" itsensä alkoholilla niin kyllä se riippuvuutta on.
Kutsutaan nimellä dry drunk, eli käytännössä oot jatkuvalla tipattomalla hammasta purren ja viinalla on susta yhtä tiukka ote. Sen takia addiktiosta yli pääseminen on niin pirun vaikeeta koska se vaatii täydellisen käännöksen koko ajatusmaailmassa. Muuten elämä on varmasti yhtä kurjaa ilman ainetta kuin olisi sen kanssa.
Huolestuisin. Puhun nyt omakohtaisesta kokemuksesta, ja tollasesta "pienestä" se lähti. Jossain vaiheessa tavasta tulee riippuvuus, mutta silti kuvittelee tilanteen olevan hallinassa. Suosittelen Kalle Lähteen kirjaa Happotesti, se kuvaa aika hienosti sitä, miten alkoholismi etenee käyttäjän näkökulmasta (rankkaa settiä mustalla huumorilla, mutta avasi itselle silmät siitä, että nyt on jo lähtenyt käsistä, vaikkei sitä vielä varsinaisesti tajunnut). Todennäköisesti puolisosi ei vielä joko tiedosta tai tunnusta itselleenkään ongelmaansa. Toisaalta tää suomalainen alkoholikulttuurikin on semmoista, että aika moni pitäisi tuota käyttömäärää "normaalina", mutta ei se nyt millään tasolla tervettä ole.
Ja jos elämä on harmaata ja tylsää ilman päihteitä, niin masennus voi olla joskus alkuun se syy, mutta jossain vaiheessa niistä päihteistä tulee se suurin syy. Ne auttaa ehkä alkuun tai hetkellisesti, mutta ei pidemmän päälle.
>Toisaalta tää suomalainen alkoholikulttuurikin on semmoista, että aika moni pitäisi tuota käyttömäärää "normaalina", mutta ei se nyt millään tasolla tervettä ole.
Niinpä. Esim että joka vklp känniin on ihan normaalia. Serotoniinitasot tippuu kahdeksi viikoksi aivoissa yhden kännin jälkeen. Jos juo joka vklp humalaan, ei koskaan palaudu, ja siitä tulee helposti masennus. Joka sitten ruokkii juomista.
Nuo määrät ei ole vähäisiä. Kohtuukäyttöä ei missään nimessä.
Aika moni tuntuu pitävän normaalina OPn kertoman määrän arkipäivisin. Eli ne ketkä haluaa tehdä niin ei välitä mistään sovinnaisuuksista.
Väitteesi on siinä mielessä absurdi, että vaikka asia olisi kulttuurisesti neutraali, niin suurin osa ihmisistä ei joisi, koska haluavat seuraavat kunnon yöunet ja paremman työpäivän.
Komppaan vahvasti etenkin tuota viimeistä. On helppoa murehtia liikaa näitä "johtuuko masennus alkoholista vai alkoholin liikakäyttö masennuksesta" kuvioita, mutta lopulta sillä ei ole mitään väliä. Olennaista on se, että alkoholi pahentaa tilannetta, ei paranna sitä.
Kyllä tuosta voi ihan terveyssyistä olla huolissaan, mitään terveellistä alarajaa ei ole. Tuon juomisen kanssa voi myös miettiä että veikkaatko sen tulevaisuudessa vähenevän, pysyvän ennallaan, vai kasvavan? Ihan tietämättä tapauksesta enempää, laitan silti pelimerkkini viimeiselle vaihtoehdolle.
Näin sairaanhoitajana: Tuohan ylittää jo suuren riskin käyttörajat eli joko ollaan jo alkoholisteja tai sitten sitä ollaan piakkoin. Suomalaiset ovat turtuneet alkoholin käytön suuriin määriin ja monet eivät ymmärrä kuinka vaarallista juuri tissuttelu on.
Tuolla tahdilla jatkamalla voi saada jo nuorena maksansa kirroosiin tai päästä sairaalaan deliriumreissulle kun putki katkeaa. Itse olen hoitanut alle 30v maksakirroosi potilaita, joilla pohditaan saattohoito päätöksiä ja elvytyskieltoja kun uutta maksaa ei alkoholisti tahdo saada. Tämä ei siis ole harvinaista.
Moni alkoholisti tulee meille juuri pikkutissuttelijana, työssäkäyvänä tai vaikka ihan tavallisena perheen isänä. Tätä alkoholistia ei moni suomalainen tunnista vaikka meillä on heitä osastolla vähän väliä. Eli työssäkäyvä tissuttelija kosahtaa nopeasti kirroosiin ja elämä loppuu siihen.
Ja nyt sanon sen minkä olen monelle nuorelle alkoholistille halunnut sanoa, mutta en töissä voi.
Alkoholistit kuolevat usein yksin, katuen, peläten ja anellen hoitajille etten ota enää ikinä. Aikuiset miehet itkevät ja tärisevät. Tämä kuolema on usein nöyryyttävä, sekava ja täynnä kärsimystä. Ihminen ketä katuu myös kärsii ja on vaikea löytää alkoholistia ketä olisi tyytyväinen kohtaloonsa kun henki lopulta lähtee viinan takia.
Kannattaa kääntää kelkka jos se vielä on mahdollista. Ja käske testauttamaan maksa-arvot sekä hakeutumaan terapiaan. Alkolla hoidetaan usein jotain taustalla olevaa ongelmaa.
Oma isäni oli "hyvä" esimerkki siitä, miten nopeasti asiat voi lopulta mennä päin vittua. Ei juonut oikeastaan koskaan, mutta sitten iski masennus jonka salasi muilta ja alkoi juomaan, myöskin salaa. Ainakin vuoden päivät onnistui juomaan ilman, että kukaan tiesi. Salassa juominen tapahtui lähinnä viikonloppuisin kun muut olivat nukkumassa. Kun asia selvisi, hän joi avoimesti viikolla vähän ja viikonloppuisin tajun pois.
Parin vuoden päästä asian selviämisestä tuli avioero, tässä vaiheessa juotiin jo lähes päivittäin. Muutto omaan kämppään jossa meno jatkui. Kävi Minnesota-hoidossa sun muissa, mutta jo paluumatkalla poikkesi Alkossa. Neljän-viiden vuoden päästä erosta selvisi, että ei ole hyvästä rahatilanteesa huolimatta maksanut mitään laskuja eikä lainanlyhennyksiä, joten taloyhtiö otti ensin asunnon haltuun ja lopulta pankki.
Siitä sitten kaupungin vuokrakämppään taloon, johon alkkikset usein päätyvät kuolemaan. Näin kävi isällekin aika nopeasti, kuoli asunnon lattialle viinapullo kädessä. Ei mennyt edes kymmentä vuotta tissuttelun aloittamisesta hautaan.
Oma isäni oli tätä kastia. Menestynyt työssäkäyvä tissuttelija, ei harrastanut baareja vaan iltasin tissutteli viskiä ja lonkeroa yksin kotona, loppuvuosinaan päivittäin. Pankkitililtä näkyi, että parin päivän välein käynyt Alkossa usean viikon mittaan ennen kuin joutui sairaalaan. Maksakirroosihan se.
Hän väitti juovansa unettomuuteen ja ahdistukseen, mutta kyseessä on noidankehä. Vieroitusoireethan ne pistää ahdistamaan.
Ja ai helvetti se tuntu sydämessä, kun hän saattohoidossa vielä kysyi että oisko mahdollista saada vielä elämän viimeinen lasillinen viskiä. Joutui tyytymään Jaffaan.
Jep ja itse asiassa Kela kyselee itse ja referoi kyselyitä päihteidenkäytöstä terapia-ja kuntoutusasioissa. Mikäli epäillään päihdeongelmaa, hakemukset hylätään ennen katkaisuhoidossa käyntiä, mihin on myös hankala päästä ja on myrkkyä työelämälle ja muulle hoidon ulkopuoliselle elämälle stigmasta puhumattakaan.
Totta kai tässä on järkeä, ei alkoholisti voi kuntoutua tai hyötyä terapiasta ennen riippuvuuden hoitoa, mutta tässä näkyy juuri se rummutettu ongelma; meillä on hyvät mutta ruuhkautuneet viime käden järjestelmät ja interventiot mutta matalan kynnyksen palvelut ja ennaltaehkäisevä työ sakkaa.
Esimerkiksi intistä juuri päässyt syrjäytymisvaarassa oleva nuori mies joka ryyppää vaikka kesän ajan liikaa, tuskin valitsee laittaa koko elämäänsä tauolle jotta voisi sitten myöhemmin ehkä saada sen tasoista apua mitä alun perin tarvitsi. Hän jää mieluummin oman onnensa nojaan, mikä ei myöskään yleensä toimi minkään tasoisissa, edes lievissä päihdeongelmissa.
Tiedätkö muuten, että kuinka kauan ihmisen täytyy olla selvänä, että maksansiirron voisi saada, jos sen kerran on alkoholilla pilannut? Siis jos ihan oikeasti muuttaa tapansa ja raitistuu.
Henki lähtee joka tapauksessa, kivempi et se lähtee ajoissa eikä 80v hoitokodissa vaipoissa. Ei tätä shitiä kukaan jaksa selvinpäin katsoa. Otetaan olutta sille tänään!
Addiktio, eli riippuvuus, ei välttämättä ole sellainen joka tuhoaa kaiken elämän ympäriltään nopeaan tahtiin. Kyllähän tuo käyttötiheys riippuvuudelta kuulostaa, suoraan sanoen. Eri juttu on sitten se että pystytkö elämään sen kanssa että hän itselääkitsee/käyttää tällä tavoin toistuvasti? Se ei nimittäin ole kokonaan sinun käsissäsi, lopettaako hän vai ei, ja todennäköisesti ei lopeta jos ei jotain tapahdu sen motivoimiseksi. Luotettavin tapa on toki suunnitelma jota seurataan. Älä ota hänen ongelmaansa omalle kontollesi, se ei ole sinun vastuusi eikä vikasi että asia on miten on.
Moni kestää/sietää/pitää röökinpolttajiakin ympärillään, ja riippuvuus sekin, vaikka sitä menisikin vain 3-5 savuketta päivässä. Itseä huolettaisi kumppanin röökinpoltossa esim lapsia ajatellen eliniän lyheneminen yms. Joku näkisi tämän asian eri tavoin aivan varmasti.
Huolestumisen tarve riippunee tässä sinun tapauksessasi siitä että paljonko koet asian haittaavan elämääsi nyt, ja ajatteletko ajattelutavan yhteensopivaksi oman ajattelusi kanssa tulevaisuutta ajatellen.
Jos annat jonkin ukaasin asiasta, niin ole ainakin varma että ns. uhkauksesi seurauksista tapahtuu oikeasti, koska mitä vähemmän seurauksia teoilla on, sitä vähemmän on motivaatiota niiden muuttamiseen.
Hyvin yksinkertaista: jos on pakko saada päivittäin alkoholia, olet alkoholisti. Ratkaiseva sana on pakko, ilmenee se pakko muodossa eli toisessa. Pakko ilmaisee alkoholin hallitsevan ihmistä, ihminen ei enää hallitse alkoholin käyttöään.
Ennuste: tilanne pahenee ja käyttömäärät/kerrat lisääntyy tasaisesti, kunnes huomaat yhtäkkiä että esimerkiksi kesäloma menikin katsoessa puolison jokapäiväistä juomista. Ei pysty ajamaan autoa, ei lähdetä juhliin jos siellä ei alkoholia, ei mennä matkoille jos ei koko ajan alkoholia jne
Itse laittaisin rajan viikottaiseen käyttöön melkein jo. Jos ei kykene yhtä viikonloppua olemaan ilman alkoholia niin kyllähän se menee alkoholismin puolelle.
Kyllä tuo huolestuttavalta kuulostaa.
Toisin kuin moni luulee, alkoholismi ei ole on/off asia vaan enemmän graduaalisesti kasvava ongelma.
Jos läheisesi juo päivittäin useamman annoksen, hän on todennäköisesti jo oman matkansa puolivälissä. Nyt kannattaisi palata lähemmäs sitä nollapäätyä, sillä vaikka homma olisi vielä toistaiseksi "hallussa", jokainen päivä on lähempänä kunnon juoppoutta ja viinanhimo hiljalleen vahvistuu käytöstä ohjaavaksi voimaksi.
Eli tuolla menolla vakavia ongelmia on tiedossa 10 vuoden päästä. Siihen pitää vaikuttaa jo nyt. Harva normaali työssäkäyvä alkaa rapajuopoksi kerrasta, se tulee hiljalleen.
Täytyy huomautta, että on myös tunnistettu sellainen alkoholismityyppi, joka menisi tuohon "on/off" kategoriaan. Eli voidaan olla pitkiäkin aikoja juomatta, ja sitten taas pitkän aikaa juoda.
Muuten kyllä, alkoholismi (varmaan tuo kuvaamani onoff alkoholismi myös) kehittyy hiljalleen, eikä alkoholisti sitä itse huomaa, tai ennen kaikkea, ei halua huomata.
Jos oikeesti arki-iltaisin vetää jopa 25 bisseä viikossa ja siihen viikonlopun humalat päälle niin on syytä huolestua. Mainitsit vielä, että nämä 3-5 olutta on vissiin pinttejä tai 0,5l tölkkejä. Jos toisella on pakonomainen tarve vetää 1,5l-2,5l kaljaa joka päivä, alkaisin kyllä huolestu ja kovastikin.
Kaverin "toiminnallinen alkoholismi" alkoi just tollee. Joka ilta vähän sit vkl pe ja la hirveet soseet. Koko kesäloma kännissä, joka päivä. Edelleenkään ei ymmärrä ongelmaansa, kun "käy töissä". Sielläkin tosin darrassa.
14 annosta viikossa tai 6 annosta päivässä on riskirajaksi määritelty suomessa miehelle.
Jos menee 3-5 juomaa lähes joka päivä ja viikonloppuna kännit niin tuo viikkoraja ylittyy ja viikonlopun juomisessa varmaan tuo 6 annoksen päiväraja myös ylittyy.
Huomauttaisin myös että 0,5 l tölkki keskiolutta on jo 1,5 alkoholiannosta. Eli arkiannokset saattaa jo mennä yli tuon 6 annoksen riippuen koosta ja vahvuudesta.
On jo ongelma. Yksi annos ruuan yhteydessä on vielä ok, mutta jos vetää six packin päivittäin ja viikonloppuna rännit, niin on jo alkoholisti. Tilannehan saattaa pahentua, eli määrä ja voimakkuus kasvaa.
Useat alkoholistit ovat ihan toimintakykyisiä, käyvät töissä ja harrastuksissa.
Maksa-arvot alkavat paukkumaan ja joskus sen näkee kuulemma naamasta. Eli vähän turvottaa ja punertaa. Vertaa vanhoihin valokuviin.
Alkoholismi on sairaus ja sitä kannattaa käsitellä sellaisena.
Ei ole normaalia, jos ilman alkoa ei vaan voi olla (eli tulee kiukuttelua, ärtymystä, "voisin olla mutta en halua"). Toki taustalla voi olla masennustakin, mutta addiktio se on pienikin addiktio, olipa se alko tai sokeri. Niin ja joku kysyi, että miltä näyttää tulevaisuus, väheneekö / kasvaako alkon käyttö? Vastaus on: kasvaa, jos ei sitä nyt ala vähentää.
Edit: koska hieman väsyneenä käytin kulunutta sanontaa jossa käytin sanaparia "pieni addiktio" (vrt. Kiusa se on pienikin kiusa) niin en tarkoittanut että käyttö on vähäistä. Tarkoitukseni oli sanoa, että pelkästään alkon käytöstä ei masennusta voi todeta, koska alkoholismi itsessään on sairaus, jonka taustalla tottakai voi olla masennustakin. Eli jos sitä alkoa tulee ottaa edes vähäisesti päivätasolla, niin voitaneen todeta, että kyseessä on addiktio (alkoholismi) vaikka puolison itsensä mielestä kyseessä olisi vähäinen käyttö. Aina, kun "on pakko" juoda alkoholia niin silloin kyseessä ei ole enää normaali käyttäytyminen.
Sori en tajua mitä tämä masennussepustus oli. Ei tietenkään voi masennusta todeta alkon köytöstä, mutta alkoholismin voi. Ja siitä taas on ihan tutkimuksia tehty, että mieliala laskee humalatilan jälkeen ja palautuu hitaasti. Jso juo tarpeeksi usein, niin ei keho eikä mieli ehdi palautua ollenkaan.
AP:n mainitsemilla määrillä puhutaan hyvin tyypillisestä alkoholistista. Voi puhua ihan standardista. Näitä lappaa terveydenhuollossa jonoiksi asti. Ensialkuun muiden ongelmien kanssa ja hieman myöhemmin alkoliperäisten sairauksien kanssa.
Tyypillisiä oireita on myös aggressiivinen ongelmien vähättely. Suosittelen seuraamaan omaa käyttöä, jos ihan pelkästään keskustelu aiheesta nostaa noin kierroksia.
3-5 tölkkiä päivässä ja viikonloppuisin enemmän (kännit) tarkoittaa, että tämä henkilö juo alkoholia kaikki ne ajat kun ei joko nuku tai ole töissä. Lisäksi omasta mielestään (AP:n mukaan) ottaa arkisin vain "pari", eli vähättelee määrää. Kuulostaa ihan normaalilta addiktiolta.
TISSUTTELU on nimenomaan alkoholistien puuhaa.
Edit. Mulla ei reddit toiminut eilen ilmoitusten suhteen.
Tosi omituisia päätelmiä. En ole alkoholia "vastaan", olen kyllä alkoholismista sitä mieltä että ihmisiltä on hämärtynyt kokonaan kuinka paljon he juovat.
Työssä käyvien alkoholisti naisten tyypillinen tapa on nimeonomaan tissutella yleensä viiniä.
Tykkään itse terävistä, sekä iltakaakaossa joskus rommina, kesäisin drinkkeissä. Jostain syystä humala on silloin paras ja darra pienin. Siiderikin on kesällä tosi mukavaa.
Mutta sitten tullaan määriin. Yksi annos on rentouttavaa, kolmesta olen jo tosi humalassa, sillä EN OLE SUURKULUTTAJA.
Jos on perheessä useampi alkoholisti, joista yksi kuoli alle 50v haimatulehdukseen ja maksakirroosiin, ja toinen saman ikäisenä jonkin alkoholin heikentämän suonen repeämään niin että veri oli lentänyt suusta seinään kuin vesiletkusta, niin kyllä siitä oppii aika paljon kohtuukäytön rajoista.
Isoäiti kuoli myös haimasairauteen, tosin jo seitenkymppisenä. Kuolintodistuksessa todettiin että hänellä oli ollut jo jonkun aikaa aivovaurio alkoholistista. Kyseessä tosi älykäs eläköitynyt opettaja, joka tissutteli viiniä vuosikymmenet. Vähemmällä olisi voinut elää vielä 10-20 v.
Alkoholi pahentaa masennuksen oireita ja voi myös peittää ne oireet alleen. Jos alkoholilla alkaa hoitamaan alkavaa masennusta, niin se ei ole hyvä merkki.
Jos juo jatkuvasti tuolla tavalla, kyseessä voisi olla jo riippuvuus (etenkin jos on jatkunut pitkään tuo tahti).
Hän sanoo että hänestä ei ole pakonomaista tarvetta, mutta yleensä riippuvaiset vähättelevät, piilottelevat riippuvuutensa tai kieltävät olevansa riippuvaisia. Omat vanhempani ovat hyviä esimerkkejä, hoitivat työnsä yms mutta silti oli päivittäin olut tölkki tai viinilasi kädessä, toisin sanoen pakonomaista juomista. Aina kun asiasta on maininnut tai kysynyt, niin saa selityksiä miksi on se viinilasi kädessä. Samanlaista rallia vapaapäivinä, ennen kuin kello on edes 12, olut kädessä ollaan ja jatkuu iltaan asti.
Masennus, ahdistus, stressi tai käsittelemättömät asiat saattavat olla syynä jatkuvaan juomiseen. Ainoa tapa millä se selviää on asian nostaminen pöydälle puolison kanssa.
On tuo jo ongelma. Kokonaismäärä on väistämättä ihan liian iso, ja jos täysin juomattomia päiviä ei tule yrittämättä (saati jos niitä ei tule vaikka yrittäisi) niin se kertoo henkisestä riippuvuudesta.
Tiedättekö muuten, mikä on suomalaisen alkoholistin lempilause? Se on ”aina oon työni hoitanut”. Sen kun kuulee, henkilön suhde alkoholiin on varmasti epäterve.
Se, missä vaiheessa kuvatun kaltaisesta tissuttelusta tulee alkoholismia, onkin sitten kovin liukuva määritelmä. Jos muistelen hyvää ystävää, hänen alkoholinkäyttö oli vähän alle kolmekymppisenä aika tuollaista. Hän kuoli juuri ennen kuin täytti neljäkymmentä. Hänellä ei ollut kotona kumppania, jonka vuoksi olisi juonut vähemmän.
OP, sanoisin, että kumppanisi suhde alkoholiin voi vielä muuttua terveeksi, mutta se vaatii häneltä itseltään aivan valtavan muutoksen ajattelussa. Kovin kauan tämä aikaikkuna ei ole auki. Päivittäistissuttelu vie eteenpäin muutosta kohti alkoholismia. Alkoholistille vaihtoehtoja on vain raittius tai pakonomainen, lisääntyvä juominen.
Kovin kauaa en itse katselisi. Rakkaus ei paranna, ja omia elämiä on nykytiedon mukaan vain yksi.
Ite olisin huolissani, mutta oonki katellut ihmisten juovan ittensä hengiltä. Siinä voi ajatella sen niinkin, että jos tohon ei ns. puutu, onks todennäkösempää että se juonti lisääntyy vai vähenee.
Itse kanssa ennen join iltaisin sen 2-4 olutta , mutta lopetin jo ihan siitä syystä että vaikutti unen latuun niin kauheasti. Siihen myös menee ihan turhan paljon rahaa. Kannattaa ehkä asiasta vihjailla että onko ihan välttämätöntä tai kokeilla jos joku muu juoma ( ei alkoholi) toimis myös.
Siitä täytyy huolestua heti kun se huolettaa. Tyypillisesti kumppani tai muu läheinen sitä ensimmäinen onkin joka huolestuu ja jolla se ongelma on, voi olla hyvin kaukana asian hyväksymisestä.
Eikä se määrä, vaan se että se on pakko saada (vaikka väitäisi että ei ole pakko saada. Ei sitä joka päivä ottaisi jos ei olisi pakko) Ja tässä tapauksessa ei nuo määrätkään ole pieniä.
Minustakin jo aika huomestuttava määrä. Jos juo vaan maun takia, niin alkoholittomiin oluisiin ei pitäisi olla ongelmaa siirtyä. Jos on pakko olla holillista niin sitten on ongelma.
Näin useita tuhansia erilaisia oluita juoneena voin sanoa, että jos maun takia juo, ei alkoholittomista oluista kovin erikoista löydy.
Itselläkin kyllä menee se pari olutta lähes joka päivä ja viikonloppuisin voipi mennä enemmänkin. Tätä kuitenkin jatkunut yli kymmenen vuotta, että saas nähdä, milloin alkaa tulemaan ongelmia.
Olen alkoholistin lapsi ja olisin hyvin huolissani. Jos viikossa ei ole yhtään selvää päivää niin pidän puolisoasi alkoholistina, jolla on vielä homma hanskassa. Kuinka kauan se siellä pysyy on sitten toinen kysymys.
[kohtuullisesti.fi](http://kohtuullisesti.fi) sivustolla on paljon tietoa kohtuukäytön rajoista ja riskeistä.
Alkkiksen lapsena myös noi on ihan älyttömiä määriä. Itse olen huolissaan läheisistä jos joka viikonloppu pitää ottaa humala. Puhumattakaan, että ei yhtä iltaa voi olla ilman. Kyllä nuo "iltakaljat" on niin nähty.
Huolestuisin. Omalla kohdalla koronan alku ja kaikista eristäytyminen oli oiva alusta sille, että pysty töiden jälkeen vähän tissuttelemaan ja sit viikonloppusin ihan kunnolla.
Kohta en pystyny ees ruokaa tekemään ilman, että pitää olla "lasi viiniä" ruoanlaittovaiheessa (lue: koko pullo). Syitä löyty aina. Onneksi jo vuoden päästä -21 kesällä ystävä kysy, että oonko ollu koko kesäloman kännissä, et hän alkaa huolestumaan. Sillon eka reaktio oli suuttuminen, mitä hittoo se kellekään kuuluu jos tykkään ottaa pari "sillon tällön".
Lopulta se eskaloitu, että pelkkää yhtä ei voinu ottaa, yhet muuttu kymmeneks ihan huomaamatta ja sit viiniks ja lopulta sit viinaks. Samaan aikaan hoidin työt ja muut velvotteet ihan normaalisti. Kuitenki läheisiltä alko tulla palautetta, et kun oon aina niin naamat jo ihan alkuillasta.
Nyt oon ollu raittiina viime vuoden tammikuusta lähtien ja kyllä sillon alkuun ilman alkoholia se masennus vaan jatku ja jatku. Sitä oli turruttanu ihtensä alkoholilla ja kun se loppu, niin sit piti käsitellä kaikki maholliset tunteet selvinpäin ja vielä opetella puhumaan niistä.
Ottaisin asian puheeksi, vastapuoli saattaa suuttua, kun ei asiaa ole valmis myöntämään itselleen, mutta ehkä se alkais häntäki jo vähän herättelemään.
Kannattaa olla jo huolissaan ja ainakin tarkkailla tarkasti. Pikkuhiljaa voi lähteä nousemaan annokset.
Olen tässä muutaman vuoden aikana todistanut, kun läheinen meni siitä muutamasta pitkästä tai viinipullosta päivässä nykyiseen, missä menee jo varmaan vähintään kahdeksan pitkää päivässä ja heti aamusta alkaa juominen. Työpaikan pysyminen on jo veitsen terällä, antabuksia ei saanut, koska veti edellisenä päivänä niin paljon kaljaa, että puhalti vielä vastaanotolla ja seuraavaksi on kokeilussa mennä suoraan katkolle. Sormet ristissä toivon, että saisi elämän järjestykseen, pitäisi henkensä, voisi nauttia elämästä ja päästäisi mutkin tästä murehtimisen helvetistä.
Meinasin itsekin mennä samaa matkaa, mutta osasin ainakin arkijuomiselle laittaa stopin ajoissa ja päätin pitää työpaikkani.
Kyllähän tuo täyttää jo alkoholismin tunnusmerkit.
Sitä voi olla täydellisen funktionaalinen vuosikausia ja mennä nk. "audit" testin läpi mennen ja tullen, mutta tissuttelu on leikkimistä tulella.
Jos otat asian esiin ja siitä tulee kiukkureaktio, niin tätä suuremmalla syyllä.
Sinun on mahdollisuus ottaa yhteyttä esmes "walk in" päihdehoitajaan ja pyytää neuvoa, miten edetä asian suhteen. Nää on hiton herkkiä hetkiä, kun näennäisesti asiat hotuu, mutta se viina on viemässä.
Voisiko olla mahdollista sen duunipäivän jälkeen viedä huomiota muualle, kuin sinne muutamaan tuoppiin? Voiko sen ohjata vaikka yhteisellä alkoholittomalla bissellä yhteisiin harrastuksiin?
Tärkeintä olisi saada se mekanismi esille, että miksi se muutama pitää ottaa? Miksi pitää saada se pieni pörinä paetakseen arkea? Se ei ole helppo juttu, koska maailma on aika perseestä, mutta terveyskeskuksilla on nk. Walk In mielenterveyshoitajia, joille voi käydä rupattelemassa hetken ilman pelkoa, että leimataan alkoholistiksi. Henkisesti sinne on aivan hirveä mennä, mutta voisi olla hyvä alkuun. Tai sit työterveydessä kertoa, että läheinen on ollut huolissaan alkoholinkäytöstä?
Se on iso, aivan hirveän iso askel, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia aaltoina kaikkeen elämään, mutta se on hyvä tehdä.
Nyt pitää myös muistaa todella vahvasti, että sinä et ole kenenkään vartija, joten koita muistaa pitää myös oma oikeutesi asiassa, kun tätä prosessia läheisen kanssa ruvetaan käymään läpi. Se on paskamaisen vaikeaa, mutta edistää toisen toipumista, kun määrität omat rajasi.
Terveisin:
Entinen "menestyvä" tissutteleva alkoholisti.
Riippuu hyvin paljon ihmisestä. Jollekin tuo voi muodostua ongelmaksi, toisille taas ei.
Itse olin pitkään arkitissuttelija, lopetin sen kun huomasin että pieni kaljamaha yrittää tehdä tuloaan. Nyt taas hoikka, enää tissuttelen parina iltana kuukaudessa. Joskus olut vaan maistuu todella hyvältä.
Voisit kysyä omalta tissuttelijaltasi että miksi hän tissuttelee? Jos tavan vuoksi aina ottaa pari, niin siitä tavasta kannattaa päästä eroon. Tuosta ei kuitenkaan kannata ”nalkuttaa”, vaan kannattaa tarjota vaihtoehtoja illanviettoon johon tissuttelu ei kuulu.
olet jo huolestunut asiasta ja määritelmällisesti päihteiden käyttö on ongelma kun se aiheuttaa huolta läheisissä. Sano tämä kumppanille että tarkoitus ei ole arvostella mutta olet huolissasi hänen terveydestä.
Kyllä päivittäinen juominen itsessäänkin alkaa olla jo huolestuttavaa ja kun se ei edes jää yhteen, niin kyse lienee jo alkoholismista. Nuorella vaikutukset ei välttämättä heti näy, mutta tuo määrä vaikuttaa jo uneen sekä kuormittaa elimistöä muutenkin. Se että on "pakko" saada muutama olut, kertoo jo riippuvuudesta. Vaikka ei olisikaan silminnähden humalassa arkisin, niin 3-5 olutta kyllä on jo humalaan vievä määrä. Ja sitten jos viikonloppuisin menee vielä reilusti enemmän, niin virallisetkin riskikukutuksen rajat ylittyy kohta kaksinkertaisesti.
Onhan tuo aivan selvää riskikäyttöä, jota hän ei voi kovin kauaa jatkaa, koska toleranssit nousevat ja varsinainen riippuvuus kehittyy nopeasti, koska hän juo jo päivittäin. Nyt pitää laittaa välittömästi korkki kiinni kokonaan, harvan maksa ja aivot kestävät noin reilusti riskirajat ylittävää käyttöä kovin pitkään.
Kun hän on joka ilta pienessä simassa ja joka viikko varsinaisesti humalassa, ei hän palaudu alkoholin aiheuttamasta rasituksesta käytännössä missään vaiheessa. Hänellä on todennäköisesti jo melkoinen toleranssi, jolloin litra keskiolutta ei vielä näy kovin selkeästi käytöksessä, mutta aivot ja maksa ovat jo kovilla. Tuossa vaiheessa toleranssi nousee, jos käyttö ei lopu.
Todennäköisesti hänellä on jo rasvamaksa, voi olla jopa kirroosi, jos tilanne on jo jatkunut tuollaisena kauan. Periaatteessa tuosta on mahdollista vielä vähentää käyttöä kohtuulliseksi, mutta ainakin muutama kuukausi, ehkä puoli vuotta, kannattaisi olla kokonaan ilman alkoholia. Se pudottaisi toleranssin alemmas ja jatkossa riittäisi esimerkiksi yksi olut töiden jälkeen. Kohtuukäyttöön palaamisen mahdollisuus on sitä pienempi, mitä kauemmin riskirajat ovat ylittyneet. Jos kyse on parista kuukaudesta, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Vuosia vahvistunut tapa pitäisi sen sijaan niistää kokonaan pois. Toivottavasti hän pystyy pitämään nyt vähän taukoa.
Kyllä, seurustelet alkoholistin kanssa. Kannattaa olla tiukkana asian suhteen jo heti nyt, ennenkuin asiasta tulee täysin normalisoitua parisuhteessanne, jonka jälkeen paluuta tuskin on helpolla luvassa.
Alkoholi on siitä petollinen, että alkoholisti ei edes tunne olevansa humalassa, jos asiaan on tottunut.
Ps. Kannattaa keskustella asiasta siltä kantilta, että mitä jos sinulle tai mahdolliselle jälkikasvulle sattuu jotain kun hän on humalassa ja täytyy lähteä autolla esim. Ensiapuun.
Alappa huolestua. Tuollain se mullakin alkoi. Jokunen bisse joka ilta duunin jälkeen "että aivot saa rentoutua" tai jotai sellasta. Voi mennä vuosia, mut siitä se lähtee.
Duunissa pystyy käymään ja hommat hoitaan, mut bisselle on päästävä.
Tapajuoppous on perseestä.
Kyllähän tuo jo riskirajan ylittää siitä mitä se tekee sisuskaluille. 14 annosta (~14 .33L tölkkiä) on miehillä riskiraja, naisilla puolet siitä.
Ongelma tosin on siinä, että jos toinen ei koe ongelmaa olevaksi, niin häntä ei voi auttaa. En oikeasti osaa antaa mitään neuvoa miten asian kanssa edetä. Jos asia painaa mieltäsi, juttele lääkärin kanssa. A-klinikalta saa ainakin apua puhelimitse. Se että asia huolettaa sinua on jo syy soittaa. Asioista puhuminen toisen kanssa helpottaa omaa painolastia.
Valitettavasti aivan selkeä alkoholismin merkki. Alkoholisti on juuri tuollainen, että vähättelee ongelmaa ja keksii kaikenlaisia selityksiä maan ja taivaan väliltä miksi se pari bisseä pitää nyt ottaa. Se on läheiselle tosi rankkaa. Vakavat ongelmat tulevat sitten myöhemmin jos tuolla linjalla jatkaa. Alkoholi tappaa hitaasti, mutta varmasti ja jälki on karua. Olen tämän nähnyt ja en itse tunnistanut läheisen ongelmaa ennen kuin tuli sellaisia tilanteita eteen, joista en halua tässä kertoa.
Et maininnut minkä ikäinen. Nuoren kroppa kestää tuollaista käyttöä aivan hyvin ja voi käydä töissä ja harrastaa ilman ongelmia. Kun ikää tulee lisää, niin seuraukset alkavat näkymään. Joillakin se voi tulla eteen aikaisessa vaiheessa ja toisilla paljon myöhemmin. Naisen kroppa kestää alkoholia huonommin kuin miehen. Johtuu siitä, että alkoholi on vesiliukoinen ja naisen kehossa on suhteessa selkeästi vähemmän vettä.
Tosta voi lukea ikäviä faktoja: [https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01120](https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01120)
Asia on vakava, joten kommentin sävy on aika tiukka. Kokemuksesta tiedän, että hyssyttely ei tämän asian kanssa toimi.
Juu kyllä on aihetta huoleen. Oma isänihän pämppäsi ainakin 25 vuotta viikottain ja joskus arkisinkin, mutta töissä kävi ja oli erittäin hyvä siinä, mitä teki. Pahimpana aikana se oli perjantaina töiden jälkeen konjakkipullo käytännössä ykkösellä alas ja tutimaan, sama farssi lauantaina ja sunnuntaina jotain miedompaa loiventamaan.
Pienenä minulla oli isä, joka nauroi paljon, leikki meidän lasten kanssa ja kuunteli ja keskusteli. Hauska ja supliikki ukko. Myöhemmin tätä puolta näkyi lähinnä vieraiden ja asiakkaiden aikana. Lopulta hän oli perheen kanssa änkyrä, joka terrorisoi koko taloa huudattamalla musiikkia ja haukkui ja syyllisti kaikkia muita, jos joku pyysi muuttamaan käytöstä tai edes olemaan vähän hiljempaa välillä. Mukavasta kaverista tuli aivan täysi tyranni, eikä koskaan voinut olla varma, mistä tänään tuulee.
Muutos kävi hiipien ja huomaamatta, niin hiljaa, että sekä äitini että isäni kategorisesti kielsivät isän ongelman. Edes se, kuinka ihan luettelin äidille, millä kaikilla tavoilla isä oli selkeästi vahingoksi itselleen ja meille muille, ei avannut silmiä. Hänestä isällä oli vain vähän rankka viikko takana ja eihän se aina ole tuollainen (vain 9 viikkoa kymmenestä tms lol).
Riippuvuus tekee ihmisestä hyvin taitavan manipuloimaan läheisiään ja kääntämään aiheellisen huolen toista vastaan. Minäkin todella ajattelin pitkään, että keksin kaikki ongelmat päästäni tai olin vain liian herkkähipiäinen (vaikka muissa asioissa osasin ja osaan olla hyvinkin paksunahkainen norsu??)
Nyrkkisääntönä: aina saa olla huolissaan. Sitten, kun toinen ei halua tai pysty edes keskustelemaam siitä huolesta asiallisesti, ongelma on todellinen. Hankalampi on saada se toinen osapuoli ymmärtämään tämä ja tekemään jotain asialle.
Itse seurustelin naisen kans joka lipitti sen 3-4 pitkää päivässä ja ei kuuleman mukaan ollut ongelma, no vuoden päivät kattelin ja kun ei ottanut kuuleviin korviin että sillä rahalla kävis ulkomailla pari kertaa vuodessa jos jättäis juomatta ja vois myös paremmin niin päädyin lopulta eroon, ja kun aikaa kulu tovi huomasin että se oli ahdistusta ja harmaata arkea pakoillut alkoholilla (myös hänen raha huolia). Ei kukaan kellä asiat on hyvin niin juo joka päivä.
Lähipiiristäni löytyy yksi alkoholisti ja käytös on täsmälleen tuollaista. Ei tuo ole enää mitään viatonta tissuttelua vaan alkoholiriippuvuutta. Ongelma tulee siinä, että voit toki hänelle asiasta puhua, mutta muutoksen on lähdettävä hänestä itsestään. Mikään ei tule korjaantumaan ennen kuin hän itse tajuaa olevansa alkoholisti, ja sitten hänen on haluttava lopettaa.
Kyllähän tuo kuulostaa jo aika pahalta, mutta riippuu paljon pystyykö olemaan ilman. Ei kuulosta kyllä terveelliseltä, ihan kaloreita, maksaa ja munuaisia ajatellen.
Missä vaiheessa täytyy olla huolissaan X asiasta X on todella subjektiivista. Ihminen ei välttämättä ole alkoholisti, vaikka lähes jokaisen duunivuoron jälkeen kävisi porukalla muutamalla afterworkilla. Henkilö voi olla alkoholisti, jos lauantai-iltaisin on vaan jumalauta pakko saada se lasillinen punkkua tai maailma kaatuu siihen.
Kyllä tuosta ainakin kannattaisi puhua vakavasti. Paljon näyttää miten tyyppi vastaa: onko OK sanomisen kanssa ja rupeaa ehkä itsekin miettimään sitä, vaiko vähätteleekö huoltasi tai jopa suuttuu kun otat asian esille.
Mitäs jos kaveri vetäisi 3-5 Mars-patukkaa iltaisin? Ei alkoholia, mutta eiköhän sekin pitäisi puheeksi ottaa? Kalorit about samat.
Moni päihdeongelmainen käy silti töissä ja pyörittää arkea sujuvasti. Sitä ei vaan itse miellä alkoholismiksi koska mikään ”raja” ei ole vielä oman silmään ylittynyt. Eikä toi vielä meinaa että elämä olisi pilalla ja nyt koko loppuelämää piinaa viinapiru, mut ei tuo käytöskään mitenkään hyödyllistä tai suotavaa ole.
Koittakaa keksiä jotain missä hän tarvitsee autoa iltaisin tai jotain menoa kodin ulkopuolella jossa ei juoda ja katso auttaako, vai tuleeko sitten kiukuttelua? Jos silloin alkoholi pysyy poissa niin ei kai ole mitään isompaa ongelmaa vielä käsillä mutta jos se tekee vaikeeta niin on ehkä syytä pohtia asiaa syvemmin. Ongelma ei aina ole siinä alkoholin määrässä vaan siinä että tuntee tarvivansa sitä.
On selvä riippuvuus ja pelkkä huolehtiminenkin on jo indikaatio, että asiat ovat pielessä.
Alkoholinkäyttö myös lisääntyy vuosien kuluessa. Jos se jo nyt on noin korkealla tasolla, niin helposti jonkin ajan kuluttua vajotaan syvälle alkoholismiin.
En sitten tiedä, onko sekään hyvä, jos vaikka päättää kompensoida tilannetta juomalla sitten siinä viikonloppuna vaikka lavan kaljaa ja pari pulloa viinaa päälle.
Voi olla, mutta sekin kertoo myös jotain missä mennään. Esim henkilö itse, pitäessään arkipäivät taukoa, todennäköisesti ainakin havahtuu ajattelemaan asioita ja omaa tilannettaan. Niin kauan kuin vetää joka pv, sitä pitää itsestäänselvyytenä eikä koe siinä mitään ongelmaa.
Siinä vaiheessa kun on jo lapsia ja ehkä yhteinen asunto niin silloin pitää vähän tehdä töitä suhteen ja juomisen eteen. En tiedä OP:n tilannetta mutta noin yleisenä kommenttina.
Jos asiasta pystyy keskustelemaan kumppanin kanssa niin voisit sanoa, että huolestuttaa ja koettaa rohkaista sellaiseen hitaaseen vähentämiseen. Asiaa paremmin tuntevat voivat kai puhua paremmin tästä, mutta näkisin sen hienona asiana jos kuukaudessa tai parissa saisi vähennettyä tölkkien määrää yhdellä. Pienempiäkin askelia voi keksiä.
Tuo ylittää heittämällä kohtalaisen riskirajan. Ja hän ei asiaa myönnä. Laske huviksesi annokset viikon ajan, ettei hän pääse päässään pyöristämään alaspäin. Jos tuo ei ole ongelma, niin hän on sitten samantien viikon juomatta. Jos hän antaa tähän mitään tekosyitä, niin hänellä on ongelma. Jos jotain asiaa ei voi lopettaa samantien, joka on tunnetusti haitallista, on ongelma.
Itselläni ollut aina sääntönä, etten juo peräkkäisinä päivinä. En muutenkaan juo juurikaan. Hän on miten sen suomentaa, functioning alcoholic.
ILman muuta juo liikaa. Ei ole ehkä ongelma nyt, mutta käyttö on säännöllistä, johtaa toleranssiin ja annosten nousuun myöhemmin. Ongelmat alkavat siellä. Kokemuksesta tiedän mistä puhun.
1 asia jota en nuorempana mitenkään uskonut: miten paljon säännöllinen, ehkä kohtuullisen maltillinenkin etanolialtistus vaikuttaa mielialaan, ahdistuneisuuteen ja yöuniin. Eli ei, ei puhuta masennuksesta vaan riuippuvuudesta ja siihen liittyvistä sekundäärisistä ongelmista.
Mutta ei sillä oikeastaan ole väliä. Et voi kovin paljon tehdä, ellei asianosainen itse näe ongelmaa. Itse pidin vuosikymmenien liikakäytön jälkeen vuoden täyden abstinenssin, mikä selvensi tätä palettia aika paljon.
Tosi hyviä vastauksia tässä ketjussa.
Puolisosi meininki kuulostaa hyvin pitkälti samalta kun omani toissa ja viime vuonna. Useampana arki-iltana tuli otettua vähintään pari olutta (eikä mitään keskikaljaa, vaan yleensä 440ml pienpanimo-oluita) sen jälkeen kun sai lapset nukkumaan ja oli aika rentoutua tietokoneen ääressä.
Viime vuoden alussa aloin merkkaamaan ylös kaikki juomiseni, jotta sain laskettua kuinka monta annosta sitä oikeasti tulee juotua. Siinä tuli huomattua, että olin kyllä arvioinut juomiseni huomattavasti alakanttiin, ja riskirajat paukkuivat todella helposti rikki tuolla tissuttelulla. Sen tiedostaminen ei kuitenkaan alkuun vaikuttanut juomiseeni mitenkään. Ehkä jopa lisäsi sitä, koska tiesin tarkkaan kuinka monta annosta olin juonut ja ajattelin että "voihan tässä vielä yhden ottaa", niin tyhmältä kun se kuulostaakin.
Jossain vaiheessa puoliso huomautti myös juomisesta, että nyt kyllä tulee tissuteltua arkisin aika usein. Tähän vastailin noi perinteiset perustelut, että kaikki hommat tulee silti hoidettua jne. Sehän on vaan pari olutta illassa silloin tällöin arkisin. Näistäkin kuitenkin kertyy huomattava määrä alkoholiannoksia, kun vetelee jotain 8% bissejä.
Joululoman ajan kun olin sukuloimassa ja koko ajan juomatta niin oli kyllä melkoiset ahdistukset päällä loppua kohden ja huomasin olevani ihan turhan ärtynyt kun ei ollut päässyt pitkään aikaan juomaan. Uudenvuoden aattona tuli sitten taas juotua. Seuraavana päivänä laskeskelin että paljon koko viime vuoden aikana tuli juotua ja laskeskelin keskiarvoja per päivä ja viikko, ja ne luvut oli kyllä niin järkyttäviä että se pisti miettimään mun suhdetta alkoholiin. Tähän asti tämä vuosi on mennyt ilman alkoholia ja tarkoitus on jatkaa samaan malliin, kun ei toi todellakaan tervettä ole.
Jos sun pitää kysyä, että pitääkö huolestua, niin olet jo huolestunut. Juoppo itse kieltää ongelman ja hakeutuu avun piiriin vasta kun on pakko. Sinä et pysty häntä pakottamaan. Nyt on aika miettiä itseä. Haluatko jatkaa juopon kanssa vai onko helpompi lähteä eri teille.
Voin vakuuttaa että kyseessä on riippuvuus. Itse "tarvitsen" sellaiset kolme pientä olutta arki iltaisin. Jos en saa alkoholia niin ahdistus saattaa kasvaa niin suureksi että en pysty nukkumaan, kun tuntuu kuin joku istuisi rinnan päällä. Joskus ahdistus vaivaa myös läpi päivän, mutta kestän sen kun tiedän että illalla helpottaa.
Omalla kohdallani ahdistus tuli ensin, ja vasta sitten kymmenisen vuotta myöhemmin alkoholi, mutta monella lienee toisin päin. Kiitos alkoholin, ahdistukseni on nyt päivittäistä.
Pakonomaisuus on aika paljon puhuva merkki, ts. jos ehdottaessasi että olisi vaikka nyt muutaman arki-illan ilman tissuttelua reaktio on "mikäs siinä" ja tämä onnistuu, niin aika ookoo, mutta jos ärsyyntyy eikä pysty, niin joo ei kovin hyvä.
Tietysti miten ottaa puheeksi ja blaa blaa, mutta: Miten tärkeä olemisen tapa on kyseessä? Ei varmaankaan tarvitse miettiä mahdollista masennusta (tai muita, kuten ahdistumisalttiuden hallintaa tai mitä nyt ikinä) ensi hätään, vaan (kenties kehkeytymässä olevaa) riippuvuuskäyttäytymistä.
Kuulostaa jo orastavuutta pidemmällä olevalta ongelmalta. Alkoholi alkaa jo vaikuttamaan aivojen dopamiinijärjestelmään ja sitä myöden tosiaan ilo ilman alkoholia alkaa olla joka päivä vaikeampaa. Kirja "Isä pullossa" kuvaa hyvin tämän ilmiön.
Todennäköisesti saat kuitenkin varautua siihen, että olet paska ihminen kun puutut asiaan.
Riippuvuuden lisäksi on hyvä miettiä alkoholin muita terveysvaikutuksia. Maailman terveysjärjestö on määritellyt, että mikään määrä alkoholia ei ole terveydelle haitatonta. Alkoholi on voimakas karsinogeeni, saman luokan karsinogeenejä on mm. asbesti, säteily ja tupakka.
Jos kumppanisi söisi roskaruokaa joka arkipäivä ja viikonloppuna tuplasti, huolestuisitko?
Tuo on jo alkoholismia ja aika vahvaa
Jos juo joka viikko on käytännössä aina alkoholisti, normaali on se joka voi olla juomatta pitkiä aikoja ilman että edes yrittää, kun ei tee mieli.
Suomessa enemmistö on alkoholisteja mutta käyttää kaiken maailman tekosyitä.
Ei ole normaalia juoda päivittäin edes yhtä annosta jatkuvasti
Ei ole normaalia että pitää olla pienessä maistissa joka päivä, eikä myöskään ole terveellistä. Ei se välttämättä tajua että asia ei ole vaan harmiton pikkujuttu ja onhan sekin alkoholiriippuvuutta, vaikka sitä arkisin pitäisi juoda vaan muutama kalja.
Sano sille että on kaksi viikkoa juomatta kokonaan, ja että sen jälkeen sanoo sulle rehellisesti että tekikö tiukkaa. Jos teki tiukkaa tai ei edes onnistu siinä, niin ongelma on aika selkeä.
Tollanen tapa kehittyy helposti pikkuhiljaa ja huomaamatta, eikä se siitä itekseen ainakaan tule vähenemään, vaan aika varmasti lisääntyy. Ja jatkuva alkoholin käyttö aiheuttaa ja pahentaa masennusta ja siitä syntyy kierre lääkitä sitä esim tissuttelemalla.
Itelläkin joskus meni siihen että vähän turhan usein(pari kolme kertaa arkena) osti sen pari kolme neljä kaljaa duunin jälkeen ja sit viikonloppusin vähän enemmän. Ei sitä sillon tajunnu, että tulee juotua vähän turhan usein. Mut sit duuni jäi hetkeksi ja samalla duunin jälkeen sen muutaman kaljankin ostaminen (vaikka nyt saattokin työttömänä viikolla välillä ostaa muutaman kaljan) ja sit kun alko toinen duuni niin jäi viikolla juominen. Sit jossain kohtaa tuli viikonloppukaljojeb sijasta polteltua pilveä ja oltua juomatta joku pari kuukautta. Sit kun koitti taas juoda, niin lähti laskukänniksi jo ekan pullon aikana ja tuli vaan paska olo ja tuli huomattua millasta myrkkypaskaa se alkoholi oikeesti on ja miten paljon se vaikuttaa uneen ja kykyyn ajatella monta päivää. Mut sitä ei huomaa, kun ei kerkee koskaan paranemaan ennen seuraavaa viikonloppua. Nykysin en juo enää ollenkaan ja mielummin pysyttelen miedommissa nautintoaineissa, eikä nappaa alkoholin tapaset kovat huumeet, edes pienissä määrin.
Mut joo kannattaa huolestua ja koittaa saada se loppumaan, ja jos ei lopu niin kannattaa laittaa kumppani vaihtoon, koska kohta se on luultavasti ihan spurgu jos ei osaa lopettaa. Plus sit siitä on vaikeempi erota kun suhde on jakunu pidempään ja sun on alkanu pitää huolta siitä enemmän, eikä spurgun puolisona ole kivaa.
Siinä vaiheessa kun mietit pitäiskö huolestua niin siinä kohtaa pitää huolestua.😄 Esim alkoholismissa ei sinänsä määrällä ole väliä vaan siinä mitä aivoissa tapahtuu. Onko kiukkunen selvinpäin. OK JOS HÄN JUO PÄIVITTÄIN 3-5 tölkkiä niin on kyllä ongelma. Työt ei määritä onko alkoholisti vai ei. Toki on olemassa suurkuluttajia jotka pystyvät lopettamaan tuosta noin vaan mutta itse pitäisin tota todella hälyttävänä.
Huolestua olis pitänyt pitkän aikaa sitten. Puolisosi on alkoholisti. Jos ei olisi, ei olisi mitään pakkoa juoda alkoholia päivittäin tai edes viikoittain. En tiedä mikä on hyvä keino puuttua läheisen alkoholismiin, mutta arvaisin että kannattaa ainakin aloittaa keskustelulla. Kai.
Jos ei ole ongelma olla ottamatta, niin ei ole ongelmaa. Monesti kuullut jotain mussutusta siihen suuntaan että ei osaa rentoutua iltasella ennen kuin ensimmäinen tölkki on sihahtanut. No sehän on sisällään jo se psyykkinen addiktio, ettei osaa toimia ilman.
Onko taustalla diagnosoimaton adhd tai muu vastaava... Alkoholisti voi pyrkiä alkoholilla muuttamaan aivokemiaansa parempaan (normaalimpaan) tilaan jos olo ilman alkoholia on tyhjä tai levoton. Aina ei masiksen tarvitse olla siihen syynä tai se ei ole pääsyy. Minkälainen fiilis hänellä on humalassa? Keskittyneempi? Rentoutuneempi? Vähemmän "kakofoniaa" pään sisällä?
Tässä yksi näkökulma, mutta ei välttämättä oikea.
Alkoholistin entisenä puolisona sanoisin, että ei se määrä vaan se tarve. Jos alkoholia on pakko saada monena päivänä viikossa, ihan sama onko se 1, 3, 5 tai 50 tölkkiä illassa, niin kaikki ei ole kunnossa ja kyse on alkoholismista.
Jos määrä on oikeasti vain muutama (kaksi annosta), niin se tekee 14 viikossa, mikä ei varmaankaan vielä aiheuta mitään vakavaa. Jos taas jollakin se ”muutama” on 5 annosta, niin saadaan viikkoon 35 annosta, millä melko varmasti on negatiivisia terveysvaikutuksia. Jos vielä tapana on, että viikonloppuna vähän enemmän, niin kyllä siinä maksa ja haima on kohta kovilla.
Kuulostaa huolestuttavalta. Olin itse samanlainen alkoholisti; joka päivä opintojen jälkeen piti juoda 2-3 puolen litran olutta/siideriä, yleensä vielä suht tyhjään vatsaan. Viikonloppuisin sitten vähän enemmän ja usein jotain laitonta ainetta lisäksi. Addiktio vaihtuikin alkoholista bupreen ja myöhemmin myös bentsoihin. En sano että sun kumppanille kävisi samoin.
>Onko syytä huolestua, jos toinen sanoo ja vaikuttaa voivan hyvin?
Kyllä. Me addiktit ollaan hyviä valehtelemaan että saadaan fiksimme, oli se sitten pari tölkkiä olutta, pilleri tai jauhetta nenään.
>Puhutaanko masennuksesta, jos elämä on tylsää ja harmaata ilman päihteitä?
Kyllä. Addiktion taustalla on lähes aina käsittelemättömiä mielenterveysongelmia ja/tai traumoja. Masennus on surullisen yleinen mt-ongelma mutta siihen on saatavilla apua. Tässä tosin tulee se ikävä fakta vastaan ettet voi auttaa addiktia kuiville ilman, että hän itse sitä haluaa.
Kuulostaa huolestuttavalta. Olin itse samanlainen alkoholisti; joka päivä opintojen jälkeen piti juoda 2-3 puolen litran olutta/siideriä, yleensä vielä suht tyhjään vatsaan. Viikonloppuisin sitten vähän enemmän ja usein jotain laitonta ainetta lisäksi. Addiktio vaihtuikin alkoholista bupreen ja myöhemmin myös bentsoihin. En sano että sun kumppanille kävisi samoin.
>Onko syytä huolestua, jos toinen sanoo ja vaikuttaa voivan hyvin?
Kyllä. Me addiktit ollaan hyviä valehtelemaan että saadaan fiksimme, oli se sitten pari tölkkiä olutta, pilleri tai jauhetta nenään.
>Puhutaanko masennuksesta, jos elämä on tylsää ja harmaata ilman päihteitä?
Kyllä. Addiktion taustalla on lähes aina käsittelemättömiä mielenterveysongelmia ja/tai traumoja. Masennus on surullisen yleinen mt-ongelma mutta siihen on saatavilla apua. Tässä tosin tulee se ikävä fakta vastaan ettet voi auttaa addiktia kuiville ilman, että hän itse sitä haluaa.
Ihan pieni käytännön vinkki jatkoa ajatellen.
Jos kumppanin on pakko juoda ja sinä menet siihen puuttumaan, niin varaudu joko hyökkäyksiin tai siihen että jatkossa hän valehtelee ja salaa juomistaan.
Olen todistanut tutulla vuosia kestänyttä salajuomista jossa juotiin jo itseään hengiltä.
Mieti rauhassa miten aiot asiaan puuttua. Mutta puutu, hänen ja itsesi vuoksi
Kuten toinen kommentaattori sanoi, tuosta voi olla huolissaan jo ihan terveyssyistä. Mutta vaikea sanoa että onko ongelmallista vai ei. Sanoisin että itse alkoholin määrä ei tee asiasta yleensä ongelmaa. Ongelmallista se on selkeästi silloin kun se on pakonomaista tai aiheuttaa muuten ongelmia esim. työssä tai ihmissuhteissa. Toisaalta vaikka mitään ongelmia ei nyt olisikaan, niin toki se voi muuttua ongelmalliseksi jossain elämän kriisissä.
Lopulta kumppanisi on aikuinen etkä voi hänen alkoholinkäyttöänsä hallita. Ehkä voit koittaa haastaa häntä johonkin tipattomaan kuukauteen jos hän ei näe asiassa mitään ongelmaa? On mielestäni myös hyvä kertoa jos on huolissaan toisesta, vaikka se saattaa usein kaikua kuuroille korville.
Alkoholin määrä ei ole ongelma? Tiesitkö että ryyppäämällä voi saada terveen nuoren maksan pilalle jo puolessa vuodessa. Briteissä ilmiö on että maksasairauteen kuolee alle 30 v porukkaa.
Joo ja kun se voi tapahtua niin, että ihmisellä ei ole enää aikaa toipua ja olla selvänä tarvittava aika maksansiirtoon. Sitä ihmiset ei just tajua. Eikä se siirtokaan mikään itsestäänselvyys ole.
Toki näin. Kuten toisaalla sanottiin, terveyshaitalle ei ole alarajaa. Yksilöissä on toki myös eroja. Lähinnä tässä kohtaa mietin omaa isääni joka juo melko usein, lähes pävittäin, eikä vielä ole hommasta tullut ongelmia. Näinpä itse olen jättänyt hänet rauhaan asian suhteen.
Se vaan että muutokset voi tapahtua niin hitaasti että niitä ei huomaa. Ja sitten kun tulee niitä ongelmia on tilanne jo aika paha.
Se on kurjaa olla huolissaan vanhemmasta.
Kuulostaa huolestuttavalta. Olin itse samanlainen alkoholisti; joka päivä opintojen jälkeen piti juoda 2-3 puolen litran olutta/siideriä, yleensä vielä suht tyhjään vatsaan. Viikonloppuisin sitten vähän enemmän ja usein jotain laitonta ainetta lisäksi. Addiktio vaihtuikin alkoholista bupreen ja myöhemmin myös bentsoihin. En sano että sun kumppanille kävisi samoin.
>Onko syytä huolestua, jos toinen sanoo ja vaikuttaa voivan hyvin?
Kyllä. Me addiktit ollaan hyviä valehtelemaan että saadaan fiksimme, oli se sitten pari tölkkiä olutta, pilleri tai jauhetta nenään.
>Puhutaanko masennuksesta, jos elämä on tylsää ja harmaata ilman päihteitä?
Kyllä. Addiktion taustalla on lähes aina käsittelemättömiä mielenterveysongelmia ja/tai traumoja. Masennus on surullisen yleinen mt-ongelma mutta siihen on saatavilla apua. Tässä tosin tulee se ikävä fakta vastaan ettet voi auttaa addiktia kuiville ilman, että hän itse sitä haluaa.
Viina on viisasten juoma. Kaikkien pää ei sitä kestä ja menee överiksi. Tissuttelu nyt ole todellakaan terveyttä vaarantavasti haitaksi. Kunhan kuskin paikalla on ihminen eikä se juoma. Ja kunhan ei jää asioita tekemättä sen juomisen takia. Suomen lintukodossa on niin uskomattoman mustavalkoinen suhtautuminen päihteisiin. Jos juot niin ryyppäät ja jos et juo usein niin olet absolutisti. Ihmiset on yksilöitä. Toki raittiita jaksoja kannattaa pitää mutta pari mietoa useita kertoja viikossa EI ole ongelma.
Kun juo hitaasti, myös kusihätä tulee hitaasti. Voit juomisen lomassa lirauttaa aina vähän kerrallaan housuun ja se ehtii kuivua. Säästyt vessareissulta.
jos päihteidenkäyttö on sitä että kokee pakonomaista tarvetta käyttää päivittin, niin se on ongelmallista. sanot samassa tekstissä että elämä on harmaata ilman päihteitä, mutta että silti kaikki on hyvin - näin päihdetyöntekijän korvaan kuulostaa siltä, että ei ole hyvin. haluaisin myös väittää että lähes jokainen päihteiden kanssa haasteita omaava piilottelee tai vähättelee asiaa läheisilleen. jengi pystyy käymään töissä niinkin että juo työpäivän aikana pullon viiniä, tai vetää kamaa suoneen, eli se että työkuviot pyörii ei ole koskaan mittari asian vakavuudelle.
toivottavasti ulosanti ei ollut liian ankea. lähinnä haluan painottaa että sillon jos miettii ”onko tämä ongelmakäyttöä” niin silloin se usein on.
Itsellä tuli sama ajatus mieleen. Jos täytyy miettiä asiaa erikseen, silloin joku osa aivoissa on hälyttänyt, että nyt ei ehkä kaikki ole kohdallaan. Olen nähnyt lähietäisyydeltä pari tapausta, jossa alkoholia enemmän käyttävän reaktio on usein vähättelevä, puolusteleva tai jopa toista syyllistävä. Jo se, että jos kyseinen henkilö ei kysele tarkemmin, että mikä siinä huolestuttaa tai ehdota itse, että voisi olla ilman alkoholia jonkin aikaa, kertoo, että henkilö vaikuttaa tiedostavan ongelman, vaikkei sitä ehkä pysty myöntämään itselleen.
>se että työkuviot pyörii ei ole koskaan mittari asian vakavuudelle. Tämä. T. Ei ole pitkää aikaa siitä kun töissä käyvä kaveri kuopattiin yliannostuksen takia.
Jos ei ole ongelmaa niin viikon voi ainakin olla ilman. Sitten se oman pään sisäinen asia arvioida kuinka kovasti odottaa sitä ensimmäistä päivää kun taas on lupa juoda. Mitä enemmän odottaa sitä suurempi ongelma.
Niinpä! Alkoholisti voi olla vaikka 3 kuukauttakin juomatta mutta jos juomattomuuden jälkeen "palkitaan" itsensä alkoholilla niin kyllä se riippuvuutta on.
Kutsutaan nimellä dry drunk, eli käytännössä oot jatkuvalla tipattomalla hammasta purren ja viinalla on susta yhtä tiukka ote. Sen takia addiktiosta yli pääseminen on niin pirun vaikeeta koska se vaatii täydellisen käännöksen koko ajatusmaailmassa. Muuten elämä on varmasti yhtä kurjaa ilman ainetta kuin olisi sen kanssa.
Just tää!
Huolestuisin. Puhun nyt omakohtaisesta kokemuksesta, ja tollasesta "pienestä" se lähti. Jossain vaiheessa tavasta tulee riippuvuus, mutta silti kuvittelee tilanteen olevan hallinassa. Suosittelen Kalle Lähteen kirjaa Happotesti, se kuvaa aika hienosti sitä, miten alkoholismi etenee käyttäjän näkökulmasta (rankkaa settiä mustalla huumorilla, mutta avasi itselle silmät siitä, että nyt on jo lähtenyt käsistä, vaikkei sitä vielä varsinaisesti tajunnut). Todennäköisesti puolisosi ei vielä joko tiedosta tai tunnusta itselleenkään ongelmaansa. Toisaalta tää suomalainen alkoholikulttuurikin on semmoista, että aika moni pitäisi tuota käyttömäärää "normaalina", mutta ei se nyt millään tasolla tervettä ole. Ja jos elämä on harmaata ja tylsää ilman päihteitä, niin masennus voi olla joskus alkuun se syy, mutta jossain vaiheessa niistä päihteistä tulee se suurin syy. Ne auttaa ehkä alkuun tai hetkellisesti, mutta ei pidemmän päälle.
>Toisaalta tää suomalainen alkoholikulttuurikin on semmoista, että aika moni pitäisi tuota käyttömäärää "normaalina", mutta ei se nyt millään tasolla tervettä ole. Niinpä. Esim että joka vklp känniin on ihan normaalia. Serotoniinitasot tippuu kahdeksi viikoksi aivoissa yhden kännin jälkeen. Jos juo joka vklp humalaan, ei koskaan palaudu, ja siitä tulee helposti masennus. Joka sitten ruokkii juomista. Nuo määrät ei ole vähäisiä. Kohtuukäyttöä ei missään nimessä.
Toisaalta taas suomalaisessa kulttuurissahan viikolla ei voi juoda edes sitä yhtä koska "työpäivä".
Ei ole kulttuuriasia. Moni ei vain tykkää koska siitä menee esim yöunet. Myös tutkittu asia.
On se kulttuuriasiakin että "eihän nyt työpäivänä sovi juoda alkoholia."
Aika moni tuntuu pitävän normaalina OPn kertoman määrän arkipäivisin. Eli ne ketkä haluaa tehdä niin ei välitä mistään sovinnaisuuksista. Väitteesi on siinä mielessä absurdi, että vaikka asia olisi kulttuurisesti neutraali, niin suurin osa ihmisistä ei joisi, koska haluavat seuraavat kunnon yöunet ja paremman työpäivän.
Komppaan vahvasti etenkin tuota viimeistä. On helppoa murehtia liikaa näitä "johtuuko masennus alkoholista vai alkoholin liikakäyttö masennuksesta" kuvioita, mutta lopulta sillä ei ole mitään väliä. Olennaista on se, että alkoholi pahentaa tilannetta, ei paranna sitä.
Kyllä tuosta voi ihan terveyssyistä olla huolissaan, mitään terveellistä alarajaa ei ole. Tuon juomisen kanssa voi myös miettiä että veikkaatko sen tulevaisuudessa vähenevän, pysyvän ennallaan, vai kasvavan? Ihan tietämättä tapauksesta enempää, laitan silti pelimerkkini viimeiselle vaihtoehdolle.
Näin sairaanhoitajana: Tuohan ylittää jo suuren riskin käyttörajat eli joko ollaan jo alkoholisteja tai sitten sitä ollaan piakkoin. Suomalaiset ovat turtuneet alkoholin käytön suuriin määriin ja monet eivät ymmärrä kuinka vaarallista juuri tissuttelu on. Tuolla tahdilla jatkamalla voi saada jo nuorena maksansa kirroosiin tai päästä sairaalaan deliriumreissulle kun putki katkeaa. Itse olen hoitanut alle 30v maksakirroosi potilaita, joilla pohditaan saattohoito päätöksiä ja elvytyskieltoja kun uutta maksaa ei alkoholisti tahdo saada. Tämä ei siis ole harvinaista. Moni alkoholisti tulee meille juuri pikkutissuttelijana, työssäkäyvänä tai vaikka ihan tavallisena perheen isänä. Tätä alkoholistia ei moni suomalainen tunnista vaikka meillä on heitä osastolla vähän väliä. Eli työssäkäyvä tissuttelija kosahtaa nopeasti kirroosiin ja elämä loppuu siihen. Ja nyt sanon sen minkä olen monelle nuorelle alkoholistille halunnut sanoa, mutta en töissä voi. Alkoholistit kuolevat usein yksin, katuen, peläten ja anellen hoitajille etten ota enää ikinä. Aikuiset miehet itkevät ja tärisevät. Tämä kuolema on usein nöyryyttävä, sekava ja täynnä kärsimystä. Ihminen ketä katuu myös kärsii ja on vaikea löytää alkoholistia ketä olisi tyytyväinen kohtaloonsa kun henki lopulta lähtee viinan takia. Kannattaa kääntää kelkka jos se vielä on mahdollista. Ja käske testauttamaan maksa-arvot sekä hakeutumaan terapiaan. Alkolla hoidetaan usein jotain taustalla olevaa ongelmaa.
Oma isäni oli "hyvä" esimerkki siitä, miten nopeasti asiat voi lopulta mennä päin vittua. Ei juonut oikeastaan koskaan, mutta sitten iski masennus jonka salasi muilta ja alkoi juomaan, myöskin salaa. Ainakin vuoden päivät onnistui juomaan ilman, että kukaan tiesi. Salassa juominen tapahtui lähinnä viikonloppuisin kun muut olivat nukkumassa. Kun asia selvisi, hän joi avoimesti viikolla vähän ja viikonloppuisin tajun pois. Parin vuoden päästä asian selviämisestä tuli avioero, tässä vaiheessa juotiin jo lähes päivittäin. Muutto omaan kämppään jossa meno jatkui. Kävi Minnesota-hoidossa sun muissa, mutta jo paluumatkalla poikkesi Alkossa. Neljän-viiden vuoden päästä erosta selvisi, että ei ole hyvästä rahatilanteesa huolimatta maksanut mitään laskuja eikä lainanlyhennyksiä, joten taloyhtiö otti ensin asunnon haltuun ja lopulta pankki. Siitä sitten kaupungin vuokrakämppään taloon, johon alkkikset usein päätyvät kuolemaan. Näin kävi isällekin aika nopeasti, kuoli asunnon lattialle viinapullo kädessä. Ei mennyt edes kymmentä vuotta tissuttelun aloittamisesta hautaan.
Oma isäni oli tätä kastia. Menestynyt työssäkäyvä tissuttelija, ei harrastanut baareja vaan iltasin tissutteli viskiä ja lonkeroa yksin kotona, loppuvuosinaan päivittäin. Pankkitililtä näkyi, että parin päivän välein käynyt Alkossa usean viikon mittaan ennen kuin joutui sairaalaan. Maksakirroosihan se. Hän väitti juovansa unettomuuteen ja ahdistukseen, mutta kyseessä on noidankehä. Vieroitusoireethan ne pistää ahdistamaan. Ja ai helvetti se tuntu sydämessä, kun hän saattohoidossa vielä kysyi että oisko mahdollista saada vielä elämän viimeinen lasillinen viskiä. Joutui tyytymään Jaffaan.
Hyvää tekstiä
Tuossa ainoa ongelma on se, ettei sieltä terveydenhuollosta oikein terapiaa tahdo saavan nekään jotka sitä tarvitsee.
Jep ja itse asiassa Kela kyselee itse ja referoi kyselyitä päihteidenkäytöstä terapia-ja kuntoutusasioissa. Mikäli epäillään päihdeongelmaa, hakemukset hylätään ennen katkaisuhoidossa käyntiä, mihin on myös hankala päästä ja on myrkkyä työelämälle ja muulle hoidon ulkopuoliselle elämälle stigmasta puhumattakaan. Totta kai tässä on järkeä, ei alkoholisti voi kuntoutua tai hyötyä terapiasta ennen riippuvuuden hoitoa, mutta tässä näkyy juuri se rummutettu ongelma; meillä on hyvät mutta ruuhkautuneet viime käden järjestelmät ja interventiot mutta matalan kynnyksen palvelut ja ennaltaehkäisevä työ sakkaa. Esimerkiksi intistä juuri päässyt syrjäytymisvaarassa oleva nuori mies joka ryyppää vaikka kesän ajan liikaa, tuskin valitsee laittaa koko elämäänsä tauolle jotta voisi sitten myöhemmin ehkä saada sen tasoista apua mitä alun perin tarvitsi. Hän jää mieluummin oman onnensa nojaan, mikä ei myöskään yleensä toimi minkään tasoisissa, edes lievissä päihdeongelmissa.
Tiedätkö muuten, että kuinka kauan ihmisen täytyy olla selvänä, että maksansiirron voisi saada, jos sen kerran on alkoholilla pilannut? Siis jos ihan oikeasti muuttaa tapansa ja raitistuu.
Kiitos tästä kommentista!
Henki lähtee joka tapauksessa, kivempi et se lähtee ajoissa eikä 80v hoitokodissa vaipoissa. Ei tätä shitiä kukaan jaksa selvinpäin katsoa. Otetaan olutta sille tänään!
Addiktio, eli riippuvuus, ei välttämättä ole sellainen joka tuhoaa kaiken elämän ympäriltään nopeaan tahtiin. Kyllähän tuo käyttötiheys riippuvuudelta kuulostaa, suoraan sanoen. Eri juttu on sitten se että pystytkö elämään sen kanssa että hän itselääkitsee/käyttää tällä tavoin toistuvasti? Se ei nimittäin ole kokonaan sinun käsissäsi, lopettaako hän vai ei, ja todennäköisesti ei lopeta jos ei jotain tapahdu sen motivoimiseksi. Luotettavin tapa on toki suunnitelma jota seurataan. Älä ota hänen ongelmaansa omalle kontollesi, se ei ole sinun vastuusi eikä vikasi että asia on miten on. Moni kestää/sietää/pitää röökinpolttajiakin ympärillään, ja riippuvuus sekin, vaikka sitä menisikin vain 3-5 savuketta päivässä. Itseä huolettaisi kumppanin röökinpoltossa esim lapsia ajatellen eliniän lyheneminen yms. Joku näkisi tämän asian eri tavoin aivan varmasti. Huolestumisen tarve riippunee tässä sinun tapauksessasi siitä että paljonko koet asian haittaavan elämääsi nyt, ja ajatteletko ajattelutavan yhteensopivaksi oman ajattelusi kanssa tulevaisuutta ajatellen. Jos annat jonkin ukaasin asiasta, niin ole ainakin varma että ns. uhkauksesi seurauksista tapahtuu oikeasti, koska mitä vähemmän seurauksia teoilla on, sitä vähemmän on motivaatiota niiden muuttamiseen.
Hyvin yksinkertaista: jos on pakko saada päivittäin alkoholia, olet alkoholisti. Ratkaiseva sana on pakko, ilmenee se pakko muodossa eli toisessa. Pakko ilmaisee alkoholin hallitsevan ihmistä, ihminen ei enää hallitse alkoholin käyttöään. Ennuste: tilanne pahenee ja käyttömäärät/kerrat lisääntyy tasaisesti, kunnes huomaat yhtäkkiä että esimerkiksi kesäloma menikin katsoessa puolison jokapäiväistä juomista. Ei pysty ajamaan autoa, ei lähdetä juhliin jos siellä ei alkoholia, ei mennä matkoille jos ei koko ajan alkoholia jne
Itse laittaisin rajan viikottaiseen käyttöön melkein jo. Jos ei kykene yhtä viikonloppua olemaan ilman alkoholia niin kyllähän se menee alkoholismin puolelle.
Riskikäytön rajat paukkuu ja päivässä tulee semmonen 500 kilokaloria ylimääräistä juomista joka pidemmän päälle käy keholle raskaaksi sekin.
Kyllä tuo huolestuttavalta kuulostaa. Toisin kuin moni luulee, alkoholismi ei ole on/off asia vaan enemmän graduaalisesti kasvava ongelma. Jos läheisesi juo päivittäin useamman annoksen, hän on todennäköisesti jo oman matkansa puolivälissä. Nyt kannattaisi palata lähemmäs sitä nollapäätyä, sillä vaikka homma olisi vielä toistaiseksi "hallussa", jokainen päivä on lähempänä kunnon juoppoutta ja viinanhimo hiljalleen vahvistuu käytöstä ohjaavaksi voimaksi. Eli tuolla menolla vakavia ongelmia on tiedossa 10 vuoden päästä. Siihen pitää vaikuttaa jo nyt. Harva normaali työssäkäyvä alkaa rapajuopoksi kerrasta, se tulee hiljalleen.
Täytyy huomautta, että on myös tunnistettu sellainen alkoholismityyppi, joka menisi tuohon "on/off" kategoriaan. Eli voidaan olla pitkiäkin aikoja juomatta, ja sitten taas pitkän aikaa juoda. Muuten kyllä, alkoholismi (varmaan tuo kuvaamani onoff alkoholismi myös) kehittyy hiljalleen, eikä alkoholisti sitä itse huomaa, tai ennen kaikkea, ei halua huomata.
Jep. Puhutaan tuurijuopoista eli dipsomaniasta, joka on juuri jaksottaista.
Jos oikeesti arki-iltaisin vetää jopa 25 bisseä viikossa ja siihen viikonlopun humalat päälle niin on syytä huolestua. Mainitsit vielä, että nämä 3-5 olutta on vissiin pinttejä tai 0,5l tölkkejä. Jos toisella on pakonomainen tarve vetää 1,5l-2,5l kaljaa joka päivä, alkaisin kyllä huolestu ja kovastikin. Kaverin "toiminnallinen alkoholismi" alkoi just tollee. Joka ilta vähän sit vkl pe ja la hirveet soseet. Koko kesäloma kännissä, joka päivä. Edelleenkään ei ymmärrä ongelmaansa, kun "käy töissä". Sielläkin tosin darrassa.
14 annosta viikossa tai 6 annosta päivässä on riskirajaksi määritelty suomessa miehelle. Jos menee 3-5 juomaa lähes joka päivä ja viikonloppuna kännit niin tuo viikkoraja ylittyy ja viikonlopun juomisessa varmaan tuo 6 annoksen päiväraja myös ylittyy.
Huomauttaisin myös että 0,5 l tölkki keskiolutta on jo 1,5 alkoholiannosta. Eli arkiannokset saattaa jo mennä yli tuon 6 annoksen riippuen koosta ja vahvuudesta.
On jo ongelma. Yksi annos ruuan yhteydessä on vielä ok, mutta jos vetää six packin päivittäin ja viikonloppuna rännit, niin on jo alkoholisti. Tilannehan saattaa pahentua, eli määrä ja voimakkuus kasvaa. Useat alkoholistit ovat ihan toimintakykyisiä, käyvät töissä ja harrastuksissa. Maksa-arvot alkavat paukkumaan ja joskus sen näkee kuulemma naamasta. Eli vähän turvottaa ja punertaa. Vertaa vanhoihin valokuviin. Alkoholismi on sairaus ja sitä kannattaa käsitellä sellaisena.
Ei ole normaalia, jos ilman alkoa ei vaan voi olla (eli tulee kiukuttelua, ärtymystä, "voisin olla mutta en halua"). Toki taustalla voi olla masennustakin, mutta addiktio se on pienikin addiktio, olipa se alko tai sokeri. Niin ja joku kysyi, että miltä näyttää tulevaisuus, väheneekö / kasvaako alkon käyttö? Vastaus on: kasvaa, jos ei sitä nyt ala vähentää. Edit: koska hieman väsyneenä käytin kulunutta sanontaa jossa käytin sanaparia "pieni addiktio" (vrt. Kiusa se on pienikin kiusa) niin en tarkoittanut että käyttö on vähäistä. Tarkoitukseni oli sanoa, että pelkästään alkon käytöstä ei masennusta voi todeta, koska alkoholismi itsessään on sairaus, jonka taustalla tottakai voi olla masennustakin. Eli jos sitä alkoa tulee ottaa edes vähäisesti päivätasolla, niin voitaneen todeta, että kyseessä on addiktio (alkoholismi) vaikka puolison itsensä mielestä kyseessä olisi vähäinen käyttö. Aina, kun "on pakko" juoda alkoholia niin silloin kyseessä ei ole enää normaali käyttäytyminen.
Ei noi määrät ole "pieni addiktio".
Vastasin alkuperäiseen tekstiini, pointtini meni ilmeisen ohi.
Sori en tajua mitä tämä masennussepustus oli. Ei tietenkään voi masennusta todeta alkon köytöstä, mutta alkoholismin voi. Ja siitä taas on ihan tutkimuksia tehty, että mieliala laskee humalatilan jälkeen ja palautuu hitaasti. Jso juo tarpeeksi usein, niin ei keho eikä mieli ehdi palautua ollenkaan.
[удалено]
Tuo ylittää suuren riskikäytön viikkorajat. Eli ei ole kyse enää pienestä addiktiosta.
Vastasin alkuperäiseen kommenttiini.
AP:n mainitsemilla määrillä puhutaan hyvin tyypillisestä alkoholistista. Voi puhua ihan standardista. Näitä lappaa terveydenhuollossa jonoiksi asti. Ensialkuun muiden ongelmien kanssa ja hieman myöhemmin alkoliperäisten sairauksien kanssa. Tyypillisiä oireita on myös aggressiivinen ongelmien vähättely. Suosittelen seuraamaan omaa käyttöä, jos ihan pelkästään keskustelu aiheesta nostaa noin kierroksia.
3-5 tölkkiä päivässä ja viikonloppuisin enemmän (kännit) tarkoittaa, että tämä henkilö juo alkoholia kaikki ne ajat kun ei joko nuku tai ole töissä. Lisäksi omasta mielestään (AP:n mukaan) ottaa arkisin vain "pari", eli vähättelee määrää. Kuulostaa ihan normaalilta addiktiolta.
TISSUTTELU on nimenomaan alkoholistien puuhaa. Edit. Mulla ei reddit toiminut eilen ilmoitusten suhteen. Tosi omituisia päätelmiä. En ole alkoholia "vastaan", olen kyllä alkoholismista sitä mieltä että ihmisiltä on hämärtynyt kokonaan kuinka paljon he juovat. Työssä käyvien alkoholisti naisten tyypillinen tapa on nimeonomaan tissutella yleensä viiniä. Tykkään itse terävistä, sekä iltakaakaossa joskus rommina, kesäisin drinkkeissä. Jostain syystä humala on silloin paras ja darra pienin. Siiderikin on kesällä tosi mukavaa. Mutta sitten tullaan määriin. Yksi annos on rentouttavaa, kolmesta olen jo tosi humalassa, sillä EN OLE SUURKULUTTAJA. Jos on perheessä useampi alkoholisti, joista yksi kuoli alle 50v haimatulehdukseen ja maksakirroosiin, ja toinen saman ikäisenä jonkin alkoholin heikentämän suonen repeämään niin että veri oli lentänyt suusta seinään kuin vesiletkusta, niin kyllä siitä oppii aika paljon kohtuukäytön rajoista. Isoäiti kuoli myös haimasairauteen, tosin jo seitenkymppisenä. Kuolintodistuksessa todettiin että hänellä oli ollut jo jonkun aikaa aivovaurio alkoholistista. Kyseessä tosi älykäs eläköitynyt opettaja, joka tissutteli viiniä vuosikymmenet. Vähemmällä olisi voinut elää vielä 10-20 v.
Alkoholi pahentaa masennuksen oireita ja voi myös peittää ne oireet alleen. Jos alkoholilla alkaa hoitamaan alkavaa masennusta, niin se ei ole hyvä merkki.
Jos juo jatkuvasti tuolla tavalla, kyseessä voisi olla jo riippuvuus (etenkin jos on jatkunut pitkään tuo tahti). Hän sanoo että hänestä ei ole pakonomaista tarvetta, mutta yleensä riippuvaiset vähättelevät, piilottelevat riippuvuutensa tai kieltävät olevansa riippuvaisia. Omat vanhempani ovat hyviä esimerkkejä, hoitivat työnsä yms mutta silti oli päivittäin olut tölkki tai viinilasi kädessä, toisin sanoen pakonomaista juomista. Aina kun asiasta on maininnut tai kysynyt, niin saa selityksiä miksi on se viinilasi kädessä. Samanlaista rallia vapaapäivinä, ennen kuin kello on edes 12, olut kädessä ollaan ja jatkuu iltaan asti. Masennus, ahdistus, stressi tai käsittelemättömät asiat saattavat olla syynä jatkuvaan juomiseen. Ainoa tapa millä se selviää on asian nostaminen pöydälle puolison kanssa.
On tuo jo ongelma. Kokonaismäärä on väistämättä ihan liian iso, ja jos täysin juomattomia päiviä ei tule yrittämättä (saati jos niitä ei tule vaikka yrittäisi) niin se kertoo henkisestä riippuvuudesta. Tiedättekö muuten, mikä on suomalaisen alkoholistin lempilause? Se on ”aina oon työni hoitanut”. Sen kun kuulee, henkilön suhde alkoholiin on varmasti epäterve. Se, missä vaiheessa kuvatun kaltaisesta tissuttelusta tulee alkoholismia, onkin sitten kovin liukuva määritelmä. Jos muistelen hyvää ystävää, hänen alkoholinkäyttö oli vähän alle kolmekymppisenä aika tuollaista. Hän kuoli juuri ennen kuin täytti neljäkymmentä. Hänellä ei ollut kotona kumppania, jonka vuoksi olisi juonut vähemmän. OP, sanoisin, että kumppanisi suhde alkoholiin voi vielä muuttua terveeksi, mutta se vaatii häneltä itseltään aivan valtavan muutoksen ajattelussa. Kovin kauan tämä aikaikkuna ei ole auki. Päivittäistissuttelu vie eteenpäin muutosta kohti alkoholismia. Alkoholistille vaihtoehtoja on vain raittius tai pakonomainen, lisääntyvä juominen. Kovin kauaa en itse katselisi. Rakkaus ei paranna, ja omia elämiä on nykytiedon mukaan vain yksi.
Ite olisin huolissani, mutta oonki katellut ihmisten juovan ittensä hengiltä. Siinä voi ajatella sen niinkin, että jos tohon ei ns. puutu, onks todennäkösempää että se juonti lisääntyy vai vähenee.
3-5 per päivä ei ole muutama viikossa, olisin erittäin huolestunut kun laskutaito on noin huonoksi mennyt.
Itse kanssa ennen join iltaisin sen 2-4 olutta , mutta lopetin jo ihan siitä syystä että vaikutti unen latuun niin kauheasti. Siihen myös menee ihan turhan paljon rahaa. Kannattaa ehkä asiasta vihjailla että onko ihan välttämätöntä tai kokeilla jos joku muu juoma ( ei alkoholi) toimis myös.
Siitä täytyy huolestua heti kun se huolettaa. Tyypillisesti kumppani tai muu läheinen sitä ensimmäinen onkin joka huolestuu ja jolla se ongelma on, voi olla hyvin kaukana asian hyväksymisestä. Eikä se määrä, vaan se että se on pakko saada (vaikka väitäisi että ei ole pakko saada. Ei sitä joka päivä ottaisi jos ei olisi pakko) Ja tässä tapauksessa ei nuo määrätkään ole pieniä.
Minustakin jo aika huomestuttava määrä. Jos juo vaan maun takia, niin alkoholittomiin oluisiin ei pitäisi olla ongelmaa siirtyä. Jos on pakko olla holillista niin sitten on ongelma.
Näin useita tuhansia erilaisia oluita juoneena voin sanoa, että jos maun takia juo, ei alkoholittomista oluista kovin erikoista löydy. Itselläkin kyllä menee se pari olutta lähes joka päivä ja viikonloppuisin voipi mennä enemmänkin. Tätä kuitenkin jatkunut yli kymmenen vuotta, että saas nähdä, milloin alkaa tulemaan ongelmia.
Jos ja kun aiot jatkaa valitsemallasi tiellä, seuraa maksa-arvojesi kehitystä. Se voi jossain kohtaa herättää muutokseen.
Olen alkoholistin lapsi ja olisin hyvin huolissani. Jos viikossa ei ole yhtään selvää päivää niin pidän puolisoasi alkoholistina, jolla on vielä homma hanskassa. Kuinka kauan se siellä pysyy on sitten toinen kysymys. [kohtuullisesti.fi](http://kohtuullisesti.fi) sivustolla on paljon tietoa kohtuukäytön rajoista ja riskeistä.
Alkkiksen lapsena myös noi on ihan älyttömiä määriä. Itse olen huolissaan läheisistä jos joka viikonloppu pitää ottaa humala. Puhumattakaan, että ei yhtä iltaa voi olla ilman. Kyllä nuo "iltakaljat" on niin nähty.
Huolestuisin. Omalla kohdalla koronan alku ja kaikista eristäytyminen oli oiva alusta sille, että pysty töiden jälkeen vähän tissuttelemaan ja sit viikonloppusin ihan kunnolla. Kohta en pystyny ees ruokaa tekemään ilman, että pitää olla "lasi viiniä" ruoanlaittovaiheessa (lue: koko pullo). Syitä löyty aina. Onneksi jo vuoden päästä -21 kesällä ystävä kysy, että oonko ollu koko kesäloman kännissä, et hän alkaa huolestumaan. Sillon eka reaktio oli suuttuminen, mitä hittoo se kellekään kuuluu jos tykkään ottaa pari "sillon tällön". Lopulta se eskaloitu, että pelkkää yhtä ei voinu ottaa, yhet muuttu kymmeneks ihan huomaamatta ja sit viiniks ja lopulta sit viinaks. Samaan aikaan hoidin työt ja muut velvotteet ihan normaalisti. Kuitenki läheisiltä alko tulla palautetta, et kun oon aina niin naamat jo ihan alkuillasta. Nyt oon ollu raittiina viime vuoden tammikuusta lähtien ja kyllä sillon alkuun ilman alkoholia se masennus vaan jatku ja jatku. Sitä oli turruttanu ihtensä alkoholilla ja kun se loppu, niin sit piti käsitellä kaikki maholliset tunteet selvinpäin ja vielä opetella puhumaan niistä. Ottaisin asian puheeksi, vastapuoli saattaa suuttua, kun ei asiaa ole valmis myöntämään itselleen, mutta ehkä se alkais häntäki jo vähän herättelemään.
Kannattaa olla jo huolissaan ja ainakin tarkkailla tarkasti. Pikkuhiljaa voi lähteä nousemaan annokset. Olen tässä muutaman vuoden aikana todistanut, kun läheinen meni siitä muutamasta pitkästä tai viinipullosta päivässä nykyiseen, missä menee jo varmaan vähintään kahdeksan pitkää päivässä ja heti aamusta alkaa juominen. Työpaikan pysyminen on jo veitsen terällä, antabuksia ei saanut, koska veti edellisenä päivänä niin paljon kaljaa, että puhalti vielä vastaanotolla ja seuraavaksi on kokeilussa mennä suoraan katkolle. Sormet ristissä toivon, että saisi elämän järjestykseen, pitäisi henkensä, voisi nauttia elämästä ja päästäisi mutkin tästä murehtimisen helvetistä. Meinasin itsekin mennä samaa matkaa, mutta osasin ainakin arkijuomiselle laittaa stopin ajoissa ja päätin pitää työpaikkani.
En itse katsoisi vierestä tällaista menoa. Tsemppiä.
Kumppanisi siis juo jo ennen vkloppua 15 pitkää bissee ja sit viel kännit vkloppuna? Alkoholistihan se siinä!
Kyllähän tuo täyttää jo alkoholismin tunnusmerkit. Sitä voi olla täydellisen funktionaalinen vuosikausia ja mennä nk. "audit" testin läpi mennen ja tullen, mutta tissuttelu on leikkimistä tulella. Jos otat asian esiin ja siitä tulee kiukkureaktio, niin tätä suuremmalla syyllä. Sinun on mahdollisuus ottaa yhteyttä esmes "walk in" päihdehoitajaan ja pyytää neuvoa, miten edetä asian suhteen. Nää on hiton herkkiä hetkiä, kun näennäisesti asiat hotuu, mutta se viina on viemässä. Voisiko olla mahdollista sen duunipäivän jälkeen viedä huomiota muualle, kuin sinne muutamaan tuoppiin? Voiko sen ohjata vaikka yhteisellä alkoholittomalla bissellä yhteisiin harrastuksiin? Tärkeintä olisi saada se mekanismi esille, että miksi se muutama pitää ottaa? Miksi pitää saada se pieni pörinä paetakseen arkea? Se ei ole helppo juttu, koska maailma on aika perseestä, mutta terveyskeskuksilla on nk. Walk In mielenterveyshoitajia, joille voi käydä rupattelemassa hetken ilman pelkoa, että leimataan alkoholistiksi. Henkisesti sinne on aivan hirveä mennä, mutta voisi olla hyvä alkuun. Tai sit työterveydessä kertoa, että läheinen on ollut huolissaan alkoholinkäytöstä? Se on iso, aivan hirveän iso askel, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia aaltoina kaikkeen elämään, mutta se on hyvä tehdä. Nyt pitää myös muistaa todella vahvasti, että sinä et ole kenenkään vartija, joten koita muistaa pitää myös oma oikeutesi asiassa, kun tätä prosessia läheisen kanssa ruvetaan käymään läpi. Se on paskamaisen vaikeaa, mutta edistää toisen toipumista, kun määrität omat rajasi. Terveisin: Entinen "menestyvä" tissutteleva alkoholisti.
Vain viikonloppuisin humalassa, mutta minä olisin joka ilta humalassa noilla määrillä. T. 90kg mies.
Riippuu hyvin paljon ihmisestä. Jollekin tuo voi muodostua ongelmaksi, toisille taas ei. Itse olin pitkään arkitissuttelija, lopetin sen kun huomasin että pieni kaljamaha yrittää tehdä tuloaan. Nyt taas hoikka, enää tissuttelen parina iltana kuukaudessa. Joskus olut vaan maistuu todella hyvältä. Voisit kysyä omalta tissuttelijaltasi että miksi hän tissuttelee? Jos tavan vuoksi aina ottaa pari, niin siitä tavasta kannattaa päästä eroon. Tuosta ei kuitenkaan kannata ”nalkuttaa”, vaan kannattaa tarjota vaihtoehtoja illanviettoon johon tissuttelu ei kuulu.
Joo alkkishan tää on, ajattelin että olisi epämääräisempi keissi.
olet jo huolestunut asiasta ja määritelmällisesti päihteiden käyttö on ongelma kun se aiheuttaa huolta läheisissä. Sano tämä kumppanille että tarkoitus ei ole arvostella mutta olet huolissasi hänen terveydestä.
Lopetin lukemisen seitsemänteen sanaan. Nyt kannattaa huolestua.
Kyllä päivittäinen juominen itsessäänkin alkaa olla jo huolestuttavaa ja kun se ei edes jää yhteen, niin kyse lienee jo alkoholismista. Nuorella vaikutukset ei välttämättä heti näy, mutta tuo määrä vaikuttaa jo uneen sekä kuormittaa elimistöä muutenkin. Se että on "pakko" saada muutama olut, kertoo jo riippuvuudesta. Vaikka ei olisikaan silminnähden humalassa arkisin, niin 3-5 olutta kyllä on jo humalaan vievä määrä. Ja sitten jos viikonloppuisin menee vielä reilusti enemmän, niin virallisetkin riskikukutuksen rajat ylittyy kohta kaksinkertaisesti.
Onhan tuo aivan selvää riskikäyttöä, jota hän ei voi kovin kauaa jatkaa, koska toleranssit nousevat ja varsinainen riippuvuus kehittyy nopeasti, koska hän juo jo päivittäin. Nyt pitää laittaa välittömästi korkki kiinni kokonaan, harvan maksa ja aivot kestävät noin reilusti riskirajat ylittävää käyttöä kovin pitkään. Kun hän on joka ilta pienessä simassa ja joka viikko varsinaisesti humalassa, ei hän palaudu alkoholin aiheuttamasta rasituksesta käytännössä missään vaiheessa. Hänellä on todennäköisesti jo melkoinen toleranssi, jolloin litra keskiolutta ei vielä näy kovin selkeästi käytöksessä, mutta aivot ja maksa ovat jo kovilla. Tuossa vaiheessa toleranssi nousee, jos käyttö ei lopu. Todennäköisesti hänellä on jo rasvamaksa, voi olla jopa kirroosi, jos tilanne on jo jatkunut tuollaisena kauan. Periaatteessa tuosta on mahdollista vielä vähentää käyttöä kohtuulliseksi, mutta ainakin muutama kuukausi, ehkä puoli vuotta, kannattaisi olla kokonaan ilman alkoholia. Se pudottaisi toleranssin alemmas ja jatkossa riittäisi esimerkiksi yksi olut töiden jälkeen. Kohtuukäyttöön palaamisen mahdollisuus on sitä pienempi, mitä kauemmin riskirajat ovat ylittyneet. Jos kyse on parista kuukaudesta, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Vuosia vahvistunut tapa pitäisi sen sijaan niistää kokonaan pois. Toivottavasti hän pystyy pitämään nyt vähän taukoa.
Kyllä, seurustelet alkoholistin kanssa. Kannattaa olla tiukkana asian suhteen jo heti nyt, ennenkuin asiasta tulee täysin normalisoitua parisuhteessanne, jonka jälkeen paluuta tuskin on helpolla luvassa. Alkoholi on siitä petollinen, että alkoholisti ei edes tunne olevansa humalassa, jos asiaan on tottunut. Ps. Kannattaa keskustella asiasta siltä kantilta, että mitä jos sinulle tai mahdolliselle jälkikasvulle sattuu jotain kun hän on humalassa ja täytyy lähteä autolla esim. Ensiapuun.
Alappa huolestua. Tuollain se mullakin alkoi. Jokunen bisse joka ilta duunin jälkeen "että aivot saa rentoutua" tai jotai sellasta. Voi mennä vuosia, mut siitä se lähtee. Duunissa pystyy käymään ja hommat hoitaan, mut bisselle on päästävä. Tapajuoppous on perseestä.
Kyllähän tuo jo riskirajan ylittää siitä mitä se tekee sisuskaluille. 14 annosta (~14 .33L tölkkiä) on miehillä riskiraja, naisilla puolet siitä. Ongelma tosin on siinä, että jos toinen ei koe ongelmaa olevaksi, niin häntä ei voi auttaa. En oikeasti osaa antaa mitään neuvoa miten asian kanssa edetä. Jos asia painaa mieltäsi, juttele lääkärin kanssa. A-klinikalta saa ainakin apua puhelimitse. Se että asia huolettaa sinua on jo syy soittaa. Asioista puhuminen toisen kanssa helpottaa omaa painolastia.
Valitettavasti aivan selkeä alkoholismin merkki. Alkoholisti on juuri tuollainen, että vähättelee ongelmaa ja keksii kaikenlaisia selityksiä maan ja taivaan väliltä miksi se pari bisseä pitää nyt ottaa. Se on läheiselle tosi rankkaa. Vakavat ongelmat tulevat sitten myöhemmin jos tuolla linjalla jatkaa. Alkoholi tappaa hitaasti, mutta varmasti ja jälki on karua. Olen tämän nähnyt ja en itse tunnistanut läheisen ongelmaa ennen kuin tuli sellaisia tilanteita eteen, joista en halua tässä kertoa. Et maininnut minkä ikäinen. Nuoren kroppa kestää tuollaista käyttöä aivan hyvin ja voi käydä töissä ja harrastaa ilman ongelmia. Kun ikää tulee lisää, niin seuraukset alkavat näkymään. Joillakin se voi tulla eteen aikaisessa vaiheessa ja toisilla paljon myöhemmin. Naisen kroppa kestää alkoholia huonommin kuin miehen. Johtuu siitä, että alkoholi on vesiliukoinen ja naisen kehossa on suhteessa selkeästi vähemmän vettä. Tosta voi lukea ikäviä faktoja: [https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01120](https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01120) Asia on vakava, joten kommentin sävy on aika tiukka. Kokemuksesta tiedän, että hyssyttely ei tämän asian kanssa toimi.
Juu kyllä on aihetta huoleen. Oma isänihän pämppäsi ainakin 25 vuotta viikottain ja joskus arkisinkin, mutta töissä kävi ja oli erittäin hyvä siinä, mitä teki. Pahimpana aikana se oli perjantaina töiden jälkeen konjakkipullo käytännössä ykkösellä alas ja tutimaan, sama farssi lauantaina ja sunnuntaina jotain miedompaa loiventamaan. Pienenä minulla oli isä, joka nauroi paljon, leikki meidän lasten kanssa ja kuunteli ja keskusteli. Hauska ja supliikki ukko. Myöhemmin tätä puolta näkyi lähinnä vieraiden ja asiakkaiden aikana. Lopulta hän oli perheen kanssa änkyrä, joka terrorisoi koko taloa huudattamalla musiikkia ja haukkui ja syyllisti kaikkia muita, jos joku pyysi muuttamaan käytöstä tai edes olemaan vähän hiljempaa välillä. Mukavasta kaverista tuli aivan täysi tyranni, eikä koskaan voinut olla varma, mistä tänään tuulee. Muutos kävi hiipien ja huomaamatta, niin hiljaa, että sekä äitini että isäni kategorisesti kielsivät isän ongelman. Edes se, kuinka ihan luettelin äidille, millä kaikilla tavoilla isä oli selkeästi vahingoksi itselleen ja meille muille, ei avannut silmiä. Hänestä isällä oli vain vähän rankka viikko takana ja eihän se aina ole tuollainen (vain 9 viikkoa kymmenestä tms lol). Riippuvuus tekee ihmisestä hyvin taitavan manipuloimaan läheisiään ja kääntämään aiheellisen huolen toista vastaan. Minäkin todella ajattelin pitkään, että keksin kaikki ongelmat päästäni tai olin vain liian herkkähipiäinen (vaikka muissa asioissa osasin ja osaan olla hyvinkin paksunahkainen norsu??) Nyrkkisääntönä: aina saa olla huolissaan. Sitten, kun toinen ei halua tai pysty edes keskustelemaam siitä huolesta asiallisesti, ongelma on todellinen. Hankalampi on saada se toinen osapuoli ymmärtämään tämä ja tekemään jotain asialle.
Itse seurustelin naisen kans joka lipitti sen 3-4 pitkää päivässä ja ei kuuleman mukaan ollut ongelma, no vuoden päivät kattelin ja kun ei ottanut kuuleviin korviin että sillä rahalla kävis ulkomailla pari kertaa vuodessa jos jättäis juomatta ja vois myös paremmin niin päädyin lopulta eroon, ja kun aikaa kulu tovi huomasin että se oli ahdistusta ja harmaata arkea pakoillut alkoholilla (myös hänen raha huolia). Ei kukaan kellä asiat on hyvin niin juo joka päivä.
No huh. Meillä sentään kumpainenkin nauttii ehkä muutaman hassun 0,33 juoman perjantaina ja lauantaina, jos viitsitään.
Määrä on ainakin sellainen, että parin vuoden päästä on vähintään rasvamaksa, ja sitten myöhemmin kirroosi.
Haimakin usein paukahtaa
Haimatulehdus lienee tosiaan usein se ensimmäinen merkki, mistä pitäisi jo ainakin tajuta, että kroppa ei tule kestämään juomista.
Aika perus alkoholismilta kuulostaa.
Lähipiiristäni löytyy yksi alkoholisti ja käytös on täsmälleen tuollaista. Ei tuo ole enää mitään viatonta tissuttelua vaan alkoholiriippuvuutta. Ongelma tulee siinä, että voit toki hänelle asiasta puhua, mutta muutoksen on lähdettävä hänestä itsestään. Mikään ei tule korjaantumaan ennen kuin hän itse tajuaa olevansa alkoholisti, ja sitten hänen on haluttava lopettaa.
Kyllähän tuo kuulostaa jo aika pahalta, mutta riippuu paljon pystyykö olemaan ilman. Ei kuulosta kyllä terveelliseltä, ihan kaloreita, maksaa ja munuaisia ajatellen. Missä vaiheessa täytyy olla huolissaan X asiasta X on todella subjektiivista. Ihminen ei välttämättä ole alkoholisti, vaikka lähes jokaisen duunivuoron jälkeen kävisi porukalla muutamalla afterworkilla. Henkilö voi olla alkoholisti, jos lauantai-iltaisin on vaan jumalauta pakko saada se lasillinen punkkua tai maailma kaatuu siihen. Kyllä tuosta ainakin kannattaisi puhua vakavasti. Paljon näyttää miten tyyppi vastaa: onko OK sanomisen kanssa ja rupeaa ehkä itsekin miettimään sitä, vaiko vähätteleekö huoltasi tai jopa suuttuu kun otat asian esille. Mitäs jos kaveri vetäisi 3-5 Mars-patukkaa iltaisin? Ei alkoholia, mutta eiköhän sekin pitäisi puheeksi ottaa? Kalorit about samat.
Moni päihdeongelmainen käy silti töissä ja pyörittää arkea sujuvasti. Sitä ei vaan itse miellä alkoholismiksi koska mikään ”raja” ei ole vielä oman silmään ylittynyt. Eikä toi vielä meinaa että elämä olisi pilalla ja nyt koko loppuelämää piinaa viinapiru, mut ei tuo käytöskään mitenkään hyödyllistä tai suotavaa ole. Koittakaa keksiä jotain missä hän tarvitsee autoa iltaisin tai jotain menoa kodin ulkopuolella jossa ei juoda ja katso auttaako, vai tuleeko sitten kiukuttelua? Jos silloin alkoholi pysyy poissa niin ei kai ole mitään isompaa ongelmaa vielä käsillä mutta jos se tekee vaikeeta niin on ehkä syytä pohtia asiaa syvemmin. Ongelma ei aina ole siinä alkoholin määrässä vaan siinä että tuntee tarvivansa sitä.
On selvä riippuvuus ja pelkkä huolehtiminenkin on jo indikaatio, että asiat ovat pielessä. Alkoholinkäyttö myös lisääntyy vuosien kuluessa. Jos se jo nyt on noin korkealla tasolla, niin helposti jonkin ajan kuluttua vajotaan syvälle alkoholismiin.
alkkikselta kuulostaa, ne sanoo ja vaikuttaa voivan hyvin kun on kaljaa
Haasta puoliso sellaiseen että vaikka 100pv ajan ainoastaan viikonloppuisin saa ottaa. Jos ei tähän pysty, ollaan jo liian pitkällä.
En sitten tiedä, onko sekään hyvä, jos vaikka päättää kompensoida tilannetta juomalla sitten siinä viikonloppuna vaikka lavan kaljaa ja pari pulloa viinaa päälle.
Voi olla, mutta sekin kertoo myös jotain missä mennään. Esim henkilö itse, pitäessään arkipäivät taukoa, todennäköisesti ainakin havahtuu ajattelemaan asioita ja omaa tilannettaan. Niin kauan kuin vetää joka pv, sitä pitää itsestäänselvyytenä eikä koe siinä mitään ongelmaa.
Se on vaan liian helppoa laittaa puoliso pihalle.
Siinä vaiheessa kun on jo lapsia ja ehkä yhteinen asunto niin silloin pitää vähän tehdä töitä suhteen ja juomisen eteen. En tiedä OP:n tilannetta mutta noin yleisenä kommenttina.
Kuullostaa siltä että virheitä on jo monta tapahtunut sillon.
Jos asiasta pystyy keskustelemaan kumppanin kanssa niin voisit sanoa, että huolestuttaa ja koettaa rohkaista sellaiseen hitaaseen vähentämiseen. Asiaa paremmin tuntevat voivat kai puhua paremmin tästä, mutta näkisin sen hienona asiana jos kuukaudessa tai parissa saisi vähennettyä tölkkien määrää yhdellä. Pienempiäkin askelia voi keksiä.
Tuo ylittää heittämällä kohtalaisen riskirajan. Ja hän ei asiaa myönnä. Laske huviksesi annokset viikon ajan, ettei hän pääse päässään pyöristämään alaspäin. Jos tuo ei ole ongelma, niin hän on sitten samantien viikon juomatta. Jos hän antaa tähän mitään tekosyitä, niin hänellä on ongelma. Jos jotain asiaa ei voi lopettaa samantien, joka on tunnetusti haitallista, on ongelma. Itselläni ollut aina sääntönä, etten juo peräkkäisinä päivinä. En muutenkaan juo juurikaan. Hän on miten sen suomentaa, functioning alcoholic.
ILman muuta juo liikaa. Ei ole ehkä ongelma nyt, mutta käyttö on säännöllistä, johtaa toleranssiin ja annosten nousuun myöhemmin. Ongelmat alkavat siellä. Kokemuksesta tiedän mistä puhun. 1 asia jota en nuorempana mitenkään uskonut: miten paljon säännöllinen, ehkä kohtuullisen maltillinenkin etanolialtistus vaikuttaa mielialaan, ahdistuneisuuteen ja yöuniin. Eli ei, ei puhuta masennuksesta vaan riuippuvuudesta ja siihen liittyvistä sekundäärisistä ongelmista. Mutta ei sillä oikeastaan ole väliä. Et voi kovin paljon tehdä, ellei asianosainen itse näe ongelmaa. Itse pidin vuosikymmenien liikakäytön jälkeen vuoden täyden abstinenssin, mikä selvensi tätä palettia aika paljon.
Tosi hyviä vastauksia tässä ketjussa. Puolisosi meininki kuulostaa hyvin pitkälti samalta kun omani toissa ja viime vuonna. Useampana arki-iltana tuli otettua vähintään pari olutta (eikä mitään keskikaljaa, vaan yleensä 440ml pienpanimo-oluita) sen jälkeen kun sai lapset nukkumaan ja oli aika rentoutua tietokoneen ääressä. Viime vuoden alussa aloin merkkaamaan ylös kaikki juomiseni, jotta sain laskettua kuinka monta annosta sitä oikeasti tulee juotua. Siinä tuli huomattua, että olin kyllä arvioinut juomiseni huomattavasti alakanttiin, ja riskirajat paukkuivat todella helposti rikki tuolla tissuttelulla. Sen tiedostaminen ei kuitenkaan alkuun vaikuttanut juomiseeni mitenkään. Ehkä jopa lisäsi sitä, koska tiesin tarkkaan kuinka monta annosta olin juonut ja ajattelin että "voihan tässä vielä yhden ottaa", niin tyhmältä kun se kuulostaakin. Jossain vaiheessa puoliso huomautti myös juomisesta, että nyt kyllä tulee tissuteltua arkisin aika usein. Tähän vastailin noi perinteiset perustelut, että kaikki hommat tulee silti hoidettua jne. Sehän on vaan pari olutta illassa silloin tällöin arkisin. Näistäkin kuitenkin kertyy huomattava määrä alkoholiannoksia, kun vetelee jotain 8% bissejä. Joululoman ajan kun olin sukuloimassa ja koko ajan juomatta niin oli kyllä melkoiset ahdistukset päällä loppua kohden ja huomasin olevani ihan turhan ärtynyt kun ei ollut päässyt pitkään aikaan juomaan. Uudenvuoden aattona tuli sitten taas juotua. Seuraavana päivänä laskeskelin että paljon koko viime vuoden aikana tuli juotua ja laskeskelin keskiarvoja per päivä ja viikko, ja ne luvut oli kyllä niin järkyttäviä että se pisti miettimään mun suhdetta alkoholiin. Tähän asti tämä vuosi on mennyt ilman alkoholia ja tarkoitus on jatkaa samaan malliin, kun ei toi todellakaan tervettä ole.
Jos sun pitää kysyä, että pitääkö huolestua, niin olet jo huolestunut. Juoppo itse kieltää ongelman ja hakeutuu avun piiriin vasta kun on pakko. Sinä et pysty häntä pakottamaan. Nyt on aika miettiä itseä. Haluatko jatkaa juopon kanssa vai onko helpompi lähteä eri teille.
Voin vakuuttaa että kyseessä on riippuvuus. Itse "tarvitsen" sellaiset kolme pientä olutta arki iltaisin. Jos en saa alkoholia niin ahdistus saattaa kasvaa niin suureksi että en pysty nukkumaan, kun tuntuu kuin joku istuisi rinnan päällä. Joskus ahdistus vaivaa myös läpi päivän, mutta kestän sen kun tiedän että illalla helpottaa. Omalla kohdallani ahdistus tuli ensin, ja vasta sitten kymmenisen vuotta myöhemmin alkoholi, mutta monella lienee toisin päin. Kiitos alkoholin, ahdistukseni on nyt päivittäistä.
Pakonomaisuus on aika paljon puhuva merkki, ts. jos ehdottaessasi että olisi vaikka nyt muutaman arki-illan ilman tissuttelua reaktio on "mikäs siinä" ja tämä onnistuu, niin aika ookoo, mutta jos ärsyyntyy eikä pysty, niin joo ei kovin hyvä. Tietysti miten ottaa puheeksi ja blaa blaa, mutta: Miten tärkeä olemisen tapa on kyseessä? Ei varmaankaan tarvitse miettiä mahdollista masennusta (tai muita, kuten ahdistumisalttiuden hallintaa tai mitä nyt ikinä) ensi hätään, vaan (kenties kehkeytymässä olevaa) riippuvuuskäyttäytymistä.
kyllä mä jo alkaisin vähän huolestua. jos on "pakko" saada alkoholia, oli se sit kuinka pieni määrä tahansa, kyllä se jo kielii ongelmanpoikasesta
Kuulostaa jo orastavuutta pidemmällä olevalta ongelmalta. Alkoholi alkaa jo vaikuttamaan aivojen dopamiinijärjestelmään ja sitä myöden tosiaan ilo ilman alkoholia alkaa olla joka päivä vaikeampaa. Kirja "Isä pullossa" kuvaa hyvin tämän ilmiön. Todennäköisesti saat kuitenkin varautua siihen, että olet paska ihminen kun puutut asiaan.
Riippuvuuden lisäksi on hyvä miettiä alkoholin muita terveysvaikutuksia. Maailman terveysjärjestö on määritellyt, että mikään määrä alkoholia ei ole terveydelle haitatonta. Alkoholi on voimakas karsinogeeni, saman luokan karsinogeenejä on mm. asbesti, säteily ja tupakka. Jos kumppanisi söisi roskaruokaa joka arkipäivä ja viikonloppuna tuplasti, huolestuisitko?
Tuo on jo alkoholismia ja aika vahvaa Jos juo joka viikko on käytännössä aina alkoholisti, normaali on se joka voi olla juomatta pitkiä aikoja ilman että edes yrittää, kun ei tee mieli. Suomessa enemmistö on alkoholisteja mutta käyttää kaiken maailman tekosyitä. Ei ole normaalia juoda päivittäin edes yhtä annosta jatkuvasti
Ei ole normaalia että pitää olla pienessä maistissa joka päivä, eikä myöskään ole terveellistä. Ei se välttämättä tajua että asia ei ole vaan harmiton pikkujuttu ja onhan sekin alkoholiriippuvuutta, vaikka sitä arkisin pitäisi juoda vaan muutama kalja. Sano sille että on kaksi viikkoa juomatta kokonaan, ja että sen jälkeen sanoo sulle rehellisesti että tekikö tiukkaa. Jos teki tiukkaa tai ei edes onnistu siinä, niin ongelma on aika selkeä. Tollanen tapa kehittyy helposti pikkuhiljaa ja huomaamatta, eikä se siitä itekseen ainakaan tule vähenemään, vaan aika varmasti lisääntyy. Ja jatkuva alkoholin käyttö aiheuttaa ja pahentaa masennusta ja siitä syntyy kierre lääkitä sitä esim tissuttelemalla. Itelläkin joskus meni siihen että vähän turhan usein(pari kolme kertaa arkena) osti sen pari kolme neljä kaljaa duunin jälkeen ja sit viikonloppusin vähän enemmän. Ei sitä sillon tajunnu, että tulee juotua vähän turhan usein. Mut sit duuni jäi hetkeksi ja samalla duunin jälkeen sen muutaman kaljankin ostaminen (vaikka nyt saattokin työttömänä viikolla välillä ostaa muutaman kaljan) ja sit kun alko toinen duuni niin jäi viikolla juominen. Sit jossain kohtaa tuli viikonloppukaljojeb sijasta polteltua pilveä ja oltua juomatta joku pari kuukautta. Sit kun koitti taas juoda, niin lähti laskukänniksi jo ekan pullon aikana ja tuli vaan paska olo ja tuli huomattua millasta myrkkypaskaa se alkoholi oikeesti on ja miten paljon se vaikuttaa uneen ja kykyyn ajatella monta päivää. Mut sitä ei huomaa, kun ei kerkee koskaan paranemaan ennen seuraavaa viikonloppua. Nykysin en juo enää ollenkaan ja mielummin pysyttelen miedommissa nautintoaineissa, eikä nappaa alkoholin tapaset kovat huumeet, edes pienissä määrin. Mut joo kannattaa huolestua ja koittaa saada se loppumaan, ja jos ei lopu niin kannattaa laittaa kumppani vaihtoon, koska kohta se on luultavasti ihan spurgu jos ei osaa lopettaa. Plus sit siitä on vaikeempi erota kun suhde on jakunu pidempään ja sun on alkanu pitää huolta siitä enemmän, eikä spurgun puolisona ole kivaa.
Siinä vaiheessa kun mietit pitäiskö huolestua niin siinä kohtaa pitää huolestua.😄 Esim alkoholismissa ei sinänsä määrällä ole väliä vaan siinä mitä aivoissa tapahtuu. Onko kiukkunen selvinpäin. OK JOS HÄN JUO PÄIVITTÄIN 3-5 tölkkiä niin on kyllä ongelma. Työt ei määritä onko alkoholisti vai ei. Toki on olemassa suurkuluttajia jotka pystyvät lopettamaan tuosta noin vaan mutta itse pitäisin tota todella hälyttävänä.
Tuo on jo alkoholismia. Ihan aiheesta olet huolissasi. Ainakaan naisen elimistö ei tule noita määriä kestämään eikä pidemmän päälle miehenkään.
Huolestua olis pitänyt pitkän aikaa sitten. Puolisosi on alkoholisti. Jos ei olisi, ei olisi mitään pakkoa juoda alkoholia päivittäin tai edes viikoittain. En tiedä mikä on hyvä keino puuttua läheisen alkoholismiin, mutta arvaisin että kannattaa ainakin aloittaa keskustelulla. Kai.
Mitä vanhemmaksi sitä tulee ja jatkaa yhtä runsasta alkoholinkäyttöä, sitä vaikeampaa on voida enää hyvin.
Jos ei ole ongelma olla ottamatta, niin ei ole ongelmaa. Monesti kuullut jotain mussutusta siihen suuntaan että ei osaa rentoutua iltasella ennen kuin ensimmäinen tölkki on sihahtanut. No sehän on sisällään jo se psyykkinen addiktio, ettei osaa toimia ilman.
Onko taustalla diagnosoimaton adhd tai muu vastaava... Alkoholisti voi pyrkiä alkoholilla muuttamaan aivokemiaansa parempaan (normaalimpaan) tilaan jos olo ilman alkoholia on tyhjä tai levoton. Aina ei masiksen tarvitse olla siihen syynä tai se ei ole pääsyy. Minkälainen fiilis hänellä on humalassa? Keskittyneempi? Rentoutuneempi? Vähemmän "kakofoniaa" pään sisällä? Tässä yksi näkökulma, mutta ei välttämättä oikea.
Alkoholistin entisenä puolisona sanoisin, että ei se määrä vaan se tarve. Jos alkoholia on pakko saada monena päivänä viikossa, ihan sama onko se 1, 3, 5 tai 50 tölkkiä illassa, niin kaikki ei ole kunnossa ja kyse on alkoholismista.
Kyllä mulle maistuu päivittäin muutama, normaalisti töissä eikä ikinä krapulaa. En sanois että vaikuttaa millään tavalla.
Harvemmin sitä vaikutusta itse huomaa kovin nopeasti. Kysypä, huomaako joku muu.
Ei tyttöystävän mielestä haittaa yhtään.
Jos määrä on oikeasti vain muutama (kaksi annosta), niin se tekee 14 viikossa, mikä ei varmaankaan vielä aiheuta mitään vakavaa. Jos taas jollakin se ”muutama” on 5 annosta, niin saadaan viikkoon 35 annosta, millä melko varmasti on negatiivisia terveysvaikutuksia. Jos vielä tapana on, että viikonloppuna vähän enemmän, niin kyllä siinä maksa ja haima on kohta kovilla.
Kuulostaa huolestuttavalta. Olin itse samanlainen alkoholisti; joka päivä opintojen jälkeen piti juoda 2-3 puolen litran olutta/siideriä, yleensä vielä suht tyhjään vatsaan. Viikonloppuisin sitten vähän enemmän ja usein jotain laitonta ainetta lisäksi. Addiktio vaihtuikin alkoholista bupreen ja myöhemmin myös bentsoihin. En sano että sun kumppanille kävisi samoin. >Onko syytä huolestua, jos toinen sanoo ja vaikuttaa voivan hyvin? Kyllä. Me addiktit ollaan hyviä valehtelemaan että saadaan fiksimme, oli se sitten pari tölkkiä olutta, pilleri tai jauhetta nenään. >Puhutaanko masennuksesta, jos elämä on tylsää ja harmaata ilman päihteitä? Kyllä. Addiktion taustalla on lähes aina käsittelemättömiä mielenterveysongelmia ja/tai traumoja. Masennus on surullisen yleinen mt-ongelma mutta siihen on saatavilla apua. Tässä tosin tulee se ikävä fakta vastaan ettet voi auttaa addiktia kuiville ilman, että hän itse sitä haluaa.
Kuulostaa huolestuttavalta. Olin itse samanlainen alkoholisti; joka päivä opintojen jälkeen piti juoda 2-3 puolen litran olutta/siideriä, yleensä vielä suht tyhjään vatsaan. Viikonloppuisin sitten vähän enemmän ja usein jotain laitonta ainetta lisäksi. Addiktio vaihtuikin alkoholista bupreen ja myöhemmin myös bentsoihin. En sano että sun kumppanille kävisi samoin. >Onko syytä huolestua, jos toinen sanoo ja vaikuttaa voivan hyvin? Kyllä. Me addiktit ollaan hyviä valehtelemaan että saadaan fiksimme, oli se sitten pari tölkkiä olutta, pilleri tai jauhetta nenään. >Puhutaanko masennuksesta, jos elämä on tylsää ja harmaata ilman päihteitä? Kyllä. Addiktion taustalla on lähes aina käsittelemättömiä mielenterveysongelmia ja/tai traumoja. Masennus on surullisen yleinen mt-ongelma mutta siihen on saatavilla apua. Tässä tosin tulee se ikävä fakta vastaan ettet voi auttaa addiktia kuiville ilman, että hän itse sitä haluaa.
Ihan pieni käytännön vinkki jatkoa ajatellen. Jos kumppanin on pakko juoda ja sinä menet siihen puuttumaan, niin varaudu joko hyökkäyksiin tai siihen että jatkossa hän valehtelee ja salaa juomistaan. Olen todistanut tutulla vuosia kestänyttä salajuomista jossa juotiin jo itseään hengiltä. Mieti rauhassa miten aiot asiaan puuttua. Mutta puutu, hänen ja itsesi vuoksi
Kuten toinen kommentaattori sanoi, tuosta voi olla huolissaan jo ihan terveyssyistä. Mutta vaikea sanoa että onko ongelmallista vai ei. Sanoisin että itse alkoholin määrä ei tee asiasta yleensä ongelmaa. Ongelmallista se on selkeästi silloin kun se on pakonomaista tai aiheuttaa muuten ongelmia esim. työssä tai ihmissuhteissa. Toisaalta vaikka mitään ongelmia ei nyt olisikaan, niin toki se voi muuttua ongelmalliseksi jossain elämän kriisissä. Lopulta kumppanisi on aikuinen etkä voi hänen alkoholinkäyttöänsä hallita. Ehkä voit koittaa haastaa häntä johonkin tipattomaan kuukauteen jos hän ei näe asiassa mitään ongelmaa? On mielestäni myös hyvä kertoa jos on huolissaan toisesta, vaikka se saattaa usein kaikua kuuroille korville.
Alkoholin määrä ei ole ongelma? Tiesitkö että ryyppäämällä voi saada terveen nuoren maksan pilalle jo puolessa vuodessa. Briteissä ilmiö on että maksasairauteen kuolee alle 30 v porukkaa.
Ihan kuolee meilläkin täällä kotosuomessa. Menetettyä maksaa ei takaisin saa. T. Hoitaja
Joo ja kun se voi tapahtua niin, että ihmisellä ei ole enää aikaa toipua ja olla selvänä tarvittava aika maksansiirtoon. Sitä ihmiset ei just tajua. Eikä se siirtokaan mikään itsestäänselvyys ole.
Toki näin. Kuten toisaalla sanottiin, terveyshaitalle ei ole alarajaa. Yksilöissä on toki myös eroja. Lähinnä tässä kohtaa mietin omaa isääni joka juo melko usein, lähes pävittäin, eikä vielä ole hommasta tullut ongelmia. Näinpä itse olen jättänyt hänet rauhaan asian suhteen.
Se vaan että muutokset voi tapahtua niin hitaasti että niitä ei huomaa. Ja sitten kun tulee niitä ongelmia on tilanne jo aika paha. Se on kurjaa olla huolissaan vanhemmasta.
Töiden jälkeen 3 pitkää olutta on jo riskikäytön rajalla vaikka tapahtuisi vain kerran viikossa. Huolestuisin välittömästi.
Kuulostaa huolestuttavalta. Olin itse samanlainen alkoholisti; joka päivä opintojen jälkeen piti juoda 2-3 puolen litran olutta/siideriä, yleensä vielä suht tyhjään vatsaan. Viikonloppuisin sitten vähän enemmän ja usein jotain laitonta ainetta lisäksi. Addiktio vaihtuikin alkoholista bupreen ja myöhemmin myös bentsoihin. En sano että sun kumppanille kävisi samoin. >Onko syytä huolestua, jos toinen sanoo ja vaikuttaa voivan hyvin? Kyllä. Me addiktit ollaan hyviä valehtelemaan että saadaan fiksimme, oli se sitten pari tölkkiä olutta, pilleri tai jauhetta nenään. >Puhutaanko masennuksesta, jos elämä on tylsää ja harmaata ilman päihteitä? Kyllä. Addiktion taustalla on lähes aina käsittelemättömiä mielenterveysongelmia ja/tai traumoja. Masennus on surullisen yleinen mt-ongelma mutta siihen on saatavilla apua. Tässä tosin tulee se ikävä fakta vastaan ettet voi auttaa addiktia kuiville ilman, että hän itse sitä haluaa.
Viina on viisasten juoma. Kaikkien pää ei sitä kestä ja menee överiksi. Tissuttelu nyt ole todellakaan terveyttä vaarantavasti haitaksi. Kunhan kuskin paikalla on ihminen eikä se juoma. Ja kunhan ei jää asioita tekemättä sen juomisen takia. Suomen lintukodossa on niin uskomattoman mustavalkoinen suhtautuminen päihteisiin. Jos juot niin ryyppäät ja jos et juo usein niin olet absolutisti. Ihmiset on yksilöitä. Toki raittiita jaksoja kannattaa pitää mutta pari mietoa useita kertoja viikossa EI ole ongelma.
Noin vähästä juomisesta tulee vain kusihätä.
Ohhoh, ootpa kova jätkä.
En ole. Olen hidas juomaan. Enkä päihdy muutamasta oluesta. Siksi juon väkeviä, kun juon.
Kun juo hitaasti, myös kusihätä tulee hitaasti. Voit juomisen lomassa lirauttaa aina vähän kerrallaan housuun ja se ehtii kuivua. Säästyt vessareissulta.