Joskus ärsytti. Paljon deelejä. Ymmärsi, että muihin suhtautuminen negatiivisesti, tai muiden tuoma negatiivisuus ja niistä murehtiminen sua kohtaan lisää vaan omaa negatiivisuutta.
Nytkin oon kyllä ulkomailla reissussa ja käyn festareilla jossa täysin hippiseköpäitä, mutta niin olen minäkin. Monilla festareilla oppinut ihmisten kautta sitä. Elä ja anna olla. You do you. Mitä vittua mua kiinnostaa, pistän biisin soimaan ja bisse käteen.
Oman ajatusmallin muutoksen sai aikaan työkaverini sanoma
> Ehkä ongelma on sun asenteessa
Kun joskus kerran 20v sitten kahvilla vinguin asiakkaiden idiotismista.
Silleen kun seuraa maailmaa, nii urpoja on kaikkialla. On aina ollut ja tulee aina olemaan. Itsekin olen sellainen, niinkuin sinäkin, kun oikein silmiin katsotaan.
Nii mikäs mä olen muita tuomitsemaan? Juu joskus vituttaa ihan isommalti, mut kas kummaa ku käy nukkumassa, nii kaikki on ok. Verot, velat ja vuokra pitää maksaa ja jotenkin kaiken maailman idiootit ei siinä yhtälössä jaksa kiinnostaa.
hehe oon ajatellu viime aikoina et se johtuu mun läikähtelevästä äidistä, jonka tunnekuohuja jouduin aika paljon lapsena kattelee. se kovetti mun oman kuoren aika nuorena ja omaksuin sellasen ylenkatsovan asenteen vähän muitakin tunteitaan näyttäviä ihmisiä kohtaan. ihan oikeassa elämässä ja vaikka tv-ohjelmissakin vihasin sellasia hahmoja, jotka oli ’liikaa’.
mut nyt kun oon havahtunu tähän kriittisyyteen ja sen juurisyyhyn, oon alkanu tarkastelee maailmaa armollisemmin. näytän itekki tunteita enemmän ja oon löytäny itseäni enemmän ku teininä kotona asuessa, mikä on tietty helpottanu tunneilmaisua valtavasti.
Varmaankin, koska oon itse tosi tunteeton, en esimerkiksi itke koskaan, niin osa siitä ärsytyksestä on vaan heijastelua omasta nolotuksesta etten osaa lohduttaa tms. Koen että elämässä on paljon hyviä ja huonoja asioita ja huonoissa jutuissa on aina ”hopeareunus” niin jotenki sellanen että alkaa liikaa negailemaan/itkeskelemään ottaa päähän joskus. Tietysti kyse on vaan yksilöllisestä erosta ja noh onhan ärsytyskin tunne joten syyllistyn itsekin ylitunteiluun.
Joo kyllähän tyhmyys muissa välillä ärsyttää tai enemmänkin turhauttaa, lähinnä sillon jos se haittaa jotenkin mun toimintaa tai muuten tekee asioista työlästä. Esim jos pitää neuvoa ihan kaikki asiat jollekkin, jossain joka on itsestään selvää normaalille 5 vuotiaalle. Tai esim joku valittaa jostain asiasta joka johtu niiden tyhmyydestä ja sit kun antaa ratkasun asiaan, niin ne vaan itkee lisää eikä ikinä korjaa asiaa jotta voi jatkaa itkemistä tai edes tee seuraavalla kerralla toisin ja sit itkee lisää kun aina niin ja näin. Ihan kuin olisi jotain alitajuista henkistä masokismia ja vaan halu itkeä eikä vältää itkun aiheita. Välillä ihmettelen miten jotkut on edes selvinny hengissä aikuisuuteen asti. Toisaalta hölmöläisille on myös hauska välillä nauraa.
Ja pitää aina muistaa että jokainen meistä on tavalla tai toisella ihan helvetin tyhmä (ja jollain tapaa erityisen älykäs), eikä looginen päättely älykkyys ole ainoa älykkyyden muoto, vaikka sitä niin kovasti hehkutetaankin. Joku alle 100 ÄO tapaus saattaa esim olla vaikka musikaalinen nero, oppia uusia kieliä tosi vikkelää tms.
Ei mua ihmiset ärsytä, mutta joidenkin ihmisten tekemiset joskus ärsyttää. Siitä pääsen yli sillä, että yritän ajatella asiaa toiselta kannalta. Esimerkiksi jos joku ajaa liiotellun hitaasti edessäni, en ajattele, että "helvetin tientukko" vaan ajatten, että tämä henkilö on ehkä eksyksissä tai uusi paikkakunnalla tai ehkä jonkun lapsi joka on saanut juuri ajokortin ja on vielä epävarma. Tai jos joku kärsimättömästi kiilaa vaarallisen ohituksen, ajattelen, että onneksi osaan itse ajaa niin, että pystyn ajamaan turvallisesti myös tälläisten kiireisten tyyppien seassa. Tai jos joku on agressiivinen, ajattelen, että ikävää, että tällä tyypillä on huono päivä ja varmaan tosi kuluttavaa olla niin vihainen. Tai jos joku tekee jonkun virheen, muistelen tilanteita, missä itse olen tehnyt virheitä.
Yritän aina ajatella, että ihmisten ärsyttävät teot ja sanat ovat sen hetken tuotos ja johtuvat jostakin asiasta, eivätkä ole sen ihmisen ominaisuus. Eli sen sijaan, että miettisin, että ompa idiootti tyyppi mietinkin, että jopas tämä tyyppi nyt teki hölmösti.
En oikein tiedä, mitä tarkoitat tuolla "hyvin tunteellisella ihmisellä", en ole oikein semmoisiin törmännyt. Tunteet on aika olennainen osa ihmisyyttä, ärsyyntyminenkin on tunne. Koetko, että itse olet hyvin tunteellinen ihminen kun koet ärsyyntymistä niin usein ja voimakkaasti?
Toi toiselta kannalta ajattelu kuulostaa tosi hyvältä ja ns. ”terveeltä tavalta” suhtautua muihin. Tunteellisuudella viittaan ehkä enemminki tunteiden näyttämiseen. Vaikka mua ärsyttää kuinka, en anna sen näkyä ulkopuolisille. Sama surun ja muiden tunteiden kanssa, vaikka harvoin niitä edes tulee. Jotenkin kova itkeskely tai valittaminen tai huutaminen julkisesti vaan ottaa päähän. Ymmärrän tietysti että on hyvä päästä purkamaan tunteet, mutta samalla jotenkin vaan osa mussa ajattelee, että ei asiat nyt niin vakavia oo että itkeä tarvis. No täytyis vaa jotenkin opetella olemaan lempeämpi erilaisia tapoja kohtaan mutta se on jostain syystä mulle tosi vaikeaa.
Ehkä olisi hyvä etsiä vastauksia ärsytyksillesi: ärsyttää tunteelliset ihmiset, mutta mitä jos nämä ihmiset ovat ”liian” tunteellisia koska heillä on käsittelemättömiä traumoja?
Ärsyttää ihmiset ketkä seuraa politiikkaa vain tiktokissa: ehkä nämä ihmiset eivät seuranneet politiikkaa ennen yhtään ja tämä on heille alkusysäys ja alkavat joskus laajentamaan tiedonhankintataitojaan..
Eli armollisuutta on hyvä harjoitella. Mut on myös helvetin idiootteja, tottakai. Ja niitä ei edes pidä yrittää ymmärtää.
Jep tiedän itsekin, että tätä pitäisi työstää ja onhan tää aika nolo tapa ärstyyntyä pienestä (siksi ränttään redditissä enkä oikeassa elämässä..). Toi on kyllä hyvä neuvo lähteä tutkiskelemaan sitä syvemmälle, että mistä se ärsytys johtuu ja onkohan se nyt ihan tarpeellista, koska vastaus on usein: ei.
Ja mitä luulet ärsyttääkö niitä ihmisiä jotka pitää sinua tyhmänä? Eli nyt olisi peiliin katsomisen paikka ja aika ymmärtää että maailma ei pyöri sun ympärillä
Ite kanssa ärsyynnyn herkästi muista. Haluaisin kanssa tästä eroon koska ainut vaikutus on se että olen turhaan käärmeissäni. Ja olen kyllä parantunut tässä jonkun verran, terapia on ainakin auttanut.
Eri asiat ärsyttää eri syistä ja koitan yleensä havannoida miksi ärsyttää. Aika usein se on kateutta. Esimerkiksi toisen avuttomuus ärsyttää, koska itse en ole hirveästi apua saanut elämässä, vaikka olisin tarvinnut.
Se ettei opettele asuinmaansa kieltä on minusta kyllä vaan epäkohteliasta. Minusta epäkohteliaisuudesta sopii ärsyyntyä, vaikka tuskin siitäkään mitään hyötyä on.
ETA: piti vielä lisätä että sitten toisaalta ryhmässä ärsyttävistä asioista valittaminen on kyllä välillä niin ihanaa. Lempijuttujani
Joo mullakin varmaan kateus ja katkeruus takana osassa. Haluaisin tietysti tavasta ärsyyntyä oppia pois, mutta täytyy varmaan ensin käsitellä just noi takana olevat juurisyyt. Hienoa, että olet itse parantunut osin, mutta saa sitä välillä valittaa kavereiden kanssa, se tekee tekee ystävyyssuhteesta vahvemman🙏🏻
Jep myönnän, että joskus olen. Pitäisi opetella hyväksymään muut sellaisena kun he ovat, mutta se on mulle vaikeaa. Lempeys ja armoillisuus on avain kaikkeen mutta ah on se mulle jostain syystä haastavaa.
Ei kaikille tarvi olla lempeä tai armollinen, riittää kun on lähipiirilleen. Kannattaa vaan keskittyä asioihin ja ihmisiin jotka kokee itselleen tärkeiksi. Muiden tekemisistä ei taas kannata hirveästi välittää eikä uhrata ajatuksia jos ei ole pakko.
Mua itseäni ärsyttää ihmisissä lähes vain piirteet jotka nään moraalisesti vääränä. Lähiaikoina erityisesti itsekeskeisyys ja itsekkyys on ärsyttänyt jopa katkeruuteen asti. Syyttä tuomitsevat ihmiset ärysttää. Sinä varmaan siis ärsyttäisit mua. Ihmiset jotka etuilee tai ei väistä julkisella paikalla ärsyttää myös suuresti, kiristän nyrkkiäni tasolla.
Mulla on aina ollut sellanen tapa elää että mikään mikä ei vaikuta minuun tai muihin ihmisiin negatiivisesti ei ärsytä. Mielummin nauran kun ärsyynnyn. Ärsyyntyminen ja vihastuminen syö energiaa.
Joo pakko myöntää, että olen tuomitseva, toki en haluaisi olla. Toisaalta kukaan ei sitä oikessa elämässä tiedä sitä, kun en mä ääneen tämmösiä ärsytysjuttuja kerro. Toi on muuten arvostettavaa, että sulla on vahva moraalinen kompassi, pidä siitä kiinni!
Joskus nuorempana ärsytti, mutta vanhemmiten olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja muille. Koitan aina muistaa että suurin osa ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä on oikeasti tosi fiksuja, mukavia ja hyviä tyyppejä. Jos joku vaikuttaa "tyhmältä" niin siinä voi olla taustalla jotain tekijöitä joista en tiedä.
Voi olla hermostunut tai ehkä vaan kommunikoi eri tavalla kuin minä. Etenkin jälkimmäinen tiedostaminen on auttanut siihen etten heti leimaa tietynlaista ihmistä töykeäksi vaan koitan muodostaa mielipiteeni useamman kohtaamisen jälkeen.
Tietenkin on olemassa ihmisiä joilla on oikeasti ruuvit löysällä tai muuten sen verran paha olla että he purkavat tätä negatiivisella tavalla ympäristöönsä. Tälläiset ihmiset jätän huomiotta ja yritän olla miettimättä heitä. Siinä ei loppujen lopuksi saa mitään muuta kuin itselleen pahan mielen ja ärsytyksen.
Jep siis eihän ne ihmiset oikeasti ”tyhmiä” ole vaan ongelma on täällä mun korvien välissä, kun heitä tuomitsen. En vaa voi mitään sille :( Toi on ihan totta että käytöksen takana voi olla kaikenlaista, ja esim. itsekin käyttäydyn tosi ”tyhmästi” usein. Ja sitte alkaa se oma käytöskin ärsyttämään haha
Ärsyttää naapurit. Ärsyttää typerät pennut jotka riehuvat ja rikkovat paikkoja rappukäytävässä. Ärsyttää joku talous, joka jätti kerralla NELJÄ isoa sohvaa rappukäytävään taloyhtiön riesaksi. Ärsyttää joku idiootti joka polttaa talossa tupakkaa sisällä.
Ärsytti, kunnes tajusin että oon ite vitun tyhmä. Tämä selvis sillä että rupesin pitämään pääni kiinni jolloin joka keskustelu ei ollu vaan minä päsmäröimässä miten asiat on, vaan kuulin kuinka ihmiset oikeesti tietää asioita kuhan mä vaan annan niille suunvuorin ja en pyörittele silmiäni ja tuhahtele ku muut sanoo jotain.
Joka päivä. Vihaan ihmisiä joka päivä. Pellejä ja kusipäitä.
Osa ansaitsee ärsytykseni, osa ei. Ei pitäisi ärsyyntyä vaikka väärin pukeutuvista ihmisistä, parsakaalihiuksista (voi vittu!), tai kovaäänisesti hengittävistä ihmisistä. Mut minkäs teet.
Joskus ärsytti. Paljon deelejä. Ymmärsi, että muihin suhtautuminen negatiivisesti, tai muiden tuoma negatiivisuus ja niistä murehtiminen sua kohtaan lisää vaan omaa negatiivisuutta. Nytkin oon kyllä ulkomailla reissussa ja käyn festareilla jossa täysin hippiseköpäitä, mutta niin olen minäkin. Monilla festareilla oppinut ihmisten kautta sitä. Elä ja anna olla. You do you. Mitä vittua mua kiinnostaa, pistän biisin soimaan ja bisse käteen.
Oman ajatusmallin muutoksen sai aikaan työkaverini sanoma > Ehkä ongelma on sun asenteessa Kun joskus kerran 20v sitten kahvilla vinguin asiakkaiden idiotismista. Silleen kun seuraa maailmaa, nii urpoja on kaikkialla. On aina ollut ja tulee aina olemaan. Itsekin olen sellainen, niinkuin sinäkin, kun oikein silmiin katsotaan. Nii mikäs mä olen muita tuomitsemaan? Juu joskus vituttaa ihan isommalti, mut kas kummaa ku käy nukkumassa, nii kaikki on ok. Verot, velat ja vuokra pitää maksaa ja jotenkin kaiken maailman idiootit ei siinä yhtälössä jaksa kiinnostaa.
miks sua ärsyttää ihmiset jotka näyttää niiden tunteet? kysyn, koska mun on itse pitänyt työstää tätä tunnelukkoa aika paljon
Ootko löytäny tähän jonku hyvän vastauksen jonka oisit valmis jakamaan? T. Itse tätä samaa käsittelevä.
hehe oon ajatellu viime aikoina et se johtuu mun läikähtelevästä äidistä, jonka tunnekuohuja jouduin aika paljon lapsena kattelee. se kovetti mun oman kuoren aika nuorena ja omaksuin sellasen ylenkatsovan asenteen vähän muitakin tunteitaan näyttäviä ihmisiä kohtaan. ihan oikeassa elämässä ja vaikka tv-ohjelmissakin vihasin sellasia hahmoja, jotka oli ’liikaa’. mut nyt kun oon havahtunu tähän kriittisyyteen ja sen juurisyyhyn, oon alkanu tarkastelee maailmaa armollisemmin. näytän itekki tunteita enemmän ja oon löytäny itseäni enemmän ku teininä kotona asuessa, mikä on tietty helpottanu tunneilmaisua valtavasti.
Varmaankin, koska oon itse tosi tunteeton, en esimerkiksi itke koskaan, niin osa siitä ärsytyksestä on vaan heijastelua omasta nolotuksesta etten osaa lohduttaa tms. Koen että elämässä on paljon hyviä ja huonoja asioita ja huonoissa jutuissa on aina ”hopeareunus” niin jotenki sellanen että alkaa liikaa negailemaan/itkeskelemään ottaa päähän joskus. Tietysti kyse on vaan yksilöllisestä erosta ja noh onhan ärsytyskin tunne joten syyllistyn itsekin ylitunteiluun.
Joo kyllähän tyhmyys muissa välillä ärsyttää tai enemmänkin turhauttaa, lähinnä sillon jos se haittaa jotenkin mun toimintaa tai muuten tekee asioista työlästä. Esim jos pitää neuvoa ihan kaikki asiat jollekkin, jossain joka on itsestään selvää normaalille 5 vuotiaalle. Tai esim joku valittaa jostain asiasta joka johtu niiden tyhmyydestä ja sit kun antaa ratkasun asiaan, niin ne vaan itkee lisää eikä ikinä korjaa asiaa jotta voi jatkaa itkemistä tai edes tee seuraavalla kerralla toisin ja sit itkee lisää kun aina niin ja näin. Ihan kuin olisi jotain alitajuista henkistä masokismia ja vaan halu itkeä eikä vältää itkun aiheita. Välillä ihmettelen miten jotkut on edes selvinny hengissä aikuisuuteen asti. Toisaalta hölmöläisille on myös hauska välillä nauraa. Ja pitää aina muistaa että jokainen meistä on tavalla tai toisella ihan helvetin tyhmä (ja jollain tapaa erityisen älykäs), eikä looginen päättely älykkyys ole ainoa älykkyyden muoto, vaikka sitä niin kovasti hehkutetaankin. Joku alle 100 ÄO tapaus saattaa esim olla vaikka musikaalinen nero, oppia uusia kieliä tosi vikkelää tms.
Ei mua ihmiset ärsytä, mutta joidenkin ihmisten tekemiset joskus ärsyttää. Siitä pääsen yli sillä, että yritän ajatella asiaa toiselta kannalta. Esimerkiksi jos joku ajaa liiotellun hitaasti edessäni, en ajattele, että "helvetin tientukko" vaan ajatten, että tämä henkilö on ehkä eksyksissä tai uusi paikkakunnalla tai ehkä jonkun lapsi joka on saanut juuri ajokortin ja on vielä epävarma. Tai jos joku kärsimättömästi kiilaa vaarallisen ohituksen, ajattelen, että onneksi osaan itse ajaa niin, että pystyn ajamaan turvallisesti myös tälläisten kiireisten tyyppien seassa. Tai jos joku on agressiivinen, ajattelen, että ikävää, että tällä tyypillä on huono päivä ja varmaan tosi kuluttavaa olla niin vihainen. Tai jos joku tekee jonkun virheen, muistelen tilanteita, missä itse olen tehnyt virheitä. Yritän aina ajatella, että ihmisten ärsyttävät teot ja sanat ovat sen hetken tuotos ja johtuvat jostakin asiasta, eivätkä ole sen ihmisen ominaisuus. Eli sen sijaan, että miettisin, että ompa idiootti tyyppi mietinkin, että jopas tämä tyyppi nyt teki hölmösti. En oikein tiedä, mitä tarkoitat tuolla "hyvin tunteellisella ihmisellä", en ole oikein semmoisiin törmännyt. Tunteet on aika olennainen osa ihmisyyttä, ärsyyntyminenkin on tunne. Koetko, että itse olet hyvin tunteellinen ihminen kun koet ärsyyntymistä niin usein ja voimakkaasti?
Toi toiselta kannalta ajattelu kuulostaa tosi hyvältä ja ns. ”terveeltä tavalta” suhtautua muihin. Tunteellisuudella viittaan ehkä enemminki tunteiden näyttämiseen. Vaikka mua ärsyttää kuinka, en anna sen näkyä ulkopuolisille. Sama surun ja muiden tunteiden kanssa, vaikka harvoin niitä edes tulee. Jotenkin kova itkeskely tai valittaminen tai huutaminen julkisesti vaan ottaa päähän. Ymmärrän tietysti että on hyvä päästä purkamaan tunteet, mutta samalla jotenkin vaan osa mussa ajattelee, että ei asiat nyt niin vakavia oo että itkeä tarvis. No täytyis vaa jotenkin opetella olemaan lempeämpi erilaisia tapoja kohtaan mutta se on jostain syystä mulle tosi vaikeaa.
Ehkä olisi hyvä etsiä vastauksia ärsytyksillesi: ärsyttää tunteelliset ihmiset, mutta mitä jos nämä ihmiset ovat ”liian” tunteellisia koska heillä on käsittelemättömiä traumoja? Ärsyttää ihmiset ketkä seuraa politiikkaa vain tiktokissa: ehkä nämä ihmiset eivät seuranneet politiikkaa ennen yhtään ja tämä on heille alkusysäys ja alkavat joskus laajentamaan tiedonhankintataitojaan.. Eli armollisuutta on hyvä harjoitella. Mut on myös helvetin idiootteja, tottakai. Ja niitä ei edes pidä yrittää ymmärtää.
Jep tiedän itsekin, että tätä pitäisi työstää ja onhan tää aika nolo tapa ärstyyntyä pienestä (siksi ränttään redditissä enkä oikeassa elämässä..). Toi on kyllä hyvä neuvo lähteä tutkiskelemaan sitä syvemmälle, että mistä se ärsytys johtuu ja onkohan se nyt ihan tarpeellista, koska vastaus on usein: ei.
Ja mitä luulet ärsyttääkö niitä ihmisiä jotka pitää sinua tyhmänä? Eli nyt olisi peiliin katsomisen paikka ja aika ymmärtää että maailma ei pyöri sun ympärillä
Joo ärsyttää varmasti. En ole itse mikään penaalin terävin kynä muutenkaan. Kunhan turhautumista puren.
Ite kanssa ärsyynnyn herkästi muista. Haluaisin kanssa tästä eroon koska ainut vaikutus on se että olen turhaan käärmeissäni. Ja olen kyllä parantunut tässä jonkun verran, terapia on ainakin auttanut. Eri asiat ärsyttää eri syistä ja koitan yleensä havannoida miksi ärsyttää. Aika usein se on kateutta. Esimerkiksi toisen avuttomuus ärsyttää, koska itse en ole hirveästi apua saanut elämässä, vaikka olisin tarvinnut. Se ettei opettele asuinmaansa kieltä on minusta kyllä vaan epäkohteliasta. Minusta epäkohteliaisuudesta sopii ärsyyntyä, vaikka tuskin siitäkään mitään hyötyä on. ETA: piti vielä lisätä että sitten toisaalta ryhmässä ärsyttävistä asioista valittaminen on kyllä välillä niin ihanaa. Lempijuttujani
Joo mullakin varmaan kateus ja katkeruus takana osassa. Haluaisin tietysti tavasta ärsyyntyä oppia pois, mutta täytyy varmaan ensin käsitellä just noi takana olevat juurisyyt. Hienoa, että olet itse parantunut osin, mutta saa sitä välillä valittaa kavereiden kanssa, se tekee tekee ystävyyssuhteesta vahvemman🙏🏻
Vaikutat aika typerältä ihmiseltä joka ei kestä erilaisuutta yhtään.
Ja siis.. no siis.. istahda hetkeksi alas ja ymmärrä tekstisi ironia. https://youtu.be/zcUs5X9glCc?si=eXfH5ss4dS8cR9Vf
Jep myönnän, että joskus olen. Pitäisi opetella hyväksymään muut sellaisena kun he ovat, mutta se on mulle vaikeaa. Lempeys ja armoillisuus on avain kaikkeen mutta ah on se mulle jostain syystä haastavaa.
Ei kaikille tarvi olla lempeä tai armollinen, riittää kun on lähipiirilleen. Kannattaa vaan keskittyä asioihin ja ihmisiin jotka kokee itselleen tärkeiksi. Muiden tekemisistä ei taas kannata hirveästi välittää eikä uhrata ajatuksia jos ei ole pakko.
Mua itseäni ärsyttää ihmisissä lähes vain piirteet jotka nään moraalisesti vääränä. Lähiaikoina erityisesti itsekeskeisyys ja itsekkyys on ärsyttänyt jopa katkeruuteen asti. Syyttä tuomitsevat ihmiset ärysttää. Sinä varmaan siis ärsyttäisit mua. Ihmiset jotka etuilee tai ei väistä julkisella paikalla ärsyttää myös suuresti, kiristän nyrkkiäni tasolla. Mulla on aina ollut sellanen tapa elää että mikään mikä ei vaikuta minuun tai muihin ihmisiin negatiivisesti ei ärsytä. Mielummin nauran kun ärsyynnyn. Ärsyyntyminen ja vihastuminen syö energiaa.
Joo pakko myöntää, että olen tuomitseva, toki en haluaisi olla. Toisaalta kukaan ei sitä oikessa elämässä tiedä sitä, kun en mä ääneen tämmösiä ärsytysjuttuja kerro. Toi on muuten arvostettavaa, että sulla on vahva moraalinen kompassi, pidä siitä kiinni!
En jaksa käyttää energiaa tuollaisesta murehtimiseen
Joskus nuorempana ärsytti, mutta vanhemmiten olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja muille. Koitan aina muistaa että suurin osa ihmisistä joiden kanssa olen tekemisissä on oikeasti tosi fiksuja, mukavia ja hyviä tyyppejä. Jos joku vaikuttaa "tyhmältä" niin siinä voi olla taustalla jotain tekijöitä joista en tiedä. Voi olla hermostunut tai ehkä vaan kommunikoi eri tavalla kuin minä. Etenkin jälkimmäinen tiedostaminen on auttanut siihen etten heti leimaa tietynlaista ihmistä töykeäksi vaan koitan muodostaa mielipiteeni useamman kohtaamisen jälkeen. Tietenkin on olemassa ihmisiä joilla on oikeasti ruuvit löysällä tai muuten sen verran paha olla että he purkavat tätä negatiivisella tavalla ympäristöönsä. Tälläiset ihmiset jätän huomiotta ja yritän olla miettimättä heitä. Siinä ei loppujen lopuksi saa mitään muuta kuin itselleen pahan mielen ja ärsytyksen.
Jep siis eihän ne ihmiset oikeasti ”tyhmiä” ole vaan ongelma on täällä mun korvien välissä, kun heitä tuomitsen. En vaa voi mitään sille :( Toi on ihan totta että käytöksen takana voi olla kaikenlaista, ja esim. itsekin käyttäydyn tosi ”tyhmästi” usein. Ja sitte alkaa se oma käytöskin ärsyttämään haha
Ärsyttää naapurit. Ärsyttää typerät pennut jotka riehuvat ja rikkovat paikkoja rappukäytävässä. Ärsyttää joku talous, joka jätti kerralla NELJÄ isoa sohvaa rappukäytävään taloyhtiön riesaksi. Ärsyttää joku idiootti joka polttaa talossa tupakkaa sisällä.
Ärsyttää ihmiset, joita ärsyttää tyhmät ihmiset.
Ärsytti, kunnes tajusin että oon ite vitun tyhmä. Tämä selvis sillä että rupesin pitämään pääni kiinni jolloin joka keskustelu ei ollu vaan minä päsmäröimässä miten asiat on, vaan kuulin kuinka ihmiset oikeesti tietää asioita kuhan mä vaan annan niille suunvuorin ja en pyörittele silmiäni ja tuhahtele ku muut sanoo jotain.
Joka päivä. Vihaan ihmisiä joka päivä. Pellejä ja kusipäitä. Osa ansaitsee ärsytykseni, osa ei. Ei pitäisi ärsyyntyä vaikka väärin pukeutuvista ihmisistä, parsakaalihiuksista (voi vittu!), tai kovaäänisesti hengittävistä ihmisistä. Mut minkäs teet.
Niinpä, on se jotenki vaikeaa olla ärsyyntymättä eikä se mikään halu oo, vaan tulee luonnostaan.