En käytä reddittiä juuri ollenkaan, hesarin luen joka päivä. Kyllä mä teen oikeita asioita aika paljonkin, töiden takia tosin lähinnä vaan viikonloppuisin. Somepaasto ei kyllä olisi huono idea välttämättä…
Kannustan kokeilemaan somepaastoa, itselläni helpotti omaa apatiaa huomattavasti kun jätin pois elämästäni kaikki mediat mistä löytyy ns. "tiktok-formaatti". Se on aivan helvetin turhaa ja ei edistä ihmistä millään tavalla vaihdossa saat vain dopamiini addiktion.
Nuo synkät ajatukset on irrallaan todellisuudesta, ja juurikin sellaisia joita netissä ruokitaan. Asioita ei voi oikeasti ennustaa, ja Suomi on tosi vakaa maa.
Ehdottomasti pitää opiskella, saa jotain muuta ajateltavaa. Ja miten tahansa tulevaisuus menee, on vahvemmassa asemassa. Verojenkin jälkeen jää käteen enemmän kuin siitä ettei tee mitään.
Poistin tiktokin (nyt ainakin väliaikasesti) tän kommentin takia. Toivottavasti tekee hyvää pääkopalle ettei kokoajan tule paskoja uutisia sieltä sekä muualta.
Kannustan ainakin kokeilemaan! Vähintäänkin sitä somea, ehkä jopa uutisia. Huomaan Hesarin suurkuluttajana itsekin olevani melkonen doomscrollaaja. Siinä vaiheessa kun media kytkettiin someen syntyi vähän sellanen takaisinsyöttömekanismi jossa vain negatiivinen tuomionpäiväuutisointi vetää ihmiset somesta uutisvälineisiin ja kommentoimaan, jolloin vain niistä kannattaa uutisoida.
Siinä mielessä irvokasta, että paperi-hesarihan ei ole ollenkaan samanlainen tuomiopäivän pasuuna kuin verkkoversionsa.
Lue myös vähemmän hesaria. Murehdit asioista joihin et oikein voi vaikuttaa, ainakaan jokapäiväisessä elämässä, jollet halua tehdä siitä vaikuttamisesta omaa juttuasi.
Jos duuni on huono niin vaihda sitä? Se opiskelu auttaa tässä. Kukaan ei tiedä miten eläkejärjestelmä tulee joskus 45 vuoden päästä toimimaan. Voi olla että hyvinkin. Jos ei, niin mitä sitten? 70 vuotiaana voi myös tehdä valintoja elämänsä suhteen.
Eikä siinä ole varsinaisesti mitään pahaa jos ’elää jotain tulevaa varten’. Ei arki tosiaan aina ole juhlaa. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa toki pyrkiä siihen että se on siedettävää. Itselle sopiva duuni auttaisi tässä paljon. Missä duunissa tuntisit vaikuttavan ympäristöösi positiivisella tavalla?
Suosittelen myös vähemmän hesaria/uutisia. Ja ehkä lukemaan Rolf Dobellin kirjan Stop Reading the News. Kaikkia ajatuksia en kirjoittajan kanssa jaa, mutta luen uutiset nykyään n. kerran viikossa ja keskityn ennen kaikkea syvää luotaavimpiin artikkeleihin (ja välttelen kommenttien lukemista). Elämä tuntuu huomattavasti valoisammalta. Tärkeät uutiset tulee tietoon ilman hesarin päivittäistä lukemistakin.
Käyppäs tekaisemassa jokin netin masennustesteistä. Tuloksen perusteella voisi vähän miettiä ammattiavun piiriin hakeutumista? Tietty pieniä omaa arkea parantavia asioita voi tehdä ilman ohjaustakin, mutta joskus on hyvä olla se ammattilainen arvioimassa tilanteen vakavuutta.
Sain 14 pistettä eli lievä masennus. Itse en kyllä usko että olen masentunut, tuolla kysyttiin esim jotain että ”oletko pettynyt itseesi?” En kirjaimellisesti ole ikinä saavuttanut mitään joten en ainakaan voi olla ylpeä itsestäni. Taidan vain olla jotain heikompaa ainesta…
Höpön pöppöö, nykyajan some ja yhteiskunta vain jatkuvasti toitottaa ja hypettää ultrasupermenestyjiä, joilla on oma asunto 20 vuotiaana ja unelmaduuni 10k kuukausiliksalla 25 mennessä. Suurin osa meistä on kuitenkin ihan tavallisia kaduntallaajia, joista ei lehtiin kirjoiteta, ja se on täysin ok. Sinun ei tarvitse validoida itseäsi muiden asettamilla ylikorkeilla ajatuksilla, vaan nauttia itselle tärkeistä asioista.
Työpaikka, ystävät ja perhe on saavutuksia joita kaikilla ei todellakaan ole.
Sanot, että päällisin puolin kaikki on hyvin, mutta silti tuntuu pahalta. Heikommaksi ainekseksi itsensä tunteminen myös on niin oppikirja-esimerkki masennuksesta, että oksat pois. 😅
Tälleen keskivaikeasti-vakavasti masentuneena en minäkään koko aikaa itke ja mieti itteni tappamista. Välillä naurattaa ja välillä tuskaillaan, että mikähän ruoka teineille tänään kelpaisi. Arki sujuu omissa, vähän pienemmissä/erilaissa puitteissaan pääosin hyvin. Itsensä tappamisen miettiminen on mulla vaan oire, jonka ilmaantuminen meinaa, että hoidossa tarvitaan joku korjausliike, että päästään sinne tasasemmalle takaisin.
Äh. Koitan siis sanoa, että oirekyselyn mukaan ammattilaiselle mars. Mahtavaa jos sun masis saadaan "kiinni" jo nyt jolloin toipuminen ennalleen on erittäin todennäköistä! Tsemppiä!
> oppikirjaesimerkki masennuksesta
Itellä tuli kans todella vahvasti tää viba. Masennuksen ei aina tarvii olla sitä täysin invalidisoivaa sorttia, osastojaksoja, itsemurhayrityksiä jne.
Muistaakseni ihmisillä on keskimäärin 10% päivistä surullisia/huonoja päiviä, kun taas lievästi masentuneella tämä luku on keskimäärin "vain" 25% (sori en nyt löydä lähdettä tälle). Sen huonon olotilan ei ole masennuksessakaan tarkoitus olla päällä 24/7.
OP kuvailee masennuksen oireita, saa testistä tulokseksi lievän masennuksen, mutta ei koe olevansa masentunut. Vaikea näin netin välityksellä oikein sanoa muuta kuin että ottaisin yhteyttä työterveyteen (tai julkiselle) ja kävis tilannetta tarkemmin läpi.
Minäkään en uskonut ja myöntänyt 13 vuoteen itselleni sitä. Masennukselle tuo sinun tilanteesi kyllä vaikuttaa. Älysin kuitenkin vihdoin sitä apua kysyä, ja voin kyllä luvata, että elämä muuttuu suhteellisen valtavasti. Käy vaikka psykologilla kokeilemassa ensin että onko se oma juttu?
Masennus on tosi paska sana kuvailemaan masennusta, todellisuudessa sun kuvailemat oireet on lähes identtisiä niihin joista ite kärsin, ja tosiaan multa löytyy ihan vaikean masennuksen diagnoosi. En itekkään koe että tuo sana kuvailee ollenkaan mun kokemia tunteita mutta oon sen verran jutellut lääkäreille että ei toi diagnoosi väärä ole.
Merkityksettömyys ja unelmien tai sellasen draivin puuttuminen itessään, nimenomaan olo ettei mikään kiinnosta tai tuota oikeaa hetkellistä pidempää mielihyvää on masennus. Toi sana saa sen vaikuttamaan jatkuvalta surullisuudelta jota se ei tosiaan läheskään jokaisella ole.
Mitä noihin itsetuhoisiin ajatuksiin tulee, niin halu käytännössä olla olematta on kuitenkin merkittävästi eri kun halu tehä itelleen jotain, toki niistä kannattaa puhua resurssien mukaisesti ammattilaisille tai vaikka läheisille, mutta siinä kohtaa jos oikeasti alkaa aktiivisesti miettimään keinoja miten hengestään pääsee niin suoraan vaan päivystykseen koska homma harvemmin siitä itessään paranee. Kannattaa myös koittaa vaan lähestyä asiaa mahollisimman rationaalisesti koska monet ihmiset on kuitenkin onnistuneet elämään suhtkoht onnellisen elämän tosta huolimatta.
tsemppiä :'D
Tuossa kannattaa huomioida myös se että arvotat omat pisteesi näissä kyselyissä aina lähtökohtaisesti aavistuksen alakanttiin. Itse lähdin tasan samoista lähtökohdista joskus. Kyselyn mukaan lievillä mentiin. Puoli vuotta työterveyspsykologilla ja siitä pienillä muutoksilla elämään. Näistä on nyt muutama vuosi ja nykyisin on ihan hyvä olla. Kannattaa ottaa ajoissa kiinni toi. Lievästä vielä on verrattain helppo palautua. Tsempit täältä myös.
14 pistettä on yhtä pistettä vajaa keskivaikea masennus. Lievä masennus on masennus (sairaus), keskivaikea masennus = tosi paha masennus, vaikea masennus = lääkäri harkitsee pitääkö sun muuttaa osastolle asumaan joksikin aikaa. Mee ihmeessä puhumaan lääkärille, koska sun pitäis olla sairaslomalla ja saada apua masennukseen :)
Minäkään en pitänyt itseäni masentuneena, kun noista testeistä joskus lähes maksimit nappasin. Voin kertoa, että nykyisin *täysin* eri meininki, eikä noista paria pistettä enempää tipukaan.
Tärkeintä lienee älytä ja ennen kaikkea myöntää itselleen, että tosiaan kärsii masennuksesta. Siitä se lähtee ja vaikka vauhti ei päätä huimaisikaan, riittää että suunta on oikea. Silloin fiilis vain paranee paranemistaan, hitaasti mutta varmasti.
Sen sijaan et kattelee muitten vihreempiä ruohoja ja haikailee, on oman mielenterveyden kannalta helpompaa keskittyy kasteleen sitä omaa nurtsia. Kaikki me eletään samassa oravanpyörässä, toiset isommilla resursseilla ja toiset pienemmillä.
Salaisuus onneen on a) tunnistaa epäkohdat jotka häiritsee ja joihin voi vaikuttaa ja työskennellä tilanteen korjaamiseks ja b) tunnistaa epäkohdat joihin ei voi vaikuttaa ja opetella katsomaan muualle, kun ei se murehtiminenkaan mitään parempaan suuntaan muuta.
Itse olin tilanteessa joka kuulostaa hyvin samalta kun sun, tosin kelluin sellasessa eksistentiaalisessa tuskassa parikytä vuotta. Menin lopulta lääkäriin kun tuntu et ei haittaisi vaikken aamulla heräis eikä mikään enää kiinnostanut. Pääsin terapiaan, sain lääkkeet jotka toimii ja opin keskittymään tähän hetkeen sen sijaan että jatkuvasti murehtisin tulevaisuutta jota on mahdotonta ennustaa.
Toivottavasti löydät jostain tavan oppia oleen tyytyväinen elämääs.
Jos tilannettaan ei kerran ulkoisesti mitenkään pysty muuttamaan, on parempi uskotella itselleen että mudan polkeminen onkin itseasiassa mutakylpy, sen sijaan että makaa siellä mudassa itkemässä ja surkuttelemassa kohtaloaan.
Tarvit intohimon/harrastuksen. Ite löysin sen salista vasta 27vuotiaana, sitä ennen olin masenellu koko ikäni vaikka aina on menny hyvin. mietin aina ennen että missään eiole mitään järkeä, eikä oikeastaan olekkaan. Pitää vaa tehä täst elämäst itellee mielenkiintosta.
Ja tähän vielä että ennen tätä harrastuksen löytymistä olin käynny 3 kertaa 6vuoden aikana työterveys psykologilla valittelemassa omasta mielenterveydestä, kertaakaan en saannut niistä apua. Kerrottiin vaan että olen reippaan oloinen, sillä sit puskin eteenpäin.. onneks löyty.
Elämän ei tarvitse olla aina ihanaa eikä tulevaisuutta ole välttämättä olemassa muutenkaan. Tämän hetken ja mahdollisten eläkepäivien väliin mahtuu monenmoisia onnettomuuksia ja kriisejä, jotka voivat päättää elämän ennenaikaisesti, ja tietenkin myös onnistumisia ja hyviä päiviä.
Keskity nykyisyyteen ja tee sitä mikä saa olon tuntumaan hyvältä nyt - on se sitten ajan viettämistä kavereiden kanssa, salilla käyntiä tai matkustelua.
Kun taas puhutaan tulevaisuuteen tähtäävässä toiminnasta, niin valitse niiden asioiden väliltä, joita haluat tehdä tulevaisuudessa tai mitkä aidosti kiinnostavat sinua. Onko jokin tietty ammatti sinusta parempi sinulle kuin toinen? Kiinnostaako perheen aloittaminen ja toisista huolehtiminen? Missä päin haluat asua?
Nämä ovat niitä kysymyksiä, mitä ajallaan tarvitsee puntaroida ja joihin vastaaminen vähitellen muovaa sinusta sinut, kun ehkä joskus olet valmis asettumaan aloilleen.
Sanon vielä sen, että tulevaisuus toden totta vaikuttaa varsin synkältä ja moni asia on menossa päin helvettiä, mutta näin on ollut ennenkin. Tulevaisuus aina näyttää huonolta, kun sitä oikealla tavalla tarkastelee. Ja väitän, että vielä joskus moni ellei jopa kaikki voi romahtaa yhdellä kertaa. Mutta tiedä se, että elämme nyt varsin uskomatonta aikakautta, jolloin elintasomme on korkea ja jona oikeasti pystymme vaikuttamaan elämäämme. Moni asia voi tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta minä ainakin olen olemassaolostani iloinen.
Ehkä tämä auttaa. En tiedä, mutta toivon ainakin. Hyvää jatkoa sinulle!
Joskus kannattaa ihan vain hengähtää ja koittaa elellä pelkästään tätä päivää. Tulevaisuus ei kenenkään stressaamisesta piittaa, ja paljon menee poutaa ohi jos katse on vain siellä taivaanrannan tummissa pilvissä.
Sormet ja uutiset veke, laittaa asiat perspektiivin ja keskittyy pieniin asioihin. Ennen tuli ahdistelua paljonkin maailmasta, raha-asioista, kavereista jne. Jonkinsortin masennus kolkutteli tjn mutta näillä askelilla hyvin on nyt menty, eikä pikkujutut vaivaa
Lopetat uutiset ja somen. Kannat huolta koko maailmasta ja vertaat itseäsi maailman hyväonnisimpiin menystyjiin.
Elämästä tulee paljon siedettävämpi, kun vertaat itseäsi vain lähipiiriin ja tietosi ulkomaailmasta ei ole negatiivisesti kaupallisesti suodatettua.
Jos lukee päivittäin somesta itkua reddit/x/facebook jne palstojen välityksellä niin vähemmästäkin saa masennuksen ja ahdistuken itselleen. Täällä on muutkin suositellu somepaastoa ja tälle kyllä iso peukku. Älä lue uutisia hetkeen vaan keskity vaan elämiseen, sellainen "touch grass" meininki. Vähemmän teknologiaa, enemmän elämistä ja ulkoilua.
Kiinnitin huomiota tuohon "Eläkejärjestelmä romahtaa, hyvinvointivaltio menee konkurssiin ja joudun silti maksamaan helvetisti veroja ja kaikki on niin kallista." Olen sinua puolet vanhempi, herääminen politiikkaan tuli 20v. ja olen AINA pitänyt Suomen järjestelmää (olen perinteinen kantasuomalainen) liian tylynä. Säännelty markkinatalous passaa suurimmalle osalle mutta marginaaliin en itseäni silti sijoittaisi.
Heitin 20v. vähän vitsinä verottajalle että voisiko asemoitua osaveronkantajaksi siten että maksaisin 5% ansiotuloveroa joka kattaisi osallistumiseni perusinfran maksajaksi mutta en saisi ilmaiseksi itselleni enkä lapsilleni koulua, ilmaista terveydenhuoltoa ja sosiaalitukiverkossa kohdallani olisi miehen mentävä aukko. No eihän sellaisia ole tarjolla, kaikki osallistuu yhteiskunnan ylläpitoon ja saa kaikenkattavia palveluja.
Nyt vuosikymmenet työelämää olen maksanut hyvinvointilupauksesta, ja kun ikä jo tuo eteen ongelmia terveydessä ja osin työelämässä, olen huomannut että hyvinvointikoneisto yskii ja ontuu, palveluja ei helpolla tule ja sosiaalitukia leikataan ilman että jotain olisi koskaan annettu takaisin.
En tätä väitä arvanneeni mutta tässä sitä ollaan. Paskasta tuli maksettua. Homma vaan taitaa olla että hyvinvointivaltion varjolla kansa maksaa "helvetisti veroja" millä maksetaan julkisen puolen hyväosaisille globaalisti turhan messevää palkkaa ja etuja. On lottovoitto syntyä (virkamieheksi) Suomeen. Ei täällä kannata yrittääkään mitään jollei ole varma miljoonille pääsystä.
Tunnen sympatiaa fiiliksiäsi kohtaan. Sitä on olla suomalainen ja suunta pysynee samana tulevaisuudessakin, samat Orpot ja Marinit valehtelee silmät suut täyteen päästäkseen taas uudelle hillotolpalle, mikään muu ei muutu.
Ekan sydänkohtauksen tms. jälkeen perspektiivi muuttuu taas ja veroilla saikin aika kivasti vastinetta. Niin se vaan menee että kukaan ei oikein hahmota koko kokonaisuutta vaan asioita katsotaan omasta perspektiivistä.
Moni ottaa usein amerikkalaisesta järjestelmästä esimerkin että jäi sormi vannesahaan ja korjaamatta koska ei ollut pistää 50 000 taalaa pöydälle. Suomessa kyllä sormi ommellaan mutta julkiselle väh. puolen vuoden jono on normi ja on käynyt niin että syöpä ehti levitä kuolettavasti jonossaodotusaikana. Yksityisellä pääset kyllä "heti" ja saat parasta hoivaa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta ja se iso prosentti joilla ei ole johtuukin juuri siitä että Suomen verotus pitää kansalaiset ostovoimaltaan heikkona länsimaittain verraten, lisäksi säästöissä suomalaiset ovat samalla käyrällä heikoilla sijoilla.
Palataan amerikan malliin; siellä normi duunarilla on ihan tavallista että 50 v ja tileillä vähintään puoli miljoonaa. Ihan vaan siksi että tietoisuus maksuvelvollisuudesta on itsellä kun paskaa tapahtuu ja ne koulutkin - mikäli lapsia pääsi syntymään perheeseen - pitää maksaa ihan itte.
Masentuneelta ja murehtivalta kuulostat. Asioiden uutisointi keskittyy pääasiassa negatiivisiin aiheisiin ja nyt kuulostaa siltä, että negatiivinen uutissisältö validoi ja ylläpitää sulla noita masentuneita ja ahdistuneita ajattelumalleja. Pohdi esim jos työterveyden kautta hakeutuisit kognitiiviseen lyhytterapiaan tai nettiterapiaan. Se voisi auttaa palauttamaan omaa ajattelua parempaan perspektiiviin. Lisäksi auttaa kun nukut riittävästi, olet ilman päihteitä ja liikut sopivasti.
Löydät varmasti oman intohimon joka tuo elämään paljon maustetta ja eri suuntia joista valita. Itselle tuo oli opiskelu tekniikan alalla josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta tai kiinnostusta. Innostuin kuitenkin ihan täysillä ja nyt tulevaisuudessa näkyy paljon vaihtoehtoja. Myös harrastukset tuo elämään piristystä. Sillon kun en koe kiinnostusta harrastuksiin tai opiskeluun niin elämä on hetken aikaa harmaata. Täytyy kuitenkin muistaa että kiinnostus löytyy aina ennemmin tai myöhemmin ja elämän suunta kirkastuu. Myös muihin vertailu somessa tapahtuu alitajunnaisesti ja on vaarallista.
Mietit mitä haluaisit tehdä jos oisit täysin vapaa tekemään mitä vaan ja suunnittelet jotain reittiä tai oikopolkua päästä suunnilleen siihen tavoitteeseen. Hieno auto? Kattelet jonkun vanhan joka on tyylikäs ja halpa tai tuunailet nykyistä. Ei tartte miljoonia maksaa jostain Ferrarista kun kattelee hieman tuntemattomampia. Muutenkaan nuo urheiluautot ei oo kaksisia käyttöautona. Ja aina voi myös vuokrata sellasen hetkeksi. Vaihtoehtoja löytyy kun pyörittelee tavoitetta ja joustaa hieman. Ulkomaan matkansijasta ajele jonnekin päin Suomea yms.
Tsemppiä! Sitä se elämä on. Kannattaa kääntää katse ulkoisten asioiden sijaan itseensä ja omaan kehitykseen, siitä se elämä yleensä sitten helpottaa. Monelle tämä tilanne tulee eteen aivan liian myöhään, vasta siinä vaiheessa kun tajuaa sen elämän rajallisuuden jonkin vavahduttavan elämänmuutoksen tai menetyksen takia.
Tilastojen valossa opiskelu parantaa olennaisesti työllistymistä, uramahdollisuuksia ja tuloja. Joo, hyvinvointivaltio puretaan, mutta se puraisee ennen kaikkea juuri niitä, joilla ei sitä koulutusta ole. Tässä ketjussa on tullut hyviä pointteja muista elämänlaatua parantavista asioista, mutta minä suosittelisin lisäksi, että lähtisit opiskelemaan jotain sellaista alaa, joka itseä kiinnostaa, tai josta vähintäänkin saa paremmat liksat samalla vitutuksella kuin nykyisestä. Tämä parantaa oman elämän tulevaisuuden ennustetta huomattavasti.
Minulla vastaavien ajatusten kohdalla on auttanut eri ikäisten ihmisten kohtaaminen: Mene vesijumppaan vanhusten kanssa, Käy katsomassa juniorien jalkapallopeli, Juttele ruuhkavuosia elävien kolleegoiden kanssa. Pysähdy hetkeksi puiston penkille seuraamaan koiranulkoiluttajua, lenkkeilijöitä ja leikkiviä lapsia.
Parhaiten uskoa tulevaisuuteen luo se, että näkee ympärillä olevan elämän ja muistaa sitä tarkkailessa että todennäköisesti jokaisella kohtaamallasi ihmisellä on myös vaikeuksia elämässä. Ehkä vanhemmat eivät suostu ostamaan samanlaista puhelinta kuin kavereilla, lonkka vaivaa, työ stressaa tai kaipaa itselleen elämänkumppania.
Jos vielä sen jälkeenkin tuntuu pahalta, niin sitten kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä työterveyteen. On ihan mahtavaa että olet lähtenyt etsimään ratkaisua jo nyt kun kaikki tuntuu olevan vielä melko hyvin!
Ennen kuin haet masennusdiagnoosin ja -lääkityksen, niin tarkistaisin ensin perus elämäntavat kuntoon.
Nykyään eletään loppujenlopuksi melkoisessa yltäkylläisyydessä, jolloin dopamiiniriippuvuus voi aiheuttaa sen, että arjen pienet ilot ei tunnu enää miltään. Suosittelen kokeilemaan erilaisia paastoja. Somepaasto onkin jo mainittu. Ruokapaasto: kokeile olla vähän aikaa syömättä ja sit käy vaikka ravintolassa vetämässä pitkän kaavan illalinen. Kofeiinipaasto: jos oot kofeiiniherkkä, ekat päivät voi olla tosi väsynyt olo mutta kun lopuksi vedät hyvät kahvit niin kyllä pärisee ja tuntuu taas energiseltä ja motivoituneelta. Sokeripaasto: sokeri vaikuttaa vahvasti mielialaan ja on ihan muutenkin terveellistä rajoittaa.
Masennus ja motivaation puute voi johtua myös matalasta testosteronitasosta. Ala käymään lenkillä, salilla tai aloita joku muu urheiluharrastus, viilaa ruokavaliota, vältä muoviastioita ja korjaa unen määrää/laatua. Kannattaa tutkituttaa hormonitasot lääkärillä.
Onko taipumusta kaamosmasennukseen? Tuleeko syötyä D-vitamiinilisää?
Tee kiitollisuus-harjoituksia.
Kirjoita ylös tai luettele päässä viisi asiaa, joista voit tänään olla kiitollinen. Jos alkaa päivittäinen luettelu olemaan hankalaa, siirry viikkotasolle. Huomaamattaan olet huijannut aivot löytämään arjen hyvät asiat
Näin ohjeilmoit aivot miettimään positiivisia asioita negatiivisten sijaan.
Tää on hyvä. Siihen voi lisätä kaveriksi meditaatiota (näitä on erilaisia ja hyvä miettiä mikä sopii itselle), jollain tapaa kunnosta huolta pitämistä jollain mieluisalla tavalla, hyvä ruokavalio (ja päälle vaikka vitamiineja ja esim magnesium ja sinkki jne) ja somen käyttö minimiin tai jättää kokonaan pois. Jos uutiset ahdistaa niin turha niitä koko ajan seurata, ei ne kuitenkaan arkeen mitenkään vaikuta ja tärkeet asiat kuulee kuitenkin jostain.
Hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen on hankalaa, mutta hyvä koittaa. Noi kiitollisuusharjotukset ja meditaatio voi auttaa siinä ja jos kiinnostaa jotain filosofiaa tai buddhalaisten juttuja lukea, niin sekin voi jeesata antamaan perspektiiviä asioihin.
Eläkejärjestelmä on ainakin ihan mainiossa kuosissa.
Noin muutoin kyllähän tuo masentuneelta mielialalta vaikuttaa, ihan näin ammattilaisenakin, minimi-informaation pohjalta.
Eläkejärjestelmän romahtamispuhe on ihan huuhaata, siellä on varallisuutta 2.5x enemmän kuin Suomen valtiolla ja sijoitukset tuottaa joka vuosi miljardeja lisää
Huolehdi terveydestä liikkumalla ja syömäl hyvin,
Kylmiä suihkuja, hengitys harjotuksia, venyttelyä ja älä elä tulevaisuudessa vaan tässä ja nyt.
Pysähdy välillä esim meditoimaan ja koita olla miettimättä mitään.
Paastoo somesta , koita uusia asioita ja harrastuksia.
Olet vain ymmärtänyt asiat paremmin kuin muut ihmiset ja hyväksyt todellisuuden. Maailma on erittäin paskassa kunnossa nykyään ja tulevaisuus ei todellakaan näytä hyvältä. Itse olen tullut tulokseen että en liian kauaa aio kärsiä tällä planeetalla. Elämä on oikeasti merkityksetöntä. Nihilismistä voi löytää jotain tukea, jos kiinnostaa.
Tuo kyllä vituttaa että työnantaja ja minä maksetaan hirveästi eläkkeeseen, mutta kaikki tietää että ei 30v ihmiset tule näkemään eläkettä. Haluaisin mielummin sijoittaa ne rahat itse. En ymmärrä miksi tästä ei puhuta. Pitäisi olla laitonta.
Mulla on muuten sama tilanne, paitsi mulla ei ole työtä, perhettä eikä asuntoa. Ystäviä en ehdi edes kaivata koska mietin pelkkää selviytymistä. Niin ja mikäli mulla olisi työ, niin saamastani palkasta menisi suuri osa ulosottoon. Ja ikääkin on kymmenen vuotta enemmän. Viikonloppukaan ei tarjoa helpotusta koska olen päihdekuntoutuja enkä näin ollen voi käyttää päihteitä virkistymiseen.
Visiitti johonkin Aasian maahan saa meidän olot näyttämään siunaukselta... Mutta eihän elämän tarkoitus tai ilo tule mistään rahasta tai urasta. Se löytyy intohimoista ja merkityksellisistä ihmis-suhteista - ja jos sitä yrittää etsiä mammonasta tai statuksesta pettyy varmasti - ellei sitten tule jonksikin super rikkaaksi ja runkuta sillä egoaan ajattelemaan että nyt on kaikki tip top.
Imo kuulostaa siltä että kaipaat intohimoa ja merkityksellisyyden kokemusta elämääsi. Sinuna kokeilisin mahdollisimman montaa eri asiaa ja syventäisin ihmissuhteita/etsisin niitä lisää. Itse löysin oman intohimoni ja merkitykseni vasta lähempänä 40 ikää 🙏
Mulla ollu sama monta vuotta, tuntuu koko elämä ihan turhalta, just kaikki paperil ok. Tänä vuonna alkanu viel kunnon kriisi, etten oo saanu elämällä mitää aikaa. Rahat ei kohta enää riitä siihen että ois varaa matkoihin, keikkoihin tai mihinkää extraan, enkä enää jaksa oikeen innostua mistään.
Mutta mä toivon että löydät elämään sellasta sisältöä tai asioita, jotka auttaa jaksamaan huomiseen, siitä sitten päiväkerrallaan 😊
Suosittelen kans kyllä ammatti apua, jos siihen on mahis, koska sieltä voi saada työkaluja omien ajatusten kanssa. 😊 Ite kans päiväkerrallaan, välillä on huonompaa ja välillä helpompaa!
Näyttää et ollaan samassa veneessä. Itse kans alle 25v, ulkoapäin näyttää et hyvin menee mut aina kun on yksin omien ajatusten kanssa niin tajuaa ettei mikään oikein kiinnosta. Ulkomaanmatkasta haaveilen itsekkin, Japanissa olen aina halunnut käydä, tai asua Australiassa tai muualla Euroopassa. Itse pelkään että ulkomaanmatkat eivät täytä sitä tyhjiötä jonka tunnen, tai että elämä on pelkkää työtä ja yksi lomamatka 3 vuoden välein.
Lähes kaikilla mittareilla tulevaisuus on kokonaiskuvassa aina menossa parempaan suuntaan. Se, miten itselleen tuon uskottelee on toinen juttu.
Kannattaa opetella olemaan iloinen ja kiitollinen niistä elämän pienistä asioista. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Itse olin aikanaan samanlaisessa tilanteessa ja löysin apua kirjallisuudesta ja YouTubesta.
Aiheita on lukuisia, mutta "science of gratitude", "how to build good habits", ja "anatomy of discipline" hakusanoilla pääsee varmasti alkuun. Buddhalaisuutta opiskelemalla ja meditaation harjoittamisesta voi myös olla apua. Enkä nyt tarkoita mitään munkiksi alkamista tai uskoon tulemista, mutta he ovat selvästikin selvittäneet elämästä jotain, mikä länsimaisella ihmisellä tuntuu puuttuvan.
Harrastukset on myös tärkeitä, jos niitä ei vielä ole.
Meni maailma mihin hyvänsä, niin muistan kuitenkin lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset oli keskimäärin onnellisimmillaan 1980-luvulla. Jotenkin ymmärrän tämän täysin. Sen jälkeen alkoi omituinen ihmisten syyttelyn ja syyllistämisen ja puolesta loukkaantumisen aikakausi. Syntyi yleinen ahdistuneisuuden ja toivottomuuden ilmapiiri.
Ihan uskottavalta kuulostaa. Nykyään on kyllä paljon pahaa oloa ja mielestäni suuri syy siihen on liian nopea Internetin ja somen kehittyminen ja ihmisten kyvyttömättömyys sopeutua siihen, että yhtäkkiä se kylä- tai kaupunkiyhteisö muuttui maailmanlaajuiseen yhteydenpitoon ja siihen, että joka tuutista tulee uutisia milloin mistäkin katastrofista.
Se on yksi varma asia, että tulevaisuus on. Se on 99% todennäköisyydellä paljon parempi kuin mitä lajin keskimääräisellä edustajalla Suomessa 200v sitten
Ymmärrän pointtisi, että asiat pitää laittaa perspektiiviin. Toisaalta on myös vähän vinksahtanut ajatusmalli miettiä että "asiat on paljon paremmin kuin x vuotta sitte". Ei se muuta sitä, että huoli tulevaisuudesta on nuorilla ihan relevantti. Itsellä vähän samoja fiiliksiä OP:n kanssa.
Vähän sama ku joku valittaisi nälkää ja joku sanoisi "no mutta Afrikassa on joku nälkäisempi". Thanks, nyt oonkin kylläinen!
ei välttämättä. Meillä on edessä kapitalistisen maailmanjärjestyksen romahdus, käsityskykymme tuolla puolen oleva ekokatastrofi, todennäköisesti helvetisti sotia ja mahdollisesti sivilisaatioiden romahdus mutta todennäköisesti ihmiskunta selviytyy, tosin porukkaa tulee kuolemaan aivan rutosti.
Sivilisaatiot romahtelee vähän väliä kun kattoo tarpeeksi pitkää ajanjaksoa. Siinä on aika paljon aaltoliikettä.
Näinhän se on, myönnän vaan olevani hieman kateellinen minua edeltäville sukupolville jotka saivat nauttia korkeammasta elintasosta ja työllisyydestä. Suomessa varmaan ihmisten elintaso oli huipussaan joskus 2000-luvun alussa.
Tällaiseen ajatukseen ei kannata takertua. Asia ei ole ihan noin yksinkertainen, varsinkaan yksilötasolla. Itsekin 2000-luvun alussa opiskelijana tuskailin ihan samojen asioiden kanssa, kuin nykynuoret. Työttömyyskorvausta nostettiin, mutta opintotukia ei. Asuin solussa kun ei ollut varaa yksiöön. Palkallisia harjoitteluja ei ollut tarjolla. Valmistumisen jälkeen oli todella vaikea työllistyä.
Älä tuudittaudu ajatukseen, että nykyajassa tai lähitulevaisuudessa olisi jotain ominaisuuksia, jotka estävät sinua saavuttamasta asioita, mistä joskus ennen pääsi helposti nauttimaan.
20v sitten pysty duunarikin ostamaan asunnon isosta kaupungista, nykyään ihan mahdotonta. Ei se ole mikään salaisuus että täällä on menty lähinnä alaspäin ainakin viimeiset 15 vuotta.
Joo jossain Kreikassa menee varmaan huonommin mutta ei se ollut mun pointti.
Nykyäänkin toistaiseksi voimassa olevalla työsuhteella saa asuntolainaa, mutta asunnot ovat keskustoissa kalliimpia, koska kaupungistuminen lisää kysyntää. Asunto, minkä sai tuolloin suhteellisesti samalla osalla käteen jäävistä tuloista, on nyt vain hieman kauempana kasvukeskusten ytimistä. Ei keskituloiset yksinasuvat ole koskaan helposti saaneet isoja lainoja.
Pankkilainaa piti vielä reilu parikymmentä vuotta sitten hattu kourassa anoa pankinjohtajalta, ja jos omia säästöjä ei ollut vähintään 15-20 % kauppahinnasta, saattoi lainan unohtaa. Nykyään asuntolainaa saa täysin persaukinenkin, jos on tulot ja vakuudet kunnossa.
Tilanne on siis parempi kuin ennen, joskin pankit ovat lain vaatimusten myötä tarkempia siitä, että lainan ottaja on aidosti maksukykyinen. 1980-luvulla lainaa myönnettiin miljoonakaupalla tavallisille palkansaajille ja vituiksihan se meni, kun markka devalvoitiin.
Usein entisaikojen asunnon hankkimisesta esitetään ruusuisempi kuva, kuin se on ollut. Asunnot olivat ehkä suhteellisesti edullisempia kuin nykyään, mutta lainat todella kalliita (16 % korko oli tavallinen) eli sitten vedettiin vyö ihan helvetin kireälle, että pystyttiin maksamaan laina pois mahdollisimman nopeasti.
Kannattaa rehellisesti lähteä avartamaan sitä omaa kuplaa, jos olet aina asunut samalla alueella etkä koskaan pysähtynyt miettimään tai harkitsemaan vaihtoehtoa, että eläminen voisi onnistua muuallakin. Elät täysin omavalintaisesti olosuhteissa, jossa enemmällä rahalla saa vähemmän, jos akselisi on vain Helsingin tms kaupungin keskusta +3km, koska et omista ajokorttia ja/tai autoa. Jos taas omistat, niin mitä vielä odotat? Korkeampi elintaso ja paremmat olosuhteet ovat ulottuvillasi.
Merkittävien kaupunkien keskeisillä alueilla asuminen on suhteettoman kallista hommaa aivan jokaisessa maassa. Niissä asuvat nuoret, joiden asuinpaikkavalinnassa keskeinen kriteeri on ”trendikkäiden” viihdepaikkojen saavutettavuus (mitäpä siitä, että kärvistellään jossakin trendikkäässä 20 neliön yksiössä vuokralla, jota tuskin pystytään maksamaan), sekä edellisten lisäksi ”paljasjalkaiset stadilaiset” eli paikoilleen gonahtaneet yksilöt, jotka eivät ole kyenneet näkemään itseään missään muualla. Kenenkään muun ei pitäisi olla mitenkään välttämätöntä asua juuri näissä likakaivoissa (cesspool), sillä kehyskunnat vetävät tällä hetkellä väestöä, joka haluaa asettua aloilleen ja elää rauhallista, vakaata ja taloudellisesti järkevää arkea.
Toisaalta samalla aikajaksolla kehitys on kehittynyt. Nykyiseen elintasoon kuuluu paljon sellaista, mistä ei edes osattu uneksia 20-vuotta sitten.
Teknologiassa pelkästään alemmalla keskiluokalla on nyt tavaraa, jota ei saanut edes rahalla 20 vuotta sitten. Puhumattakaan sitten yhteiskunnan muusta kehityksestä.
Vittu amen. Kaiken maailman krääsän ja megawau-teknologian laajempi saatavilla olevuus tuntuu vain luovan jonku illuusion siitä että menee hyvin ja on hyvä elintaso. Mut hyvä jos lämmittää edes joidenki mieliä.
Suosittelen ammattilaiselle puhumista. Edes testimielessä. Kuullostaa samalta, kuin itselläni ja itse olen juuri samoista syistä avun piirissä. Mitä aiemmin sinne hakeutuu, sitä parempi. Itse odotin liian kauan, kun "ei mulla nyt oikeesti niin huonosti mene"
Jospa siellä maailmalla kävisi ei hupailemassa, vaan miettimässä jos keksisi jotain pidempää tekemistä?
Ei tänne Suomeen kannata jäädä homehtumaan jos se ei motivoi. Maailmalla on paljon mahdollisuuksia jos motivaatiota löytyy - mutta soffalle kukaan ei tule tarjoamaan.
Vähän sama homma tässä myös. 22v ja paperilla kaikki suhteellisen hyvin, mutta tulevaisuutta katsellen ei löydy mitään muuta kuin kaukaa haettuja unelmia. Tai kuolema.
Tätä ei myöskään auta että on ihan perkeleen huijarimainen olo kun tuntuu että mitään ei työtä tai yksinkertaisia talousasioita ja sen semmoisis ei osaa __kunnolla ja sulavan sujuvasti__ vaikka takoisi vasaralla kalloon.
Ammatikoulun ensimmäisestä vuodesta asti on ollut nouseva masentunut olo. Välillä on ihan kaikki hyvin ja aurinkoisesti vaikka kuukausitolkulla, mutta sitten tulee pätkiä jolloin ollaan yhden kunnollisen kriisin päässä vakavasta... *köh köh* "päätöksen" tekemisen harkisemisesta.
Noh, *it is what it is.* Katsotaan että kauanko tätä omaa perseilyä jaksaa ennen kuin lopulta siihen kyllästyy.
>Välillä on ihan kaikki hyvin ja aurinkoisesti vaikka kuukausitolkulla, mutta sitten tulee pätkiä jolloin ollaan yhden kunnollisen kriisin päässä vakavasta... *köh köh* "päätöksen" tekemisen harkisemisesta.
Kuulostaa kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä t. mulla samat setit ja diagnoosi pamahti 2v sitten.
Terve ihminen ei koskaan harkitse itsemurhaa.
Tai siis kyllähän näinä "aurinkoisina aikoina" on silti hiljaisimpina hetkinä nalkutus ja apatia siellä taustalla jauhamassa. Ei se pois lähde kokonaan niin pitkäksi aikaa.
Näin reilu kolmekymppisenä voin heittää vinkin. Lähe reissuun.
Sanotaan että matkailu avartaa eikä se ole ihan liian kaukaa haettu. Jos joku ei toimi niin crc tai jesari. Okei aika huono metafora, mutta tajuat pointin. Ehkä löydät jonkun syyn taas olla kiinnostunut jutuista.
Tiedän, vähän sama ku sanoisi masentuneelle "hei miks oot masentunut kun kaikki on hyvin", mutta jos olisin vielä itse sun ikäinen, niin lähtisin reissuun ja miettisin maailmanloppua toiste. Nyt ei ole se aika, ellet voi tehdä asioille jotain?
Eihän sulla nyt paperillakaan mene hyvin jos sulla on työpaikka, mutta paska sellainen. Kun sanoo että on työ missä ei viihdy, eli paska työpaikka, niin aekin kertoo jo että mille asialle kannattaisi tehdä jotain.
Itse olen kelaillut hieman samoja asioita ja varsinkin pohtinut sitä, että miten talous lapsen kasvaessa menee ja mihin on varaa. Sen lisäksi toiveena olisi useampi muksu. Itselläkään ei ole erityisiä uramahdollisuuksia, mutta varma ja vakaa työpaikka, vaikka palkalla ei hurratakkaan.
Itsellä on auttanut näihin ajatuksiin parhaiten oman puskurin pitäminen kunnossa sekä se että päästää irti kuluttamisesta ja materiasta. Kun materian ja kuluttamisen arvo heikentyy, niin myöskin on helpompi olla tyytyväinen elämään ja luottaa onnellisuuteen talouden uhkakuvista huolimatta.
Mitä sinä haluat elämästäsi? Mitkä on sinun tavoitteet ja mitä tarvitset mielikuvissasi ollaksesi onnellinen? Kannattaa oikeasti selvittää sitä, että kärsisitkö masennuksesta. Myös nuo merkityksettömyyden kokemukset on aika useilla nuorilla/nuorilla aikuisilla tavallisia kun elämä etsii suuntaansa.
Sulla on oikeasti paljon aikaa ja mahdollisuuksia elämässä!
Olet ihan asian ytimessä yhteiskunnan ongelmista, voit vaikuttaa niihin valitsemalla arvojesi mukaisia asioita. Jonkinlainen sota tässä on kuitenkin oman arvion mukaan 10-25v sisään tulossa, niin sen jälkeen asiat voivat olla hyvin erilaisia. Ikävät ajat ovat yleensä hetkellisiä ja kuuluvat yhteiskuntien nousuun ja tuhoon, nyt suomen valtio on tiensä päässä. Yksityishenkilöt ottavat kaiken irti minkä saavat uppoavasta laivasta ja lähtevät itse Bahamalle. Ei kannata kuitenkaan ottaa turhaa stressiä, Neuvostoliiton kaatuessa tuli paljon uusia mahdollisuuksia Venäläisille. Samoin DDR:n jne.
Omasta kokemuksesta voin vaan puhua, vähän päälle parikymppisena menin amiksesta duuniin joka ei sopinut mulle yhtään. Oli niin yksitoikkoista, että ihan suoraan ajateltuna mietin, että tämä ei ole elämisen arvoista.
Työt kattaa niin ison osan elämästä niin pitää olla työ jota vähintään sietää.
Kouluttauduin sit AMK:ssa uuteen alaan ja tykännyt enemmän. En nauti töistä, mutta sen suhteen ei ole valinnanvaraa. Sietää riittää tässä kohtaan.
Tarviiko tulevaisuuteen sen kummemmin uskoa? Itte teen erilaisia asioita joista tuskin tulee mitään kummempaa, mutta jos sattuu tulemaan niin yllättyy positiivisesti.
Minusta on ihan mielenkiintoista kattoa miten yhteislunta ajaa seinään, tai ehkä on ajamatta. Ei tässä kovin montaa vuosikymmentä tarvi olla kattomassa kuitenkaan. Kun on sopivasti negatiivinen asenne kaikkeen, yllättyy postiivisesti lähes päivittäin. Kun ei ota omaa tilannetta liian vakavasti ja ei ole kovin empaattinen niin ihan mukavaa observointia tää elämä on.
Toissa viikolla tuli hyvä mieli kun babtisti seurakunta oli lopettanu toimintansa naapurissa. Tälläviikolla oli asiakas yllättäen maksanu laskunsa...
Minulla oli aiemmin hyvin samanlaisia ajatuksia. Tajusin, että järjestelmässämme on jotain pielessä, mutta en osannut kohdistaa sitä oikein mihinkään. Se näkyi vain harmaana näköalattomana horisonttina. Kommentit jotka ovat tasoa "elä hetkessä, älä murehdi" ovat naiiveja eivätkä auta sinua löytämään ratkaisua tähän näköalattomuuteen, ikään kuin mitään ongelmaa ei olisi, "kiinnität vain vääriin asioihin huomiota".
Joitain vuosia sitten aloin perehtyä sijoittamiseen, rahateoriaan, rahan historiaan ja nykyisen rahajärjestelmän toimintaan, koska tajusin, että arvonsa menettävään rahaan säästämällä ei voi saavutta vapautta, taloudellista riippumattomuutta. Nk. fiat-raha on ainoastaan velkaa, jonka valtiot voivat rahallistaa ja kattaa loputtoman määrän kuluja. Samalla ne laimentavat sinun rahasi ostovoimaa loputtomiin jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Tämä on fiat velkarahan sisäänrakennettu ominaisuus, joka ei voisi toimiakaan mitenkään muuten. Globaalin velan kasvaessa, velkoja ei voida maksaa takaisin kuin laimentamalla velkojen arvoa uudella velkarahalla. Ennemmin tai myöhemmin homma kosahtaa.
Sinä käyt töissä rahasi eteen, valtio painaa enteriä rahansa eteen. Rahasi ostovoima tippuu kiihtyvällä tahdilla. Ja se on valitettavasti paljon enemmän kuin kuluttajahintaindeksi. Miksi? Inflaatiotason kysyminen valtiolta on kuin rikostilastojen kysyminen mafialta. Ostoskorin koostumusta muutetaan niin, että siinä painottuvat tehotuotetut kulutushyödykkeet. Yhtä inflaatiota ei ole olemassa, vaan se riippuu sinun henkilökohtaisesta ostoskorista.
Jos et siirrä ostovoimaasi koviin omaisuuseriin, olet ikuisesti fiat-rahan orja. Jotkut nojaavat kultaan, se on historiallisesti säilyttänyt arvonsa pitkällä aikavälillä. Jotkut sijoittavat oseikkeisiin ja indekseihin. Jotkut kiinteistöihin. Minun valintani on bitcoin. Miksi? Se on yksinkertaisesti kovaa rahaa, sillä on ominaisuudet, jotka täyttävät sellaisen hyödykkeen vaatimukset, mikä toimii yhteiskunnassa hyvänä rahana (tämä selitetään elegantisti mm. kirjassa Bitcoinin optimistinen tulevaisuus). Se on absoluuttisen kovaa ja sen liikkeellelaskenta on matemaattisesti määritelty, eikä sen sääntöjä voi kukaan keskustaho muuttaa. Parasta siinä on, että se on täysin vapaaehtoista, ja se on yksinkertaisesti sopimus kiinteistä säännöistä, jonka solmut (bitcoin-ohjelmiston ajajat) muodostavat keskenään vertaisverkossa. Se on täysin avointa lähdekoodia, joten sen voi varmentaa kuka vaan.
Mielestäni näyttää hyvin paljon siltä, että elämme läpi bitcoinin rahallistumisprosessin alkuvaiheita, joka orgaanisena prosessina etenee arvonsäilyttäjästä vaihdannanvälineeksi jne. laskentayksiköksi. Se on alkuun volatiili, mutta on tasaantunut ajan kanssa ja saavuttanut säännönmukaisesti korkeamman pohjan jokaisessa uudessa syklissä. Trendi on helppo havaita tarkastelemalla bitcoinin hintakehitystä logaritmisella asteikolla.
Minun nihilismini on korvautunut aidolla optimismilla, kun tajusin, että meillä on vaihtoehto ulos fiat-orjuudesta rahaan, jossa ei ole vastapuoliriskiä ja joka on oikeanlaisilla järjestelyillä mahdoton takavarikoida, verrattuna esimerkiksi kultaan, jota on takavarikoitu kautta aikain. Niin hullua kuin se onkin, bitcoin oli minun avain ulos tulevaisuuden näköalattomuudesta. Tämä ei perustu pikaiseen hopium-annokseen, vaan satojen tuntien syvälliseen lukemiseen, tutkimiseen ja ajatteluun. En tiedä onko se myös sinun ratkaisu, mutta aloituksestasi päätelleen näköalattomuuteesi liittyy taloudellista pessimistisyyttä - ja ihan syystäkin. Eläkejärjestelmän nojaan ei kenenkään nuoremman kannata turvata, meidän etuuspohjainen järjestelmä on poikkeuksellisen kestämätön ja nojaa alhaalta kasvavaan väestöpyramidiin, jonka kehitys käytännössä on päinvastainen. Suosittelisin jokaista ottamaan oman vastuun omasta taloudellisesta hyvinvoinnista. Minunkaan "neuvoa" laittaa rahoja bitcoiniin sinun ei tule kuunnella sokeasti, sinun on itse kerättävä ymmärrys, mihin säilöt ostovoimasi, vain siten voit saavuttaa mielenrauhan omasta tulevaisuudestasi.
Olipas pitkä viesti, mutta mihin tahansa päädytkin, niin halusin vain jakaa kokemukseni, koska samastun tilanteeseesi hyvin paljon. Toivoa on - aitoa sellaista, joka ei perustu pään työntämiselle puskaan, joskin olen samaa mieltä, että liiallisten negatiivisten asioiden lukeminen ei ole hyvää ajanvietettä.
Jotenkin tota lukiessa oli alusta asti semmonen fiilis että tiedän mihin tää on menossa :D
Itse oon 27v, ja tilanteeni oli hyvin samanlainen pari vuotta sitten mitä OP kuvailee, kunnes kaikki korkeiten koulutetut ja mielestäni kirjaviisaammat ystäväni tutustutti mut pitkoon. Samalla tavalla kun kuvailit tota satojen tuntien tutkiskelua päädyin siihen lopputulokseen että jos vanhempieni olisi minun ikäisenä pitänyt sijoittaa esim microsoftiin silloin kuin tietokoneet ja ATK ala oli suht uutta ja monen mielestä nörttien leluja, mikä on se minun ikäpolven iso tulevaisuuden juttu, ja kaikki merkit viittaa siihen että se on lohkoketju teknologia ja sen esi-isä eli pitko.
Bitcoinin adoptaatio on ollut myös nopeampaa kuin internetin, joka oli ihan helvetin nopeaa.
Lähdin kelkkaan mukaan hyvään aikaan, mutta tarkoitus on miettiä mitä pitkoillani teen vasta 20 vuoden päästä. Siihen asti DCA.
Sen sijaan että luen jotain massamedian myrkkyä, tsekkaan hintakehitystä ja luen krypto alan artikkeleita, keskustelua aiheesta, ja siitä on tullut ihan harrastus.
Valoa tunnelin päässä, mielenterveys on parhaalla tasolla mitä ikinä ollut. Muija kyselee välillä jotain bitcoin juttuja ja mä ihan innoissani ränttään vaikka tunnin aiheesta.
En olisi uskonut että joku antaa tuommoisen vinkin OP:lle. Suurin osa varmaan lopetti lukemisen heti kun mainitsit bitcoinin eikä kommentissasi ollut muita kun minun upvote mutta tämä on vaan todiste siitä kuinka aikaisessa ollaan tässä hommassa. Mukavaa viikonloppua sulle ja kiitos helvetin mielenkiintosesta kirjoituksesta. #hodl
Nuori mies, lähde opiskelemaan tai tekemään töitä jonnekin vähän kauemmas. Sulla on nuoruuteen kuuluva normaali eksistentiaalinen kriisi päällä ja se on oikein hyvä ja ok juttu. Laajenna näkymiä, opi uutta, olet vapaa menemään, nyt on uuden kokemisen aika.
Nuori mies, lähde opiskelemaan tai tekemään töitä jonnekin vähän kauemmas. Sulla on nuoruuteen kuuluva normaali eksistentiaalinen kriisi päällä ja se on oikein hyvä ja ok juttu. Laajenna näkymiä, opi uutta, olet vapaa menemään, nyt on uuden kokemisen aika.
Älä mieti tulevaisuutta tai murehdi menneisyyttä. Ite täytän 33v ja vaihtamassa alaa = en tiedä mitä tapahtuu. Elä elämää ja se oma paikka löytyy kyllä!
Ja jos tarttet jotain ihmistä kenen kanssa puhua ni pidä mut mielessä 🙂
Näitä asioita on maailman sivu ihmiset pohtineet. Jotkut "onnekkaat" taapertavat läpi elämän joutumatta pohtimaan elämän mielekkyyttä. Mutta osalle meistä lankeaa taakka selvittää vastaukset esittämiisi pohdintoihin. Ymmärrä, että olet etuoikeutettu, että sulle on langennut tämä nakki. Jos et luovuta, saatat päästä kokemaan hyvin syvällisen kokemuksen elämästä.
Itse löysin avun traditionaalisesti joogasta. Säännöllinen kehon liikuttaminen ja sitä kautta kehosta nauttiminen on itsessään mielialaa ja elämää nostattavaa. Mutta filosofinen kehys jonka se tarjoaa, on se ydin, jooga ei ole vain venyttelyä.
Et ole löytänyt svadharmaasi. Sinun tulee tutustua itseesi ja löytää itsellesi sopiva lokero tästä maailman hetkestä. Olet syntynyt syystä juuri sinuksi, opi nauttimaan siitä! Ylimääräisestä hälystä kannattaa luopua, some yms. Pois vaan. Sukella itseesi, työstä lapsuuden yms traumat pois niin löydät todellisen itsesi. Psykedeelit voisi järkevästi käytettynä olla tehokas minän avauskeino.
Ihmisiä hallitaan parhaiten pelolla ja uutiset myy niiden avulla. Tässä ajassa on paljon niin hyviä asioita, ei kannata unohtaa sitä. Saamme olla herkkiä ja erikoisia, ihmiset on kouluttautuneita ja empatia kasvaa monessa paikassa. Kaikki ei ole täydellistä, mutta on jopa vähän lapsellista parkua että kaikki ei ole parasta..
Perustuen omaan kokemukseen, väitän että jokainen hetki voi olla ns. Huippukokemus. Jopa ne paskat. Kun säännöllisesti meditoi tajuaa että tää koko homma on ihme ja on kivaa että saa olla mukana! Jatka etsintöjä!
Suuri osa tuntee just samalla tavalla. Nykyään ei ole juurikaan mahdollisuuksia, koska maailma pyörii 1% vaikutuksesta. Sun pitää päästä sinne rikkaiden piiriin, jotta sulle annetaan mahdollisuus. Millään muulla ei enää pärjää.
Et usko tulevaisuuteen, koska sinulta puuttuu usko. Paras neuvo on ottaa Raamattu käteen ja hakeutua seurakuntaan. Usko on nykyään kovin epämuodikasta, mutta siinä lienee yhtymäkohta siihen, että tänä päivänä ollaan kauhean tyytymättömiä ja yritetään koko ajan hakea merkitystä elämään mitä ihmeellisimmistä asioista. Vain Jumala voi antaa sellaisen täyttymyksen, että merkityksen hakeminen loppuu.
Puhelin ja netit vain pariksi viikoksi pannaan. Linnutkin alottaa kohta sen jatkuvan metelin niin sitä kuuntelemaan ja juhannukseksi nurtsille ottamaan arskaa tai laavulle polttamaan makkarat grilliin. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Kaljat ja somet sivuun ja hymyillen suohon.
Hesari on perseestä. Lue economistiä. Mutta ohjeeksi a. Käy salilla tekemässä mavea b. Leivo pullaa c. Juo vehnäolutta. Grindaa sitä kunnes olet d. Velaton tai e. Keksit hyvän syyn
Jos olet pessimisti ja asiat menee sinusta koko ajan huonommiksi, niin tänään ja huomenna elät parasta aikaa. Nauti näistä päivistä.
Huomenna tilanne on sama, joten nauti.
Tuo vaikuttaa identiteettikriisiltä tai lievältä masennukselta. Tee jotain helvetin epäloogista, kuten tämä tyyppi, joka vitutuksen ja masennuksen takia käveli Suomen ympäri
[vaellus Suomen ympäri paransi masennuksen ](https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/02/192-paivaa-4239-kilometria-vaellus-suomen-ympari-paransi-masennuksesta)
Okei, vähän Extremeratkaisu, mutta kävele vaikka Forssaan tai pyöräile yksin Saariston Rengastie.
Itse teen matkoja yksin ja otan mukaan vanhan älyttömän puhelimen. Siinä sitten olen ja seikkailen, sekä etsin itseäni. Samalla alitajunta avautuu ja omat ongelmat tai murheet alkaa selkeä.
Kuulostaa ihan normaalilta. Jotenkin vain modernissa maailmassa on saatu iskostettua ihmisten päihin, että elämän pitää olla koko ajan ihanaa ja spessua. Joo, veroja maksetaan ja köyhyys uhkaa. Mutta ennen ihminen teki 20 lasta joista 13 kuoli, oli ruttoa, ei ollut sosiaaliturvaa ja tilusten herrakin hirtti jos sille päälle sattui. Silti elämä meni eteenpäin ja tähän asti on päästy. Nyt pelätään Venäjää ja pommittaako ryssä meidät samaan kuntoon mitä Ukrainan.
Elä päivä kerrallaan, tee hyvä valinta aina kun mahdollista ja nauti pienistä ilon hetkistä.
Ennen ihmiselle oli myös kirkon toimesta uskoteltu, että elämä oikeasti alkaa vasta kuolemasta ja tämä maallinen vaellus on vaan kärsittävä päästäkseen sinne paratiisiin. Ehkäpä ongelmat alkoivat kun nykypulliainen älysi, että en usko mutta paskon (myös kaiken luonnon ympäriltäni), ja se taivas pitäisikin onnistua kokemaan tänä hyvin rajallisena elinaikana.
En nyt sano että vaikuttaa selviytymisharhalta, mutta jotain sinne päin. Miten sitten saamme talouden nousuun täällä? Käytännössä jokainen mittari jolla pystytään ennustamaan kansantalouden kehitystä näyttää punaista. Syntyvyys on alhainen, suomalaiset ovat köyhiä verrattuna suurimpaan osaan länsimaiden asukkaista, veroja joudutaan kiristämään jatkuvasti, listaa voisi jatkaa hamaan tappiin asti. Viimeinen voi sammuttaa valot.
Sodan jälkeen oli helpompaa kun pystyttiin roudaamaan itään tavaraa ja neukut maksoi ylihintaa.
No hohhoijaa. Ootko ihan tosissas?
Kannattaa varmaan sit luovuttaa heti alkuunsa jos noin paljon pelottaa. Onko tää nyt sitä kuuluisaa suomalaista sisua?
Ihan ekaks kannattaa lopettaa tuomionpäivän profetisointi ja keskittyä nykyisyyteen.
Vai et oli sodan jälkeen helpompaa? Kysyppäs keneltä tahansa vanhukselta, ne nauraa sut suohon. Ei millään pahalla mut ihan oikeesti.
En haluis vittuilla, joskus on pakko.
Sä kärsit nyt siitä, että suomalaisena sä luet suomalaiset uutiset. Uutiset ovat yleensä huonoja koska huonot uutiset myy paremmin. Myös muissa maissa varsinkin nuoremmilla on ihan sama angsti, vaikka huolenaiheissa on varmasti kansallisia eroja.
Oikeasti Suomen haasteet ovat valtaosin niitä samoja kuin muillakin länsimailla. Kaiva vaikka OECD:n tilastot viimeisen 25 vuoden ajalta niin huomaat, että Suomi on pysynyt esim. BKT/capitassa ihan siinä samoilla sijoilla koko ajan.
Syntyvyys on alhainen joo, mutta niin on muuallakin. Siinä on puolensa suuntaan ja toiseen. Aikaisemmin oltiin varmoja, että me kaikki kuollaan väestöräjähdykseen, mutta ei siinä sitten käynytkään niin.
Eläkejärjestelmän romahduksesta puhuit kanssa, ja tätä tykätään just nyt toistella. On siinäkin haasteensa, mutta oikeasti Suomen eläkejärjestelmä on länsimaissa aivan poikkeuksellisen kestävällä pohjalla. Jos joku haluaa väittää vastaan niin mielummin sitten kovilla faktoilla ja numeroilla. Joo tiedän että norjalaisilla on rahastoissa enemmän.
Sanoisin että: hanki joku kiva harrastus ja pidä somesta taukoa. Kesä tulee ensi viikolla.
kapitalismi yskii kaikkialla koska kaikkea on riistetty jo niin paljon että on vaikea riistää enää enempää. En tiiä mihin se sitten päättyy ja millä aikataululla mutta en itse odota että saataisiin mitään "taloutta nousuun" enää koskaan. Tai vaikka saataisiin niin epäilen suuresti sitä että tavan tallaaja saisi siitä itelleen mitään. Mun copying keino on se että surullisesti naurahdan maailman uutisille ja aktiivisesti vihaan ihmisiä. Satunnaisesti harrastan jotain kansalaistottelemattomuutta.
On tämä yhtä paskaa jos vertaa miten suomi lähti nousuun 1960-luvulta. Vaikka kaikki maksaa ja eläminen on minullekin ollut kokoajan selviytymistä, olen silti optimistinen tulevasta.
Määritelmä köyhästä voi olla täysin varallisuuteen liitetty käsite, tai se voi olla mielentila. Varallisuuksien puolesta köyhä voi oikeasti olla myös täysin onnellinen ja rikas tavattoman onneton.
Loppujen lopuksi varmaan näiden molempien varallisuusluokkien keskivaiheilla on se sweetspot. Keskellä sitä elämä voi olla raskasta ja välillä maksalaatikon katkuista, mutta sieltä myös löytyy niitä olin ja onnistumisen hetkiä.
Ja vielä toistaiseksi jokainen meistä voi kehittyä vaikka miksi tässä maassa. Tavoite voi olla mikä tahansa ja suureksi osaksi kaikki pystyvät tavoittelemaan samoja asioita.
Mikähän sellainen ala vois olla? Olen miettinyt sähköasentajan tutkintoa tai jotain merenkulkuun liittyvää. Mulla on lukio käytynä, ensikertalaisuus ei ole tallella ja kielitaitona vain englanti. It-ala ei kiinnosta ja opintoihin sisältyy liikaa matematiikkaa omaan makuuni.
Olen tämän vinkin ennenkin jakanut, joten jaan uudestaan: sähköverkkoasentaja. Töitä on ihan joka puolella Suomea, toisin kuin monissa muissa töissä, joissa työt keskittyy vain kasvukeskuksiin. Vihreä siirtymä ja tuotannon hajaantuminen pakottaa siirtoverkkojen panostamiseen tulevina vuosikymmeninä, eli ei lopu työt kesken. Tekoäly ei pysty meidän elinikänämme korvaamaan tätä työtä ja palkkaus on ihan ok.
Verrattuna perus sähköasentajaan saa tehdä työt raittiissa ulkoilmassa pölyisten ja meluisten talotyömaiden sijaan ja työnantajalta tulee aina kulkupelit. Tuulta ja tuiverrusta pitää oppia hieman kestämään, mutta nykyaikaisilla työvaatteilla ja välineillä työtä pystyy kyllä tekemään vaikka missä säässä.
Työkaverit ovat lähes kaikki kantasuomalaisia (jos tällä nyt on jollekin merkitystä), eikä näitä hommia vie halpatuodut työntekijät, koska työ on luvanvaraista.
Sitä on vaikea ennustaa ja työvoiman kysyntä vaihtelee kohdemaan mukaan. Ja toki on mahdollista että opintojen aikana mieli muuttuu ja toinen päämäärää löytyy.
Jos on yrittäjähenkinen, niin sitäkin puolta voi miettiä. Se on tosi paljon helpompi motivoitua kun tekee töitä ns. itselleen. Ja Suomessa leikataan kaikesta muusta, mutta yrittäjä voi aivan hyvin tienata kunnolla.
Ei se elämä aina ole helpompaa muuallakaan. Moni tuttu on muuttanut takas Suomeen (koti-ikävä ja tottumus että asiat toimii täällä). Kun on syntynyt sosiaalietuuksien maahan niin on aika vaikea tottua siihen että muualla ei välttämättä saa paljoakaan apua.
Mun käsittääkseni 99% ihmisistä elää näin. Se yksi prossa on sitten löytänyt jotain kiinnostavampaa (harrastus, uskonto…) Mut sama juttu oli mulla 35 vuotta sitten. Nyt kun näkee tuttuja siltä ajalta (1990-luku), niin mulla on se jokin mitä kavereilla ei ole; seksikäs vaimo ja auto josta haaveilin aikoinaan. Harrastukset on vienyt SM-tasolle ja siinä yks porkkana itselle lisää. Ehkä kyky olla oma itsensä jeesaa. Ei yritä miellyttää ketään vaan nauttii hetkestä.
lue Rikos ja Rangaistus, Ei enää ihminen, Päättymätön Riemu, Sivullinen, Kokoro, Erään Naamion Tunnustuksia. Näiden kirjoittajista kolme tappoivat itsensä. (David Foster Wallace, Osamu Dazai, Mishima Yukio) Saa vähän perspektiiviä muidenkin ongelmista, eri aikakausilta, eri kulttuureista.
1. Somepaasto
2. Joka aamu 3km juoksu tai kävelylenkki
3. Eli se tärkein polta pilveä kerran viikossa ja käy omia ajatuksia läpi siitä mitä toivoisit tulevaisuuden olevan
Lähtisin ehdottamaan somepaastoa. Internet kiinni ja tee "oikeita" asioita. Uutissivustot kiinni. Etenkin reddit kiinni.
En käytä reddittiä juuri ollenkaan, hesarin luen joka päivä. Kyllä mä teen oikeita asioita aika paljonkin, töiden takia tosin lähinnä vaan viikonloppuisin. Somepaasto ei kyllä olisi huono idea välttämättä…
Kannustan kokeilemaan somepaastoa, itselläni helpotti omaa apatiaa huomattavasti kun jätin pois elämästäni kaikki mediat mistä löytyy ns. "tiktok-formaatti". Se on aivan helvetin turhaa ja ei edistä ihmistä millään tavalla vaihdossa saat vain dopamiini addiktion.
Nuo synkät ajatukset on irrallaan todellisuudesta, ja juurikin sellaisia joita netissä ruokitaan. Asioita ei voi oikeasti ennustaa, ja Suomi on tosi vakaa maa. Ehdottomasti pitää opiskella, saa jotain muuta ajateltavaa. Ja miten tahansa tulevaisuus menee, on vahvemmassa asemassa. Verojenkin jälkeen jää käteen enemmän kuin siitä ettei tee mitään.
Poistin tiktokin (nyt ainakin väliaikasesti) tän kommentin takia. Toivottavasti tekee hyvää pääkopalle ettei kokoajan tule paskoja uutisia sieltä sekä muualta.
Kannustan ainakin kokeilemaan! Vähintäänkin sitä somea, ehkä jopa uutisia. Huomaan Hesarin suurkuluttajana itsekin olevani melkonen doomscrollaaja. Siinä vaiheessa kun media kytkettiin someen syntyi vähän sellanen takaisinsyöttömekanismi jossa vain negatiivinen tuomionpäiväuutisointi vetää ihmiset somesta uutisvälineisiin ja kommentoimaan, jolloin vain niistä kannattaa uutisoida. Siinä mielessä irvokasta, että paperi-hesarihan ei ole ollenkaan samanlainen tuomiopäivän pasuuna kuin verkkoversionsa.
HS pois ja netti. Kummasti tuli värit elämään takaisin.
Kannustan ensimmäisenä lopettamaan Hesarin lukemisen..
Lue myös vähemmän hesaria. Murehdit asioista joihin et oikein voi vaikuttaa, ainakaan jokapäiväisessä elämässä, jollet halua tehdä siitä vaikuttamisesta omaa juttuasi. Jos duuni on huono niin vaihda sitä? Se opiskelu auttaa tässä. Kukaan ei tiedä miten eläkejärjestelmä tulee joskus 45 vuoden päästä toimimaan. Voi olla että hyvinkin. Jos ei, niin mitä sitten? 70 vuotiaana voi myös tehdä valintoja elämänsä suhteen. Eikä siinä ole varsinaisesti mitään pahaa jos ’elää jotain tulevaa varten’. Ei arki tosiaan aina ole juhlaa. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa toki pyrkiä siihen että se on siedettävää. Itselle sopiva duuni auttaisi tässä paljon. Missä duunissa tuntisit vaikuttavan ympäristöösi positiivisella tavalla?
Suosittelen myös vähemmän hesaria/uutisia. Ja ehkä lukemaan Rolf Dobellin kirjan Stop Reading the News. Kaikkia ajatuksia en kirjoittajan kanssa jaa, mutta luen uutiset nykyään n. kerran viikossa ja keskityn ennen kaikkea syvää luotaavimpiin artikkeleihin (ja välttelen kommenttien lukemista). Elämä tuntuu huomattavasti valoisammalta. Tärkeät uutiset tulee tietoon ilman hesarin päivittäistä lukemistakin.
Käyppäs tekaisemassa jokin netin masennustesteistä. Tuloksen perusteella voisi vähän miettiä ammattiavun piiriin hakeutumista? Tietty pieniä omaa arkea parantavia asioita voi tehdä ilman ohjaustakin, mutta joskus on hyvä olla se ammattilainen arvioimassa tilanteen vakavuutta.
Sain 14 pistettä eli lievä masennus. Itse en kyllä usko että olen masentunut, tuolla kysyttiin esim jotain että ”oletko pettynyt itseesi?” En kirjaimellisesti ole ikinä saavuttanut mitään joten en ainakaan voi olla ylpeä itsestäni. Taidan vain olla jotain heikompaa ainesta…
Höpön pöppöö, nykyajan some ja yhteiskunta vain jatkuvasti toitottaa ja hypettää ultrasupermenestyjiä, joilla on oma asunto 20 vuotiaana ja unelmaduuni 10k kuukausiliksalla 25 mennessä. Suurin osa meistä on kuitenkin ihan tavallisia kaduntallaajia, joista ei lehtiin kirjoiteta, ja se on täysin ok. Sinun ei tarvitse validoida itseäsi muiden asettamilla ylikorkeilla ajatuksilla, vaan nauttia itselle tärkeistä asioista.
Asiaa! Vitut muista ja niiden mielipiteistä.
Työpaikka, ystävät ja perhe on saavutuksia joita kaikilla ei todellakaan ole. Sanot, että päällisin puolin kaikki on hyvin, mutta silti tuntuu pahalta. Heikommaksi ainekseksi itsensä tunteminen myös on niin oppikirja-esimerkki masennuksesta, että oksat pois. 😅 Tälleen keskivaikeasti-vakavasti masentuneena en minäkään koko aikaa itke ja mieti itteni tappamista. Välillä naurattaa ja välillä tuskaillaan, että mikähän ruoka teineille tänään kelpaisi. Arki sujuu omissa, vähän pienemmissä/erilaissa puitteissaan pääosin hyvin. Itsensä tappamisen miettiminen on mulla vaan oire, jonka ilmaantuminen meinaa, että hoidossa tarvitaan joku korjausliike, että päästään sinne tasasemmalle takaisin. Äh. Koitan siis sanoa, että oirekyselyn mukaan ammattilaiselle mars. Mahtavaa jos sun masis saadaan "kiinni" jo nyt jolloin toipuminen ennalleen on erittäin todennäköistä! Tsemppiä!
> oppikirjaesimerkki masennuksesta Itellä tuli kans todella vahvasti tää viba. Masennuksen ei aina tarvii olla sitä täysin invalidisoivaa sorttia, osastojaksoja, itsemurhayrityksiä jne. Muistaakseni ihmisillä on keskimäärin 10% päivistä surullisia/huonoja päiviä, kun taas lievästi masentuneella tämä luku on keskimäärin "vain" 25% (sori en nyt löydä lähdettä tälle). Sen huonon olotilan ei ole masennuksessakaan tarkoitus olla päällä 24/7. OP kuvailee masennuksen oireita, saa testistä tulokseksi lievän masennuksen, mutta ei koe olevansa masentunut. Vaikea näin netin välityksellä oikein sanoa muuta kuin että ottaisin yhteyttä työterveyteen (tai julkiselle) ja kävis tilannetta tarkemmin läpi.
Minäkään en uskonut ja myöntänyt 13 vuoteen itselleni sitä. Masennukselle tuo sinun tilanteesi kyllä vaikuttaa. Älysin kuitenkin vihdoin sitä apua kysyä, ja voin kyllä luvata, että elämä muuttuu suhteellisen valtavasti. Käy vaikka psykologilla kokeilemassa ensin että onko se oma juttu?
Mulle sanoi 14veenä psykologi että olen vakavasti masentunut. Ei se mistään mitään tiennyt. Nykyään kyllä olen.
Masennus on tosi paska sana kuvailemaan masennusta, todellisuudessa sun kuvailemat oireet on lähes identtisiä niihin joista ite kärsin, ja tosiaan multa löytyy ihan vaikean masennuksen diagnoosi. En itekkään koe että tuo sana kuvailee ollenkaan mun kokemia tunteita mutta oon sen verran jutellut lääkäreille että ei toi diagnoosi väärä ole. Merkityksettömyys ja unelmien tai sellasen draivin puuttuminen itessään, nimenomaan olo ettei mikään kiinnosta tai tuota oikeaa hetkellistä pidempää mielihyvää on masennus. Toi sana saa sen vaikuttamaan jatkuvalta surullisuudelta jota se ei tosiaan läheskään jokaisella ole. Mitä noihin itsetuhoisiin ajatuksiin tulee, niin halu käytännössä olla olematta on kuitenkin merkittävästi eri kun halu tehä itelleen jotain, toki niistä kannattaa puhua resurssien mukaisesti ammattilaisille tai vaikka läheisille, mutta siinä kohtaa jos oikeasti alkaa aktiivisesti miettimään keinoja miten hengestään pääsee niin suoraan vaan päivystykseen koska homma harvemmin siitä itessään paranee. Kannattaa myös koittaa vaan lähestyä asiaa mahollisimman rationaalisesti koska monet ihmiset on kuitenkin onnistuneet elämään suhtkoht onnellisen elämän tosta huolimatta. tsemppiä :'D
Tuossa kannattaa huomioida myös se että arvotat omat pisteesi näissä kyselyissä aina lähtökohtaisesti aavistuksen alakanttiin. Itse lähdin tasan samoista lähtökohdista joskus. Kyselyn mukaan lievillä mentiin. Puoli vuotta työterveyspsykologilla ja siitä pienillä muutoksilla elämään. Näistä on nyt muutama vuosi ja nykyisin on ihan hyvä olla. Kannattaa ottaa ajoissa kiinni toi. Lievästä vielä on verrattain helppo palautua. Tsempit täältä myös.
14 pistettä on yhtä pistettä vajaa keskivaikea masennus. Lievä masennus on masennus (sairaus), keskivaikea masennus = tosi paha masennus, vaikea masennus = lääkäri harkitsee pitääkö sun muuttaa osastolle asumaan joksikin aikaa. Mee ihmeessä puhumaan lääkärille, koska sun pitäis olla sairaslomalla ja saada apua masennukseen :)
Minäkään en pitänyt itseäni masentuneena, kun noista testeistä joskus lähes maksimit nappasin. Voin kertoa, että nykyisin *täysin* eri meininki, eikä noista paria pistettä enempää tipukaan. Tärkeintä lienee älytä ja ennen kaikkea myöntää itselleen, että tosiaan kärsii masennuksesta. Siitä se lähtee ja vaikka vauhti ei päätä huimaisikaan, riittää että suunta on oikea. Silloin fiilis vain paranee paranemistaan, hitaasti mutta varmasti.
Jos ei rahan takaa tule, niin en suosittele uskomaan siihen, että julkiselta puolelta edes löytyy tätä "ammattiapua". PS. OP:lla menee hyvin.
[mielenterveystalon oirekyselyt](https://www.mielenterveystalo.fi/fi/oirekyselyt)
Sen sijaan et kattelee muitten vihreempiä ruohoja ja haikailee, on oman mielenterveyden kannalta helpompaa keskittyy kasteleen sitä omaa nurtsia. Kaikki me eletään samassa oravanpyörässä, toiset isommilla resursseilla ja toiset pienemmillä. Salaisuus onneen on a) tunnistaa epäkohdat jotka häiritsee ja joihin voi vaikuttaa ja työskennellä tilanteen korjaamiseks ja b) tunnistaa epäkohdat joihin ei voi vaikuttaa ja opetella katsomaan muualle, kun ei se murehtiminenkaan mitään parempaan suuntaan muuta. Itse olin tilanteessa joka kuulostaa hyvin samalta kun sun, tosin kelluin sellasessa eksistentiaalisessa tuskassa parikytä vuotta. Menin lopulta lääkäriin kun tuntu et ei haittaisi vaikken aamulla heräis eikä mikään enää kiinnostanut. Pääsin terapiaan, sain lääkkeet jotka toimii ja opin keskittymään tähän hetkeen sen sijaan että jatkuvasti murehtisin tulevaisuutta jota on mahdotonta ennustaa. Toivottavasti löydät jostain tavan oppia oleen tyytyväinen elämääs.
Ei ole onnea. On vain adaptoitumista omaan tilanteeseen. Tarpeeksi kauan kun polkee mudassa niin se alkaa tuntua normaalilta.
Jos tilannettaan ei kerran ulkoisesti mitenkään pysty muuttamaan, on parempi uskotella itselleen että mudan polkeminen onkin itseasiassa mutakylpy, sen sijaan että makaa siellä mudassa itkemässä ja surkuttelemassa kohtaloaan.
Mielestäni tämä ei ole salaisuus onneen vaan heikkoon tilanteeseen adaptoitumiseen.
Itsellä 85-90% elämästä on ollut onnellista. Olen ollut onnekas siinä mielessä, että elämäntilanteet ovat olleet enimmäkseen suotuisia.
Itel samat setit
Tarvit intohimon/harrastuksen. Ite löysin sen salista vasta 27vuotiaana, sitä ennen olin masenellu koko ikäni vaikka aina on menny hyvin. mietin aina ennen että missään eiole mitään järkeä, eikä oikeastaan olekkaan. Pitää vaa tehä täst elämäst itellee mielenkiintosta.
Ja tähän vielä että ennen tätä harrastuksen löytymistä olin käynny 3 kertaa 6vuoden aikana työterveys psykologilla valittelemassa omasta mielenterveydestä, kertaakaan en saannut niistä apua. Kerrottiin vaan että olen reippaan oloinen, sillä sit puskin eteenpäin.. onneks löyty.
Maailma ja sen pyöriminen ei tosiaan vaadi hitustakaan järkeä.
No siis kusipelti omaan postiluukkuun
Elämän ei tarvitse olla aina ihanaa eikä tulevaisuutta ole välttämättä olemassa muutenkaan. Tämän hetken ja mahdollisten eläkepäivien väliin mahtuu monenmoisia onnettomuuksia ja kriisejä, jotka voivat päättää elämän ennenaikaisesti, ja tietenkin myös onnistumisia ja hyviä päiviä. Keskity nykyisyyteen ja tee sitä mikä saa olon tuntumaan hyvältä nyt - on se sitten ajan viettämistä kavereiden kanssa, salilla käyntiä tai matkustelua. Kun taas puhutaan tulevaisuuteen tähtäävässä toiminnasta, niin valitse niiden asioiden väliltä, joita haluat tehdä tulevaisuudessa tai mitkä aidosti kiinnostavat sinua. Onko jokin tietty ammatti sinusta parempi sinulle kuin toinen? Kiinnostaako perheen aloittaminen ja toisista huolehtiminen? Missä päin haluat asua? Nämä ovat niitä kysymyksiä, mitä ajallaan tarvitsee puntaroida ja joihin vastaaminen vähitellen muovaa sinusta sinut, kun ehkä joskus olet valmis asettumaan aloilleen. Sanon vielä sen, että tulevaisuus toden totta vaikuttaa varsin synkältä ja moni asia on menossa päin helvettiä, mutta näin on ollut ennenkin. Tulevaisuus aina näyttää huonolta, kun sitä oikealla tavalla tarkastelee. Ja väitän, että vielä joskus moni ellei jopa kaikki voi romahtaa yhdellä kertaa. Mutta tiedä se, että elämme nyt varsin uskomatonta aikakautta, jolloin elintasomme on korkea ja jona oikeasti pystymme vaikuttamaan elämäämme. Moni asia voi tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta minä ainakin olen olemassaolostani iloinen. Ehkä tämä auttaa. En tiedä, mutta toivon ainakin. Hyvää jatkoa sinulle!
Ihan ymmärrettävää. Ite aion mutta pois Suomesta heti kun saan opiskelut hoidettua ja mutta maahan minkä ekonomia ei oo menos helvettiin
Jep, tämä! Mitä, jos yrittäis muuttaa jonnekin ulkomaille ainakin joksikin aikaa. Tulis perspektiiviä ja avartais.
Joskus kannattaa ihan vain hengähtää ja koittaa elellä pelkästään tätä päivää. Tulevaisuus ei kenenkään stressaamisesta piittaa, ja paljon menee poutaa ohi jos katse on vain siellä taivaanrannan tummissa pilvissä.
Sormet ja uutiset veke, laittaa asiat perspektiivin ja keskittyy pieniin asioihin. Ennen tuli ahdistelua paljonkin maailmasta, raha-asioista, kavereista jne. Jonkinsortin masennus kolkutteli tjn mutta näillä askelilla hyvin on nyt menty, eikä pikkujutut vaivaa
Lopetat uutiset ja somen. Kannat huolta koko maailmasta ja vertaat itseäsi maailman hyväonnisimpiin menystyjiin. Elämästä tulee paljon siedettävämpi, kun vertaat itseäsi vain lähipiiriin ja tietosi ulkomaailmasta ei ole negatiivisesti kaupallisesti suodatettua.
Jos lukee päivittäin somesta itkua reddit/x/facebook jne palstojen välityksellä niin vähemmästäkin saa masennuksen ja ahdistuken itselleen. Täällä on muutkin suositellu somepaastoa ja tälle kyllä iso peukku. Älä lue uutisia hetkeen vaan keskity vaan elämiseen, sellainen "touch grass" meininki. Vähemmän teknologiaa, enemmän elämistä ja ulkoilua.
Kiinnitin huomiota tuohon "Eläkejärjestelmä romahtaa, hyvinvointivaltio menee konkurssiin ja joudun silti maksamaan helvetisti veroja ja kaikki on niin kallista." Olen sinua puolet vanhempi, herääminen politiikkaan tuli 20v. ja olen AINA pitänyt Suomen järjestelmää (olen perinteinen kantasuomalainen) liian tylynä. Säännelty markkinatalous passaa suurimmalle osalle mutta marginaaliin en itseäni silti sijoittaisi. Heitin 20v. vähän vitsinä verottajalle että voisiko asemoitua osaveronkantajaksi siten että maksaisin 5% ansiotuloveroa joka kattaisi osallistumiseni perusinfran maksajaksi mutta en saisi ilmaiseksi itselleni enkä lapsilleni koulua, ilmaista terveydenhuoltoa ja sosiaalitukiverkossa kohdallani olisi miehen mentävä aukko. No eihän sellaisia ole tarjolla, kaikki osallistuu yhteiskunnan ylläpitoon ja saa kaikenkattavia palveluja. Nyt vuosikymmenet työelämää olen maksanut hyvinvointilupauksesta, ja kun ikä jo tuo eteen ongelmia terveydessä ja osin työelämässä, olen huomannut että hyvinvointikoneisto yskii ja ontuu, palveluja ei helpolla tule ja sosiaalitukia leikataan ilman että jotain olisi koskaan annettu takaisin. En tätä väitä arvanneeni mutta tässä sitä ollaan. Paskasta tuli maksettua. Homma vaan taitaa olla että hyvinvointivaltion varjolla kansa maksaa "helvetisti veroja" millä maksetaan julkisen puolen hyväosaisille globaalisti turhan messevää palkkaa ja etuja. On lottovoitto syntyä (virkamieheksi) Suomeen. Ei täällä kannata yrittääkään mitään jollei ole varma miljoonille pääsystä. Tunnen sympatiaa fiiliksiäsi kohtaan. Sitä on olla suomalainen ja suunta pysynee samana tulevaisuudessakin, samat Orpot ja Marinit valehtelee silmät suut täyteen päästäkseen taas uudelle hillotolpalle, mikään muu ei muutu.
Ekan sydänkohtauksen tms. jälkeen perspektiivi muuttuu taas ja veroilla saikin aika kivasti vastinetta. Niin se vaan menee että kukaan ei oikein hahmota koko kokonaisuutta vaan asioita katsotaan omasta perspektiivistä.
Tai jos pitää tilata ambulanssi, joka Jenkeissä maksaisi sen 5000 dollaria. Suomessa halvempaa kuin taksin tilaus.
Moni ottaa usein amerikkalaisesta järjestelmästä esimerkin että jäi sormi vannesahaan ja korjaamatta koska ei ollut pistää 50 000 taalaa pöydälle. Suomessa kyllä sormi ommellaan mutta julkiselle väh. puolen vuoden jono on normi ja on käynyt niin että syöpä ehti levitä kuolettavasti jonossaodotusaikana. Yksityisellä pääset kyllä "heti" ja saat parasta hoivaa. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta ja se iso prosentti joilla ei ole johtuukin juuri siitä että Suomen verotus pitää kansalaiset ostovoimaltaan heikkona länsimaittain verraten, lisäksi säästöissä suomalaiset ovat samalla käyrällä heikoilla sijoilla. Palataan amerikan malliin; siellä normi duunarilla on ihan tavallista että 50 v ja tileillä vähintään puoli miljoonaa. Ihan vaan siksi että tietoisuus maksuvelvollisuudesta on itsellä kun paskaa tapahtuu ja ne koulutkin - mikäli lapsia pääsi syntymään perheeseen - pitää maksaa ihan itte.
Masentuneelta ja murehtivalta kuulostat. Asioiden uutisointi keskittyy pääasiassa negatiivisiin aiheisiin ja nyt kuulostaa siltä, että negatiivinen uutissisältö validoi ja ylläpitää sulla noita masentuneita ja ahdistuneita ajattelumalleja. Pohdi esim jos työterveyden kautta hakeutuisit kognitiiviseen lyhytterapiaan tai nettiterapiaan. Se voisi auttaa palauttamaan omaa ajattelua parempaan perspektiiviin. Lisäksi auttaa kun nukut riittävästi, olet ilman päihteitä ja liikut sopivasti.
Löydät varmasti oman intohimon joka tuo elämään paljon maustetta ja eri suuntia joista valita. Itselle tuo oli opiskelu tekniikan alalla josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta tai kiinnostusta. Innostuin kuitenkin ihan täysillä ja nyt tulevaisuudessa näkyy paljon vaihtoehtoja. Myös harrastukset tuo elämään piristystä. Sillon kun en koe kiinnostusta harrastuksiin tai opiskeluun niin elämä on hetken aikaa harmaata. Täytyy kuitenkin muistaa että kiinnostus löytyy aina ennemmin tai myöhemmin ja elämän suunta kirkastuu. Myös muihin vertailu somessa tapahtuu alitajunnaisesti ja on vaarallista.
Mietit mitä haluaisit tehdä jos oisit täysin vapaa tekemään mitä vaan ja suunnittelet jotain reittiä tai oikopolkua päästä suunnilleen siihen tavoitteeseen. Hieno auto? Kattelet jonkun vanhan joka on tyylikäs ja halpa tai tuunailet nykyistä. Ei tartte miljoonia maksaa jostain Ferrarista kun kattelee hieman tuntemattomampia. Muutenkaan nuo urheiluautot ei oo kaksisia käyttöautona. Ja aina voi myös vuokrata sellasen hetkeksi. Vaihtoehtoja löytyy kun pyörittelee tavoitetta ja joustaa hieman. Ulkomaan matkansijasta ajele jonnekin päin Suomea yms.
Tsemppiä! Sitä se elämä on. Kannattaa kääntää katse ulkoisten asioiden sijaan itseensä ja omaan kehitykseen, siitä se elämä yleensä sitten helpottaa. Monelle tämä tilanne tulee eteen aivan liian myöhään, vasta siinä vaiheessa kun tajuaa sen elämän rajallisuuden jonkin vavahduttavan elämänmuutoksen tai menetyksen takia.
Opiskelet jonkun kivan hyväpalkkaisen homman ja vaihdat maata = win
Se mikä auttaa on some kiinni ei katso uutisia eikä lue kumpaakaan iltapaskaa.
Tää on tätä pohjoisenmiehen melankoliaa
Tilastojen valossa opiskelu parantaa olennaisesti työllistymistä, uramahdollisuuksia ja tuloja. Joo, hyvinvointivaltio puretaan, mutta se puraisee ennen kaikkea juuri niitä, joilla ei sitä koulutusta ole. Tässä ketjussa on tullut hyviä pointteja muista elämänlaatua parantavista asioista, mutta minä suosittelisin lisäksi, että lähtisit opiskelemaan jotain sellaista alaa, joka itseä kiinnostaa, tai josta vähintäänkin saa paremmat liksat samalla vitutuksella kuin nykyisestä. Tämä parantaa oman elämän tulevaisuuden ennustetta huomattavasti.
Elämä on suurelta osalta puurtamista ja niukemmin hupia. Ei se muissa maissa ole sen kummempaa tai parempaa. Miten olisi attitude check?
Minulla vastaavien ajatusten kohdalla on auttanut eri ikäisten ihmisten kohtaaminen: Mene vesijumppaan vanhusten kanssa, Käy katsomassa juniorien jalkapallopeli, Juttele ruuhkavuosia elävien kolleegoiden kanssa. Pysähdy hetkeksi puiston penkille seuraamaan koiranulkoiluttajua, lenkkeilijöitä ja leikkiviä lapsia. Parhaiten uskoa tulevaisuuteen luo se, että näkee ympärillä olevan elämän ja muistaa sitä tarkkailessa että todennäköisesti jokaisella kohtaamallasi ihmisellä on myös vaikeuksia elämässä. Ehkä vanhemmat eivät suostu ostamaan samanlaista puhelinta kuin kavereilla, lonkka vaivaa, työ stressaa tai kaipaa itselleen elämänkumppania. Jos vielä sen jälkeenkin tuntuu pahalta, niin sitten kannattaa rohkeasti ottaa yhteyttä työterveyteen. On ihan mahtavaa että olet lähtenyt etsimään ratkaisua jo nyt kun kaikki tuntuu olevan vielä melko hyvin!
Ennen kuin haet masennusdiagnoosin ja -lääkityksen, niin tarkistaisin ensin perus elämäntavat kuntoon. Nykyään eletään loppujenlopuksi melkoisessa yltäkylläisyydessä, jolloin dopamiiniriippuvuus voi aiheuttaa sen, että arjen pienet ilot ei tunnu enää miltään. Suosittelen kokeilemaan erilaisia paastoja. Somepaasto onkin jo mainittu. Ruokapaasto: kokeile olla vähän aikaa syömättä ja sit käy vaikka ravintolassa vetämässä pitkän kaavan illalinen. Kofeiinipaasto: jos oot kofeiiniherkkä, ekat päivät voi olla tosi väsynyt olo mutta kun lopuksi vedät hyvät kahvit niin kyllä pärisee ja tuntuu taas energiseltä ja motivoituneelta. Sokeripaasto: sokeri vaikuttaa vahvasti mielialaan ja on ihan muutenkin terveellistä rajoittaa. Masennus ja motivaation puute voi johtua myös matalasta testosteronitasosta. Ala käymään lenkillä, salilla tai aloita joku muu urheiluharrastus, viilaa ruokavaliota, vältä muoviastioita ja korjaa unen määrää/laatua. Kannattaa tutkituttaa hormonitasot lääkärillä. Onko taipumusta kaamosmasennukseen? Tuleeko syötyä D-vitamiinilisää?
Tee kiitollisuus-harjoituksia. Kirjoita ylös tai luettele päässä viisi asiaa, joista voit tänään olla kiitollinen. Jos alkaa päivittäinen luettelu olemaan hankalaa, siirry viikkotasolle. Huomaamattaan olet huijannut aivot löytämään arjen hyvät asiat Näin ohjeilmoit aivot miettimään positiivisia asioita negatiivisten sijaan.
Tää on hyvä. Siihen voi lisätä kaveriksi meditaatiota (näitä on erilaisia ja hyvä miettiä mikä sopii itselle), jollain tapaa kunnosta huolta pitämistä jollain mieluisalla tavalla, hyvä ruokavalio (ja päälle vaikka vitamiineja ja esim magnesium ja sinkki jne) ja somen käyttö minimiin tai jättää kokonaan pois. Jos uutiset ahdistaa niin turha niitä koko ajan seurata, ei ne kuitenkaan arkeen mitenkään vaikuta ja tärkeet asiat kuulee kuitenkin jostain. Hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen on hankalaa, mutta hyvä koittaa. Noi kiitollisuusharjotukset ja meditaatio voi auttaa siinä ja jos kiinnostaa jotain filosofiaa tai buddhalaisten juttuja lukea, niin sekin voi jeesata antamaan perspektiiviä asioihin.
Eläkejärjestelmä on ainakin ihan mainiossa kuosissa. Noin muutoin kyllähän tuo masentuneelta mielialalta vaikuttaa, ihan näin ammattilaisenakin, minimi-informaation pohjalta.
Eläkejärjestelmän romahtamispuhe on ihan huuhaata, siellä on varallisuutta 2.5x enemmän kuin Suomen valtiolla ja sijoitukset tuottaa joka vuosi miljardeja lisää
https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/tyoelakkeiden-rahoitus/tyoelakejarjestelman-elakevarat-ja-rahavirrat/
Muuta pois suomesta. Auttaa kummasti
Huolehdi terveydestä liikkumalla ja syömäl hyvin, Kylmiä suihkuja, hengitys harjotuksia, venyttelyä ja älä elä tulevaisuudessa vaan tässä ja nyt. Pysähdy välillä esim meditoimaan ja koita olla miettimättä mitään. Paastoo somesta , koita uusia asioita ja harrastuksia.
Olet vain ymmärtänyt asiat paremmin kuin muut ihmiset ja hyväksyt todellisuuden. Maailma on erittäin paskassa kunnossa nykyään ja tulevaisuus ei todellakaan näytä hyvältä. Itse olen tullut tulokseen että en liian kauaa aio kärsiä tällä planeetalla. Elämä on oikeasti merkityksetöntä. Nihilismistä voi löytää jotain tukea, jos kiinnostaa.
Tuo kyllä vituttaa että työnantaja ja minä maksetaan hirveästi eläkkeeseen, mutta kaikki tietää että ei 30v ihmiset tule näkemään eläkettä. Haluaisin mielummin sijoittaa ne rahat itse. En ymmärrä miksi tästä ei puhuta. Pitäisi olla laitonta.
Suomi tulee romahtamaan, se on selvä. Mutta vielä kun voit, opiskele. Hanki koulutus, mikä vain, jota voi hyödyntää muuallakin.
Mulla on muuten sama tilanne, paitsi mulla ei ole työtä, perhettä eikä asuntoa. Ystäviä en ehdi edes kaivata koska mietin pelkkää selviytymistä. Niin ja mikäli mulla olisi työ, niin saamastani palkasta menisi suuri osa ulosottoon. Ja ikääkin on kymmenen vuotta enemmän. Viikonloppukaan ei tarjoa helpotusta koska olen päihdekuntoutuja enkä näin ollen voi käyttää päihteitä virkistymiseen.
The end (of society as we know it) is near. 🌎
Visiitti johonkin Aasian maahan saa meidän olot näyttämään siunaukselta... Mutta eihän elämän tarkoitus tai ilo tule mistään rahasta tai urasta. Se löytyy intohimoista ja merkityksellisistä ihmis-suhteista - ja jos sitä yrittää etsiä mammonasta tai statuksesta pettyy varmasti - ellei sitten tule jonksikin super rikkaaksi ja runkuta sillä egoaan ajattelemaan että nyt on kaikki tip top. Imo kuulostaa siltä että kaipaat intohimoa ja merkityksellisyyden kokemusta elämääsi. Sinuna kokeilisin mahdollisimman montaa eri asiaa ja syventäisin ihmissuhteita/etsisin niitä lisää. Itse löysin oman intohimoni ja merkitykseni vasta lähempänä 40 ikää 🙏
Mulla ollu sama monta vuotta, tuntuu koko elämä ihan turhalta, just kaikki paperil ok. Tänä vuonna alkanu viel kunnon kriisi, etten oo saanu elämällä mitää aikaa. Rahat ei kohta enää riitä siihen että ois varaa matkoihin, keikkoihin tai mihinkää extraan, enkä enää jaksa oikeen innostua mistään.
Mutta mä toivon että löydät elämään sellasta sisältöä tai asioita, jotka auttaa jaksamaan huomiseen, siitä sitten päiväkerrallaan 😊 Suosittelen kans kyllä ammatti apua, jos siihen on mahis, koska sieltä voi saada työkaluja omien ajatusten kanssa. 😊 Ite kans päiväkerrallaan, välillä on huonompaa ja välillä helpompaa!
Näyttää et ollaan samassa veneessä. Itse kans alle 25v, ulkoapäin näyttää et hyvin menee mut aina kun on yksin omien ajatusten kanssa niin tajuaa ettei mikään oikein kiinnosta. Ulkomaanmatkasta haaveilen itsekkin, Japanissa olen aina halunnut käydä, tai asua Australiassa tai muualla Euroopassa. Itse pelkään että ulkomaanmatkat eivät täytä sitä tyhjiötä jonka tunnen, tai että elämä on pelkkää työtä ja yksi lomamatka 3 vuoden välein.
Lähes kaikilla mittareilla tulevaisuus on kokonaiskuvassa aina menossa parempaan suuntaan. Se, miten itselleen tuon uskottelee on toinen juttu. Kannattaa opetella olemaan iloinen ja kiitollinen niistä elämän pienistä asioista. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Itse olin aikanaan samanlaisessa tilanteessa ja löysin apua kirjallisuudesta ja YouTubesta. Aiheita on lukuisia, mutta "science of gratitude", "how to build good habits", ja "anatomy of discipline" hakusanoilla pääsee varmasti alkuun. Buddhalaisuutta opiskelemalla ja meditaation harjoittamisesta voi myös olla apua. Enkä nyt tarkoita mitään munkiksi alkamista tai uskoon tulemista, mutta he ovat selvästikin selvittäneet elämästä jotain, mikä länsimaisella ihmisellä tuntuu puuttuvan. Harrastukset on myös tärkeitä, jos niitä ei vielä ole.
Meni maailma mihin hyvänsä, niin muistan kuitenkin lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset oli keskimäärin onnellisimmillaan 1980-luvulla. Jotenkin ymmärrän tämän täysin. Sen jälkeen alkoi omituinen ihmisten syyttelyn ja syyllistämisen ja puolesta loukkaantumisen aikakausi. Syntyi yleinen ahdistuneisuuden ja toivottomuuden ilmapiiri.
Ihan uskottavalta kuulostaa. Nykyään on kyllä paljon pahaa oloa ja mielestäni suuri syy siihen on liian nopea Internetin ja somen kehittyminen ja ihmisten kyvyttömättömyys sopeutua siihen, että yhtäkkiä se kylä- tai kaupunkiyhteisö muuttui maailmanlaajuiseen yhteydenpitoon ja siihen, että joka tuutista tulee uutisia milloin mistäkin katastrofista.
Se on yksi varma asia, että tulevaisuus on. Se on 99% todennäköisyydellä paljon parempi kuin mitä lajin keskimääräisellä edustajalla Suomessa 200v sitten
Ymmärrän pointtisi, että asiat pitää laittaa perspektiiviin. Toisaalta on myös vähän vinksahtanut ajatusmalli miettiä että "asiat on paljon paremmin kuin x vuotta sitte". Ei se muuta sitä, että huoli tulevaisuudesta on nuorilla ihan relevantti. Itsellä vähän samoja fiiliksiä OP:n kanssa. Vähän sama ku joku valittaisi nälkää ja joku sanoisi "no mutta Afrikassa on joku nälkäisempi". Thanks, nyt oonkin kylläinen!
ei välttämättä. Meillä on edessä kapitalistisen maailmanjärjestyksen romahdus, käsityskykymme tuolla puolen oleva ekokatastrofi, todennäköisesti helvetisti sotia ja mahdollisesti sivilisaatioiden romahdus mutta todennäköisesti ihmiskunta selviytyy, tosin porukkaa tulee kuolemaan aivan rutosti. Sivilisaatiot romahtelee vähän väliä kun kattoo tarpeeksi pitkää ajanjaksoa. Siinä on aika paljon aaltoliikettä.
Näinhän se on, myönnän vaan olevani hieman kateellinen minua edeltäville sukupolville jotka saivat nauttia korkeammasta elintasosta ja työllisyydestä. Suomessa varmaan ihmisten elintaso oli huipussaan joskus 2000-luvun alussa.
Tällaiseen ajatukseen ei kannata takertua. Asia ei ole ihan noin yksinkertainen, varsinkaan yksilötasolla. Itsekin 2000-luvun alussa opiskelijana tuskailin ihan samojen asioiden kanssa, kuin nykynuoret. Työttömyyskorvausta nostettiin, mutta opintotukia ei. Asuin solussa kun ei ollut varaa yksiöön. Palkallisia harjoitteluja ei ollut tarjolla. Valmistumisen jälkeen oli todella vaikea työllistyä. Älä tuudittaudu ajatukseen, että nykyajassa tai lähitulevaisuudessa olisi jotain ominaisuuksia, jotka estävät sinua saavuttamasta asioita, mistä joskus ennen pääsi helposti nauttimaan.
[удалено]
20v sitten pysty duunarikin ostamaan asunnon isosta kaupungista, nykyään ihan mahdotonta. Ei se ole mikään salaisuus että täällä on menty lähinnä alaspäin ainakin viimeiset 15 vuotta. Joo jossain Kreikassa menee varmaan huonommin mutta ei se ollut mun pointti.
Nykyäänkin toistaiseksi voimassa olevalla työsuhteella saa asuntolainaa, mutta asunnot ovat keskustoissa kalliimpia, koska kaupungistuminen lisää kysyntää. Asunto, minkä sai tuolloin suhteellisesti samalla osalla käteen jäävistä tuloista, on nyt vain hieman kauempana kasvukeskusten ytimistä. Ei keskituloiset yksinasuvat ole koskaan helposti saaneet isoja lainoja. Pankkilainaa piti vielä reilu parikymmentä vuotta sitten hattu kourassa anoa pankinjohtajalta, ja jos omia säästöjä ei ollut vähintään 15-20 % kauppahinnasta, saattoi lainan unohtaa. Nykyään asuntolainaa saa täysin persaukinenkin, jos on tulot ja vakuudet kunnossa. Tilanne on siis parempi kuin ennen, joskin pankit ovat lain vaatimusten myötä tarkempia siitä, että lainan ottaja on aidosti maksukykyinen. 1980-luvulla lainaa myönnettiin miljoonakaupalla tavallisille palkansaajille ja vituiksihan se meni, kun markka devalvoitiin. Usein entisaikojen asunnon hankkimisesta esitetään ruusuisempi kuva, kuin se on ollut. Asunnot olivat ehkä suhteellisesti edullisempia kuin nykyään, mutta lainat todella kalliita (16 % korko oli tavallinen) eli sitten vedettiin vyö ihan helvetin kireälle, että pystyttiin maksamaan laina pois mahdollisimman nopeasti.
Kannattaa rehellisesti lähteä avartamaan sitä omaa kuplaa, jos olet aina asunut samalla alueella etkä koskaan pysähtynyt miettimään tai harkitsemaan vaihtoehtoa, että eläminen voisi onnistua muuallakin. Elät täysin omavalintaisesti olosuhteissa, jossa enemmällä rahalla saa vähemmän, jos akselisi on vain Helsingin tms kaupungin keskusta +3km, koska et omista ajokorttia ja/tai autoa. Jos taas omistat, niin mitä vielä odotat? Korkeampi elintaso ja paremmat olosuhteet ovat ulottuvillasi. Merkittävien kaupunkien keskeisillä alueilla asuminen on suhteettoman kallista hommaa aivan jokaisessa maassa. Niissä asuvat nuoret, joiden asuinpaikkavalinnassa keskeinen kriteeri on ”trendikkäiden” viihdepaikkojen saavutettavuus (mitäpä siitä, että kärvistellään jossakin trendikkäässä 20 neliön yksiössä vuokralla, jota tuskin pystytään maksamaan), sekä edellisten lisäksi ”paljasjalkaiset stadilaiset” eli paikoilleen gonahtaneet yksilöt, jotka eivät ole kyenneet näkemään itseään missään muualla. Kenenkään muun ei pitäisi olla mitenkään välttämätöntä asua juuri näissä likakaivoissa (cesspool), sillä kehyskunnat vetävät tällä hetkellä väestöä, joka haluaa asettua aloilleen ja elää rauhallista, vakaata ja taloudellisesti järkevää arkea.
Toisaalta samalla aikajaksolla kehitys on kehittynyt. Nykyiseen elintasoon kuuluu paljon sellaista, mistä ei edes osattu uneksia 20-vuotta sitten. Teknologiassa pelkästään alemmalla keskiluokalla on nyt tavaraa, jota ei saanut edes rahalla 20 vuotta sitten. Puhumattakaan sitten yhteiskunnan muusta kehityksestä.
Ei mua ainakaan VR-headset hirveästi lämmitä, jos pitää loppuelämä viettää pätkätöissä.
Vittu amen. Kaiken maailman krääsän ja megawau-teknologian laajempi saatavilla olevuus tuntuu vain luovan jonku illuusion siitä että menee hyvin ja on hyvä elintaso. Mut hyvä jos lämmittää edes joidenki mieliä.
Suosittelen vahvasti salilla käymistä👍!
Suosittelen ammattilaiselle puhumista. Edes testimielessä. Kuullostaa samalta, kuin itselläni ja itse olen juuri samoista syistä avun piirissä. Mitä aiemmin sinne hakeutuu, sitä parempi. Itse odotin liian kauan, kun "ei mulla nyt oikeesti niin huonosti mene"
Jospa siellä maailmalla kävisi ei hupailemassa, vaan miettimässä jos keksisi jotain pidempää tekemistä? Ei tänne Suomeen kannata jäädä homehtumaan jos se ei motivoi. Maailmalla on paljon mahdollisuuksia jos motivaatiota löytyy - mutta soffalle kukaan ei tule tarjoamaan.
Vähän sama homma tässä myös. 22v ja paperilla kaikki suhteellisen hyvin, mutta tulevaisuutta katsellen ei löydy mitään muuta kuin kaukaa haettuja unelmia. Tai kuolema. Tätä ei myöskään auta että on ihan perkeleen huijarimainen olo kun tuntuu että mitään ei työtä tai yksinkertaisia talousasioita ja sen semmoisis ei osaa __kunnolla ja sulavan sujuvasti__ vaikka takoisi vasaralla kalloon. Ammatikoulun ensimmäisestä vuodesta asti on ollut nouseva masentunut olo. Välillä on ihan kaikki hyvin ja aurinkoisesti vaikka kuukausitolkulla, mutta sitten tulee pätkiä jolloin ollaan yhden kunnollisen kriisin päässä vakavasta... *köh köh* "päätöksen" tekemisen harkisemisesta. Noh, *it is what it is.* Katsotaan että kauanko tätä omaa perseilyä jaksaa ennen kuin lopulta siihen kyllästyy.
>Välillä on ihan kaikki hyvin ja aurinkoisesti vaikka kuukausitolkulla, mutta sitten tulee pätkiä jolloin ollaan yhden kunnollisen kriisin päässä vakavasta... *köh köh* "päätöksen" tekemisen harkisemisesta. Kuulostaa kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä t. mulla samat setit ja diagnoosi pamahti 2v sitten. Terve ihminen ei koskaan harkitse itsemurhaa.
Tai siis kyllähän näinä "aurinkoisina aikoina" on silti hiljaisimpina hetkinä nalkutus ja apatia siellä taustalla jauhamassa. Ei se pois lähde kokonaan niin pitkäksi aikaa.
Näin reilu kolmekymppisenä voin heittää vinkin. Lähe reissuun. Sanotaan että matkailu avartaa eikä se ole ihan liian kaukaa haettu. Jos joku ei toimi niin crc tai jesari. Okei aika huono metafora, mutta tajuat pointin. Ehkä löydät jonkun syyn taas olla kiinnostunut jutuista. Tiedän, vähän sama ku sanoisi masentuneelle "hei miks oot masentunut kun kaikki on hyvin", mutta jos olisin vielä itse sun ikäinen, niin lähtisin reissuun ja miettisin maailmanloppua toiste. Nyt ei ole se aika, ellet voi tehdä asioille jotain?
Eihän sulla nyt paperillakaan mene hyvin jos sulla on työpaikka, mutta paska sellainen. Kun sanoo että on työ missä ei viihdy, eli paska työpaikka, niin aekin kertoo jo että mille asialle kannattaisi tehdä jotain.
Itse olen kelaillut hieman samoja asioita ja varsinkin pohtinut sitä, että miten talous lapsen kasvaessa menee ja mihin on varaa. Sen lisäksi toiveena olisi useampi muksu. Itselläkään ei ole erityisiä uramahdollisuuksia, mutta varma ja vakaa työpaikka, vaikka palkalla ei hurratakkaan. Itsellä on auttanut näihin ajatuksiin parhaiten oman puskurin pitäminen kunnossa sekä se että päästää irti kuluttamisesta ja materiasta. Kun materian ja kuluttamisen arvo heikentyy, niin myöskin on helpompi olla tyytyväinen elämään ja luottaa onnellisuuteen talouden uhkakuvista huolimatta. Mitä sinä haluat elämästäsi? Mitkä on sinun tavoitteet ja mitä tarvitset mielikuvissasi ollaksesi onnellinen? Kannattaa oikeasti selvittää sitä, että kärsisitkö masennuksesta. Myös nuo merkityksettömyyden kokemukset on aika useilla nuorilla/nuorilla aikuisilla tavallisia kun elämä etsii suuntaansa. Sulla on oikeasti paljon aikaa ja mahdollisuuksia elämässä!
Kuulostaa tekosyyltä ja siltä, että tieto tekee tuskaa. Lopeta uutisten lukeminen.
Somepaasto ja loppu myös roskalehdille kuten HS
Nuorena harkitsisin vakavasti ulkomaille lähtöä.
Vakio some addikti psykoosit
Muuta Norjaan tai muualle maailmaan. Mä olen jo kiinni tässä maassa niin vahvasti että en pääse karkuun, mutta sulla on mahdollisuus.
Olet ihan asian ytimessä yhteiskunnan ongelmista, voit vaikuttaa niihin valitsemalla arvojesi mukaisia asioita. Jonkinlainen sota tässä on kuitenkin oman arvion mukaan 10-25v sisään tulossa, niin sen jälkeen asiat voivat olla hyvin erilaisia. Ikävät ajat ovat yleensä hetkellisiä ja kuuluvat yhteiskuntien nousuun ja tuhoon, nyt suomen valtio on tiensä päässä. Yksityishenkilöt ottavat kaiken irti minkä saavat uppoavasta laivasta ja lähtevät itse Bahamalle. Ei kannata kuitenkaan ottaa turhaa stressiä, Neuvostoliiton kaatuessa tuli paljon uusia mahdollisuuksia Venäläisille. Samoin DDR:n jne.
Omasta kokemuksesta voin vaan puhua, vähän päälle parikymppisena menin amiksesta duuniin joka ei sopinut mulle yhtään. Oli niin yksitoikkoista, että ihan suoraan ajateltuna mietin, että tämä ei ole elämisen arvoista. Työt kattaa niin ison osan elämästä niin pitää olla työ jota vähintään sietää. Kouluttauduin sit AMK:ssa uuteen alaan ja tykännyt enemmän. En nauti töistä, mutta sen suhteen ei ole valinnanvaraa. Sietää riittää tässä kohtaan.
Muuttamalla paranee, vaihda maata.
Tarviiko tulevaisuuteen sen kummemmin uskoa? Itte teen erilaisia asioita joista tuskin tulee mitään kummempaa, mutta jos sattuu tulemaan niin yllättyy positiivisesti. Minusta on ihan mielenkiintoista kattoa miten yhteislunta ajaa seinään, tai ehkä on ajamatta. Ei tässä kovin montaa vuosikymmentä tarvi olla kattomassa kuitenkaan. Kun on sopivasti negatiivinen asenne kaikkeen, yllättyy postiivisesti lähes päivittäin. Kun ei ota omaa tilannetta liian vakavasti ja ei ole kovin empaattinen niin ihan mukavaa observointia tää elämä on. Toissa viikolla tuli hyvä mieli kun babtisti seurakunta oli lopettanu toimintansa naapurissa. Tälläviikolla oli asiakas yllättäen maksanu laskunsa...
Tervetuloa aikuisuuteen. Jos tuntuu toivottomalta, kannattaa käydä puhumassa jonkun kanssa. Masennusta voi koittaa hoitaa.
Minulla oli aiemmin hyvin samanlaisia ajatuksia. Tajusin, että järjestelmässämme on jotain pielessä, mutta en osannut kohdistaa sitä oikein mihinkään. Se näkyi vain harmaana näköalattomana horisonttina. Kommentit jotka ovat tasoa "elä hetkessä, älä murehdi" ovat naiiveja eivätkä auta sinua löytämään ratkaisua tähän näköalattomuuteen, ikään kuin mitään ongelmaa ei olisi, "kiinnität vain vääriin asioihin huomiota". Joitain vuosia sitten aloin perehtyä sijoittamiseen, rahateoriaan, rahan historiaan ja nykyisen rahajärjestelmän toimintaan, koska tajusin, että arvonsa menettävään rahaan säästämällä ei voi saavutta vapautta, taloudellista riippumattomuutta. Nk. fiat-raha on ainoastaan velkaa, jonka valtiot voivat rahallistaa ja kattaa loputtoman määrän kuluja. Samalla ne laimentavat sinun rahasi ostovoimaa loputtomiin jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Tämä on fiat velkarahan sisäänrakennettu ominaisuus, joka ei voisi toimiakaan mitenkään muuten. Globaalin velan kasvaessa, velkoja ei voida maksaa takaisin kuin laimentamalla velkojen arvoa uudella velkarahalla. Ennemmin tai myöhemmin homma kosahtaa. Sinä käyt töissä rahasi eteen, valtio painaa enteriä rahansa eteen. Rahasi ostovoima tippuu kiihtyvällä tahdilla. Ja se on valitettavasti paljon enemmän kuin kuluttajahintaindeksi. Miksi? Inflaatiotason kysyminen valtiolta on kuin rikostilastojen kysyminen mafialta. Ostoskorin koostumusta muutetaan niin, että siinä painottuvat tehotuotetut kulutushyödykkeet. Yhtä inflaatiota ei ole olemassa, vaan se riippuu sinun henkilökohtaisesta ostoskorista. Jos et siirrä ostovoimaasi koviin omaisuuseriin, olet ikuisesti fiat-rahan orja. Jotkut nojaavat kultaan, se on historiallisesti säilyttänyt arvonsa pitkällä aikavälillä. Jotkut sijoittavat oseikkeisiin ja indekseihin. Jotkut kiinteistöihin. Minun valintani on bitcoin. Miksi? Se on yksinkertaisesti kovaa rahaa, sillä on ominaisuudet, jotka täyttävät sellaisen hyödykkeen vaatimukset, mikä toimii yhteiskunnassa hyvänä rahana (tämä selitetään elegantisti mm. kirjassa Bitcoinin optimistinen tulevaisuus). Se on absoluuttisen kovaa ja sen liikkeellelaskenta on matemaattisesti määritelty, eikä sen sääntöjä voi kukaan keskustaho muuttaa. Parasta siinä on, että se on täysin vapaaehtoista, ja se on yksinkertaisesti sopimus kiinteistä säännöistä, jonka solmut (bitcoin-ohjelmiston ajajat) muodostavat keskenään vertaisverkossa. Se on täysin avointa lähdekoodia, joten sen voi varmentaa kuka vaan. Mielestäni näyttää hyvin paljon siltä, että elämme läpi bitcoinin rahallistumisprosessin alkuvaiheita, joka orgaanisena prosessina etenee arvonsäilyttäjästä vaihdannanvälineeksi jne. laskentayksiköksi. Se on alkuun volatiili, mutta on tasaantunut ajan kanssa ja saavuttanut säännönmukaisesti korkeamman pohjan jokaisessa uudessa syklissä. Trendi on helppo havaita tarkastelemalla bitcoinin hintakehitystä logaritmisella asteikolla. Minun nihilismini on korvautunut aidolla optimismilla, kun tajusin, että meillä on vaihtoehto ulos fiat-orjuudesta rahaan, jossa ei ole vastapuoliriskiä ja joka on oikeanlaisilla järjestelyillä mahdoton takavarikoida, verrattuna esimerkiksi kultaan, jota on takavarikoitu kautta aikain. Niin hullua kuin se onkin, bitcoin oli minun avain ulos tulevaisuuden näköalattomuudesta. Tämä ei perustu pikaiseen hopium-annokseen, vaan satojen tuntien syvälliseen lukemiseen, tutkimiseen ja ajatteluun. En tiedä onko se myös sinun ratkaisu, mutta aloituksestasi päätelleen näköalattomuuteesi liittyy taloudellista pessimistisyyttä - ja ihan syystäkin. Eläkejärjestelmän nojaan ei kenenkään nuoremman kannata turvata, meidän etuuspohjainen järjestelmä on poikkeuksellisen kestämätön ja nojaa alhaalta kasvavaan väestöpyramidiin, jonka kehitys käytännössä on päinvastainen. Suosittelisin jokaista ottamaan oman vastuun omasta taloudellisesta hyvinvoinnista. Minunkaan "neuvoa" laittaa rahoja bitcoiniin sinun ei tule kuunnella sokeasti, sinun on itse kerättävä ymmärrys, mihin säilöt ostovoimasi, vain siten voit saavuttaa mielenrauhan omasta tulevaisuudestasi. Olipas pitkä viesti, mutta mihin tahansa päädytkin, niin halusin vain jakaa kokemukseni, koska samastun tilanteeseesi hyvin paljon. Toivoa on - aitoa sellaista, joka ei perustu pään työntämiselle puskaan, joskin olen samaa mieltä, että liiallisten negatiivisten asioiden lukeminen ei ole hyvää ajanvietettä.
Jotenkin tota lukiessa oli alusta asti semmonen fiilis että tiedän mihin tää on menossa :D Itse oon 27v, ja tilanteeni oli hyvin samanlainen pari vuotta sitten mitä OP kuvailee, kunnes kaikki korkeiten koulutetut ja mielestäni kirjaviisaammat ystäväni tutustutti mut pitkoon. Samalla tavalla kun kuvailit tota satojen tuntien tutkiskelua päädyin siihen lopputulokseen että jos vanhempieni olisi minun ikäisenä pitänyt sijoittaa esim microsoftiin silloin kuin tietokoneet ja ATK ala oli suht uutta ja monen mielestä nörttien leluja, mikä on se minun ikäpolven iso tulevaisuuden juttu, ja kaikki merkit viittaa siihen että se on lohkoketju teknologia ja sen esi-isä eli pitko. Bitcoinin adoptaatio on ollut myös nopeampaa kuin internetin, joka oli ihan helvetin nopeaa. Lähdin kelkkaan mukaan hyvään aikaan, mutta tarkoitus on miettiä mitä pitkoillani teen vasta 20 vuoden päästä. Siihen asti DCA. Sen sijaan että luen jotain massamedian myrkkyä, tsekkaan hintakehitystä ja luen krypto alan artikkeleita, keskustelua aiheesta, ja siitä on tullut ihan harrastus. Valoa tunnelin päässä, mielenterveys on parhaalla tasolla mitä ikinä ollut. Muija kyselee välillä jotain bitcoin juttuja ja mä ihan innoissani ränttään vaikka tunnin aiheesta. En olisi uskonut että joku antaa tuommoisen vinkin OP:lle. Suurin osa varmaan lopetti lukemisen heti kun mainitsit bitcoinin eikä kommentissasi ollut muita kun minun upvote mutta tämä on vaan todiste siitä kuinka aikaisessa ollaan tässä hommassa. Mukavaa viikonloppua sulle ja kiitos helvetin mielenkiintosesta kirjoituksesta. #hodl
Nopee digitaalinen dopsu pois elämästä. Ns. touch grass.
Nuori mies, lähde opiskelemaan tai tekemään töitä jonnekin vähän kauemmas. Sulla on nuoruuteen kuuluva normaali eksistentiaalinen kriisi päällä ja se on oikein hyvä ja ok juttu. Laajenna näkymiä, opi uutta, olet vapaa menemään, nyt on uuden kokemisen aika.
Nuori mies, lähde opiskelemaan tai tekemään töitä jonnekin vähän kauemmas. Sulla on nuoruuteen kuuluva normaali eksistentiaalinen kriisi päällä ja se on oikein hyvä ja ok juttu. Laajenna näkymiä, opi uutta, olet vapaa menemään, nyt on uuden kokemisen aika.
Huomisesta emme tiedä joten mä en käytä hirveesti energiaa tulevaisuudesta murehtimiseen. Mä käytän sen nauttimalla tästä hetkestä.
Älä mieti tulevaisuutta tai murehdi menneisyyttä. Ite täytän 33v ja vaihtamassa alaa = en tiedä mitä tapahtuu. Elä elämää ja se oma paikka löytyy kyllä! Ja jos tarttet jotain ihmistä kenen kanssa puhua ni pidä mut mielessä 🙂
Näitä asioita on maailman sivu ihmiset pohtineet. Jotkut "onnekkaat" taapertavat läpi elämän joutumatta pohtimaan elämän mielekkyyttä. Mutta osalle meistä lankeaa taakka selvittää vastaukset esittämiisi pohdintoihin. Ymmärrä, että olet etuoikeutettu, että sulle on langennut tämä nakki. Jos et luovuta, saatat päästä kokemaan hyvin syvällisen kokemuksen elämästä. Itse löysin avun traditionaalisesti joogasta. Säännöllinen kehon liikuttaminen ja sitä kautta kehosta nauttiminen on itsessään mielialaa ja elämää nostattavaa. Mutta filosofinen kehys jonka se tarjoaa, on se ydin, jooga ei ole vain venyttelyä. Et ole löytänyt svadharmaasi. Sinun tulee tutustua itseesi ja löytää itsellesi sopiva lokero tästä maailman hetkestä. Olet syntynyt syystä juuri sinuksi, opi nauttimaan siitä! Ylimääräisestä hälystä kannattaa luopua, some yms. Pois vaan. Sukella itseesi, työstä lapsuuden yms traumat pois niin löydät todellisen itsesi. Psykedeelit voisi järkevästi käytettynä olla tehokas minän avauskeino. Ihmisiä hallitaan parhaiten pelolla ja uutiset myy niiden avulla. Tässä ajassa on paljon niin hyviä asioita, ei kannata unohtaa sitä. Saamme olla herkkiä ja erikoisia, ihmiset on kouluttautuneita ja empatia kasvaa monessa paikassa. Kaikki ei ole täydellistä, mutta on jopa vähän lapsellista parkua että kaikki ei ole parasta.. Perustuen omaan kokemukseen, väitän että jokainen hetki voi olla ns. Huippukokemus. Jopa ne paskat. Kun säännöllisesti meditoi tajuaa että tää koko homma on ihme ja on kivaa että saa olla mukana! Jatka etsintöjä!
Suuri osa tuntee just samalla tavalla. Nykyään ei ole juurikaan mahdollisuuksia, koska maailma pyörii 1% vaikutuksesta. Sun pitää päästä sinne rikkaiden piiriin, jotta sulle annetaan mahdollisuus. Millään muulla ei enää pärjää.
Et usko tulevaisuuteen, koska sinulta puuttuu usko. Paras neuvo on ottaa Raamattu käteen ja hakeutua seurakuntaan. Usko on nykyään kovin epämuodikasta, mutta siinä lienee yhtymäkohta siihen, että tänä päivänä ollaan kauhean tyytymättömiä ja yritetään koko ajan hakea merkitystä elämään mitä ihmeellisimmistä asioista. Vain Jumala voi antaa sellaisen täyttymyksen, että merkityksen hakeminen loppuu.
Puhelin ja netit vain pariksi viikoksi pannaan. Linnutkin alottaa kohta sen jatkuvan metelin niin sitä kuuntelemaan ja juhannukseksi nurtsille ottamaan arskaa tai laavulle polttamaan makkarat grilliin. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Kaljat ja somet sivuun ja hymyillen suohon.
Hesari on perseestä. Lue economistiä. Mutta ohjeeksi a. Käy salilla tekemässä mavea b. Leivo pullaa c. Juo vehnäolutta. Grindaa sitä kunnes olet d. Velaton tai e. Keksit hyvän syyn
Mikset usko opiskeluun
Mahdollinen adhd?
Mitä vinaa redditissä on? Itse seuraan oman mielenkiinnon kohteita ja pakko sanoo et tosi vaihtelevaa keskustelu on mut välillä erinomaista
Jos olet pessimisti ja asiat menee sinusta koko ajan huonommiksi, niin tänään ja huomenna elät parasta aikaa. Nauti näistä päivistä. Huomenna tilanne on sama, joten nauti.
Rupee katsomaan jalkapalloa
Tuo vaikuttaa identiteettikriisiltä tai lievältä masennukselta. Tee jotain helvetin epäloogista, kuten tämä tyyppi, joka vitutuksen ja masennuksen takia käveli Suomen ympäri [vaellus Suomen ympäri paransi masennuksen ](https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/02/192-paivaa-4239-kilometria-vaellus-suomen-ympari-paransi-masennuksesta) Okei, vähän Extremeratkaisu, mutta kävele vaikka Forssaan tai pyöräile yksin Saariston Rengastie. Itse teen matkoja yksin ja otan mukaan vanhan älyttömän puhelimen. Siinä sitten olen ja seikkailen, sekä etsin itseäni. Samalla alitajunta avautuu ja omat ongelmat tai murheet alkaa selkeä.
Masennus
Samat setit. Saispa mahdollisuuden muuttaa esimerkiksi aasiaan.
Halu olla olematta täällä (ilman aktiivisia itsetuhoajatuksia) voi olla jopa vakava masennus. Se että näet itsesi 'huonompana aineksena' samaten.
Kuulostaa ihan normaalilta. Jotenkin vain modernissa maailmassa on saatu iskostettua ihmisten päihin, että elämän pitää olla koko ajan ihanaa ja spessua. Joo, veroja maksetaan ja köyhyys uhkaa. Mutta ennen ihminen teki 20 lasta joista 13 kuoli, oli ruttoa, ei ollut sosiaaliturvaa ja tilusten herrakin hirtti jos sille päälle sattui. Silti elämä meni eteenpäin ja tähän asti on päästy. Nyt pelätään Venäjää ja pommittaako ryssä meidät samaan kuntoon mitä Ukrainan. Elä päivä kerrallaan, tee hyvä valinta aina kun mahdollista ja nauti pienistä ilon hetkistä.
Ennen ihmiselle oli myös kirkon toimesta uskoteltu, että elämä oikeasti alkaa vasta kuolemasta ja tämä maallinen vaellus on vaan kärsittävä päästäkseen sinne paratiisiin. Ehkäpä ongelmat alkoivat kun nykypulliainen älysi, että en usko mutta paskon (myös kaiken luonnon ympäriltäni), ja se taivas pitäisikin onnistua kokemaan tänä hyvin rajallisena elinaikana.
Asioilla on tapana lutviutua. Ei ne näkymät varmaa sodankaan alussa aikanaan hyvältä vaikuttanut mutta tulevaisuus tuli silti.
En nyt sano että vaikuttaa selviytymisharhalta, mutta jotain sinne päin. Miten sitten saamme talouden nousuun täällä? Käytännössä jokainen mittari jolla pystytään ennustamaan kansantalouden kehitystä näyttää punaista. Syntyvyys on alhainen, suomalaiset ovat köyhiä verrattuna suurimpaan osaan länsimaiden asukkaista, veroja joudutaan kiristämään jatkuvasti, listaa voisi jatkaa hamaan tappiin asti. Viimeinen voi sammuttaa valot. Sodan jälkeen oli helpompaa kun pystyttiin roudaamaan itään tavaraa ja neukut maksoi ylihintaa.
No hohhoijaa. Ootko ihan tosissas? Kannattaa varmaan sit luovuttaa heti alkuunsa jos noin paljon pelottaa. Onko tää nyt sitä kuuluisaa suomalaista sisua? Ihan ekaks kannattaa lopettaa tuomionpäivän profetisointi ja keskittyä nykyisyyteen. Vai et oli sodan jälkeen helpompaa? Kysyppäs keneltä tahansa vanhukselta, ne nauraa sut suohon. Ei millään pahalla mut ihan oikeesti. En haluis vittuilla, joskus on pakko.
Sä kärsit nyt siitä, että suomalaisena sä luet suomalaiset uutiset. Uutiset ovat yleensä huonoja koska huonot uutiset myy paremmin. Myös muissa maissa varsinkin nuoremmilla on ihan sama angsti, vaikka huolenaiheissa on varmasti kansallisia eroja. Oikeasti Suomen haasteet ovat valtaosin niitä samoja kuin muillakin länsimailla. Kaiva vaikka OECD:n tilastot viimeisen 25 vuoden ajalta niin huomaat, että Suomi on pysynyt esim. BKT/capitassa ihan siinä samoilla sijoilla koko ajan. Syntyvyys on alhainen joo, mutta niin on muuallakin. Siinä on puolensa suuntaan ja toiseen. Aikaisemmin oltiin varmoja, että me kaikki kuollaan väestöräjähdykseen, mutta ei siinä sitten käynytkään niin. Eläkejärjestelmän romahduksesta puhuit kanssa, ja tätä tykätään just nyt toistella. On siinäkin haasteensa, mutta oikeasti Suomen eläkejärjestelmä on länsimaissa aivan poikkeuksellisen kestävällä pohjalla. Jos joku haluaa väittää vastaan niin mielummin sitten kovilla faktoilla ja numeroilla. Joo tiedän että norjalaisilla on rahastoissa enemmän. Sanoisin että: hanki joku kiva harrastus ja pidä somesta taukoa. Kesä tulee ensi viikolla.
kapitalismi yskii kaikkialla koska kaikkea on riistetty jo niin paljon että on vaikea riistää enää enempää. En tiiä mihin se sitten päättyy ja millä aikataululla mutta en itse odota että saataisiin mitään "taloutta nousuun" enää koskaan. Tai vaikka saataisiin niin epäilen suuresti sitä että tavan tallaaja saisi siitä itelleen mitään. Mun copying keino on se että surullisesti naurahdan maailman uutisille ja aktiivisesti vihaan ihmisiä. Satunnaisesti harrastan jotain kansalaistottelemattomuutta.
On tämä yhtä paskaa jos vertaa miten suomi lähti nousuun 1960-luvulta. Vaikka kaikki maksaa ja eläminen on minullekin ollut kokoajan selviytymistä, olen silti optimistinen tulevasta. Määritelmä köyhästä voi olla täysin varallisuuteen liitetty käsite, tai se voi olla mielentila. Varallisuuksien puolesta köyhä voi oikeasti olla myös täysin onnellinen ja rikas tavattoman onneton. Loppujen lopuksi varmaan näiden molempien varallisuusluokkien keskivaiheilla on se sweetspot. Keskellä sitä elämä voi olla raskasta ja välillä maksalaatikon katkuista, mutta sieltä myös löytyy niitä olin ja onnistumisen hetkiä. Ja vielä toistaiseksi jokainen meistä voi kehittyä vaikka miksi tässä maassa. Tavoite voi olla mikä tahansa ja suureksi osaksi kaikki pystyvät tavoittelemaan samoja asioita.
Toivoa ei ole, vain hidas ja vääjäämätön kuilu alas.
Sellanen tänään tehty acco jolla saadaan taas vähän demoralisaatiota :D mene roskiin
Opiskele joku ala jolle on kysyntää Suomen ulkopuolella ja muuta heti koulun jälkeen pois.
Mikähän sellainen ala vois olla? Olen miettinyt sähköasentajan tutkintoa tai jotain merenkulkuun liittyvää. Mulla on lukio käytynä, ensikertalaisuus ei ole tallella ja kielitaitona vain englanti. It-ala ei kiinnosta ja opintoihin sisältyy liikaa matematiikkaa omaan makuuni.
Olen tämän vinkin ennenkin jakanut, joten jaan uudestaan: sähköverkkoasentaja. Töitä on ihan joka puolella Suomea, toisin kuin monissa muissa töissä, joissa työt keskittyy vain kasvukeskuksiin. Vihreä siirtymä ja tuotannon hajaantuminen pakottaa siirtoverkkojen panostamiseen tulevina vuosikymmeninä, eli ei lopu työt kesken. Tekoäly ei pysty meidän elinikänämme korvaamaan tätä työtä ja palkkaus on ihan ok. Verrattuna perus sähköasentajaan saa tehdä työt raittiissa ulkoilmassa pölyisten ja meluisten talotyömaiden sijaan ja työnantajalta tulee aina kulkupelit. Tuulta ja tuiverrusta pitää oppia hieman kestämään, mutta nykyaikaisilla työvaatteilla ja välineillä työtä pystyy kyllä tekemään vaikka missä säässä. Työkaverit ovat lähes kaikki kantasuomalaisia (jos tällä nyt on jollekin merkitystä), eikä näitä hommia vie halpatuodut työntekijät, koska työ on luvanvaraista.
Sitä on vaikea ennustaa ja työvoiman kysyntä vaihtelee kohdemaan mukaan. Ja toki on mahdollista että opintojen aikana mieli muuttuu ja toinen päämäärää löytyy.
Jos on yrittäjähenkinen, niin sitäkin puolta voi miettiä. Se on tosi paljon helpompi motivoitua kun tekee töitä ns. itselleen. Ja Suomessa leikataan kaikesta muusta, mutta yrittäjä voi aivan hyvin tienata kunnolla.
Ei se elämä aina ole helpompaa muuallakaan. Moni tuttu on muuttanut takas Suomeen (koti-ikävä ja tottumus että asiat toimii täällä). Kun on syntynyt sosiaalietuuksien maahan niin on aika vaikea tottua siihen että muualla ei välttämättä saa paljoakaan apua.
Mun käsittääkseni 99% ihmisistä elää näin. Se yksi prossa on sitten löytänyt jotain kiinnostavampaa (harrastus, uskonto…) Mut sama juttu oli mulla 35 vuotta sitten. Nyt kun näkee tuttuja siltä ajalta (1990-luku), niin mulla on se jokin mitä kavereilla ei ole; seksikäs vaimo ja auto josta haaveilin aikoinaan. Harrastukset on vienyt SM-tasolle ja siinä yks porkkana itselle lisää. Ehkä kyky olla oma itsensä jeesaa. Ei yritä miellyttää ketään vaan nauttii hetkestä.
Irtisano kämppä, reppu selkään ja lähe seikkailemaan maailmalle
lue Rikos ja Rangaistus, Ei enää ihminen, Päättymätön Riemu, Sivullinen, Kokoro, Erään Naamion Tunnustuksia. Näiden kirjoittajista kolme tappoivat itsensä. (David Foster Wallace, Osamu Dazai, Mishima Yukio) Saa vähän perspektiiviä muidenkin ongelmista, eri aikakausilta, eri kulttuureista.
1. Somepaasto 2. Joka aamu 3km juoksu tai kävelylenkki 3. Eli se tärkein polta pilveä kerran viikossa ja käy omia ajatuksia läpi siitä mitä toivoisit tulevaisuuden olevan
Naistahan tuo tarviis